1.

Oberlandesgericht Düsseldorfin (Düsseldorfin alueellinen ylioikeus, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 ( 2 ) 8 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Kyseisessä säännöksessä, jota unionin tuomioistuin ei ole koskaan aikaisemmin tulkinnut, säädetään, että tuotteen ulkoasun ne piirteet, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan, eivät kuulu mainitun asetuksen antaman suojan alaan.

2.

Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty sellaisen oikeusriidan yhteydessä, jossa vastakkain on kaksi yhtiötä, joista toisella on useita rekisteröityjä yhteisömalleja ja toinen valmistaa tuotteita, jotka vastaavat näiden yhteisömallien kattamia tuotteita. Ensin mainitun yhtiön nostettua jälkimmäistä vastaan kieltokanteen jälkimmäinen vastasi siihen väittämällä, että yhteisömallit, joiden loukkaamiseen pääasian kantaja oli vedonnut, eivät olleet päteviä. Vastakanteensa tueksi se vetosi mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa säädettyyn poissulkemisperusteeseen.

3.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä kysymyksissä unionin tuomioistuinta pyydetään yhtäältä määrittelemään käsite ”tuotteen ulkoasun ne piirteet, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan” kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä ja toisaalta määrittämään, millä tavoin on arvioitava sitä, onko asianomaisissa malleissa tällaisia piirteitä.

4.

Asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan, että ”teknologista innovaatiota ei olisi estettävä antamalla mallisuoja niille piirteille, jotka määräytyvät yksinomaan teknisen käyttötarkoituksen mukaan. Samalla on selvää, ettei tämä merkitse, että mallilla on oltava esteettisiä ominaisuuksia. Eri valmistajien tuotteiden yhteentoimivuutta ei myöskään saisi estää ulottamalla mallisuoja mekaanisiin sovitusosiin. Näistä syistä mallisuojan ulkopuolelle jätettyjä mallin piirteitä ei olisi otettava huomioon arvioitaessa, täyttävätkö mallin muut piirteet suojan saamisen edellytykset”.

5.

Mainitun asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Suojan edellytykset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.

2.   Sellaista mallia, jota sovelletaan tai joka sisältyy moniosaisen tuotteen osana olevaan tuotteeseen, pidetään uutena ja luonteeltaan yksilöllisenä vain:

– –”

6.

Asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan, jonka otsikko on ”Uutuus”, 1 kohdassa säädetään, että ”mallia pidetään uutena, jos samanlainen malli ei ole tullut tunnetuksi [oikeammin: julkiseksi]”.

7.

Kyseisen asetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksilöllinen luonne”, säädetään seuraavaa:

”1.   Mallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi [oikeammin: julkiseksi] – –.

2.   Yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.”

8.

Mainitun asetuksen 8 artiklan, jonka otsikko on ”Teknisen käyttötarkoituksen mukaan määräytyvät mallit sekä liitoskohtien mallit”, 1 kohdassa säädetään, että ”yhteisömalli ei anna suojaa tuotteen ulkoasun niille piirteille, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan”.

9.

DOCERAM GmbH on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka valmistaa komponentteja teknisestä keramiikasta. Sen asiakkaita ovat auto-, tekstiilikone- ja konepajateollisuuden yritykset. Sillä on useita rekisteröityjä yhteisömalleja, joilla suojataan keskitystapin kolme eri geometristä muotoa, joita kutakin on kuutta eri tyyppiä.

10.

CeramTec GmbH on niin ikään Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka valmistaa ja myy keraamisia keskitystappeja samoina muunnelmina kuin ne, jotka suojataan DOCERAMin omistamilla malleilla.

11.

DOCERAMnosti Landgericht Düsseldorfissa (Düsseldorfin alueellinen alioikeus, Saksa) CeramTeciä vastaan kanteen, jossa se vaati erityisesti oikeuksiensa loukkaamisen lopettamista. Pääasian vastaaja nosti vastakanteen kyseisten oikeuksien julistamiseksi mitättömiksi sillä perusteella, että kyseisten tuotteiden ulkoasun piirteet määräytyivät pelkästään niiden teknisen käyttötarkoituksen mukaan asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

12.

Landgericht Düsseldorf hylkäsi DOCERAMin nostaman kanteen ja julisti riidanalaiset mallit mitättömiksi sillä perusteella, että mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti ne eivät kuulu sen antaman suojan alaan, koska pelkästään tekniseen toiminnallisuuteen liittyvät näkökohdat olivat sanelleet muotoiluratkaisun.

13.

DOCERAM valitti kyseisestä tuomiosta Oberlandesgericht Düsseldorfiin. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että pääasian oikeusriidan ratkaisemiseksi on merkityksellistä tietää, onko asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn poissulkemisperusteen soveltamiseksi syytä joko todeta – kuten osassa oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä katsotaan, etenkin Saksassa – että saman teknisen käyttötarkoituksen täyttäviä muotoiluvaihtoehtoja ei ole, tai määrittää objektiivisesti, onko – kuten valituksenalaisessa tuomiossa oletetaan – tavoiteltu toiminnallisuus ollut ainoa seikka, joka on määrittänyt kyseessä olevan tuotteen ulkoasun.

14.

Oberlandesgericht Düsseldorf päätti näin ollen 7.7.2016 antamallaan päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 15.7.2016, lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

15.

DOCERAM, CeramTec, Kreikan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia. Ne kaikki esittivät suullisia huomautuksia 29.6.2017 pidetyssä istunnossa.

16.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevat mallit ovat asetuksen N:o 6/2002 5 ja 6 artiklan vaatimusten mukaisesti sekä uusia että luonteeltaan yksilöllisiä. ( 3 ) Kyseinen tuomioistuin tiedustelee, pitäisikö ne silti sulkea suojan ulkopuolelle mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan – jossa säädetään, että ”yhteisömalli ei anna suojaa tuotteen ulkoasun niille piirteille, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan” – nojalla, kun otetaan huomioon, että tässä tapauksessa on ilmeisesti olemassa muotoiluja, jotka se määrittelee ”vaihtoehtoisiksi”, koska ne voivat tuottaa saman teknisen tuloksen kuin kyseiset mallit.

17.

Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt seikat ja sen taustatilanne, minusta vaikuttaa siltä, että ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä unionin tuomioistuinta kehotetaan pääasiassa määrittämään, voidaanko pelkästään tällaisten muotoiluvaihtoehtojen olemassaolon perusteella päätellä, että riidanalaiset mallit eivät määräydy pelkästään asianomaisten tuotteiden teknisen käyttötarkoituksen mukaan ja ettei niihin siis sovelleta mainitun 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä poissulkemisperustetta, vai onko tältä osin asianmukainen arviointiperuste se, onko kyseiset tuotteet luonut valinnut ”esteettisten näkökohtien”tai”luovuuden” perusteella ( 4 ) tietyn muotoilun. ( 5 ) Mikäli unionin tuomioistuin hyväksyy viimeksi mainitun arviointiperusteen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee siltä toisessa kysymyksessään, millä tavoin on arvioitava sitä, onko tuotteen ulkoasun eri piirteet valittu pelkästään teknisten vaatimusten perusteella vai ei.

18.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että esitetty kysymys herättää vakavaa epätietoisuutta, kun otetaan huomioon ne erilaiset kannat, joita asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdan tulkinnasta on tähän asti esitetty sekä oikeuskirjallisuudessa että jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) [entiseltä nimeltään sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)] päätöskäytännössä. Tästä aiheesta on kaksi eri oikeudellista teoriaa, jotka voivat johtaa täysin vastakkaisiin käytännön tuloksiin.

19.

Ensimmäisen teorian mukaan kyseisessä säännöksessä vahvistettua poissulkemisperustetta olisi sovellettava vain silloin, kun todetaan, että millään vaihtoehtoisella muotoilulla ei voida toteuttaa samaa teknistä käyttötarkoitusta kuin asianomaisella mallilla, sillä tällaisten vaihtoehtojen olemassaolo osoittaisi, että kyseessä olevan muodon valinta ei määräytynyt ainoastaan teknisen käyttötarkoituksen mukaan mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämä tulkinta perustuu arviointiperusteeseen, josta yleensä käytetään nimitystä ”muotojen moninaisuus” ja jonka mukaan on niin, että jos tuotteesta on olemassa muitakin muotoja, jotka voivat täyttää saman teknisen tarkoituksen, sen muotoilu voidaan suojata, koska tämä muotojen valikoima osoittaa, että tällaisessa tapauksessa mainittu käyttötarkoitus ei ole sitonut tuotteen luonutta vaan tämä oli mallin kehittelyssä vapaa valitsemaan minkä tahansa näistä muodoista. ( 6 ) Tällä tavoin tulkittuna kyseistä säännöstä sovellettaisiin niissä suhteellisen harvinaisissa tapauksissa, joissa asianomainen muotoilu on ainoa, jolla voidaan taata tavoitellun teknisen tuloksen toteutuminen.

20.

Ennakkoratkaisupyynnössään Oberlandesgericht Düsseldorf ilmoittaa, että tämän ensimmäisen näkemyksen, jota tietääkseni tukee osa oikeuskirjallisuudesta etenkin Saksassa ( 7 ) samoin kuin Belgiassa ( 8 ) ja Ranskassa, ( 9 ) soveltaminen on vakiintunut paitsi Saksan sekä muiden jäsenvaltioiden kansallisessa oikeuskäytännössä ( 10 ) myös EUIPO:n käytännössä ( 11 ). Unionin tuomioistuimessa esitetyistä huomioista ilmenee, että DOCERAM on ainoa osapuoli, joka nyt esillä olevassa menettelyssä puolustaa tätä kantaa.

21.

Kilpailevan teorian mukaan asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä poissulkemisperustetta olisi sovellettava silloin, kun kyseessä olevan muotoilun piirteet johtuvat pelkästään teknisen ratkaisun kehittämistä koskevasta tarpeesta ja esteettiset näkökohdat ovat täysin merkityksettömiä, sillä tällöin ei ole tapahtunut luovaa toimintaa, jota olisi mallilainsäädännön nojalla suojattava. Tämä teoria, joka liittyy ns. syy-yhteyden arviointiperusteeseen, edellyttää, että tunnistetaan syy, jonka vuoksi tuotteen suunnittelija on valinnut riidanalaisen piirteen. ( 12 ) Tällä tavoin tulkittuna mainittua 8 artiklan 1 kohtaa sovellettaisiin kaikissa tapauksissa, jossa tietyn teknisen tarkoituksen täyttämistä koskeva tarve on ollut ainoa kyseessä olevan muotoilun sanellut seikka ilman, että sen ulkoasu tai esteettinen laatu olisi vaikuttanut asiaan, ja jossa ratkaisevaa ei olisi se, onko olemassa vaihtoehtoisia malleja, jotka voivat täyttää saman tarkoituksen.

22.

Vaikka nämä aiemmat kannat eivät tietenkään sido unionin tuomioistuinta, korostan, että kannatettuaan aiemmin muotojen moninaisuuden teoriaa EUIPO on tuoreemmassa päätöskäytännössään ( 13 ) valinnut syy-yhteysteorian katsoen, että asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa kielletään suojan myöntäminen tuotteen ulkoasun niille piirteille, jotka on valittu pelkästään siksi, että tuote voisi täyttää teknisen tarkoituksensa, toisin kuin niille piirteille, jotka on valittu ainakin jossakin määrin tuotteen visuaalisen asun parantamiseksi ja jotka voidaan suojata. ( 14 ) Näyttää siltä, että etenkin Ranskan ( 15 ) ja Yhdistyneen kuningaskunnan ( 16 ) oikeuskäytäntö on kehittynyt samaan suuntaan. Nyt käsiteltävässä asiassa sekä CeramTec että Kreikan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset samoin kuin komissio ( 17 ) ovat asettuneet tämän jälkimmäisen teorian kannalle. Olen itsekin samalla kannalla syistä, jotka esitän seuraavassa.

23.

Ensinnäkin voidaan todeta, että toisin kuin DOCERAM väittää, asetuksen N:o 6/2002 säännösten sanamuodosta ei voida suoranaisesti saada hyödyllisiä tietoja ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi, koska niissä ei määritellä sen 8 artiklan 1 kohdassa esiintyvää käsitettä ”ne tuotteen ulkoasun piirteet, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan” eikä niissä säädetä mistään arviointiperusteesta. Erityisesti arviointiperustetta, joka koskee asianomaisen tuotteen muotoilulle vaihtoehtoisten muotoilujen puuttumista ja jota muotojen moninaisuuden teorian kannattajat suosittelevat, ei mainita lainkaan.

24.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yhtenäistä soveltamista koskevasta vaatimuksesta seuraa, että silloin, kun unionin säädöksessä ei viitata jäsenvaltioiden oikeuteen tietyn käsitteen määrittelyn osalta, kuten käsiteltävässä tapauksessa, tätä käsitettä on tulkittava itsenäisesti siten, että otetaan huomioon kyseessä olevan säädöksen yleinen rakenne, tavoitteet ja syntyhistoria ( 18 ).

25.

Asetuksen N:o 6/2002 yleisen systematiikan osalta huomautan, että kyseisen asetuksen johdanto-osan kymmenes perustelukappale valaisee sen 8 artiklan 1 kohdalle annettavaa merkitystä kiinnostavasti mutta rajallisesti, kun siinä todetaan, että ”teknologista innovaatiota ei olisi estettävä antamalla mallisuoja niille piirteille, jotka määräytyvät yksinomaan teknisen käyttötarkoituksen mukaan. Samalla on selvää, ettei tämä merkitse, että mallilla on oltava esteettisiä ominaisuuksia”.

26.

Käsittelen tuonnempana kyseisen perustelukappaleen ensimmäisen virkkeen seurauksia 8 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden kannalta. ( 19 ) Kyseisen perustelukappaleen toisen virkkeen osalta ( 20 ) ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa, että syy-yhteysteorian vastustajat esittävät, että tämä teoria, jossa tuotteen puhtaasti tekniset piirteet pyritään erottamaan koristeellisista piirteistä, olisi ristiriidassa sen sanamuodon kanssa, jonka mukaan mallilta ei vaadita esteettisiä ominaisuuksia, jotta se voitaisiin suojata.

27.

On totta, että tällaista nimenomaista vaatimusta ei liioin ole asetuksen N:o 6/2002 4–6 artiklassa, joissa vahvistetaan edellytykset yhteisömallien suojaamiselle. Samasta näkökulmasta kyseisen asetuksen kymmenennen perustelukappaleen toisessa virkkeessä täsmennetään, että sen 8 artiklan 1 kohdassa säädetystä hylkäämisperusteesta ei pidä päätellä, että mallisuojaa voisivat saada vain muodot, joilla on esteettisiä ominaisuuksia. Ilmaus ”tämä [ei] merkitse, että mallilla on oltava esteettisiä ominaisuuksia” merkitsee mielestäni vain, että suojan saamiseksi ei ole välttämätöntä, että kyseessä olevan tuotteen ulkoasulla olisi esteettinen ulottuvuus.

28.

Katson CeramTecin ja Kreikan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten tavoin, että vaikka kyseessä olevan tuotteen esteettiset ominaisuudet eivät ole määräävä arviointiperuste kyseisen suojan myöntämisessä, olisi virheellistä päätellä, että yhteisömallilla ei ole tarkoitus suojata tuotteiden visuaalista ulkoasua. Kuten SMHV eli nykyinen EUIPO on tuonut esille, ( 21 ) on näet niin, että yhtäältä asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa olevasta ”mallin” käsitteen määritelmästä, jossa viitataan nimenomaisesti tuotteen ”ulkomuotoon”, ( 22 ) ja toisaalta näkyvyyteen liittyvistä vaatimuksista, jotka ilmaistaan sekä asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa ( 23 ) että sen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa, ( 24 ) ilmenee selvästi, että olipa ulkoasulla mitkä konkreettiset ansiot tahansa, ( 25 ) sen tarkastelu on ratkaisevaa yhteisömallin tarjoamien oikeuksien saamiseksi. ( 26 ) Lisään, että visuaalista puolta korostetaan myös kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa, jossa edellytetään, että asianomainen tuote voidaan erottaa aiemmista suojatuista tuotteista. ( 27 )

29.

Mielestäni on näin ollen asetuksen N:o 6/2002 kymmenennen perustelukappaleen sanamuodon kanssa yhteensopivaa tulkita sen 8 artiklan 1 kohtaa siten, että se ei koske tapauksia, joissa kyseessä olevat piirteet ovat ainoa keino täyttää tuotteen tekninen tarkoitus, vaan tapauksia, joissa kyseisen tarkoituksen täyttämistä koskeva tarve on ainoa tekijä, joka selittää mainittujen piirteiden valitsemisen. Toisin sanoen on nähdäkseni katsottava, että tuotteen ulkoasun piirteet määräytyvät pelkästään tiettyyn tekniseen ratkaisuun pääsemistä koskevan tavoitteen mukaan ja että näihin piirteisiin sovelletaan siis mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä poissulkemisperustetta silloin, kun ilmenee, että muuntyyppisillä ja erityisesti visuaalisilla näkökohdilla ei ole ollut merkitystä asianomaisen mallin valinnassa. Keskeisenä kysymyksenä on se, missä kulkee tuotteen tekniseen tarkoitukseen liittyvien muotovaatimusten raja ja mistä alkaa sen luoneen valinnanvapaus. ( 28 )

30.

Sen seikan toteaminen, että kyseinen säännös on luonteeltaan poikkeussäännös, mistä seuraisi, että sitä olisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tulkittava suppeasti, ei aseta analyysiäni kyseenalaiseksi. Tämä näkökohta ei näet yksinään voi johtaa hyväksymään arviointiperustetta, tässä tapauksessa muotojen moninaisuuden perustetta, joka kylläkin rajaa tiukemmin tapauksia, joihin poissulkemisperustetta sovelletaan, ( 29 ) mutta jolle ei löydy ilmeistä oikeudellista perustaa sen enempää asetuksen N:o 6/2002 varsinaisesta tekstistä kuin sen alkuperästä tai tavoitteista sellaisina kuin unionin lainsäätäjä on ne vahvistanut.

31.

Se tulkinta, jota ehdotan valittavaksi, saa mielestäni tukea asetuksen N:o 6/2002 ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan syntyhistorian tutkimisesta.

32.

CeramTec väittää, että muotojen moninaisuuden kriteeriä ei ole syytä soveltaa, koska ehdotusta sen lisäämisestä unionin lainsäädäntöön ei ole toistettu. Myös Kreikan hallitus johtaa kyseisen asetuksen esitöistä joukon perusteluja.

33.

Tältä osin huomautan, että komissio selitti vuonna 1991 julkaistussa mallisuojaa koskevassa vihreässä kirjassaan sen säännön, jonka mukaan suojan alaan eivät kuulu kyseessä olevan tuotteen ne piirteet, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan, ja joka oli ennestään voimassa suuressa enemmistössä jäsenvaltioista, ( 30 ) huomautuksilla, joiden sisältö vaikuttaa minusta horjuvan muotojen moninaisuuden teorian ja syy-yhteysteorian välillä ja jotka nähdäkseni edellisen osalta koskevat sitä, että mainitun tuotteen lopulliselle muodolle vaihtoehtoisia muotoiluja ei ole olemassa, ja jälkimmäisen osalta sitä, että lopullisen muodon kehittämiseen ei liity suunnittelijan luovaa panosta. ( 31 )

34.

Komission alkuperäisessä vuoden 1993 ehdotuksessa, joka johti asetuksen N:o 6/2002 hyväksymiseen, 9 artiklan 1 kohdan (josta on tullut kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohta) otsikko oli ”Ei-mielivaltaiset tekniset mallit – –” ja sen sanamuoto oli seuraava: ”Yhteisömallina ei voida suojata mallia, jonka tekninen käyttötarkoitus ei jätä lainkaan vapautta tuotteen ulkoasun mielivaltaisten piirteiden osalta”. ( 32 )

35.

Tämän asetusehdotuksen perusteluissa ( 33 ) sekä sen 9 artiklan 1 kohdan kommentaarissa ( 34 ) täsmennetään aivan aluksi, että tuotteen esteettisyys ei sinänsä ole ratkaisevaa, koska sekä tiettyä esteettisyyttä ilmentävät mallit että tiettyä hyödyllisyyttä tavoittelevat mallit voidaan suojata samalla tavoin. Näissä otteissa korostetaan etenkin, että yhteisömallin suoja evätään niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa ”muoto noudattaa tarkoitusta ilman muuntelun mahdollisuutta”, sillä tuotteen luoneella ei tällöin ole ”lainkaan vapautta” tuotteen suunnittelussa eikä ”hän [siis] voi väittää, että tulos on hänen henkilökohtaisen luovuutensa tuote” ja että malli on ”luonteeltaan yksilöllinen” ( 35 ).

36.

Lisäksi vuoden 1999 muutetusta ehdotuksesta ( 36 ) ilmenee, että asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdan nykyinen sanamuoto mukautettiin mallien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 98/71/EY, ( 37 ) jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa alalla sovellettava jäsenvaltioiden lainsäädäntö, 7 artiklan 1 kohdan sanamuotoon. ( 38 ) Direktiivin 98/71 esityöt kuitenkin vahvistavat, että se, ettei tuotteen luoneella ollut valinnanvapautta tuotteen suunnittelussa, ja se, että valittu muoto on pelkästään teknisen käyttötarkoituksen sanelema, nähtiin alusta asti suojan epäämisen ratkaisevina perusteina sekä alkuperäisessä vuoden 1993 ehdotuksessa kyseiseksi direktiiviksi ( 39 ) että muutetussa vuoden 1996 ehdotuksessa ( 40 ).

37.

Minusta näyttää siltä, että edellä mainituissa säädösluonnoksissa ei valittu mitään arviointiperustetta, joka vastaisi vaihtoehtoisten muotoilujen olemassaoloa eli muotojen moninaisuutta koskevaa perustetta, vaan niissä annettiin etusija syy-yhteysperusteelle. Niissä ei näet lainkaan vaadita, että kyseessä oleva piirre olisi ainoa keino, jolla tavoiteltu tekninen tarkoitus voidaan saavuttaa. Asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn kaltainen poissulkemisperuste perustuu olennaisesti siihen, että tuotteen ulkoasuun ei liity suunnittelijan luovaa toimintaa, sillä ainoastaan mainitusta tarkoituksesta riippumattoman henkisen työn synnyttämä lisäarvo oikeuttaa mallisuojan. Näyttää siltä, että myös EUIPO on viime aikoina pyrkinyt korostamaan päätöskäytännössään kysymystä siitä, onko kyseessä olevan tuotteen luoneella ollut valinnanvapautta tuotteen kehittelyssä vai ei. ( 41 )

38.

Siltä osin kuin on kyse mainitun asetuksen ja erityisesti sen 8 artiklan 1 kohdan tavoitteista, osapuolet eivät kiistä sitä seikkaa – joka onkin mielestäni kiistaton –, että kyseisellä säännöksellä pyritään pääasiassa estämään se, että tuotteen pelkästään teknistä alkuperää olevat piirteet voitaisiin ”monopolisoida” ( 42 ) suojaamalla ne yhteisömallina, ( 43 ) ja välttämään se, että ”teknologista innovaatiota estettäisiin” ( 44 ) siksi, että tämä suoja vähentää muiden talouden toimijoiden mahdollisuuksia saada teknisiä ratkaisuja käyttöönsä. ( 45 ) Tasapainon etsiminen yhtäältä innovaatioiden ja luovuuden suojaamisen ja toisaalta terveen ja kaikkia yhteisön yrityksiä hyödyttävän kilpailun turvaamisen välillä on todellakin ollut yksi lainsäätäjän tavoitteista. ( 46 )

39.

Lisäksi asetuksen N:o 6/2002 esitöistä ilmenee, että sen 8 artiklan 1 kohdan toisena tavoitteena on vetää raja patentteja koskevan lainsäädännön ja malleja koskevan lainsäädännön välille. ( 47 ) Teknologisten innovaatioiden mahdolliseen suojaan on näet sovellettava ensin mainittua lainsäädäntöä ( 48 ) siltä osin kuin patentoitavuuden edellytykset toteutuvat. Kuten CeramTec korostaa, patentin saaminen voi tietyissä tapauksissa osoittautua vaikeammaksi, sillä tämä oikeus edellyttää, että todistetaan tiettyjen tiukkojen vaatimusten mukaisen keksinnön olemassaolo, ( 49 ) ja vähemmän edulliseksi, sillä tarjotun suojan kesto voi olla lyhyempi kuin mallisuojan kesto. ( 50 ) Riski patentteihin sovellettavien säännösten kiertämisestä oli siis syytä ehkäistä kieltämällä luonteeltaan teknisten ratkaisujen suojaaminen malleina.

40.

Sellaisen arviointiperusteen valinta, joka muotojen moninaisuutta koskevan perusteen tavoin voimakkaasti rajoittaa mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn poissulkemisperusteen soveltamisalaa, ( 51 ) voisi kuitenkin mielestäni viedä tältä säännökseltä sen täyden tehokkuuden ja estää siten edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisen sallimalla sellaisten tarkoitukseltaan puhtaasti teknisten muotojen suojaamisen, joista on olemassa muunnelmia. ( 52 )

41.

Katson näet CeramTecin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tavoin, että tuotteen piirteiden ulkoasua on lähes aina mahdollista muuttaa vähäisessä mutta riittävässä määrin ( 53 ) haittaamatta tavoiteltua teknistä käyttötarkoitusta. Mallisuojan välityksellä voitaisiin siis monopolisoida useita kuviteltavissa olevia teknisen ratkaisun muotoja, ellei peräti niitä kaikkia, mikä haittaisi niitä teknologisia innovaatioita, joita asetuksella N:o 6/2002 halutaan suosia. Jos käytettäisiin DOCERAMin suosittelemaa arviointiperustetta, yhdellä ainoalla talouden toimijalla olisi mahdollisuus rekisteröidä tuotteesta useita erilaisia muotoja yhteisömalleina ja saada siten yksinomainen suoja, joka käytännössä vastaisi patentin tarjoamaa suojaa, mutta välttyä siihen liittyviltä rajoituksilta, joita voitaisiin siis kiertää.

42.

Tältä osin CeramTec tuo esille, että kun DOCERAM pääasiassa hankki suojan 17:lle eri muunnelmalle keskityskärjen muodosta kolmessa eri perusmallissa, se ei jättänyt muille markkinoiden toimijoille mitään mahdollisuutta käyttää näiden tuotteiden vaihtoehtoisia muotoja, koska käsnähitsauksen alalla ei ole olemassa muita teknisesti asianmukaisia muotoja, joilla voitaisiin antaa tuotteesta toisenlainen yleisvaikutelma mainitun asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

43.

Lopuksi korostan, että tässä suositellulla tulkinnalla on se etu, että se on johdonmukainen unionin tuomioistuimen tavaramerkkien alalla noudattaman oikeuskäytännön kanssa. ( 54 ) Toisin kuin CeramTec näyttää väittävän, kyseistä oikeuskäytäntöä ei mielestäni voida sellaisenaan soveltaa nyt käsiteltävään asiaan, kun otetaan huomioon erot unionin oikeuden tavaramerkkisuojajärjestelmän ja mallisuojajärjestelmän välillä. ( 55 ) On kuitenkin niin, että kun otetaan huomioon se, että ensin mainitussa järjestelmässä on säännöksiä, ( 56 ) jotka vastaavat asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdan säännöksiä olematta tosin sanamuodoltaan aivan samanlaisia, ( 57 ) ja näiden kahden säännösluokan välinen sukulaisuus ( 58 ), on mielestäni nyt käsiteltävässä asiassa mahdollista tai tarkoituksenmukaista lausua mainitun oikeuskäytännön valossa ja mahdollisesti soveltaa sitä analogisesti.

44.

Tältä osin muistutan, että unionin tuomioistuin on tavaramerkin antaman suojan osalta katsonut, että edellä mainittujen unionin oikeuden säännösten, jotka vastaavat olennaisilta osiltaan asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohtaa, tavoitteena on sen estäminen, että tämä suoja johtaisi siihen, että tavaramerkin haltijalle annetaan monopoli sellaisiin teknisiin ratkaisuihin tai tuotteen käyttöön liittyviin piirteisiin, joiden kuluttaja saattaisi haluta löytyvän kilpailijoiden tuotteista. ( 59 ) Kuten edellä ( 60 ) olen tuonut esille, tämä vaikuttaa minusta olevan myös syynä siihen, että yhteisömallioikeuden suojaa ei sovelleta mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa säädetyissä olosuhteissa.

45.

Unionin tuomioistuimen tavaramerkkejä koskevista eri tuomioista kuitenkin ilmenee, ”että [tulkittavat säännökset ovat] esteenä yksinomaan tavaran muodosta muodostuvan merkin rekisteröinnille, jos on selvitetty, että tämän muodon olennaiset toiminnalliset piirteet johtuvat yksinomaan tietyn teknisen tuloksen tavoittelemisesta”. Unionin tuomioistuin täsmensi, että ”teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömän tavaran muodon” tavaramerkiksi rekisteröintiä koskevan esteen, sellaisena kuin se on ilmaistu mainituissa säännöksissä, ”soveltamatta jättämiselle ei voi olla [perusteena] se, että on selvitetty, että on olemassa myös muita muotoja, joita käyttäen voidaan saavuttaa sama tekninen tulos”. Unionin tuomioistuin perusteli sen, että se tällä tavoin epäsuorasti mutta mielestäni selvästi hylkäsi muotojen moninaisuutta koskevan teorian, etenkin toteamuksella, että rekisteröintiesteen edellytykseksi ei ole asetettu sitä, että kyseinen muoto olisi ainoa, jota käyttäen voidaan saavuttaa tavoiteltu tekninen tulos, ja huomautuksella, että tavaramerkin haltijan kilpailijoita voitaisiin kieltää käyttämästä huomattavaa määrää vaihtoehtoisia muotoja, jos tällainen arviointiperuste katsottaisiin ratkaisevaksi. ( 61 )

46.

Katson, että nämä näkökohdat ovat merkityksellisiä myös nyt käsiteltävässä asiassa, koska tälläkään alalla ei voida hyväksyä, että yhteisömalleilla suojattaisiin niiden tarkoituksen vastaisesti tuotteen puhtaasti teknisiä piirteitä. ( 62 )

47.

Näin ollen on mielestäni syytä vastata ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi ja siis hylätä näkemys, jonka mukaan tulisi valita ns. muotojen moninaisuuden peruste. Tarkemmin sanoen olen sitä mieltä, että asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että määritettäessä, määräytyvätkö tuotteen ulkoasun piirteet pelkästään sen teknisen käyttötarkoituksen mukaan, ei pidä tukeutua ainoastaan siihen seikkaan, että vaihtoehtoisia muotoja, jotka voivat täyttää saman tarkoituksen, ei ole olemassa, vaan on osoitettava, että tietyn teknisen tarkoituksen tavoittelu on ainoa tekijä, joka on sanellut asianomaisen mallin valinnan, ja että mallin suunnittelijalla ei tältä osin ole ollut lainkaan luovaa roolia.

48.

Tämän ehdotetun tulkinnan suuntaisesti ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää muita kysymyksiä, jotka koskevat mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa olevan säännön konkreettista täytäntöönpanoa ja ovat toisen ennakkoratkaisukysymyksen sisältönä.

49.

Toinen ennakkoratkaisukysymys esitetään toissijaisesti siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen suositukseni mukaisesti, että asianmukainen menetelmä asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä poissulkemisperustetta sovellettaessa on sen selvittäminen, johtuvatko asianomaisen tuotteen ulkoasun piirteet pelkästään tavoitellusta teknisestä tarkoituksesta, eikä sen toteaminen, ettei ole olemassa vaihtoehtoisia muotoiluja, joilla tämä tarkoitus voitaisiin myös täyttää.

50.

Tällä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensinnäkin, mistä näkökulmasta on arvioitava, onko tuotteen ulkoasun eri piirteet valittu pelkästään teknisen toiminnallisuuden syistä, ja toiseksi, millä tavoin ”objektiivisen tarkkailijan” käsite on määriteltävä siinä tapauksessa, että arvio olisi tehtävä tällaisen tarkkailijan näkökulmasta.

51.

Kyseinen tuomioistuin tuo esille, että sen käsiteltävänä olevassa valituksenalaisessa tuomiossa Landgericht Düsseldorf katsoi, että mainittu arviointi oli tehtävä objektiivisesti ja että asianomaisen mallin luoneen henkilökohtainen pyrkimys ei ollut tärkeä, paitsi mahdollisesti viitteenä määritettäessä, päättelisikö objektiivinen tarkkailija järkevän tarkastelun lopuksi, että muotoilun valinta on määräytynyt pelkästään teknisen toiminnallisuuden vaatimusten mukaan. ( 63 ) Tämän lähestymistavan vastustajien mukaan tällaisen ”objektiivisen tarkkailijan” eli toisen, vain teoriassa olemassa olevan henkilön näkökulmaa olisi kuitenkin vaikea arvioida kussakin yksittäisessä tapauksessa.

52.

Kun on kyse sen analyysin objektiivisuudesta tai subjektiivisuudesta, joka on toteutettava asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi, pääasian osapuolet sekä unionin tuomioistuimessa huomautuksia esittäneet osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä olevan mallin luoneen subjektiivinen aikomus mallin luomisessa ei voi olla se keskeinen tekijä, jonka perusteella määritetään, onko kyseinen malli valittu puhtaasti teknisin perustein. Olen samaa mieltä.

53.

Objektiivinen lähestymistapa kyseiseen analyysiin näet suosii tämän säännöksen yhtenäistä soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa sekä niiden kaikissa tuomioistuimissa, ja se takaa suuremman ennakoitavuuden, mikä vahvistaa talouden toimijoiden oikeusvarmuutta. Kuten DOCERAM ja CeramTec huomauttavat, on niin, että mikäli suunnittelijan oletettu aikomus olisi ainoa merkityksellinen arviointiperuste, hänen antamansa lausunnot olisivat yksinään ratkaisevia sen kannalta, katsotaanko asianomaista mallia voitavan suojata vai ei, ja oikeusriidassa asianosaiselle voisi olla houkuttelevaa vakuuttaa, että hän valitsi kyseisen muotoilun esteettisten näkökohtien perusteella, jotta asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa säädettyä poissulkemisperustetta ei sovellettaisi hänen luomuksensa vahingoksi. Mielestäni on olennaista, että toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa kantaa sellaisten arviointiperusteiden pohjalta, jotka eivät ole subjektiivisia vaan neutraaleja ja joihin ei liity puolueellisuuden riskiä.

54.

Kun on kyse niistä menettelyistä, joita on noudatettava toteutettaessa objektiivista arviointia siitä, onko tuotteen ulkoasu määräytynyt pelkästään sen teknisen käyttötarkoituksen mukaan asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, unionin tuomioistuimessa esitetyt kannat eivät sitä vastoin ole yhtenevät.

55.

Mielestäni ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen esiin tuoma ensimmäinen problematiikka, johon liittyy ”‘objektiivisen tarkkailijan’ näkökulman” mahdollinen huomioon ottaminen, koskee sitä, onko syytä tehdä päätelmiä sellaisen fiktiivisen henkilön perusteella, jonka oletettu arvio toimisi arkkityyppinä, vaiko ei.

56.

Tältä osin CeramTec tuo aivan ensiksi esiin, että ilmauksen ”objektiivinen tarkkailija”, joka esiintyy sekä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa valituksenalaisessa tuomiossa että toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä, taustalla ovat samankaltaiset ilmaukset, joita on käytetty eri muunnelmina EUIPO:n päätöskäytännössä ( 64 ) ja oikeuskirjallisuudessa. ( 65 )

57.

Lisäksi CeramTec väittää, että sen selvittämiseksi, sovelletaanko asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohtaa, pitäisi analogisesti käyttää lähtökohtana ”asiantuntevan käyttäjän” käsitettä, jota käytetään kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa sekä johdanto-osan 14 perustelukappaleessa, ( 66 ) sellaisena kuin tämä käsite määritellään unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. ( 67 ) CeramTecin mukaan on niin, että silloin, kun selvitys on tehtävä siinä erityistilanteessa, jossa kaikki kyseisten tuotteiden käyttäjät ovat ammattilaisia, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, ”asiantunteva käyttäjä” vastaa käytännössä ”alan ammattilaista”, jolla on teknistä asiantuntemusta ja jonka käsitettä käytetään patentin keksinnöllisyyden arviointiin.

58.

Mielestäni tämän ehdotuksen noudattaminen olisi epäasianmukaista. Täsmennän, että toisin kuin CeramTec väittää, asetuksen N:o 6/2002 yhteydessä asianmukainen tosiseikkojen arviointiperuste ei ole ”aina ’asiantunteva käyttäjä’”. Erityisesti on katsottu jo aiemmin, että tämä ei välttämättä pysty erottamaan tuotteen teknisen tehtävän perusteella määräytyviä ulkoasun osia mielivaltaisista ulkoasun osista sellaisen asiantuntemuksen perusteella, joka ylittää kyseisen tuotteen käytöstä kertyneen kokemuksen. ( 68 ) Asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää todellakin teknistä arviointia, joka vaatii erityisosaamista, jota ”asiantuntevallakaan” käyttäjällä ei aina ole. ”Asiantuntevan käyttäjän” näkökulma ei siis mielestäni voi toimia sinä objektiivisena arviointiperusteena, jota tältä osin vaaditaan.

59.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja komission tavoin katson, että jos asetuksen N:o 6/2002 tekijät olisivat halunneet ottaa käyttöön sellaisen oikeudellisen välineen kuin ”objektiivinen tarkkailija”, kuten toinen ennakkoratkaisukysymys antaa ymmärtää, he olisivat maininneet siitä sen 8 artiklan 1 kohdassa, kuten he nimenomaisesti tekivät sen 6 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 1 kohdassa ”asiantuntevan käyttäjän” osalta. ( 69 ) Huomautan lisäksi, että mainitussa 8 artiklassa ei myöskään viitata käsityksiin muuntyyppisistä fiktiivisistä henkilöistä, kuten ”potentiaalisesta keskiverto-ostajasta”, jota DOCERAM ehdottaa arviointiperusteeksi ja jonka se sitten hylkää, ( 70 ) tai ”keskivertokuluttajasta”, josta komissio toteaa, että tämän arviointitekijän ei ole katsottu olevan itsessään ratkaiseva tavaramerkkialalla muodon puhtaasti teknisen luonteen arvioinnissa. ( 71 )

60.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa mielestäni aivan oikein, että asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa ei viitata teoreettiseen ”asiantuntevan käyttäjän” käsitteeseen arvioitaessa ”mallin luoneella olevaa vapautta sen kehittelyssä” ( 72 ) ja että sama ei-fiktiivinen lähestymistapa on syytä valita sen 8 artiklan 1 kohdan yhteydessä, koska riita-asiaa käsittelevä tuomioistuin on senkin osalta saanut tehtäväkseen arvioida objektiivisesti sen, miltä osin on kyse tuotteen teknisestä käyttötarkoituksesta, jota ei voida suojata, ja miltä osin sen suunnittelijan vapaudesta, jonka luova työ voidaan suojata. ( 73 ) Tällaista tapauskohtaista arviointia toteuttavat jo kansalliset tuomioistuimet ( 74 ) ja SMHV:n eli nykyisen EUIPO:n jäsenet, ( 75 ) ilmeisesti ilman suurempia vaikeuksia.

61.

Jos ”objektiivisen tarkkailijan” kriteeri kuitenkin hyväksyttäisiin, se aiheuttaisi koko joukon lisävaikeuksia tämän täysin keinotekoisen käsitteen sekä sen oikean käyttötavan määrittelemiseksi, vaikkapa vain siltäkin osin, minkätyyppisiä ja minkätasoisia tietoja tällaisella henkilöllä pitäisi olla.

62.

Toinen unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi saatettu problematiikka koskee sitä, mitkä ovat ne seikat, joita tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä on asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohtaan perustuva vaatimus, on syytä ottaa huomioon tarkastelussa, jonka on mielestäni oltava sekä objektiivinen että tapauskohtainen.

63.

Olen samaa mieltä kuin useimmat unionin tuomioistuimessa huomautuksia esittäneet osapuolet, joiden mukaan asian käsiteltäväkseen saaneen kansallisen tuomioistuimen on arvioitava objektiivisesti ja kunkin yksittäistapauksen kaikki konkreettiset olosuhteet huomioon ottaen, perustuvatko tuotteen ulkoasun eri piirteet pelkästään toiminnallisuuteen liittyviin näkökohtiin.

64.

Tältä osin kyseisen tuomioistuimen olisi komission mukaan otettava huomioon sellaiset arviointiperusteet, jotka unionin tuomioistuin on tavaramerkkien osalta hyväksynyt perusteiksi, joiden pohjalta voidaan olettaa, että muodolla on muu kuin pelkästään tekninen arvo, kuten ”se, miten keskivertokuluttaja mieltää merkin[ ( 76 )], kyseessä olevan kaltaisen tavararyhmän luonne, kyseisen muodon taiteellinen arvo, kyseessä olevan kaltaisen tavararyhmän luonne, sen erityisyys suhteessa muihin, kyseisillä markkinoilla yleisesti käytettäviin muotoihin, huomattava hintaero verrattuna samankaltaisiin tavaroihin tai pääasiallisesti kyseisen tavaran esteettisiä ominaisuuksia korostava myynninedistämisstrategia”. ( 77 ) Komissio katsoo, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen olisi myös otettava huomioon sellaisten vaihtoehtoisten muotojen olemassaolo, jotka niin ikään täyttävät kyseisen teknisen tarkoituksen, sillä tämä osoittaisi periaatteessa, että tuotteen luoneella oli valinnanvapaus tuotteen ulkoasun piirteiden kehittelyssä ja että ulkoasu ei määräytynyt pelkästään toiminnallisten tekijöiden mukaan.

65.

Samassa hengessä myös DOCERAM esittää luettelon, joka ei ole tyhjentävä, mahdollisesti merkityksellisistä perusteista, joita ovat ”suunnitteluprosessiin, mainontaan, käyttöön ym. liittyvät seikat”. CeramTec puolestaan väittää, että ”asiantuntevan käyttäjän” näkökulma, jota se ehdottaa – mielestäni virheellisesti ( 78 ) – valittavaksi objektiivisen arvioinnin perusteeksi, olisi määritettävä ”ottaen perusteellisesti huomioon kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen merkitykselliset seikat” ( 79 ) ja etenkin ”valmistajan erityinen tavoite suunnitteluvaiheessa, tuotteen muotoilua korostava mainonta, muotoilun saamat mahdolliset palkinnot tai sen erityinen maine kohdeyleisön keskuudessa sekä suunnittelijan pyrkimys tuotteen luomisvaiheessa”. ( 80 )

66.

Tältä osin täsmennän, että riita-asiaa käsittelevän tuomioistuimen on mielestäni toteutettava kyseessä oleva arviointi paitsi itse asianomaisesta mallista myös kaikista sen ulkoasun piirteiden valintaan liittyvistä seikoista ottaen huomioon asianosaisten toimittamat todisteet, olivatpa ne kohteeltaan tai luonteeltaan millaisia tahansa, ( 81 ) sekä se, mitä on saatu selville kyseisen tuomioistuimen mahdollisesti määräämien asian selvittämistoimien avulla.

67.

Mielestäni ei voida sulkea pois sitä, että sellaisia perusteita, jotka eivät nähdäkseni yksinään riitä osoittamaan, että tuotteen ulkoasun piirteet ovat määräytyneet pelkästään sen teknisen käyttötarkoituksen mukaan asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kuten tuotteen luoneen subjektiivinen aikomus tai vaihtoehtoisten muotojen olemassaolo, ( 82 ) voidaan silti lukea mukaan niihin konkreettisiin seikkoihin, jotka asiaa käsittelevien tuomioistuinten on otettava huomioon muodostaessaan omaa mielipidettään kyseisen säännöksen soveltamisesta.

68.

Mielestäni ei ole syytä laatia tältä osin merkityksellisistä perusteista luetteloa, vaikka se ei olisi tyhjentäväkään, kun otetaan huomioon, että unionin lainsäätäjä ei ole tarkoittanut, että tähän keinoon turvauduttaisiin, ja kun unionin tuomioistuin ei nähdäkseni ole katsonut sitä hyödylliseksi siinä niin ikään tosiseikkoja koskevassa arvioinnissa, joka on toteutettava kyseisen asetuksen 4–6 artiklaa sovellettaessa.

69.

Sitä vastoin pidän Kreikan hallituksen tavoin hyödyllisenä sen seikan painottamista, että asiaa käsittelevä tuomioistuin voi tarvittaessa toteuttaa vaaditun arvioinnin turvautumalla nimeämänsä riippumattoman asiantuntijan selityksiin. Tältä osin huomautan, että kansallisilla tuomioistuimilla ei välttämättä ole tähän tarvittavaa osaamista, joka toisinaan on hyvin teknistä, ja että on tavallista, että ne määräävät laadittavaksi asiantuntija-arvioita, kun niillä on käsiteltävänään tämänlaatuisia monimutkaisia kysymyksiä.

70.

Näin ollen katson, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on syytä vastata, että arvioitaessa, perustuvatko tuotteen ulkoasun eri piirteet pelkästään teknisen toiminnallisuuden näkökohtiin, asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi asiaa käsittelevän tuomioistuimen on toteutettava objektiivinen arviointi, jossa se ei omaksu ”objektiivisen tarkkailijan” teoreettista näkökulmaa vaan ottaa konkreettisesti huomioon kaikki käsiteltävänään olevan asian merkitykselliset seikat.

71.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberlandesgericht Düsseldorfin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: