201806150331954932018/C 231/03822016CJC23120180702FI01FIINFO_JUDICIAL201805083421

Asia C-82/16: Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.5.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Raad voor Vreemdelingenbetwistingen – Belgia) – K.A. ym. v. Belgian valtio (Ennakkoratkaisupyyntö — Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — SEUT 20 artikla — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 7 ja 24 artikla — Direktiivi 2008/115/EY — 5 ja 11 artikla — Kolmannen maan kansalainen, jolle on määrätty maahantulokielto — Oleskelua koskeva hakemus sellaisen Euroopan unionin kansalaisen kanssa tapahtuvaa perheenyhdistämistä varten, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan — Kieltäytyminen käsittelemästä hakemusta)


C2312018FI310120180508FI00033142

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8.5.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Raad voor Vreemdelingenbetwistingen – Belgia) – K.A. ym. v. Belgian valtio

(Asia C-82/16) ( 1 )

”(Ennakkoratkaisupyyntö — Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto — SEUT 20 artikla — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 7 ja 24 artikla — Direktiivi 2008/115/EY — 5 ja 11 artikla — Kolmannen maan kansalainen, jolle on määrätty maahantulokielto — Oleskelua koskeva hakemus sellaisen Euroopan unionin kansalaisen kanssa tapahtuvaa perheenyhdistämistä varten, joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan — Kieltäytyminen käsittelemästä hakemusta)”

2018/C 231/03Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad voor Vreemdelingenbetwistingen

Pääasian asianosaiset

Kantaja: K.A., M.Z., M.J., N. N. N., O.I.O., R.I. ja B.A.

Vastaaja: Belgian valtio

Tuomiolauselma

1)

Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/115/EY – ja erityisesti sen 5 ja 11 artiklaa – on tulkittava siten, ettei se ole esteenä jäsenvaltion käytännölle, jossa kolmannen maan kansalaisen, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, jolla on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus ja joka ei ole milloinkaan käyttänyt liikkumisvapauttaan, saman jäsenvaltion alueella perheenyhdistämistä varten jättämää oleskelua koskevaa hakemusta ei oteta huomioon pelkästään siitä syystä, että kyseiselle kolmannen maan kansalaiselle on määrätty kielto tulla mainitulle alueelle.

2)

SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että

se on esteenä jäsenvaltion käytännölle, jossa tällaista hakemusta ei oteta huomioon pelkästään tästä syystä tutkimatta, onko kyseisen unionin kansalaisen ja mainitun kolmannen maan kansalaisen välillä sellainen riippuvuussuhde, että jos viimeksi mainitulle ei myönnetä johdettua oleskeluoikeutta, mainittu unionin kansalainen joutuisi tosiasiallisesti poistumaan koko unionin alueelta eikä hän siis voisi tosiasiassa käyttää pääosaa niistä oikeuksista, jotka hänellä on asemansa perusteella

kun unionin kansalainen on täysi-ikäinen, sellainen riippuvuussuhde, joka voi oikeuttaa myöntämään asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle johdetun oleskeluoikeuden kyseisen artiklan nojalla, on mahdollinen vain sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa asianomaista henkilöä ei kaikkien merkityksellisten olosuhteiden perusteella voitaisi millään tavalla erottaa hänen siitä perheenjäsenestään, josta hän on riippuvainen

kun unionin kansalainen on alaikäinen, tällaisen riippuvuussuhteen olemassaolon arvioinnin on perustuttava lapsen edun mukaisesti kaikkien sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus hänen kumpaankin vanhempaansa sekä vaara, jonka lapsen erottaminen kolmannen maan kansalaisesta aiheuttaisi kyseisen lapsen tasapainolle; kyseiseen kansalaiseen oleva – biologinen tai oikeudellinen – perheside ei ole riittävä eikä asuminen yhdessä hänen kanssaan ole tarpeen tällaisen riippuvuussuhteen osoittamiseksi

on merkityksetöntä, että kolmannen maan kansalaisen hänen perheenyhdistämistä varten jättämänsä oleskelua koskevan hakemuksen tueksi vetoama riippuvuussuhde on syntynyt sen jälkeen, kun hänen osaltaan on tehty päätös maahantulokiellosta

on merkityksetöntä, että kolmannen maan kansalaisen osalta tehty päätös maahantulokiellosta on tullut lopulliseksi silloin, kun hän jättää oleskelua koskevan hakemuksensa perheenyhdistämistä varten, ja

on merkityksetöntä, että sellaisen kolmannen maan kansalaisen osalta tehtyä päätöstä maahantulokiellosta, joka on jättänyt oleskelua koskevan hakemuksen perheenyhdistämistä varten, perustellaan sillä, ettei hän ole noudattanut paluuvelvoitettaan; kun tällaista päätöstä on perusteltu yleiseen järjestykseen liittyvillä syillä, kyseisen syyt voivat johtaa siihen, että kyseiseltä kolmannen maan kansalaiselta evätään tuohon artiklaan perustuva johdettu oleskeluoikeus, ainoastaan, jos kaikista käsiteltävän asian tosiasiallisista ja merkityksellisistä seikoista suhteellisuusperiaatteen, mahdollisesti kyseessä olevan lapsen tai kyseessä olevien lasten edun ja perusoikeuksien valossa tehdystä konkreettisesta arvioinnista ilmenee, että asianomainen merkitsee todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa yleiselle järjestykselle.

3)

Direktiivin 2008/115 5 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan sellaisen kolmannen maan kansalaisen osalta, johon on jo kohdistettu palauttamispäätös, johon on liitetty vielä voimassa oleva päätös maahantulokiellosta, tehdään palauttamispäätös ottamatta huomioon sellaisia hänen perhe-elämäänsä liittyviä seikkoja – muun muassa hänen alaikäisen lapsensa etua –, jotka on mainittu tällaisen maahantulokiellon määräämisen jälkeen perheenyhdistämistä varten jätetyssä oleskelua koskevassa hakemuksessa, paitsi jos asianomainen olisi voinut vedota tällaisiin seikkoihin aikaisemmin.


( 1 ) EUVL C 145, 25.4.2016.