22.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 68/44

—

kumoamaan Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 muuttamisesta 29.10.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1948 (EUVL L 284, s. 62) siltä osin kuin siinä laajennetaan rajoittavien toimenpiteiden sovellettavuutta kantajaan nähden, vaikka ne on keskeytetty määräajaksi

—

kumoamaan Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP muuttamisesta 29.10.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1957 (EUVL L 284, s. 149) siltä osin kuin siinä laajennetaan rajoittavien toimenpiteiden sovellettavuutta kantajaan nähden, vaikka ne on keskeytetty määräajaksi

—

velvoittaa neuvoston korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisissa toimissa ei ole perusteltu riittävästi kantajan jatkuvaa luetteloimista merkityksellisiin liitteisiin eikä neuvosto ole noudattanut SEUT 296 artiklan 2 kohtaa, jossa neuvosto velvoitetaan esittämään perustelut

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla toimilla loukataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan Euroopan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 ja 13 artiklassa tarkoitettuja puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tulla kuulluksi, koska ne oli annettu ilman, että kantajalle oli annettu mahdollisuutta käyttää tosiasiallisesti puolustautumisoikeuksiaan, erityisesti oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta menettelyyn, jossa sille annetaan mahdollisuus tosiasiallisesti vaatia poistamistaan rajoittavien toimenpiteiden kattamien henkilöiden luettelosta.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisia toimia rasittavat ilmeiset arviointivirheet, sillä ne perustuvat virheelliseen olettamaan siitä, että kantaja valkovenäläisen aseiden valmistus- ja vientisektorin suurimpana yrityksenä hyötyy Lukashenkan hallinnosta.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisilla toimilla loukataan perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 pöytäkirjassa vahvistettua perustavanlaatuista omistusoikeutta eikä tämä loukkaaminen perustu vakuuttavaan näyttöön, ole perusteltua eikä suhteellisuusperiaatteen mukaista.