13.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/7


Kanne 12.5.2015 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-220/15)

(2015/C 228/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Kukovec ja A. C. Becker)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Euroopan komissio esittää seuraavat vaatimukset:

Saksan liittotasavalta on rikkonut direktiivin 2007/23/EY (1) 6 artiklan 1 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se on säätänyt räjähdysaineita koskevasta laista annetussa ensimmäisessä asetuksessa (ensimmäinen räjähdysaineista annettu asetus) direktiivin vaatimukset ylittävistä vaatimuksista niin, että aiemmin suoritetusta pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arvioinnista huolimatta on toteutettava ensimmäisen räjähdysaineista annetun asetuksen 6 §:n 4 momentissa säädetty menettely ennen tuotteiden saattamista markkinoille ja että kyseisen asetuksen 6 §:n 4 momentin viidennen virkkeen mukaisesti materiaalien tutkimuksesta ja testauksesta vastaava liittovaltion viranomainen on toimivaltainen tarkastamaan kaikkien pyroteknisten tuotteiden ohjekirjat ja mahdollisesti muuttamaan niitä.

Saksan liittotasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä oleva kanne koskee kysymystä siitä, missä määrin jäsenvaltiot voivat asettaa direktiivissä 2007/23/EY tarkoitettujen pyroteknisten tuotteiden valmistajille ja maahantuojille ylimääräisiä kansallisia vaatimuksia näiden tuotteiden markkinoille saattamiseksi myös sellaisten tuotteiden osalta, jotka CE-merkinnällä varustamisen perusteella täyttävät direktiivin olennaiset vaatimukset. Komission riitauttamassa lainsäädännössä ei siten aseteta mitään sisällöllisiä vaatimuksia näille tuotteille, vaan siinä säädetään ainoastaan täydentävästä menettelystä, joka edeltää markkinoille pääsyä vastaajan alueella.

Vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta huolimatta vastaaja edellyttää nimittäin, että kaikki direktiivissä 2007/23/EY tarkoitetut pyrotekniset tuotteet on ilmoitettava laissa määritellylle liittovaltion viranomaiselle, joka antaa osoitukseksi ilmoituksen tekemisestä tunnistenumeron. Menettelyn huomattavan keston lisäksi kyseinen menettely voi käsittää muun muassa käsittelymaksun suorituksen sekä testikappaleiden luovutuksen. Komission mukaan vaatimus tällaisesta menettelystä merkitsee direktiivin 2007/23/EY 6 artiklassa kaikille direktiivin vaatimukset täyttäville pyroteknisille tuotteille taatun vapaan liikkuvuuden rajoitusta.

Direktiivin 2013/29/EU (2), jolla kumotaan 1.7.2015 alkaen direktiivi 2007/23/EY, antaminen ei myöskään muuttanut tätä tilannetta mitenkään. Näin on yhtäältä siksi, että ajanjakso, joka on ratkaiseva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen arvioimiseksi, on perustellussa lausunnossa mainitun määräajan kuluminen (esillä olevassa asiassa 27.3.2014). Toisaalta direktiivin 2013/29/EY 4 artiklan 1 kohtaan sisältyy säännös, joka on identtinen direktiivin 2007/23/EY 6 artiklan 1 kohdan kanssa, vapaan liikkuvuuden myöntämisestä kaikille pyroteknisille tuotteille, jotka ovat unionin oikeuden vaatimusten mukaisia.

Esillä oleva vastaajan väitetysti toteuttama rikkominen käsittää olennaisilta osin komission mukaan kielletyn ja unionin oikeudessa yhdenmukaistettujen vaatimusten ylittävän menettelyllisen vaatimuksen pyroteknisten tuotteiden markkinoille saattamiseksi. Menettelyllisenä vaatimuksena riidanalainen lainsäädäntö antaa ensi arvioilta vaikutelman siitä, että se aiheuttaa ainoastaan yksittäisissä tapauksissa selvän viivästyksen näiden tuotteiden markkinoille saattamisessa. Tämän lainsäädännön tosiasiallisia vaikutuksia ei pidä kuitenkaan aliarvioida. Siten on ensimmäiseksi otettava huomioon, että vastaaja katsotaan yhdeksi suurimmista pyroteknisten tuotteiden markkinoista – ellei suurimmiksi markkinoiksi – sisämarkkinoilla. Lisäksi on otettava huomioon, että tiettyjä pyroteknisiä tuotteita saadaan vastaajan alueella myydä kuluttajille ainoastaan kerran vuodessa ja lyhyen ajanjakson ajan, minkä johdosta markkinoille pääsyn ajallinen ulottuvuus saa vielä suuremman merkityksen. Tässä yhteydessä on lopuksi myös aiheellista pohtia sitä, että se sama viranomainen, jolla on myös direktiivissä 2007/23/EY tarkoitettuna ilmoitettuna laitoksena toimivalta toteuttaa vaatimustenmukaisuuden arviointi, panee kansallisen oikeuden nojalla kyseisen riidanalaisen lainsäädännön täytäntöön. Vastaajan kansallisessa oikeudessa asetetulla edellytyksellä täydentävästä menettelystä annetaan kyseiselle viranomaiselle täten kilpailuetu muiden jäsenvaltioiden ilmoitettuihin laitoksiin nähden. Riidanalaisen lainsäädännön käytännön vaikutusten perusteella esillä olevassa asiassa ei suinkaan ole kyse vain periaatteellisesta oikeudellisesta arvioinnista, joka koskee taloudellisille toimijoille asetettua estettä markkinoida tuotteita, jotka jo jokin muu kuin saksalainen ilmoitettu laitos on arvioinut unionin oikeuden vaatimusten mukaisiksi.


(1)  Pyroteknisten tuotteiden markkinoille saattamisesta 23.5.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/23/EY (EUVL L 154, s. 1).

(2)  Pyroteknisten tuotteiden asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta 12.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/29/EU (uudelleenlaadittu) (EUVL L 178, s. 27).