—

Tšekin hallitus, asiamiehinään T. Müller, M. Smolek ja J. Vláčil,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään V. Ester Casas,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan G. Albenzio, avvocato dello Stato,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Tomat ja Z. Malůšková,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista 21.6.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/64/EU (EUVL 2011, L 176, s. 24) 2 ja 5 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Eko-Tabak s. r. o. ja Generální ředitelství cel (tullilaitos, Tšekki) ja jossa on kyse valmisteveron piiriin kuuluvana valmistettuna tupakkana pidettyjen tuotteiden takavarikoimisesta.

3

Direktiivin 2011/64 johdanto-osan toisessa, kolmannessa, kahdeksannessa ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan yleiset periaatteet jäsenvaltioiden valmistetusta tupakasta kantaman valmisteveron rakenteen ja verokantojen yhdenmukaistamiseksi.”

5

Mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä valmistetulla tupakalla tarkoitetaan:

6

Tuon saman direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä piippu- ja savuketupakalla tarkoitetaan:

2.   Savukkeiksi käärittävänä hienoksi leikattuna tupakkana on pidettävä piippu- ja savuketupakkaa, jonka leikkeistä enemmällä kuin 25 painoprosentilla on pienempi kuin 1,5 millimetrin poikkileikkaus.

– –”

7

Valmisteverolain nro 353/2003 (zákon č. 353/2003 Sb., o spotřebních daních), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä valmisteverolaki), 101 §:ssä, jonka otsikko on ”Valmisteveron piiriin kuuluva valmistettu tupakka”, säädetään seuraavaa:

”1)   Valmistetusta tupakasta kannetaan valmistevero.

2)   Tässä laissa valmistetulla tupakalla tarkoitetaan savukkeita, sikareita, pikkusikareita sekä piippu- ja savuketupakkaa.

3)   Tässä laissa tarkoitetaan

– –

– –

6)   Tässä laissa piippu- ja savuketupakalla tarkoitetaan lisäksi tuotetta, joka sisältää kokonaan tai osittain muita aineksia kuin tupakkaa ja joka täyttää muut 3 momentin c kohdassa mainitut edellytykset, lukuun ottamatta 8 momentissa tarkoitettuja tuotteita, tai tuotetta, jota ei ole mainittu 3 momentin c kohdassa, jota ei ole tarkoitettu polttamiseen mutta jota voidaan kuitenkin polttaa ja joka on valmistettu myytäväksi loppukuluttajalle.

– –”

8

Celní úřad pro Jihočeský kraj (Etelä-Böömin alueen tullitoimisto, Tšekki) määräsi 14.11.2013 tekemällään päätöksellä, jota tarkistettiin 29.5.2014, useiden Eko-Tabakin hallussa olevien tuotteiden takavarikoimisesta sillä perusteella, että ne olivat valmisteverolain 101 §:n 6 momentissa tarkoitettua piippu- ja savuketupakkaa ja niistä oli tämän johdosta kannettava valmistevero. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee, että kyseiset tuotteet ovat kuivattua, litteää, epäsäännöllistä ja osittain ruodittua lehtitupakkaa, joka on esikuivattu ja hiostettu valvotusti, jossa on glyseriiniä, jolla voidaan säilyttää lehtien kosteus ja joustavuus sen estämiseksi, etteivät ne hajoa niitä käsiteltäessä, ja jota ei ole tarkoitettu polttamiseen mutta jota voidaan kuitenkin polttaa yksinkertaisen valmistuksen, kuten esimerkiksi silppuamisen tai käsin leikkaamisen, jälkeen. Kyseiset tuotteet oli tarkoitettu kokonaisuudessaan myytäviksi loppukuluttajalle.

9

Eko-Tabak nosti kyseisestä päätöksestä kanteen Krajský soud v Českých Budějovicíchissa (České Budějovicen aluetuomioistuin, Tšekki) ja väitti, että valmisteverolain 101 §:n 6 momentin loppuosan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden määritelmällä laajennettiin perusteettomasti direktiivissä 2011/64 tarkoitettua luetteloa valmistetusta tupakasta.

10

Kyseinen tuomioistuin hylkäsi 30.1.2015 antamallaan tuomiolla Eko-Tabakin kanteen ja katsoi, että valmisteverolain 101 §:n 6 momentin loppuosassa säädetyllä määritelmällä ei ylitetä direktiivin 2011/64 rajoja, koska kyseisen direktiivin henkenä ja tarkoituksena on se, että tuotteista, joita ei ole tarkoitettu polttamiseen mutta joita voidaan kuitenkin polttaa, kannetaan valmistevero, ja se, ettei verolainsäädäntöä tai unionin oikeutta voida kiertää.

11

Eko-Tabak valitti kyseisestä tuomiosta Nejyšší správní soudiin (ylin hallintotuomioistuin, Tšekki). Eko-Tabak väitti muun muassa, että direktiivissä 2011/64 ei ole yhtään sellaista valmistetun tupakan ryhmää, joka vastaa valmisteverolain 101 §:n 6 momentin loppuosassa säädettyä ryhmää, ja että edellytys, jonka mukaan asianomainen tuote voidaan polttaa, on täytettävä heti sillä hetkellä, kun kyseinen tuote varastoidaan liikkeeseen myyntiä varten. Jotta tupakkatuotetta voidaan pitää kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna valmistettuna tupakkana, ei ole myöskään riittävää, että se voidaan polttaa. Edellytys, jonka mukaan asianomainen tuote voidaan polttaa, on näet Eko-Tabakin mukaan vain yksi niistä edellytyksistä, jotka tupakkatuotteen on täytettävä, jotta sitä voidaan pitää mainitussa direktiivissä tarkoitettuna ”piippu- ja savuketupakkana”.

12

Kun ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että valmisteverolain 101 §:n tavoitteena on saattaa direktiivin 2011/64 2 ja 5 artikla osaksi Tšekin oikeusjärjestystä, Nejvyšší správní soudilla on epäilyjä siitä, ovatko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset tuotteet valmistettua tupakkaa, johon kyseistä direktiiviä sovelletaan. Jos tuohon kysymykseen vastataan kieltävästi, se pyrkii selvittämään, estävätkö mainitun direktiivin 2 ja 5 artikla sen, että jäsenvaltio kantaa tällaisista tuotteista valmisteveroa.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että unionin tuomioistuin ei ole vielä ottanut kantaa direktiivin 2011/64 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan eikä kyseisen direktiivin 5 artiklan tulkintaan käsitteen ”piippu- ja savuketupakka” osalta.

14

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että direktiivissä 2011/64 tarkoitetulle valmistetulle tupakalle on ensisijaisesti ominaista se, että sitä voidaan polttaa. Kyseisen ominaisuuden avulla voidaan myös määritellä valmistetun tupakan eri ryhmät tai tyypit.

15

Tässä tilanteessa Nejvyšší správní soud päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2011/64 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kuivattu, litteä, epäsäännöllinen ja osittain ruodittu lehtitupakka, joka on esikuivattu ja hiostettu valvotusti, jossa on glyseriiniä ja jota voidaan polttaa sellaisen yksinkertaisen valmistuksen jälkeen, jossa se silputaan tai leikataan käsin, kuuluu kyseisissä säännöksissä tarkoitetun käsitteen ”piippu- ja savuketupakka” piiriin.

17

Tältä osin on korostettava, että – kuten direktiivin 2011/64 1 artiklasta ilmenee – direktiivin tarkoituksena on vahvistaa yleiset periaatteet jäsenvaltioiden valmistetusta tupakasta kantaman valmisteveron rakenteen ja verokantojen yhdenmukaistamiseksi. Kyseinen direktiivi on näin ollen osa tupakkatuotteisiin sovellettavaa unionin verolainsäädäntöä, jonka tavoitteena on mainitun direktiivin johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja samalla korkeatasoinen terveyden suojelu.

18

Direktiivin 2011/64 johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että direktiivin tarkoituksena on siten varmistaa, ettei jäsenvaltioiden valmistetun tupakan alan tuotteiden kulutukseen kohdistama verotus vääristä kilpailun edellytyksiä eikä estä näiden tuotteiden vapaata liikkuvuutta unionissa. Erityisesti on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan lähinnä, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotteita monin tavoin muistuttavia tuotteita on pidettävä tuon direktiivin soveltamisalaan kuuluvina tuotteina, kun taas saman direktiivin johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa huomautetaan, että valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisella on saatava estetyksi verotuksen vaikutuksia vääristämästä samaan ryhmään kuuluvilla valmistetun tupakan eri luokilla käytävää kilpailua ja siten saatava jäsenvaltioiden kansallisia markkinoita avatuksi.

19

Direktiivin 2011/64 2 artiklan 1 kohdassa kyseisessä direktiivissä tarkoitetun yhdenmukaistamisen kohteena oleva valmistettu tupakka luokitellaan kolmeen ryhmään, joista ensimmäiseen kuuluvat savukkeet, toiseen sikarit ja pikkusikarit ja kolmanteen piippu- ja savuketupakka.

20

Erityisesti piippu- ja savuketupakan osalta mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan i ja ii alakohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseinen ryhmä jakautuu kahteen alaryhmään, joiden otsikkona on ”savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka” ja ”muu piippu- ja savuketupakka”.

21

Direktiivin 2011/64 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellään puolestaan käsitteet ”piippu- ja savuketupakka” ja ”savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka”. Ensimmäinen näistä käsitteistä kattaa siten ”leikat[un] tai muutoin paloitel[lun], riivit[yn] tai laatoiksi puristet[un] tupak[an], jota voidaan polttaa ilman teollista lisävalmistusta” ja ”vähittäismyyntipakkauksiin pakat[ut] tupakanjätte[et], joita [savukkeiden taikka sikarien tai pikkusikarien määritelmä ei] koske ja joita voidaan polttaa”.

22

Tässä tapauksessa on selvää, että pääasiassa kyseessä olevat tupakkatuotteet eivät kuulu direktiivin 2011/64 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”savukkeiksi käärittävä hienoksi leikattu tupakka” eivätkä kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”tupakanjätteet” piiriin.

23

Jotta voidaan siis määrittää, kuuluvatko kyseiset tuotteet direktiivin 2011/64 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun alaryhmään ”muu piippu- ja savuketupakka”, on tutkittava, ovatko ne ”piippu- ja savuketupakkaa” kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevan määritelmän kannalta.

24

Kun otetaan huomioon mainitun direktiivin tavoitteet, jotka on palautettu mieleen tämän tuomion 17 ja 18 kohdassa, käsitettä ”piippu- ja savuketupakka” ei voida tulkita suppeasti.

25

Tuon saman direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta ilmenee, että siinä edellytetään kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä eli yhtäältä, että tupakkaa on leikattu tai muutoin paloiteltu, riivitty tai puristettu laatoiksi, ja toisaalta, että sitä voidaan polttaa ilman teollista lisävalmistusta.

26

Ensimmäisen edellytyksen osalta ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että pääasiassa kyseessä olevaa tupakkaa olisi riivitty tai puristettu laatoiksi.

27

Näin ollen on määritettävä, voidaanko sitä pitää direktiivin 2011/64 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla leikattuna tai muutoin paloiteltuna.

28

Tältä osin on todettava, että koska kyseisissä direktiiveissä ei määritellä ilmaisuja ”leikattu” ja ”paloiteltu”, niiden merkitystä määriteltäessä on nojauduttava ilmaisujen yleiseen ja yleisesti hyväksyttyyn merkitykseen (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, Sommer Antriebs- und Funktechnik, C-369/14, EU:C:2015:491, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseisillä ilmaisuilla, joiden tavanomainen merkitys on erityisen laaja, tarkoitetaan erityisesti ensimmäiseksi mainitun osalta sen toimen tulosta, jossa jostakin otetaan pois osa tai pala leikkaavalla välineellä, ja viimeksi mainitun osalta sen toimen tulosta, jossa jotakin hajotetaan tai jaetaan osiin.

29

Siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevat tuotteet muodostuvat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen mukaan tupakanlehdistä, joiden lehtiruoti on poistettu osittain, kyseisiä tuotteita on siis pidettävä direktiivin 2011/64 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna leikattuna tai muutoin paloiteltuna tupakkana.

30

Mainitun 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käytetystä käsitteestä ”teolli[nen] – – valmistu[s]” on todettava, että tuo käsite koskee yleisesti raaka-aineiden tavanomaisesti suuressa mittakaavassa standardiprosessin mukaisesti tapahtuvaa jalostamista aineellisiksi hyödykkeiksi.

31

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa lähinnä, että ”teolli[sta] – – valmistu[sta]” eivät ole sellaiset vaivattomat käsittelyt, joilla viimeistelemättömästä tupakkatuotteesta on tarkoitus tehdä sellainen, että sitä voidaan polttaa, kuten esimerkiksi käsittely, jossa savukeputkeen vain asetetaan tupakkakäärö (ks. analogisesti tuomio 24.9.1998, Brinkmann, C-319/96, EU:C:1998:429, 18 ja 20 kohta sekä tuomio 10.11.2005, komissio v. Saksa, C-197/04, EU:C:2005:672, 31 ja 32 kohta).

32

Tämän perusteella valmistettua tupakkaa, joka on valmis poltettavaksi tai josta voidaan vaivattomasti tehdä muin kuin teollisin keinoin valmista poltettavaksi, on katsottava voitavan polttaa ”ilman teollista lisävalmistusta” direktiivin 2011/64 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

33

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kyseessä olevat tuotteet on nyt käsiteltävässä tapauksessa pääasiassa esikuivattu ja hiostettu valvotusti, niissä on glyseriiniä ja niitä voidaan polttaa yksinkertaisen, silppuamalla tai käsin leikkaamalla tapahtuvan valmistuksen jälkeen. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkastuksesta muuta johdu, on siten ilmeistä, että kyseiset tuotteet täyttävät myös tämän tuomion 25 kohdassa tarkoitetun toisen edellytyksen ja ne kuuluvat siis käsitteen ”piippu- ja savuketupakka”, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2011/64 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, piiriin.

34

Tämän perusteella on niin, että koska tällaiset tuotteet eivät ole kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettua savukkeiksi käärittävää hienoksi leikattua tupakkaa, niiden on siis katsottava kuuluvan mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”muu piippu- ja savuketupakka” piiriin.

35

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen nojalla ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/64 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kuivattu, litteä, epäsäännöllinen ja osittain ruodittu lehtitupakka, joka on esikuivattu ja hiostettu valvotusti, jossa on glyseriiniä ja jota voidaan polttaa sellaisen yksinkertaisen valmistuksen jälkeen, jossa se silputaan tai leikataan käsin, kuuluu kyseisissä säännöksissä tarkoitetun käsitteen ”piippu- ja savuketupakka” piiriin.

36

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

37

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista 21.6.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/64/EU 2 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kuivattu, litteä, epäsäännöllinen ja osittain ruodittu lehtitupakka, joka on esikuivattu ja hiostettu valvotusti, jossa on glyseriiniä ja jota voidaan polttaa sellaisen yksinkertaisen valmistuksen jälkeen, jossa se silputaan tai leikataan käsin, kuuluu kyseisissä säännöksissä tarkoitetun käsitteen ”piippu- ja savuketupakka” piiriin.