—

Taser International Inc., edustajinaan avocat S. Olaru, avocat C. Radbâță ja avocat E. Bondalici,

—

Romanian hallitus, asiamiehinään R. H. Radu ja D. M. Bulancea,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. J. García-Valdecasas Dorrego,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Gheorghiu ja M. Wilderspin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 22 artiklan 4 alakohdan, 23 artiklan 5 kohdan ja 24 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Taser International Inc. (jäljempänä Taser International), joka on Yhdysvalloissa asuva yhtiö, sekä SC Gate 4 Business SRL (jäljempänä Gate 4 ‑yhtiö), joka on Romaniassa asuva yhtiö, ja viimeksi mainitun yhtiön hallituksen jäsen Cristian Mircea Anastasiu ja joka koskee sopimusvelvoitteen, jonka mukaan kyseisen romanialaisen yhtiön on luovutettava tavaramerkit Taser Internationalille, täytäntöönpanoa.

3

Asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.”

4

Tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

5

Tämän asetuksen 22 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksinomainen toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”Seuraavilla tuomioistuimilla on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta:

– –

– –”

6

Saman asetuksen 23 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jos asianosaiset, joista ainakin yhden kotipaikka on jäsenvaltiossa, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, tuolla tuomioistuimella tai tuon jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. – –

– –

5.   Tuomioistuimen toimivaltaa koskevat sopimukset ja vastaavat määräykset trustin perustamista koskevassa asiakirjassa ovat vailla oikeusvaikutusta, jos ne ovat ristiriidassa 13, 17 ja 21 artiklan säännösten kanssa tai jos tuomioistuimet, joiden toimivalta on sopimuksella poissuljettu, ovat 22 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltaisia.”

7

Asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin 22 artiklan mukaan on yksinomaisesti toimivaltainen.”

8

Tavaramerkeistä ja maantieteellisistä merkinnöistä annetun lain nro 84/1998 41 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tavaramerkkiä koskevat oikeudet voidaan siirtää luovutuksella siitä riippumatta, luovutetaanko yritys, jolle ne kuuluvat. Luovutussopimus on pätemättömyyden uhalla tehtävä kirjallisesti, ja osapuolten on allekirjoitettava kyseinen sopimus. – –”

9

Kyseisen lain 42 §:n sanamuoto on seuraava:

”1)   Luovutuksen kirjaamista koskevaan hakemukseen on liitettävä asiakirja, joka todistaa tavaramerkin haltijan vaihtumisen.

2)   [Patenteista ja tavaramerkeistä vastaava valtion virasto (jäljempänä OSIM)] epää luovutuksen kirjaamisen, jos ilmenee selvästi, että yleisöä johdetaan sen avulla harhaan niiden tuotteiden tai palvelujen luonteesta, laadusta tai maantieteellisestä alkuperästä, joille tavaramerkki on rekisteröity, lukuun ottamatta tapausta, jossa luovutuksensaaja suostuu siihen, että tavaramerkin luovutus koskee vain tuotteita tai palveluja, joiden osalta tavaramerkki ei ole harhaanjohtava.

3)   Asianomaisen hakemuksesta ja laissa säädetyn maksun suorittamisen jälkeen OSIM kirjaa luovutuksen tavaramerkkirekisteriin ja julkaisee sen teollisoikeuksia koskevassa virallisessa lehdessä. Luovutukseen voidaan vedota kolmansia osapuolia vastaan sen julkaisemispäivästä lähtien.”

10

Kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvista oikeussuhteista annetun lain nro 105/1992 154 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jos osapuolet ovat sopimuslausekkeessa nimenomaisesti sopineet, että niiden välinen riita tai niiden tekemästä toimesta vastaisuudessa syntyvät riidat kuuluvat tietyn tuomioistuimen toimivaltaan, viimeksi mainittu tuomioistuin on toimivaltainen lukuun ottamatta tapauksia, joissa

11

Kyseisen lain 157 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on viran puolesta selvitettävä, onko se toimivaltainen ratkaisemaan asian, joka koskee kansainvälisen yksityisoikeuden alaan kuuluvia oikeussuhteita, ja jos se toteaa, ettei se tai mikään muukaan romanialainen tuomioistuin ole toimivaltainen, sen on hylättävä vaatimus, koska se ei kuulu romanialaisten tuomioistuinten toimivaltaan.”

12

Taser International, jonka kotipaikka on Yhdysvalloissa, teki 4.4. ja 12.9.2008 Gate 4 ‑yhtiön kanssa kaksi jakelusopimusta, jotka eivät olleet yksinoikeussopimuksia. Gate 4 ‑yhtiö ja sen hallituksen jäsen Anastasiu sitoutuivat näissä sopimuksissa luovuttamaan sopimuspuolelleen Taser International -tavaramerkit, jotka ne olivat rekisteröineet tai joiden rekisteröimistä ne olivat hakeneet Romaniassa.

13

Gate 4 ‑yhtiö ja Anastasiu kieltäytyivät täyttämästä tätä sopimusvelvoitetta, minkä johdosta Taser International saattoi asian Tribunalul Bucureştin (Bukarestin alioikeus) käsiteltäväksi. Näissä sopimuksissa olevista oikeuspaikkalausekkeista, jotka oli tehty Yhdysvalloissa sijaitsevan tuomioistuimen hyväksi, huolimatta Gate 4 ‑yhtiö ja Anastasiu vastasivat asiassa kyseisessä romanialaisessa tuomioistuimessa riitauttamatta tämän toimivaltaa. Tribunalul Bucureşti (Bukarestin alioikeus) velvoitti 31.5.2011 antamassaan tuomiossa Gate 4 ‑yhtiön ja Anastasiun toteuttamaan kaikki luovutuksen rekisteröimiseksi tarvittavat muodollisuudet.

14

Curtea de Apel Bucureşti (Bukarestin muutoksenhakutuomioistuin) pysytti tämän tuomion, minkä jälkeen Gate 4 ‑yhtiö ja Anastasiu tekivät valituksen Înalta Curte de Casație și Justițieen (ylimmän oikeusasteen tuomioistuin). Kun asianosaiset eivät olleet milloinkaan riitauttaneet romanialaisten tuomioistuinten toimivaltaa ratkaista oikeusriita, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tehtäväkseen ratkaista tämän kysymyksen viran puolesta.

15

Kyseinen tuomioistuin tiedustelee näissä olosuhteissa, voidaanko asetusta N:o 44/2001 soveltaa sen käsiteltävänä olevaan oikeusriitaan, kun asianosaiset ovat valinneet välisiään oikeusriitoja selvitettävän Euroopan unionin ulkopuolisen valtion tuomioistuimessa eikä jäsenvaltion tuomioistuimessa, kuten kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa säädetään. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tällainen oikeuspaikkalauseke, joka on tehty kolmannen valtion hyväksi, saattaisi sellaisenaan olla esteenä saman asetuksen 24 artiklassa säädetylle hiljaiselle sopimukselle toimivaltaisesta tuomioistuimesta.

16

Mikäli viimeksi mainittua sääntöä voidaan sittenkin soveltaa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, onko sen kuitenkin katsottava jollakin muulla perusteella, ettei se ole toimivaltainen.

17

Lisäksi on tarkistettava, voidaanko asetuksen N:o 44/2001 22 artiklaa soveltaa, jotta tiedetään, kuuluuko tavaramerkin, joka voidaan mahdollisesti rekisteröidä kansallisen lainsäädännön nojalla, luovuttamista koskevaan velvoitteeseen liittyvä oikeusriita kyseisen artiklan 4 alakohdan soveltamisalaan.

18

Înalta Curte de Casație și Justiție (ylimmän oikeusasteen tuomioistuin) on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisessä kysymyksessään ja toisen kysymyksensä a alakohdassa lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 5 kohtaa ja 24 artiklaa tulkittava siten, että sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämistä koskevassa oikeusriidassa, jonka kantaja on saattanut sellaisen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi, jonka alueella vastaajan kotipaikka on, näiden tuomioistuinten toimivalta voi perustua tämän asetuksen 24 artiklaan, kun vastaaja ei riitauta niiden toimivaltaa, vaikka näiden kahden osapuolen väliseen sopimukseen sisältyy oikeuspaikkalauseke, joka on tehty kolmannen valtion tuomioistuinten hyväksi.

20

On muistutettava, että asetusta N:o 44/2001 voidaan soveltaa oikeusriitaan, jossa vastaajalla on kotipaikka jäsenvaltiossa ja kantajalla kolmannessa valtiossa (ks. analogisesti tuomio Owusu, C-281/02, EU:C:2005:120, 27 kohta).

21

Asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan ensimmäisessä virkkeessä säädetään lisäksi toimivaltasäännöstä, joka perustuu siihen, että vastaaja vastaa asiassa, ja joka koskee kaikkia asioita, joissa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivalta ei perustu tämän asetuksen muihin säännöksiin. Tätä säännöstä sovelletaan myös tapauksiin, joissa tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu asia noudattamatta mainitun asetuksen säännöksiä, ja tästä säännöksestä ilmenee, että vastaajan vastaamista asiassa voidaan pitää asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivallan hiljaisena hyväksymisenä ja siten sopimuksena toimivaltaisesta tuomioistuimesta (tuomio Cartier parfums-lunettes ja Axa Corporate Solutions assurances, C-1/13, EU:C:2014:109, 34 kohta).

22

Asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan toisessa virkkeessä säädetään poikkeuksista tähän pääsääntöön. Siinä säädetään, että kyseessä ei ole hiljainen sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta, jos vastaaja esittää väitteen tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta ja ilmaisee näin tahtonsa siitä, ettei hän hyväksy tämän tuomioistuimen toimivaltaa, tai jos kyseessä on asia, jonka osalta mainitun asetuksen 22 artiklassa säädetään yksinomaisesta toimivallasta (tuomio Cartier parfums-lunettes ja Axa Corporate Solutions assurances, C-1/13, EU:C:2014:109, 35 kohta).

23

Pääsääntöä asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta hiljaisesta sopimuksesta sovelletaan siis lukuun ottamatta tapauksia, jotka on nimenomaisesti mainittu tämän 24 artiklan toisessa virkkeessä säädetyissä poikkeuksissa. Koska asetuksen N:o 44/2001 23 artiklassa tarkoitettua sopimusta toimivaltaisesta tuomioistuimesta ei mainita näissä poikkeuksissa, unionin tuomioistuin on jo todennut, ettei ole kyseisen asetuksen yleiseen rakenteeseen tai tavoitteisiin liittyviä syitä katsoa, etteivät asianosaiset voisi saattaa asiaa muun tuomioistuimen käsiteltäväksi kuin sen, josta on sovittu (ks. vastaavasti tuomio ČPP Vienna Insurance Group, C-111/09, EU:C:2010:290, 25 kohta).

24

Tätä päättelyä sovelletaan sekä sopimuksiin toimivallan antamisesta jäsenvaltion tuomioistuimille että sopimuksiin toimivallan antamisesta kolmannen valtion tuomioistuinten hyväksi, sillä hiljainen sopimus toimivaltaisesta tuomioistuimesta asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan ensimmäisen virkkeen nojalla perustuu oikeusriidan asianosaisten tätä toimivaltaa koskevaan tietoiseen valintaan (ks. tuomio A, C-112/13, EU:C:2014:2195, 54 kohta). Kuten tämän tuomion edellisestä kohdasta ilmenee, kysymyksellä tämän asetuksen 23 artiklan sovellettavuudesta ei siten ole merkitystä.

25

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen ja toisen kysymyksen a alakohtaan on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan 5 kohtaa ja 24 artiklaa on tulkittava siten, että sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämistä koskevassa oikeusriidassa, jonka kantaja on saattanut sellaisen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi, jonka alueella vastaajan kotipaikka on, näiden tuomioistuinten toimivalta voi perustua tämän asetuksen 24 artiklaan, kun vastaaja ei riitauta niiden toimivaltaa, vaikka näiden kahden osapuolen väliseen sopimukseen sisältyy oikeuspaikkalauseke, joka on tehty kolmannen valtion tuomioistuinten hyväksi.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisen kysymyksensä b alakohdassa, onko asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaa ja 24 artiklaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tavaramerkkien luovuttamista koskevan sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämiseen liittyvä oikeusriita kuuluu kyseisen 22 artiklan 4 alakohdan soveltamisalaan ja siten tämän asetuksen 24 artiklan toisessa virkkeessä säädettyihin poikkeuksiin pääsäännöstä, joka koskee hiljaista sopimista asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivallasta.

27

Asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan mukaan asiassa, joka koskee tavaramerkin merkitsemistä rekisteriin tai pätevyyttä, sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa tavaramerkin tallettamista tai rekisteröintiä on pyydetty, on yksinomainen toimivalta. Siten tämän säännöksen soveltamisesta pääasiaan seuraa, että romanialaisilla tuomioistuimilla on asiassa yksinomainen toimivalta.

28

Pääasian olosuhteissa ei ole kuitenkaan tarpeen ratkaista, kuuluuko tavaramerkkien luovuttamista koskevan sopimusvelvoitteen täyttämistä koskeva vaatimus todella asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan soveltamisalaan, sillä romanialaisilla tuomioistuimilla on joka tapauksessa toimivalta ratkaista tämä oikeusriita. Nimittäin tilanteessa, jossa tätä 22 artiklan 4 alakohtaa voitaisiin soveltaa mainittuun oikeusriitaan, tuomioistuimet, joiden toimivalta perustuisi tähän säännökseen, olisivat samat kuin ne, joiden toimivalta määritettäisiin tämän asetuksen 24 artiklan ensimmäisen virkkeen nojalla, koska pääasian vastaaja on vastannut asiassa romanialaisissa tuomioistuimissa riitauttamatta niiden toimivaltaa.

29

Edellä esitetystä seuraa, ettei toisen kysymyksen b alakohtaan ole tarvetta vastata.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kolmannessa kysymyksessään tietää, onko asetuksen N:o 44/2001 24 artiklaa tulkittava siten, että se on asiassa, jossa ovat vastakkain sellaisen sopimuksen osapuolet, joka sisältää oikeuspaikkalausekkeen, joka on tehty kolmannen valtion tuomioistuinten hyväksi, esteenä sille, että asiaa käsittelevä sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella vastaajan kotipaikka on, toteaa viran puolesta, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä asiaa, vaikka kyseinen vastaaja ei sen toimivaltaa riitautakaan.

31

Kuten esitettyihin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, oikeuspaikkalauseke, joka on tehty kolmannen valtion tuomioistuinten hyväksi, ei ole esteenä asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan soveltamiselle.

32

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 2 ja 11 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että asetuksella pyritään yhdenmukaistamaan tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt sellaisilla toimivaltasäännöillä, joiden ennustettavuus on hyvä. Asetuksella N:o 44/2001 pyritään siis oikeusvarmuuden tavoitteeseen, joka muodostuu siitä, että pyritään vahvistamaan unioniin sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojaa siten, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja vastaaja kykenee kohtuullisesti ennakoimaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne (tuomio Falco Privatstiftung ja Rabitsch, C-533/07, EU:C:2009:257, 21 ja 22 kohta).

33

Unionin tuomioistuin totesi siten, että siltä osin kuin asetuksen N:o 44/2001 22 artiklassa tarkoitettuja yksinomaisen toimivallan sääntöjä ei voida soveltaa, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on katsottava olevansa toimivaltainen, kun vastaaja vastaa asiassa eikä esitä väitettä tuomioistuimen toimivallan puuttumisesta, sillä asiassa vastaamista on pidettävä kyseisen asetuksen 24 artiklassa tarkoitettuna hiljaisena sopimuksena toimivaltaisesta tuomioistuimesta (ks. vastaavasti tuomio ČPP Vienna Insurance Group, C-111/09, EU:C:2010:290, 26 ja 33 kohta).

34

Tilanne olisi lisäksi sama silloin, kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivalta perustuisi asetuksen N:o 44/2001 22 artiklaan.

35

Kun otetaan huomioon kyseisen säännöksen asema tämän asetuksen järjestelmässä ja sen tarkoitus, kyseisen säännöksen toimivaltasäännöt ovat nimittäin luonteeltaan yksinomaisia ja pakottavia, ja ne sitovat erityisesti sekä yksityisiä että tuomioistuinta (ks. vastaavasti tuomio Solvay, C-616/10, EU:C:2012:445, 44 kohta).

36

Näiden perustelujen valossa kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 24 artiklaa on tulkittava siten, että se on asiassa, jossa ovat vastakkain sellaisen sopimuksen osapuolet, joka sisältää oikeuspaikkalausekkeen, joka on tehty kolmannen valtion tuomioistuinten hyväksi, esteenä sille, että asiaa käsittelevä sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella vastaajan kotipaikka on, toteaa viran puolesta, ettei sillä ole toimivaltaa käsitellä asiaa, vaikka kyseinen vastaaja ei sen toimivaltaa riitautakaan.

37

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: