—

Aleksandrs Ranks ja Jurijs Vasiļevičs, edustajanaan M. Krūmiņš, advokāts,

—

Microsoft Corp., edustajinaan I. Veikša, I. Krodere ja N. Tuominen, advokātes,

—

Latvian hallitus, asiamiehinään I. Kalniņš ja J. Treijs-Gigulis,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan F. Varrone, avvocato dello Stato,

—

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Samnadda ja A. Sauka,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee muodollisesti tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY (EUVL 2009, L 111, s. 16) 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasioissa, jotka Finanšu un ekonomisko noziegumu izmeklēšanas prokuratūra (talousrikosasioita käsittelevän valtion viraston syyttäjä, Latvia) on pannut vireille Aleksandrs Ranksia ja Jurijs Vasiļevičsia vastaan; näitä syytetään tekijänoikeudella suojattujen kohteiden laittomasta myynnistä järjestäytyneenä ryhmänä, toisten tavaramerkkien tahallisesta laittomasta käyttämisestä, joka on aiheuttanut vakavaa vahinkoa yksityisten oikeuksille ja oikeudellisesti suojatuille eduille, ja kaupallisen toiminnan harjoittamisesta ilman rekisteröitymistä myymällä internetissä olevan kauppapaikan välityksellä käytettyjen tietokoneohjelmien kappaleita, jotka on tallennettu muille kuin alkuperäisille alustoille.

3

Direktiivin 2009/24 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei 5 tai 6 artiklasta muuta johdu, 2 artiklassa tarkoitetun oikeudenhaltijan yksinoikeudet käsittävät oikeuden seuraaviin toimiin tai niiden sallimiseen:

– –

2.   Kun oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynyt tietokoneohjelman kappaleen yhteisössä, oikeudenhaltijan oikeus kyseisen kappaleen levittämiseen yhteisössä raukeaa, lukuun ottamatta oikeutta valvoa ohjelman tai sen kappaleen vuokraamista edelleen.”

4

Mainitun direktiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut toimet eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos ne ovat tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, virheiden korjaaminen mukaan lukien.

2.   Henkilöä, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, ei voida sopimuksin kieltää valmistamasta varmuuskappaletta, sikäli kuin se on tämän käytön kannalta tarpeen.”

5

Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY (EYVL 1991, L 122, s. 42) 4 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Jollei 5 tai 6 artiklasta muuta johdu, 2 artiklassa tarkoitetun oikeudenhaltijan yksinoikeudet käsittävät oikeuden seuraaviin toimiin tai niiden sallimiseen:

– –

6

Mainitun direktiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu, 4 artiklan a ja b [ala]kohdassa tarkoitetut toimet eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jos ne ovat tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, virheiden korjaaminen mukaan lukien.

2.   Henkilöä, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, ei voida sopimuksin kieltää valmistamasta varmuuskappaletta, sikäli kuin se on tämän käytön kannalta tarpeen.”

7

Saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on, tämän kuitenkaan rajoittamatta 4, 5 tai 6 artiklan soveltamista, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toteutettava aiheelliset oikeussuojakeinot sellaista henkilöä vastaan, joka toteuttaa jonkin a, b tai c alakohdassa tarkoitetun toimen:

– –”

8

Direktiivi 91/250 on kumottu direktiivillä 2009/24.

9

Tekijänoikeudesta annetun lain (Autortiesību likums) 32 §:ssä, jonka otsikko on ”Levityssoikeuden raukeaminen”, säädetään, että teoksen levittämisoikeus raukeaa hetkellä, jona teos myydään tai muulla tavoin luovutetaan ensimmäisen kerran Euroopan unionissa, jos tekijä itse myy teoksen tai se myydään tämän suostumuksella. Tätä säännöstä sovelletaan yksinomaan aineellisiin teoksiin tai niiden kappaleisiin.

10

Ranksia ja Vasiļevičsiä syytetään siitä, että he ovat 28.12.2001–22.12.2004 myyneet internetissä olevalla kauppapaikalla Microsoft Corp:n julkaisemia eri tietokoneohjelmia, kuten Microsoft Windows ‑ohjelmistoversioita ja Microsoft Office ‑toimisto-ohjelmistopaketteja, jotka on suojattu tekijänoikeudella.

11

Myytyjen tietokoneohjelmien kappaleiden lukumäärää, jonka on arvioitu olevan yli 3000, ei ole voitu määrittää täsmällisesti tutkinnan aikana, kuten ei myöskään näiden myyntien tuoton tarkkaa määrää. Ranksin ja Vasiļevičsin toiminnoista Microsoftille aiheutuneen aineellisen vahingon määräksi on kuitenkin arvioitu heidän PayPal-tililleen hyvitettyjen summien perusteella 293548,40 Yhdysvaltain dollaria (USD) (noin 265514 euroa).

12

Ranksia ja Vasiļevičsiä syytetään Latvian rikoslain useammasta rikkomisesta ja tarkemmin sanoen ensinnäkin tekijänoikeudella suojattujen teosten laittomasta myynnistä järjestäytyneenä ryhmänä, toiseksi muiden tavaramerkin tahallisesta laittomasta käyttämisestä ja kolmanneksi taloudellisen toiminnan harjoittamisesta rekisteröitymättä.

13

Heidät todettiin 3.1.2012 alioikeudessa syyllisiksi tekijänoikeudella suojattujen kohteiden laittomaan myyntiin järjestäytyneenä ryhmänä ja muiden tavaramerkin tahalliseen laittomaan käyttämiseen, jotka ovat rikoksia, jotka määritellään ja joista on säädetty rangaistus Latvian rikoslain 149 §:n 3 momentissa ja 206 §:n 2 momentissa, ja heidät velvoitettiin maksamaan Mircosoftille osittainen korvaus sille aiheutuneesta vahingosta sekä korvaamaan kokonaisuudessaan oikeudenkäyntikulut.

14

Sekä syyttäjä että Ranks ja Vasiļevičs ja Microsoft valittivat tästä tuomiosta Rīgas apgabaltiesas Krimināllietu tiesu kolēģijaan (Riian aluetuomioistuin, rikosasioiden jaosto, Latvia), joka 22.3.2013 antamallaan tuomiolla kumosi mainitun alioikeuden tuomion siltä osin kuin siinä todettiin Ranks ja Vasiļevičs syyllisiksi tekijänoikeudella suojattujen kohteiden laittomaan myyntiin järjestäytyneenä ryhmänä ja määrättiin heille rangaistus.

15

Sekä syyttäjä että Ranks ja Vasiļevičs valittivat mainitusta tuomiosta Augstākās tiesas Senātsiin (ylin tuomioistuin, Latvia), joka 13.10.2013 antamallaan määräyksellä kumosi Rīgas apgabaltiesas Krimināllietu tiesu kolēģijan tuomion kokonaisuudessaan ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi toisessa oikeusasteessa.

16

Asian uudelleen käsittelyn yhteydessä Ranks ja Vasiļevičs pyysivät Rīgas apgabaltiesas Krimināllietu tiesu kolēģijaa esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnasta.

17

Rīgas apgabaltiesas Krimināllietu tiesu kolēģija on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

18

Aluksi on muistutettava, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 4 kohdassa – direktiivi 2009/24, jonka 10 artiklassa kumotaan direktiivi 91/250, tuli sen 11 artiklan mukaan voimaan 25.5.2009. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin, että Ranksia ja Vasiļevičsiä syytetään 28.12.2001–22.12.2004 tehdyistä teoista. Tästä seuraa, että pääasian oikeusriitaan on sovellettava direktiiviä 91/250 eikä direktiiviä 2009/24.

19

Näin ollen kummankin ennakkoratkaisukysymyksen, jotka koskevat direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdan, jossa otetaan käyttöön oikeudenhaltijan levityssoikeuden raukeamista koskeva sääntö, ja mainitun direktiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohdan, joissa säädetään tämän oikeudenhaltijan toisintamisyksinoikeuksia koskevista poikkeuksista, tulkintaa, on katsottava tarkoittavan direktiivin 91/250 vastaavia säännöksiä eli yhtäältä sen 4 artiklan c alakohtaa ja toisaalta sen 4 artiklan a alakohtaa ja 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa.

20

Latvian hallitus on esittänyt epäilyksiä kysymysten tutkittavaksi ottamisesta ja väittänyt, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää katsovan, että Ranks ja Vasiļevičs ovat laillisesti hankkineet tekijänoikeudella suojatut kohteet, vaikka riidanalaiset tietokoneohjelmat ovat väärennöksiä, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee.

21

Tästä on huomautettava, että SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi lähtökohtaisesti ratkaistava ne (ks. tuomio 12.10.2010, Rosenbladt, C-45/09, EU:C:2010:601, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeussäännön tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. tuomio 12.10.2010, Rosenbladt, C-45/09, EU:C:2010:601, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Nyt käsiteltävä pääasia koskee kysymystä siitä, onko käytettyjen tietokoneohjelmien kappaleiden myynti, jota Ranks ja Vasiļevičs harjoittavat, laillista direktiivin 91/250 säännöksiin nähden. Siihen annettava vastaus riippuu siis suoraan tämän direktiivin 4 artiklan c alakohdan, jossa otetaan käyttöön tekijänoikeuden haltijan levitysoikeuden raukeamista koskeva sääntö, sekä direktiivin 4 artiklan a alakohdan ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdan, joissa annetaan tälle oikeudenhaltijalle kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus ja säädetään tätä oikeutta koskevista poikkeuksista, tulkinnasta.

24

Tästä seuraa, että ennakkoratkaisukysymykset on otettava tutkittaviksi.

25

Näillä kahdella kysymyksellä, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 91/250 4 artiklan a ja c alakohtaa sekä 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että sellaisen käytetyn tietokoneohjelman kappaleen ostaja, joka on tallennettu muulle kuin alkuperäiselle aineelliselle alustalle, saa oikeudenhaltijan levitysoikeuden raukeamissäännön mukaisesti jälleenmyydä tällaisen kappaleen, kun yhtäältä tämän ohjelman alkuperäinen aineellinen alusta, joka on toimitettu alkuperäiselle ostajalle, on vahingoittunut ja kun toisaalta tämä alkuperäinen ostaja on hävittänyt tämän kappaleensa tai on lakannut käyttämästä sitä.

26

Aluksi on huomautettava, että mainitun direktiivin 4 artiklan c alakohdassa säädetään, että kun oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynyt tietokoneohjelman kappaleen unionissa, oikeudenhaltijan oikeus kyseisen kappaleen levittämiseen unionissa raukeaa.

27

Tästä säännöksestä ilmenee, että tietokoneohjelman kappaleen levitysoikeuden raukeamiselle on kaksi edellytystä eli se, että se on myyty ja tarkemmin sanoen sen on myynyt oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan, ja että myynti on tapahtunut unionissa (ks. analogisesti tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 4 artiklasta tuomio 12.9.2006, Laserdisken, C-479/04, EU:C:2006:549, 21 kohta ja tuomio 22.1.2015, Art & Allposters International, C-419/13, EU:C:2015:27, 31 kohta).

28

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että mainitussa säännöksessä tarkoitettu ilmaisu ”myynyt”, jota on tulkittava laajasti, kattaa kaikki tietokoneohjelman kappaleen markkinointimuodot, joilla myönnetään tämän kappaleen käyttöoikeus rajoittamattomaksi ajaksi sellaista vastiketta vastaan, jolla mainitun ohjelman tekijänoikeuden haltija voi saada mainitun kappaleen taloudellista arvoa vastaavan korvauksen (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 49 kohta).

29

On selvää, että levykkeen, CD-ROMin tai DVD-ROMin kaltaiselle aineelliselle alustalle tallennetun tietokoneohjelman kappaleen tekijänoikeuden haltijan ensimmäisen kerran unionissa suorittama myynti on tämän kappaleen direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdassa tarkoitettu ensimmäinen myynti. On siis katsottava, että koska ennakkoratkaisupyynnössä ei ole mitään tästä poikkeavaa viittausta, tällaiseen myyntiin liittyy mainitun kappaleen rajoittamaton käyttölisenssi.

30

Edellä todetusta johtuu, että mainitun direktiivin 4 artiklan c alakohdan perusteella tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltija, joka on myynyt unionissa tämän ohjelman kappaleen CD-ROMin tai DVD-ROMin kaltaisella aineellisella alustalla mainitun ohjelman rajoittamattomalla käyttölisenssillä varustettuna, ei voi enää estää alkuperäistä ostajaa tai myöhempiä ostajia myymästä tätä kappaletta huolimatta sopimuslausekkeista, joissa kielletään myöhempi luovuttaminen (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 77 kohta).

31

Esitetyt kysymykset eivät kuitenkaan koske alkuperäisen ostajan alkuperäiselle aineelliselle alustalle tallennetun käytetyn tietokoneohjelman kappaleen jälleenmyyntiä vaan muulle kuin alkuperäiselle aineelliselle alustalle tallennetun käytetyn tietokoneohjelman kappaleen jälleenmyyntiä, jonka toteuttaa henkilö, joka on ostanut kyseisen ohjelman alkuperäiseltä ostajalta tai myöhemmältä ostajalta.

32

Microsoft, Italian hallitus ja Puolan hallitus sekä Euroopan komissio väittävät tältä osin huomautuksissaan, että direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdassa säädettyä levitysoikeuden raukeamista koskevaa sääntöä sovelletaan vain ensimmäiselle ostajalle myytyyn alkuperäiseen aineelliseen alustaan (levyke, CD-ROM tai DVD-ROM), jolle tekijänoikeuden haltijan tai jonkun muun hänen suostumuksellaan markkinoille saattama tietokoneohjelman kappale on tallennettu, eikä tämän kappaleen muuhun kuin alkuperäiseen aineelliseen alustaan.

33

Tätä väitettä ei voida sellaisenaan hyväksyä.

34

Direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdassa säädetty levitysoikeuden raukeaminen koskee itse tietokoneohjelman kappaletta ja sen mukana olevaa käyttölisenssiä eikä sitä aineellista alustaa, jolla tekijänoikeuden haltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on ensimmäisen kerran myynyt tämän kappaleen unionissa.

35

Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa, jossa toistetaan direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdan sisältö, viitataan tarkemmitta täsmennyksittä tilanteeseen, jossa joku on ”ensimmäisen kerran myynyt tietokoneohjelman kappaleen”, eikä siinä siis tehdä erottelua sen perusteella, onko kyseessä oleva kappale aineellisessa vai aineettomassa muodossa (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 55 kohta).

36

Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä erityisesti, että levitysoikeus raukeaa direktiivin 2009/24 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan myy ensimmäisen kerran tietokoneohjelman kappaleen unionissa, riippumatta siitä, myydäänkö tällöin kyseisen ohjelman aineellinen vai aineeton kappale (tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 55 ja 61 kohta).

37

Direktiivin 91/250 4 artiklan a alakohdassa annetaan kuitenkin myös tietokoneohjelman tekijänoikeuden haltijalle yksinoikeus tämän ohjelman pysyvään tai tilapäiseen toisintamiseen tai sen sallimiseen millä tavoin ja missä muodossa tahansa, sanotun rajoittamatta kyseisen direktiivin 5 ja 6 artiklassa säädettyjä poikkeuksia.

38

Sellaisen tietokoneohjelman kappaleen, jonka oikeudenhaltija tai joku muu hänen suostumuksellaan on myynyt, laillisesti hankkinut henkilö saa siis jälleenmyydä tämän ohjelman käytettynä direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdassa säädetyn levitysoikeuden raukeamista koskevan säännön mukaisesti, kunhan tämä luovutus ei loukkaa tälle oikeudenhaltijalle mainitun direktiivin 4 artiklan a alakohdassa taattua yksinoikeutta toisintamiseen ja siten edellyttäen, että kyseinen oikeudenhaltija antaa suostumuksensa mainitun ohjelman toisintamiseen tai siihen sovelletaan mainitun direktiivin 5 ja 6 artiklassa säädettyjä poikkeuksia.

39

Ranks ja Vasiļevičs sekä komissio väittävät huomautuksissaan, että levitysoikeuden raukeamista koskeva sääntö sallii muulle kuin alkuperäiselle aineelliselle alustalle tallennetun tietokoneohjelman jälleenmyynnin, jos alkuperäinen aineellinen alusta on vahingoittunut ja unionin tuomioistuimen 3.7.2012 antamassa tuomiossa UsedSoft (C-128/11, EU:C:2012:407) asettamia edellytyksiä noudatetaan. Näiden edellytysten mukaan alkuperäiselle aineelliselle alustalle tallennetun tietokoneohjelman kappaleen alkuperäisellä ostajalla täytyy olla tämän ohjelman rajoittamaton käyttölisenssi ja tämän ostajan on tehtävä kaikista omistamistaan mainitun ohjelman kappaleista käyttökelvottomia niiden jälleenmyyntihetkellä. Tietokoneohjelman kappaleen valmistaminen muulle kuin alkuperäiselle aineelliselle alustalle olisi tällaisessa tapauksessa sallittua saman direktiivin 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toisintamiseen liittyviä yksinoikeuksia koskevien poikkeusten perusteella.

40

Tässä yhteydessä on muistutettava ensinnäkin, että direktiivin 91/250 5 artiklan 2 kohdan mukaan henkilöä, jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, ei voida sopimuksin kieltää valmistamasta varmuuskappaletta, sikäli kuin se on tämän käytön kannalta tarpeen. Tämän direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että kaikki sopimusmääräykset, jotka ovat 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjen poikkeusten vastaisia, ovat mitättömiä.

41

Kuten mainitun direktiivin 5 artiklan 2 kohdasta ilmenee, tietokoneohjelman varmuuskappaleen valmistamiselle on siis kaksi edellytystä. Yhtäältä kappaleen valmistajan on oltava henkilö, jolla on oikeus käyttää tätä ohjelmaa, ja toisaalta kyseisen kappaleen valmistamisen on oltava käytön kannalta tarpeen.

42

Tätä säännöstä, jossa vahvistetaan tekijänoikeuden haltijan tietokoneohjelman toisintamiseen liittyvää yksinoikeutta koskeva poikkeus, on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tulkittava suppeasti (ks. analogisesti tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 109 kohta).

43

Tästä seuraa, että tietokoneohjelman varmuuskappale saadaan valmistaa ja sitä saadaan käyttää vain sen henkilön tarpeisiin, jolla on oikeus käyttää tätä ohjelmaa, ja että näin ollen tämä henkilö ei saa käyttää tätä kappaletta mainitun käytetyn ohjelman jälleenmyymiseksi kolmannelle henkilölle, vaikka ensin mainittu henkilö olisi turmellut, tuhonnut tai kadottanut tämän ohjelman alkuperäisen aineellisen alustan.

44

Kuten Microsoft sekä Italian ja Puolan hallitukset väittävät huomautuksissaan, rajoittamattomalla käyttölisenssillä varustetun tietokoneohjelman kappaleen laillisesti hankkinut henkilö, joka haluaa jälleenmyydä sen direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdassa tarkoitetun tekijänoikeuksien haltijan levitysoikeuksien raukeamisen jälkeen, ei voi ilman tämän oikeudenhaltijan suostumusta luovuttaa uudelle ostajalle mainitun direktiivin 5 artiklan 2 kohdan nojalla valmistettua tämän ohjelman varmuuskappaletta sillä perusteella, että hän on turmellut, tuhonnut tai kadottanut mainitun oikeudenhaltijan tai muun tämän suostumuksella hänelle myymän alkuperäisen aineellisen alustan.

45

Vaikka nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Ranks ja Vasiļevičs ovat jälleenmyyneet muille kuin alkuperäisille aineellisille alustoille tallennettuja tietokoneohjelmien kappaleita, siinä ei täsmennetä, ovatko he näiden ohjelmien alkuperäisinä ostajina itse valmistaneet jälleenmyydyt kappaleet vai ovatko henkilöt, joilta he ovat ne ostaneet, valmistaneet ne, riippumatta siitä, ovatko viimeksi mainitut alkuperäisiä tietokoneohjelman laillisesti hankkineita henkilöitä vai eivät.

46

On kuitenkin todettava, että riippumatta siitä, missä olosuhteissa Ranks ja Vasiļevičs ovat ostaneet jälleenmyymänsä tietokoneohjelmien kappaleet, niihin sovelletaan direktiivin 91/250 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa, jos todetaan, että he ovat laskeneet liikkeelle ja pitäneet hallussaan kaupallisia tarkoituksia varten tietokoneohjelmien laittomia kappaleita.

47

On kuitenkin yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä sen yksilöimien tosiseikkojen perusteella määrittää Ranksin ja Vasiļevičsin jälleenmyymän tietokoneohjelman kunkin kappaleen osalta, onko se mainitun direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu laiton kappale, ja tehdä siitä tarvittaessa asianmukaiset päätelmät.

48

Toiseksi on muistutettava, että direktiivin 91/250 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos toisintamistoimet ovat tarpeen, jotta tietokoneohjelman laillisesti hankkinut henkilö voi käyttää ohjelmaa aiotun tarkoituksen mukaisesti, ne eivät edellytä oikeudenhaltijan suostumusta, jollei toisin ole nimenomaisesti sovittu.

49

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että se, että tietokoneohjelman kappaleen ostaja ostaa ja lataa oikeudenhaltijan internetsivustolla olevan tietokoneohjelman kappaleen, on toisintamista, joka on sallittua mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan perusteella siltä osin kuin se on tarpeen, jotta hän voi käyttää tietokoneohjelmaa sen aiotun tarkoituksen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 75 kohta).

50

Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että ensimmäisen ostajan oikeudenhaltijan internetsivustolta ostaman ja lataaman tietokoneohjelman kappaleen jälleenmyynnin tapauksessa tämän kappaleen myöhemmällä ostajalla, joka on direktiivin 91/250 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ohjelman laillisesti hankkinut henkilö, on myös oikeus tämän säännöksen mukaisesti ladata tietokoneelleen mainittu kappale, koska tämä lataaminen on katsottava tietokoneohjelman kappaleen tarpeelliseksi toisintamiseksi, jonka avulla hän voi käyttää tätä ohjelmaa sen aiotun tarkoituksen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 80 ja 81 kohta).

51

On kuitenkin todettava, että pääasian olosuhteet eroavat niistä, jotka olivat kyseessä asiassa, joka johti 3.7.2012 annettuun tuomioon UsedSoft (C-128/11, EU:C:2012:407). Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Ranks ja Vasiļevičs ovat myyneet internetissä muilla kuin alkuperäisillä aineellisilla alustoilla olevia tietokoneohjelmien kappaleita, joiden osalta ei voida olettaa, että he olisivat ostaneet ja ladanneet ne alun perin oikeudenhaltijan internetsivustolta.

52

On silti katsottava, että aineelliselle alustalle, joka on turmeltu, tuhottu tai kadotettu, tallennettuna myydyn tietokoneohjelman kappaleen laillisesti hankkineen henkilön tilanne ja internetistä ostetun ja ladatun tietokoneohjelman kappaleen laillisesti hankkineen henkilön tilanne ovat toisiinsa rinnastettavissa oikeudenhaltijalle tunnustetun levitysoikeuden ja toisintamiseen liittyvän yksinoikeuden raukeamista koskevaan sääntöön nähden.

53

Tietokoneohjelman kappaleen laillisesti hankkineelta henkilöltä, jolla on tämän ohjelman rajoittamaton käyttölisenssi mutta jolla ei enää ole käytettävissään alkuperäistä aineellista alustaa, jolla tämä kappale oli hänelle alun perin toimitettu, koska hän on turmellut, tuhonnut tai kadottanut sen, ei voida pelkästään tästä syystä evätä kaikkia mahdollisuuksia jälleenmyydä käytettynä mainittu kappale kolmannelle henkilölle, koska direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdassa säädetyn levitysoikeuden raukeamisen tehokas vaikutus poistuisi (ks. vastaavasti tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 83 kohta).

54

Kuten Microsoft on myöntänyt unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamassaan kirjallisessa vastauksessa, käytetyn tietokoneohjelman kappaleen rajoittamattoman käyttölisenssin laillisesti hankkineen henkilön täytyy voida ladata tämä ohjelma tekijänoikeuden haltijan internetsivustolta, koska tällainen lataaminen merkitsee tietokoneohjelman tarpeellista toisintamista, jonka avulla hän voi käyttää tätä ohjelmaa sen aiotun tarkoituksen mukaisesti, kuten unionin tuomioistuin on todennut 3.7.2012 antamassaan tuomiossa UsedSoft (C-128/11, EU:C:2012:407, 85 kohta).

55

On kuitenkin muistettava, että tietokoneohjelman kappaleen, jonka osalta tekijänoikeuden haltijan levitysoikeus on rauennut direktiivin 91/250 4 artiklan c alakohdan mukaisesti, alkuperäisen ostajan, joka jälleenmyy sen käytettynä, on tehtävä hallussaan olevat kappaleet käyttökelvottomiksi jälleenmyyntihetkellä välttääkseen loukkaamasta mainitun direktiivin 4 artiklan a alakohdassa säädettyä tekijänoikeuden haltijan yksinoikeutta tietokoneohjelmansa toisintamiseen (ks. analogisesti tuomio 3.7.2012, UsedSoft, C-128/11, EU:C:2012:407, 70 ja 78 kohta).

56

On lisäksi täsmennettävä, että käytetyn tietokoneohjelman kappaleen rajoittamattoman käyttölisenssin ostajan, joka vedoten levitysoikeuden raukeamista koskevaan sääntöön lataa tämän ohjelman kappaleen tietokoneelleen oikeudenhaltijan internetsivustolta, on osoitettava kaiken mahdollisen näytön avulla, että hän on hankkinut tämän lisenssin laillisesti.

57

Kaiken edellä esitetyn perusteella direktiivin 91/250 4 artiklan a ja c alakohtaa ja 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että vaikka rajoittamattomalla käyttölisenssillä varustetun tietokoneohjelman kappaleen alkuperäisellä ostajalla on oikeus jälleenmyydä käytettynä tämä kappale ja sen lisenssi seuraavalle ostajalle, hän ei sitä vastoin voi toimittaa tälle seuraavalle ostajalle tämän ohjelman omaa varmuuskappalettaan ilman oikeudenhaltijan lupaa, kun hänelle alun perin toimitetun kappaleen alkuperäinen aineellinen alusta on turmeltu, tuhottu tai kadonnut.

58

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY 4 artiklan a ja c alakohtaa ja 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että vaikka rajoittamattomalla käyttölisenssillä varustetun tietokoneohjelman kappaleen alkuperäisellä ostajalla on oikeus jälleenmyydä käytettynä tämä kappale ja sen lisenssi seuraavalle ostajalle, hän ei sitä vastoin voi toimittaa tälle seuraavalle ostajalle tämän ohjelman omaa varmuuskappalettaan ilman oikeudenhaltijan lupaa, kun hänelle alun perin toimitetun kappaleen alkuperäinen aineellinen alusta on turmeltu, tuhottu tai kadonnut.