26.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 112/2


Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 30.1.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Hoge Raad der Nederlanden – Alankomaat) – College van Burgemeester en Wethouders van de gemeente Amersfoort v. X BV (C-360/15) ja Visser Vastgoed Beleggingen BV v. Raad van de gemeente Appingedam (C-31/16)

(Yhdistetyt asiat C-360/15 ja C-31/16) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Palvelut sisämarkkinoilla - Direktiivi 2006/123/EY - Soveltamisala - 2 artiklan 2 kohdan c alakohta - Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen poissulkeminen - 4 artiklan 1 alakohta - Käsite ”palvelu” - Tavaroiden vähittäiskauppa - III luku - Palveluntarjoajien sijoittautumisvapaus - Soveltaminen täysin sisäisissä tilanteissa - 15 artikla - Arvioitavat vaatimukset - Alueellinen raja - Yleiskaava, jossa kielletään muiden kuin kookkaiden tavaroiden vähittäismyynti keskikaupungin ulkopuolella sijaitsevilla maantieteellisillä vyöhykkeillä - Kaupunkiympäristön suojelu - Sähköisille viestintäverkoille ja -palveluille myönnettävä lupa - Direktiivi 2002/20/EY - Maksut, jotka liittyvät oikeuteen asentaa yleiseen sähköiseen viestintäverkkoon tarkoitettuja järjestelmiä))

(2018/C 112/02)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittajat: College van Burgemeester en Wethouders van de gemeente Amersfoort (C-360/15) ja Visser Vastgoed Beleggingen BV (C-31/16)

Vastapuolet: X BV (C-360/15) ja Raad van de gemeente Appingedam (C-31/16)

Tuomiolauselma

1)

Palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/ETY 2 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta sellaisiin maksuihin, joiden peruste on sidoksissa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen luvan saaneiden yritysten oikeuksiin asentaa yleistä sähköistä viestintäverkkoa varten tarkoitettuja kaapeleita.

2)

Direktiivin 2006/123 4 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että tavaroiden vähittäiskauppaan liittyvä toiminta on kyseisessä direktiivissä tarkoitettu ”palvelu”.

3)

Direktiivin 2006/123 palveluntarjoajien sijoittautumisvapauteen liittyvän III luvun säännöksiä on tulkittava siten, että niitä sovelletaan myös tilanteessa, jossa kaikki merkitykselliset seikat rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion sisälle.

4)

Direktiivin 2006/123 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kunnan yleiskaavaan sisältyvillä määräyksillä kielletään pienikokoisten tavaroiden vähittäiskauppaan liittyvä toiminta kyseisen kunnan kaupunkikeskustan ulkopuolella sijaitsevilla maantieteellisillä vyöhykkeillä, kunhan kaikki direktiivin 15 artiklan 3 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.


(1)  EUVL C 346, 19.10.2015. EUVL C 136, 18.4.2016.