EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS

(kolmas jaosto)

22 päivänä huhtikuuta 2015

ED

vastaan

Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (ENISA)

”Henkilöstö — Väliaikainen toimihenkilö — Valintamenettely — Päätös hylätä hakemus alkukarsintavaiheessa valintalautakunnan suorittaman tarkastelun jälkeen — Hakemuksen hylkäämispäätöksestä ei ole tehty oikaisuvaatimusta henkilöstösääntöjen mukaisessa määräajassa — Tietojensaantipyyntö — Työsopimusten tekemiseen toimivaltaisen viranomaisen antama vastaus ilman hakemuksen hylkäämistä koskevan päätöksen uudelleentarkastelua — Tästä vastauksesta tehty oikaisuvaatimus — Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattamatta jättäminen — Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen — Työjärjestyksen 81 artikla”

Aihe:

SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa ED vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) 27.3.2014 väitetysti tekemän päätöksen, jolla tämä hylkäsi kantajan hakemuksen sellaisen valintamenettelyn toiseen vaiheeseen, joka järjestettiin hallintovirkamiesten tehtäväryhmän (AD) palkkaluokan AD 8 lakimiehen palvelukseen ottamiseksi.

Ratkaisu:

Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. ED vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Tuomioistuinmenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai joka on selvästi täysin perusteeton – Vaikutus

   (Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 81 artikla)

2. Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Päätökset, joilla hakemus hylätään ja kyseessä olevaan virkaan nimitetään toinen hakija – Kumoamisvaatimus, joka koskee vain hakemuksen hylkäämisestä tehtyä päätöstä – Hyväksyminen

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3. Henkilöstökanne – Määräajat – Liittyminen oikeusjärjestyksen perusteisiin – Peruste, jonka tuomioistuin tutkii viran puolesta

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

4. Henkilöstökanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia – Hakemuksen hylkäämispäätös – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan – Sillä ei ole merkitystä, että päätöksen perustelut puuttuvat

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

5. Henkilöstökanne – Määräajat – Alkamisajankohta – Tiedoksianto – Sillä ei ole merkitystä, että asianmukaisesti tiedoksi annetun päätöksen perustelut puuttuvat tai ovat riittämättömät

   (Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.  Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osittain taikka jos kanne on kokonaan tai osittain selvästi täysin perusteeton, virkamiestuomioistuin voi jatkamatta käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

   Erityisesti kanteen hylkääminen työjärjestyksen 81 artiklan nojalla annetulla perustellulla määräyksellä paitsi myötävaikuttaa prosessiekonomiaan myös säästää asianosaisilta kuluja, joita suullisen käsittelyn järjestämisestä aiheutuisi, kun asian virkamiestuomioistuin, joka katsoo saaneensa riittävästi tietoja asiakirja-aineistosta, katsoo tämän asiakirja-aineiston perusteella olevansa täysin vakuuttunut siitä, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat tai että se on oikeudellisesti selvästi täysin perusteeton ja katsoo lisäksi, ettei suullisessa käsittelyssä tulisi esille uusia seikkoja, jotka voivat saada sen muuttamaan kantaansa.

   (ks. 15 ja 16 kohta)

   Viittaukset:

   Virkamiestuomioistuin: määräys Mészáros v. komissio (F‑22/13, EU:F:2014:189, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.  Siltä osin kuin on kyse kanteista, joilla pyritään riitauttamaan palvelukseenottomenettelyitä, hylätyn hakijan, oli tämä virkamies, toimihenkilö tai toimielimen tai viraston ulkopuolinen hakija, ei tarvitse vaatia samanaikaisesti hylättäväksi sekä päätöstä, jolla hylättiin hänen avoimeen virkaan esittämänsä hakemuksen että päätöstä, jolla varallaololuetteloon merkittiin toinen hakija tai jolla kyseessä olevan virkaan nimitettiin tämä toinen hakija. Hylätylle hakijalle, joka haluaa suojella oikeudenkäyntimenettelyn kolmansien osapuolten oikeuksia ja vaatii suhteellisuusperiaatteen mukaisesti vain hänen hakemuksensa hylkäämispäätöksen kumoamista, ei nimittäin voida asettaa minkäänlaista velvollisuutta vaatia samanaikaisesti näiden kahden päätöksen kumoamista.

   Lisäksi lähestymistavassa, jonka mukaan silloin kun kyseinen virka on jo täytetty kanteen nostamisen ajankohtana, hakemuksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamisvaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos hylätty hakija vaatii samanaikaisesti toisen hakijan nimittämisestä kyseiseen virkaan tehdyn päätöksen kumoamista, asetettaisiin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, virkamiehelle vastaisen toimen laillisuudesta nostettujen kanteiden tutkittavaksi ottamiselle edellytys, josta ei ole säädetty kyseisessä säännöksessä. Henkilöstösääntöjen 91 artiklassa, joka liittyy virkamiesten heille vastaisista toimista unionin tuomioistuimissa nostamiin kanteisiin tai muissa säännöksissä ei aseteta valintamenettelyssä hylätylle hakijalle velvollisuutta vaatia kanteessaan sen tutkimatta jättämisen uhalla kumottavaksi sekä hänen hakemuksensa hylkäämisestä tehtyä päätöstä että siitä välittömästi seuraavaa toisen hakijan nimittämispäätöstä.

   (ks. 22 ja 23 kohta)

   Viittaukset:

   Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio komissio v. Moschonaki (T‑476/11 P, EU:T:2013:557, 35, 44 ja 47 kohta)

3.  Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa valituksen tekemiselle ja kanteen nostamiselle asetetut määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä, eivätkä asianosaiset tai tuomioistuin, jonka tehtävänä on valvoa niiden noudattamista tarvittaessa viran, voi päättää niistä vapaasti. Nämä määräajat vastaavat oikeusvarmuuden asettamia vaatimuksia ja vaatimusta siitä, että oikeudenhoidossa on vältettävä kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua.

   Näin ollen se seikka, että toimielin tai virasto vastasi hallinnolliseen valitukseen antamassaan päätöksessä asiakysymyksestä esitettyihin perusteluihin ilman, että se lainkaan otti huomioon mahdollisuutta, että hallinnollinen valitus oli tehty myöhässä ja ettei sitä näin ollen voitu ottaa tutkittavaksi tai se seikka, että toimielin tai virasto nimenomaisesti mainitsi asianomaiselle, että hänellä oli mahdollisuus riitauttaa päätös oikeusteitse, eivät vaikuta arvioon, jonka virkamiestuomioistuin tekee myöhemmin nostetun kanteen tutkittavaksi ottamisesta. Tällaisten seikkojen seurauksena ei nimittäin voi olla, että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyistä pakollisista määräajoista poiketaan, eikä siitä ainakaan voi seurata, että virkamiestuomioistuin vapautetaan sille kuuluvasta velvollisuudesta valvoa, että henkilöstösääntöjen mukaisia määräaikoja on noudatettu.

   (ks. 28 ja 29 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Müllers v. EAY (79/70, EU:C:1971:79, 18 kohta) ja tuomio Moussis v. komissio (227/83, EU:C:1984:276, 13 kohta)

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Offermann v. parlamentti (T‑129/89, EU:T:1991:55, 34 kohta); tuomio Rasmussen v. komissio (T‑35/96, EU:T:1997:36, 30 kohta) ja määräys Braun-Neumann v. parlamentti (T‑306/08 P, EU:T:2009:6, 37 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: määräys Schmit v. komissio (F‑3/05, EU:F:2006:31, 24 kohta); määräys Lebedef v. komissio (F‑60/13, EU:F:2014:6, 36 kohta) ja Michel v. komissio (F‑44/13, EU:F:2014:40, 68 kohta)

4.  On selvää, että hakemuksen hylkäämisestä tehty päätös on hakemuksen tehneelle henkilölle vastainen toimi, koska kun siinä evätään tältä henkilöltä mahdollisuus osallistua palvelukseenottomenettelyn seuraavaan vaiheeseen ja näin ollen kaikki mahdollisuudet tulla nimitetyksi avointa virkaa koskevan ilmoituksen puitteissa, sillä on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa suoraan ja välittömästi kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

   Jos oletetaan, että tämän päätöksen perustelut saattavat olla puutteelliset ja vaikka pitää paikkansa, että perustelut on lähtökohtaisesti annettava asianomaiselle tiedoksi samanaikaisesti hänelle vastaisen päätöksen kanssa, tällaiset puutteelliset perustelut eivät kuitenkaan tee miltään osin tyhjäksi sitä, että päätös on luonteeltaan asianomaiselle vastainen päätös.

   (ks. 31 ja 39 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Michel v. parlamentti (195/80, EU:C:1981:284, 22 kohta) ja tuomio komissio v. Fernández Gómez (C‑417/05 P, EU:C:2006:582, 42 kohta)

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Hendrickx v. Cedefop (T‑87/99, EU:T:2000:191, 37 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio Tzirani v. komissio (F‑46/11, EU:F:2013:115, 140 kohta)

5.  Päätöksen puuttuvilla perusteluilla, joka on seikka, jonka hallinto voi oikaista vielä siinä vaiheessa, kun se tekee päätöksen valitukseen, ei ole vaikutusta kyseisestä päätöksestä tehtävän valituksen tekemiseen sovellettavan määräajan laskemiseen, kun päätös on annettu asianmukaisella tavalla tiedoksi asianomaiselle henkilölle tai saatettu muulla tavalla tehokkaasti asianomaisen tietoon.

   Ei voida katsoa, että kaikista hallinnon nimenomaisista tai implisiittisistä päätöksistä, olivat niiden perustelut riittämättömät tai kokonaan puuttuvat, jonka luokitteleminen edellyttää pääasian tutkimista, voidaan koska hyvänsä esittää täydentäviä perusteluita koskeva vaatimus, jonka avulla virkamiehet tai toimihenkilöt voisivat hankkia itselleen lisää aikaa tehdäkseen valituksen kolmen kuukauden kuluessa täydentävien perusteluiden vastaanottamisesta, koska henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisiin päätöksen puuttuviin tai puutteellisiin perusteluihin voidaan tai jopa pitää vedota nimenomaan valituksessa, jolloin hallinto voi mahdollisesti oikaista ne asianmukaisella tavalla päätöksessä, jossa tällaisesta valituksesta päätetään.

   (ks. 41 ja 42 kohta)

   Viittaukset:

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio H v. komissio (T‑196/95, EU:T:1997:79, 35 kohta) ja tuomio Casini v. komissio (T‑132/03, EU:T:2005:324, 32 kohta)

   Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio Longinidis v. Cedefop (T‑283/08 P, EU:T:2011:338, 72 kohta) ja tuomio Mocová v. komissio (T‑347/12 P, EU:T:2014:268, 35 ja 41 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio Sapara v. Eurojust (F‑61/06, EU:F:2008:98, 67 kohta)