1

Bruno Dupré vaatii virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 7.2.2014 saapuneessa kanteessaan, että 1.4.2013 allekirjoitettu työsopimus, jolla hänet otettiin Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, on kumottava siltä osin kuin hänen palkkaluokakseen määriteltiin palkkaluokka AD 5, ja että hänelle väitetysti aiheutunut vahinko on korvattava.

2

Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niistä säädetään Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.3.2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 723/2004, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 20.12.2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1240/2010 (jäljempänä henkilöstösäännöt), 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Näiden henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvat virat luokitellaan niihin sisältyvien tehtävien luonteen ja vaativuuden mukaan hallintovirkamiesten tehtäväryhmään, jäljempänä ’AD’, ja hallintoavustajien tehtäväryhmään, jäljempänä ’AST’.

2.   Tehtäväryhmässä AD on kaksitoista palkkaluokkaa, jotka vastaavat johto-, suunnittelu- ja tutkimustehtäviä sekä kielten alan ja tieteellisiä tehtäviä. – –

3.   Voidakseen tulla nimitetyksi virkamieheksi hakijalla on oltava vähintään:

– –

– –”

3

Henkilöstösääntöjen 31 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Valitut hakijat nimitetään sen kilpailun, jonka he ovat läpäisseet, kilpailuilmoituksessa mainitun tehtäväryhmän palkkaluokkaan.

2.   Virkamiehet voidaan ottaa palvelukseen ainoastaan palkkaluokkiin AST 1–AST 4 tai AD 5–AD 8, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [henkilöstösääntöjen] 29 artiklan 2 kohdan soveltamista. Toimielin vahvistaa kilpailuilmoituksen palkkaluokan seuraavin perustein:

– –”

4

Henkilöstösääntöjen 32 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Palvelukseen otettu virkamies luokitellaan palkkaluokkansa ensimmäiselle tasolle.

Nimittävä viranomainen voi asianomaisen virkamiehen työkokemuksen huomioon ottamiseksi myöntää tälle enintään 24 kuukauden ikälisähyvityksen. Tämän artiklan soveltamiseksi annetaan yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä.

– –”

5

Henkilöstösääntöjen 98 artiklassa, joka on lisätty henkilöstösääntöihin Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1080/2010, säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilöstösääntöjen 29 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa nimittävän viranomaisen on [EUH:n] avointa virkaa täytettäessä käsiteltävä [Euroopan unionin] neuvoston pääsihteeristön, [Euroopan] komission ja [EUH:n] virkamiesten, [Euroopan unionin] muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen väliaikaisten toimihenkilöiden ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstön hakemukset antamatta etusijaa millekään näistä ryhmistä. Poiketen siitä, mitä [henkilöstösääntöjen] 29 artiklassa säädetään toimielimen ulkopuolelta palvelukseen ottamisen osalta, [EUH] ottaa palvelukseen 30 päivään kesäkuuta 2013 asti ainoastaan [Euroopan unionin] neuvoston pääsihteeristön ja [Euroopan] komission virkamiehiä sekä jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöä.

– –”

6

Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen, sellaisina kuin niistä säädetään asetuksessa N:o 723/2004, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella N:o 1240/2010 (jäljempänä palvelussuhteen ehdot), 2 artiklaan asetuksella N:o 1080/2010 lisätyssä e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Väliaikaisella toimihenkilöllä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa:

– –

7

Palvelussuhteen ehtojen 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Henkilöstösääntöjen – – 5 artiklan 1 kohdan, 2 kohdan, 3 kohdan ja 4 kohdan sekä 7 artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

2.   Väliaikaisen toimihenkilön työsopimuksessa on täsmennettävä, mihin palkkaluokkaan ja mille tasolle asianomainen palkataan.

– –”

8

Palvelussuhteen ehtojen 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Väliaikaisen toimihenkilön alkuluokitus määritellään henkilöstösääntöjen 32 artiklan säännösten mukaisesti.”

9

Palvelussuhteen ehtoihin asetuksella N:o 1080/2010 lisätyssä 50 b artiklassa säädetään seuraavaa:

”1   Jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen lähettämät työntekijät, jotka on valittu henkilöstösääntöjen 98 artiklan 1 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, palkataan [palvelussuhteen ehtojen] 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetuiksi väliaikaisiksi toimihenkilöiksi.

2.   Heidät voidaan palkata enintään neljäksi vuodeksi. Sopimus voidaan uusia enintään neljäksi vuodeksi. Palveluksessa olon kesto ei saa kokonaisuudessaan ylittää kahdeksaa vuotta. Poikkeuksellisissa oloissa ja yksikön edun nimissä sopimusta voidaan kuitenkin jatkaa enintään kahdella vuodella kahdeksannen vuoden päätyttyä. Kunkin jäsenvaltion on taattava virkamiehilleen, joista on tullut [EUH:n] väliaikaisia toimihenkilöitä, näiden palveluskauden päätyttyä [EUH:ssa] välitön paluu entisiin tehtäviin kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien määräysten mukaisesti.

– –”

10

[EUH:n] organisaatiosta ja toiminnasta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/427/EU (EUVL L 201, s. 30) 6 artiklassa, jonka otsikko on Henkilöstö, säädetään seuraavaa:

”– –

7.   Unionin virkamiehillä ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista tulevilla väliaikaisilla toimihenkilöillä on samat oikeudet ja velvollisuudet ja heitä kohdellaan tasavertaisesti, erityisesti siltä osin kuin on kyse kelpoisuudesta tulla valituksi kaikkiin [EUH:n] tehtäviin samanlaisin ehdoin. Kansallisista ulkoasiainhallinnoista tulevien väliaikaisten toimihenkilöiden ja unionin virkamiesten välillä ei saa tehdä eroa määrättäessä heitä tehtäviin kaikilla EUH:n toiminnan ja politiikan aloilla. – –

– –

11.   Kunkin jäsenvaltion on kansallisen lainsäädäntönsä sovellettavien määräysten mukaisesti taattava virkamiehilleen, joista on tullut EUH:n väliaikaisia toimihenkilöitä, välitön paluu entisiin tehtäviin sen kauden päätyttyä, jonka he ovat olleet [EUH:n] palveluksessa. Palvelussuhteen ehtojen 50 b artiklan mukaisesti tämä palveluksessa olon kesto ei saa ylittää kahdeksaa vuotta, jollei sitä jatketa enintään kahdella vuodella poikkeuksellisissa oloissa ja yksikön edun nimissä.

– – ”

11

Kantaja työskenteli ensin Euroopan komission ja sitten EUH:n palveluksessa erikoistuneena lähetettynä kansallisena asiantuntijana vuodesta 2007 31.3.2013 saakka. Toimenkuvauksensa mukaan kantaja oli kemiallisten, biologisten sekä säteily- ja ydinriskien vähentämisen alan turvallisuuspolitiikasta vastaava toimihenkilö (”Policy Officer – Security in the area of [Chemical, Biological, Radiological and Nuclear] Risk mitigation”).

12

Ennen kuin kantajan tilapäinen siirto erikoistuneeksi EUH:hon lähetetyksi kansalliseksi asiantuntijaksi päättyi, hän haki virkaa, josta oli julkaistu avointa virkaa koskeva ilmoitus EEAS/2012/AD/36, joka koski kemiallisten, biologisten sekä säteily- ja ydinriskien vähentämisen alan turvallisuuspolitiikasta vastaava toimihenkilön (”Policy Officer – Security in the area of [Chemical, Biological, Radiological and Nuclear] Risk mitigation”) ottamista palvelukseen turvallisuuspolitiikan ja pakotteiden jaostoon (jäljempänä avointa virkaa koskeva ilmoitus).

13

Avointa virkaa koskevasta ilmoituksesta ilmenee, että hakijoiden oli oltava tiettyjen Euroopan unionin toimielinten AD 5–AD 14 palkkaluokan virkamiehiä tai palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdan nojalla palvelukseen otettuja väliaikaisia toimihenkilöitä tai jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijöitä. Avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa todetaan hakijoista, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöön, että heidän on oltava jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja lisäksi heillä on oltava yliopisto-opintoja vastaavan koulutustason suorittamisesta annettu tutkintotodistus, kun yliopisto-opintojen tavanomainen kesto on vähintään kolme vuotta. Lisäksi vaadittiin, että heillä oli oltava vähintään kahden vuoden työkokemus kansallisen viranomaisen palveluksessa.

14

Avointa virkaa koskevasta ilmoituksesta ilmenee myös, että jos valittu henkilö on unionin virkamies, hänet nimitetään omaan palkkaluokkaansa. Jos valittu hakija kuuluu jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöön, hänelle tarjotaan palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdan mukaista sopimusta, jonka kesto voi olla enintään neljä vuotta, ja hänet nimitetään palkkaluokkaan AD 5.

15

Kantajan hakemus hyväksyttiin, ja hän allekirjoitti 1.4.2013 työsopimuksen EUH:n kanssa. Sopimuksen mukaan kantaja otettiin kyseisestä päivästä alkaen palvelukseen palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettuna väliaikaisena toimihenkilönä palkkaluokkaan AD 5 palkkatasolle 2. Asemapaikaksi vahvistettiin Bryssel (Belgia).

16

Koska kantaja katsoi, ettei palkkaluokka AD 5 vastannut sen enempää avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa yksilöityjä tehtäviä kuin hänen hoitamiaan tehtäviä ja että häntä oli syrjitty unionin virkamiehiin verrattuna, hän teki 27.6.2013”[henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen”], jotta hänen palkkatasonsa määrittelemisessä tapahtunut ilmeinen arviointivirhe oikaistaisiin.

17

EUH:n työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen katsoi, että kantajan hakemus oli ”henkilöstösääntöjen 90 artikla 2 [kohdassa] tarkoitettu valitus”, ja hylkäsi sen 28.10.2013 päivätyllä päätöksellä.

18

Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin

19

Kanteen nostamisajankohtana voimassa olleen työjärjestyksen 39 artiklan 1 kohdan mukaan vastaajan on jätettävä vastineensa kahden kuukauden kuluessa kanteen tiedoksiannosta.

20

Kuten kanteen tiedoksiannon vastaanottotodistuksesta ilmenee, kanne vastaanotettiin asianmukaisesti 14.2.2014 unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Brysselin-osoitteessa, jonka EUH oli aikaisemmin ilmoittanut virkamiestuomioistuimelle oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksi antamista varten.

21

Vastineen jättämiselle säädetty kahden kuukauden määräaika – pitkien etäisyyksien vuoksi lisättävä määräaika mukaan luettuna – päättyi 24.4.2014 ilman, että EUH olisi jättänyt vastinetta.

22

Virkamiestuomioistuimen kirjaamo ilmoitti kantajalle 2.7.2014 päivätyllä kirjeellä, ettei vastinetta ollut jätetty määräajassa ja että kirjallinen menettely oli päättynyt. Tässä yhteydessä kirjaamo muistutti kantajaa siitä, että hänellä oli tuolloin voimassa olleen työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan mahdollisuus vaatia virkamiestuomioistuimelta yksipuolista tuomiota. Virkamiestuomioistuimen kirjaamo kiinnitti kirjeessään kantajan huomiota myös saman artiklan 4 kohdan sanamuotoon, jonka mukaan yksipuolista tuomiota vastaan voidaan kuitenkin hakea takaisinsaantia. Samana päivänä 2.7.2014 päivätyssä kirjeessään virkamiestuomioistuimen kirjaamo antoi EUH:lle tiedoksi kantajalle osoitetun kirjeen ja samalla ilmoitti EUH:lle kirjallisen menettelyn päättymisestä.

23

Kantaja vaati 10.7.2014 päivätyllä kirjeellään virkamiestuomioistuinta hyväksymään yksipuolisella tuomiolla kantajan kanteesta ilmenevät vaatimukset. Vaatimus annettiin tiedoksi EUH:lle.

24

EUH pyysi 11.7.2014 tuolloin voimassa olleen työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, että virkamiestuomioistuin aloittaisi asian käsittelyn suullisen vaiheen kantajan 10.7.2014 esittämästä vaatimuksesta ja antaisi sille tiedoksi kanteen jäljennöksen. Virkamiestuomioistuin lähetti EUH:lle kanteen jäljennöksen ja hylkäsi 24.11.2014 tekemällään päätöksellä pyynnön kyseistä vaatimusta koskevan menettelyn suullisen vaiheen aloittamisesta.

25

Työjärjestyksen 121 artiklan 2 kohdan määräyksistä, joissa toistetaan 30.9.2014 asti voimassa olleen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan määräykset, ilmenee, että ennen yksipuolisen tuomion antamista virkamiestuomioistuin tutkii kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja tarkastaa, onko muotovaatimukset täytetty asianmukaisesti ja ovatko kantajan vaatimukset ilmeisesti perusteltuja. Virkamiestuomioistuin voi toteuttaa prosessinjohtotoimia tai määrätä asian selvittämistoimia.

26

Tässä tapauksessa asiakirja-aineistosta ilmenee, että kanne virkamiestuomioistuimessa nostettiin henkilöstösääntöjen mukaisessa kolmen kuukauden määräajassa, jota on pidennetty pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä ja joka alkoi siitä, kun hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehty päätös annettiin tiedoksi kantajalle, että kantaja riitauttaa toimen, jolla hänen palkkaluokkansa määriteltiin, kun hänet otettiin palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä, ja jota hän pitää itselleen vastaisena toimena, ja että hänellä on oikeussuojan tarve, koska hän riitauttaa yksittäistapausta koskevan hallinnollisen päätöksen, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka ovat omiaan vaikuttamaan hänen etuihinsa suoraan ja välittömästi.

27

Asiakirja-aineistosta ilmenee samaten, että kanne annettiin asianmukaisesti tiedoksi EUH:lle Brysselin-osoitteeseen, jonka tämä oli ilmoittanut virkamiestuomioistuimen kirjaamolle oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksi antamista varten, ja ettei EUH ollut jättänyt vastinetta määräajassa.

28

Tästä seuraa, ettei tässä tapauksessa ole mitään epäilyjä siitä, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät ja että muotovaatimukset on täytetty asianmukaisesti.

29

Virkamiestuomioistuimen on nyt tarkastettava, ovatko kantajan vaatimukset kanteen ja sen liitteiden valossa ilmeisesti perusteltuja. Virkamiestuomioistuimen käsityksen mukaan tätä varten ei ole tarpeen toteuttaa prosessinjohtotoimia tai määrätä asian selvittämistoimia.

30

Kantaja vaatii, että hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 28.10.2013 tehty päätös on tarvittaessa kumottava.

31

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hallinnollinen valitus ja sen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen kuuluvat olennaisena osana monitahoiseen menettelyyn ja ovat vain edellytys sille, että asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaikka kanne koskee muodollisesti hallinnollisen valituksen hylkäämistä, se vaikuttaa näin ollen siten, että asianomaiselle vastainen toimi, josta hallinnollinen valitus oli tehty, saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi, paitsi jos hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen ulottuvuus poikkeaa kyseisen valituksen kohteena olleen toimen ulottuvuudesta. Useaan otteeseen on katsottu, että nimenomainen päätös, jolla hallinnollinen valitus on hylätty, ei voinut sen sisältö huomioon ottaen olla kantajan riitauttaman toimen vahvistava päätös. Näin on silloin, kun päätöksessä, jolla valitus hylätään, kantajan tilanne tutkitaan uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella tai kun sillä muutetaan tai täydennetään alkuperäistä päätöstä. Näissä tapauksissa valituksen hylkääminen on tuomioistuinvalvonnan piiriin kuuluva toimi, jonka tuomioistuin ottaa huomioon arvioidessaan riitautetun toimen laillisuutta tai jota se pitää asianomaiselle vastaisena toimena, joka on korvannut riitautetun toimen (tuomio Adjemian ym. v. komissio, T‑325/09 P, EU:T:2011:506, 32 kohta).

32

Koska asianomaisen on henkilöstösääntöihin perustuvassa järjestelmässä tehtävä hallinnollinen valitus päätöksestä, jonka hän riitauttaa, ja nostettava kanne päätöksestä, jossa valitus on hylätty, unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi siitä riippumatta, kohdistuuko se pelkästään valituksen kohteena olleeseen päätökseen vai valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen vai molempiin yhdessä, kunhan valitus on tehty ja kanne nostettu henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyissä määräajoissa. Prosessiekonomian periaatteen mukaan tuomioistuin voi kuitenkin päättää, ettei vaatimuksista, jotka kohdistuvat valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätöksen, ole aihetta lausua erikseen, jos se toteaa, ettei näillä vaatimuksilla ole itsenäistä sisältöä ja että ne tosiasiallisesti vastaavat vaatimuksia, jotka kohdistuivat päätökseen, josta hallinnollinen valitus oli tehty (ks. vastaavasti tuomio Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 7 ja 8 kohta). Näin voi olla erityisesti silloin, kun unionin tuomioistuimet toteavat, että hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyllä päätöksellä – mahdollisesti implisiittisyytensä vuoksi – pelkästään vahvistetaan valituksen kohteena ollut päätös, ja kun sen kumoamisella ei näin ollen ole asianomaisen oikeudelliseen tilanteeseen mitään sellaista vaikutusta, joka poikkeaisi valituksen kohteena olleen päätöksen kumoamisen vaikutuksesta (tuomio Adjemian ym. v. komissio, EU:T:2011:506, 33 kohta).

33

Tässä tapauksessa on kiistatonta, ettei hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyssä päätöksessä tutkittu kantajan tilannetta uudelleen uusien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, vaan siinä pysytetään kantajan työsopimukseen sisältyvä päätös kantajan palkkaluokan määrittelemisestä palkkaluokkaan AD 5 palkkatasolle 2 ja tyydytään käsittelemään kantajan esittämiä perusteita ja väitteitä ja esittämään tiettyjä täsmennyksiä luokittelupäätöksen perusteluihin. Tällaisessa tilanteessa on tutkittava nimenomaan alkuperäisen asianomaiselle vastaisen päätöksen laillisuus ottamalla huomioon hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen sisältyvät perustelut, koska näiden oletetaan vastaavan kyseistä tointa (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Birkoff, T‑377/08 P, EU:T:2009:485, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevilla vaatimuksilla ei näin ollen ole itsenäistä sisältöä, ja on katsottava, että kanne kohdistuu päätökseen, joka sisältyy 1.4.2013 tehtyyn kantajan työsopimukseen ja jolla kantajan palkkaluokaksi vahvistettiin AD 5 (jäljempänä riidanalainen luokittelupäätös) ja jonka perusteluja on täsmennetty hallinnollisen valituksen hylkäämisestä 28.10.2013 tehdyllä päätöksellä (ks. vastaavasti tuomio Eveillard v. komissio, T‑258/01, EU:T:2004:177, 31 ja 32 kohta ja tuomio Buxton v. parlamentti, F‑50/11, EU:F:2012:51, 21 kohta).

35

Hallinnollisen valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen kumoamista koskevista vaatimuksista ei siten ole aihetta lausua erikseen.

36

Vaatimuksista, joiden mukaan virkamiestuomioistuimen on määrättävä yhtäältä, että kantajan toimi on luokiteltava uudelleen palkkaluokkaan, joka vastaa hänen hoitamiensa vastuullisten tehtävien tasoa, ja toisaalta, että EUH:n on toteutettava kaikki uudelleenluokittelun edellyttämät – erityisesti rahamääräiset – toimenpiteet taannehtivasti kantajan palvelukseen tulosta lähtien, on muistutettava, että kun on kysymys henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostetusta kanteesta, tuomioistuin ei voi esittää periaatteellisia julistuksia tai toteamuksia taikka antaa määräyksiä unionin toimielimelle, tai muuten se loukkaa hallintoviranomaisen oikeuksia (ks. määräys Caminiti v. komissio, F‑71/09, EU:F:2011:53, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toimielin voi enintään joutua toteuttamaan kantajan vaatiman kaltaisia toimenpiteitä pannakseen täytäntöön tuomion, jossa hyväksytään kantajan esittämät kumoamisvaatimukset.

37

Tästä seuraa, että vaatimuksia, että virkamiestuomioistuimen on määrättävä, että kantajan toimi on luokiteltava uudelleen palkkaluokkaan, joka vastaa hänen hoitamiensa vastuullisten tehtävien tasoa, ja määrättävä, että EUH:n on toteutettava kaikki uudelleenluokittelun edellyttämät – erityisesti rahamääräiset – toimenpiteet taannehtivasti kantajan palvelukseen tulosta lähtien, ei voida ottaa tutkittaviksi.

38

Kantaja vetoaa riidanalaisen luokittelupäätöksen kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi yhteen ainoaan kolmiosaiseen kanneperusteeseen, joka koskee kantajan palvelukseen ottamiseen johtaneen avointa virkaa koskevan ilmoituksen lainvastaisuutta. Kanneperusteen ensimmäinen osa perustuu palkkaluokan ja viran vastaavuuden periaatteen loukkaamiseen sekä henkilöstösääntöjen 5 artiklan ja liitteessä I olevan A kohdan rikkomiseen. Kanneperusteen toinen osa koskee ilmeistä arviointivirhettä. Kolmas osa perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen sekä päätöksen 2010/427 6 artiklan 7 kohdan rikkomiseen.

39

Virkamiestuomioistuin toteaa, että kantaja selittää kanteessaan väitteitään ja perustelujaan vain ainoan kanneperusteensa ensimmäisen ja kolmannen osan osalta. Kanneperusteen toista osaa, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, ei ole lainkaan tuettu millään väitteillä ja perusteluilla, mikä on vastoin sääntöä, joka sisältyi kanteen nostamisajankohtana voimassa olleen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan e alakohtaan ja joka toistetaan työjärjestyksen 50 artiklan 1 kohdan e alakohdassa. Kanteen ainoan kanneperusteen toista osaa ei näin ollen oteta tutkittavaksi.

40

Kantaja väittää, että avointa virkaa koskeva ilmoitus oli lainvastainen, koska sen mukaan palkkaluokkaan AD 5 nimittäminen koski vain hakijoita, jotka olivat jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöä. Tämä palkkaluokka, johon kantaja oli luokiteltu hänen ollessaan väliaikainen toimihenkilö, ei kantajan mukaan kuitenkaan vastaa hänelle kuuluvia tehtäviä eikä heijasta tehtävien tärkeyttä eikä hänellä olevia vastuita. Hänen hoidettavakseen annettujen ”merkittävien” asioiden hallinnointi nimittäin edellytti ehdottomasti pitkää työkokemusta hänen erikoisalaltaan, eikä tätä tehtävää voinut hoitaa uransa alussa oleva virkamies, jolla oli avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa edellytetty vain kahden vuoden työkokemus. Kantaja toteaa lisäksi, että 25 vuoden työuransa aikana hän on työskennellyt 15 vuotta avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa mainitulla erikoisalalla ja että tointa, jota hän hoiti lähetettynä kansallisena asiantuntijana, pidettiin vaaditun pätevyyden vuoksi ”merkittävänä”. Hänen tehtävänsä olivat kuitenkin pysyneet täysin samoina, kun hänet nimitettiin palkkaluokan AD 5 väliaikaiseksi toimihenkilöksi.

41

Kantaja väittää myös, että työryhmän, johon hän kuului, kahden muun jäsenen tehtävänkuvaukset, jotka ovat kanteen liitteenä, ovat täsmälleen samat kuin hänen toimensa tehtävänkuvaus, mutta yhtäältä näitä virkoja hoitavista virkamiehistä toisen palkkaluokaksi määriteltiin AD 12 ja toisen AD 13 ja toisaalta kantaja nimitettiin palkkaluokkaan AD 5 palkkaluokan AD 13 virkamiehen tilalle hoitamaan samoja tehtäviä. Kantajan mukaan nämä seikat osoittavat selvästi, että palkkaluokka, joka hänen palkkaluokakseen määriteltiin, on selvästi liian alhainen hänen tehtäviinsä ja hänen vastuullisten tehtäviensä tasoon nähden.

42

Kantaja toteaa lisäksi, että henkilöstösääntöjen liitteessä I olevan A kohdan mukaan palkkaluokka AD 5 vastaa avustavan hallintovirkamiehen tehtäviä, mutta hän ei työskentele kenenkään avustajana vaan hoitaa tehtäviään huomattavan itsenäisesti. Kantaja väittää edelleen, että hänen kanteeseensa liittämässä tehtävänkuvauksessa, joka koskee hänen tilalleen lokakuusta 2013 tulleen lähetetyn kansallisen asiantuntijan tointa, edellytetään vähintään kahdeksan vuoden työkokemusta hänen erikoistumisalallaan ja että työryhmässä, johon hän kuuluu, ketään hänen työtovereistaan ei ole käytännössä otettu palvelukseen palkkaluokkaan AD 5.

43

Kantaja toteaa lopuksi, että riidanalainen luokittelupäätös oli seurausta budjettirajoitteista, mutta päätöksen 2010/427 6 artiklan 8 kohdan mukaan henkilöstön valinnan on oltava objektiivista ja sen tavoitteena on oltava sen varmistaminen, että palvelukseen saadaan mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia henkilöitä. Kantaja katsoo, että EUH:n budjettirajoitteita koskeva väite on perusteeton, koska jos avointa virkaa koskevaa ilmoitusta seuranneessa valinnassa toiseksi tullut hakija olisi valittu, tämän kuukausipalkka olisi vastannut palkkaluokkaan AD 13 luokitellun virkamiehen palkkaa, koska kyseinen henkilö oli virkamies.

44

Virkamiestuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kantajan väite, jonka mukaan avointa virkaa koskevan ilmoituksen mukaan palkkaluokkaan AD 5 nimittäminen koski vain jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista tulevia hakijoita, perustuu avointa virkaa koskevan ilmoituksen sanamuodon virheelliseen tulkintaan.

45

Avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa olevien valintamenettelyyn osallistumisen edellytysten ensimmäisen ryhmän 1 kohdasta nimittäin ilmenee, että henkilöstösääntöjen 98 artiklan mukaisesti hakijoiden oli oltava Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön, komission tai EUH:n virkamiehiä, palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettuja väliaikaisia toimihenkilöitä eli jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen toimihenkilöitä, jotka on lähetetty väliaikaisesti hoitamaan vakinaista tointa EUH:ssa, tai jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöä.

46

On näin ollen todettava, että vaikka mahdollisia hakijaryhmiä oli kolme eli unionin virkamiehet, EUH:n palvelukseen palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetuiksi väliaikaisiksi toimihenkilöiksi jo otetut hakijat ja kantajan kaltaiset hakijat, jotka eivät kuuluneet kumpaankaan edellä mainituista ryhmistä, avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa määrättiin, että valitun hakijan palkkaluokka määritellään siten, että unionin virkamiehet luokitellaan senhetkiseen palkkaluokkansa ja muut eli jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstön jäsenet palkkaluokkaan AD 5.

47

Vaikka pitää paikkansa, että avointa virkaa koskevan ilmoituksen mukaan palkkaluokkien AD 5–AD 14 virkamiehet saivat hakea tointa, tästä huolimatta on niin, että jos valittu hakija olisi ollut palkkaluokan AD 5 virkamies, hänen palkkaluokakseen olisi märitelty tämä palkkaluokka. Kantajan väite, jonka mukaan avointa virkaa koskeva ilmoitus on lainvastainen sen vuoksi, että sen mukaan vain toimeen valitut jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijät olisi luokiteltu palkkaluokkaan AD 5, ei näin ollen voi menestyä.

48

On lisäksi todettava, että valintamenettelyn osallistumisedellytysten toisen ryhmän 2 kohdassa jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijöille asetetut vaatimukset eli se, että heillä oli oltava vähintään kolmevuotisia yliopisto-opintoja vastaavan koulutustason suorittamisesta annettu tutkintotodistus, vastaavat vaatimusta, joka asetetaan henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan i alakohdassa sille, että henkilö voidaan nimittää hallintovirkamiesten tehtäväryhmän (AD) palkkaluokkiin 5 ja 6, ja joka eroaa selvästi vaatimuksesta, joka asetetaan henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa sille, että henkilö voidaan nimittää saman tehtäväryhmän palkkaluokkiin 7–16.

49

Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon korkea koulutustaso, jota avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa vaadittiin hakijoilta, jotka olivat jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöä, eli koulutustaso, jota henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan i alakohdassa edellytetään, jotta henkilö voidaan nimittää tehtäväryhmän AD palkkaluokkiin 5 ja 6, sekä vaaditun vähimmäistyökokemuksen kesto, joka oli vain kaksi vuotta, kantajan kaltaiset hakijat, jotka olivat jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöä, eivät voineet erehtyä täytettävää tointa vastaavasta palkkaluokasta. Jos EUH olisi halunnut valita tehtävään palkkaluokan AD 7 tai sitä korkeamman palkkaluokan työntekijän, avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa olisi nimittäin vaadittu henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista koulutustasoa ja joka tapauksessa pidempää työkokemusta.

50

Toiseksi on todettava, ettei virkamiestuomioistuin voi hyväksyä kantajan väitettä, jonka mukaan hänen hoitamansa vastuulliset tehtävät, joista hän ilmoituksensa mukaan pystyy suoriutumaan vain avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa tarkoitetulla erikoisalalla hankkimansa pitkän työkokemuksen ansiosta, ja palkkaluokka AD 5, johon hänet on nimitetty, eivät vastaa toisiaan.

51

Valitulle hakijalle osoitettavien pääasiallisten tehtävien, sellaisina kuin ne on esitetty avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa, kuvauksesta nimittäin ilmenee, että ne vastaavat täysin tehtäviä, joita annetaan työuransa alussa olevalle virkamiehelle. Tehtäviä kuvaillaan useaan otteeseen niin, että niihin kuuluu ”[a]vustaminen” asiakirjojen valmistelussa, joka tapahtuu tiiviissä yhteistyössä erityisesti muiden toimielinten, jäsenvaltioiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa, ”[a]vustaminen” peruslainsäädännön valmistelussa, ”[p]yrkiminen varmistamaan” yhteensovittaminen, ”[turvallisuuspolitiikka ja pakotteet] –jaostoon osallistuminen ja/tai sen edustaminen” erityisesti muiden toimielinten, jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden kanssa pidettävissä kokouksissa, ja nämä ovat tehtäviä, joiden hoitaminen ei edellytä aikaisempaa pitkää työkokemusta.

52

On lisättävä, että kantajan väitteessä, jonka mukaan palkkaluokan AD 5 hallintovirkamiehen tehtävät, sellaisina kuin ne mainitaan henkilöstösääntöjen liitteessä I olevassa A kohdassa, vastaavat erityisesti avustavan lakimiehen, avustavan ekonomistin ja avustavan tieteellisen toimihenkilön tehtäviä, mikä sopii heikosti yhteen niiden vastuullisten tehtävien kanssa, jotka hän suorittaa yksin olematta toisen virkamiehen tai toimihenkilön avustaja, ei selvästikään oteta huomioon tehtävien kuvausta, joka sisältyy avointa virkaa koskevaan ilmoitukseen, jossa mainitaan eräänä päätehtävistä ”[t]ilannekatsausten, muistioiden ja muiden asiakirjojen valmisteleminen – – johtavia tai poliittisen tason virkamiehiä varten”.

53

Kolmanneksi on todettava, etteivät myöskään väitteet, joita kantaja esitti tukeakseen kantaansa, että hänet olisi pitänyt luokitella korkeampaan palkkaluokkaan, voi menestyä; näitä ovat ensinnäkin väite, jonka mukaan tointa, jota hän hoiti lähetettynä kansallisena asiantuntijana, pidettiin hänen tehtävänkuvauksensa huomioon ottaen ”merkittävänä” vaadittujen erityispätevyyksien vuoksi, ja hänen tehtävänsä pysyivät täsmälleen samoina, kun hänet nimitettiin palkkaluokan AD 5 väliaikaiseksi toimihenkilöksi, toiseksi väite, jonka mukaan joulukuussa 2012 kyseinen tehtävänkuvaus vastasi saman työryhmän sellaisten kahden muun jäsenen tehtävänkuvauksia, jotka olivat virkamiehiä, joista toisen palkkaluokaksi oli määritelty AD 12 ja toisen AD 13, ja kolmanneksi väite, jonka mukaan hänet oli otettu palvelukseen väliaikaisena toimihenkilönä ja hänen palkkaluokakseen oli määritelty AD 5, kun taas hänen edeltäjänsä oli palkkaluokan AD 13 virkamies.

54

Tässä yhteydessä on muistutettava, että palkkaluokan ja viran vastaavuuden sääntö edellyttää, että vertaillaan virkamiehen tai toimihenkilön tehtäviä ja hänen hierarkkista asemaansa niin, että otetaan huomioon tehtävien luonne, tärkeys ja määrä (tuomio Michail v. komissio, F‑100/09, EU:F:2011:132, 65 kohta). Tässä tapauksessa tämän tuomion 48, 51 ja 52 kohdasta ilmenee, että tehtävät, sellaisina kuin niitä kuvaillaan avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa, vastaavat palkkaluokan AD 5 virkamiehille ja toimihenkilöille tyypillisesti annettavia tehtäviä ja että täytettävää tointa hakevilta vaadittua koulutustasoa koskeva vaatimus vastaa vähimmäiskoulutustasoa, jota tarvitaan, jotta henkilö voitaisiin nimittää virkamieheksi tai toimihenkilöksi mainittuun palkkaluokkaan.

55

Virkamiestuomioistuin toteaa kantajan ensimmäisestä väitteestä, että kun yksinkertaisesti vertaillaan luetteloa tehtävistä, joita palvelukseen otettavan palkkaluokan AD 5 väliaikaisen toimihenkilön oli suoritettava, sellaisena kuin tämä luettelo ilmenee avointa virkaa koskevasta ilmoituksesta, ja kantajan lähetettynä kansallisena asiantuntijana hoitaman toimen tehtävänkuvaukseen sisältyvää tehtäväluetteloa, ilmenee, ettei väite perustu tosiseikkoihin. Kantajan lähetettynä kansallisena asiantuntijana hoitaman toimen tehtävänkuvaukseen sisältyvää ensimmäistä tehtäväryhmää ei nimittäin ole avointa virkaa koskevaan ilmoitukseen sisältyvässä tehtävänkuvauksessa. Sama koskee edellä mainitun toimen tehtävänkuvauksen kolmannen tehtäväryhmän neljättä ja viidettä tehtävää sekä kyseisen tehtävänkuvauksen neljännen tehtäväryhmän ensimmäistä, kolmatta ja neljättä tehtävää.

56

Kantajan toisesta väitteestä, joka perustuu kantajan työryhmän kahden muun sellaisen jäsenen tehtävänkuvauksiin, jotka olivat virkamiehiä, joista toisen palkkaluokaksi oli määritelty AD 12 ja toisen AD 13, on todettava, että niissä mainitut tehtävät vastaavat kantajan aikaisemmin hoitaman lähetetyn kansallisen asiantuntijan toimen tehtäväluetteloa mutta eroavat huomattavasti avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa luetelluista tehtävistä.

57

Kantajan kolmannesta väitteestä on todettava, että vaikka kantaja olisi otettu palvelukseen hoitamaan tehtävää, jota oli aikaisemmin hoitanut palkkaluokan AD 13 virkamies, tämä seikka ei ole omiaan vaikuttamaan siihen, onko se riidanalainen luokittelupäätös laillinen, jolla kantajan palkkaluokaksi määriteltiin tehtäväryhmän AD peruspalkkaluokka kantajan hakemaa avointa virkaa koskevan ilmoituksen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio BV v. komissio, F‑133/11, EU:F:2013:199, 64—67 kohta).

58

On joka tapauksessa todettava, että tehtäviä, joita kantaja hoiti EUH:hon lähetettynä kansallisena asiantuntijana, ennen kuin hänet otettiin palvelukseen EUH:n väliaikaisena toimihenkilönä, ei voida ottaa huomioon niiden tehtävien kanssa suoritettavaa vertailua varten, joita kantaja hoiti riidanalaisen työsopimuksen nojalla hoitamansa toimen yhteydessä, koska kantaja ei lähetettynä kansallisena asiantuntija voinut vedota henkilöstösääntöjen mukaiseen palkkaluokan määrittelemiseen.

59

Neljänneksi ja viimeiseksi on todettava, että myöskään ne kantajan väitteet eivät voi menestyä, jotka tukevat riidanalaisen luokittelupäätöksen lainvastaisuutta ja joista ensimmäinen perustuu siihen, että avointa virkaa koskevan ilmoituksen mukaan virkaa saivat hakea palkkaluokkien AD 5–AD 14 virkamiehet, ja toinen siihen, että virkamiesten, jotka työskentelivät tai olivat työskennelleet samassa yksikössä kuin kantaja ja oletettavasti hoitaneet samoja tehtäviä, palkkaluokaksi oli määritelty kantajan palkkaluokka korkeampi palkkaluokka.

60

Sen jälkeen kun henkilöstösääntöjä 1.5.2004 muutettiin, niissä ei johtajien ja/tai pääjohtajien viroille varattuja palkkaluokkia AD 15 ja AD 16 lukuun ottamatta nimittäin vahvisteta hoidettujen tehtävien ja määrätyn palkkaluokan välistä vastaavuutta vaan sallitaan palkkaluokan ja tehtävän erottaminen toisistaan (tuomio Bouillez ym. v. neuvosto, F‑53/08, EU:F:2010:37, 54 kohta), mistä seuraa, että tehtäväryhmään AD kuuluvien virkamiesten urakehitys on lineaarinen, jolloin he voivat edetä ylennyksillä palkkaluokasta AD 5 palkkaluokkaan AD 14.

61

Tässä tapauksessa on todettava, että koska avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa esitetty tehtävänkuvaus vastaa suunnittelu- ja tutkimustehtäviä, joita henkilöstösääntöjen 5 artiklan 2 kohdan mukaan hoitavat tehtäväryhmän AD työntekijät palkkaluokasta AD 5 alkaen, avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa on määrätty perustellusti, että kyseistä tointa saivat hakea palkkaluokkien AD 5–AD 14 virkamiehet ja että tehtävään valittavan hakijan nimitys tapahtuu hänen palkkaluokassaan.

62

On jo katsottu, että eri palkkaluokkiin kuuluvat henkilöt voivat hoitaa samoja tai samankaltaisia tehtäviä, kuten ilmenee henkilöstösääntöjen liitteessä I olevasta A kohdasta, jossa säädetään useimpien siinä lueteltujen tehtävien osalta, että niitä voivat hoitaa eri palkkaluokkien virkamiehet. Palkkaluokan ja toimen vastaavuuden sääntöä rikotaan siten vain, jos tehtävät ovat kokonaisuudessaan selvästi asianomaisen virkamiehen palkkaluokkaa ja virkaa vähempiarvoisia (tuomio Z v. unionin tuomioistuin, F‑88/09 ja F‑48/10, EU:F:2012:171, 138 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑88/13 P). Tätä virkamiehiä koskevaa oikeuskäytäntöä sovelletaan myös väliaikaisiin toimihenkilöihin.

63

Kantajan väitteestä, jonka mukaan se, että hänet luokiteltiin palkkaluokkaan AD 5, johtuu budjettirajoitteista, riittää, kun todetaan, ettei asiakirja-aineistosta ilmene, että EUH olisi tukeutunut tällaisiin syihin päättäessään, että avointa virkaa koskevan ilmoituksen kohteena oleva täytettävä toimi on palkkaluokan AD 5 toimi.

64

Tästä seuraa, ettei kantaja ole näyttänyt toteen, etteivät palkkaluokka AD 5 ja avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa kuvaillut tehtävät vastaa toisiaan, eikä etenkään sitä, ettei hänen hoitamansa toimi vastaa palkkaluokkaa, joka hänen palkkaluokakseen määriteltiin, sillä kantaja on tältä osin tyytynyt esittämään pelkkiä väitteitä vastuista, joita hänellä on, ja eräiden virkamiehen asemassa olevien työtovereidensa palkkaluokasta.

65

Kanneperusteen ensimmäisen osa, joka perustuu palkkaluokan ja viran vastaavuuden periaatteen loukkaamiseen sekä henkilöstösääntöjen 5 artiklan ja liitteessä I olevan A kohdan rikkomiseen, on näin ollen hylättävä.

66

Kantaja vetoaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohtaan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklaan ja päätöksen 2010/427 6 artiklan 7 kohtaan vaatiakseen väliaikaisten toimihenkilöiden ja virkamiesten yhdenvertaista kohtelua. Tässä tapauksessa avointa virkaa koskevasta ilmoituksen ilmenee, että toimeen, johon kantaja nimitettiin, jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnoista tulevat väliaikaiset toimihenkilöt voitiin nimittää vain palkkaluokkaan AD 5, kun taas virkamiehet voitiin nimittää palkkaluokkiin AD 5–AD 14.

67

Kantaja katsoo, että tällainen luokitteluero samojen tehtävien osalta ei vastaa päätöksen 2010/427 6 artiklan 7 kohdassa säädettyä vaatimusta, että virkamiehillä ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijöillä on kelpoisuus tulla valituksi samanlaisin ehdoin. Kantaja väittää tässä yhteydessä, että virkamiesten palvelukseen ottamisessa mahdollisten palkkaluokkien suuri määrä mahdollistaa sen, että virkamiehet voivat säilyttää virkaikänsä ja vedota siihen, kun taas jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijät eivät voi vedota työkokemukseensa, minkä johdosta heitä kohdellaan palvelukseenottoon liittyvien ehtojen ja työehtojen osalta epäyhdenvertaisesti sen perusteella, mistä he tulevat, vaikka molemmat ovat läpäisseet yhteisen valintamenettelyn.

68

Kantajan väitteitä ei voida hyväksyä.

69

Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, syrjintäkiellon periaatetta sovelletaan vain samassa tilanteessa tai toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa oleviin henkilöihin, ja periaate edellyttää, että virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden eri luokkien erilainen kohtelu on perusteltua objektiivisen ja järkevän perusteen vuoksi ja että se on oikeassa suhteessa päämäärään, jota eron tekemisellä tavoitellaan (tuomio Afari v. EKP, T‑11/03, EU:T:2004:77, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan, kun kahta henkilöryhmää, joiden tosiasialliset ja oikeudelliset tilanteet eivät eroa olennaisesti toisistaan, kohdellaan eri tavoin ja kun erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla (tuomio Schönberger v. parlamentti, F‑7/08, EU:F:2009:10, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Tässä tapauksessa pitää paikkansa, että päätöksen 2010/427 6 artiklan 7 kohdan mukaan unionin virkamiehillä ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijöillä on samat oikeudet ja velvollisuudet ja heitä kohdellaan tasavertaisesti, erityisesti siltä osin kuin on kyse kelpoisuudesta tulla valituksi kaikkiin tehtäviin samanlaisin ehdoin.

71

Avointa virkaa koskevan ilmoituksen sanamuodosta ilmenee, että sekä hakuun osallistumiselle asetetut edellytykset että valintaperusteet olivat samat unionin virkamiehille ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen henkilöstöön kuuluville ja että ainoa ero oli, että viimeksi mainituille asetettiin kansalaisuutta ja koulutustasoa koskevia vaatimuksia, jotka tehtäväryhmän AD virkamiesten oletetaan täyttävän silloin, kun heidät otetaan palvelukseen. Näin ollen on todettava, ettei avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa ole tehty eroa sen perusteella, mistä hakijat tulevat, siltä osin kuin on kysymys kelpoisuudesta tulla valituksi tehtävään.

72

Palkkaluokkaan luokittelusta virkamiestuomioistuin on jo todennut edellä 47 kohdassa, että jos valittu hakija olisi ollut palkkaluokan AD 5 virkamies, hänet olisi siirretty ja hän olisi säilyttänyt tämän palkkaluokan, joka on sama kuin se, johon kantaja luokiteltiin väliaikaisena toimihenkilönä. Avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa ei näin ollen tehdä tehtäväryhmän AD peruspalkkaryhmään luokitteluun liittyvää eroa sen perustella, onko valittu hakija unionin virkamies vai jonkin jäsenvaltion ulkoasiainhallinnon työntekijä.

73

Kantaja katsoo kuitenkin, että häntä on syrjitty, koska virkamies, jonka palkkaluokka on ylempi kuin AD 5, olisi säilyttänyt palkkaluokkansa, jos hänet olisi nimitetty avointa virkaa koskevan ilmoituksen kohteena olleeseen toimeen, kun taas kantaja ei ole pystynyt hyödyntämään virkaikäänsä, koska väliaikaisten toimihenkilöiden palkkaluokaksi voidaan määritellä vain palkkaluokka AD 5.

74

Tämä väite on väistämättä hylättävä, koska unionin virkamiehet ja EUH:hon lähetetyt jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijät eivät ole samassa tai samankaltaisessa tilanteessa sen kannalta, missä puitteissa heidän urakehityksensä oletetaan kehittyvän, eivätkä etenkään sen kannalta, miten hallinnossa, josta he tulevat, arvioidaan heidän virkaikäänsä.

75

On nimittäin todettava yhtäältä, että neuvoston pääsihteeristön, komission tai EUH:n työntekijät, joilla oli mahdollisuus hakea avointa virkaa koskevan ilmoituksen kohteena ollutta tointa, jos he täyttivät palkkaluokan määrittelemistä koskevan edellytyksen, olivat tehtäväryhmään AD kuuluvia palkkaluokkien AD 5–AD 14 virkamiehiä, joiden on tällaisina tarkoitus jatkaa uraansa unionin toimielinten palveluksessa erityisesti suunnittelu- ja tutkimustehtävissä.

76

Palvelussuhteen ehtojen 50 b artiklasta sitä vastoin ilmenee, että vaikka jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijät otetaan palvelukseen palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan e alakohdassa tarkoitettuina väliaikaisina toimihenkilöinä, heidän oletetaan myöhemmin jatkavan uraansa sen hallinnon palveluksessa, josta he tulevat, koska EUH voi ottaa heidät palvelukseen enintään neljän vuoden jaksoksi, joka voidaan uusia yhden kerran toiseksi enintään neljän vuoden jaksoksi, jonka jälkeen sopimuksen voimassaoloa voidaan poikkeuksellisesti jatkaa vielä kahdella vuodella, mikä kaiken kaikkiaan tarkoittaa, että tilapäisen siirron enimmäiskesto on kymmenen vuotta, ja että jäsenvaltiot takaavat, että nämä väliaikaiset toimihenkilöt voivat välittömästi palata entisiin tehtäviinsä, kun heidän palveluskautensa EUH:ssa päättyy.

77

Toisaalta on todettava, että kun unionin toimielimet käyttävät laajaa harkintavaltaansa päättäessään virkojen ja palkkaluokkien vastaavuudesta kyseisille viroille annettujen tehtävien merkityksen perusteella ja vain yksikön etua silmällä pitäen, niiden on otettava huomioon, että henkilöstösääntöjen mukaan eri palkkaluokkiin kuuluvat henkilöt voivat hoitaa samoja tai samanlaisia tehtäviä, kuten ilmenee henkilöstösääntöjen liitteessä I olevasta A kohdasta, jossa säädetään useimpien siinä lueteltujen tehtävien osalta, että niitä voivat hoitaa eri palkkaluokkiin kuuluvat virkamiehet.

78

Kantajan itsensä toimittamista tiedoista ilmenee lisäksi, että vuoden 2013 ylennyskierroksella EUH:n virkamiehistä 15 oli ylennettävissä palkkaluokkaan AD 6, 18 palkkaluokkaan AD 7, 15 palkkaluokkaan AD 8, 26 palkkaluokkaan AD 9 ja sama määrä palkkaluokkaan AD 10, 47 palkkaluokkaan AD 11, 33 palkkaluokkaan AD 12, 130 palkkaluokkaan AD 13 ja 102 palkkaluokkaan AD 14. Vaikka nämä lukumäärät eivät täsmälleen vastaa kuhunkin palkkaluokkaan luokiteltujen EUH:n virkamiesten lukumäärää, koska eräät heistä eivät olleet ylennettävissä mainitulla ylennyskierroksella, niistä ilmenee oikeudellisesti riittävällä tavalla, että jos mahdollisuus hakea täytettävää tointa olisi avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa rajattu koskemaan vain palkkaluokkaan AD 5 kuuluvia EUH:n virkamiehiä, lähestulkoon kaikki EUH:n virkamiehet olisi suljettu valintamenettelyn ulkopuolelle, kun otetaan huomioon, kuinka korkeassa palkkaluokassa kaikki nämä virkamiehet olivat.

79

Se, että avointa virkaa koskevassa ilmoituksessa on määrätty, että väliaikainen toimihenkilö otetaan palvelukseen palkkaluokkaan AD 5, mutta samalla määrätty, että palkkaluokan AD 5–AD 14 unionin virkamies nimitetään palkkaluokkansa, on näissä olosuhteissa perusteltua, eikä sillä loukata yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sen enempää siltä osin, kuin on kysymys unionin virkamiesten ja jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintojen työntekijöiden kelpoisuudesta tulla valituksi tehtävään samanlaisin ehdoin, kuin siltä osin, kuin on kysymys valitun hakijan palkkaluokan määrittelemisestä.

80

Myös kanneperusteen kolmas osa, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen sekä päätöksen 2010/427 6 artiklan 7 kohdan rikkomiseen, on näin ollen hylättävä.

81

Edellä todetusta ilmenee, että avointa virkaa koskevan ilmoituksen lainvastaisuuteen perustuva ainoa kanneperuste on näin ollen jätettävä osittain tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

82

Tästä seuraa, että riidanalaisen palkkaluokan määrittelemistä koskevan päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset on hylättävä.

83

Kantaja katsoo, että hänelle on aiheutunut aineellista vahinkoa ja henkistä kärsimystä. Aineellinen vahinko johtuu siitä, että hänen palkkansa on suoraan seurausta hänen palkkaluokastaan, joten jos hänen palkkaluokakseen olisi määritelty esimerkiksi palkkaluokka AD 12, hänelle olisi maksettu kaksinkertaista palkkaa. Se, että hänen palkkaluokakseen määriteltiin AD 5, on samaten omiaan vaikuttamaan kielteisesti hänen mahdollisuuksiinsa urakehitykseen EUH:ssa erityisesti siirtomahdollisuuksien kannalta, koska hänen mahdollisuutensa rajoittuvat muihin saman palkkaluokan toimiin, vaikka hän voisi työkokemuksensa perusteella hakea huomattavasti korkeamman palkkaluokan tehtäviä.

84

Kantaja toteaa lopuksi, että siitä, että hänen palkkaluokakseen määriteltiin AD 5, aiheutui hänelle henkistä kärsimystä, kun otetaan huomioon perusteltu luottamus, jota hänellä oli oikeus tuntea työnantajaansa kohtaan, kun hän oli vapaaehtoisesti jättänyt palaamatta sen kansallisen viranomaisen palvelukseen, josta hän oli tullut, ja jäänyt EUH:n palvelukseen.

85

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun vahinko, jota kantaja väittää kärsineensä, perustuu päätökseen, jonka kumoamista on vaadittu, kumoamisvaatimuksen hylkääminen johtaa lähtökohtaisesti vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämiseen, sillä viimeksi mainittu liittyy läheisesti kumoamisvaatimukseen (tuomio Arguelles Arias v. neuvosto, F‑122/12, EU:F:2013:185, 127 kohta).

86

Tässä tapauksessa on todettava, että aineellinen vahinko ja henkinen kärsimys, jota kantaja väittää kärsineensä, perustuu EUH:n päätöksentekomenettelyyn, kun EUH määritteli hänen palkkaluokakseen AD 5 vastoin hänen toiveitaan ja odotuksiaan. Koska riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva vaatimus on hylätty eikä virkamiestuomioistuin ole havainnut EUH:n päätöksentekomenettelyssä virheitä, kantajan vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.

87

Edellä olevasta seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

88

Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklassa määrätään, että jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muista määräyksistä muuta johdu, asianosainen, joka häviää asian, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 103 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jollei oikeudenkäyntikulujen korvaamista ole vaadittu, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan.

89

EUH, joka on asianmukaisesti haastettu, ei ole jättänyt vastinetta eikä ole vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Näissä olosuhteissa on päätettävä työjärjestyksen 103 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: