6.10.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 351/3

—

riidanalainen tuomio kumotaan

—

asia palautetaan yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikultut

1.

Kantaja väittää ensinnäkin, että asiassa on rikottu yhteisön tavaramerkkiasetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin tätä säännöstä ja merkkien samankaltaisuuden määrittämistä ja sekaannusvaaraa koskevaa vakiintunutta oikeuskäytäntöä päätyessään vertailtavien tavaramerkkien samankaltaisuuteen ja sekaannusvaaraan merkkien sellaisten osien samanlaisuuden perusteella, jotka vastaavat tavaran laadun osalta annettua puhtaasti kuvailevaa merkintää (eli värimerkintä ”laivastonsininen” [marineblau] vertailtavana olevien tavaramerkkien kattamia tavaroita varten) ja joita kohdeyleisö ei katso alun perin puuttuvan erottamiskyvyn takia sellaiseksi viittaukseksi tavaroiden kaupallisena alkuperänä olevaan tiettyyn yritykseen, jolla sen tavarat erotetaan toisten yritysten tavaroista. Lisäksi yleinen tuomioistuin ei ole ymmärtänyt tässä asiassa oikeudellista käsitettä kuvaileva merkintä oikein, koska se ei pitänyt ”laivastonsinistä” tavaramerkkien kattamien tavaroiden, eli vaatteiden kuvailevana merkintänä tai ei pitänyt sitä tavaran olennaisena ominaisuutena.

2.

Toiseksi riidanalainen tuomio on annettu vääristettyjen tosiseikkojen perusteella. Yleinen oikeus katsoi, ettei merkinnällä ”laivastonsininen” voi olla (kyseessä olevissa maiden kielissä, erityisesti italiassa ja ranskassa) tavaraa kuvailevaa merkitystä nyt kyseessä olevien, luokkiin 18 ja 25 kuuluvien tavaroiden kohdalla, vaikka vertailtaviin merkkeihin sisältyy kiistatta puhtaasti tavaroita kuvaileva käsite – eli ”laivastonsininen” sellaisena kuin se on kussakin unionin kielissä – ja vaikka tavaramerkki, johon väitteen tueksi on vedottu, eli italiankielinen ”blu marino”, ja ranskankielinen rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki ”marine bleu” poikkeavat vain vähäisessä määrin näistä käsitteistä. Sitä paitsi sekä SMHV:n väiteosaston että sen valituslautakunta ovat edeltävissä menettelyissä todenneet positiivisesti, että ”laivastonsininen” (kussakin Euroopan maan kielessä) on tavaroita kuvaileva käsite. Yleinen tuomioistuin on sidottu tähän toteamukseen.

3.

Kolmanneksi yleisen tuomioistuimen tuomion perustelut, jotka koskevat sitä seikkaa, ettei ”laivastonsinisellä” ole tavaroita kuvailevaa merkitystä, ovat ristiriitaisia ja osoittavat, että tuomion perustelut ovat puutteelliset. Yleinen tuomioistuin totesi itse tuomion 54 kohdassa, että vertailtavien merkkien osat merkitsevät kyseistä värisävyä. Yleinen tuomioistuin totesi lisäksi tuomion 55 kohdassa, että tämä merkitys on ”ilmeinen”.

4.

Neljänneksi riidanalainen ratkaisu on tehty sellaisten säännösten perusteella, joita ei voida soveltaa, eli asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) säännösten perusteella. Sovellettava säännös on asetus (EY) N:o 40/94 (2).