—

Grupo Itevelesa SL, edustajinaan abogado J. Lavilla Rubira, abogada M. Alvarez-Tólcheff, abogada T. Puente Méndez, abogada M. Barrantes Diaz ja abogada S. Rodiño Sorli,

—

Applus Iteuve Technology, edustajinaan procurador A. Vázquez Guillén, abogado J. Folguera Crespo, abogado L. Moscoso del Prado González ja abogado A. Guerra Fernández,

—

Certio ITV SL, edustajinaan procuradora R. Sorribes Calle, abogado J. Just Sarobé ja abogado R. Miró Miró,

—

Asistencia Técnica Industrial SAE, edustajinaan abogado M. Marsal i Ferret, abogada M. Ortíz-Cañavate Levenfeld ja abogada I. Galobardes Mendonza,

—

OCA Inspección Técnica de Vehículos SA, edustajinaan abogado J. Macias Castaño, abogado A. Raventós Soler ja abogado M. Velasco Muñoz Cuellar,

—

Generalidad de Cataluña, edustajanaan abogada N. París Domenech,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. Sampol Pucurull,

—

Irlanti, asiamiehinään S. Kingston, L. Williams ja A. Joyce,

—

Ruotsin hallitus, asiamiehinään N. Otte Widgren, A. Falk, C. Meyer-Seitz, U. Persson, K. Sparrman, L. Swedenborg, F. Sjövall ja E. Karlsson,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Tserepa-Lacombe ja J. Rius,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee lähinnä SEUT 49 ja SEUT 51 artiklan sekä palveluista sisämarkkinoilla 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (EUVL L 376, s. 36; jäljempänä palveludirektiivi) 2 artiklan 2 kohdan d ja i alakohdan, 3, 9, 10 ja 14 artiklan ja moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastuksesta 6.5.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/40/EY (EUVL L 141, s. 12) 2 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä Grupo Itevelesa SL (jäljempänä Itevelesa), Applus Iteuve Technology (jäljempänä Applus), Certio ITV SL (jäljempänä Certio) ja Asistencia Técnica Industrial SAE (jäljempänä ATI) ja toisaalta OCA Inspección Técnica de Vehículos SA (jäljempänä OCA) ja joka koskee ajoneuvojen katsastusta koskevien kansallisten säännösten lainmukaisuutta.

3

Palveludirektiivin 21 perustelukappaleen mukaan ”kuljetuspalvelut, mukaan luettuina kaupunkiliikenne, taksi- ja ambulanssikuljetukset sekä satamapalvelut, olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle”.

4

Kyseisen direktiivin 33 perustelukappaleessa todetaan erityisesti, että direktiivi kattaa sertifiointi- ja testauspalvelut.

5

Palveludirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisessä direktiivissä vahvistetaan yleissäännökset, joiden avulla edistetään palveluntarjoajien sijoittautumisvapautta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta niin, että samalla taataan palvelujen korkea laatu.

6

Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ”kuljetusalan palvelut, mukaan lukien satamapalvelut, jotka kuuluvat [EUT-sopimuksen VI] osaston soveltamisalaan”.

7

Mainitun direktiivin 2 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jää ”toiminta, joka liittyy [SEUT 51] artiklassa tarkoitettuun julkisen vallan käyttöön”.

8

Saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa palvelutoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen erityisiä näkökohtia tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa säätelevien muiden yhteisön säädösten kanssa, muiden yhteisön säädösten säännöksillä on etusija ja niitä sovelletaan kyseisiin aloihin ja ammatteihin. – –”

9

Palveludirektiivin 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Lupajärjestelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat asettaa palvelutoiminnan aloittamisen tai harjoittamisen ehdoksi lupajärjestelmän noudattamisen vain siinä tapauksessa, että seuraavat ehdot täyttyvät:

– –

3.   Tätä jaksoa ei sovelleta lupajärjestelmien osa-alueisiin, joita hallinnoidaan suoraan tai epäsuoraan muilla yhteisön välineillä.”

10

Kyseisen direktiivin 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Luvan myöntämisehdot”, säädetään, että lupajärjestelmien on perustuttava kriteereihin, joilla määritellään toimivaltaisten viranomaisten harkintavallan laajuus, jotta sitä ei käytetä mielivaltaisesti, ja artiklassa vahvistetaan näiden kriteerien luettelo.

11

Mainitun direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Kielletyt vaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelutoiminnan aloittamisen tai harjoittamisen ehdoksi alueellaan seuraavia vaatimuksia:

– –

– –”

12

Direktiivin 2009/40 toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Yhteisen liikennepolitiikan mukaisesti tieliikenteen on sujuttava yhteisössä sekä turvallisuuden että jäsenvaltioissa toimivien liikenteenharjoittajien kilpailuedellytysten kannalta mahdollisimman edullisissa olosuhteissa.”

13

Kyseisen direktiivin viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tässä direktiivissä lueteltujen kohteiden tarkastamiseen käytettävät yhteisön vähimmäisstandardit ja ‑menetelmät olisi sen vuoksi määriteltävä erityisdirektiiveissä.”

14

Kyseisen direktiivin 26 perustelukappaleessa täsmennetään, että direktiivin tavoitteita ”ovat katsastuksia koskevan sääntelyn yhdenmukaistaminen, liikenteenharjoittajien välisen kilpailun vääristymisen estäminen ja ajoneuvojen asianmukaisen katsastamisen ja huoltamisen takaaminen – –”.

15

Saman direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan ”katsastettavien ajoneuvojen luokat, katsastusten toistumistiheys ja pakollisesti tarkastettavat kohteet luetellaan liitteissä I ja II”.

16

Direktiivin 2009/40 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion tai sen tähän tehtävään määräämän julkisyhteisön tai sen tähän tehtävään nimeämien ja tätä tarkoitusta varten valtuutettujen, mahdollisesti yksityisten, elinten tai laitosten, jotka toimivat valtion suorassa valvonnassa, on suoritettava tässä direktiivissä säädetyt katsastukset. Jos katsastuksista vastaavat laitokset suorittavat samalla ajoneuvojen korjauksia, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava, että katsastusten puolueettomuus ja korkea laatu säilytetään.”

17

Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/45/EU (EUVL L 127, s. 51) kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Katsastus on osa laajempaa järjestelmää, jolla on tarkoitus varmistaa, että ajoneuvot pidetään turvallisessa ja ympäristön kannalta hyväksyttävässä kunnossa niiden käytön ajan. – –”

18

Direktiivin 2014/45 43 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Liikennekelpoisuus vaikuttaa välittömästi liikenneturvallisuuteen, minkä vuoksi se olisi tarkastettava määräajoin. – –”

19

Saman direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ajoneuvon rekisteröintijäsenvaltion, kyseisen jäsenvaltion tähän tehtävään valtuuttaman julkisen elimen tai kyseisen jäsenvaltion nimeämien ja valvomien elinten tai laitosten, mukaan lukien hyväksytyt yksityiset elimet, on suoritettava katsastukset.”

20

Teollisuusturvallisuudesta 31.7.2008 annetun Katalonian parlamentin lain nro 12/2008 (Ley 12/2008 de seguridad industrial) (BOE nro 204, 23.8.2008, s. 14194; jäljempänä laki 12/2008) 35‐37 §:ssä täsmennetään seuraavaa:

”35 § Ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajien tehtävät

Ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajilla on seuraavat tehtävät:

– –

36 § Ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajille asetetut vaatimukset

1.   Ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajien on täytettävä seuraavat vaatimukset voidakseen toimia Katalonian alueella:

– –

37 § Luvan myöntäminen ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajille

1.   Agencia Catalana de Seguridad Industrial (Katalonian teollisuusturvallisuusvirasto) myöntää ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajien luvat. Luvat ovat asemakohtaisia, ja ne on myönnettävä asetuksella säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Varmistaakseen hyvän palveluntarjonnan suhteessa olemassa olevaan autokantaan sekä taatakseen katsastuksen objektiivisuuden ja laadun hallitus voi määrittää asetuksella ajoneuvojen katsastusasemien tarvittavan lukumäärän ja sen katsastuslinjojen lukumäärän, joka kullakin asemalla on oltava, jolloin nämä lukumäärät on laskettava olemassa olevan ajoneuvokannan perusteella, ja niiden sijainnin alueellisella suunnitelmalla. – –

3.   Toiminnanharjoittajien välisen tehokkaan kilpailun varmistamiseksi hallituksen on vahvistettava asetuksella saman yrityksen tai yritysryhmän asemien väliset vähimmäisetäisyydet. Näiden etäisyyksien tarkoituksena on taata se, ettei muodostu tilannetta, jossa yhdellä toiminnanharjoittajalla on alueellisesti määräävä asema, kun otetaan huomioon ajoneuvojen katsastusasemien eri sijaintipaikkojen ominaispiirteet.

– –”

21

Teollisuusturvallisuudesta 31.7.2008 annetun lain 12/2008 täytäntöönpanoasetuksen hyväksymisestä 2.3.2010 annetulla Generalidad de Cataluñan asetuksella 30/2010 (decreto 30/2010, por el que se aprueba el reglamento de desarrollo de la Ley 12/2008, de 31 de julio, de seguridad industrial) (jäljempänä asetus 30/2010) ja ajoneuvojen uusien katsastusasemien alueellisen suunnitelman hyväksymisestä vuosille 2010‐2014 30.3.2010 annetulla saman hallituksen asetuksella 45/2010 (decreto 45/2010, por el que se aprueba el Plan territorial de nuevas estaciones de inspección técnica de vehículos de Cataluña para el periodo 2010‐2014) (jäljempänä asetus 45/2010) pannaan täytäntöön laki 12/2008 ajoneuvojen katsastusasemien sijoittamisen osalta.

22

Asetuksen 30/2010 73‐75 §:ssä säädetään seuraavaa:

”73 §

Mukautuminen alueelliseen suunnitelmaan ja jatkuvuuden varmistaminen

1.   Taatakseen asiamukaisen palvelutarjonnan yleisölle sekä olemassa olevaa kysyntää vastaavan ja [lain 12/2008] 36 §:n 1 momentin a kohdan mukaisen katsastuspalvelun ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajien on noudatettava voimassa olevan katsastusasemien alueellisen suunnitelman määräyksiä.

– –

74 §

Suurin sallittu markkinaosuus

1.   [Lain 12/2008] 36 §:n 1 momentin b kohdan perusteella minkään yrityksen tai yritysryhmän, jolla on lupa ajoneuvojen katsastuspalvelun tarjoamiseen Kataloniassa, markkinaosuus ei voi olla suurempi kuin puolet koko markkinoista. – –

2.   Markkinaosuus määritetään kunkin toiminnanharjoittajan kiinteiden asemien luvan saaneiden katsastuslinjojen lukumäärän mukaan suhteessa Kataloniassa sijaitsevien tällaisten linjojen kokonaismäärään.

75 §

Vähimmäisetäisyydet

1.   Tehokkaan kilpailun varmistamiseksi eri toiminnanharjoittajien välillä tämän asetuksen 37 §:n 3 momentin ja [lain 12/2008] 36 §:n 1 momentin c kohdan mukaan tosiasialliset etäisyydet saman yrityksen tai yritysryhmän luvan saaneiden ajoneuvojen katsastusasemien välillä eivät saa olla lyhyempiä kuin

2.   Tässä asetuksessa tosiasiallisella etäisyydellä tarkoitetaan lyhyintä tosiasiallisesti olemassa olevaa yleistä tietä pitkin kuljettavaa matkaa yhdeltä asemalta toiselle päivänä, jolloin Agencia Catalana de Seguridad Industrial myöntää luvan.

3.   Tämän asetuksen voimaantulopäivänä olemassa olevan asemaverkon osalta 1 momentin a kohdassa säädettyjä etäisyyksiä voidaan lyhentää enintään 20 prosentilla.”

23

Asetuksen 30/2010 79 §:n 1 momentin c kohdassa täsmennetään, että katsastusasemien toiminnanharjoittajat voivat poistaa liikenteestä ajoneuvot asiassa sovellettavassa lainsäädännössä vahvistetuissa tapauksissa ja Agencia Catalana de Seguridad Industrialin vahvistamien ohjeiden ja pöytäkirjojen mukaisesti.

24

Asetuksen 45/2010 johdanto-osassa todetaan seuraavaa:

”– – On tarpeellista sopeuttaa ajoneuvojen katsastuspalvelujen tarjonta olemassa olevaan tarpeeseen sekä suhteessa tällä hetkellä alueittain heikkoon kattavuuteen, jotta palvelut saadaan lähemmäs käyttäjiä, että pienentämällä olemassa olevaa palvelujen puutetta alueilla, joissa katsastusasemat ruuhkautuvat ja odotusajat ovat pisimmät.

Alueellisten ominaispiirteidensä vuoksi ajoneuvojen katsastuspalvelussa on syytä välttää tarjonnan keskittymistä täysin kannattavuussyistä liiallisesti tietylle alueelle, mistä on haittaa muille alueille, joilla ei pienemmän autokannan vuoksi ole kattavaa verkkoa, mistä aiheutuu vahinkoa palvelun käyttäjille. Toisaalta sellaisilla alueilla, joilla ajoneuvotiheyden vuoksi kysyntä on suurempaa, asemien suuri keskittyminen voisi saada toimijat kilpailemaan vaatimustasoaan alentamalla, mistä olisi seurauksena palvelun laadun heikkeneminen.”

25

OCA, joka on yksi espanjalaisista ajoneuvojen katsastuspalvelujen tarjoajista, nosti 5.5.2010 Tribunal Superior de Justicia de Cataluñassa (Katalonian ylin tuomioistuin, Espanja) hallinnollisen kanteen, jolla vaadittiin asetuksen 30/2010 osittaista kumoamista sekä asetuksen 45/2010 kumoamista kokonaisuudessaan sillä perusteella, että teollisuusturvallisuusalaan liittyvän valvonnan toiminnanharjoittajia koskeva säännöstö, jonka mukaan näihin sovelletaan hallinnollista lupajärjestelmää, sekä tämän lupajärjestelmän mukaisten ehtojen ja velvoitteiden määrittäminen on ristiriidassa palveludirektiivin kanssa.

26

Neljä muuta ajoneuvojen katsastuspalvelutoimijaa eli Itevelesa, Applus, Certio ja ATI sekä Generalidad de Cataluña esittivät huomautuksensa pääasiassa kyseessä olevien asetusten pätevyyden puolesta.

27

Tribunal Superior de Justicia de Cataluña hyväksyi 25.4.2012 antamallaan tuomiolla kyseisen kanteen ja kumosi yhtäältä asetuksen 30/2010 ne säännökset, joilla säännellään ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajien (jäljempänä toiminnanharjoittajat) lupajärjestelmää, ja toisaalta asetuksen 45/2010 kokonaisuudessaan sillä perusteella, että tämä järjestelmä oli ristiriidassa palvelutoimintojen vapaasta aloittamisesta ja harjoittamisesta 23.11.2009 annetun lain 17/2009 (Ley 17/2009 sobre el libre acceso a las actividades de servicios y su ejercicio) kanssa, jolla saatetaan palveludirektiivi osaksi Espanjan lainsäädäntöä.

28

Itevelesa, Applus, Certio ja ATI valittivat tästä päätöksestä Tribunal Supremoon (ylimmän asteen tuomioistuin). Kyseinen tuomioistuin hyväksyi Generalidad de Cataluñan pyynnön saada osallistua oikeudenkäyntiin valituksen vastapuolena.

29

Näiden valitusten yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä palveludirektiivin sovellettavuudesta ajoneuvojen katsastuspalveluihin, koska sen mielestä kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa voidaan tulkita kahdella eri tavalla. Ensimmäisen tulkinnan mukaan katsastusasemat liittyisivät liikenneturvallisuuteen ja tämän vuoksi niihin sovellettaisiin yhteistä liikennepolitiikkaa. Toisen tulkinnan mukaan ajoneuvojen katsastuspalvelut, joita tarjoavat kaupalliset yritykset käyttäjien maksamaa vastinetta vastaan, kuuluvat sertifiointi-, testaus- ja tarkastuspalveluihin, jotka mainitun direktiivin 33 perustelukappaleen mukaan kuuluvat sen soveltamisalaan.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko toiminnanharjoittajilla oleva toimivalta poistaa ajoneuvot liikenteestä palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan i alakohdassa tarkoitettua ”toimintaa, joka liittyy julkisen vallan käyttöön”.

31

Kyseinen tuomioistuin esittää myös kysymyksen mainitun direktiivin ja direktiivin 2009/40 keskinäisestä suhteesta sen määrittämiseksi, voidaanko katsastustoiminnan harjoittamisoikeuteen soveltaa lupajärjestelmää. Tältä osin se viittaa tuomioon komissio v. Portugali (C-438/08, EU:C:2009:651), jossa on katsottu, ettei direktiivi 2009/40 sisällä yhtään säännöstä, joka liittyy ajoneuvojen katsastustoiminnan harjoittamisoikeuteen.

32

Lopuksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt koskevat kansallisella säännöstöllä käyttöön otetun lupajärjestelmän puitteissa toiminnanharjoittajille asetettua velvollisuutta noudattaa alueellista suunnitelmaa, joka asianmukaisen alueellisen kattavuuden, palvelun laadun ja toiminnanharjoittajien välisen kilpailun takaamisen tarpeeseen liittyvistä syistä rajoittaa ajoneuvojen katsastusasemien lukumäärää kahden kriteerin perusteella, joista ensimmäinen koskee vähimmäisetäisyyttä saman yrityksen tai saman yritysryhmän asemien välillä ja toinen yli 50 prosentin markkinaosuuden kieltoa. Tältä osin Katalonian kilpailuviranomainen on katsonut, etteivät nämä kriteerit ole perusteltuja pakottavista yleisen edun mukaisista syistä ja että tämä alueellinen suunnitelma rajoittaa kilpailua perusteettomalla tavalla ja estää uusien toiminnanharjoittajien pääsyn markkinoille.

33

Näissä olosuhteissa Tribunal Supremo on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

34

Applus ja ATI riitauttavat ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että pääasian oikeusriita ei sisällä rajat ylittäviä tekijöitä ja kyseessä on täysin jäsenvaltion sisäinen tilanne.

35

Tästä on muistutettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö – jota sovelletaan erotuksetta Espanjan kansalaisiin ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin – voi lähtökohtaisesti kuulua EUT-sopimuksessa taattuja perusvapauksia koskevien määräysten soveltamisalaan ainoastaan siltä osin kuin sitä sovelletaan tilanteisiin, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. vastaavasti tuomio Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan voida millään tavoin sulkea pois sitä, että toiseen jäsenvaltioon kuin Espanjan kuningaskuntaan sijoittautuneet yritykset ovat olleet tai ovat kiinnostuneita tarjoamaan ajoneuvojen katsastuspalveluja viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

37

Näin ollen ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi.

38

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää, sovelletaanko palveludirektiiviä ajoneuvojen katsastustoimintaan.

39

Aluksi on muistutettava, että kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät ”kuljetusalan palvelut, mukaan lukien satamapalvelut, jotka kuuluvat [EUT-sopimuksen VI] osaston soveltamisalaan”.

40

Koska tässä säännöksessä tarkoitettua käsitettä ”kuljetusalan palvelut” ei nimenomaisesti määritellä palveludirektiivissä, sen ulottuvuus on näin ollen määritettävä.

41

Ensinnäkin palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan sanamuodosta on korostettava, että tämän säännöksen kaikissa kieliversioissa saksankielistä lukuun ottamatta käytetyllä ilmaisulla eli ”kuljetusalan palvelut” on laajempi ulottuvuus kuin ilmaisulla ”kuljetuspalvelut”, sellaisena kuin sitä käytetään kyseisen direktiivin 21 perustelukappaleessa nimeämään ”kaupunkiliikenne, taksi- ja ambulanssikuljetukset sekä satamapalvelut”.

42

Tältä osin on muistettava tästä kieliversioiden poikkeavuudesta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdessä kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on tulkittava ja sovellettava yhdenmukaisella tavalla kaikilla unionin kielillä laadittujen kieliversioiden valossa. Unionin oikeuden tekstin erikielisten toisintojen poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. tuomio Kurcums Metal, C-558/11, EU:C:2012:721, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

43

Kuten tämän tuomion 41 kohdassa on katsottu, on todettava, että palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdan kaikissa kieliversioissa, saksankielistä versiota lukuun ottamatta, käytetään nimenomaisesti ilmaisua ”kuljetusalan palvelut”, jota on sovellettava. Mainitun säännöksen systematiikka ja tavoite tukevat tätä päätelmää.

44

Tältä osin palveludirektiivin valmistelutöistä ilmenee, että ”kuljetusalan palveluja” koskeva poissulkeminen on laadittu ilmaisuin, joiden on tarkoitus vastata EY 51 artiklan, josta on tullut SEUT 58 artikla, sanamuotoa eli artiklaa, jonka 1 kohdassa todetaan, että ”palvelujen tarjoamisen vapauteen liikenteen alalla sovelletaan liikennettä koskevan osaston määräyksiä”.

45

Ilmaisun ”kuljetusalan palvelut” käyttäminen osoittaa siten Euroopan unionin lainsäätäjän aikomusta olla rajoittamatta palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä poissulkemista ainoastaan kuljetusvälineisiin sellaisinaan.

46

Näin ollen tätä poissulkemista on tulkittava siten, että se kattaa, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 28 kohdassa, paitsi fyysisen toimen, jolla henkilöitä tai tavaroita siirretään paikasta toiseen ajoneuvon, ilma-aluksen tai vesialuksen avulla, myös tällaiseen toimeen luonnostaan liittyvät palvelut.

47

Ajoneuvojen katsastustoiminta on tosin luonteeltaan kuljetuspalvelun liitännäinen toiminta. Tällainen katsastus tapahtuu kuitenkin edeltävänä ja välttämättömänä edellytyksenä pääasialliselle kuljetustoiminnalle, kuten ilmenee liikenneturvallisuuden tavoitteesta, joka on ajoneuvojen katsastustoiminnan taustalla.

48

Toiseksi on todettava, että tätä tulkintaa tukee moottoriajoneuvojen katsastuksesta annetun direktiivin 2009/40 tavoite; mainittuun direktiiviin ‐ kuten tuomiossa komissio v. Portugali (C-438/08, EU:C:2009:651, 26 kohta) on todettu ‐ ei tosin sisälly lainkaan säännöksiä ajoneuvojen katsastustoiminnan harjoittamisoikeutta koskevista säännöistä, mutta sillä säännellään tämän toiminnan sisältöä ja pyritään nimenomaisesti tieliikenteen turvallisuuden takaamiseen, kuten sen toisessa perustelukappaleessa todetaan. Tällainen tavoite ilmenee myös nimenomaisesti direktiiviä 2009/40 seuranneen direktiivin 2014/45 3 ja 43 perustelukappaleesta.

49

Tältä osin on todettava, että direktiivi 2009/40 on annettu EY 71 artiklan perusteella ja direktiivi 2014/45 on annettu SEUT 91 artiklan perusteella, joista molemmat määräykset kuuluvat vastaavasti EY:n perustamissopimuksen ja EUT-sopimuksen osastoon, jonka otsikko on ”Liikenne”, ja ne muodostavat oikeudellisen perustan, jolla valtuutetaan nimenomaisesti unionin lainsäätäjä toteuttamaan ”toimenpiteitä liikenneturvallisuuden parantamiseksi”. Palveludirektiivin valmistelutöistä ilmenee kuitenkin, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että palvelut, joita säännellään EY 71 artiklaan perustuvilla säännöksillä, suljetaan palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

50

Näin ollen ajoneuvojen katsastuspalvelutoiminnat on ymmärrettävä palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuiksi ”kuljetusalan palveluiksi”.

51

Siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että mainitut toiminnat kuuluvat sertifiointi- ja testaustoimintoihin, on todettava, että se, että viimeksi mainitut kuuluvat palveludirektiivin 33 perustelukappaleen nojalla kyseisen direktiivin soveltamisalaan, ei rajoita kuljetusalan palvelujen yleistä poissulkemista mainitun direktiivin soveltamisalalta, kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa.

52

Näin ollen on todettava, että palveludirektiiviä ei sovelleta ajoneuvojen katsastusasemien toimintaan, johon ei myöskään sovelleta SEUT 58 artiklan 1 kohdan perusteella EUT-sopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä, koska se kuuluu liikenteen alaan.

53

Näissä olosuhteissa pääasiassa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä on arvioitava suhteessa EUT-sopimuksen sijoittautumisvapautta koskeviin määräyksiin, joita sovelletaan liikenteeseen välittömästi eikä siis tässä sopimuksessa olevan, liikennettä koskevan osaston välityksellä (ks. vastaavasti tuomio Yellow Cab Verkehrsbetrieb, C-338/09, EU:C:2010:814, 33 kohta).

54

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että ajoneuvojen katsastustoiminta ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

55

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, onko SEUT 51 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittava siten, että ajoneuvojen katsastusasemien toiminnassa, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan Kataloniassa sovellettavassa lainsäädännössä, osallistutaan tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla julkisen vallan käyttöön, kun otetaan huomioon näiden asemien toiminnanharjoittajien toimivalta poistaa ajoneuvo liikenteestä, kun siinä havaitaan katsastuksen yhteydessä turvallisuuspuutteita, jotka aiheuttavat välittömän vaaran.

56

Aluksi on muistutettava, että oikeuskäytännössä on jo katsottu yksityisten elinten Portugalissa harjoittaman ajoneuvojen katsastustoiminnan osalta, että katsastustodistuksen antamista tai sen epäämistä koskevaan päätökseen ei sisälly julkisen vallan käyttämiselle ominaista itsenäistä päätöksentekoa ja päätös tehdään valtiovallan valvonnassa (ks. tuomio komissio v. Portugali, C-438/08, EU:C:2009:651, 41 kohta). Lisäksi oikeuskäytännössä on todettu, että näillä elimillä ei ole toimintansa yhteydessä toimivaltaa pakkokeinojen käyttöön vaan seuraamusten määrääminen ajoneuvojen katsastusta koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä kuuluu poliisi- ja oikeusviranomaisten toimivaltaan (ks. tuomio komissio v. Portugali, C-438/08, EU:C:2009:651, 44 kohta).

57

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että direktiivin 2009/40 2 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että kun jäsenvaltiot päättävät antaa katsastustoiminnat yksityisten elinten tehtäväksi, niiden on toimittava valtion suorassa valvonnassa.

58

Tämä valtion valvonta on juuri otettu käyttöön kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä eli asetuksen 30/2010 79 §:n 1 momentin c kohdalla, jossa todetaan, että liikenteestä poistamispäätös voidaan tehdä vain ”asiassa sovellettavassa säännöstössä vahvistetuissa tapauksissa” ja ”Agencia Catalana de Seguridad Industrialin vahvistamien ohjeiden ja pöytäkirjojen mukaisesti”.

59

Toisaalta on todettava ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimen sen työjärjestyksen 101 artiklan nojalla esittämään selvennyspyyntöön antamassa vastauksessa esiin tuomien seikkojen perusteella, että liikenteestä poistetun ajoneuvon omistajalla on mahdollisuus tehdä valitus tekniselle neuvonantajalle, joka on ajoneuvojen katsastusasemien valvonnasta ja tarkastuksesta vastaavan hallintoelimen virkamies, ja että tämä neuvonantaja voi muuttaa liikenteestä poistamispäätöstä. Jos ajoneuvon omistaja vastustaa ajoneuvon poistamista liikenteestä, vain Generalidad de Cataluñan hallituksen viranomaiset, joilla on toimivalta liikenne- ja poliisialalla, voivat toteuttaa pakkotoimenpiteitä tai fyysisiä pakkokeinoja.

60

Ajoneuvojen katsastusasemien toiminnanharjoittajien valta poistaa ajoneuvo liikenteestä, kun ne havaitsevat puutteita, jotka aiheuttavat välittömän vaaran, on siten toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa eikä siihen liity mitään pakkotoimenpiteitä tai fyysisiä pakkokeinoja koskevaa toimivaltaa. Näin ollen niiden ei voida katsoa osallistuvan sellaisinaan suoraan ja erityisesti julkisen vallan käyttöön.

61

Kaikesta edellä todetusta seuraa, että SEUT 51 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että ajoneuvojen katsastusasemien toiminnassa, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan pääasiassa kyseessä olevassa lainsäädännössä, ei osallistuta tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla julkisen vallan käyttöön huolimatta siitä, että näiden asemien toiminnanharjoittajilla on toimivalta poistaa ajoneuvo liikenteestä, kun siinä havaitaan katsastuksen yhteydessä turvallisuuspuutteita, jotka aiheuttavat välittömän vaaran.

62

Kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko SEUT 49 artikla esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa varataan ajoneuvojen katsastustoiminta vain toiminnanharjoittajille, joilla on hallinnollinen ennakkolupa, jonka myöntämisen edellytyksenä on, että nämä toiminnanharjoittajat noudattavat alueellista suunnitelmaa, joka sisältää vähimmäisetäisyyttä koskevan ehdon ja suurinta mahdollista markkinaosuutta koskevan ehdon.

63

Ensinnäkin ajoneuvojen katsastustoiminnan harjoittamista koskevasta hallinnollisesta ennakkoluvasta oikeuskäytännössä on jo todettu, ettei direktiivi 2009/40 sisällä mitään säännöstä tämän toiminnan harjoittamisoikeutta koskevista säännöistä (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Portugali, C-438/08, EU:C:2009:651, 26 kohta).

64

Tätä koskevan yhdenmukaistamisen puuttuessa jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta määrittää kyseiset edellytykset, mutta niiden on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava mainituissa kysymyksissä EUT-sopimuksessa taattuja perusvapauksia (ks. vastaavasti tuomio Nasiopoulos, C-575/11, EU:C:2013:430, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että direktiivin 2009/40 2 artiklassa vahvistetaan nimenomaan tämä jäsenvaltioiden toimivalta täsmentämällä, että ajoneuvojen katsastuksen voivat suorittaa valtion nimeämät yksityiset elimet tai laitokset, jotka on valtuutettu tätä tarkoitusta varten ja jotka toimivat valtion valvonnassa.

66

Näin ollen on niin, että vaikkei unionin oikeudessa estetäkään sitä, että jäsenvaltio asettaa ajoneuvojen katsastustoiminnan edellytykseksi ennakkoluvan myöntämisen, tällaisen lupajärjestelmän on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti SEUT 49 artiklaa, kuten tämän tuomion 64 kohdassa on todettu.

67

On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 49 artikla on esteenä sijoittautumisvapauden rajoituksille eli kaikille kansallisille toimenpiteille, joilla voidaan estää unionin kansalaisten EUT-sopimuksessa taatun sijoittautumisvapauden käyttäminen tai tehdä se vähemmän houkuttelevaksi. Rajoituksen käsitteen piiriin sisältyvät jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet, jotka vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden yritysten markkinoillepääsyyn ja haittaavat siten kauppaa unionissa (ks. vastaavasti tuomio SOA Nazionale Costruttori, C‑327/12, EU:C:2013:827, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Nyt käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä asetetaan hallinnollisen ennakkoluvan myöntämisen edellytykseksi se, että saman yrityksen tai saman yritysryhmän katsastusasemien on noudatettava tiettyjä vähimmäisetäisyyksiä eikä niillä saa olla yli 50 prosentin markkinaosuutta.

69

Näin ollen on todettava, että tämän tuomion 67 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön perusteella tällaiset säännöt voivat haitata muiden jäsenvaltioiden toiminnanharjoittajien toimimista ja tehdä vähemmän houkuttelevaksi toimimisen Katalonian itsehallintoalueella kiinteässä toimipaikassa.

70

Kyseinen lainsäädäntö rajoittaa siis SEUT 49 artiklassa tarkoitettua sijoittautumisvapautta.

71

Näin ollen on toiseksi tutkittava, voivatko pääasiassa kyseessä olevat säännökset olla objektiivisesti perusteltavissa.

72

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sijoittautumisvapauden rajoitukset, joita sovelletaan ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, voivat olla perusteltavissa yleisen edun mukaisista pakottavista syistä, jos niillä voidaan taata tavoitellun päämäärän toteutuminen ja jos niillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio Ottica New Line di Accardi Vincenzo, C-539/11, EU:C:2013:591, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Pääasiassa on todettava ensinnäkin, että kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä sovelletaan erotuksetta kaikkiin toiminnanharjoittajiin.

74

Toiseksi mainitulla lainsäädännöllä tavoiteltujen päämäärien osalta Generalidad de Cataluña ja Espanjan hallitus väittävät, että koska sillä mahdollistetaan asianmukainen alueellinen kattavuus, taataan palvelun laatu ja edistetään kilpailua, sen tarkoituksena on, kuten asetuksen 45/2010 johdanto-osasta nimenomaisesti ilmenee, samalla sekä suojella kuluttajia että varmistaa liikenneturvallisuus. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä kuluttajien suojelu (ks. vastaavasti tuomio Attanasio Group, C-384/08, EU:C:2010:133, 50 kohta ja tuomio Essent ym., C-105/12–C-107/12, EU:C:2013:677, 58 kohta) että tarve varmistaa liikenneturvallisuus (tuomio komissio v. Portugali, C-438/08, EU:C:2009:651, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ovat yleisen edun mukaisia pakottavia syitä, joilla voidaan oikeuttaa sijoittautumisvapauden rajoitukset.

75

Näin ollen on kolmanneksi tutkittava, ovatko pääasiassa kyseessä olevat rajoittavat ehdot, sellaisina kuin ne mainitaan tämän tuomion 68 kohdassa, omiaan takaamaan tavoitellun päämäärän toteutumisen eikä niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen päämäärän saavuttamiseksi.

76

On erityisesti varmistuttava siitä, että tapa, jolla pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä tavoitellaan mainittuja päämääriä, ei ole epäjohdonmukainen. Oikeuskäytännön mukaan nimittäin koko kansallinen lainsäädäntö ja asian kannalta merkitykselliset eri säännöt ovat omiaan takaamaan tavoitteen toteutumisen vain, jos ne tosiasiallisesti vastaavat tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (ks. vastaavasti tuomio Ottica New Line di Accardi Vincenzo, C-539/11, EU:C:2013:591, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

Tässä yhteydessä on todettava, että viime kädessä kansallisen tuomioistuimen, jonka yksinomaiseen toimivaltaan pääasian tosiseikkojen arviointi ja kansallisen lainsäädännön tulkinta kuuluvat, on päätettävä, täyttääkö kansallinen lainsäädäntö kyseiset vaatimukset, ja jos täyttää, missä määrin. Unionin tuomioistuin, jolta on pyydetty kansallista tuomioistuinta hyödyttävää vastausta, voi kuitenkin kansallisen tuomioistuimen ratkaisua helpottaakseen antaa tälle ohjeita pääasian asiakirjojen ja unionin tuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten ja suullisten huomautusten perusteella (tuomio Sokoll-Seebacher, C-367/12, EU:C:2014:68, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Nyt käsiteltävässä asiassa ensimmäisellä edellytyksen, joka muodostuu, kuten asetuksen 30/2010 75 §:n 1 momentista ilmenee, siitä, että on noudatettava ajoneuvojen katsastusasemien välisiä vähimmäisetäisyyksiä, tavoitteena on, kuten asetuksen 45/2010 johdanto-osassa todetaan, houkutella toimijoita sijoittautumaan alueen syrjäisille vyöhykkeille. Kun kuitenkin vaaditaan vähimmäisetäisyyksien noudattamista sellaisten asemien välillä, jotka eivät kuulu kilpaileville yrityksille vaan samalle yritykselle tai samalle yritysryhmälle, unionin tuomioistuimelle esitettyjen tietojen avulla ei ole mitenkään osoitettu, että tällainen edellytys itsessään mahdollistaisi tällaisen tavoitteen saavuttamisen, ja näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska Generalidad de Cataluña ei ole istunnossa osoittanut, että näillä toiminnanharjoittajilla olisi velvollisuus sijoittautua näille syrjäisille vyöhykkeille.

79

Toisesta edellytyksestä, jonka mukaan toiminnanharjoittajalla ei saa olla yli 50 prosentin suuruista osuutta ajoneuvojen katsastuspalvelumarkkinoista, pääasiassa kyseessä olevasta kansallisesta säännöstöstä ilmenee, että tämän edellytyksen tarkoituksena on taata katsastuspalvelujen laatu ja siten turvata kuluttajien suojelu.

80

Koska tällaisella edellytyksellä voi kuitenkin olla vaikutusta Kataloniassa jo olemassa olleiden katsastusasemien toimintaan sekä markkinarakenteeseen, se ei siksi ensi näkemältä vaikuta edistävän kuluttajien suojelua.

81

Tältä osin on todettava palvelun laatua koskevasta tavoitteesta, että ajoneuvojen katsastuspalvelut on yhdenmukaistettu unionin tasolla, kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa.

82

Direktiivin 2009/40 1 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä sen liitteen I ja II kanssa, säädetään täsmälliset puitteet katsastettavien ajoneuvojen luokkien, katsastusten toistumistiheyden ja pakollisesti tarkastettavien kohteiden osalta siten, että varmistetaan ajoneuvojen katsastuspalvelujen laatustandardi unionissa, kuten lähinnä mainitun direktiivin 26 perustelukappaleessa korostetaan. Nämä puitteet muodostavat saman direktiivin viidennen perustelukappaleen mukaan vähimmäisstandardit ja ‑menetelmät, ja nämä standardit ja menetelmät on otettava huomioon oikeasuhteisuuden valvonnan yhteydessä.

83

Näin ollen on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävä varmistaa, että pääasiassa kyseessä olevassa säännöstössä vahvistetut kaksi edellytystä ajoneuvojen katsastustoiminnan harjoittamisen sallimiseksi todella ovat omiaan takaamaan kuluttajien suojelun ja liikenneturvallisuuden tavoitteiden toteutumisen johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti.

84

Edellä esitettyjen näkemysten perusteella kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan yritykselle tai yritysryhmälle myönnettävän ajoneuvojen katsastusaseman avaamisluvan myöntämisen edellytykseksi yhtäältä se, että kyseisen aseman ja tämän yrityksen tai yritysryhmän jo luvan saaneiden asemien välillä on vähimmäisetäisyys, ja toisaalta se, että jos tällainen lupa myönnetään, mainitulla yrityksellä tai yritysryhmällä ei ole yli 50 prosentin markkinaosuutta, ellei osoiteta, että nämä ehdot ovat todella soveltuvia kuluttajien suojelemiseen ja liikenneturvallisuuden tavoitteiden saavuttamiseen eivätkä ne ylitä sitä, mikä on tätä varten tarpeen; tämän varmistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

85

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: