—

Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Rubio González,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze, J. Kemper, D. Kuon ja J. Mentgen,

—

Unkari, asiamiehinään M. Z. Fehér Miklós ja G. Szima,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään É. Gippini Fournier ja M. van Beek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Finanmadrid EFC SA (jäljempänä Finanmadrid) ja Jesús Vicente Albán Zambrano ja Jorge Luis Albán Zambrano sekä María Josefa García Zapata ja Miriam Elisabeth Caicedo Merino ja jossa on kyse kulutusluottosopimuksen perusteella maksettavista summista.

3

Direktiivin 93/13 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.

2.   Sopimusehtoa ei koskaan pidetä erikseen neuvoteltuna, jos se on ennakolta laadittu, eikä kuluttaja ole näin ollen voinut vaikuttaa sen sisältöön, varsinkaan ennakolta muotoiltujen vakiosopimusten yhteydessä.

Ehdon tai yksittäisen ehdon tietyistä osista erikseen neuvotteleminen ei sulje pois tämän artiklan soveltamista sopimuksen muihin osiin, jos sopimuksen yleinen arviointi osoittaa, että kyseessä on kaikesta huolimatta ennakolta muotoiltu vakiosopimus.

Jos elinkeinonharjoittaja väittää, että vakioehdosta on neuvoteltu erikseen, todistustaakka tästä seikasta on hänellä.

3.   Liitteessä on ohjeellinen luettelo, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina.”

4

Direktiivin 93/13 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet, jotta kuluttajat eivät jäisi ilman tämän direktiivin mukaista suojaa siitä syystä, että sopimukseen päätetään soveltaa kolmannen valtion lainsäädäntöä, jos sopimuksella on läheinen yhteys jäsenvaltioiden alueeseen.”

5

Direktiivin 93/13 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut keinot sisältävät säännöksiä, joiden mukaisesti henkilöt ja järjestöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti laillinen etu suojella kuluttajia, voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattaa asian käsiteltäväksi tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa, jotka voivat päättää, ovatko yleiseen käyttöön laaditut sopimusehdot luonteeltaan kohtuuttomia ja käyttää riittäviä ja tehokkaita keinoja tällaisten ehtojen käytön lopettamiseksi.

– –”

6

Maksamismääräysmenettelystä säädetään 7.1.2000 annetussa siviiliprosessilaissa (Ley de Enjuiciamiento Civil) (BOE nro 7, 8.1.2000, s. 575), sellaisena kuin se on muutettuna kiinnitysvelkojien suojan vahvistamisesta, velan uudelleenjärjestelystä ja sosiaalisesta vuokrasta 14.5.2013 annetulla lailla (Ley 1/2013 de medidas para reforzar la protección de los deudores hipotecarios, reestructuración de la deuda y alquiler social) (BOE nro 116, 15.5.2013, s. 36373; jäljempänä LEC).

7

LEC:n 551 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos täytäntöönpanoa koskeva hakemus on tehty ja jos menettelylliset edellytykset ja vaatimukset täyttyvät, jollei täytäntöönpanoperuste ole muodollisesti virheellinen ja jos täytäntöönpanohakemuksessa pyydetyt toimenpiteet vastaavat täytäntöönpanoperusteen luonnetta ja sisältöä, tuomioistuin antaa yleisen täytäntöönpanomääräyksen ja aloittaa täytäntöönpanon.”

8

LEC:n 552 §:n 1 momentin toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos tuomioistuin katsoo, että jotakin 557 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin täytäntöönpanoperusteisiin sisältyvistä ehdoista voidaan pitää kohtuuttomana, se kuulee asianosaisia 15 päivän määräajassa. Kun asianosaisia on kuultu, tuomioistuin antaa ratkaisun viiden työpäivän kuluessa 561 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti.”

9

LEC:n 557 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kun aloitettu täytäntöönpano nojautuu [täytäntöönpanoperusteisiin, joita ei ole vahvistettu tuomioistuimessa eikä välimiesmenettelyssä], täytäntöönpanovelallinen voi vastustaa sitä vain esittämällä edellisessä pykälässä säädetyissä määräajoissa ja muodossa jonkin seuraavista väitteistä:

– –

10

LEC:n 812 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Maksamismääräysmenettelyä voi hakea jokainen, jolla on toiselta minkä tahansa suuruinen rahamääräinen varma, erääntynyt ja perintäkelpoinen saatava, mikäli tämän saatavan määrä voidaan osoittaa seuraavin tavoin:

– –”

11

LEC:n 815 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Mikäli hakemukseen liitetyt asiakirjat – – toimivat alustavana näyttönä vahvistetusta hakijan oikeudesta, jonka hakemuksen sisältö vahvistaa – –, Secretario judicial määrää velallisen suorittamaan maksun velkojalle 20 päivän määräajassa ja esittämään tuomioistuimelle tositteet tästä maksusta tai tekemään tuomioistuimessa vastineella väitteen, jossa esitetään lyhyesti syyt, joiden vuoksi velallinen katsoo, ettei hän ole velvollinen maksamaan vaadittua määrää tai osaa siitä.

– –

3.   Jos hakemukseen liitetyt asiakirjat osoittavat, ettei velottu määrä pidä paikkaansa, Secretario judicial ilmoittaa tästä tuomarille, joka voi tarvittaessa antamallaan määräyksellä kehottaa hakijaa hyväksymään maksamismääräystä koskevan ehdotuksen, jonka mukaan maksettavaksi tulisi tuomarin vahvistama, alun perin vaadittua saatavaa pienempi määrä, tai kieltäytymään siitä.

Tuomarin on ehdotuksessa ilmoitettava hakijalle, että jos tämä ei lähetä vastausta enintään kymmenen päivän kuluessa tai jos vastaus on kieltävä, hän katsoo tämän luopuneen hakemuksestaan.”

12

LEC:n 816 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Jos velallinen ei noudata maksamismääräystä tai ei vastaa asiassa, Secretario judicial tekee päätöksen maksamismääräysmenettelyn päättämisestä ja ilmoittaa siitä velkojalle, jotta tämä voi hakea täytäntöönpanon aloittamista, jota varten riittää pelkkä hakemus.

2.   Kun täytäntöönpano on aloitettu, se suoritetaan tuomioistuinratkaisujen [täytäntöönpanosta] annettujen säännösten mukaisesti ja sitä vastaan voidaan tehdä väite, kuitenkin siten, etteivät maksamismääräysmenettelyn hakija ja täytäntöönpanovelallinen voi myöhemmin yleisessä menettelyssä vaatia maksamismääräyksellä vaadittua määrää eivätkä täytäntöönpanoteitse saadun määrän palauttamista.

– –”

13

LEC:n 818 §:n 1 momentin ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Mikäli velallinen tekee määräajassa väitteen, riita-asia ratkaistaan lopullisesti asianmukaisessa menettelyssä, jossa julistettu tuomio on lainvoimainen.”

14

J. V. Albán Zambrano teki 29.6.2006 Finanmadridin kanssa 30000 euron lainasopimuksen auton oston rahoittamiseksi.

15

J. L. Albán Zambrano, M. J. García Zapata ja M. E. Caicedo Merino sitoutuivat kyseisen Finanmadridilta olevan lainan omavelkaisiksi takaajiksi.

16

Toimituskuluiksi vahvistettiin 2,5 prosenttia pääomasta, laina-ajaksi 84 kuukautta ja vuosikoroksi 7 prosenttia. Kuukausierien maksamisen viivästymisen varalta sovittu viivästyskorko oli 1,5 prosenttia kuukaudessa, ja maksuerän laiminlyönnistä sovittiin perittäväksi 30 euron suuruinen maksu.

17

Koska J. V. Albán Zambrano lopetti kuukausierien maksamisen vuoden 2011 alussa, Finanmadrid irtisanoi pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen 8.7.2011 ennenaikaisesti.

18

Finanmadrid vaati 8.11.2011 Juzgado de Primera Instancia no 5 de Cartagenan (Cartagenan ensimmäisen asteen tuomioistuin) Secretario judicialia aloittamaan maksamismääräysmenettelyn pääasian vastapuolia vastaan.

19

Juzgado de Primera Instancia no 5 de Cartagenan (Cartagenan ensimmäisen asteen tuomioistuin) Secretario judicial otti 13.2.2012 kyseisen hakemuksen tutkittavaksi ja kehotti pääasian vastapuolia 20 päivän kuluessa joko maksamaan 13447,01 euroa tälle summalle 8.7.2011 lähtien laskettavine viivästyskorkoineen tai kiistämään asianajajan ja ”procuradorin” välityksellä lainan erääntymisen ja saapumaan kyseiseen tuomioistuimeen esittämään ne syyt, joiden vuoksi he mahdollisesti katsoisivat, etteivät he olleet velvollisia maksamaan vaadittua määrää miltään tai joltakin osin.

20

Koska pääasian vastapuolet eivät määräajassa noudattaneet kyseistä maksamismääräystä eivätkä saapuneet tuomioistuimeen, Secretario judicial päätti 18.6.2012 LEC:n 816 §:n perusteella tekemällään päätöksellä maksamismääräysmenettelyn.

21

Finanmadrid pyysi 8.7.2013 Juzgado de Primera Instancia no 5 de Cartagenaa (Cartagenan ensimmäisen asteen tuomioistuin) panemaan kyseisen päätöksen täytäntöön.

22

Kyseinen tuomioistuin pyysi 13.9.2013 pääasian asianosaisia esittämään huomautuksensa muun muassa siitä, olivatko pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen tietyt ehdot mahdollisesti kohtuuttomia ja oliko maksamismääräysmenettelyä koskeva lainsäädäntö tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden vastainen. Kyseinen tuomioistuin korosti viimeksi mainitun seikan osalta, ettei sille ollut ilmoitettu Finanmadridin tekemästä maksamismääräyshakemuksesta, siitä, että Secretario judicial oli sen tutkinut, eikä kyseisen tutkinnan lopputuloksesta.

23

Ainoastaan pääasian hakija esitti huomautuksia.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Espanjan prosessilainsäädännön mukaan tuomari käsittelee maksamismääräyshakemuksen vain siinä tapauksessa, että hakemukseen liitetyt asiakirjat osoittavat, ettei vaadittu määrä pidä paikkaansa, missä tapauksessa Secretario judicialin on tästä sille ilmoitettava, tai että velallinen on vastustanut maksamismääräystä. Se lisää tähän, että koska Secretario judicialin tekemä päätös on lainvoimainen menettelyllinen täytäntöönpanoperuste, tuomari ei voi täytäntöönpanomenettelyssä viran puolesta tutkia, oliko maksamismääräysmenettelyn kohteena olleessa sopimuksessa mahdollisesti kohtuuttomia sopimusehtoja.

25

Tässä tilanteessa kyseinen tuomioistuin, joka epäilee Espanjan oikeuden yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa, päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Saksan hallitus epäilee, ettei ensimmäistä, kolmatta ja neljättä kysymystä voida ottaa tutkittavaksi siitä syystä, ettei niistä ole hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle pääasian ratkaisemiseksi. Se väittää tältä osin, että asiassa on kyse lainvoimaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanomenettelystä eikä itse maksamismääräysmenettelystä. Vastauksella, joka annetaan viimeksi mainitun menettelyn yhteensoveltuvuudesta direktiivin 93/13 kanssa, ei näin ollen ole mitään yhteyttä oikeusriidan kohteeseen.

27

Tästä on heti aluksi muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan sen ratkaistavaksi saatetun riita-asian tosiseikat ja arvioimaan niitä sekä tulkitsemaan ja soveltamaan kansallista lainsäädäntöä. Samalla tavoin yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, ovatko sen unionin tuomioistuimelle esittämät kysymykset tarpeellisia ja onko niillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti vastattava niihin (tuomio Aziz, C‑415/11, EU:C:2013:164, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio Aziz, C‑415/11, EU:C:2013:164, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Näin ei ole nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

30

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa toteaa, kaikki asiaa koskevat prosessisäännöt on pidettävä mielessä. Vaikka tässä suhteessa onkin totta, että Espanjan prosessuaalinen järjestelmä mahdollistaa sen, että velallinen – maksamismääräysmenettelyä vastustettuaan – riitauttaa kyseiseen sopimukseen sisältyvän mahdollisesti kohtuuttoman ehdon, samalla järjestelmällä suljetaan pois se, että kohtuuttomuus tutkittaisiin viran puolesta sekä maksamismääräysmenettelyvaiheessa, kun tämä päätetään Secretario judicialin tekemällä päätöksellä, että maksamismääräyksen täytäntöönpanovaiheessa, kun tuomarin käsiteltäväksi on saatettu kyseistä täytäntöönpanoa koskeva väite.

31

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset on tässä yhteydessä ymmärrettävä niiden laajassa merkityksessä eli siten, että niissä pyydetään arviointia pääasiallisesti siitä, soveltuuko se, ettei tuomarilla ole täytäntöönpanomenettelyssä toimivaltaa viran puolesta tarkistaa, onko elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa oleva sopimusehto mahdollisesti kohtuuton, yhteen direktiivin 93/13 kanssa, kun otetaan huomioon maksamismääräysmenettelyn kulku ja Secretario judicialilla siinä olevat toimivaltuudet.

32

Näin ollen ja kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, joka mahdollistaa sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemisen (ks. vastaavasti tuomio Roquette Frères, C‑88/99, EU:C:2000:652, 18 kohta ja tuomio Attanasio Group, C‑384/08, EU:C:2010:133, 19 kohta), on todettava, ettei ole ilmeistä, ettei ensimmäisellä, kolmannella ja neljännellä kysymyksellä pyydetyllä unionin oikeuden tulkinnalla olisi yhteyttä pääasian tosiseikkoihin tai kohteeseen.

33

Kaikki ennakkoratkaisukysymykset voidaan näin ollen ottaa tutkittaviksi.

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti, onko direktiivi 93/13 esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei sallita sitä, että maksamismääräyksen täytäntöönpanoa käsittelevä tuomari arvioisi viran puolesta, onko elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvä ehto kohtuuton, kun maksamismääräyshakemusta käsitelleellä viranomaisella ei ole toimivaltaa tällaiseen arviointiin.

35

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomarille annettaisiin hyödyllinen vastaus, jonka avulla hän voi ratkaista käsiteltävänään olevan asian, aluksi on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuin on jo tuomiossa Banco Español de Crédito (C‑618/10, EU:C:2012:349) lausunut kansalliselle tuomioistuimelle direktiivin 93/13 perusteella maksamismääräysmenettelyssä kuuluvien velvollisuuksien luonteesta silloin, kun kuluttaja ei ole vastustanut häntä vastaan annettua maksamismääräystä.

36

Unionin tuomioistuin totesi tuossa tuomiossa muun muassa, että direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jolla ei sallita sitä, että maksamismääräyshakemusta käsittelevä tuomari arvioisi viran puolesta heti menettelyä aloitettaessa tai missä tahansa muussa asian käsittelyn vaiheessa – vaikka sillä olisi käytettävissään kaikki arviointiin tarvittavat oikeudelliset seikat ja tosiseikat –, onko elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvä ehto kohtuuton silloin, kun kuluttaja ei ole esittänyt tätä koskevaa väitettä (tuomio Banco Español de Crédito, C-618/10, EU:C:2012:349, tuomiolauselman 1 kohta).

37

On syytä todeta, että kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaan – sellaisena kuin sitä sovellettiin tuomioon Banco Español de Crédito (C‑618/10, EU:C:2012:349) johtaneessa ennakkoratkaisupyynnössä kyseessä olleessa asiassa – toimivalta maksamismääräyksen antamiseen oli tuomarilla eikä Secretario judicialilla.

38

Lailla 13/2009 (BOE nro 266, 4.11.2009, s. 92103), joka tuli voimaan 4.5.2010, tehdystä uudistuksesta lähtien maksamismääräysmenettely päätetään Secretario judicialin tekemällä päätöksellä – jos velallinen ei noudata maksamismääräystä tai ei vastaa asiassa –, joka on lainvoimainen.

39

Kyseinen lainmuutos, joka tehtiin maksamismääräysmenettelyn nopeuttamiseksi, ei sellaisenaan ole Juzgado de Primera Instancia no 5 de Cartagena (Cartagenan ensimmäisen asteen tuomioistuin) ilmaisemien epäilyjen kohteena tässä ennakkoratkaisupyynnössä.

40

Tältä osin on todettava, että koska kansallisia pakkotäytäntöönpanomenetelmiä ei ole yhdenmukaistettu, jäsenvaltioiden asiana on niille kuuluvan menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla antaa sisäisessä oikeusjärjestyksessään näitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Unionin tuomioistuin on kuitenkin korostanut, että näiden yksityiskohtaisten sääntöjen on kuitenkin täytettävä kaksi edellytystä, eli ne eivät saa olla epäedullisempia kuin säännöt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa kuluttajille tunnustettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate) (ks. vastaavasti tuomio Sánchez Morcillo ja Abril García, C‑169/14, EU:C:2014:2099, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Vastaavuusperiaatteesta on yhtäältä todettava, että unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan yhtään sellaista seikkaa, joka voisi antaa aiheen epäillä pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön yhdenmukaisuutta kyseisen periaatteen kanssa.

42

LEC:n 551 ja 552 §:stä sekä 816 §:n 2 momentista ilmenee muun muassa, että Espanjan prosessuaalisessa järjestelmässä maksamismääräyksen täytäntöönpanoa käsittelevä tuomari ei voi viran puolesta arvioida, onko elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa oleva ehto direktiivin 93/13 6 artiklan kannalta katsoen kohtuuton, eikä kyseinen tuomari voi viran puolesta tarkistaa, onko tällainen ehto ristiriidassa oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan kansallisen säännön kanssa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin tarkistettava (ks. vastaavasti tuomio Aziz, C‑415/11, EU:C:2013:164, 52 kohta).

43

Tehokkuusperiaatteesta unionin tuomioistuin on toisaalta jo useaan otteeseen muistuttanut, että kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottamalla huomioon tämän säännön merkitys koko menettelyssä, menettelyn kulku sekä sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä (tuomio Banco Español de Crédito, C‑618/10, EU:C:2012:349, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Huomioon on tällöin tarvittaessa otettava kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä menettelyn moitteeton kulku (ks. tuomio Asociación de Consumidores Independientes de Castilla y León, C-413/12, EU:C:2013:800, 34 kohta ja tuomio Pohotovosť, C‑470/12, EU:C:2014:101, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Tässä tapauksessa on syytä todeta, että Espanjan maksamismääräysmenettelyn kulku ja erityispiirteet ovat sellaisia, että maksamismääräysmenettely päätetään ilman, että siinä olisi mitenkään mahdollista tarkistaa, onko elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa kohtuuttomia ehtoja, jollei kyse ole tämän tuomion 24 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, joissa asian käsittely kuuluu tuomarille. Jos maksamismääräyksen täytäntöönpanoa käsittelevällä tuomarilla ei näin ollen ole toimivaltaa viran puolesta arvioida, onko sopimuksessa tällaisia ehtoja, kuluttajaa vastaan voitaisiin antaa täytäntöönpanoperuste ilman, että hänellä olisi missään menettelyvaiheessa ollut takeita siitä, että tällainen arviointi on tehty.

46

Tässä yhteydessä on todettava, että tällaisella prosessuaalisella järjestelmällä vaarannetaan direktiivin 93/13 tavoitteena olevan suojan tehokkuus. Kyseisellä direktiivillä tavoitellun oikeuksien suojan tehokkuus voidaan nimittäin taata vain sillä edellytyksellä, että kansallinen prosessuaalinen järjestelmä mahdollistaa sen, että maksamismääräysmenettelyvaiheessa tai maksamismääräyksen täytäntöönpanovaiheessa voidaan viran puolesta tarkistaa, sisältyykö kyseiseen sopimukseen mahdollisesti kohtuuttomia ehtoja.

47

Tämän päätelmän pätevyyttä ei voida kyseenalaistaa sillä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen prosessioikeuden mukaan Secretario judicialin tekemät päätökset tulevat lainvoimaisiksi ja että sen mukaan niillä on samankaltaisia vaikutuksia kuin tuomioistuinratkaisuilla.

48

On nimittäin syytä todeta, että vaikka jäsenvaltioiden asiana onkin säätää sisäisessä oikeusjärjestyksessään lainvoiman periaatteen yksityiskohtaisesta toteuttamisesta jäsenvaltioiden menettelyllisen autonomian periaatteen nojalla, näiden sääntöjen on kuitenkin oltava vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen mukaisia (ks. vastaavasti tuomio Asturcom Telecomunicaciones, C‑40/08, EU:C:2009:615, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 70 kohdassa toteaa vastaavuusperiaatteesta, pääasiassa ei ole esitetty sellaista seikkaa, josta voitaisiin päätellä, että lainvoiman periaatteen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt olisivat Espanjan oikeudessa direktiiviin 93/13 liittyvissä asioissa epäedullisempia kuin säännöt, jotka koskevat kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tilanteita.

50

Sitä, ovatko jäsenvaltiot noudattaneet tehokkuusperiaatetta, on arvioitava muun muassa tämän tuomion 43 ja 44 kohdassa esitettyjen perusteiden nojalla, ja siitä on syytä todeta, että LEC:n 815 ja 816 §:n sanamuodon mukaan Secretario judicial tutkii maksamismääräyshakemuksen vain tarkistamalla sen, että kyseinen hakemus täyttää sille asetetut muotovaatimukset, ja erityisesti sen, että vaaditun saatavan määrä pitää kyseiseen hakemukseen liitettyjen asiakirjojen perusteella paikkansa. Secretario judicialilla ei Espanjan prosessioikeuden perusteella näin ole toimivaltaa arvioida, onko saatavan perusteena olevaan sopimukseen sisältyvä ehto mahdollisesti kohtuuton.

51

Lisäksi on syytä muistuttaa, että maksamismääräysmenettelyn päättävä Secretario judicialin päätös saa lainvoiman, minkä vuoksi kohtuuttomien ehtojen valvonta on mahdotonta maksamismääräyksen täytäntöönpanovaiheessa ainoastaan siksi, etteivät kuluttajat ole vastustaneet maksamismääräystä tätä varten asetetussa määräajassa ja ettei Secretario judicial ole saattanut asiaa tuomarin käsiteltäväksi.

52

Tässä suhteessa on kuitenkin tärkeää ensinnäkin todeta, että on olemassa merkittävä vaara siitä, että kyseiset kuluttajat eivät tee vaadittua väitettä siksi, että tätä tarkoitusta varten varattu määräaika on huomattavan lyhyt, tai että he pidättyvät puolustautumasta, kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten suuruus verrattuna riidanalaisen saatavan suuruuteen, tai siksi, että he eivät tiedä oikeuksiensa laajuutta tai miellä sitä taikka että elinkeinonharjoittajien tekemän maksamismääräyshakemuksen sisältö on rajallinen ja kuluttajien saatavilla olevat tiedot ovat tämän vuoksi puutteelliset (ks. vastaavasti tuomio Banco Español de Crédito, C‑618/10, EU:C:2012:349, 54 kohta).

53

Toiseksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Secretario judicialilla on velvollisuus saattaa asia tuomarin käsiteltäväksi pelkästään siinä tapauksessa, että hakemukseen liitetyt asiakirjat osoittavat, ettei vaadittu määrä pidä paikkaansa.

54

Näin ollen, kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa todennut, on katsottava, että pääasiassa kyseessä oleva lainvoiman periaatteen täytäntöönpanoa maksamismääräysmenettelyn yhteydessä koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin liittyvä lainsäädäntö on tehokkuusperiaatteen vastainen, koska sillä tehdään direktiivillä 93/13 kuluttajille annettavan suojan soveltaminen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi elinkeinonharjoittajien vireille panemissa menettelyissä, joissa kuluttajat ovat vastaajina.

55

Kaiken edellä lausutun johdosta ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava niin, että direktiiviä 93/13 on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei sallita sitä, että maksamismääräyksen täytäntöönpanoa käsittelevä tuomari arvioisi viran puolesta, onko elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvä ehto kohtuuton, kun maksamismääräyshakemusta käsitelleellä viranomaisella ei ole toimivaltaa tällaiseen arviointiin.

56

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kolmannessa ja neljännessä kysymyksessään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti, onko perusoikeuskirja ja tarkemmin ottaen sen 47 artiklassa vahvistettu oikeus tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle.

57

Tältä osin on syytä todeta, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole esittänyt niitä syitä, jotka ovat saaneet sen pohtimaan kyseisen kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuutta perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, ja ettei ennakkoratkaisupyyntö siis sisällä riittävän täsmällisiä ja täydellisiä tietoja, jotta unionin tuomioistuin voisi antaa hyödyllisen vastauksen näihin kysymyksiin.

58

Näin ollen kolmanteen ja neljänteen kysymykseen ei ole syytä vastata.

59

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa ei sallita sitä, että maksamismääräyksen täytäntöönpanoa käsittelevä tuomari arvioisi viran puolesta, onko elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvä ehto kohtuuton, kun maksamismääräyshakemusta käsitelleellä viranomaisella ei ole toimivaltaa tällaiseen arviointiin.