1. 

Käsiteltävänä olevan, Kúrian (Unkarin ylin oikeusaste) esittämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä tulee esille epätavallisia kysymyksiä, jotka liittyvät Montrealin yleissopimukseen, ( 2 ) Bryssel I -asetukseen, ( 3 ) lentomatkustaja-asetukseen ( 4 ) ja eurooppalaisesta maksamismääräyksestä annettuun asetukseen (jäljempänä maksamismääräysasetus). ( 5 )

2. 

Pääasian monimutkaiset – ja jokseenkin hämmentävät – olosuhteet voidaan tiivistää seuraavasti. Unkarilainen matkustaja, jonka lento Newarkista (Amerikan yhdysvaltojen New Jerseystä) Lontooseen (Yhdistyneeseen kuningaskuntaan) viivästyi, vaati lentomatkustaja-asetuksen perusteella oikeutta korvaukseen Saksaan sijoittautuneelta lentoliikenteen harjoittajalta. Hän luovutti oikeutensa korvaukseen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneelle yritykselle, joka sai unkarilaiselta notaarilta maksamismääräysasetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti annetun eurooppalaisen maksamismääräyksen. Notaarin toimivalta todettiin toimivaltaa koskevan Montrealin yleissopimuksen määräyksen (harhaanjohtavan) unkarinkielisen käännöksen perusteella. Lentoliikenteen harjoittaja antoi vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen ja kiisti liikennöineensä kyseistä lentoa. Tässä tilanteessa maksamismääräysasetuksen mukaan menettely jatkuu ”määräyksen antavan jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa” (nimittäin Unkarin, missä eurooppalainen maksamismääräys annettiin). Bryssel I -asetukseen ei kuitenkaan sisälly selkeää perustetta Unkarin tuomioistuinten toimivallalle ratkaista korvausvaatimus. Kúrian tehtävä on nimetä toimivaltainen tuomioistuin, mutta se ei katso voivansa tehdä näin ilman lisäohjeita unionin oikeuden asiaa koskevien säännösten tulkinnasta.

3.

Montrealin yleissopimuksen 19 artiklan mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut viivästyksestä matkustajien, matkatavaran tai tavaran ilmakuljetuksessa.

4.

Montrealin yleissopimuksen 33 artiklan otsikko on ”Tuomioistuimen toimivalta”. Kyseisen artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: ”Vahingonkorvauskanne on kantajan valinnan mukaan pantava vireille jonkin sopimusvaltion alueella joko rahdinkuljettajan kotipaikan tai päätoimipaikan tuomioistuimessa tai tuomioistuimessa siinä toimipaikassa, jonka välityksellä kuljetussopimus on tehty, taikka määräpaikan tuomioistuimessa.”

5.

Kyseisessä määräyksessä tarjotaan siten kaksi perusvaihtoehtoa – rahdinkuljettajan kotipaikan tai päätoimipaikan tuomioistuimet tai määräpaikan tuomioistuimet. Molemmissa tapauksissa tuomioistuinten on oltava jonkin sopimusvaltion alueella.

6.

Montrealin yleissopimuksen 33 artikla on kuitenkin käännetty unkariksi siten, että ilmaus ”jonkin sopimusvaltion alueella” saattaa vaikuttaa itsenäiseltä (kolmannelta) vaihtoehdolta kantajalle eikä edellytykseltä, jota sovelletaan kahteen sitä seuraavaan vaihtoehtoon. ( 6 ) Ainakin yleissopimuksen todistusvoimaisista englannin-, ranskan- ja espanjankielisistä versioista poiketen ( 7 ) unkarinkielisen sopimustekstin perusteella saattaa siten ensin vaikuttaa siltä, että vahingonkorvauskanne voidaan kantajan valinnan mukaan panna vireille a) jonkin sopimusvaltion alueella, b) rahdinkuljettajan kotipaikan tai päätoimipaikan tuomioistuimessa tai tuomioistuimessa siinä toimipaikassa, jonka välityksellä kuljetussopimus on tehty, tai c) määräpaikan tuomioistuimessa. (Määräystä tarkemmin luettaessa tällainen tulkinta saatettaisiin kuitenkin nopeasti hylätä siltä osin kuin vaihtoehdot b ja c olisivat merkityksellisiä vain, jos kanne pantaisiin vireille sopimusvaltioiden alueen ulkopuolella – ja siten valtiossa, jota Montrealin yleissopimus ei sido.)

7.

Bryssel I -asetuksen 2 artiklan 1 kohdan, 3 artiklan 1 kohdan sekä 5 artiklan 1 ja 5 alakohdan, kun niitä luetaan yhdessä, mukaan yleissääntönä on, että sopimusvelvoitteeseen perustuva vahingonkorvauskanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, voidaan nostaa ainoastaan tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kanteen perusteena oleva velvoite on täytetty tai täytettävä. Palvelujen osalta kyseinen paikkakunta on se paikkakunta jäsenvaltiossa, missä palvelut sopimuksen mukaan suoritettiin tai oli suoritettava. Lisäksi sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toimintaa koskevassa asiassa kanne voidaan nostaa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä toimipaikka sijaitsee.

8.

Vaikka tästä yleissäännöstä on useita mahdollisia poikkeuksia, ainoastaan kolme niistä vaikuttaa, ainakin teoriassa, merkityksellisiltä pääasian kannalta.

9.

Ensinnäkin Bryssel I -asetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä tämän kotipaikka on, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä kuluttajan kotipaikka on. Asetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaan kyseistä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta kuljetussopimuksiin, yhteishintaan tarjottavia kuljetus- ja majoituspalvelujen yhdistelmiä lukuun ottamatta. Käsiteltävässä asiassa ei ole viitteitä siitä, onko riidanalainen lento mahdollisesti ollut osa tällaista matkapakettia.

10.

Toiseksi Bryssel I -asetuksen 23 artiklassa (kun sitä luetaan kuluttajasopimusten yhteydessä yhdessä 17 artiklan kanssa) säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä oikeussuhteen osapuolet voivat sopia, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava oikeussuhteesta syntyneet tai syntyvät riidat. Käsiteltävässä asiassa ei ole viitteitä siitä, oliko tällainen sopimus olemassa.

11.

Kolmanneksi Bryssel I -asetuksen 24 artiklan mukaan sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on asetuksen muiden säännösten nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa, paitsi jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan. Sitä vastoin 26 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että jos jäsenvaltiossa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen asetuksen säännösten mukaan.

12.

Pääasian kannalta merkityksellinen saattaa olla lisäksi 27 artiklan 1 kohta, jossa säädetään seuraavaa: ”Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.”

13.

Lentomatkustaja-asetuksella vahvistetaan lentomatkustajien vähimmäisoikeudet, kun matkustajan pääsy lennolle evätään, matkustajan lento peruutetaan tai matkustajan lento viivästyy (1 artiklan 1 kohta). Sitä sovelletaan matkustajiin, jotka lähtevät jäsenvaltion alueella sijaitsevalta ja perussopimuksen soveltamisalaan kuuluvalta lentoasemalta (3 artiklan 1 kohdan a alakohta), tai, mikäli kyseisestä lennosta vastaa yhteisön lentoliikenteen harjoittaja, matkustajiin, jotka lähtevät kolmannessa maassa sijaitsevalta lentoasemalta jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle (3 artiklan 1 kohdan b alakohta). Yhteisön lentoliikenteen harjoittajalla tarkoitetaan asetuksessa lentoliikenteen harjoittajaa, jolla on voimassa oleva liikennelupa, jonka jäsenvaltio on myöntänyt (2 artiklan c alakohta).

14.

Jos lento peruutetaan, matkustajalla on 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla oikeus saada korvaus 7 artiklan mukaisesti. Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan korvaus on 600 euroa, jos lennon pituus on vähintään 3500 km eikä kyseessä ole yhteisön sisäinen lento (ryhmä, johon pääasiassa riidanalainen lento kuuluu). Saman artiklan 2 kohdan c alakohdassa kuitenkin säädetään saman lentoryhmän osalta, että korvausta voidaan alentaa 50 prosentilla, jos matkustajalle tarjotaan matkan uudelleenreititystä siten, että hän pääsee lopulliseen määräpaikkaansa vaihtoehtoisella lennolla, jonka saapumisaika verrattuna alun perin varatun lennon aikataulun mukaiseen saapumisaikaan ei ylitä neljää tuntia. Muiden lentoryhmien osalta saapumisajan viivästyminen on tapauksen mukaan kaksi tai kolme tuntia.

15.

Lentomatkustaja-asetuksen 6 artikla koskee sanamuotonsa mukaan lennosta vastaavien lentoliikenteen harjoittajien velvoitteita, kun ne perustellusti arvioivat olevan todennäköistä, että lento viivästyy aikataulun mukaisesta lähtöajastaan. Kyseisiä velvoitteita sovelletaan lentoon, jonka pituus on vähintään 3500 km ja joka ei ole yhteisön sisäinen lento, kun lento viivästyy aikataulun mukaisesta lähtöajastaan vähintään neljä tuntia. Tapauskohtaisista olosuhteista riippuen lentoliikenteen harjoittajien on tarjottava matkustajalle huolenpitoa (virvokkeita, majoitusta, kuljetusta jne.) ja/tai korvaus tai uudelleenreititys.

16.

Mainitussa artiklassa ei säädetä matkustajien oikeudesta korvaukseen, jos lento viivästyy, eikä viitata lennon myöhästymiseen muutoin kuin suhteessa aikataulun mukaiseen saapumisaikaan. Unionin tuomioistuin on kuitenkin tulkinnut lentomatkustaja-asetuksen 5, 6 ja 7 artiklaa yhdessä ottaen huomioon asetuksen tavoite varmistaa lentomatkustajien suojelun korkea taso riippumatta siitä, onko matkustajilta evätty lennolle pääsy vai onko lento peruutettu vai viivästynyt, siten, että matkustajia, joiden lennot ovat viivästyneet, voidaan kohdella korvausoikeuden soveltamisen yhteydessä matkustajina, joiden lennot on peruutettu, ja että he voivat siten vedota asetuksen 7 artiklassa säädettyyn korvausoikeuteen, jos he menettävät lennon viivästymisen takia aikaa vähintään kolme tuntia. ( 8 )

17.

Lentomatkustaja-asetukseen ei sisälly erityissäännöksiä toimivallasta siinä tapauksessa, että sen soveltamisesta syntyy kiistaa.

18.

Maksamismääräysasetuksen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä ja pienentää oikeudenkäyntikuluja riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa (1 artiklan 1 kohdan a alakohta). Asetusta sovelletaan sen 2 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan, kun niitä luetaan yhdessä, mukaan siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin, joissa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu. Asetuksen 4 artiklan mukaan eurooppalainen maksamismääräysmenettely otetaan käyttöön ”sellaisten tietyn suuruisten rahamääräisten saatavien perimistä varten, jotka ovat erääntyneet siihen mennessä, kun eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus tehdään”. Asetus ei kuitenkaan estä hakijaa esittämästä tällaista vaatimusta käyttäen kansallisen lainsäädännön tai unionin lainsäädännön mukaista muuta menettelyä (1 artiklan 2 kohta). Asetuksen 5 artiklan 1 alakohdan mukaan ”määräyksen antavalla jäsenvaltiolla” tarkoitetaan sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalainen maksamismääräys annetaan, ja saman artiklan 3 alakohdan määritelmän mukaan ”tuomioistuimella” tarkoitetaan ”jäsenvaltion kaikkia viranomaisia, joilla on toimivalta eurooppalaisten maksamismääräysten tai muiden niihin liittyvien kysymysten osalta”.

19.

Maksamismääräysasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Tuomioistuimen toimivalta tätä asetusta sovellettaessa määritetään asiaa koskevien yhteisön oikeussäännösten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaisesti.”

20.

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehtävä liitteessä I olevalla vakiolomakkeella. Itse vaatimusta koskevien yksityiskohtien lisäksi hakemuksessa on mainittava tuomioistuimen toimivaltaperuste. Vakiolomakkeen 3 kohdassa luetellaan 13 mahdollista toimivallan perustetta, jotka eivät edellytä täsmennystä, kun taas peruste 14 on ”Muu (täsmennettävä)”. Samoin liitteessä I olevassa kohdassa ”Hakemuksen täyttöohjeet” todetaan seuraavaa: ”Jos hakemus koskee kuluttajaa vastaan esitettyä vaatimusta, joka liittyy kuluttajasopimukseen, se on tehtävä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle, jossa on kuluttajan kotipaikka. Muissa tapauksissa hakemus on tehtävä tuomioistuimelle, jolla on toimivalta [Bryssel I -asetuksen] säännösten mukaisesti. – –”

21.

Asetuksen 8 artiklan mukaan tuomioistuin, jolle eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus on tehty, tutkii hakemuslomakkeen pohjalta, täyttyvätkö muun muassa 6 artiklassa (tuomioistuimen toimivallalle) säädetyt edellytykset. Tämä tutkiminen voi tapahtua ”automaattista menettelyä” käyttäen (vaikka säännöksessä ei täsmennetä, mistä tällainen menettely mahdollisesti koostuu). Asetuksen 11 artiklassa säädetään, että jos edellytykset eivät täyty, hakemus on hylättävä, mutta hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen ei ole muutoksenhakuoikeutta eikä hylkääminen estä hakijaa jatkamasta vaatimuksen perimistä muulla tavoin. Asetuksen 12 artiklan mukaan on niin, että jos kaikki edellytykset täyttyvät, eurooppalainen maksamismääräys on annettava ja se on annettava vastapuolelle tiedoksi.

22.

Asetuksen 16 artiklan otsikko on ”Eurooppalaisen maksamismääräyksen vastustaminen”. Sen 1–3 kohdan mukaan vastapuoli voi antaa määräyksen antaneelle tuomioistuimelle vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona määräys annettiin tiedoksi, käyttämällä vakiolomaketta, jossa vastapuolen on pelkästään ilmoitettava, että hän vastustaa vaatimusta, mutta hänen ei tarvitse ilmoittaa vastustamisen syytä.

23.

Asetuksen 17 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa: ”Jos vastine on annettu 16 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, menettely jatkuu määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, jollei kantaja ole nimenomaisesti pyytänyt, että menettely tässä tapauksessa päätetään” (minkä voi tehdä täyttämällä vakiolomakkeen lisäyksen 2). Saman artiklan 2 kohdan mukaan asian siirtäminen tavanomaiseen riita-asiain käsittelyyn tapahtuu määräyksen antavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

24.

Jollei vastinetta ole annettu määräajassa, määräyksen antavan tuomioistuimen on 18 artiklan 1 kohdan mukaan viipymättä ilmoitettava, että eurooppalainen maksamismääräys on täytäntöönpanokelpoinen.

25.

Asetuksen 20 artiklan otsikko on ”Uudelleen tutkiminen poikkeuksellisissa tapauksissa”. Sen 2 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Vastaajalla on – – 16 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä oikeus pyytää eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimista määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jos maksamismääräys on tämän asetuksen vaatimukset huomioon ottaen annettu selvästi virheellisin perustein, tai muiden poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta.” Saman artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos tuomioistuin päättää, että uudelleen tutkiminen on perusteltua, eurooppalainen maksamismääräys on mitätön. Muussa tapauksessa se pysyy voimassa.

26.

Maksamismääräysasetuksen 26 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Kaikkiin prosessioikeudellisiin kysymyksiin, joista ei erikseen säädetä tässä asetuksessa, sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.”

27.

Maksamismääräysmenettelystä annetun lain nro 50/2009 (2009. évi L. törvény a fizetési meghagyásos eljárásról) 59 §:n 1 momentin nojalla notaareilla on koko Unkarin alueella toimivalta antaa eurooppalainen maksamismääräys.

28.

Saman lain 38 §:n 1 ja 3 momentin mukaisesti notaari toimittaa, mikäli vastine annetaan, oikeudenkäyntiasiakirjat hakijan nimeämälle tuomioistuimelle tai, jos hakija ei ole nimennyt tuomioistuinta, tuomioistuimelle, joka on alueellisesti toimivaltainen siviiliprosessista annetun lain nro 3/1952 (1952. évi III. törvény a polgári perrendtartásról, jäljempänä siviiliprosessilaki) säännösten nojalla.

29.

Siviiliprosessilain 30 §:n 2 momentin mukaan riita-asian oikeudenkäynnissä sellaista oikeushenkilöä vastaan, jolla ei ole kotipaikkaa Unkarin alueella, alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin on kantajana olevan oikeushenkilön, jolla on kotipaikka Unkarissa, kotipaikan tuomioistuin tai, jos kantaja on kotimaassa asuva luonnollinen henkilö, kantajan kotipaikan tai asuinpaikan tuomioistuin.

30.

Saman lain 36 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäynti, joka koskee saatavaa, joka perustuu taloudellisen toimijan toimintansa yhteydessä toteuttamaan liiketoimeen, voidaan panna vireille sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa sopimus on tehty tai jossa se pannaan täytäntöön. Saman lain 37 §:n mukaan vahingonkorvauskanne voidaan panna vireille sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa vahinko aiheutui tai sattui.

31.

Siviiliprosessilain 43 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on todettava viran puolesta alueellisen toimivaltansa puuttuminen, mutta se voi tutkia niiden tosiseikkojen paikkansapitävyyden, joihin on vedottu alueellisen toimivallan tai sen puuttumisen toteamiseksi, vain siinä tapauksessa, että ne ovat ristiriidassa yleisen tietämyksen tai tuomioistuimen tiedossa viran puolesta olevien tietojen kanssa taikka niitä pidetään epätodennäköisinä tai toinen osapuoli kiistää ne.

32.

Jos syntyy toimivaltaristiriita, siviiliprosessilain 45 §:n 1 momentin ja 2 momentin c kohdan mukaan Kúrian on nimettävä toimivaltainen tuomioistuin.

33.

Saman lain 130 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta summaarisessa menettelyssä, jos on todisteita siitä, että i) Unkarin tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia tutkimaan riita-asiaa lain säännöksen tai kansainvälisen sopimuksen määräyksen nojalla, ii) jokin toinen tuomioistuin tai viranomainen on aineellisesti toimivaltainen tutkimaan vaatimuksen tai iii) jokin toinen tuomioistuin on alueellisesti toimivaltainen ratkaisemaan asian.

34.

Saman lain 157 §:n mukaan oikeudenkäynti on päätettävä, jos kanne olisi pitänyt jättää tutkimatta summaarisessa menettelyssä tällaisilla perusteilla. Saman lain 157/A §:n 1 momentin mukaan siinä tapauksessa, että kannetta ei pitänyt jättää tutkimatta summaarisessa menettelyssä tällaisilla perusteilla mutta Unkarin tuomioistuinten toimivaltaa ei voida todeta millään muullakaan perusteella, asiaa käsittelevä tuomioistuin päättää oikeudenkäynnin muun muassa, jos vastaaja ei ole ollut läsnä ensimmäisessä istunnossa eikä ole jättänyt vastinekirjelmää.

35.

Pääasian tosiseikkoja ja käsittelyn vaiheita kuvataan ennakkoratkaisupyynnössä seuraavasti.

36.

Lentomatkustaja luovutti oikeutensa saada vahingonkorvausta lennon viivästymisestä Flight Refund Ltd -nimiselle yhtiölle (jäljempänä Flight Refund), jonka kotipaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja joka on erikoistunut tällaisten korvausten perimiseen. Tämän jälkeen Flight Refund teki unkarilaiselle notaarille eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen, jonka kohteena oli Saksaan sijoittautunut yhtiö Deutsche Lufthansa AG (jäljempänä Lufthansa). Flight Refund perusteli vaatimustaan, joka oli suuruudeltaan 600 euroa, sillä, että luovutuksen jälkeen sillä oli oikeus saada Lufthansalta korvausta, koska lento LH7626 oli myöhästynyt yli kolme tuntia. ( 9 )

37.

Notaari antoi eurooppalaisen maksamismääräyksen tutkimatta sopimuksen teko- tai täytäntöönpanopaikkaa, väitetyn vahingon sattumispaikkaa, sen rahdinkuljettajan toimipaikkaa, jonka välityksellä kuljetussopimus oli tehty, tai lennon määräpaikkaa. Notaari totesi olevansa toimivaltainen sillä perusteella, että Unkari on Montrealin yleissopimuksen sopimusvaltio. Lufthansa antoi vastineen maksamismääräyksestä ja vetosi siihen, että kyseisen lennon liikennöi United Airlines. ( 10 )

38.

Flight Refundin asianajaja ilmoitti, ettei hän kyennyt nimeämään tuomioistuinta, joka olisi toimivaltainen asian siirryttyä riita-asian oikeudenkäynnin vaiheeseen. Tämän jälkeen notaari kääntyi Kúrian puoleen, jotta se nimeäisi toimivaltaisen tuomioistuimen, ja ilmoitti seuraavaa: Unkarin tuomioistuimet olivat toimivaltaisia Montrealin yleissopimuksen 33 artiklan 1 kappaleen mukaisesti; hän ei kyennyt määrittämään, mikä tuomioistuin oli konkreettisesti toimivaltainen tutkimaan asian, koska kummallakaan asianosaisella ei ole kotipaikkaa Unkarin alueella; hakemuksesta ei ilmene sopimuksen teko- eikä täytäntöönpanopaikka; lento LH7626 liikennöi Newarkin ja Lontoon välillä, joten paikkakunta, jossa vahinko sattui, voi olla Yhdysvalloissa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa; Lufthansa väitti, että lentoyhteyttä liikennöi United Airlines.

39.

Tilanteesta saamansa käsityksen perusteella Kúria esitti unionin tuomioistuimelle viisi ennakkoratkaisukysymystä, joista kolme ensimmäistä liittyi Montrealin yleissopimuksen 19 artiklaan perustuvaan korvausvaatimukseen sekä yhtäältä kyseiseen yleissopimukseen ja toisaalta maksamismääräysasetukseen ja Bryssel I -asetukseen sisältyvien toimivaltasääntöjen keskinäiseen suhteeseen. Neljäs kysymys koski mahdollisuutta tutkia viran puolesta uudelleen eurooppalainen maksamismääräys, joka annettiin asiaa koskevien säännösten vastaisesti, tai päättää riita-asian oikeudenkäynti, kun taas viides kysymys koski mahdollista velvoitetta nimetä unkarilainen tuomioistuin tutkimaan tällaista maksamismääräystä koskeva riita-asia, vaikka unkarilaisten tuomioistuinten toimivallan oikeuttavaa liittymää ei olekaan.

40.

Kirjallisia huomautuksia esittivät aluksi Saksan ja Unkarin hallitukset sekä Euroopan komissio, ja ne annettiin tiedoksi muun muassa pääasian asianosaisille.

41.

Tämän jälkeen Flight Refundin asianajaja kirjoitti unionin tuomioistuimelle ja huomautti ilmoittaneensa Kúrialle, ettei korvausvaatimus perustunut Montrealin yleissopimuksen 19 artiklaan vaan lentomatkustaja-asetukseen, vaikka unkarilaisten tuomioistuinten väitetty toimivaltaperuste oli Montrealin yleissopimuksen 33 artikla. Asianajaja selitti, ettei hän ollut esittänyt vaatimuksen perustaa hakemuslomakkeessa, koska siinä ei ollut kohtaa, jossa kyseistä tietoa vaaditaan. Hän oli kuitenkin maininnut Montrealin yleissopimuksen 33 artiklan toimivaltaperusteeksi lomakkeen 3 kohdan 14 alakohdassa, koska mainittuun määräykseen sisältyi ilmakuljetuksen viivästymisen perusteella nostettavia vahingonkorvauskanteita koskeva toimivaltasääntö, kun taas lentomatkustaja-asetukseen tällaista sääntöä ei sisälly.

42.

Ottaen huomioon kyseinen kirje ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan 1 kohta unionin tuomioistuin pyysi Kúrialta selvennyksiä pääasiassa riidanalaisen vaatimuksen oikeusperustasta ja lentomatkustaja-asetuksessa tarkoitetun lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan henkilöllisyydestä.

43.

Vastauksessaan Kúria täsmensi, että Flight Refundin vaatimus perustui todellakin lentomatkustaja-asetuksen 6 ja 7 artiklaan mutta että sen vetoaminen unkarilaisten tuomioistuinten toimivaltaan perustui Montrealin yleissopimuksen 33 artiklaan. Edellä esitetty huomioon ottaen Kúria peruutti kolme ensimmäistä kysymystään ja muutti viidettä kysymystään. Koska kansalliset menettelysäännöt kuitenkin estävät Kúriaa ottamasta vastaan todisteita käsiteltävän asian sisällöstä, se ei voinut antaa lisätietoja lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan henkilöllisyydestä.

44.

Kaksi ennakkoratkaisukysymystä, joihin unionin tuomioistuinta pyydetään vastaamaan, kuuluvat nyt seuraavasti:

45.

Kúria totesi vastauksessaan lisäksi, että oli edelleen olennaista selvittää, määritetäänkö eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä, jossa esitetään lentomatkustaja-asetukseen perustuva vaatimus, koskeva toimivalta siinä tapauksessa, ettei lentomatkustaja-asetukseen sisälly tarvittavia sääntöjä, Montrealin yleissopimuksessa, Bryssel I -asetuksessa vai muissa säännöksissä tai määräyksissä. Se tiedusteli lisäksi, sisältyykö maksamismääräysasetuksen 17 artiklan 1 kohtaan toimivaltasääntö, jossa määritetään Bryssel I -asetukseen nähden itsenäisesti maksamismääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta.

46.

Kúrian vastauksen ja uudelleen muotoiltujen kysymysten tiedoksiannon jälkeen vain Unkari esitti kirjallisia lisähuomautuksia. Suullista käsittelyä ei ole pyydetty, eikä sitä ole pidetty.

47.

Saksan hallitus esitti huomautuksissaan, ettei ennakkoratkaisupyyntöä voitaisi ehkä ottaa tutkittavaksi joko kokonaan sillä perusteella, että Flight Refundin verkkosivuston mukaan yritys oli keskeyttänyt toimintansa, tai ensimmäisten kolmen kysymyksen osalta sillä perusteella, ettei Montrealin yleissopimuksen tulkinta ollut merkityksellistä pääasian kysymysten ratkaisemisen kannalta.

48.

Koska Kúria on vahvistanut, että oikeudenkäynti on edelleen vireillä siinä, ja peruuttanut ensimmäiset kolme kysymystään, näitä näkökohtia ei ole tarpeen tarkastella lähemmin.

49.

Peruskysymys käsiteltävässä asiassa on seuraava: miten on toimittava, kun jäsenvaltion, jonka tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia käsittelemään eurooppalaisessa maksamismääräyksessä esitettyä vaatimusta, viranomainen on antanut eurooppalaisen maksamismääräyksen ja kun vastineen antamisen jälkeen menettely jatkuu ”määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa”? Kuten Saksan hallitus on huomauttanut, maksamismääräysasetukseen ei sisälly sääntöä tällaista tilannetta varten.

50.

Kysymyksissään Kúria esittää kaksi mahdollista ratkaisua. Ensinnäkin se saattaa olla itse toimivaltainen, jolloin sen ei tarvitse nimetä tuomioistuinta käsittelemään maksamismääräyksen perustana olevan vaatimuksen sisältöä, tutkimaan eurooppalaista maksamismääräystä, minkä perusteella – olettaen, että maksamismääräys oli annettu selkeästi virheellisesti maksamismääräysasetuksessa säädetyt edellytykset huomioon ottaen – todettaisiin, että maksamismääräys oli mitätön, tai riita-asian oikeudenkäynti päätettäisiin. Toiseksi Kúria saattaa olla velvollinen, myös tunnistettavan toimivaltaperusteen puuttuessa, nimeämään unkarilaisen tuomioistuimen käsittelemään vaatimusta.

51.

Ennen kuin tutkin, voidaanko jompaakumpaa näistä lähestymistavoista noudattaa (vaikuttaa selvältä, ettei kumpaakaan niistä voida ymmärtää siten, että sitä edellytetään lainsäädännössä, ja nähdäkseni niitä on parempi tutkia yhdessä), on mielestäni hyödyllistä tarkastella sitä, mitä asiassa on tai ei ole tähän mennessä tapahtunut verrattuna siihen, mitä olisi pitänyt tapahtua. Mielestäni tältä osin voidaan vilpittömästi todeta, että monimutkainen tilanne, josta Kúrian on nyt löydettävä ulospääsy, johtuu lähinnä olennaisista virheistä, joita ensin Flight Refund ja sen asianajaja ja sen jälkeen eurooppalaisen maksamismääräyksen antanut notaari tekivät. Nämä virheet tekevät tehokkaasti tyhjäksi maksamismääräysasetuksen tavoitteen yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa. ( 11 )

52.

Ensinnäkään Flight Refundin ei olisi pitänyt tukeutua Montrealin yleissopimukseen etsiessään toimivaltaperustetta eurooppalaisen maksamismääräyksen antamiseen Lufthansaa vastaan Unkarissa. ( 12 ) Maksamismääräysasetuksen 6 artiklan mukaan tuomioistuimen toimivalta määritetään ”asiaa koskevien yhteisön oikeussäännösten, erityisesti asetuksen (EY) N:o 44/2001 mukaisesti”. Vaikka asiaa koskevat unionin oikeussäännökset saattavat lähtökohtaisesti käsittää Montrealin yleissopimuksen, unionin tuomioistuin on, kuten kirjallisissa huomautuksissa on todettu, jo katsonut, että lentomatkustaja-asetukseen perustuvaa vaatimusta koskevasta toimivallasta säädetään pelkästään Bryssel I -asetuksessa. ( 13 ) Lisäksi eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen täyttöohjeista ilmenee, että on noudatettava Bryssel I -asetuksen sääntöjä (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta). Joka tapauksessa on oltava itsestään selvää, että mikä tahansa Montrealin yleissopimukseen sisältyvä toimivaltasääntö koskee menettelyjä, jotka on pantu vireille kyseisessä yleissopimuksessa määrättyjen vaatimusten eikä muissa välineissä säädettyjen vaatimusten osalta. Toisin kuin Bryssel I -asetuksessa Montrealin yleissopimuksessa ei pyritä vahvistamaan yleisesti sovellettavia toimivaltasääntöjä.

53.

Toiseksi on niin, että vaikka Flight Refund vetosikin Montrealin yleissopimukseen, sen asianajajan oli pitänyt tietää, että yleissopimuksesta on kaksi erilaista unkarinkielistä versiota, ( 14 ) joista kumpikaan ei ollut todistusvoimainen mutta joista ainakin toista voitaisiin tulkita siten, että ilmaus ”jonkin sopimusvaltion alueella”ei ollut itsenäinen ja sinänsä riittävä toimivaltaperuste, joten oli ehdottoman tärkeää viitata yleissopimuksen todistusvoimaiseen versioon.

54.

Kolmanneksi notaarin, joka vastaanotti eurooppalaista maksamismääräystä koskevan hakemuksen, olisi pitänyt tutkia Flight Refundin väite siitä, että toimivalta perustui Montrealin yleissopimuksen 33 artiklaan. On totta, että maksamismääräysasetuksen 8 artiklan mukaan tämä tutkiminen voi tapahtua ”automaattista menettelyä käyttäen”, mikä voi tietysti johtaa virheisiin. Toisaalta unkarilainen notaari on maksamismääräysasetuksessa tarkoitettu oikeusviranomainen, ja hänellä on tässä ominaisuudessa katsottava olevan lainopillista tietämystä, jota häntä pyydetään käyttämään, ja hänen on katsottava olevan vastuussa tavasta, jolla sitä käytetään.

55.

Siten sekä Flight Refundin asianajajan että notaarin olisi pitänyt tutkia mahdollisia toimivaltaperusteita pelkästään Bryssel I -asetuksen valossa. Nämä mahdolliset perusteet ovat seuraavat.

56.

Ensinnäkin toimivaltaisia voivat Bryssel I -asetuksen järjestelmässä olla sen jäsenvaltion tuomioistuimet, missä vastaajan kotipaikka on (2 artiklan 1 kohta) – käsiteltävässä asiassa Saksa. Toiseksi sopimusta koskevassa asiassa toimivaltaisia ovat sen paikkakunnan tuomioistuimet, missä kyseinen velvoite on täytetty tai täytettävä (5 artiklan 1 alakohdan a alakohta). Koska korvausvaatimus perustuu lennon väitettyyn saapumiseen myöhässä, velvoitteen täyttämispaikan on nähdäkseni oltava lennon määräpaikka eli Lontoo. Näin ollen ilmeisimmät tuomioistuimet, joilta eurooppalaista maksamismääräystä olisi pyydettävä ja jotka ovat varmimmin toimivaltaisia, olivat Saksan tai Englannin tuomioistuimet.

57.

Kolmas mahdollisuus voisivat olla sen paikkakunnan tuomioistuimet, missä Lufthansan sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka sijaitsi (5 artiklan 5 alakohta), jos lippu oli ostettu tällaiselta sivuliikkeeltä, agentuurilta tai muulta toimipaikalta. Tämä on hyvin mahdollista, ja koska matkustaja ilmeisesti asuu Unkarissa, se voisi olla perusteena unkarilaisten tuomioistuinten toimivallalle. Kúrian olisi kuitenkin selvitettävä tätä asiaa, koska tässä vaiheessa ei ilmeisesti ole todisteita siitä, missä lippu ostettiin.

58.

Voidaan huomauttaa – vaikka sillä ei ole suoraa merkitystä käsiteltävän asian kannalta –, että edellä mainitut kolme toimivaltaperustetta vastaavat Montrealin yleissopimuksen 33 artiklan 1 kappaleeseen sisältyviä perusteita, kunhan näennäinen peruste ”jonkin sopimusvaltion alueella” on jätetty pois.

59.

Mahdollinen lisäperuste, johon unkarilaisten tuomioistuinten toimivalta olisi voitu perustaa, liittyy matkustajan kotipaikkaan. On totta, että Unkarin lainsäädäntöön sisältyvä sääntö, jonka nojalla luonnollinen henkilö, jonka kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka on Unkarissa, voi nostaa kanteen oikeushenkilöä vastaan, jolla ei ole kotipaikkaa Unkarin alueella, ( 15 ) ei vaikuta täysin yhteensopivalta Bryssel I -asetuksen kanssa, jos kyseessä on yleisesti sovellettava sääntö. Tällainen sääntö olisi täysi vastakohta Bryssel I -asetuksen yleisesti sovellettavalle säännölle, jossa asetetaan etusijalle sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa on vastaajan kotipaikka. ( 16 ) On kuitenkin tilanteita, joissa tämä on mahdollista Bryssel I -asetuksen nojalla – nimittäin, kun luonnollinen henkilö on kuluttaja ja tämä panee vireille menettelyn kuluttajasopimuksen, joka kuljetussopimuksen kyseessä ollessa on osa matkapakettia, toista sopimuspuolta vastaan. ( 17 )

60.

Joka tapauksessa Kúrian olisi jälleen tutkittava kyseiseen sopimukseen liittyviä olosuhteita. Lisäksi epäilen, voitaisiinko tällaiseen toimivaltaperusteeseen vedota, kun kyseinen kuluttaja on siirtänyt saatavan Flight Refundin kaltaiselle perintätoimistolle. Vaikka saatavan siirtämistä ei käsitellä Bryssel I -asetuksessa ( 18 ) enkä ole tietoinen sitä koskevasta oikeuskäytännöstä, on selvää, että poikkeussääntö, jolla kuluttajan kotipaikan tuomioistuimille voidaan antaa aivan yhtä suuri painoarvo kuin vastaajan kotipaikan tuomioistuimille, on tarkoitettu vapauttamaan sopimuksen heikompi osapuoli tarpeesta esittää vaatimus ulkomaisissa tuomioistuimissa. ( 19 ) Tämä näkökohta ei päde enää, kun kantaja ei ole sopimuksen heikompi osapuoli – siis kuluttaja – vaan ammattimainen perintätoimisto. ( 20 )

61.

On lisäksi mahdollista, että lipunmyyntiä koskeviin ehtoihin ja määräyksiin sisältyi toimivaltalauseke. Jos näin on, sen pätevyyttä olisi arvioitava Bryssel I -asetuksen 23 artiklan ja soveltuvin osin 17 artiklan säännösten perusteella. ( 21 )

62.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa näin ollen siltä, että unkarilaisten tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa käsitellä lentomatkustaja-asetukseen perustuvaa korvausvaatimusta ei voida sulkea täysin pois Bryssel I -asetuksen perusteella, vaikka unionin tuomioistuimella ja Kúrialla ei ole tietoja, joista tällainen toimivalta ilmenisi selkeästi. Voidaan kuitenkin todeta, ettei toimivaltaa voida perustaa Montrealin yleissopimukseen ja että toimivallan määrittämiseen Bryssel I -asetuksen perusteella tarvitaan lisätietoja.

63.

Kúria on ilmoittanut unionin tuomioistuimelle, ettei se ole toimivaltainen vastaanottamaan todisteita asiakysymyksestä. Vaikka unionin tuomioistuimen asia ei ole tulkita Unkarin lainsäädäntöä, pidän todennäköisenä, että Kúrian mainitsemat ja edellä tämän ratkaisuehdotuksen 29 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa esitetyt säännökset eivät ole esteenä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevien todisteiden kuulemiselle. Katson joka tapauksessa, että unionin tuomioistuimen johdonmukaisen oikeuskäytännön mukaisesti Unkarin siviiliprosessilakia on tulkittava siten, että varmistetaan unionin oikeuden, toimivaltasäännökset mukaan lukien, tehokas oikeusvaikutus. ( 22 )

64.

Jos tutkittaessa perinpohjaisesti kaikkia toimivaltakysymyksen kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja Bryssel I -asetus huomioon ottaen osoittautuisi, että unkarilaiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia käsittelemään unionin tuomioistuimen lentomatkustaja-asetuksesta esittämään tulkintaan perustuvaa Flight Refundin vaatimusta Lufthansaa kohtaan, Kúrian tilanne olisi ongelmaton.

65.

Näin ollen oletan jäljempänä, että tällainen tutkimus on tehty ja että se on johtanut siihen päätelmään, ettei unkarilaisilla tuomioistuimilla ole toimivaltaa käsitellä kyseistä vaatimusta. Tässä tilanteessa Kúria ei yksinkertaisesti pysty nimeämään määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaista tuomioistuinta, jossa menettely voi jatkua tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, kuten maksamismääräysasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään.

66.

Tarina ei kuitenkaan pääty siihen, että notaari on antanut eurooppalaisen maksamismääräyksen harkitsemattomasti.

67.

Maksamismääräys lähetettiin Lufthansalle, joka antoi siihen vastineen. Vaikka sen ei tarvinnut tehdä niin, Lufthansa mainitsi syyn, jonka perusteella se kiisti vastuunsa, nimittäin sen, ettei se ollut kyseisestä lennosta vastuussa oleva lentoliikenteen harjoittaja. Jos tätä olisi voitu pitää Bryssel I -asetuksen 24 artiklassa tarkoitettuna vastaamisena, se olisi saattanut antaa toimivallan unkarilaisille tuomioistuimille. ( 23 ) Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että vastineen antamista eurooppalaiseen maksamismääräykseen, vaikka siinä olisi vedottu aineellisiin perusteisiin, ei voida pitää Bryssel I -asetuksen 24 artiklassa tarkoitettuna vastaamisena. ( 24 )

68.

Vastineesta seuraa ensinnäkin, ettei eurooppalaisen maksamismääräyksen voida ilmoittaa olevan täytäntöönpanokelpoinen maksamismääräysasetuksen 18 artiklan mukaisesti, ja toiseksi, että menettely jatkuu ”määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa” saman asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

69.

Siihen saakka kunnes menettely voi jatkua, Flight Refundin vaatimus vaikuttaa siten roikkuvan ilmassa. Eurooppalainen maksamismääräys on annettu, mutta sitä ei voida ilmoittaa täytäntöönpanokelpoiseksi. Maksamismääräysasetuksessa todetaan selkeästi, että menettelyn on jatkuttava määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, nimittäin Unkarissa.

70.

Tämä on selvästikin oikea suunta, jos oletetaan, että Unkarin tuomioistuimet ovat kansainvälisesti toimivaltaisia käsittelemään vaatimusta, kuten ne lähtökohtaisesti ovat, jos eurooppalaisen maksamismääräyksen antanut viranomainen tutki oikein oman toimivaltansa maksamismääräysasetuksen 6 ja 8 artiklan nojalla. Lainsäätäjä ei kuitenkaan näytä ottaneen täysin huomioon sitä mahdollisuutta, että määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuimet eivät olisikaan kansainvälisesti toimivaltaisia käsittelemään määräyksen perustana olevaa vaatimusta.

71.

Vaikka maksamismääräysasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, ettei asetus estä hakijaa esittämästä vaatimusta käyttäen muuta menettelyä, tätä ei voida mielestäni tulkita siten, että vaatimus voidaan esittää tai määräys voidaan panna täytäntöön rinnakkaisesti toisessa menettelyssä, mikä saattaisi johtaa kaksinkertaiseen täytäntöönpanoon. Niin kauan kuin eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä ei ole päätetty, Bryssel I -asetuksen 27 artikla pikemminkin estää muita tuomioistuimia käsittelemästä vaatimusta.

72.

Kuten olen edellä esittänyt ( 25 ) ja kuten unionin tuomioistuimelle esitetyissä huomautuksissa on todettu, lainsäädäntöön ei nimenomaisesti sisälly ratkaisua pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia olosuhteita varten. Näin ollen on löydettävä ratkaisu, joka ei ole ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja jossa eurooppalainen maksamismääräysmenettely voidaan päättää, Flight Refund voi (niin halutessaan) esittää vaatimuksensa ja Lufthansa voi puolustautua oikeuspaikassa, joka on toimivaltainen Bryssel I -asetuksessa tarkoitetulla tavalla.

73.

Lufthansa ei vastineessaan käsitellyt notaarin alueellisen toimivallan puuttumista. Vaikka se olisi tehnyt näin, en näe, miten se olisi voinut muuttaa menettelyllistä tilannetta. Vastineen, johon ei ole tarkoitus sisällyttää vastustamisperusteita, vaikutus olisi nähdäkseni pysynyt samana kuin pääasian tosiasiallisissa olosuhteissa: menettelyn olisi silti pitänyt jatkua määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa, ja tällaisen tuomioistuimen nimeäminen olisi ollut edelleen mahdotonta.

74.

Lufthansa olisi ehkä voinut maksamismääräysasetuksen 20 artiklan 2 kohdan nojalla ottaa esille notaarin alueellisen toimivallan sen vastineen antamiselle säädetyn määräajan päätyttyä (ja siten implisiittisesti vasta, kun eurooppalaisen maksamismääräyksen oli ilmoitettu olevan täytäntöönpanokelpoinen) sillä perusteella, että määräys oli ”tämän asetuksen vaatimukset huomioon ottaen annettu selvästi virheellisin perustein” – tätä ilmausta on mielestäni tulkittava siten, että siihen sisältyy se, että maksamismääräyksen on antanut viranomainen, jolla ei selvästikään ollut kansainvälistä toimivaltaa Bryssel I -asetuksen mukaisesti. Tähän olisi liittynyt pyyntö eurooppalaisen maksamismääräyksen uudelleen tutkimisesta ”määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa”, jonka olisi, jos se toteaisi uudelleen tutkimisen perustelluksi, julistettava eurooppalainen maksamismääräys mitättömäksi. Siihen menettely sitten olisikin päättynyt (sen estämättä vaatimuksen esittämistä uudelleen samassa tai eri menettelyssä toimivaltaisessa oikeuspaikassa).

75.

En väitä, että Lufthansan olisi pitänyt toimia näin – kaupalliselta kannalta tarkasteltuna vaikuttaa epätodennäköiseltä, että se olisi ollut Lufthansan etujen mukaista. Katson kuitenkin, että kannattaa pysähtyä pohtimaan tällaista tilannetta ja verrata sitä pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen.

76.

Jos vastapuoli pyytää maksamismääräyksen uudelleen tutkimista maksamismääräysasetuksen 20 artiklan 2 kohdan nojalla, on ensinnäkin selvää, että uudelleen tutkimista varten on aina oltava ”määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin”, vaikka – kuten hyvin saattaa olla – kyseisessä jäsenvaltiossa ei ole tuomioistuinta, joka on toimivaltainen käsittelemään maksamismääräyksen perustana olevaa vaatimusta. Muussa tapauksessa olisi mahdotonta korjata tilanteita, joissa eurooppalaisen maksamismääräyksen antaneella viranomaisella ei ollut kansainvälistä toimivaltaa, ja nämä tilanteet on voitava korjata.

77.

On myös selvää, että koska toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämistä ei käsitellä maksamismääräysasetuksessa, siihen on sovellettava asetuksen 26 artiklan mukaisesti kansallista lainsäädäntöä. Näin ollen Unkarissa kansallista lainsäädäntöä ( 26 ) on tulkittava siten, että jos toimivaltaista tuomioistuinta ei voida määrittää automaattisesti esimerkiksi eurooppalaisen maksamismääräyksen antaneen notaarin kotipaikan perusteella, Kúrialla on oltava sekä mahdollisuus että velvollisuus nimetä toimivaltainen tuomioistuin. Jos maksamismääräys annettiin virheellisin perustein, Kúrian on päätettävä menettely toteamalla, että määräys on mitätön. Tässä tilanteessa toimivaltainen tuomioistuin ei kuitenkaan ole tuomioistuin, joka on toimivaltainen käsittelemään maksamismääräyksen perustana olevaa vaatimusta. Se on tuomioistuin, joka on toimivaltainen tutkimaan eurooppalaisen maksamismääräyksen laillisuutta.

78.

Tämä on kuitenkin pohjimmiltaan tilanne myös pääasiassa. Unkarin siviiliprosessilain, luettuna yhdessä maksamismääräysasetuksen 17 artiklan 1 kohdan kanssa, mukaisten velvoitteiden ja unionin oikeuden toimivaltasääntöjen tehokkuuden takaamista koskevan velvoitteen perusteella Kúrian on lähtökohtaisesti nimettävä tuomioistuin, joka on toimivaltainen käsittelemään maksamismääräyksen perustana olevaa vaatimusta. Tehdäkseen näin sen on tutkittava kaikki toimivallan määrittämisen kannalta merkitykselliset tosiseikat. Ainoa tilanne, jossa se ei pysty nimeämään tällaista tuomioistuinta, on se, jossa se on selvitystensä perusteella todennut, ettei unkarilaisilla tuomioistuimilla ole kansainvälistä toimivaltaa.

79.

Looginen etenemistapa tällaisessa tilanteessa olisi näin ollen se, että nimetään tuomioistuin, joka olisi ollut toimivaltainen tutkimaan eurooppalaisen maksamismääräyksen pätevyyden, jos vastapuoli olisi pyytänyt uudelleen tutkimista maksamismääräysasetuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka on myös aineellisesti toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevan kaltaisia vaatimuksia. Kyseisen tuomioistuimen olisi sitten Bryssel I -asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti jätettävä vaatimus tutkimatta, ellei vastapuoli vastaa muuten kuin kiistääkseen toimivallan. Hakija oli tällöin vapaa esittämään vaatimuksen muussa toimivaltaisessa oikeuspaikassa. Jos vastapuoli vastaa muussa tarkoituksessa, tuomioistuimen toimivalta määritettäisiin Bryssel I -asetuksen 24 artiklan mukaisesti, ja menettely voisi jatkua maksamismääräysasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

80.

Tällainen ratkaisu, joka vastaa pitkälti Kúrian toisessa kysymyksessä esitettyä ratkaisua, ei nähdäkseni ole millään tavalla ristiriidassa merkityksellisen lainsäädännön kanssa. Ongelmia voisi eittämättä aiheutua, jos ei voida yksilöidä tuomioistuinta, joka sekä olisi ollut toimivaltainen tutkimaan uudelleen eurooppalaisen maksamismääräyksen pätevyyttä että oli aineellisesti toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevan kaltaisia vaatimuksia.

81.

Kúrian ensimmäisessä kysymyksessään esittämä toinen ratkaisu koostuu siitä, että Kúria itse tutkii viran puolesta uudelleen eurooppalaista maksamismääräystä. Vaikka tällä saavutettaisiin vaadittu lopputulos tavalla, joka ei poikkea suuresti toisesta ratkaisusta, se ei mielestäni ole aivan yhtä sopusoinnussa maksamismääräysasetuksen säännösten kanssa, sikäli kuin asetuksen 20 artiklassa ei säädetä viran puolesta tehtävästä uudelleen tutkimisesta vaan ainoastaan vastapuolen pyynnöstä tehtävästä uudelleen tutkimisesta.

82.

Pääasiassa kyseessä oleva rahasumma on pieni, ( 27 ) vaikka myönnän, että panokset voivat olla huomattavasti suuremmat muissa eurooppalaisissa maksamismääräysmenettelyissä. Kaikissa vastaavissa tilanteissa ratkaisu syntyneeseen ongelmaan on kuitenkin selvä: kaikkien osapuolten etujen nimissä eurooppalainen maksamismääräysmenettely on päätettävä, jotta vaatimus voidaan haluttaessa esittää uudelleen toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Jos ongelma olisi saatettu alemman oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi, on hyvin mahdollista, että käytännöllinen ratkaisu siihen olisi löytynyt pyytämättä unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

83.

Asia on kuitenkin ratkaistavana tuomioistuimessa, jonka ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta ja jolla näin ollen ei ollut SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan nojalla muuta vaihtoehtoa kuin pyytää ennakkoratkaisua. Kúria noudatti tätä velvollisuutta lojaalisti. Vaikka kumpikin Kúrian itse yksilöimistä ratkaisuista olisi (mielestäni) johtanut tyydyttävään lopputulokseen, unionin tuomioistuimen on tämän seurauksena täytynyt käsitellä asiaa varsin pitkään.

84.

Tämä on nähdäkseni erinomainen esimerkki tapaustyypistä, jossa hiukan vähemmän intensiivinen käsittely vaikuttaisi tarkoituksenmukaiselta – olipa se sitten edeltäjäni, Sir Francis Jacobsin usein puoltama ”vihreä valo” -menettely ( 28 ) tai jokin muu mekanismi. Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen kasvava työtaakka ja siihen kohdistuva paine vastata kansallisille tuomioistuimille ripeästi, voi olla hyödyllistä käynnistää uudelleen keskustelu tästä aiheesta.

85.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Kúrian kysymyksiin seuraavasti:

a)

jäsenvaltion tuomioistuin tai viranomainen on antanut eurooppalaisen maksamismääräyksen, mutta kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten alueelliselle toimivallalle ei voida määrittää perusteita esitetyn vaatimuksen osalta

b)

vastapuoli on antanut vastineen sillä seurauksella, että asetuksen N:o 1896/2006 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti menettelyn on jatkuttava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, ja

c)

ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen on näiden sääntöjen mukaisesti nimettävä tällainen toimivaltainen tuomioistuin,

ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen on nimettävä tuomioistuin, joka olisi ollut toimivaltainen tutkimaan eurooppalaisen maksamismääräyksen pätevyyden, jos vastapuoli olisi pyytänyt uudelleen tutkimista asetuksen N:o 1896/2006 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka on myös aineellisesti toimivaltainen käsittelemään kyseessä olevan kaltaisia vaatimuksia.