Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätöksen päätösosa

Asianosaiset

Asiassa T‑15/13,

Group Nivelles , kotipaikka Gingelom (Belgia), edustajanaan asianajaja H. Jonkhout,

kantajana,

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) , asiamiehinään S. Bonne ja A. Folliard-Monguiral,

vastaajana,

jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on

Easy Sanitairy Solutions BV , kotipaikka Losser (Alankomaat), edustajanaan asianajaja F. Eijsvogels,

ja jossa on kyse kanteesta SMHV:n kolmannen valituslautakunnan 4.10.2012 tekemästä päätöksestä (asia R 2004/2010‑3), joka liittyy I-drain BVBA:n ja Easy Sanitairy Solutions BV:n väliseen väitemenettelyyn,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter,

kirjaaja: hallintovirkamies J. Weychert,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.1.2013 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.7.2013 jätetyn SMHV:n vastineen,

ottaen huomioon 15.7.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jätetyn väliintulijan vastineen, joka sisältää vaatimuksia valituslautakunnan päätöksen kumoamisesta sellaisen kohdan osalta, jota kanteessa ei ole esitetty,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.9.2013 jätetyn vastauskirjelmän,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.11.2013 jätetyn väliintulijan vaatimuksen kantajan 30.9.2013 jättämän kirjelmän poistamisesta, kantajan 16.12.2013 ja SMHV:n 17.12.2013 tekemät huomautukset tästä vaatimuksesta ja 11.11.2014 tehdyn päätöksen tämän vaatimuksen hylkäämisestä,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen osapuolille esittämän kirjallisen kysymyksen,

ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kantajalle ja väliintulijalle 17.11.2014 esittämät vaatimukset asiakirjojen toimittamisesta,

ottaen huomioon 11.12.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

Asian tausta

1. Väliintulija Easy Sanitairy Solutions BV teki 28.11.2003 yhteisömallia koskevan rekisteröintihakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisömallista 12.12.2001 annetun asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) nojalla. Hakemus koski seuraavaa mallia:

>image>4

2. Riidanalainen malli rekisteröitiin yhteisömalliksi numerolla 000107834-0025 ja se julkaistiin 9.3.2004 Yhteisön mallilehdessä nro 19/2004. Se koskee tämän rekisteröinnin mukaan ”suihkun vesilukkoa (shower drain)”.

3. Kyseisen mallin rekisteröinti uudistettiin 31.3.2009. Uudistaminen julkaistiin 2.4.2009 Yhteisön mallilehdessä nro 61/2009.

4. I-drain BVBA teki 3.9.2009 kyseistä mallia koskevan mitättömyysvaatimuksen asetuksen N:o 6/2002 52 artiklan nojalla. Tämän vaatimuksen tueksi se vetosi asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiseen mitättömyysperusteeseen. Kuten asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdasta ilmenee, nämä edellytykset liittyvät muun muassa kyseisen mallin uutuuteen (mainitun asetuksen 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla) ja yksilölliseen luonteeseen (saman asetuksen 6 artikla), joita arvioidaan sinä päivänä, jona se tulee yleisölle tunnetuksi ja joka määritellään kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti.

5. I-drain toimitti mitättömyysvaatimuksensa tueksi muun muassa otteita kahdesta Blücher-nimisen yhtiön luettelosta (jäljempänä Blücher-luettelot). Blücher-luettelot sisältävät muun muassa seuraavan kuvan:

>image>5

6. Kantajalle, Group Nivellesille, siirtyivät I-drainin, joka lakkasi olemasta oikeushenkilönä, oikeudet ja velvollisuudet sulautumisen johdosta 30.8.2010.

7. SMHV:n mitättömyysosasto julisti 23.9.2012 tekemällään päätöksellä kyseisen mallin mitättömäksi ja hyväksyi näin ollen I-drainin sille jättämän vaatimuksen.

8. Mitättömyysosasto totesi, että I-drainin perusteista ilmenee selvästi, että sen mitättömyysvaatimus perustui kyseisen yhteisömallin uutuuden ja yksilöllisen luonteen väitettyyn puuttumiseen (mitättömyysosaston päätöksen 3 kohta). Sen mukaan tämä malli esittää suppeassa merkityksessä suihkun laattaa, kourua ja vesilukkoa, ja tämän mallin ainoa näkyvä ominaispiirre on mainitun laatan yläosa (mitättömyysosaston päätöksen 15 kohta). Tämä laatta on kuitenkin sama kuin edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva laatta, ja kyseiseltä mallilta puuttuu uutuus tässä asiakirjassa olevaan malliin nähden (mitättömyysosaston päätöksen 19 kohta). Mitättömyysosasto lisäksi hylkäsi merkityksettömänä väliintulijan perusteen, jonka mukaan edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaa laattaa käytetään erilaisessa ympäristössä kuin se, jossa kyseisen mallin kattamaa tuotetta on tarkoitus käyttää. Sen mukaan ”sen tuotteen käyttö, johon malli sisältyy, ei ole sen ulkoasun osa, eikä käytön eroavuus siis vaikuta kyseisten mallien vertailuun” (mitättömyysosaston päätöksen 20 kohta).

9. Väliintulija valitti 15.10.2010 mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.

10. Kolmas valituslautakunta kumosi 4.10.2012 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) mitättömyysosaston 23.9.2010 tekemän päätöksen. Se katsoi toisin kuin mitättömyysosasto, että kyseinen yhteisömalli on asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla uusi, koska se ei ole samanlainen kuin edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva laatta, vaan siinä on tuohon laattaan nähden eroja, jotka eivät ole ”minimaalisia” tai ”vaikeita arvioida objektiivisesti” ja joita ei näin ollen voida katsoa merkityksettömiksi (riidanalaisen päätöksen 31–33 kohta). Valituslautakunta palautti asian mitättömyysosastoon ”asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, luettuna yhdessä 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan kanssa, perustuvan mitättömyysvaatimuksen toteuttamiseksi” (riidanalaisen päätöksen päätöslauselman 2 kohta).

Asianosaisten vaatimukset

11. Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

– vahvistaa tarvittaessa perustelujen oikaisemisen jälkeen mitättömyysosaston 23.9.2010 tekemän päätöksen.

12. SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

– hylkää kanteen ja

– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13. Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

– hylkää kanteen ja

– kumoaa riidanalaisen päätöksen muulla perusteella kuin ne, joihin kantaja vetoaa

– velvoittaa kantajan sekä SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14. Kantaja toisti työjärjestyksen 135 artiklan 3 kohdassa säädetyssä kirjelmässä, jonka se jätti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.9.2013, alkuperäiset vaatimuksensa ja tarkensi, että se vaatii lisäksi väliintulijan tekemän ”liitännäisvaatimuksen” hylkäämistä ja ”SMHV:n [tai] väliintulijan” velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudellinen arviointi

Kantajan toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

15. SMHV väittää, ettei kantajan toista vaatimusta voida ottaa tutkittavaksi. Sen mukaan kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa mitättömyysosaston 23.9.2010 tekemän päätöksen. Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin (tuomio 27.9.2011, El Jirari Bouzekri v. SMHV – Nike International (NC NICKOL), T‑207/09, EU:T:2011:537, 15–17 kohta ja tuomio 29.2.2012, Certmedica International ja Lehning entreprise v. SMHV – Lehning entreprise ja Certmedica International (L112), T‑77/10 ja T‑78/10, EU:T:2012:95, 32 kohta), ettei unionin yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa antaa vahvistavia tai toteavia tuomioita.

16. Väliintulija ei puolestaan nimenomaisesti vaadi kantajan toisen vaatimuksen tutkimatta jättämistä vaan väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi vahvistaa mitättömyysosaston 23.9.2010 tekemää päätöstä ja että jos unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen, asia on palautettava valituslautakuntaan, jonka on lausuttava asiasta kumoamistuomio huomioon ottaen.

17. Näitä perusteluja ei voida hyväksyä.

18. Aluksi oikeuskäytäntö, johon SMHV vetoaa, on merkityksetön. SMHV:n mainitsemissa kahdessa tuomiossa on kysymys vaatimuksista saada unionin yleinen tuomioistuin vahvistamaan valituslautakunnan päätös (eikä SMHV:n alemman elimen päätöstä) siltä osin, kuin tämä päätös oli edullinen unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen nostaneelle asianosaiselle. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) 65 artiklan 2 ja 3 kohdasta (joiden sisältö on sama kuin asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 2 ja 3 kohdan) johtuu, ettei vaatimusta, jolla kantaja pyrkii vain sellaisen perusteen tai sellaisten perustelujen vahvistamiseen, jotka se on esittänyt valituksen yhteydessä valituslautakunnassa ja jotka viimeksi mainittu oli hyväksynyt (edellä 15 kohdassa mainittu tuomio NC NICKOL, EU:T:2011:537, 17 kohta ja edellä 15 kohdassa mainittu tuomio L112, EU:T:2012:95, 32 kohta), voida ottaa tutkittavaksi.

19. Asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 1 kohdassa nimittäin säädetään, että valituslautakuntien tekemät muutoksenhakua koskevat päätökset voidaan saattaa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, 2 kohdassa, että muutoksenhaun perusteena voi olla puuttuva toimivalta, olennaisen menettelymääräyksen rikkominen, perustamissopimuksen tai tämän asetuksen tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkominen taikka harkintavallan väärinkäyttö, 3 kohdassa, että unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta joko kumota riitautettu päätös tai muuttaa sitä, ja lopuksi 4 kohdassa, että muutosta voi hakea kuka tahansa valituslautakunnan menettelyn osapuoli, jolle päätös on vastainen. Tästä seuraa näin ollen käänteisesti viimeksi mainittuun kohtaan nähden, ettei valituslautakunnan menettelyn osapuoli voi säännönmukaisesti nostaa kannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa mainitun valituslautakunnan päätöksestä, jossa on hyväksytty täysin sen vaatimukset.

20. Käsiteltävässä asiassa kantajan toisella vaatimuksella ei pyritä vahvistamaan kokonaan tai osittain riidanalaista päätöstä, joka lisäksi on kantajalle epäedullinen. Sillä pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin tekee itse päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tai jonka se olisi voinut tehdä, eli päätöksen hylätä valitus ja näin ollen vahvistaa mitättömyysosaston 23.9.2010 tekemä päätös. Toisin sanoen sen tavoitteena on, että unionin yleinen tuomioistuin käyttää sille asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 3 kohdassa annettua toimivaltaa muuttaa valituslautakunnan päätöstä. Kantajan tällainen vaatimus on siis otettava tutkittavaksi (ks. vastaavasti tuomio 12.5.2010, Beifa Group v. SMHV – Schwan-Stabilo Schwanhäußer (Kirjoitusväline), T‑148/08, Kok., EU:T:2010:190, 40–44 kohta).

Kannekirjelmän liitteen A.9 yhden sivun huomioon ottaminen

21. SMHV ja väliintulija väittävät, että kantaja esitti kannekirjelmän liitteen A.9 76 sivulla asiakirjan, jota ei ollut esitetty SMHV:ssä. Ne vaativat näin ollen, ettei unionin yleinen tuomioistuin ota tätä asiakirjaa huomioon.

22. Tästä on todettava, kun luetaan SMHV:n menettelyn asiakirjavihkoa, jonka on toimitettu unionin yleiselle tuomioistuimelle viimeksi mainitun työjärjestyksen 133 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ettei kannekirjelmän liitteen A.9 76 sivulla oleva asiakirja ole niiden asiakirjojen joukossa, joita asianosaiset olivat esittäneet SMHV:ssä. Mainitun liitteen 75 sivu tosin sisältää kopion 5.10.2009 päivätystä sähköpostista, jonka Blücher-nimisen yrityksen M. F. lähetti I-drain -nimisen yhtiön R. G:lle, minkä kantaja oli ilmoittanut huomautuskirjelmänsä, jonka se oli toimittanut 2.4.2010 mitättömyysosastoon, liitteessä 4. Joka tapauksessa tämän liitteen 76 sivulla esitetty asiakirja ei esiinny tämän huomautuskirjelmän liitteissä eikä yleisemmin asianosaisten SMHV:n menettelyssä esittämissä erilaisissa asiakirjoissa. Lisäksi suullisessa käsittelyssä vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen kantajan edustaja vahvisti, ettei kyseisen liitteen 76 sivulla esitettyä asiakirjaa ollut esitetty SMHV:n menettelyssä.

23. Tästä on huomattava, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen tarkoituksena on SMHV:n valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvonta asetuksen N:o 6/2002 61 artiklassa tarkoitetulla tavalla, joten unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia uudelleen tosiseikkoja niiden asiakirjojen valossa, jotka esitetään ensimmäistä kertaa tässä tuomioistuimessa.

24. Näin ollen kannekirjelmän liitteen A.9 76 sivulla esitetty asiakirja on jätettävä käsittelyn ulkopuolelle, eikä ole välttämätöntä tutkia sen todistusvoimaa (ks. vastaavasti tuomio Grupo Promer Mon Graphic v. SMHV – PepsiCo (Pyöreä mainostarvike) (T‑9/07, EU:T:2010:96), 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Väliintulijan toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

25. SMHV vetosi huomautuksissaan, jotka liittyvät väliintulijan pyyntöön kantajan 30.9.2013 jättämän työjärjestyksen 135 artiklan 3 kohdan mukaisen kirjelmän poistamisesta asiakirjoista, muun muassa väliintulijan toisen vaatimuksen tutkimatta jättämiseen. Sen mukaan väliintulijan riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimus on jätettävä tutkimatta, koska se koskee päätöstä, joka on sille myönteinen. Se vetoaa perusteluidensa tueksi 16.12.2008 annettuun tuomioon Budějovický Budvar v. SMHV – Anheuser-Busch (BUD) (T‑225/06, T‑255/06, T‑257/06 ja T‑309/06, Kok., EU:T:2008:574, 150 ja 151 kohta).

26. Vaikka SMHV ei voisikaan vedota väliintulijan toisen vaatimuksen tutkimatta jättämiseen huomautuksissaan väliintulijan vaatimuksesta poistaa työjärjestyksen 135 artiklan 3 kohdassa säädetty kirjelmä asiakirjoista, se on SMHV:n mukaan tutkittava, koska on kyse kysymyksestä, joka unionin yleisen tuomioistuimen on tarvittaessa tutkittava viran puolesta.

27. Tästä on aluksi muistettava, että työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan mukaan saman artiklan 1 kohdassa tarkoitettu väliintulija (mikä viittaa muihin osapuoliin valituslautakunnassa kuin kantajaan) voi vastineessaan esittää vaatimuksia valituslautakunnan päätöksen kumoamiseksi tai muuttamiseksi sellaisen kohdan osalta, jota valituksessa ei ole esitetty, sekä esittää perusteita, joita valituksessa ei ole esitetty.

28. Lisäksi on hylättävä merkityksettömänä edellä 25 kohdassa oleva viittaus tuomioon BUD (EU:T:2008:574, 150–151 kohta). Tässä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen asian väliintulijan tietyt argumentit todeten, että ”olettaen, että [kyseiset] argumentit on ymmärrettävä työjärjestyksen 134 artiklan 2 kohtaan perustuvaksi itsenäiseksi perusteeksi, on todettava, että tämä peruste on ristiriidassa väliintulijan vaatimusten kanssa, – – [joka] ei ole kuitenkaan vaatinut [valituslautakunnan tässä asiassa tekemän päätöksen] julistamista mitättömäksi tai muuttamista työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdan perusteella (edellä 25 kohdassa mainittu tuomio BUD, EU:T:2008:574, 150 ja 151 kohta). Käsiteltävässä asiassa väliintulija kuitenkin nimenomaisesti vaatii riidanalaisen päätöksen kumoamista.

29. SMHV:n argumentista, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä katsotaan väliintulijan ”olevan oikeassa”, on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan valituslautakunnan päätös on katsottava myönteiseksi jollekin valituslautakunnan menettelyn osapuolista, jos siinä hyväksytään kyseisen osapuolen vaatimus vain kyseisen osapuolen esittämien perustelujen osan nojalla, vaikka siinä ei tarkasteltaisi kyseisen osapuolen esittämiä muita perusteita tai ne hylättäisiin (ks. tuomio 14.12.2011, Völkl v. SMHV – Marker Völkl (VÖLKL), T‑504/09, Kok., EU:T:2011:739, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sitä vastoin SMHV:n valituslautakunnan päätös on katsottava osapuolelle vastaiseksi asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos siinä ratkaistaan sen SMHV:lle esittämä vaatimus sille epäsuotuisasti (ks. analogisesti em. tuomio VÖLKL, EU:T:2011:739, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30. Mitättömyysosasto totesi käsiteltävässä asiassa, että kantajan mitättömyysvaatimus perustui kyseisen yhteisömallin uutuuden ja yksilöllisen luonteen väitettyyn puuttumiseen. Se katsoi lisäksi, että tämä viimeksi mainittu malli on asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla samanlainen kuin aikaisempi malli eli edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva laatta.

31. Väliintulija väitti sekä mitättömyysosastossa 22.6.2010 päivätyissä huomautuksissa, jotka jätettiin vastauksena edellä 22 kohdassa mainittuihin kantajan 2.4.2010 tekemiin huomautuksiin, että valituslautakunnassa (ks. väliintulijan argumenttien tiivistelmä riidanalaisen päätöksen 14 kohdassa, muun muassa osa, jonka otsikko on ”Mitättömyysosasto on virheellisesti ottanut huomioon asiakirjan D1 määritellessään kyseisen mallin uutuutta ja yksilöllistä luonnetta”, riidanalaisen päätöksen sivut 9–13) muun muassa, ettei edellä 5 kohdassa esitetty kuva, joka on myös mitättömyysosaston päätöksen 8 kohdassa, esitä suihkun vesilukkoa vaan pelkästään ritilää, jota voidaan käyttää lattiakaivoissa.

32. Väliintulija väitti näin ollen, että edellä 5 kohdassa esitetty kuva ja yleisemmin Blücher-luetteloissa esiintyvät tuotteet ovat täysin erilaisia kuin kyseisen mallin kattama tuote. Tästä piti väliintulijan mukaan seurata, ettei näitä tavaroita voida ottaa huomioon kyseisen mallin uutuuden ja yksilöllisen luonteen arvioinnissa.

33. Valituslautakunta ei hyväksynyt tätä argumenttia. Valituslautakunta katsoi sen sijaan, kuten väliintulija perustellusti totesi, riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa, että ”aikaisempi malli muodostuu hyvin yksinkertaisesta ja suorakulmaisesta suihkun vesilukosta”. Se hylkäsi näin ollen implisiittisesti mutta selvästi väliintulijan väitteen, jonka mukaan oli pikemminkin kyse lattiakaivon ritilästä. Tämän argumentin hylkääminen johti välttämättä sen väliintulijan argumentin hylkäämiseen, jonka mukaan Blücher-luetteloissa olevia malleja ei voida ottaa huomioon, kun arvioidaan kyseisen mallin uutuutta ja yksilöllistä luonnetta.

34. Vaikka valituslautakunta tosin kumosi väiteosaston päätöksen, jolla viimeksi mainittu malli julistettiin mitättömäksi uutuuden puuttumisen vuoksi, se kuitenkin palautti asian mitättömyysosastoon ”asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, luettuna yhdessä 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan kanssa, perustuvan mitättömyysvaatimuksen toteuttamiseksi”, kuten riidanalaisen päätöksen päätöslauselman 2 kohdassa todetaan. Viittauksesta mainitun asetuksen 6 artiklaan, joka koskee yksilöllistä luonnetta, johtuu, että mitättömyysosaston on asian sille palauttamisen johdosta analysoitava, onko kyseisellä mallilla tällainen luonne. Lisäksi riidanalaisen päätöksen 36 kohdan viimeisessä virkkeessä valituslautakunta nimenomaisesti totesi, että tämän ”uuden tutkinnan pitää perustua mitättömyysosastossa esitettyihin tosiseikkoihin, todisteisiin ja argumentteihin, sekä kahden osapuolen valituslautakunnassa esittämiin uusiin tosiseikkoihin, todisteisiin ja argumentteihin”, siis mukaan lukien Blücher-luettelot, jotka väliintulija halusi jättää tämän analyysin ulkopuolelle.

35. Tästä seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä lausutaan väliintulijan vaatimuksesta tavalla, joka on sille epäedullinen, ja näin ollen on katsottava, että päätös on asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla sille vastainen. Väliintulija voi siis vaatia sen kumoamista toisessa vaatimuksessaan ja SMHV:n vastakkaiset argumentit on hylättävä (ks. tältä osin tuomio 17.3.2009, Laytoncrest v. SMHV – Erico (TRENTON), T‑171/06, Kok., EU:T:2009:70, 21 kohta ja edellä 29 kohdassa mainittu tuomio VÖLKL, EU:T:2011:739, 28 kohta).

Kantajan ensimmäisen vaatimuksen perusteltavuus

36. Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka liittyy valituslautakunnan virheeseen kyseisen mallin vertailussa aikaisempiin mitättömyysvaatimuksen tueksi vedottuihin malleihin nähden. Sen mukaan tämä virhe johti valituslautakunnan virheelliseen päätelmään siitä, että kyseinen malli on asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla uusi.

37. Aluksi on näin ollen välttämätöntä yksilöidä aikaisempi malli, jonka SMHV:n elimet ottivat huomioon analysoidessaan mitättömyysvaatimusta. Lisäksi sikäli kuin asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu mallin suoja koostuu tuotteen ulkomuodon suojaamisesta, eikä tätä suojaa, kuten tämän asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ilmenee, voida ulottaa osiin, jotka eivät ole näkyvissä kyseisen tuotteen tavanomaisen käytön aikana (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2014, Biscuits Poult v. SMHV – Banketbakkerij Merba (Keksi), T‑494/12, Kok., EU:T:2014:757, 19 ja 20 kohta ja tuomio 3.10.2014, Cezar v. SMHV – Poli-Eco (Insert), T‑39/13, Kok., EU:T:2014:852, 40, 51 ja 52 kohta), on tunnistettava tämän aikaisemman mallin näkyvät osat. Lopuksi on tarkastettava, onko valituslautakunta vertaillut asianmukaisesti kyseisen mallin ja aikaisemman mallin näkyviä osia.

38. Ennen tätä tutkintaa on muistettava ensiksi, että asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetaan ”mallilla” tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai materiaalista.

39. Lisäksi saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.

40. Tästä asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Mallia pidetään uutena, jos samanlainen malli ei ole tullut tunnetuksi:

– –

b) kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää.

2. Malleja pidetään samanlaisina, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan.”

41. Asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 2 kohdasta ilmenee näin ollen, että malleja pidetään samanlaisina, jos niiden piirteet eroavat vain epäolennaisilta yksityiskohdiltaan eli sellaisilta yksityiskohdilta, joita ei voida välittömästi havaita ja jotka eivät aiheuta edes heikkoja eroja mainittujen mallien välille. Mallin uutuuden arvioimisessa on sen sijaan arvioitava sitä, onko kyseisten mallien välillä eroja, jotka eivät ole epäolennaisia, vaikka ne olisivatkin heikkoja (tuomio 6.6.2013, Kastenholz v. SMHV – Qwatchme (Kellotaulut), T‑68/11, Kok., EU:T:2013:298, 37 kohta).

42. On myös tiivistettävä se, mitä päätettiin mitättömyysosaston päätöksessä ja riidanalaisessa päätöksessä.

43. Mitättömyysosaston katsoi päätöksensä 15 kohdassa, että kyseinen malli esittää ”suihkun vesilukkoa (shower drain)”, joka koostuu laatasta, säiliöstä ja vesilukosta. Se lisäsi tästä: ”säiliö ja vesilukko on asennettu laatan alapinnalle”.

44. Viitaten kyseisen mallin kuvaan sellaisena kuin se on esitetty edellä 1 kohdassa, voidaan todeta, että vasemmalta oikealle, ensimmäinen kuva esittää laattaa, jonka alapuolella on säiliö (johon vesi juoksee), ja viimeksi mainitun keskellä vesilukon liitosyhde; toisessa kuvassa näkyy säiliön alapuoli, jonka keskellä on vesilukon liitosyhde ja lopuksi kolmannessa kuvassa näkyy laatan yläosa.

45. Mitättömyysosasto to tesi päätöksensä 16 kohdassa, että ”tavanomaisessa käytössä eli suihkun toimiessa laatta on kiinnitetty lattiaan, eivätkä säiliö ja vesilukko siis ole näkyvissä”. Tämän toteamuksen perusteella se totesi päätöksensä 19 kohdassa, että ”kyseisen mallin ainoa näkyvissä oleva piirre on laatan yläosa”. Koska tämä kyseisen mallin näkyvissä oleva piirre oli sen mukaan sama kuin ”D1:ssä näkyvä piirre”, se totesi, ettei kyseinen malli ole uusi.

46. Väliintulija väitti valituksessaan valituslautakunnassa muun muassa, että mitättömyysosasto katsoi virheellisesti, että peitelaatta oli ainoa kyseisen mallin mukaisen tuotteen näkyvä osa sen asentamisen jälkeen. Sen mukaan laatan kylki sekä urat laatan sivuilla ovat myös näkyvissä. Näin ollen mitättömyysosasto ei sen mukaan vertaillut kaikkia kyseisen mallin merkityksellisiä piirteitä ”D1:ssä oleviin piirteisiin” nähden, minkä vuoksi mitättömyysosaston päätöksen toteamus, jonka mukaan mainittu malli ei ole uusi, on virheellinen.

47. Riidanalaisen päätöksen tarkkaavainen lukeminen tuo hieman epäselvästä muotoilusta huolimatta esiin, että valituslautakunta hyväksyi argumentin, jonka mukaan peitelaatan yläosa ei ole sen ainoa osa, joka jää näkyviin kyseisen mallin kattaman ”suihkun vesilukon” (shower drain) asentamisen jälkeen. Viimeksi mainittu nimittäin toteaa mainitun päätöksen 31 kohdassa, että ”kyseinen malli koostuu suorakulmaisesta peitelaatasta, mutta myös sivuilla olevista urista ja suihkun vesilukon terävistä ulkoreunoista, mitkä kaikki elementit näkyvät tavanomaisessa käytössä”.

48. Tästä on todettava, että kyseisen mallin kohteena oleva tuote koostuu mitättömyysosaston perustellusti toteamalla tavalla peitelaatasta, säiliöstä ja suihkun vesilukon liiteyhteestä. Erityisesti on niin, että suihkuvesi juoksee lattiakaivoon ja se ohjautuu vesilukon kautta viemäriin. Säiliötä peittää peitelaatta, jonka erityinen ominaispiirre on, että se on kiinteä, eli sen pinnalla ei ole reikiä, joista vesi voisi juosta lattiakaivoon. Veden juokseminen lattiakaivoon tapahtuu kahta uraa pitkin molemmin puolin laatan pitkiä sivuja.

49. Kyseisen mallin kohteena olevan ”suihkun vesilukon (shower drain)” asentamisen jälkeen eli sen suihkun lattiaan kiinnittämisen jälkeen näkyvissä ei ole pelkästään laatan yläpinta, vaan myös valituslautakunnan perustellusti riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa toteamalla tavalla kaksi sivuttaista uraa sekä lattiakaivon yläreuna. Valituslautakunta viittaa ilmeisesti tähän viimeksi mainittuun elementtiin, kun se mainitsee ”suihkun vesilukon (shower drain)” ”terävät ulkoreunat”. Näillä toteamuksilla perustellaan lisäksi päätelmä, jonka mukaan edellä 47 kohdassa mainittu riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa oleva virke on ymmärrettävä siten, että valituslautakunta katsoi väliintulijan tavoin, että kyseisen mallin kohteena olevan suihkun vesilukon (shower drain) näkyvät osat ”normaalikäytössä” eli sen asentamisen jälkeen eivät ole pelkästään peitelaatan yläosa, vaan myös muut tämän tuotteen yllä mainitut osat.

50. Edellä esitetyillä perusteilla on tarkasteltava kantajan ainoaa kanneperustetta.

51. Kantaja ei esitä kanteessa perusteita, jotka voisivat kyseenalaistaa edellä 47–49 kohdassa esitetyt toteamukset. Se pikemminkin riitauttaa valituslautakunnan vertailun kyseisen mallin ja riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa mainitun ”aikaisemman mallin” välillä. Sen mukaan tämä riidanalaisen päätöksen viimeinen kohta osoittaa, että valituslautakunta luki virheellisesti mitättömyysosaston päätöksen 19 kohdan.

52. Kantaja huomauttaa, että mitättömyysosasto käytti päätöksessään lyhennystä ”D1” viitatakseen kaikkiin asiakirjoihin toimitettuihin Blücher-luetteloiden otteisiin eikä pelkkään edellä 5 kohdassa esitettyyn kuvaan, joka on esitetty myös mitättömyysosaston päätöksen 8 kohdassa. Mainittu kuva on vain osa asiakirjaa, jota mitättömyysosaston päätöksessä kutsutaan nimellä ”D1”. Kantajan mukaan mitättömyysosaston toteamus päätöksensä 8 kohdassa ei lisäksi ole täysin asianmukainen, koska tämä kuva ei esitä ”vesikourua” vaan pelkästään vesikourun ”nollaritilää”. Kantaja selittää, että ilmaisun ”nollaritilä” on ymmärrettävä tarkoittavan lattiaan asennettuun poistokaivoon asetettua ritilää. Tässä ritilässä ei ole rei’itystä sen horisontaalisella pinnalla, minkä vuoksi poistettava neste voi juosta vain ritilän sivuja pitkin.

53. Kantaja väittää, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan ”nollaritilä” vastaa kyseisen mallin ”nollaritilää”. Molempia valmistetaan ruostumattomasta teräksestä ja niillä on pitkulainen nelisivuinen ulkomuoto. Kummassakaan niistä ei ole reikiä horisontaalipinnalla, minkä vuoksi poistettava neste voi juosta lattiakaivoon vain sivuja pitkin. Kantaja tarkentaa tästä, että mainitun kuvan keskellä olevassa laatassa näkyvän rei’än ainoa tehtävä on mahdollistaa lattiakaivon ritilän poistaminen puhdistamista varten. Se toteaa, ettei edellä mainittu kuva näytä enempää tai vähempää kuin suorakulmaisen peitelaatan, toisin sanoen ”nollaritilän”, joka on peräisin tanskalaisesta Blücher-nimisestä yrityksestä, vuodelta 1998 ja jonka tyyppimerkintä on ”Spaltrost” (saksaksi) tai ”Spalterist” (tanskaksi), mikä tarkoittaa ”uraritilää”.

54. Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä on virhe siltä osin kuin sen 31 kohdassa todetaan, että ”aikaisempi malli (D1) koostuu hyvin yksinkertaisesta ja suorakulmaisesta suihkun vesilukosta [(shower drain)], joka muodostuu peitelaatasta, jossa on reikä”. On kuitenkin tunnettu seikka, ettei suihkun viemärikaivo koostu pelkästään peitelaatasta, joka nimensä mukaisesti peittää jotakin, tässä tapauksessa suihkun viemäriä tai poistokaivoa. Sen mukaan valituslautakunta ei siis ottanut huomioon sitä seikkaa, että edellä 5 kohdassa oleva kuva esittää pelkästään peitelaatan ulkomuotoa eikä tavanomaisessa käytössä näkyvää koko suihkukaivon ulkomuotoa, jota aikaisempi Blücher-luetteloihin sisältyvä malli koskee.

55. Kantaja väittää näin ollen, että riidanalaisen päätöksen 7 ja 31 kohdasta ilmenee, että valituslautakunta vertaili virheellisesti kyseisen mallin tavanomaisessa käytössä näkyvää ulkomuotoa pelkkään edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaan peitelaattaan. Kantaja SMHV:lle toimittamista Blücher-luetteloista voidaan kuitenkin johtaa, että tässä kuvassa näkyvä ”nollaritilä” pitää asettaa poistokaivon suorien ulkoreunojen väliin ja että lattiakaivoa ympäröivän lattian pinta, lattiakaivon suorat ulkoreunat sekä niiden väliin asetettu ”nollaritilä” ovat samalla korkeudella. Näin on myös kyseisen mallin osalta.

56. Lisäksi Blücher-luetteloista ilmenee, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva peitelaatta, kuten myös muun tyyppiset peitelaatat, oli tarkoitettu asetettavaksi maahan asennetun poistokaivon suorien reunojen väliin. Poistokaivo löytyy itse kyseisten luetteloiden ensimmäiseltä ja viimeiseltä sivulta sillä erotuksella, että tässä kuvassa siinä on ritilä, jonka pinnalla on rei’itys.

57. Kantajan mukaan on niin, että kun edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva peitelaatta asetetaan Blücher-luetteloista ilmenevän kaltaiseen poistokaivoon, tällaisen suihkun vedenpoistolaitteen ulkoasu sisältää tavanomaisessa käytössä paitsi peitelaatan, myös ja vastoin valituslautakunnan kantaa mainitun laatan sivut tai reunat, pitkittäiset urat laatan molemmin puolin sekä poistokaivon terävän ulkoreunan.

58. Kantaja väittää näin ollen, että valituslautakunta nojautui riidanalaisen päätöksessään pätemättömiin perusteisiin sekä kyseisten mallien virheelliseen vertailuun.

59. Tästä on muistettava, että kuten edellä 45–47 kohdassa esitetyistä toteamuksista ilmenee, valituslautakunta katsoi perustellusti, että riidanalaisessa mallissa esitetyn suihkun vesilukon (shower drain) horisontaalipinta ei ole ainoa näkyvissä pysyvä elementti. Mitättömyysosasto, joka oli tehnyt vastakkaisen päätelmän päätöksensä 16 kohdassa, oli näin ollen tehnyt virheen, joka valituslautakunnan piti oikaista.

60. Valituslautakunta ei kuitenkaan tehnyt riidanalaisessa päätöksessä asianmukaisia päätelmiä toteamastaan virheestä.

61. On totta, että mitättömyysosasto oli kyseisen mallin uutuutta arvioidakseen vertaillut pelkästään kyseiseen malliin sisältyvää peitelaattaa ja edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaa peitelaattaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että olisi mahdollista arvioida kyseisen mallin uutuutta vertailemalla kaikkia sen osia, jotka pysyvät näkyvissä sen asentamisen jälkeen, ja pelkkää kyseisen kuvan keskellä olevaa laattaa. Tämä tarkoittaisi nimittäin vertailua yhtäältä kaikkien suihkun poistokaivon näkyvien osien (jotka näkyvät kyseisessä mallissa) ja toisaalta pelkästään yhden aikaisemman suihkun vedenpoistolaitteen elementin välillä.

62. Tältä osin ei ole välttämätöntä määritellä kantajan väittämällä tavalla (ks. edellä 54 kohta) sitä, onko tunnettua, että suihkun poistokaivo ei koostu pelkästään peitelaatasta. On riittävää todeta, ettei osapuolten SMHV:lle toimittamien seikkojen tutkimisen nojalla voida päätellä, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva peitelaatta on pelkkä nesteenpoistolaitteen osa ja että näin ollen kyseisen mallin uutuuden arviointi edellyttää tämän viimeksi mainitun asentamisen jälkeen näkyvien osien vertailua aikaisemman mallin asentamisen jälkeen näkyviin osiin, joiden osa edellä mainittu peitelaatta on.

63. Ensimmäiseksi on nimittäin todettava, että kantajan otteina toimittamissa Blücher-luetteloissa edellä 5 kohdassa esitettyä kuvaa edelsi otsikko ”Roste für Rinnen und Aufsatzstücke”, mikä tarkoittaa ”Vesikourujen ritilät ja liitososat”. Näin ollen on varmaa, että tämän kuvan keskellä oleva laatta on vain pelkkä peitelaatta, joka toimii nesteenpoistolaitteen ritilänä, eikä se ole tällainen kokonainen laite.

64. Toiseksi kyseisten luetteloiden muulla sivulla (sivu 21), jonka kantaja myös toimitti SMHV:lle, on diagrammi, joka osoittaa, kuinka Blücher-nimisen yrityksen valmistamat erilaiset osat voidaan yhdistää, jotta ne muodostavat kokonaisen nesteenpoistolaitteen. Erityisesti tässä diagrammissa esitetään kuusi erityyppistä ritilää, joista yhdessä ei ole rei’itystä ja jotka voidaan asentaa lattiakaivoon, joka puolestaan asennetaan vesilukkoon. Mainitut ritilät ovat muodoltaan nelikulmaisia eivätkä pitkulaisia, mutta on ilmeistä, että samaa periaatetta voidaan soveltaa muodoltaan ja mittasuhteiltaan erilaisiin ritilöihin.

65. Tästä on todettava, että tässä diagrammissa esitetyn ritilän, jossa ei ole rei’itystä (peitelaatta), mallinumero on 697.200.200.20. Saman luettelon sivulta 34 ilmenee, että on kyse Blücher-nimisen yrityksen tarjoamasta Spalrost-peitelaattasarjan neliönmuotoisesta muunnelmasta. Sama sarja sisältää muita malleja (numerot 697.200.075.99, 697.200.150.99 ja 697.200.200.99), joilla on sama ulkoasu (eli ilman rei’itystä horisontaalipinnalla), mutta pitkulainen muoto. Lisäksi kyseinen sivu sisältää näiden mallien mittasuhteiden lisäksi kuvan samanlaisesta peitelaatasta kuin se, joka on edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä. Näitä luetteloista lukemalla voidaan näin ollen helposti todeta, että niihin sisältyvät kaikentyyppiset ritilät (tai peitelaatat) pitää yhdistää muihin osiin, joita tarjoaa myös Blücher-niminen yritys, jotta ne muodostaisivat nesteenpoistolaitteen.

66. Kolmanneksi, kuten kantaja väittää, sen SMHV:lle toimittamiin luettelon otteisiin kuuluvien Blücher-luetteloiden ensimmäinen ja viimeinen sivu sisältävät kuvia pitkulaisenmuotoisesta vedenpoistolaitteesta, jota Blücher-niminen yritys tarjoaa, sillä erotuksella, että se on varustettu näissä kahdessa kuvassa peitelaatalla, jonka horisontaalipinnalla on rei’itys (ritilä).

67. Neljänneksi on myös todettava, että kantajan SMHV:n mitättömyysosastolle 2.4.2010 tekemien huomautusten 15 ja 16 kohdasta ilmenee selvästi, että Blücher-luetteloissa olevat peitelaatat ilman rei’itystä, joihin edellä 5 kohdan kuvan keskellä oleva laatta kuuluu, ovat vain osa nesteenpoistolaitetta eivätkä ne yksin muodosta tällaista laitetta.

68. Viidenneksi on lopuksi todettava, ettei väliintulija myöskään riitauttanut SMHV:n elimissä sitä seikkaa, että Blücher-nimisen yrityksen tarjoamaa Spaltrost-tyyppistä peitelaattaa käytetään osana nesteidenpoistolaitetta. Väliintulija toimitti sitä vastoin mitättömyysosastolle 27.6.2010 tekemiensä huomautusten liitteessä 11 otteita Blücher-nimisen yrityksen toisesta luettelosta, joka sisälsi kuvan sellaisesta peitelaatasta, joka esiintyi edellä 5 kohdassa olevan kuvan keskellä, asetettuna lattiakaivoon, jonka alapuolella on vesilukko. Se muistutti tästä seikasta lisäksi vastauskirjelmässään.

69. On tosin totta, että väliintulija esitti tämän asiakirjan sen myös unionin yleisessä tuomioistuimessa toistetun perustelun tueksi, jonka mukaan Blücher-nimisen yrityksen kyseinen peitelaatta ja nesteenpoistolaitteet, joissa sitä voidaan käyttää, eivät olleet tarkoitettu käytettäviksi suihkussa vaan teollisuuskäytössä. Väliintulijan SMHV:lle esittämän luettelon otteen samalla sivulla kuin tämä kuva oleva teksti osoittaa nimittäin selvästi, että on kyse elintarviketeollisuudessa käytettävistä nesteenpoistolaitteista.

70. Tämä ei kuitenkaan muuta lainkaan sitä seikkaa, että tästä samasta kuvasta ilmenee selvästi, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva peitelaatta ei ole yksinään nesteenpoistolaite (tai suihkun vesilukko, kuten valituslautakunta näyttää katsoneen), vaan se on vain yksi osa tällaista laitetta. Tästä seuraa näin ollen, että valituslautakunta vertaili kyseisen mallin uutuuden arvioimiseksi virheellisesti viimeksi mainitun asentamisen jälkeen näkyviä piirteitä ja tätä pelkkää laattaa.

71. SMHV tai väliintulija eivät kyseenalaista näitä toteamuksia.

72. SMHV vetoaa 22.6.2010 annettuun tuomioon Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (Viestintälaite) (T‑153/08, Kok., EU:T:2010:248, 23 ja 24 kohta). Sen mukaan tästä tuomiosta johtuu, että kun otetaan huomioon se, että asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdassa viitataan kyseisten mallien yleisvaikutelmien eroavuuteen, yhteisömallin luonteen yksilöllisyyden tutkimista ei voida suorittaa erilaisten aikaisempien mallien erityisten elementtien perusteella. Näin ollen on syytä verrata toisiinsa yhtäältä riidanalaisesta yhteisömallista saatavaa yleisvaikutelmaa ja toisaalta kustakin aikaisemmasta mallista, johon mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä on pätevästi vedonnut, saatavaa yleisvaikutelmaa.

73. SMHV väittää, että tämän tuomion perustelu, jota sovelletaan mallin yksilölliseen luonteeseen, ulottuu välttämättä uutuuden tutkimiseen. Näin ollen useiden aikaisempien mallien piirteitä ei voida yhdistää uudemman mallin uutuuden kyseenalaistamiseksi.

74. Tämä väite on hylättävä, koska se perustuu virheelliseen käsitykseen kantajan perusteesta. Viimeksi mainittu ei nimittäin moiti valituslautakuntaa siitä, ettei se ottanut huomioon aikaisempien mallien erityisiä elementtejä verratakseen niitä kyseiseen malliin nähden, vaan siitä, että se vertaili toisiinsa kyseisen mallin suihkun vesilukkoa (shower drain) kokonaisuudessaan ja Blücher-nimisen yrityksen tarjoaman mitättömyysvaatimuksen tueksi vedotun nesteenpoistolaitteen pelkkää yhtä osaa eikä sitä kokonaisuudessaan.

75. SMHV väittää myös, ettei kantaja ole osoittanut sellaisen kyseistä mallia aikaisemman mallin, jossa olisi kaikki kyseisen mallin piirteet, olemassaoloa. Sen mukaan kantajan perustelut nojautuvat kahden erilaisen mallin yhdistelmään. Vaikka ne tehdään tunnetuksi samoissa luetteloissa (Blücher-luettelot), näitä kahta mallia ei esitetä yhdessä. Se arvioi, että vaikka Blücher-luettelot tarkoittaisivat asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tunnetuksi tulemista, jokaista niissä olevaa mallia on vertailtava yksittäin kyseiseen malliin nähden.

76. Tämä peruste nojautuu olettamaan, jonka mukaan SMHV:lle ei ole esitetty mitään kuvaa, joka esittää edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaa peitelaattaa, joka on asetettu pitkulaisenmuotoiseen poistokaivoon ja muodostaa näin ollen kokonaisen nesteenpoistovälineen. Tämän argumentin esittämistä SMHV:n vastauskirjelmässä edeltävät perusteet, jolla pyritään perustellusti osoittamaan (ks. edellä 22 ja 23 kohta), ettei kannekirjelmän liitteen A.9 sivulla 76 olevaa asiakirjaa pidä ottaa huomioon. Edellä 68 kohdasta ilmenee kuitenkin, että olettama, johon tämä SMHV:n argumentti nojautuu, on virheellinen, mikä jo riittää sen hylkäämiseen.

77. Joka tapauksessa on todettava, että yleisemmin siinä tapauksessa, että mallissa on useita osia, sen on katsottava tulleen tunnetuksi asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun kaikki osat ovat tulleet tunnetuksi ja ilmoitetaan selvästi, että nämä osat on tarkoitettu yhdistettäväksi toisiinsa muodostaakseen tietyn tuotteen, ja mahdollistavat tällä tavoin tämän mallin muodon ja piirteiden tunnistamisen.

78. Toisin sanoen ei voida katsoa, että malli on asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla uusi, kun se koostuu pelkästään jo tunnetuksi tulleiden sellaisten mallien yhdistelmästä, joita on todettu käytettävän yhdessä.

79. Käsiteltävässä asiassa tämä tarkoittaa sitä, että sikäli kuin edellä 63–67 kohdassa mainituilla perusteilla Blücher-luetteloista ilmenee selvästi, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva peitelaatta on tarkoitettu yhdistettäväksi Blücher-nimisen yrityksen tarjoamiin, myös näissä luetteloissa oleviin, lattiakaivoihin ja vesilukkoihin muodostaakseen kokonaisen nesteiden poistolaitteen, SMHV:n on kyseisen mallin uutuutta arvioidakseen vertailtava sitä muun muassa nesteenpoistolaitteeseen, joka muodostuu kyseisestä peitelaatasta yhdessä muiden Blücher-nimityksen yrityksen tarjoamien nesteenpoistolaitteen osien kanssa, vaikka mainituissa luetteloissa ei olisikaan kuvaa tällaisesta yhdistelmästä.

80. SMHV väittää edelleen, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevan peitelaatan reikä on myös erilainen osa sen ja kyseisen mallin välillä, vaikka valituslautakunta ei maininnut tätä eroa.

81. Myös tämä perustelu on torjuttava. Yhtäältä ei ole mahdollista hylätä kantajan perustelua riidanalaista päätöstä koskevasta virheestä viittaamalla seikkaan, jota ei ole mainittu mainitussa päätöksessä. Toisaalta valituslautakunnan tekemä virhe on kantajan perustelun, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo perusteettomaksi, mukaan ennen kaikkea se, että valituslautakunta vertaili kyseisen mallin kohteena olevaa koko laitetta (suihkun vesilukko) pelkästään yhteen aikaisemman mallin osaan. Toisin sanoen virhe on vertailussa käytettävän aikaisemman mallin tunnistamisessa eikä – kuten tässä SMHV:n perusteessa oletetaan – viimeksi mainitun mallin piirteissä.

82. Väliintulija puolestaan väittää, että koska kantaja väitti SMHV:ssä aluksi, että kyseiseltä mallilta puuttui uutuus pelkästään edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaan laattaan nähden, on ymmärrettävää, että sekä mitättömyysosasto että valituslautakunta perustivat päätöksensä mainitun mallin ja tämän pelkän laatan vertailuun.

83. Myös tämä peruste on torjuttava. On muistettava, että kantaja vetosi mitättömyysosastossa useisiin seikkoihin väitteensä tueksi, jonka mukaan kyseinen malli ei ole uusi eikä luonteeltaan yksilöllinen. Mitättömyysosasto katsoi, että kyseisen mallin ainoa näkyvä osa asentamisen jälkeen on sen peitelaatta ja että se on samanlainen kuin edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva laatta, ja hyväksyi tällä perusteella mitättömyysvaatimuksen. Se ei näin ollen vertaillut kyseistä mallia muihin malleihin, jotka esiintyivät kantajan esittämissä asiakirjoissa.

84. Koska valituslautakunta katsoi perustellusti, että kyseisessä mallissa olevat muut suihkun vesilukon osat pysyivät näkyvissä asentamisen jälkeen, se ei voinut, kuten on jo todettu, vertailla tätä mallia edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaan pelkkään peitelaattaan. Arvioidessaan kyseisen mallin uutuutta sen piti tutkia, onko kaikkien tässä mallissa näkyvien piirteiden ja kaikkien aikaisemman mallin, johon on vedottu, piirteiden välillä sellaisia eroja, jotka eivät ole merkityksettömiä, eikä rajoittua pelkästään peitelaattaan, joka on aikaisemman mallin osa.

85. Väliintulija väitti myös, että vaikka kantaja väitti valituslautakunnassa, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva peitelaatta voidaan asentaa suorakulmaiseen, pitkulaisenmuotoiseen lattiakaivoon, jossa on asennuksen jälkeen näkyviin jäävä reuna, se ei tukenut näitä väitteitään todisteilla, koska mitään kuvaa tällaisesta asennuksesta ei ole Blücher-luetteloissa. Tästä väliintulija muistutti, ettei kannekirjelmän liitteen A.9 76 sivua, jolla on kuvan kyseisestä peitelaatasta asennettuna pitkulaiseen kaivoon, ollut esitetty SMHV:lle eikä sitä pidä ottaa h uomioon.

86. Näitä väitteitä ei kuitenkaan voida hyväksyä jo edellä 63–70 esitetyillä perusteilla.

87. Tästä seuraa, että ainoa kanneperuste on perusteltu.

88. Kuten edellä 20 kohdassa on jo todettu, kantaja vaatii toisessa vaatimuksessaan riidanalaisen päätöksen muuttamista sillä tavoin, että väliintulijan valitus valituslautakunnassa hylätään ja mitättömyysosaston päätös, jossa hyväksytään mitättömyysvaatimus, vahvistetaan, tarvittaessa korvaamalla viimeksi mainitun päätöksen perustelut. Näin ollen on määriteltävä, mikä merkitys on annettava kantajan muutosvaatimuksille.

Kantajan vaatimusten toisen kohdan perusteltavuus

89. On todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan mukainen valvonta on SMHV:n valituslautakuntien päätösten laillisuuden valvontaa, ja se voi kumota kanteen kohteena olevan päätöksen tai muuttaa sitä vain, jos sitä koski sen tekohetkellä jokin tämän asetuksen 61 artiklan 2 kohdassa ilmoitettu kumoamis- tai muuttamisperuste. Tästä seuraa, että unionin yleiselle tuomioistuimelle annettu päätösten muuttamista koskeva toimivalta ei anna sille oikeutta korvata valituslautakunnan arviointia omalla arvioinnillaan eikä myöskään oikeutta arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole lausunut. Päätöksen muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvitettyjen tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (ks. analogisesti tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C-263/09 P, Kok., EU:C:2011:452, 71 ja 72 kohta).

90. Käsiteltävässä asiassa on tosin totta, että sekä mitättömyysosasto että valituslautakunta tutkivat kyseisen mallin uutuutta. On kuitenkin jo todettu, että SMHV:n elinten tekemä tutkimus oli näissä kahdessa tapauksessa virheellinen: mitättömyysosasto katsoi virheellisesti, että kyseisen mallin kohteena olevan suihkun vesilukon asentamisen jälkeen sen ainoa näkyvissä pysyvä osa on peitelaatta. Se vertaili siis tätä laattaa edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaan laattaan ottamatta huomioon muita kantajan sille esittämiä todisteita. Valituslautakunta puolestaan tunnisti oikein mitättömyysosaston tekemän virheen, mutta sen sijaan, että se olisi vertaillut kyseisen mallin kohteena olevan suihkun vesilukon asentamisen jälkeen näkyviä osia kantajan esittämien aikaisempien mallien, mukaan lukien se malli, jonka osa mainitun kuvan keskellä oleva peitelaatta on, näkyviin osiin, valituslautakunta rajoittui virheellisesti vertailemaan pelkästään kyseistä mallia ja viimeksi mainittua laattaa.

91. Tästä seuraa, ettei kyseisen mallin uutuutta tutkittu täysin, kun otetaan huomioon kantajan esittämät aikaisemmat mallit. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen tekemä kyseisen mallin uutuuden tutkiminen, kun otetaan huomioon kaikki seikat, joihin kantaja on vedonnut SMHV:n elimissä, merkitsisi käytännössä yksinomaan SMHV:lle kuuluvien hallinnollisten ja tutkinnallisten tehtävien suorittamista ja olisi tästä syystä ristiriidassa sen toimielinten välisen tasapainon kanssa, johon SMHV:n ja unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltajako perustuu. Tästä seuraa, että kantajan edut on riittävästi turvattu riidanalaisen päätöksen kumoamisella (ks. vastaavasti edellä 20 kohdassa mainittu tuomio kirjoitusväline, EU:T:2010:190, 133 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti edellä 29 kohdassa mainittu tuomio VÖLKL, EU:T:2011:739, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92. Kantajan toista vaatimusta ei siis ole aiheellista hyväksyä.

Väliintulijan toisen vaatimuksen perusteltavuus

93. Kuten on jo todettu, väliintulija vaatii toisessa vaatimuksessaan riidanalaisen päätöksen kumoamista muulla perusteella kuin ne, joihin kantaja on vedonnut. Tämän vaatimuksen tueksi se väittää, että valituslautakunta loukkasi oleellisia muotomääräyksiä todetessaan riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa, että edellä 5 kohdassa esitetyssä kuvassa tehtiin tunnetuksi hyvin yksinkertainen suorakulmainen suihkun vesilukko, joka koostuu peitelaatasta, jossa on reikä. Sen mukaan tämä päätelmä on ristiriidassa osapuolten SMHV:n menettelyssä tekemien väitteiden kanssa eikä sitä ole perusteltu, minkä vuoksi riidanalaista päätöstä ei voida ymmärtää.

94. Väliintulija selittää tästä, että edellä 5 kohdassa esitetyssä kuvassa on pelkästään ritilöitä, joita voidaan käyttää nesteille tarkoitetussa lattiakaivossa. Ne sisältävät mainitun kuvan keskellä olevan laatan, jonka horisontaalipinta on tiivis, joten neste voi juosta vain sen sivujen urissa.

95. Väliintulija väittää kuitenkin, että sen itse SMHV:n elimille esittämien Blücher-luetteloiden otteista ilmenee, että tämä peitelaatta on tarkoitettu teollisuuskäyttöön eikä käytettäväksi suihkun vesilukon osana saniteettitilassa. Mainitussa luettelossa olevassa tämän laatan kuvassa on erityisesti pienen pakettiauton kuva, joka saman luettelon muun sivun selityksen mukaan merkitsee sitä, että tuote on tarkoitettu teollisuuskäyttöön.

96. Kantaja ei ole perustellusti riitauttanut näitä väitteitä valituslautakunnassa. Se on riitauttanut vain sen, ja lisäksi virheellisesti, että tällä seikalla olisi seurauksia sen mitättömyysvaatimuksen perusteltavuuteen. Riidanalainen päätös, jossa katsottiin kyseinen tuote suihkun vesilukoksi, ei siis ole perusteltu eikä sitä voida ymmärtää.

97. Kantaja väitti työjärjestyksen 135 artiklan 3 kohdan mukaisesti jättämässään kirjelmässä, ettei ”väliintulijan perusteelle voida antaa mitään painoarvoa”, koska on ”ensisijaista vastata kysymykseen siitä, oliko valituslautakunta voinut perustellusti katsoa, ettei asiakirja 'D1' koske Blücher[-luetteloa], kuten mitättömyysosasto päätti, vaan pelkästään [edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaa] peitelaattaa”. Sen mukaan väliintulijan esittämällä perusteella pyritään todellisuudessa käyttämään hyväksi riidanalaisessa päätöksessä olevaa semanttista sekaannusta sen tunnistamisessa, mitä ”D1” tarkoittaa, jotta kyseistä mallia vertailtaisiin pelkkään edellä mainittuun peitelaattaan. Kantaja vaatii näin ollen, että tämä peruste hylätään.

98. Koska väliintulija vetoaa toisen vaatimuksensa tueksi perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen, on muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan nojalla SMHV:n päätösten on oltava perusteltuja. Tällä perusteluvelvollisuudella on sama laajuus kuin SEUT 296 artiklasta johtuvalla perusteluvelvollisuudella, jonka mukaan perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tekijän päättely. Tällä velvollisuudella on kaksi tavoitetta: antaa asianomaisille tieto toteutettujen toimenpiteiden syistä, jotta he voisivat puolustaa oikeuksiaan, ja antaa Euroopan unionin tuomioistuimille mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuus. Valituslautakuntia ei kuitenkaan voida vaatia esittämään perusteluja, joissa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (ks. tuomio 25.4.2013, Bell & Ross v. SMHV – KIN (Rannekellon kehys), T‑80/10, EU:T:2013:214, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

99. On myös todettava, että perusteluvelvollisuus on olennainen menettelymääräys, joka on erotettava perustelujen oikeellisuudesta, joka kuuluu riidanalaisen toimen aineelliseen laillisuuteen. Päätöksen perusteluissa toistetaan näet virallisesti päätöksen perustana olevat syyt. Jos nämä syyt ovat virheellisiä, ne rasittavat päätöksen asiasisällön laillisuutta mutta eivät sen perusteluja, jotka saattavat olla riittävät, vaikka niissä esitetään virheellisiä syitä (ks. edellä 98 kohdassa mainittu asia Rannekellon kehys, EU:T:2013:214, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100. Väliintulijan perusteista ilmenee, että se katsoo, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevan tuotteen luonne ja erityisesti kysymys siitä, onko se tarkoitettu käytettäväksi suihkun osana vai teollisuuskäytössä nesteiden lattiakaivon osana, on merkityksellinen kantajan mitättömyysvaatimuksen ratkaisemiselle. Vaikka oletettaisiin, että näin on, on todettava, että riidanalainen päätös sisältää tästä riittävän perustelun, koska sen 31 kohdassa todetaan, että on kyse ”suihkun vesilukosta”.

101. Todellisuudessa väliintulijan tarkoituksena on kyseenalaistaa perusteillaan valituslautakunnan kyseisen toteamuksen perusteltavuus. Tämä voidaan johtaa väliintulijan viittauksesta sen SMHV:n elimille toimittamiin perusteisiin ja asiakirjoihin, jotka sen mukaan osoittavat, että kyseinen tuote on tarkoitettu teollisuuskäyttöön. Väliintulijan mukaan edellä mainittu valituslautakunnan toteamus on virheellinen siltä osin kuin valituslautakunta ei ottanut huomioon tätä perustetta ja näitä asiakirjoja eikä kantajan riitauttamisen puuttumista. Tällä tavoin on ymmärrettävä myös väliintulijan peruste, jonka mukaan riidanalaista päätöstä ei tältä osin ”voida ymmärtää”.

102. Ennen kuin tarvittaessa tarkastetaan valituslautakunnan toteamuksen perusteltavuus, on tarkasteltava sen merkitystä kantajan mitättömyysvaatimuksen perusteltavuuden arvioinnissa. Tästä on muistettava, että väliintulija pitää kiinni edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevan tuotteen asianmukaista tunnistamista koskevasta kysymyksestä, koska se katsoo, että jos tämä tuote osoittautuisi erilaiseksi kuin se (suihkun vesilukko), joka on kyseisen mallin kohteena, tämä seikka riittäisi aiheuttamaan kantajan mitättömyysvaatimuksen hylkäämisen (ks. myös edellä 30–35 kohta). Näin ollen on ratkaistava, onko viimeksi mainittu olettama oikea.

103. Nimittäin vain siinä tapauksessa, että mahdollinen valituslautakunnan virhe aikaisemman mallin kohteena olevan tuotteen tunnistamisessa voi oikeuttaa sen päätöksen kumoamisen, mitä väliintulija vaatii toisessa vaatimuksessaan.

104. Tästä on todettava, että osapuolet ovat SMHV:n elimissä käsitelleet kyseisten tuotteiden käyttötarkoituksen merkitystä mitättömyysvaatimuksen ratkaisemiselle sekä kantajan mainitun vaatimuksen tueksi esittämien aikaisempien mallien että kyseisen mallin osalta. Näin ollen väliintulija esitti mitättömyysosastossa 22.6.2010 päivätyissä huomautuksissa, etteivät kantajan esittämät aikaisemmat mallit, joihin kuuluvat Blücher-luetteloissa olevat mallit, voi kyseenalaistaa kyseisen mallin yksilöllistä luonnetta, koska niiden kohteena ovat erilaiset tuotteet eli nesteille tarkoitetut lattiakaivot teollisuuskäytössä.

105. Väliintulija vetosi väitteensä tueksi Benelux-maiden hallitusten yhteisen kannanoton otteeseen, joka liittyy Beneluxin yhdenmukaisen mallilain muuttamista koskevaan 20.6.2002 laadittuun pöytäkirjaan (jäljempänä LBDM). Tämän muutoksen tarkoituksena oli mukauttaa LBDM mallien oikeudellisesta suojasta 13.10.1998 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 98/71/EY (EYVL L 289, s. 28), jonka mallin uutuutta ja yksilöllistä luonnetta koskevat säännökset on laadittu lähes samalla tavalla kuin vastaavat säännökset asetuksessa N:o 6/2002.

106. Mainitun lausunnon otteessa, johon kantaja vetoaa, todetaan erityisesti seuraavaa:

”Mallioikeudella suojataan tällä hetkellä tuotteen, jolla on hyödyllinen käyttötarkoitus, uutta ulkomuotoa. Nämä kolme käsitettä – ulkomuoto, tuote ja hyödyllinen käyttö – ovat erottamattomia, kuten Alankomaiden Hoge Raad (korkein oikeus) vahvisti 10.3.1995 annetussa tuomiossa (NJ 1995, 670, Kinderkapperstoel). Olemassa oleva tuote, joka saa muun hyödyllisen käytön kuin se, joka on hakemuksen kohteena, voi näin ollen saada itsenäistä suojaa mallina, vaikka tuotetta ei ole merkittävällä tavalla muutettu ja se on sen tuotteen ominainen osa, jolla on uusi hyödyllinen käyttötarkoitus. Vaikka direktiivissä ei ole käsitettä ”hyödyllinen käyttötarkoitus”, lopputulos on sama, koska suoja liittyy mallin ja tuotteen avulla kohteeseen ja koska kampaajan lastentuoli on eri esine kuin leikkiauto.”

107. Tässä otteessa oleva viittaus ”kampaamon lastentuoliin”, joka on ”eri esine kuin leikkiauto”, viittaa olosuhteisiin asiassa, jossa annettiin edellä 106 kohdassa mainittu Hoge Raad der Nederlandenin (Alankomaiden korkein oikeus) tuomio 10.3.1995. Kuten tämän tuomion kopiosta, jonka väliintulija on toimittanut vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen asiakirjojen toimittamista koskevaan pyyntöön, ilmenee, tämä asia koskee kampaajan tuolia, jonka pääasiallisena osana on leikkiauto, joka ilmeisesti jo oli Benelux-maiden markkinoilla ja jonka kohdeyleisö tunsi, koskevaa rekisteröintihakemusta Benelux-maiden alueella suojelluksi malliksi. Hoge Raad totesi, että on vaikeaa nähdä, miksi se seikka, että tuote koostuu muun muassa esineestä, jolla on alun perin erilainen hyödyllinen käyttötarkoitus ja jonka kyseiset teolliset ja kaupalliset piirit jo tuntevat, estäisi toteamasta, että on kyse tuotteesta, jolla on uusi ulkomuoto, jota voidaan suojata rekisteröidyllä mallilla.

108. Mitättömyysosasto hylkäsi tämän väliintulijan perusteen päätöksensä 20 kohdassa merkityksettömänä. Sen mukaan ”sen tuotteen käyttö, johon malli on liitetty, ei ole ulkoasun piirre ja näin ollen tällä erolla ei ole mitään vaikutusta kyseisten kahden mallin vertailussa”.

109. Kuten edellä 31 kohdassa on todettu, väliintulija kuitenkin toisti valituksessaan valituslautakunnassa edellä 104–107 kohdassa tiivistetyt perusteensa ja katsoi, että mitättömyysosasto oli hylännyt virheellisesti mainitun perusteen.

110. Kantaja kiisti huomautuksissaan valituslautakunnassa 10.5.2011 väliintulijan edellä 104–107 kohdassa tiivistetyt perusteet. Se muun muassa väitti, että vastoin Benelux-maiden hallitusten yhteistä lausuntoa edellä 106 kohdassa mainitussa Hoge Raadin 10.3.1995 antamassa tuomiossa hyväksyttyä päätelmää ei voida soveltaa direktiivin 98/71 ja asetuksen N:o 6/2002 säännösten soveltamiseen. Se vetosi tältä osin julkisasiamies D.F.W Verkaden 4.2.2005 tekemään ratkaisuehdotukseen asiassa C 04/27 HR Hoge Raadissa. Vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen pyyntöön toimittaa asiakirjoja se toimitti kopion vaatimuksistaan. Julkisasiamies totesi siitä kysymyksestä, voidaanko edellä mainitussa tuomiossa hyväksyttyä päätelmää soveltaa, kun LBDM on muutettu direktiivin 98/71 mukaiseksi, että on kysymys selvästä asiasta (”acte clair”) ja että jos Hoge Raad katsoo, että tämä kysymys on merkityksellinen siinä vireillä olevan riidan ratkaisemiseksi, on esitettävä ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle. Kantaja vetosi myös Court of Appealin (England & Wales) (muutoksenhakutuomioistuin (Englanti ja Wales)) 23.4.2008 antamaan tuomioon [2008] EWCA Civ 358, jossa sen mukaan nojaudutaan myös sen päätelmään. Se liitti huomautuksiinsa kopion tästä tuomiosta.

111. Osapuolet käsittelivät tätä kysymystä vielä valituslautakunnalle jätetyissä vastauskirjelmissä ja vastinekirjelmissä. Viimeksi mainittu ei ole kuitenkaan ottanut riidanalaisessa päätöksessä kantaa osapuolten esittämiin kysymyksiin.

112. Määritelläkseen, voiko mallin kohteena olevan tuotteen luonne asetuksen N:o 6/2002 mukaan vaikuttaa sen uutuuden tai yksilöllisen luonteen arviointiin, on todettava, kuten saman asetuksen 3 artiklan a alakohdasta ilmenee (ks. edellä 38 kohta), että tässä asetuksessa käytetty sana ”malli” tarkoittaa tuotteen tai sen osan ulkomuotoa. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”mallin suoja” koostuu tuotteen ulkomuodon suojaamisesta (tuomio 9.9.2014, Biscuits Poult v. SMHV – Banketbakkerij Merba (Keksi), T‑494/12, Kok., EU:T:2014:757, 19 kohta).

113. Lisäksi asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan 1 kohdan mukaan rekisteröity yhteisömalli, kuten kyseinen malli, antaa haltijalleen yksinoikeuden käyttää mallia ja estää kolmatta osapuolta käyttämästä sitä ilman haltijan lupaa, ja mainitussa säännöksessä tarkoitettu käyttö käsittää ”erityisesti sellaisen tuotteen, johon kyseinen malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan, valmistamisen, tarjoamisen, markkinoille saattamisen, maahantuonnin, maastaviennin tai käytön sekä tällaisen tuotteen varastoinnin näihin tarkoituksiin”.

114. On muistettava, että asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 2 kohdan mukaan rekisteröityä yhteisömallia koskevan hakemuksen on sisällettävä maininta tuotteista, joihin malli aiotaan sisällyttää tai joihin sitä aiotaan soveltaa. Kuitenkin saman artiklan 6 kohdassa täsmennetään, että 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ”eivät sellaisenaan vaikuta mallin suojan laajuuteen”.

115. Kun otetaan huomioon muun muassa asetuksen N:o 6/2002 36 artiklan 6 kohdan säännös ja viittaus mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ”tuotteeseen”, on todettava, että rekisteröity yhteisömalli antaa haltijalleen yksinomaisen oikeuden käyttää kyseistä mallia kaikenlaisissa tuotteissa (eikä pelkästään rekisteröintihakemuksessa mainitussa tuotteessa) ja että saman asetuksen 10 artiklan mukaan yhteisömallin antaman suojan piiriin kuuluvat kaikki mallit, joista asiantunteva käyttäjä ei saa erilaista yleisvaikutelmaa. Se antaa haltijalleen myös oikeuden kieltää kolmansia käyttämästä kaikenlaisiin tuotteisiin sitä mallia, jonka haltija se on, sekä jokaista mallia, josta asiantunteva käyttäjä ei saa erilaista yleisvaikutelmaa. Jos olisi toisin, 19 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ei viitattaisi ”tuotteeseen” vaan pelkästään rekisteröintihakemuksessa mainittuun tuotteeseen (tai mainittuihin tuotteisiin).

116. Tämä päätelmä huomioon ottaen on myös todettava, ettei yhteisömallia voida katsoa uudeksi asetuksen N:o 6/2002 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sama malli on tullut tunnetuksi ennen tässä säännöksessä määriteltyjä määräpäiviä, vaikka tämä aikaisempi malli sisältyisi eri tuotteeseen tai sitä sovellettaisiin viimeksi mainittuun. Päinvastaisessa tapauksessa tämän mallin myöhempi rekisteröiminen yhteisömalliksi, joka aiotaan sisällyttää muuhun tuotteeseen kuin siihen, joka on jo tullut tunnetuksi, tai jota aiotaan soveltaa tähän muuhun tuotteeseen, antaisi edellä 115 kohdassa esitetyillä perusteilla tämän myöhemmän rekisteröinnin haltijalle oikeuden kieltää sen käyttö myös tuotteelle, jota aikaisempi tunnetuksi tekeminen koski. Tällainen tulos olisi kuitenkin paradoksaalinen.

117. Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen säännös ei myöskään johda erilaiseen päätelmään.

118. Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että ”[s]ovellettaessa [mainitun asetuksen] 5 ja 6 artiklaa mallin katsotaan tulleen tunnetuksi, jos se on julkaistu rekisteröinnin jälkeen tai muutoin, asetettu näytteille, jos sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muulla tavoin julkistettu tapauksen mukaan joko ennen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tai ennen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja ajankohtia, paitsi silloin, kun nämä toimet eivät kohtuudella ole voineet tulla [unionin] alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä”.

119. Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen sananmukainen tulkinta johtaa päätelmään, jonka mukaan tässä säännöksessä tarkoitettu ”ala” voi olla vain se ala, johon kuuluu tuote, johon tunnetuksi tullut malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan. Näin ollen tämän säännöksen mukaan aikaisemman mallin, joka sisältyy määriteltyyn tuotteeseen tai jota sovelletaan viimeksi mainittuun, katsotaan tulleen tunnetuksi, jos se on julkaistu, paitsi jos sen ei voida katsoa kohtuudella tullen unionissa kyseistä tuotetta koskevalla alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä.

120. Asetuksen N:o 6/2002 valmistelutöissä vahvistetaan tämä tulkinta. Tämän asetuksen 7 artiklan laadinta vastaa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ehdotuksesta yhteisömallista annettavaksi neuvoston asetukseksi (EYVL 1994, C 388, s. 9) antaman lausunnon 3.1.4. kohdassa olevaa ehdotusta, jonka sanamuoto on suurelta osin analoginen. Tämän ehdotuksen perustelemiseksi kyseisen lausunnon 3.1.2 ja 3.2.3 kohdassa mainitaan seuraavaa:

”3.1.2. [Yhteisömallin uutuuden arviointia koskeva] tällä tavoin laadittu säännös vaikuttaa vaikeasti sovellettavalta useilla aloilla ja erityisesti tekstiiliteollisuudessa. On yleistä, että väärennettyjen tuotteiden myyjät hankkivat todistuksia, jotka osoittavat virheellisesti, että kyseinen malli oli jo luotu aikaisemmin kolmannessa maassa.

3.1.3. Näin ollen on viitattava tunnetuksi tekemiseen Euroopan yhteisössä ennen viitepäivämäärää.”

121. Toisin sanoen on niin, että kun vaaditaan aikaisemman mallin tunnetuksi tulemista alalla toimivien tahojen keskuudessa unionissa, asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa pyritään välttämään se mahdollisuus, että väitetysti aikaisempi malli otetaan huomioon saman asetuksen 5 ja 6 artiklojen soveltamiseksi, vaikka kyseisen tuotteen alalla toimivat tahot (joilla voidaan yleisesti katsoa olevan parempi tuntemus malleista, jotka ovat jo tullee t tunnetuksi kyseisen mallin jättämishetkellä kyseisellä alalla, kuin yleisöllä yleensä) eivät tuntisi tätä mallia. Edellä mainitussa talous- ja sosiaalikomitean ehdotuksessa mainittu perustelu ei kata sitä olettamaa, jonka mukaan aikaisempi malli tunnetaan unionin tietyllä alalla toimivien tahojen keskuudessa, mutta ei sellaisen toisen alalla toimivien tahojen keskuudessa, johon kuuluu erilaisia tuotteita.

122. Edellä esitetyillä perusteilla asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”ala” ei rajoitu sen tuotteen alaan, johon kyseinen malli aiotaan sisällyttää tai jossa sitä aiotaan soveltaa.

123. Näin ollen erilaiseen tuotteeseen kuin se, jota myöhempi malli koskee, sisältyvä tai siihen sovellettava malli on lähtökohtaisesti merkityksellinen tämän myöhemmän mallin uutuuden arvioinnissa asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tämän viimeksi mainitun artiklan sanamuodossa nimittäin suljetaan pois se, että malli voitaisiin katsoa uudeksi, jos sama malli on aikaisemmin tullut tunnetuksi yleisön keskuudessa riippumatta siitä, mikä on se tuote, johon aikaisempi malli aiotaan sisällyttää tai johon sitä aiotaan soveltaa.

124. Joka tapauksessa aikaisemman mallin alalla voi tarvittaessa olla tietty merkitys, kun arvioidaan asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitettua mallin yksilöllistä luonnetta.

125. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”6 artikla

Yksilöllinen luonne

1. Mallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi:

a) kun kyseessä on rekisteröimätön yhteisömalli, ennen sitä päivää, jona malli, jolle suojaa vaaditaan, on ensimmäisen kerran tullut tunnetuksi, tai

b) kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää.

2. Yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.”

126. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklasta ilmenee, että mallin yksilöllistä luonnetta on arvioitava sen mukaan, millaisen kokonaisvaikutelman asiantunteva käyttäjä siitä saa.

127. Oikeuskäytännössä on todettu, että asiantuntevan käyttäjän käsite on ymmärrettävä välimuodoksi keskivertokuluttajan, jota sovelletaan tavaramerkkialalla ja jolta ei edellytetä mitään erityistä tietämystä ja joka ei pääsääntöisesti tee suoraa vertailua kyseisten tavaramerkkien välillä, ja toimialan tuntijan eli syvällisen teknisen tietämyksen omaavan asiantuntijan käsitteiden välillä. Näin ollen on niin, että vaikka asiantunteva käyttäjä ei ole tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, joka tavallisesti mieltää mallin kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia, hän ei myöskään ole asiantuntija tai toimialan tuntija, joka kykenee tarkastelemaan yksityiskohtaisesti kyseisten mallien pienimpiä mahdollisia eroja (ks. tuomio 21.11.2013, El Hogar Perfecto del Siglo XXI v. SMHV – Wenf International Advisers (Korkkiruuvi), T‑337/12, Kok., EU:T:2013:601, 21 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128. Oikeuskäytännössä täsmennetään myös, että ”käyttäjän” ominaisuus tarkoittaa, että kyseinen henkilö käyttää mallin kohteena olevaa tuotetta tämän tuotteen käyttötarkoituksen mukaisesti. Määrite ”asiantunteva” viittaa lisäksi siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevat erilaiset mallit ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessä kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (ks. edellä 127 kohdassa mainittu tuomio Korkkiruuvi, EU:T:2013:601, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetun mallin yksilöllisen luonteen kannalta huomioon otettava käyttäjä on sen tuotteen käyttäjä, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy.

130. Tältä osin on muistutettava myös asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 14 perustelukappaleen sanamuodosta, jonka mukaan ”[a]rvioitaessa, onko mallilla yksilöllinen luonne, olisi määriteltävä, poikkeaako mallia tarkastelevan asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma selvästi olemassa olevien mallien antamasta yleisvaikutelmasta ottaen huomioon sen tuotteen luonteen, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti sen teollisuudenalan, johon malli kuuluu, sekä mallin luoneella olleen vapauden sen kehittelyssä”. Tästä ilmenee myös, että mallin kohteena olevan tuotteen luonne ja se teollisuudenala, jolla tätä tuotetta käytetään, on otettava huomioon, kun arvioidaan kyseisen mallin yksilöllistä luonnetta.

131. Tältä osin ei voida sulkea pois sitä, että tuotteen, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, asiantunteva käyttäjä tuntee myös erilaisiin tuotteisiin liittyviä olemassa olevia malleja, vaikka tällaista tuntemusta ei myöskään voida automaattisesti olettaa.

132. Tästä seuraa, että tuotteen, johon aikaisempaa mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, tunnistaminen, johon on vedottu aikaisemman mallin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetun yksilöllisen luonteen riitauttamiseksi, on merkityksellinen tässä arvioinnissa. Kyseinen tuote tunnistamalla voidaan nimittäin määritellä, tunteeko sen tuotteen, johon myöhempää mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, asiantunteva käyttäjä aikaisemman mallin. Vain jos tämä viimeksi mainittu edellytys täyttyy, aikaisempi malli voi estää myöhemmän mallin yksilöllisen luonteen tunnustamisen.

133. Kun edellä esitettyjä toteamuksia sovelletaan käsiteltävässä asiassa, ne johtavat päätelmään, jonka mukaan sellaisen tuotteen tunnistaminen, johon mitättömyysvaatimuksen tueksi vedottu aikaisempi malli sisältyy, ei ole merkityksellistä kyseisen mallin asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetun uutuuden arvioinnissa, mutta sillä on kuitenkin merkitystä viimeksi mainitun mallin mainitun asetuksen 6 artiklassa tarkoitetun yksilöllisen luonteen arvioinnissa.

134. On muistettava, että valituslautakunta kumosi riidanalaisessa päätöksessä mitättömyysosaston päätöksen ja palautti asian viimeksi mainittuun ”asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, luettuna yhdessä 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan kanssa, perustuvan mitättömyysvaatimuksen käsittelemiseksi” (riidanalaisen päätöksen päätöslauselman 2 kohta) tai toisin sanoen kyseisen mallin yksilöllisen luonteen arvioimiseksi. Näin ollen sikäli kuin valituslautakunta päätti lausua itse sen tuotteen, johon aikaisempi mallia sisältyy, luonteesta eikä jättää tätä kysymystä mitättömyysosaston arvioitavaksi, sen piti perustaa päätelmänsä osapuolten sille tältä osin esittämien todisteiden asianmukaiseen arviointiin. Näin ollen on tarkastettava tämän arvioinnin perusteltavuus, kuten väliintulija vaatii.

135. Tästä on todettava, ettei mikään SMHV:n asiakirjoissa anna aihetta määritellä edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevaa peitelaattaa ”suihkun vesilukoksi” (shower drain) tai tällaisen vesilukon osaksi. Kuten väliintulija perustellusti väittää, kantajan SMHV:lle esittämissä Blücher-luetteloiden otteissa kuvataan nesteille tarkoitettuja lattiakaivoja sekä ritilöitä (mukaan lukien edellä mainittu laatta), joita voidaan käyttää niissä. Tällaisia lattiakaivoja voidaan niiden ritilöiden tai peitelaattojen kanssa yleensä käyttää useissa erilaisissa paikoissa.

136. Kuten väliintulija perustellusti huomauttaa, Blücher-luetteloissa edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä olevan peitelaatan kuvasta puuttuu pienen pakettiauton kuva. Mainittujen luetteloiden, jotka väliintulija itse jätti mitättömyysosastolle 22.6.2010 tekemien huomautustensa liitteessä 9, otteista ilmenee, että pienen pakettiauton kuva osoittaa jokaisen näissä luetteloissa tarjotun ritilän (tai laatan) ”painoluokan”. Toisin sanoen on kyse viittauksesta maksimaaliseen painoon, jonka kyseinen ritilä tai laatta kantaa.

137. Kokonaisuudessaan Blücher-luetteloissa on viisi ”painoluokkaa”: yksi ”paljasjalka-alueille” (kylpyhuoneet jne.), yksi ”kävelyalueille” (kauppakeskukset jne.), yksi ”haarukkavaunuille, kärryille” (kevytteollisuus), yksi ”pakettiautoille, kuorma-autoille” (tehdasteollisuus) ja yksi ”suurille nostolaitteille” (raskas teollisuus jne.). Pienellä pakettiautolla ilmoitettu ”painoluokka” vastaa siis toiseksi suurinta painoa, minkä kyseinen ritilä tai laatta voi kantaa. Tähän ”painoluokkaan” kuuluvat tuotteet soveltuvat toimitettujen selitysten mukaan teolliseen käyttöön esimerkiksi tehtaassa, ja ne voivat kantaa sellaisia painoja, joita tällainen käyttö edellyttää. Tämä ei kuitenkaan vastoin väliintulijan oletusta tarkoita, ettei niitä voitaisi käyttää muissa paikoissa, muun muassa suihkussa, jossa niiden täytyy tavallisesti kantaa pienempiä painoja.

138. On kuitenkin niin, että koska mikään asiakirjoissa ei osoita, että edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva peitelaatta on tarkoitettu yksinomaisesti tai pääasiassa käytettäväksi suihkun vesilukkona, valituslautakunta katsoi sen virheellisesti riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa ”suihkun vesilukoksi”. Sen olisi pitänyt käyttää tältä osin yleisempää ja Blücher-luetteloiden merkinnöistä ilmenevää kuvausta ja luokitella se esimerkiksi nesteille tarkoitetun lattiakaivon peitelaataksi.

139. Näin ollen väliintulijan perusteet, joilla on tarkoitus kyseenalaistaa sen valituslautakunnan päätelmän perusteltavuus, jonka mukaan edellä 5 kohdassa esitetyn kuvan keskellä oleva esine on suihkun vesilukko, on hyväksyttävä.

140. Edellä esitetyillä perusteilla sekä kantajan ainoa kanneperuste että väliintulijan esittämä liitännäisperuste ovat perusteltuja. Riidanalainen päätös on näin ollen kumottava, kuten sekä kantaja että väliintulija vaativat. Sitä vastoin, kuten edellä 92 kohdassa on esitetty, kantajan vaatimus riidanalaisen päätöksen muuttamisesta on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

141. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

142. SMHV on hävinnyt käsiteltävän asian, ja sekä kantaja että väliintulija ovat vaatineet sen velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kun otetaan huomioon, että kantajan oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus on esitetty vasta kanteen nostamisen jälkeen, on todettava, että oikeuskäytännön mukaan osapuolet voivat vapaasti esittää myöhemmin istunnossa oikeudenkäyntikuluja koskevia vaatimuksia, vaikka ne eivät olisi esittäneet niitä kannetta jätettäessä (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2006, Mast-Jägermeister v. SMHV – Licorera Zacapaneca (VENADO kehyksessä ym.), T‑81/03, T‑82/03 ja T‑103/03, Kok., EU:T:2006:397, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen tämä kantajan vaatimus on otettava tutkittavaksi.

143. SMHV on siis velvoitettava korvaamaan kantajan ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut niiden vaatimusten mukaisesti.

Päätöksen päätösosa

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 4.10.2012 tekemä päätös (asia R 2004/2010‑3) kumotaan.

2) Kanne hylätään muilta osin.

3) SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Group Nivellesin ja Easy Sanitairy Solutions BV:n oikeudenkäyntikulut.