EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

15 päivänä huhtikuuta 2015

Nikolaos Pipiliagkas

vastaan

Euroopan komissio

”Henkilöstö — Virkamiehet — Tosiin tehtäviin siirtäminen yksikön edun nimissä — Henkilöstösääntöjen 26 artikla — Puolustautumisoikeudet”

Aihe:

SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Nikolaos Pipiliagkas vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan Euroopan komission nimittävän viranomaisen päätöksen, jolla hänet siirrettiin toisiin tehtäviin liikenteen ja liikkumisen pääosaston (PO) yhteisten resurssien linjalle Brysseliin (Belgia).

Ratkaisu:

Euroopan komission 19.12.2012 tekemä päätös, jolla Nikolaos Pipiliagkas siirrettiin 1.1.2013 alkaen liikenteen ja liikkumisen pääosaston yhteisten resurssien linjalle Brysseliin, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan komissio vastaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Pipiliagkasille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1. Tuomioistuinmenettely – Prosessinjohtotoimet – Tiettyjen asiakirjojen aineistosta poistamista koskeva vaatimus, jonka on esittänyt virkamies, joka vetoaa siihen, ettei niitä pidä liittää hänen henkilökansioonsa – Hylkääminen

   (Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklan 2 kohta; henkilöstösääntöjen 26 artikla)

2. Virkamiehet – Henkilökansio – Siihen kuuluvat asiakirjat – Virkamiehen hallinnolliseen asemaan vaikuttava päätös – Käsite – Sellaisten virkamiesten tekemät ilmoitukset, jotka ovat antaneet ilmi toisen, myöhemmin toisiin tehtäviin siirretyn virkamiehen – Kuuluminen käsitteeseen

   (Henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta)

3. Virkamiehet – Virkamiehen hallinnolliseen asemaan vaikuttava päätös – Sellaisten tietojen huomioon ottaminen, joita ei ole virkamiehen henkilökansiossa – Ratkaiseva merkitys – Kumoaminen – Edellytykset

   (Henkilöstösääntöjen 26 artiklan toinen kohta ja 90 artiklan 1 kohta)

4. Virkamiehet – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Velvollisuus kuulla asianomaista henkilöä ennen hänelle vastaisen toimen toteuttamista – Laajuus

1.  Henkilöstösääntöjen 26 artiklassa asetetaan toimielimelle kielto vedota virkamiestä vastaan asiakirjoihin, joiden on oltava hänen henkilökansiossaan ja joita siinä ei mainittu, joten hallinnon päätös, joka perustuu tällaisiin asiakirjoihin, voidaan kumota. Tässä artiklassa ei kuitenkaan millään tavoin säännellä asiakirjojen hyväksymistä oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä.

   Lisäksi tällaisen menettelyn yhteydessä toimitettujen asiakirjojen sivuuttamisen seurauksena olisi, että unionin tuomioistuimia estetään tarkastelemasta perusteita, joihin sen edessä on vedottu ja jotka perustuvat kyseisiin asiakirjoihin. Tältä osin olisi järjetöntä sivuuttaa näkemystenvaihdosta asiakirjoja, joiden avulla perustetta tarkasteltiin sellaisen näkemystenvaihdon jälkeen, jotka käytiin kyseisestä perusteesta lausumista varten. Tämä toimintatapa on myös ristiriidassa Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklan 2 kohdan kanssa, jonka mukaan muutoksenhaun tapauksessa virkamiestuomioistuimen kirjaamon on toimitettava ensimmäisen oikeusasteen asiakirja-aineisto unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

   (ks. 26 ja 27 kohta)

   Viittaukset:

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Rozand-Lambiotte v. komissio (T‑96/95, EU:T:1997:25, 42 kohta) ja tuomio de Brito Sequeira Carvalho v. komissio ja komissio v. de Brito Sequeira Carvalho (T‑40/07 P ja T‑62/07 P, EU:T:2009:382, 99 kohta)

2.  Henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ei sellaisenaan aseteta hallinnolle velvollisuutta liittää henkilökansioon kaikkia mitä hyvänsä asiakirjoja, jotka liittyvät virkamieheen. Siinä tehdään täten erottelu, jossa ovat yhtäältä ”asiakirjat”, jotka kuuluvat henkilökansioon vain jos niillä on merkitystä asianomaisen virkamiehen hallinnollisen tilanteen kannalta ja ”kertomukset”, jotka on liitettävä henkilökansioon vain jos ne koskevat virkamiehen pätevyyttä, tehokkuutta tai käytöstä ja toisaalta kaikki muut asianomaiseen virkamieheen liittyvät asiakirjat.

   Kun henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitetaan edellä mainittuja kertomuksia, siinä pyritään viittamaan muodollisiin asiakirjoihin, joilla on virallinen merkitys ja jotka koskevat virkamiesten pätevyyttä, tehokkuutta tai käytöstä. Henkilökansiossa on kuitenkin oltava asiakirjat, joissa todetaan virkamiehen käytöstä koskevat tosiseikat, joita käytetään tämän jälkeen sellaisen päätöksen tekemistä varten, joka vaikuttaa virkamiehen hallinnolliseen asemaan ja uraan, kuten lausunto, joka on tehty muistiona, jossa arvioidaan virkamiehen pätevyyttä ja käytöstä tai jo olemassa olevat asiakirjat, joissa viitataan millä hyvänsä tavalla tosiseikkoihin, joista virkamiestä arvostellaan, tai asiakirjat, jotka voivat vaikuttaa virkamiehen hallinnolliseen asemaan ja uraan. Henkilöstösääntöjen 26 artiklassa ei kuitenkaan millään tavoin aseteta toimielimelle kieltoa aloittaa tutkintaa ja muodostaa tätä varten asiakirja-aineistoa, ja ainoat tätä tutkintaa koskevat asiakirjat, jotka virkamiehen henkilökansioon on liitettävä, ovat seuraamuksia koskevat mahdolliset päätökset, jotka on tehty tutkinta-aineiston perusteella.

   Lisäksi pelkkiä sähköpostiviestejä ei lähtökohtaisesti voida pitää henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettuina kertomuksina. Samalla tavoin muistiota, jonka laatija ei ole hallinnollinen viranomainen, ei voida pitää henkilöstösääntöjen 26 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettuna kertomuksena.

   Virkamiehen hallinnollista asemaa koskeva asiakirja, joka voi vaikuttaa päätökseen ratkaisevasti, on periaatteessa annettava tiedoksi asianomaiselle virkamiehelle ja tämän jälkeen liitettävä hänen henkilökansioonsa. Siltä osin kuin erityisemmin on kyse virkamiehen toisiin tehtäviin siirtämistä koskevasta päätöksestä, siitä seikasta huolimatta, ettei se ole asianomaisen virkamiehen pätevyyttä, tuottavuutta tai käytöstä koskeva kertomus henkilöstösääntöjen 26 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on sähköpostiviestit tai muistiot, jotka kyseessä olevan virkamiehen toimintaa arvostelevat virkamiehet tai toimihenkilöt ovat allekirjoittaneet, lähtökohtaisesti annettava tiedoksi ja liitettävä henkilökansioon, kun niillä voi olla ratkaiseva vaikutus päätökseen siirtää virkamies toisiin tehtäviin tai jättää hänet siirtämättä.

   (ks. 42, 43, 46 ja 48 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Ojha v. komissio (C‑294/95 P, EU:C:1996:434, 67 kohta)

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Rozand-Lambiotte v. komissio (EU:T:1997:25, 42 kohta); tuomio Apostolidis v. yhteisöjen tuomioistuin (T‑86/97, EU:T:1998:71, 36 kohta); tuomio Ojha v. komissio (T‑77/99, EU:T:2001:71, 57 kohta); tuomio Recalde Langarica v. komissio (T‑344/99, EU:T:2001:237, 60 kohta); tuomio Cwik v. komissio (T‑155/03, T‑157/03 ja T‑331/03, EU:T:2005:447, 52 kohta) ja tuomio de Brito Sequeira Carvalho v. komissio ja komissio v. de Brito Sequeira Carvalho (EU:T:2009:382, 96 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio Bianchi v. EKS (F‑38/06, EU:F:2007:117, 45 ja 48 kohta) ja tuomio Talvela v. komissio (F‑43/06, EU:F:2007:162, 59–62 kohta)

3.  Virkamiehelle vastaisen päätöksen kumoamista ei voida perustella ainoastaan sillä seikalla, ettei tiettyjä asiakirjoja ollut liitetty henkilökansioon, jos ne tosiasiallisesti on saatettu asianomaisen henkilön tietoon.

   Henkilöstösääntöjen 26 artiklan toisesta kohdasta nimittäin seuraa, että se, ettei virkamiehen hallinnollista asemaa koskevia asiakirjoja voida käyttää virkamiestä vastaan, koskee vain sellaisia asiakirjoja, joita ei etukäteen ole annettu hänelle tiedoksi. Kyseinen säännös ei koske asiakirjoja, joita ei ole vielä liitetty hänen henkilökansioonsa, vaikka ne onkin annettu hänelle tiedoksi. Siinä tapauksessa, ettei toimielin liitä tällaisia asiakirjoja virkamiehen henkilökansioon, virkamies voi aina vapaasti esittää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla vaatimuksen asiakirjojen liittämisestä, ja jos vaatimus hylätään, tehdä hallintovalituksen. Toimielintä ei kuitenkaan missään tapauksessa voida estää pelkästään sillä perusteella, ettei asiakirjoja ole liitetty virkamiehen henkilökansioon, tekemästä yksikön edun vuoksi päätöstä niiden asiakirjojen perusteella, jotka on ennalta annettu asianomaiselle virkamiehelle tiedoksi.

   (ks. 49 kohta)

   Viittaukset:

   Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio Ojha v. komissio (EU:C:1996:434, 68 kohta)

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio Recalde Langarica v. komissio (EU:T:2001:237, 60 kohta)

4.  Vain sitä, että asianomaisella virkamiehellä on tiedossaan hänelle vastaisen päätöksen perusteena olevat tosiseikat, ei voida pitää riittävänä osoituksena siitä, että virkamiehellä on ollut mahdollisuus puolustaa tehokkaasti etujaan ennen tällaisen päätöksen tekemistä. Virkamiehen puolustautumisoikeuksien takaamiseksi toimielimen on osoitettava kaikin keinoin, että se tarjosi ennalta kyseiselle virkamiehelle mahdollisuuden ymmärtää, että vaikka kyseessä olevia tosiseikkoja ei ole liitetty hänen henkilökansioonsa, ne olivat omiaan oikeuttamaan virkamiehelle vastaisen päätöksen tekemisen. Lisäksi puolustautumisoikeuksien periaatteesta, jonka yksi ilmentymä kuulluksi tulemista koskeva oikeus on, seuraa, että asianomaiselle henkilölle on annettava ennen häneen kielteisesti vaikuttavan päätöksen tekemistä mahdollisuus ilmaista tehokkaasti näkemyksensä niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä, joiden perusteella päätös on tehty. Tältä osin jos virkamiehen esimiehet kutsuvat virkamiehen kuultavaksi, hallinnon on valvottava sitä, että asianomaiselle virkamiehelle annetaan selkeää tietoa suunnitellusta toimenpiteestä ja erityisesti kuulemisen tarkoituksesta, jotta virkamies voi tehokkaasti vedota kantaansa ennen häneen kielteisesti vaikuttavan päätöksen tekemistä.

   Jotta kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen voi johtaa virkamiehelle vastaisen päätöksen kumoamiseen, on kuitenkin vielä tutkittava, olisiko menettely voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen, jos tätä lainvastaisuutta ei olisi tapahtunut. Tämän tarkastelun yhteydessä on otettava huomioon kaikki yksittäistapauksen olosuhteet ja muun muassa väitteiden luonne ja niiden menettelyvirheiden laajuus, jotka koskevat takeita, joita virkamiehellä on voinut olla.

   Tältä osin kun virkamiehelle vastainen päätös perustuu väitteille, jotka perustuvat subjektiivisille arvoarvosteluille, jotka siis ovat määritelmän mukaisesti muutettavissa, virkamies olisi voinut vedota kantaansa ja näin ollen saada kenties muutetuksi hänestä tehtyjä arvioita, jos häntä olisi kuultu ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

   (ks. 55, 57, 65 ja 66 kohta)

   Viittaukset:

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio de Brito Sequeira Carvalho v. komissio ja komissio v. de Brito Sequeira Carvalho (EU:T:2009:382, 94 kohta)

   Virkamiestuomioistuin: tuomio Nastvogel v. neuvosto (F‑4/10, EU:F:2011:134, 94 kohta); tuomio Possanzini v. Frontex (F‑124/11, EU:F:2013:137, 60 kohta); tuomio CH v. parlamentti (F‑129/12, EU:F:2013:203, 38 kohta); tuomio Delcroix v. EUH (F‑11/13, EU:F:2014:91, 35 ja 42 kohta) ja tuomio Tzikas v. ERA (F‑120/13, EU:F:2014:197, 55 kohta)