Asia C‑557/13

Hermann Lutz

vastaan

Elke Bäuerle

(Bundesgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 1346/2000 — 4 ja 13 artikla — Maksukyvyttömyysmenettely — Maksun suorittaminen maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisajankohdan jälkeen ennen tätä ajankohtaa toimitetun ulosmittauksen perusteella — Takaisinsaantikanne velkojien intressejä vahingoittavan oikeustoimen peräyttämiseksi — Vanhentumisajat, takaisinsaantikanteen nostamista koskevat määräajat ja preklusiiviset määräajat — Takaisinsaantikanteen nostamisessa noudatettavia muotoseikkoja koskevat säännöt — Sovellettava laki”

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 16.4.2015

  1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Vahingoittavat oikeustoimet – Sovellettava laki – Poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan sovelletaan lex fori concursusia – Ulottuvuus – Takaisinsaantikanteen kohteena oleva oikeustoimi, joka on suoritettu ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista syntyneen esineoikeuden perusteella – Mahdollisuus realisoida tämä oikeus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen – Lex causaen soveltaminen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 5 artiklan 1 kohta ja 13 artikla)

  2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Vahingoittavat oikeustoimet – Sovellettava laki – Poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan sovelletaan lex fori concursusia – Soveltamisala – Menettelylliset määräajat kuuluvat siihen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 13 artikla)

  3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Vahingoittavat oikeustoimet – Sovellettava laki – Poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan sovelletaan lex fori concursusia – Soveltamisala – Takaisinsaantikanteen nostamisessa noudatettavia muotoseikkoja koskevat säännöt kuuluvat siihen

    (Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 13 artikla)

  1.  Maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa on tulkittava siten, että sitä voidaan soveltaa, jos selvittäjän riitauttama ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista ulosmitatun rahamäärän maksu on suoritettu vasta menettelyn aloittamisen jälkeen.

    Asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa säädettyä poikkeusta pääsääntöön, jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan lex fori concursusia, on tulkittava suppeasti, eikä sen soveltamisala saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän artiklan tulkitseminen siten, että sitä sovellettaisiin myös maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen toteutettuihin oikeustoimiin, ylittäisi sen, mikä on tarpeen perustellun luottamuksen ja oikeustoimien varmuuden turvaamiseksi muissa kuin menettelyn aloitusvaltiossa. Näin ollen on todettava, että asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa ei lähtökohtaisesti sovelleta maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen toteutettuihin oikeustoimiin.

    Tästä toteamuksesta huolimatta on selvää, että maksu suoritettiin esineoikeuden perusteella, ja koska tämä oikeus oli syntynyt ennen kuin maksukyvyttömyysmenettely oli aloitettu velallisyhtiötä vastaan, tähän maksuun voitiin soveltaa erityisesti asetuksen N:o 1346/2000 5 artiklan 1 kohdan mukaan erityissuojelua. Jotta velkoja voi hyödyllisesti vedota esineoikeuteensa, sen on voitava realisoida tämä oikeus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen periaatteessa lex causaen perusteella.

    (34–37, 40 ja 43 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

  2.  Maksukyvyttomuusmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa on tulkittava siten, että siinä käyttöön otettu väitejärjestelmä koskee myös lain, jota sovelletaan selvittäjän riitauttamaan oikeustoimeen, mukaisia vanhentumisaikoja, takaisinsaantikanteen nostamista koskevia määräaikoja ja preklusiivisia määräaikoja.

    Koska edellä mainitussa 13 artiklassa ei tehdä minkäänlaista eroa aineellisten ja menettelyllisten säännösten välillä eikä siihen sisälly erityisesti mitään perustetta, jonka perusteella näistä määräajoista voitaisiin yksilöidä ne määräajat, jotka ovat luonteeltaan menettelyllisiä, määräajan luokittelu menettelylliseksi tai aineelliseksi on tehtävä lex causaen perusteella. Asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan tulkitseminen siten, että lex causaen perusteella menettelyllisiksi luokitellut määräajat jäävät kyseisen artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, johtaisi mielivaltaiseen syrjintään jäsenvaltioissa hyväksyttyjen teoreettisten mallien mukaisesti ja olisi selvästi esteenä tämän artiklan yhtenäiselle soveltamiselle.

    (47-49 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

  3.  Takaisinsaantikanteen nostamisen kannalta merkittävät muotoseikkoja koskevat säännöt määräytyvät maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan soveltamisen osalta lain, jota sovelletaan selvittäjän riitauttamaan oikeustoimeen, mukaan.

    Asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan sanamuotoon ei nimittäin sisälly mitään viitettä, jonka perusteella voitaisiin sulkea pois muotoseikkoja koskevat säännöt tämän säännöksen soveltamisalasta. Lisäksi mainitussa artiklassa ei tehdä mitään eroa aineellisten ja menettelyllisten säännösten välillä. Edellä mainitun 13 artiklan tulkitseminen siten, että lex causaen perusteella muotoseikkoja koskeviksi säännöiksi luokiteltujen sääntöjen on jäätävä kyseisen artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, johtaisi mielivaltaiseen syrjintään jäsenvaltioissa hyväksyttyjen teoreettisten mallien mukaisesti ja olisi esteenä kyseisen artiklan yhtenäiselle soveltamiselle.

    (51, 53, 55 ja 56 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)


Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Vahingoittavat oikeustoimet – Sovellettava laki – Poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan sovelletaan lex fori concursusia – Ulottuvuus – Takaisinsaantikanteen kohteena oleva oikeustoimi, joka on suoritettu ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista syntyneen esineoikeuden perusteella – Mahdollisuus realisoida tämä oikeus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen – Lex causaen soveltaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 5 artiklan 1 kohta ja 13 artikla)

2. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Vahingoittavat oikeustoimet – Sovellettava laki – Poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan sovelletaan lex fori concursusia – Soveltamisala – Menettelylliset määräajat kuuluvat siihen

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 13 artikla)

3. Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Maksukyvyttömyysmenettelyt – Asetus N:o 1346/2000 – Vahingoittavat oikeustoimet – Sovellettava laki – Poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan sovelletaan lex fori concursusia – Soveltamisala – Takaisinsaantikanteen nostamisessa noudatettavia muotoseikkoja koskevat säännöt kuuluvat siihen

(Neuvoston asetuksen N:o 1346/2000 13 artikla)

Tiivistelmä

1. Maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa on tulkittava siten, että sitä voidaan soveltaa, jos selvittäjän riitauttama ennen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista ulosmitatun rahamäärän maksu on suoritettu vasta menettelyn aloittamisen jälkeen.

Asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklassa säädettyä poikkeusta pääsääntöön, jonka mukaan maksukyvyttömyysmenettelyyn ja sen vaikutuksiin sovelletaan lex fori concursusia, on tulkittava suppeasti, eikä sen soveltamisala saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän artiklan tulkitseminen siten, että sitä sovellettaisiin myös maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen toteutettuihin oikeustoimiin, ylittäisi sen, mikä on tarpeen perustellun luottamuksen ja oikeustoimien varmuuden turvaamiseksi muissa kuin menettelyn aloitusvaltiossa. Näin ollen on todettava, että asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa ei lähtökohtaisesti sovelleta maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen toteutettuihin oikeustoimiin.

Tästä toteamuksesta huolimatta on selvää, että maksu suoritettiin esineoikeuden perusteella, ja koska tämä oikeus oli syntynyt ennen kuin maksukyvyttömyysmenettely oli aloitettu velallisyhtiötä vastaan, tähän maksuun voitiin soveltaa erityisesti asetuksen N:o 1346/2000 5 artiklan 1 kohdan mukaan erityissuojelua. Jotta velkoja voi hyödyllisesti vedota esineoikeuteensa, sen on voitava realisoida tämä oikeus maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamisen jälkeen periaatteessa lex causaen perusteella.

(34–37, 40 ja 43 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Maksukyvyttomuusmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklaa on tulkittava siten, että siinä käyttöön otettu väitejärjestelmä koskee myös lain, jota sovelletaan selvittäjän riitauttamaan oikeustoimeen, mukaisia vanhentumisaikoja, takaisinsaantikanteen nostamista koskevia määräaikoja ja preklusiivisia määräaikoja.

Koska edellä mainitussa 13 artiklassa ei tehdä minkäänlaista eroa aineellisten ja menettelyllisten säännösten välillä eikä siihen sisälly erityisesti mitään perustetta, jonka perusteella näistä määräajoista voitaisiin yksilöidä ne määräajat, jotka ovat luonteeltaan menettelyllisiä, määräajan luokittelu menettelylliseksi tai aineelliseksi on tehtävä lex causaen perusteella. Asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan tulkitseminen siten, että lex causaen perusteella menettelyllisiksi luokitellut määräajat jäävät kyseisen artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, johtaisi mielivaltaiseen syrjintään jäsenvaltioissa hyväksyttyjen teoreettisten mallien mukaisesti ja olisi selvästi esteenä tämän artiklan yhtenäiselle soveltamiselle.

(47-49 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

3. Takaisinsaantikanteen nostamisen kannalta merkittävät muotoseikkoja koskevat säännöt määräytyvät maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan soveltamisen osalta lain, jota sovelletaan selvittäjän riitauttamaan oikeustoimeen, mukaan.

Asetuksen N:o 1346/2000 13 artiklan sanamuotoon ei nimittäin sisälly mitään viitettä, jonka perusteella voitaisiin sulkea pois muotoseikkoja koskevat säännöt tämän säännöksen soveltamisalasta. Lisäksi mainitussa artiklassa ei tehdä mitään eroa aineellisten ja menettelyllisten säännösten välillä. Edellä mainitun 13 artiklan tulkitseminen siten, että lex causaen perusteella muotoseikkoja koskeviksi säännöiksi luokiteltujen sääntöjen on jäätävä kyseisen artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, johtaisi mielivaltaiseen syrjintään jäsenvaltioissa hyväksyttyjen teoreettisten mallien mukaisesti ja olisi esteenä kyseisen artiklan yhtenäiselle soveltamiselle.

(51, 53, 55 ja 56 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)