—

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Tokár ja K. Herrmann,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/55/EY (EUVL L 176, s. 57 ja oikaisu EUVL 2004, L 16, s. 74; jäljempänä toinen direktiivi) 25 artiklan ja maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (EUVL L 211, s. 94; jäljempänä kolmas direktiivi) 41 ja 54 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa E.ON Földgáz Trade Zrt. ‑niminen yritys (jäljempänä E.ON Földgáz) on riitauttanut Magyar Energetikai és Közmű-szabályozási Hivatalin (Unkarin energia-alan ja yleishyödyllisten palvelujen sääntelyviranomainen, jäljempänä sääntelyviranomainen) päätöksen muuttaa kaasuverkkosäännön (jäljempänä verkkosääntö) säännöksiä kapasiteetinjaosta pitkällä aikavälillä ja ylikuormituksen hallinnasta.

3

Toisen direktiivin 25 artiklan otsikko oli ”Sääntelyviranomaiset”, ja sen 5, 6 ja 11 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”5.   Jos jokin osapuoli haluaa tehdä valituksen siirtoverkon, jakeluverkon tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijasta 1, 2 ja 4 kohdassa sekä 19 artiklassa tarkoitettujen seikkojen osalta, se voi osoittaa valituksensa sääntelyviranomaiselle, joka tekee riitojen ratkaisijana toimivana viranomaisena asiasta päätöksen kahden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kahdella kuukaudella, jos sääntelyviranomaiset hankkivat lisätietoja. Määräaikaa voidaan pidentää valituksen tekijän suostumuksella. Päätös on sitova, paitsi jos ja siihen asti kun se kumotaan muutoksenhaussa.

6.   Osapuoli, jota asia koskee ja jolla on oikeus tehdä valitus 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti tehdystä menetelmiä koskevasta päätöksestä tai, silloin kun sääntelyviranomaisella on kuulemisvelvollisuus, ehdotetuista menetelmistä, voi viimeistään kahden kuukauden kuluessa tai jäsenvaltioiden asettaman lyhyemmän ajanjakson kuluessa päätöksen tai päätösehdotuksen julkaisemisesta esittää valituksen vaatien päätöksen tai päätösehdotuksen uudelleentarkastelua. Valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

– –

11.   Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut valitukset eivät rajoita yhteisön oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisen muutoksenhakuoikeuden käyttöä.”

4

Kolmannen direktiivin 41 artiklaan on otettu olennaisilta osin toisen direktiivin 25 artiklan sisältö. Kolmannen direktiivin 41 artiklan 11, 12 ja 15 kohta on laadittu samansisältöisiksi kuin toisen direktiivin 25 artiklan 5, 6 ja 11 kohta. Kolmannen direktiivin 41 artiklassa on 17 kohta, jota vastaavaa kohtaa ei ole toisen direktiivin 25 artiklassa, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista.”

5

Kolmannen direktiivin 54 artiklan otsikko on ”Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 3 päivänä maaliskuuta 2011. Niiden on viipymättä ilmoitettava siitä komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 3 päivästä maaliskuuta 2011, lukuun ottamatta 11 artiklaa, jota niiden on sovellettava 3 päivästä maaliskuuta 2013.

– –”

6

Pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä voimassa oli maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 28.9.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1775/2005 (EUVL L 289, s. 1). Se on kumottu maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13.7.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 715/2009 (EUVL L 211, s. 36 ja oikaisut EUVL L 229, s. 29 ja EUVL L 309, s. 87), jota on sovellettu 3.3.2011 alkaen.

7

Asetuksen N:o 1775/2005 johdanto-osan 17 ja 23 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

– –

8

Asetuksen 1 artiklan otsikko oli ”Sisältö ja soveltamisala”, ja sen 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tämän asetuksen tarkoituksena on antaa syrjimättömät säännöt maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Tähän kuuluu yhdenmukaisten periaatteiden vahvistaminen verkkoonpääsytariffeille tai niiden laskennan perustana oleville menetelmille, kolmannen osapuolen verkkoonpääsyyn liittyvien palvelujen luominen sekä kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevat yhdenmukaiset periaatteet, avoimuusvaatimusten asettaminen, tasehallintasäännöt ja tasepoikkeamamaksut sekä kapasiteettikaupan helpottaminen.”

9

Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

10

Asetuksen 5 artiklan otsikko oli ”Kapasiteetinjakomekanismien ja ylikuormituksen hallintamenettelyjen periaatteet”, ja siinä säädettiin seuraavaa:

”1.   Jäljempänä 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen siirtoverkon kaikkien kyseeseen tulevien kohtien maksimikapasiteetti on saatettava markkinaosapuolten käytettäväksi ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja verkon tehokas toiminta.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön ja julkistettava syrjimättömät ja avoimet kapasiteetinjakomekanismit, joiden olisi

3.   Kun siirtoverkonhaltijat tekevät uusia siirtosopimuksia tai käyvät uusia neuvotteluja olemassa olevista sopimuksista, kyseisissä sopimuksissa on otettava huomioon seuraavat periaatteet:

4.   Jos voimassa olevissa siirtosopimuksissa sovittua kapasiteettia ei käytetä ja verkossa esiintyy sopimusperusteista ylikuormitusta, siirtoverkonhaltijoiden on sovellettava 3 kohtaa, jos niiden soveltamisella ei rikota voimassa olevissa siirtosopimuksissa asetettuja vaatimuksia. Jos niiden soveltamisella rikottaisiin voimassa olevia siirtosopimuksia, siirtoverkonhaltijoiden on toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan esitettävä verkonkäyttäjälle pyyntö käyttämättömän kapasiteetin käyttämiseksi jälkimarkkinoilla 3 kohdan mukaisesti.

5.   Jos kyseessä on fyysinen ylikuormitus, siirtoverkonhaltijan tai tapauksen mukaan sääntelyviranomaisten on sovellettava syrjimättömiä ja avoimia kapasiteetinjakomekanismeja.”

11

Asetuksen N:o 1775/2005 9 artiklan otsikko oli ”Suuntaviivat”, ja sen 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Suuntaviivoissa, joilla on tarkoitus varmistaa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, määritellään tarvittaessa

– –

– –

2.   Liitteessä vahvistetaan 1 kohdassa lueteltuja asioita koskevat suuntaviivat; tämä tapahtuu 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

– –”

12

Asetuksen 10 artiklan otsikko oli ”Sääntelyviranomaiset”, ja sen ensimmäisessä kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten, jotka on asetettu [toisen direktiivin] 25 artiklan mukaisesti, on tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksiaan täyttäessään varmistettava tämän asetuksen ja sen 9 artiklan mukaisesti annettujen suuntaviivojen noudattaminen.”

13

Asetuksen N:o 1775/2005 liite sisälsi sen 9 artiklassa tarkoitetut suuntaviivat. Liitteessä olleessa 2 kohdassa määriteltiin ”kapasiteetinjakomekanismeja, ylikuormituksen hallintamenettelyjä ja niiden soveltamista koskevat periaatteet sopimusperusteisessa ylikuormituksessa”.

14

Asetuksen N:o 1775/2005 17 artiklan toisen kohdan mukaan sitä sovellettiin 1.7.2006 alkaen.

15

Asiassa merkitykselliset asiavaltuutta ja oikeussuojan tarvetta koskevat kansalliset oikeussäännöt ovat siviiliprosessioikeudellisten säädösten koonnoksesta vuonna 1952 annetussa laissa nro III (a polgári perrendtartásról szóló 1952. évi III. törvény) ja viranomaismenettelyä ja ‑palveluja koskevista yleisistä säännöistä vuonna 2004 annetussa laissa nro CXL (a közigazgatási hatósági eljárás és szolgáltatás általános szabályairól szóló 2004. évi CXL. törvény).

16

Maakaasuhuollosta vuonna 2008 annetun lain nro XL (a földgázellátásról szóló 2008. évi XL. törvény) 110 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Verkonhaltija valmistelee maakaasun yhteen liitetyn verkon toimintaa koskevat säännöt, menettelyt ja toimintatavat sekä myyntisopimusehtoja, kirjanpitoa ja mittauksia sekä tiedonvaihtoa koskevat vähimmäisvaatimukset ja verkkosäännön, johon sisältyvät päivittäistä tasapainottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. – –

2.   Verkkosääntöä valmisteltaessa otetaan huomioon kaasuhuollon turvallisuus, laatuvaatimukset, kilpailuneutraliteetti ja vapaa pääsy maakaasun yhteen liitettyyn verkkoon. Verkonhaltija kuulee säännön valmistelussa verkkosääntökomiteaa, jonka perustamisesta ja toiminnasta on erikseen säädetty laeilla ja asetuksilla.

3.   Verkonhaltija tarkistaa vuosittain edellä 2 momentin mukaisesti laaditun verkkosäännön. Tätä varten se kuulee verkkosääntökomiteaa, ja sääntöä muutettaessa se esittää viimeistään kunkin vuoden lokakuun 31 päivään mennessä esittämänsä muutoksen tai muutokset sääntelyviranomaisen hyväksyttäväksi saamiensa lausuntojen kanssa. Sääntelyviranomainen jättää verkkosäännön hyväksymättä, jos se on lainvastainen tai esteenä tehokkaalle kilpailulle taikka tariffien sääntelyä koskevien periaatteiden ja sääntöjen noudattamiselle tai jos se sallii tiettyjen asiakkaiden erilaisen kohtelun perusteettomasti. Sääntelyviranomainen velvoittaa verkonhaltijan – tähän perusteet ilmoittaen – tekemään asetetussa määräajassa uuden ehdotuksen. Luvansaaneilla toimijoilla, maakaasun tuottajilla, verkonkäyttäjillä ja asiakkailla on velvollisuus noudattaa hyväksyttyä verkkosääntöä.

4.   Jos lain tai asetuksen säännöksiä on muutettu tai jos verkkosääntö on esteenä tehokkaalle kilpailulle tai tariffien sääntelyä koskevien sääntöjen ja periaatteiden noudattamiselle taikka jos se sallii tiettyjen asiakkaiden erilaisen kohtelun perusteettomasti, sääntelyviranomaisen on luvansaaneita toimijoita ja verkonkäyttäjiä kuultuaan – tähän perusteet ilmoittaen – määrättävä, että verkonhaltijan on asetetussa määräajassa muutettava sääntöä. Jos muutosta ei tehdä, sääntelyviranomainen voi määrätä sakon ja muuttaa sääntöä viran puolesta.

5.   Konsolidoitu verkkosääntö muutoksineen julkaistaan luvansaaneiden toimijoiden internetsivustolla yhdessä sääntelyviranomaisen päätöksen kanssa.

– –”

17

E.ON Földgáz ‑niminen kaasunsiirtoluvan haltija teki neljä pitkän aikavälin kapasiteetinjakoa koskevaa hakemusta Unkarin ja Itävallan yhdysputken (Hungarian-Austrian Gas Interconnector) syöttökohtaan unkarilaiselle kaasun siirtoverkonhaltijalle FGSZ Földgázszállító Zrt:lle (jäljempänä verkonhaltija).

18

Koska hakemukset ylittivät selvästi kyseisessä syöttökohdassa käytettävissä olevan kapasiteetin 1.7.2010 jälkeen, verkonhaltija pyysi sääntelyviranomaista ilmoittamaan, miten sen olisi toimittava mainittujen hakemusten ratkaisemiseksi.

19

Sääntelyviranomainen teki 22.2.2010 verkonhaltijan pyynnön johdosta päätöksen nro 98/2010, jolla muutettiin verkkosäännön hyväksymisestä 25.1.2010 tehtyä päätöstä.

20

Päätöksellä nro 98/2010 määriteltiin näin uudelleen verkkosäännön yhtä kaasuvuotta pidemmälle aikavälille (jäljempänä pitkän aikavälin kapasiteetti) tarkoitettua kapasiteetinjakoa koskevat säännöt. Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että päätöksellä muutettiin myös ylikuormituksen hallintaa koskevia sääntöjä.

21

Verkkosäännössä määrättiin ennen sen muuttamista päätöksellä nro 98/2010, että verkonhaltija käsittelee pitkän aikavälin kapasiteetinjakoa koskevat hakemukset saapumisjärjestyksessä ja että verkonhaltija myöntää kapasiteetin käytettävissä olevan kapasiteetin sallimissa rajoissa tekemällä tästä sopimuksen hakijoiden kanssa.

22

Päätöksellä nro 98/2010 muutettujen sääntöjen mukaan verkonhaltija on kaasuvuoden 2010/2011 osalta velvollinen varaamaan 80 prosenttia käytettävissä olevasta kapasiteetista pitkän aikavälin sopimusten tekemiseen ja 20 prosenttia tästä kapasiteetistä kyseistä kaasuvuotta koskevien vuoden mittaisten sopimusten tekemiseen. Seuraavien kaasuvuosien osalta päätöksessä määrätään, että kaasuvuodesta 2011/2012 alkaen pitkän aikavälin kapasiteetti jaetaan ja sopimukset tehdään sellaisten uusien sääntöjen mukaisesti, jotka verkonhaltijan on laadittava yhdessä maakaasun myyjien kanssa ja alistettava sääntelyviranomaisen hyväksyttäväksi.

23

Sääntelyviranomainen perusteli uusien sääntöjen laatimista sillä, että alkuperäinen kapasiteetinjakomenettely heikensi kilpailun kehittymistä ja rajoitti uusien toimijoiden pääsyä markkinoille.

24

E.ON Földgáz valitti päätöksestä Fővárosi bíróságiin (Budapestin alioikeus) 27.3.2010 ja vaati päätöksen nro 98/2010 niiden määräysten muuttamista, jotka koskivat kapasiteetinjaossa noudatettavia menettelytapoja kaasuvuonna 2010/2011. Sen valitus hylättiin 3.11.2011.

25

Fővárosi Ítélőtábla (Budapestin alueen valitustuomioistuin) hylkäsi 9.5.2012 E.ON Földgázin edellä mainitusta tuomiosta tekemän valituksen sillä perusteella, ettei yhtiöllä ollut asiavaltuutta verkkosäännöstä tehdyn hallintopäätöksen lainmukaisuutta koskevassa oikeudenkäynnissä. Se katsoi, ettei E.ON Földgáz ollut näyttänyt, että päätöksen nro 98/2010 riidanalaiset määräykset kohdistuivat välittömästi sen intresseihin, koska se ei ollut tehnyt sopimusta verkonhaltijan kanssa ja koska päätöksessä viitattiin vain verkonhaltijaan.

26

E.ON Földgáz teki näin kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Se on esittänyt, että sillä on asiassa välitön intressi, joka perustaa sille asiavaltuuden. Intressi perustuu siihen, että päätöksellä nro 98/2010 muutettiin verkkosäännön niitä sääntöjä, joiden perusteella se oli kaasuverkon siirtoluvanhaltijan asemassa hakenut kapasiteetinjakoa, ja että uusilla säännöillä oli rajoitettu sen oikeutta sopia hakemuksissa kyseessä olleesta kapasiteetista. Merkitystä ei E.ON Földgázin mukaan ole sillä, oliko sen ja verkonhaltijan välillä olemassa sopimus, koska verkkosäännöllä säänneltiin muun muassa menettelyä, jossa tällaiset sopimukset tehtiin. Lisäksi se on väittänyt, että päätös nro 98/2010 oli tehty sen tekemien hakemusten johdosta. E.ON Földgáz katsoo myös, että maakaasuhuollosta vuonna 2008 annetun lain nro XL mukaan verkonhaltijalla oli velvollisuus kuulla sitä verkkosäännön laadintamenettelyn aikana yhtenä maakaasunmyyjistä.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Unkarin oikeudessa hallintomenettelyn osapuolella on asiavaltuus hallintopäätöksen riitauttamiseen vain siinä tapauksessa, että riitautuksen kohteena on tällaisen osapuolen oikeuksiin suoraan vaikuttava päätöksen osa. Se pohtii siis, voidaanko intressi, johon E.ON Földgáz on vedonnut ja jonka se on luonnehtinut taloudelliseksi, katsoa sellaiseksi välittömäksi intressiksi, joka voi perustaa pääasian valittajalle asiavaltuuden energia-alan sääntelypäätöstä vastaan käytävässä tuomioistuinmenettelyssä.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tarvitsevansa toisessa ja kolmannessa direktiivissä käytetyn ”osapuolen, jota asia koskee” käsitteen tulkintaa siksi, että vaikka unionin tuomioistuin on jo tulkinnut tätä käsitettä sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten tekemiin päätöksiin kohdistettuja muutoksenhakuja koskeneissa asioissa (tuomio Tele2 Telecommunication, C‑426/05, EU:C:2008:103 ja tuomio Arcor, C‑55/06, EU:C:2008:244), yhtäkään tätä koskevaa ennakkoratkaisua ei ole annettu energia-alan sääntelystä eikä nimenomaan juuri verkkosääntöä koskevista päätöksistä.

29

Kúria (Unkarin ylimmän asteen tuomioistuin) on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ensimmäisellä kysymyksellään halunnut vastauksen siihen, onko kolmatta direktiiviä, joka piti saattaa osaksi kansallista oikeutta 3.3.2011 mennessä, ja erityisesti sen 41 artiklan 17 kohtaan otettuja uusia säännöksiä tulkittava siten, että direktiiviä sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen, ennen sen määräajan päättymistä, jonka kuluessa direktiivi piti saattaa osaksi kansallista oikeutta, tehtyyn sääntelyviranomaisen päätökseen kohdistettuun muutoksenhakuun, joka oli vielä vireillä mainittuna päivänä.

31

Kolmannen direktiivin 41 artiklan 17 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on olemassa sopivat järjestelmät, joiden mukaisesti osapuoli, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee, voi hakea siihen muutosta elimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista ja hallituksista.

32

Säännöstä sovelletaan sen sanamuodon mukaisesti tilanteissa, joissa sääntelyviranomainen on tehnyt päätöksen, joka loukkaa jonkin osapuolen oikeuksia. Sitä, kuuluuko tietty tilanne kolmannen direktiivin 41 artiklan 17 kohdan alaan, on arvioitava tällaisen päätöksen tekohetken kannalta.

33

Kolmannen direktiivin 41 artiklan 17 kohtaa on siis tulkittava siten, ettei se koske sellaisia sääntelyviranomaisen päätöksiä, jotka on tehty ennen direktiivin 54 artiklan 1 kohdassa direktiivin kansalliselle täytäntöönpanolle säädettyä määräpäivää eli ennen 3.3.2011.

34

Tämän vuoksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa päätös nro 98/2010 oli tehty 22.2.2010 eli ennen sen määräajan päättymistä, jossa kolmas direktiivi piti saattaa osaksi kansallista oikeutta, ei tätä direktiiviä voida soveltaa.

35

Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että kolmatta direktiiviä, joka piti saattaa osaksi kansallista oikeutta 3.3.2011 mennessä, ja erityisesti sen 41 artiklan 17 kohtaan otettuja uusia säännöksiä on tulkittava siten, ettei direktiiviä sovelleta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen, ennen sen määräajan päättymistä, jonka kuluessa direktiivi piti saattaa osaksi kansallista oikeutta, tehtyyn sääntelyviranomaisen päätökseen kohdistettuun muutoksenhakuun, joka oli vielä vireillä mainittuna päivänä.

36

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen esitetty vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kolmannella, neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, halunnut vastauksen siihen, onko toisen direktiivin 25 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, joka koskee muutoksenhakuoikeuden käyttöä toimivaltaisessa tuomioistuimessa sääntelyviranomaisen toimien lainmukaisuuden tarkastamiseksi ja joka ei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa salli muutoksenhakuoikeuden tunnustamista E.ON Földgázin kaltaiselle toimijalle mainitun sääntelyviranomaisen verkkosäännöstä tekemän päätöksen riitauttamiseksi.

38

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 36 ja 37 kohdassa todennut, toisessa direktiivissä ei ole yhtäkään säännöstä, joka perustaisi toimijoille oikeuden muutoksenhakuun tuomioistuimissa päätöksen nro 98/2010 kaltaisten sääntelyviranomaisen päätösten riitauttamiseksi.

39

On kuitenkin todettava, että asetuksessa N:o 1775/2005, jota sovelletaan sen ajallisen soveltamisalan perusteella pääasian tosiseikkoihin, määritellään yhdenmukaistetut säännöt markkinatoimijoiden pääsystä maakaasun siirtoverkkoon.

40

Asetuksen johdanto-osan 23 perustelukappaleen ja 1 artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen tarkoituksena on antaa syrjimättömät säännöt maakaasun siirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ottaen huomioon kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

41

Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta käy ilmi, että asetuksella on haluttu määritellä yhdenmukaiset periaatteet kapasiteetinjakomekanismeille ja ylikuormituksen hallintamenettelyille.

42

Asetuksen N:o 1775/2005 5 artiklassa ilmaistaan periaatteet, joita siirtoverkonhaltijan on noudatettava näiden mekanismien ja menettelyjen toimeenpanossa sen varmistamiseksi, että markkinatoimijoiden pääsy siirtoverkkoon tapahtuu syrjimättömästi ja avoimesti. Sen 9 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan näitä 5 artiklan periaatteita tarkennetaan asetuksen liitteeseen otetuilla suuntaviivoilla.

43

Asetuksen N:o 1775/2005 johdanto-osan 17 perustelukappaleen ja 10 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan sääntelyviranomaisten on toimivaltuuksiaan käyttäessään huolehdittava siitä, että 5 artiklassa ja asetuksen liitteessä tarkoitettuja periaatteita noudatetaan.

44

Tästä seuraa, että pääasian kaltaisessa tilanteessa tehdessään päätöksen, jolla muutetaan niitä verkkosäännön säännöksiä, jotka koskevat verkonhaltijan suorittamaa kapasiteetin jakoa ja ylikuormituksen hallintaa, sääntelyviranomaisen on huolehdittava asetuksessa N:o 1775/2005 vahvistettujen ja etenkin sen 5 artiklaan, luettuna yhdessä asetuksen liitteen kanssa, otettujen periaatteiden noudattamisesta.

45

Kysymykseen siitä, perustaako asetuksen N:o 1775/2005 5 artikla, luettuna yhdessä asetuksen liitteen kanssa, E.ON Földgázin kaltaiselle toimijalle pääasiassa vallitsevissa olosuhteissa oikeuksia, joita sääntelyviranomaisen on noudatettava tehdessään päätöksen, jolla muutetaan verkonhaltijaan kohdistuvia lakisääteisiä velvoitteita verkkoon pääsyä koskevien menettelyjen osalta, on todettava, että E.ON Földgázia on kaasuverkon siirtoluvan haltijana pidettävä asetuksen N:o 1775/2005 2 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa tarkoitettuna verkonkäyttäjänä. Tämän säännöksen sanamuodon kannalta tarkasteltuna merkitystä ei näet ole sillä, onko tällainen toimija todellisuudessa tehnyt sopimuksen verkonhaltijan kanssa päästäkseen verkonkäyttäjän asemaan, koska tässä asemassa ovat kaikki verkonhaltijan asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat.

46

Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 1775/2005 tavoite, sellaisena kuin se on edellä 41 kohdassa kuvattu, sen 5 artiklan periaatteet on, luettuna yhdessä asetuksen liitteen kanssa, ymmärrettävä verkkoon pyrkivien käyttäjien intressejä suojaaviksi toimenpiteiksi, jotka ovat omiaan perustamaan näille oikeuksia (ks. analogisesti tuomio Tele2 Telecommunication, EU:C:2008:103, 34 kohta).

47

Erityisesti on muistettava, että asetuksen N:o 1775/2005 liitteessä olevan 2.1.3 kohdan mukaan kapasiteetinjakomekanismit ja ylikuormituksen hallintamenettelyt eivät saa estää uusien toimijoiden pääsyä markkinoille eivätkä luoda asiattomia esteitä markkinoille pääsylle. Nämä mekanismit ja menettelyt eivät myöskään saa estää markkinatoimijoita käymästä tehokasta kilpailua, markkinoiden uudet yrittäjät ja sellaiset yritykset mukaan luettuina, joilla on pieni markkinaosuus.

48

Edellä esitetystä seuraa, että E.ON Földgázin kaltainen toimija on pääasiassa vallitsevissa olosuhteissa asetuksen N:o 1775/2005 5 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen liitteen kanssa, nojalla tiettyjen oikeuksien haltija, ja sen on katsottava voineen kärsiä haittaa sääntelyviranomaisen päätöksestä, jolla kapasiteetinjakoa ja ylikuormituksen hallintaa koskevia verkkosäännön sääntöjä on muutettu.

49

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että silloin kun unioni ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion on määritettävä sisäisessä oikeusjärjestyksessään toimivaltaiset tuomioistuimet ja annettava menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla turvataan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet, koska jäsenvaltioiden velvollisuutena on kuitenkin kaikissa tapauksissa taata näiden oikeuksien tehokas suoja (tuomio Mono Car Styling, C-12/08, EU:C:2009:466, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Vaikka lähtökohtaisesti on niin, että kansallisessa oikeudessa määritetään yksityisen asiavaltuus ja oikeussuojan tarve, unionin oikeus edellyttää vastaavuusperiaatteen ja tehokkuusperiaatteen noudattamisen lisäksi kuitenkin, että kansallisella lainsäädännöllä ei loukata oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, sellaisena kuin siitä on määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio Mono Car Styling, EU:C:2009:466, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1775/2005 5 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen liitteen kanssa, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, joka koskee muutoksenhakuoikeuden käyttöä toimivaltaisessa tuomioistuimessa sääntelyviranomaisen toimien lainmukaisuuden tarkastamiseksi ja joka ei pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa salli muutoksenhakuoikeuden tunnustamista E.ON Földgázin kaltaiselle toimijalle mainitun sääntelyviranomaisen verkkosäännöstä tekemän päätöksen riitauttamiseksi.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: