Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotukset

I Johdanto

1. Cour administrative d’appel de Lyonin (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö liittyy miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteeseen. Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan perusteella tulkintapyynnön on katsottava koskevan pikemmin EY 141 artiklaa kuin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemaa SEUT 157 artiklaa, jota sovelletaan vasta 1.12.2009 alkaen ja joka on sisällöltään lähes sama kuin aiempi artikla.

2. Ennakkoratkaisupyynnön taustalla on Leonen avioparin Ranskan valtiota vastaan nostama vahingonkorvauskanne, joka perustuu unionin oikeuden väitettyyn rikkomiseen. Kanne nostettiin sen jälkeen, kun Caisse nationale de retraites des agents des collectivités locales (paikallisten julkisyhteisöjen henkilöstön eläkekassa, jäljempänä CNRACL) kieltäytyi soveltamasta Maurice Leonen hyväksi Ranskan oikeuden säännöksiä, joissa myönnetään eläke-etuja, koska hän ei ole keskeyttänyt uraansa vaaditulla tavalla lasten hoitamisen vuoksi. Kantajat väittävät, että Maurice Leonea on syrjitty välillisesti, sillä kyseisten etujen saamisen edellytykset ovat heidän mukaansa suotuisammat naispuolisille työntekijöille, vaikka ne vaikuttavat puolueettomilta.

3. Ennakkoratkaisupyynnössä kyseessä olevien kahdenlaisten etujen – eli välittömän oikeuden varhennettuun eläkkeeseen, jota ensimmäinen kysymys koskee, ja oikeuden palvelusaikaa koskevaan hyvitykseen eläkkeessä, jota toinen kysymys koskee, – saamisen edellytykset ovat samankaltaiset. Molemmissa tapauksissa eläkkeensaajan on täytynyt keskeyttää työskentely vähintään kahden kuukauden ajaksi jonkin sellaisen lapsesta huolehtimiseen liittyvän vapaan yhteydessä, joka mainitaan kyseisissä kansallisissa säännöksissä. Ensisijaisesti on selvitettävä, syrjitäänkö tällaisilla säännöksillä, joita sovelletaan erotuksetta molempiin sukupuoliin, välillisesti miespuolisia työntekijöitä, koska niissä edellytetään, että henkilö on ollut poissa työstä pakollisen äitiysloman pituutta vastaavan ajan.

4. Unionin tuomioistuin on vastikään käsitellyt samankaltaista tilannetta. Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun kaltaisesta hyvityssäännöstä esitettiin nimittäin ennakkoratkaisupyyntö asiassa Amédée, josta esitin ratkaisuehdotuksen(2) ennen kuin asia poistettiin unionin tuomioistuimen rekisteristä.(3) Mainitussa asiassa esittämäni näkemykset ja perustelut ovat mielestäni soveltuvin osin merkityksellisiä käsiteltävän asian tarkastelussa. Tästä syystä viittaan ensisijaisesti mainittuun asiaan Amédée ja kehotan lukijaa tutustumaan asiasta esittämääni ratkaisuehdotukseen.

5. Kolmas kysymys on esitetty ainoastaan toissijaisesti siinä tapauksessa, että kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettu välillinen syrjintä todetaan. Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan siinä lähinnä, voidaanko tällaiset syrjintään liittyvät tekijät perustella EY 141 artiklan 4 kohdan(4) nojalla toimenpiteinä, joiden tarkoituksena on hyvittää naisten ammattiuraan kohdistuvia haittoja.

II Ranskan asiaa koskevat oikeussäännöt

A Varhennettua eläkettä koskevat merkitykselliset säännökset

6. Siviili- ja sotilasvirkamiesten eläkkeistä annetusta laista (code des pensions civiles et militaires, jäljempänä eläkelaki) seuraa, että siviilivirkamiehet voivat päästä tietyin edellytyksin välittömästi varhennetulle eläkkeelle ennen lakisääteistä eläkeikää.

7. Eläkelain L. 24 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna 30.12.2004 annetun lain nro 2004‑1485(5) (jäljempänä laki nro 2004‑1485) 136 §:llä, säädetään seuraavaa:

”I. Eläke maksetaan: – –

3) jos siviilivirkamies on kolmen joko elossa olevan lapsen tai sodassa kuolleen lapsen vanhempi tai sellaisen elossa olevan yli vuoden ikäisen lapsen vanhempi, jonka invaliditeetti on vähintään 80 prosenttia, edellyttäen että virkamies on kunkin lapsen vuoksi keskeyttänyt työskentelyn Conseil d’État’n kuulemisen jälkeen annetussa asetuksessa (décret en Conseil d’État) tarkoitetulla tavalla.

Edellisessä kohdassa tarkoitetun työskentelyn keskeyttämisen ajanjaksoihin rinnastetaan ne ajanjaksot, joilta ei ole suoritettu pakollisia maksuja peruseläkejärjestelmään Conseil d’État’n kuulemisen jälkeen annetussa asetuksessa tarkoitetulla tavalla.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin lapsiin rinnastetaan L. 18 §:n II momentissa luetellut lapset, joiden hoidosta asianomainen on vastannut mainitun pykälän III momentissa tarkoitetulla tavalla; – –”

8. Eläkelain, sellaisena kuin se on muutettuna 26.7.1991 annetulla lailla nro 91-715,(6) L. 18 §:n II momentissa määritellään tällaiseen etuun oikeuttavat lapset, joihin kuuluvat erityisesti ”eläkkeensaajan avioliitossa syntyneet lapset, avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset, joiden syntyperä on osoitettu, sekä ottolapset”. Saman pykälän III momentissa lisätään, että ”sodassa kuolleita lapsia lukuun ottamatta lapsen on täytynyt olla hoidettavana vähintään yhdeksän vuoden ajan joko ennen kuin lapsi on täyttänyt 16 vuotta tai ennen sitä ikää, jolloin hän lakkaa olemasta riippuvainen sosiaaliturvalain L. 512-3 §:ssä ja R. 512-2–R. 512-3 §:ssä tarkoitetulla tavalla”.

9. Eläkelain, sellaisena kuin se on muutettuna 10.5.2005 annetulla asetuksella nro 2005‑449(7) (jäljempänä asetus nro 2005‑449), R. 37 §:ssä säädetään seuraavaa:

”I. L. 24 §:n I momentin 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun työskentelyn keskeyttämisen on pitänyt jatkua yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta, ja virkamiehen on pitänyt keskeytyksen alkaessa olla vakuutettuna pakollisessa eläkejärjestelmässä. – –

Ajanjakson, jolloin työskentely on keskeytynyt, täytyy sijoittua aikavälille, joka alkaa syntymää tai adoptiota edeltäneen neljännen viikon ensimmäisestä päivästä ja päättyy synnytystä tai adoptiota seuraavan kuudennentoista viikon viimeiseen päivään.

– –[(8) ]

II. Työskentelyn keskeytymisen pituutta arvioitaessa otetaan huomioon jaksot, jolloin työsopimuksen täytäntöönpanoa on lykätty tai palvelus on tosiasiallisesti keskeytynyt

a) äitiysloman – –

b) isyysloman – –

c) adoptiovapaan – –

d) vanhempainvapaan – –

e) sairaan tai vammautuneen lapsen hoitamiseksi myönnetyn hoitovapaan – –

f) sellaisen virkavapaan vuoksi, joka on myönnetty alle kahdeksan vuoden ikäisen lapsen hoitamiseksi – –.

III. L. 24 §:n I momentin 3 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja jaksoja ovat jaksot, joilta asianomainen ei ole maksanut eläkemaksuja ja joiden aikana hän ei ole harjoittanut mitään ammatillista toimintaa.”

B Palvelusaikaa koskevaan hyvitykseen liittyvät merkitykselliset säännökset

10. Caisse nationale de retraites des agents des colletivités localesiin kuuluvien virkamiesten eläkejärjestelmästä 26.12.2003 annetun asetuksen nro 2003-1306(9) (jäljempänä paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskeva asetus) 15 §:ssä säädetään seuraavaa:

”I. Tosiasialliseen palvelusaikaan lisätään valtion siviilivirkamiehiä koskevien edellytysten mukaisesti seuraavat hyvitykset: – –

2) hyvitys kultakin vuosineljännekseltä edellyttäen, että virkamies on keskeyttänyt työskentelyn, kustakin ennen 1.1.2004 avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella syntyneestä lapsesta tai ottolapseksi otetusta lapsesta ja edellyttäen, että lapsi on ollut henkilön hoidettavana vähintään yhdeksän vuoden ajan ennen lapsen 21. syntymäpäivää, ja kaikista muista 24 §:n II momentissa tarkoitetuista lapsista, jotka on otettu huollettaviksi ennen 1.1.2004.

Työskentelyn on pitänyt keskeytyä yhtäjaksoisesti vähintään kahden kuukauden ajaksi äitiysloman, adoptiovapaan, vanhempainvapaan taikka sairaan tai vammautuneen lapsen hoitamiseksi myönnetyn hoitovapaan tai sellaisen virkavapaan vuoksi, joka on myönnetty alle kahdeksan vuoden ikäisen lapsen hoitamiseksi – –;

Edellä olevan 2 kohdan säännöksiä sovelletaan eläkkeisiin, joita on alettu maksaa 28.5.2003 alkaen;

3) edellä 2 kohdassa tarkoitettu hyvitys myönnetään naispuolisille virkamiehille, jotka ovat synnyttäneet opiskelunsa aikana ennen 1.1.2004 ja ennen kuin heidät on otettu julkishallinnon palvelukseen, kun palvelukseenotto on tapahtunut kahden vuoden kuluessa kilpailuun osallistumiseksi vaadittavan tutkinnon saamisesta, eikä heiltä voida vaatia ammattitoiminnan keskeytymistä koskevan edellytyksen täyttymistä; – –”

III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa

11. Maurice Leone on työskennellyt julkisen sektorin sairaalatyöntekijänä Lyonin hoitokodeissa vuodesta 1984.

12. Hän haki 4.4.2005 välitöntä pääsyä varhennetulle eläkkeelle kolmen lapsen, jotka olivat syntyneet 8.10.1990, 31.8.1993 ja 27.11.1996, isänä eläkelain L. 24 §:n nojalla.

13. CNRACL hylkäsi hänen hakemuksensa 18.4.2005 tekemällään päätöksellä siksi, ettei hän ollut keskeyttänyt työskentelyään kunkin lapsen vuoksi kyseisen pykälän I momentin 3 kohdan mukaisesti. Maurice Leonen tästä päätöksestä nostama kanne jätettiin tutkimatta tribunal administratif de Lyonin 18.5.2006 antamalla määräyksellä.

14. Maurice Leone ja hänen puolisonsa(10) panivat 31.12.2008 kirjatulla kannekirjelmällä vireille oikeudenkäyntimenettelyn, jossa he pääasiallisesti vaativat korvausta vahingosta,(11) joka oli aiheutunut Maurice Leonen välillisestä syrjinnästä, jonka kohteeksi hän joutui, kun häneen oli sovellettu varhennettua eläkettä koskevia muutettuja eläkelain L. 24 ja R. 37 §:ää yhdessä palvelusvuosista myönnettävää hyvitystä koskevien eläkelain L. 12 ja R. 13 §:n kanssa.(12)

15. Leonen aviopari väittää, että mainituissa säännöksissä lastenhoitoon liittyvien etuuksien saamiselle asetetut edellytykset ovat ristiriidassa EY 141 artiklaan perustuvan samapalkkaisuuden periaatteen kanssa. He ovat erityisesti vedonneet siihen, että naispuoliset virkamiehet täyttävät järjestelmällisesti näissä säännöksissä tarkoitetun työskentelyn keskeytymistä koskevan edellytyksen äitiysloman automaattisen ja pakollisen luonteen vuoksi, kun taas suurimmalla osalla miespuolisista virkamiehistä ei käytännössä ole mahdollisuutta saada näihin säännöksiin perustuvia etuuksia siksi, ettei olemassa ole säännöstä, jonka nojalla he voisivat jäädä äitiyslomaa vastaavalle palkalliselle vapaalle.

16. Koska tribunal administratif de Lyon hylkäsi avioparin kanteen 17.7.2012, he valittivat kyseisestä tuomiosta cour administrative d’appel de Lyoniin.

17. Cour administrative d’appel de Lyon päätti 3.4.2013 tehdyllä ja 9.4.2013 tiedoksi annetulla päätöksellään lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1) Voidaanko [eläkelain] L. 24 §:n ja R. 37 §:n, sellaisina kuin ne ovat muutettuina – – lailla nro 2004-1485 ja – – asetuksella nro 2005-449, kun niitä luetaan yhdessä, katsoa merkitsevän [SEUT] 157 artiklassa tarkoitettua välillistä syrjintää miesten ja naisten välillä?

2) Voidaanko [paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan] asetuksen – – 15 §:n säännösten katsoa merkitsevän [SEUT] 157 artiklassa tarkoitettua välillistä syrjintää miesten ja naisten välillä?

3) Jos jompaankumpaan edellä esitetyistä kysymyksistä vastataan myöntävästi, voidaanko tällainen välillinen syrjintä oikeuttaa [SEUT] 157 artiklan 4 kohdan määräyksillä?”

18. Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet Leonen aviopari, CNRACL,(13) Ranskan hallitus ja Euroopan komissio. Asiassa ei ole järjestetty suullista käsittelyä.

IV Asian tarkastelu

A Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

19. Ranskan hallitus on esittänyt ennakkoratkaisupyynnöstä oikeudenkäyntiväitteen, jossa se vaatii ensisijaisesti pyynnön jättämistä tutkimatta seuraavista syistä. Ranskan hallitus väittää, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole esittänyt syitä, joiden perusteella se epäilee riidanalaisten kansallisten säännösten unionin oikeuden mukaisuutta, eikä määritellyt yhteyttä kyseisten säännösten sisällön ja SEUT 157 artiklan, jonka tulkintaa se pyytää, välillä.(14) Ranskan hallitus lisää, että cour administrative d’appel de Lyonin olisi pitänyt perustella, miksi unionin tuomioistuimelle on sen mielestä tarpeen esittää ennakkoratkaisukysymyksiä, vaikka Ranskan Conseil d’État on jo useissa ratkaisuissaan todennut ennakkoratkaisupyyntöjä esittämättä, ettei kyseistä syrjintää ole olemassa.(15) Koska tällaista selvitystä ei ole annettu, pääasian muut osapuolet eivät ole pystyneet esittämään huomautuksia asiaan liittyvistä seikoista täysin tietoisina(16) eikä unionin tuomioistuin pysty antamaan pääasian ratkaisun kannalta hyödyllistä vastausta.

20. On totta, että ennakkoratkaisupyynnön perustelut ovat hieman epämääräiset. Cour administrative d’appel de Lyon on etenkin jättänyt täsmentämättä esimerkiksi tilastotietoja käyttämällä, onko miespuolisten virkamiesten sen mielestä objektiivisesti huomattavasti vaikeampaa kuin naispuolisten virkamiesten täyttää edellä mainituissa riidanalaisissa kahdessa säännösryhmässä asetetut edellytykset, ja jos on, niin missä määrin.

21. Kyseinen päätös sisältää kuitenkin mielestäni riittävät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joista käyvät ilmi pääasian merkityksellisimmät seikat, jotta unionin tuomioistuin voi lausua ennakkoratkaisukysymyksistä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja sen työjärjestyksen 94 artiklan edellytysten mukaisesti.(17)

22. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on nimittäin esittänyt oikeudenkäynnin kohteen, asiaa koskevat olennaiset tosiseikat, asiassa mahdollisesti sovellettaviksi tulevien kansallisten säännösten sisällön sekä selostuksen syistä – jotka sisältyvät esitettyihin pääasian asianosaisten oikeudellisiin perusteisiin –, joiden vuoksi se on ryhtynyt tarkastelemaan kyseessä olevien unionin oikeussääntöjen tulkintaa, sekä todennut – vaikkakin pintapuolisesti – yhteyden kyseisten oikeussääntöjen ja mainittujen kansallisten säännösten välillä. Nähdäkseni on myös kiistatonta, että esitettyihin kysymyksiin vastaamisesta on hyötyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian ratkaisemisessa. Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

B Alustavat huomautukset

23. Totean aivan aluksi, että kyseiset kansalliset toimenpiteet kuuluvat EY 141 artiklan aineelliseen soveltamisalaan. Se kattaa nimittäin eläkkeet, jotka on maksettu Ranskan virkamiesten eläkejärjestelmän kaltaisesta järjestelmästä ja jotka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti liittyvät työstä maksettavaan korvaukseen,(18) ja tämä viimeksi mainittu peruste on yksin ratkaiseva.(19)

24. Muistutan vielä, että unionin oikeudessa(20) kielletään sukupuoleen perustuva välillinen syrjintä, joka johtuu näennäisesti puolueettomasta säännöksestä, perusteesta tai kansallisesta käytännöstä, jota sovelletaan suorasta syrjinnästä poiketen erotuksetta naisiin ja miehiin ja joka käytännössä saattaa toisen näistä henkilöryhmistä epäedulliseen asemaan toiseen ryhmään verrattuna. Naispuolisten ja miespuolisten työntekijöiden erilainen kohtelu on ristiriidassa EY 141 artiklan kanssa, paitsi jos nämä työntekijät eivät ole toisiinsa verrattavassa tilanteessa tai jos erilainen kohtelu voidaan perustella objektiivisella ja asianmukaisella tavoitteella ja kyseisen tavoitteen toteuttamiskeinot ovat asianmukaiset ja oikeassa suhteessa tavoitteeseen.(21)

25. Vaikuttaa siltä, että on olemassa käsitteellinen ero viimeksi mainitun perustelun, joka on pätevä esimerkiksi työnantajan menettelystä johtuvan välillisen syrjinnän yhteydessä, ja niiden positiivisten toimenpiteiden välillä, joiden voimassa pitäminen tai toteuttaminen on nimenomaisesti sallittu jäsenvaltioille unionin oikeudessa, erityisesti EY 141 artiklan 4 kohdassa.(22)

C Säännös, jossa myönnetään lastenhoitoon liittyvä palvelusaikaa koskeva hyvitys

26. Toisella kysymyksellä tiedustellaan lähinnä sitä, onko EY 141 artiklassa vahvistettua miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatetta tulkittava siten, että paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 §:n kaltainen säännös aiheuttaa kyseisen periaatteen vastaista välillistä syrjintää niiden edellytysten vuoksi, joita säännöksessä asetetaan palvelusaikaa koskevalle hyvitykselle kultakin vuosineljännekseltä, jonka aikana virkamies on hoitanut yhtä tai useampaa lasta, ja jotka liittyvät erityisesti vähintään kahden kuukauden yhtäjaksoiseen työskentelyn keskeyttämiseen jonkin mainitun viiden erilaisen vapaan yhteydessä.

27. Leonen avioparin ja komission mukaan kysymykseen olisi vastattava myöntävästi. Tukeakseen väitettään siitä, että unionin oikeus on esteenä kyseessä olevan kaltaisen säännöksen soveltamiselle, ne vetoavat välilliseen syrjintään, joka johtuu siitä, ettei olemassa ole lainsäädäntöä, jolla miespuolisille virkamiehille annettaisiin lapsen syntyessä mahdollisuus kahden kuukauden palkalliseen vapaaseen, joka vastaa naispuolisille virkamiehille annettua äitiyslomaa. Ranskan hallitus on päinvastaisella kannalla.

28. Haluan korostaa, että jos unionin tuomioistuin hyväksyisi Leonen avioparin ja komission kannan, se johtaisi käytännössä siihen, että virkamiehen tarvitsisi ainoastaan vedota asemaansa isänä saadakseen riidanalaisessa säännöksessä tarkoitetun hyvityksen, kuten Maurice Leone väittää voivansa tehdä.

29. Tällainen lähestymistapa on mielestäni ristiriidassa edellä mainitussa asiassa Griesmar annetussa tuomiossa vahvistetun kannan kanssa. Tuomiossa noudatetun päättelyn mukaan samapalkkaisuuden periaatteen mukaista on, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisen, lastenhoitoon liittyvän palvelusaikaa koskevan hyvityksen myöntämisen edellytyksenä on, että kyseinen virkamies on erityisesti panostanut lastensa kasvattamiseen, eikä sitä voida myöntää ainoastaan sillä perusteella, että tämä on osallistunut lasten alullepanoon. Unionin tuomioistuin on nimittäin todennut, että välittömästä syrjinnästä on kyse ainoastaan, jos palvelusaikaa koskeva hyvitys on varattu kyseisessä säännöksessä ainoastaan niille naispuolisille virkamiehille, jotka ovat äitejä, eikä sitä myönnetä yhdellekään miespuoliselle virkamiehelle, myöskään niille, jotka voivat osoittaa keskeyttäneensä työskentelyn huolehtiakseen lapsistaan ja jotka ovat näin ollen joutuneet urakehityksen kannalta epäedulliseen asemaan .(23)

30. Kyseisen tuomion johdosta Ranskan lainsäätäjä muutti riidanalaisia säännöksiä eli eläkelain L. 12 §:ää(24) sekä muita säännöksiä, joissa oikeutta palvelusaikaa koskevaan hyvitykseen rajattiin samalla tavoin. Tästä syystä samoihin aikoihin(25) annettiin paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 §, josta on kyse käsiteltävässä asiassa ja jonka sanamuoto on pääosin sama. Tällä tavoin muutetun, eläkelakiin perustuvan hyvitystä koskevan säännöksen ja toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun säännöksen(26) välillä on ilmeinen normatiivinen yhteys, jota vahvistettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan jälkeen tehdyllä uudistuksella.(27)

31. Näiden yhteyksien lisäksi korostan, että eläkelain L. 12 ja R. 13 §:ssä, sellaisina kuin ne olivat voimassa edellä mainitussa asiassa Amédée kyseessä olleiden tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, tarkoitetun palvelusaikaa koskeva hyvityksen ja käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan asetuksen 15 §:ssä tarkoitetun hyvityksen välillä on läheinen yhteys. Vaikka näissä kahdessa eri säännösryhmässä vahvistettujen etuuksien vaikutukset eroavat toisistaan, niiden myöntämisen edellytykset ovat samat etenkin vaaditun työskentelyn keskeytymisen keston ja kyseiseen hyvitykseen oikeuttavien vapaiden osalta.

32. Kun otetaan huomioon, että käsiteltävässä asiassa kyseenalaistetaan ainoastaan nämä edellytykset, ja se, että paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 §:n ja edellä mainitussa asiassa Amédée kyseessä olleiden säännösten välillä on useita yhtäläisyyksiä, toistan soveltuvin osin näkemykseni, jonka esitin kyseistä rekisteristä poistettua asiaa koskevassa ratkaisuehdotuksessani.

33. Muistutan tältä osin, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön(28) mukaan on niin, että jotta unionin oikeuden mukaisesti voitaisiin todeta välillistä syrjintää, on olennaista, että kyseessä olevat ryhmät ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa. Unionin tuomioistuimen mukaan ainoastaan silloin, kun naispuoliset ja miespuoliset työntekijät ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, EY 141 artikla on esteenä sellaiselle kansalliselle toimenpiteelle, joka tosin on sanamuodoltaan neutraali, kuten käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva toimenpide, mutta joka on virkauran kannalta epäedullinen huomattavasti suuremmalle prosenttimäärälle yhden sukupuolen edustajia kuin toisen sukupuolen edustajia, kun erilaista kohtelua ei voida selittää objektiivisesti perustelluilla syillä.(29)

34. Edellä mainitussa asiassa Amédée esittämässäni ratkaisuehdotuksessa mainituista syistä(30) olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että naispuoliset virkamiehet, jotka ovat vastanneet lastensa hoidosta pakollisen äitiysloman aikana, ja Maurice Leonen kaltaiset miespuoliset virkamiehet, jotka eivät ole osoittaneet vastanneensa lastensa hoidosta, eivät ole toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa riidanalaisessa säännöksessä säädetyn palvelusaikaa koskevan hyvityksen näkökulmasta. Yhtäältä sellaisen isän tai äidin, joka on keskeyttänyt työskentelyn, ja toisaalta sellaisen isän tai äidin, joka näin ei ole tehnyt, tilanteita ei myöskään voida rinnastaa toisiinsa. Ei toki voida kieltää, että isä on todennäköisesti panostanut lastensa kasvattamiseen sekä taloudellisesti että tunnetasolla samalla tavoin kuin äiti. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, merkityksellinen peruste on sellaisten virkauraan liittyvien uhrausten tekeminen lasten hoitamisen vuoksi, jotka oikeuttavat eläkkeen yhteydessä annettavaan hyvitykseen.(31) Koska tilanteet eivät ole rinnastettavissa, paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 § ei voi johtaa erilaiseen kohteluun miespuolisten virkamiesten kustannuksella eikä siten EY 141 artiklan vastaiseen välilliseen syrjintään.

35. Useista tilastotiedoista, joihin Leonen aviopari on viitannut huomautuksissaan,(32) mutta myös sellaisista tilastotiedoista, jotka ovat peräisin tuoreista virallisista lähteistä,(33) ilmenee lisäksi, että Ranskassa naispuoliset työntekijät keskeyttävät huomattavasti useammin työskentelynsä tai lyhentävät työaikaansa huolehtiakseen lapsistaan, vaikka tämä voi aiheuttaa heille haittaa ja siitä huolimatta, saavatko he korvauksena rahamääräisen etuuden vai ei. Tällaisessa tilanteessa kaikki kansalliset toimenpiteet, joihin liittyy käsiteltävänä olevan toimenpiteen tavoin perhesyihin perustuvaa vapaata koskeva edellytys, väistämättä hyödyttävät useammin naisia kuin miehiä.(34) Vaikka äitiysloma ei sisältyisi riidanalaiseen hyvitykseen oikeuttavien vapaiden joukkoon, mutta muut edellytykset säilyisivät ennallaan, naispuoliset virkamiehet olisivat yleensä lähes ainoita toimenpiteestä hyötyviä virkamiehiä, sillä on edelleen käytännössä harvinaista, että miespuoliset virkamiehet päättäisivät panostaa lastensa hoitoon säännöksissä edellytetyllä tavalla.

36. Jotta voitaisiin todeta, ettei tällaisessa esimerkkitapauksessa ole kyse välillisestä syrjinnästä, ei toisin sanoen pidä vaatia asiassa Griesmar annetussa tuomiossa tarkoitettua näyttöä siitä, että eläkkeensaaja olisi panostanut erityisesti lastensa hoitamiseen, sillä unionin tuomioistuimen tarkoituksena ei ole suinkaan ollut todeta, että kaikkien isien olisi saatava käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva etuus. Koska tosiasiallinen tilanne on se, että naisten ja miesten lastenhoitoon osallistumisessa on edelleen suuria eroja niin Ranskassa kuin muissakin jäsenvaltioissa,(35) mielestäni on mahdotonta katsoa, että edellytykset, joita lainsäätäjä on asettanut riidanalaisen hyvityksen saamiselle, olisivat syrjiviä, ilman, että samalla todettaisiin, että kyseisessä tuomiossa näin muotoiltu vaatimus johtaisi itsessään miespuolisten virkamiesten välilliseen syrjintään.

37. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen kysymykseen, että kansallisilla toimenpiteillä, joilla otetaan käyttöön lastenhoidon johdosta myönnettävä palvelusaikaa koskeva hyvitys paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 §:ssä säädetyn kaltaisten edellytysten mukaisesti, ei loukata EY 141 artiklan 1 kohdassa vahvistettua miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatetta.

D Säännös, jossa myönnetään välitön oikeus varhennettuun eläkkeeseen lastenhoidon johdosta

38. Ensimmäisessä kysymyksessä tiedustellaan lähinnä, onko EY 141 artiklaa tulkittava siten, että eläkelain L. 24 ja R. 37 §:n kaltaiset säännökset aiheuttavat kyseisessä artiklassa vahvistetun miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteen vastaista välillistä syrjintää niiden edellytysten johdosta, jotka vähintään kolme lasta kasvattaneen eläkkeensaajan on täytettävä, jotta hän saisi välittömän oikeuden varhennettuun eläkkeeseen iästään huolimatta.

39. Leonen aviopari ja komissio katsovat, että kysymykseen olisi vastattava myöntävästi, kun taas Ranskan hallituksen, joka ehdottaa kahden ensimmäisen kysymyksen käsittelyä yhdessä, mukaan eläkelain mainitut pykälät eivät aiheuta välillistä syrjintää.

40. Olen samaa mieltä Ranskan hallituksen kanssa syistä, jotka vastaavat toisessa kysymyksessä tarkoitetun säännöksen käsittelyn yhteydessä edellä esittämiäni syitä, ja huolimatta siitä, että mainittu säännös eroaa monilla tavoin eläkelain L. 24 ja R. 37 §:ssä tarkoitetusta säännöksestä.(36) Kyseiset erot eivät mielestäni nimittäin ole ratkaisevia, sillä ne liittyvät erotuksetta sekä naispuolisiin että miespuolisiin työntekijöihin.

41. Unionin tuomioistuin on jo toki lausunut edellä mainitussa asiassa Mouflin antamassaan tuomiossa siitä, ovatko eläkelain L. 24 §:n I momentin 3 kohdassa tarkoitetut varhennetulle eläkkeelle pääsyn edellytykset ristiriidassa EY 119 artiklassa (josta on suuremmitta muutoksitta tullut EY 141 artikla) vahvistetun samapalkkaisuuden periaatteen kanssa. Mainitusta tuomiosta ei kuitenkaan ole juuri apua käsiteltävässä asiassa yhtäältä siksi, että se liittyy versioon, joka oli voimassa mainitun asian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan eli ennen mainitulla tuomiolla käynnistettyä uudistusta, jossa otettiin käyttöön käsiteltävässä asiassa sovellettavat säännökset, ja toisaalta siksi, että siinä käsitellään arviointiperustetta, joka eroaa selvästi kyseessä olevista lastenhoitoon liittyvistä edellytyksistä.(37)

42. Leonen aviopari ja komissio väittävät, että käsiteltävässä asiassa välillistä syrjintää aiheutuu kaikille asianomaisille asetetusta velvollisuudesta, jonka mukaan työskentelyn on täytynyt keskeytyä yhtäjaksoisesti vähintään kahdeksi kuukaudeksi kunkin kyseessä olevan lapsen syntymän aikoihin(38) ja jonkin kuuden eri vapaan yhteydessä.(39) Ne väittävät, että naispuoliset työntekijät, joiden on lain mukaan jäätävä palkalliselle äitiyslomalle, täyttävät tämän edellytyksen systemaattisesti, kun taas miespuolisten työntekijöiden on huomattavasti vaikeampi täyttää sitä, sillä he voivat halutessaan olla keskeyttämättä työskentelyään ja heillä ei aina ole oikeutta palkalliseen vapaaseen.

43. Mielestäni eläkelain L. 24 ja R. 37 §:llä ei aiheuteta EY 141 artiklassa kiellettyä syrjintää kahdesta pääasiallisesta syystä, jotka liittyvät edellä mainitussa asiassa Amédée esittämässäni ratkaisuehdotuksessa mainittuihin perusteluihin.

44. Ensinnäkin kun on kyse eläkkeensaajista, joilla on biologisia lapsia, on totta, että todennäköisesti huomattavasti useammat naiset kuin miehet pystyvät täyttämään näissä säännöksissä tarkoitetut edellytykset ja että naiset hyötyvät tietyllä tapaa äitiysloman vuoksi keskeytyneen työskentelyn olettamasta.(40) Tällainen erilainen kohtelu ei kuitenkaan ole välillistä syrjintää, sillä se on ainoastaan väistämätön seuraus siitä, että naispuoliset ja miespuoliset työntekijät ovat erilaisissa ja keskenään vertailukelvottomissa tilanteissa etenkin äitiysloman osalta.(41)

45. Kyseinen ero perustuu lainmukaiseen tavoitteeseen, joka on asetettu myös kansainvälisissä säännöksissä ja määräyksissä(42) ja jonka mukaan on hyvitettävä ammatillisia haittoja, joita aiheutuu järjestelmällisesti naispuoliselle työntekijälle biologisena äitinä siitä, että hänen on lain mukaan oltava poissa työstä kahdeksan peräkkäisen viikon ajan ja käsiteltävässä asiassa ainakin kolmeen kertaan.(43) Miespuolinen työntekijä voi sen sijaan päättää vapaasti, ottaako hän perhesyihin liittyvää vapaata vai ei, ja tarvittaessa ottaa sitä äitiyslomaa lyhyemmäksi ajaksi. Näin ollen on lainmukaista edellyttää, että biologinen isä osoittaa tosiasiassa keskeyttäneensä työskentelyn omistautuakseen lapsistaan huolehtimiseen yhtä pitkäksi aikaa kuin biologinen äiti, jotta hänelle voidaan todeta aiheutuneen samanlaista ammatillista haittaa kuin äidille ja jotta tätä haittaa voitaisiin hyvittää samalla tavoin kuin naispuolisten työntekijöiden tapauksessa.

46. Toiseksi on niin, että kun on kyse eläkkeensaajista, joilla on ottolapsia, naispuoliset työntekijät täyttävät eläkelain L. 24 ja R. 37 §:ssä tältä osin asetetut edellytykset yhtä todennäköisesti kuin miespuoliset työntekijät. Tällaisessa tilanteessa voi olla kyse neljänlaisesta perhevapaasta,(44) joihin kumpaakin sukupuolta edustavilla virkamiehillä on tasavertainen oikeus, vaikka naiset käyttävät yhä kyseistä mahdollisuutta selvästi miehiä useammin. Kuten Ranskan hallitus korostaa, kukin tätä mahdollisuutta käyttävä henkilö täyttää sukupuolestaan riippumatta automaattisesti näissä säännöksissä edellytetyn työskentelyn keskeyttämisen vähimmäiskeston.

47. Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että kansallisilla toimenpiteillä, joiden mukaisesti henkilö voi välittömästi siirtyä varhennetulle eläkkeelle, kun eläkelain L. 24 ja R. 37 §:ään – kun näitä sovelletaan yhdessä – perustuvien kaltaiset edellytykset täyttyvät, ei loukata EY 141 artiklan 1 kohdassa vahvistettua miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatetta.

E Kyseisistä säännöksistä mahdollisesti johtuvan välillisen syrjinnän perusteltavuus

48. Koska ehdotan, että kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mielestäni ei ole tarpeen vastata kolmanteen kysymykseen, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt nimenomaan toissijaisesti.

49. Kolmannessa kysymyksessä unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan, voidaanko ensimmäisen ja toisen kysymyksen tarkastelun päätteeksi mahdollisesti todettu välillinen syrjintä perustella EY 141 artiklan 4 kohdan määräyksillä. Leonen aviopari ja komissio katsovat, että vastauksen olisi oltava kieltävä.

50. Kyseisen 4 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat poiketa miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaatteesta pitämällä voimassa tai toteuttamalla sellaisia erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on hyvittää tiettyjen työntekijöiden ammattiuraan kohdistuvia haittoja.(45)

51. Oikeuskäytännössään(46) unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, että toimenpiteillä, joilla periaatteesta poikkeaminen voidaan perustella, on oltava puolueeton ja hyväksyttävä tavoite ja sen saavuttamiseksi käytettyjen keinojen on oltava oikeasuhteisia eli sekä asianmukaisia että tarpeellisia.

52. Käsiteltävässä asiassa on selvitettävä, voivatko riidanalaiset kahdenlaiset toimenpiteet merkitä sellaisten naispuolisten virkamiesten hyväksi, joilla on ollut yksi tai useampi lapsi, toteutettavia positiivisia toimenpiteitä, joilla voidaan hyvittää asianomaisille siitä aiheutunutta ammatillista haittaa, että he ovat olleet poissa työstä lastensa syntymän tai hoitamisen vuoksi.

53. Huomautan, että EY 141 artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan ”erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on – – ehkäistä tai hyvittää ammattiuraan liittyviä haittoja” (kursivointi tässä). Tämä ei välttämättä kata toimenpiteitä, joiden epäillään olevan välillisesti syrjiviä, kuten käsiteltävässä asiassa. Tällaisessa tilanteessa ei ole tarpeen selvittää, oliko lainsäätäjän aikomuksena pitää voimassa tai toteuttaa positiivisia toimenpiteitä ammatillisesti epäsuotuisassa asemassa olevan sukupuolen hyväksi, sillä aikomus ei ole merkityksellinen seikka. On sen sijaan riittävää selvittää, onko olemassa samapalkkaisuuteen kohdistuvia konkreettisia kielteisiä vaikutuksia. Kyseisen määräyksen sanamuoto ja syntyhistoria viittaavat siihen, että määräystä on tarkoitus soveltaa pikemminkin suoraan syrjintään. Unionin tuomioistuin ei kuitenkaan käsittääkseni ole koskaan sulkenut nimenomaisesti pois mahdollisuutta soveltaa tätä määräystä myös välilliseen syrjintään.

54. Jos unionin tuomioistuin ei ole samaa mieltä kahteen ensimmäiseen kysymykseen ehdottamastani vastauksesta, muistutan, että otin jo edellä mainitussa asiassa Amédée esittämässäni ratkaisuehdotuksessa kantaa lasten hoitamisesta myönnettyyn palvelusaikaa koskevaan hyvitykseen, joka perustui tuolloin kyseessä olleisiin eläkelain L. 12 §:n b kohtaan ja R. 13 §:ään.(47)

55. Totesin tältä osin, että jos unionin tuomioistuin pitäisi tarpeellisena vastata mainitussa asiassa esitettyyn toiseen kysymykseen, joka oli sisällöltään sama kuin nyt käsiteltävä kolmas kysymys, sen pitäisi noudattaa edellä mainitussa asiassa Griesmar annetussa tuomiossa omaksuttua negatiivista lähestymistapaa.(48) Kun otetaan huomioon, että eläkelain kyseinen säännös ja käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva, paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 § ovat riittävän samankaltaisia,(49) toistan tässä yhteydessä edellä mainitusta säännöksestä esittämäni kannan.

56. Mielestäni saman pitäisi soveltuvin osin päteä muihin käsiteltävässä asiassa kyseessä oleviin toimenpiteisiin eli välitöntä oikeutta varhennettuun eläkkeeseen koskeviin toimenpiteisiin, joista säädetään eläkelain L. 24 ja R. 37 §:ssä. Myöskään kyseisillä toimenpiteillä ei nimittäin voida korjata(50) ongelmia, joita naispuoliset virkamiehet voivat kohdata urallaan perhesyistä otettujen vapaiden vuoksi, EY 141 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, siten kuin kyseistä kohtaa on tulkittu edellä mainitussa asiassa Griesmar annetussa tuomiossa.(51)

57. Edellä mainitussa asiassa Amédée esittämäni analyysin(52) mukaisesti muistutan kuitenkin, että mainitussa asiassa Griesmar annetussa tuomiossa jätetään valitettavalla tavalla huomiotta se tosiseikka, että kun eläkkeelle siirtymisen yhteydessä myönnetään täydentävien oikeuksien muodossa olevia etuja, voidaan välttää palkkauksen pysyvä eriarvoistuminen, joka useimmiten tapahtuu naisten kustannuksella etenkin, kun he keskeyttävät työskentelyn huolehtiakseen lastensa hoidosta. Kun otetaan huomioon, missä kokoonpanossa kyseinen tuomio annettiin, kyseessä olevaa oikeuskäytäntöä on mielestäni mahdollista muuttaa ainoastaan unionin tuomioistuimen suuressa jaostossa.(53)

58. Täsmennän vielä, että mikäli kyseisten kahdenlaisten toimenpiteiden katsotaan vastaavan lainmukaista tavoitetta hyvittää sukupuoleen perustuvaa haittaa välillisestä syrjinnästä annetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, ne ovat mielestäni sekä tarkoituksenmukaisia että oikeasuhteisia. Lastenhoidosta aiheutuva ammatillinen haitta kohdistuu käytännössä edelleen pääasiallisesti naisiin,(54) eikä tilanne todennäköisesti muutu ennen kuin miesten ja naisten välinen tehtävänjako tasapuolistuu ja käyttöön otetaan toisenlaisia toimenpiteitä, kuten pakollinen isyysloma, sellaiset vanhempainvapaat, jotka kannustavat isän kotiinjäämistä, tai menetelmät, joilla tasataan perhevapaisiin liittyviä kustannuksia pääasiallisesti naisia työllistävien työnantajien ja pääasiallisesti miehiä työllistävien työnantajien välillä.

V Ratkaisuehdotus

59. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa cour administrative d’appel de Lyonin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1) EY 141 artiklaa on tulkittava siten, että miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaate ei ole esteenä sellaisten kansallisten toimenpiteiden kaltaisille toimenpiteille, jotka perustuvat siviili- ja sotilasvirkamiesten eläkkeistä annetun lain L. 24 ja R. 37 §:ään, kun näitä sovelletaan yhdessä.

2) EY 141 artiklaa on tulkittava siten, että miespuolisten ja naispuolisten työntekijöiden samapalkkaisuuden periaate ei ole esteenä sellaisten kansallisten toimenpiteiden kaltaisille toimenpiteille, jotka perustuvat paikallisten julkisyhteisöjen henkilöstön eläkekassaan kuuluvien virkamiesten eläkejärjestelmästä 26.12.2003 annetun asetuksen nro 2003-1306 15 §:n säännöksiin.

3) Koska ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen ei ole tarpeen vastata.

(1) .

(2) – 15.12.2011 esittämäni ratkaisuehdotus asiassa C-572/10, Amédée, määräys 28.3.2012.

(3) – Asia poistettiin unionin tuomioistuimen rekisteristä 28.3.2012 annetulla määräyksellä siksi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin peruutti pyyntönsä sen jälkeen, kun ennakkoratkaisun pyytämisestä tehty päätös kumottiin valitusasteessa.

(4) – Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tässä yhteydessä SEUT 157 artiklan 4 kohdan, joka ei kuitenkaan ole ajallisesti sovellettava säännös (ks. tämän ratkaisuehdotuksen 1 kohta).

(5) – Vuoden 2004 lisätalousarviosta annettu laki (JORF 31.12.2004, s. 22522).

(6) – Useista valtion virkamiehiin sovellettavista säännöksistä annettu laki (JORF 27.7.1991, s. 9952).

(7) – Lain nro 2004‑1485 136 §:n täytäntöönpanosta ja eläkelain muuttamisesta annettu asetus (JORF 11.5.2005, s. 8174).

(8) – Edellisestä kohdasta poiketen tiettyjen eläkelain L. 18 §:n II momentissa tarkoitettujen lasten, joiden hoidosta asianomainen on vastannut mainitun pykälän III momentissa säädettyjen edellytysten mukaisesti – ja joihin ei lueta käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisia biologisia lapsia –, osalta työskentelyn on pitänyt keskeytyä joko ennen lapsen kuudettatoista syntymäpäivää tai ennen sitä ikää, jolloin he lakkaavat olemasta riippuvaisia.

(9) – JORF 30.12.2003, s. 22477.

(10) – Maurice ja Blandine Leone täsmentävät huomautuksissaan, että viimeksi mainittu vetoaa miehensä rinnalla vahinkoon, joka hänelle aiheutuu kanteen tutkimatta jättämisestä, koska hänen miehensä kuoleman jälkeen se vaikuttaa hänen saamansa leskeneläkkeen määrään lasten hoitamisen johdosta saatavien hyvitysten suhteessa.

(11) – Leonen aviopari vaati tarkemmin sanottuna, että Ranskan valtion vastuu todetaan ja se velvoitetaan maksamaan väliaikaisesti vahvistettu 86 595 euron vahingonkorvaus ja lakisääteiset korot.

(12) – Kyseisten L. 12 ja R. 13 §:n, jotka eivät sinänsä ole ennakkoratkaisupyynnön kohteena, sisältö esitetään edellä mainitussa asiassa Amédée esittämäni ratkaisuehdotuksen 7 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

(13) – CNRACL ei kuitenkaan ole ottanut kantaa ennakkoratkaisukysymyksiin annettaviin vastauksiin.

(14) – Ranskan hallitus korostaa, että kansallinen tuomioistuin on ainoastaan maininnut pääasian asianosaisten väitteet ja vedotut kansalliset säännökset, vaikka sen olisi pitänyt ainakin lyhyesti määritellä ne kyseisten säännösten vaikutukset, jotka sen mielestä voivat aiheuttaa välillistä syrjintää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen arviointiperusteiden näkökulmasta.

(15) – Ranskan hallitus viittaa Conseil d’État’n päätöksiin 29.12.2004, kanne nro 265097, D’Amato; 6.12.2006, kanne nro 280681, Delin ja 6.7.2007, yhdistetyt kanteet nro 281147 ja 282169, Fédération générale des fonctionnaires Force Ouvrière ym.

(16) – On huomattava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 23 artiklassa tarkoitetuille pääasian asianosaisille ja muille osapuolille, nimittäin jäsenvaltioille, annetaan tiedoksi ainoastaan ennakkoratkaisupyyntö, jotta nämä voivat esittää kirjalliset huomautuksensa.

(17) – Ks. mm. asia C‑237/04, Enirisorse, tuomio 23.3.2006 (Kok., s. I‑2843, 17–19 kohta); asia C‑42/07, Liga Portuguesa de Futebol Profissional ja Bwin International, tuomio 8.9.2009 (Kok., s. I‑7633, 41 kohta) sekä asia C‑145/10, Painer, tuomio 1.12.2011 (Kok., s. I-12533, 46 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseiset tuomiot liittyvät mainitun asetuksen versioon, joka on aiempi kuin käsiteltävässä asiassa sovellettava versio (EUVL 2012, L 265, s. 24), mutta ne ovat yhä merkityksellisiä.

(18) – Ks. eläkelain L. 12 §:n b kohdassa kyseisenä ajankohtana säädetystä palvelusaikaa koskevasta hyvityksestä asia C‑366/99, Griesmar, tuomio 29.11.2001 (Kok., s. I‑9383, 25 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja eläkelain L. 24 §:n I momentin 3 kohdan b alakohdasta kyseisenä ajankohtana johtuneesta välittömästä oikeudesta eläkkeeseen asia C‑206/00, Mouflin, tuomio 13.12.2001 (Kok., s. I‑10201, 20 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(19) – Ks. mm. asia C‑559/07, komissio v. Kreikka, tuomio 26.3.2009 (42 ja 47 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia C‑385/11, Elbal Moreno, tuomio 22.11.2012, 19–26 kohta.

(20) – Mm. miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (EUVL L 204, s. 23) 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaan sisältyvien määritelmien mukaisesti.

(21) – Ks. mm. asia C‑285/02, Elsner‑Lakeberg, tuomio 27.5.2004 (Kok., s. I‑5861, 12 kohta); asia C‑196/02, Nikoloudi, tuomio 10.3.2005 (Kok., s. I‑1789, 44 ja 57 kohta) ja asia C‑123/10, Brachner, tuomio 20.10.2011 (Kok., s. I‑10003, 55 ja 56 kohta).

(22) – Positiivisiin toimenpiteisiin perustuva poikkeaminen on tehty mahdolliseksi myös johdetussa oikeudessa (ks. mm. direktiivin 2006/54 johdanto-osan 22 perustelukappale ja 3 artikla).

(23) – Ks. kyseisen tuomion 52 kohta ja sitä seuraavat kohdat, erityisesti 57 kohta, jossa todetaan, että eläkelain L. 12 §:n b kohdassa, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä ajankohtana, ei sallittu, että sellaisessa tilanteessa, jossa lastenhoidosta aiheutuu haittaa virkauralle, oleva miespuolinen virkamies voisi vaatia pääasiassa kyseessä olevaa hyvitystä, vaikka hän kykenisikin osoittamaan huolehtineensa lapsista tosiasiallisesti.

(24) – Eläkeuudistuksesta 21.8.2003 annetulla lailla nro 2003‑775 (JORF 22.8.2003, s. 14310) ja lain nro 2003-775 täytäntöönpanosta ja eläkelain muuttamisesta 26.12.2003 annetulla asetuksella nro 2003‑1305 (JORF 30.12.2003, s. 22473) tehty muutos, jolla eläkelakiin sisällytettiin uusi R. 13 §, jossa määriteltiin edellytykset edellä mainitussa L. 12 §:ssä tarkoitetun hyvityksen saamiselle.

(25) – Muistutan, että asetus nro 2003‑1306 annettiin sekin 26.12.2003.

(26) – Mainitun asetuksen 15 §:n alussa täsmennetään, että pykälässä tarkoitetut hyvitykset ”lisätään palvelusaikaan valtion siviilivirkamiehiä koskevien edellytysten mukaisesti”. Lisäksi sen 25 §:n I momentissa todetaan, että ”[eläkelain] L. 24 §:n I momentin säännöksiä sovelletaan tämän asetuksen 1 artiklassa mainittuihin virkamiehiin”.

(27) – Paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 §:ään sisällytettiin nimenomainen viittaus ”eläkelain R. 13 §:ssä vahvistettuihin edellytyksiin”, joka tuli voimaan 1.7.2011 alkaen siviili- ja sotilasvirkamiesten ja teollisuuden työntekijöiden eläkeuudistuksesta 9.11.2010 annetun lain nro 2010-1330 useiden säännösten soveltamisesta 30.12.2010 annetulla asetuksella nro 2010‑1740 (JORF 31.12.2010, teksti nro 93) samanaikaisesti eläkelaissa käyttöön otettujen muutosten kanssa (ks. edellä mainitussa asiassa Amédée esittämäni ratkaisuehdotuksen alaviite 41).

(28) – Mm. asia C‑218/98, Abdoulaye ym., tuomio 16.9.1999 (Kok., s. I‑5723, 16 kohta) ja asia C‑427/11, Kenny ym., tuomio 28.2.2013 (19 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(29) – Mm. edellä alaviitteessä 21 mainittu asia Nikoloudi, tuomion 44 ja 47 kohta.

(30) – Ks. em. asiassa Amédée esittämäni ratkaisuehdotuksen 31 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(31) – Äitiydestä naisten urakehitykselle aiheutuvasta haitasta ja hyvityksistä, joihin heillä on oikeus ks. asia 184/83, Hofmann, tuomio 12.7.1984 (Kok., s. 3047, 27 kohta); asia C 450/93, Kalanke, tuomio 17.10.1995 (Kok., s. I-3051, 18 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja edellä alaviitteessä 28 mainittu asia Abdoulaye ym., tuomion 19 kohta.

(32) – Leonen aviopari mainitsee, että vuotta 2007 koskevien tietojen mukaan naisista 94 prosenttia jäi vanhempainvapaalle, kun taas miehistä näin teki ainoastaan 6 prosenttia, ja että yleisemmin kaudella 2007–2011 perhesyihin perustuvista vapaista 0–2 prosenttia käyttivät miehet ja 98–100 prosenttia naiset.

(33) – Ranskan tilastokeskuksen Institut national de la statistique et des études économiquesin (jäljempänä Insee) laatimassa raportissa korostetaan, että ”huolimatta lapsiin liittyvistä perhe-etuuksista [jotka pienentävät pätevää maksukautta koskevia eroja], naisten itse ansaitsemat eläkkeet [eli muut kuin leskeneläkkeet] ovat huomattavasti miesten eläkkeitä pienemmät. Vaikka erot pienenevät vähitellen, ne eivät ehdi vielä poistua tällä hetkellä työelämässä olevien naissukupolvien aikana”. Raportissa täsmennetään, että ”on edelleen yleistä, että nainen keskeyttää työskentelyn väliaikaisesti lapsen syntymän jälkeen”, että vuonna 2010 pienten lasten vanhemmille annettua mahdollisuutta osa-aikaiseen työhön käytti 31 prosenttia naisista ja vain 7 prosenttia miehistä ja että naisten osalta tämä luku nousee 47 prosenttiin, kun lapsia on kolme tai enemmän (ks. Femmes et hommes – Regards sur la parité – Édition 2012 , Insee Références, Pariisi, 2012, erityisesti s. 39 ja sitä seuraavat sivut ja s. 112).

(34) – Leonen avioparin mainitsemien tilastotietojen mukaan nämä seikat selittävät sen, että kyseisen asetuksen 15 §:n voimaantulosta alkaen julkisen sektorin sairaalatyöntekijöistä naiset ovat saaneet lasten hoitamisen johdosta keskimäärin 6,9 vuosineljänneksen hyvityksen, kun taas miehet eivät ole saaneet lainkaan hyvitystä.

(35) – Inseen tutkimuksessa todetaan, että Ranskassa ”lapsen syntymän jälkeen yksi mies yhdeksäs tä lyhentää työaikaansa tai keskeyttää työskentelyn väliaikaisesti, kun taas naisista näin tekee joka toinen” ja että työaikaansa lyhentävien tai työskentelyn keskeyttävien naisten määrä on vielä suurempi Saksassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (ks. Insee Première, nro 1454, kesäkuu 2013, http://www.insee.fr/fr/ffc/ipweb/ip1454/ip1454.pdf). Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle esittämässä tiedonannossa ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (KOM(2010) 491 lopullinen, s. 7) korostetaan, että ”monet naiset työskentelevät osa-aikaisesti tai epätyypillisten työsopimusten pohjalta: näin he voivat tosin olla mukana työelämässä ja hoitaa samalla perhevastuunsa, mutta näillä järjestelyillä voi olla kielteinen vaikutus heidän palkkaansa, urakehitykseensä, ylennysnäkymiinsä ja eläkkeisiinsä”.

(36) – Paikallisten julkisyhteisöjen virkamiehiä koskevan asetuksen 15 §:ssä säädetyt hyvityksen saamista koskevat edellytykset ovat sisällöltään samat kuin mainituissa L. 24 ja R. 37 §:ssä varhennetulle eläkkeelle asetetut edellytykset kolmea pääasiallista eroa lukuun ottamatta. Ensimmäinen niistä on, että hyvitys myönnetään, jos asianosaisella on ollut huollettavanaan ainakin yksi lapsi, kun taas varhennetun eläkkeen tapauksessa lapsia on oltava vähintään kolme. Toinen on se, että varhennetun eläkkeen saamiseksi työskentely on täytynyt keskeyttää tietyllä ajanjaksolla ja keskeytyksen on johduttava joko lapsen syntymästä tai adoptoimisesta, mitä ei edellytetä 15 §:ssä tarkoitetun hyvityksen tapauksessa. Kolmas on se, että ajanjaksot, joilta ei ole suoritettu pakollisia maksuja, rinnastetaan vaadittuun työskentelyn keskeyttämiseen ja ne oikeuttavat varhennettuun eläkkeeseen, mikä ei päde 15 §:ssä tarkoitettuun hyvitykseen.

(37) – Mainitussa tuomiossa todettiin nimittäin, että tuolloin voimassa ollutta eläkelain L. 24 §:ää oli pidettävä samapalkkaisuuden periaatteen vastaisena, sillä sen mukaan ainoastaan naispuolinen virkamies saattoi jäädä välittömästi eläkkeelle virkamiehen puolison tultua työkyvyttömäksi tai sairastuttua parantumattomasti siten, ettei tämä voinut harjoittaa mitään ammattia, ja siinä kyseinen oikeus evättiin samassa tilanteessa olevilta miespuolisilta virkamiehiltä.

(38) – Ajanjaksolla, joka alkaa neljä viikkoa ennen syntymää (tai adoptiota) ja päättyy 16 viikkoa sen jälkeen.

(39) – Eli äitiysloma, isyysloma, adoptiovapaa, vanhempainvapaa taikka sairaan tai vammautuneen lapsen hoitamiseksi myönnetty hoitovapaa tai sellainen virkavapaa, joka on myönnetty alle kahdeksan vuoden ikäisen lapsen hoitamiseksi.

(40) – Ks. tästä em. asiassa Amédée esittämäni ratkaisuehdotuksen 44 kohta.

(41) – Äitiysloman erityispiirteistä ja tarkoituksesta sellaisina kuin unionin tuomioistuin ne on määrittänyt ks. mm. asia C-5/12, Betriu Montull, tuomio 19.9.2013 (49 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen).

(42) – Muistutan, että oikeus samalla pakolliseen ja palkalliseen äitiyslomaan on vahvistettu sekä unionin oikeudessa että Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksissa (ks. em. asiassa Amédée esittämäni ratkaisuehdotuksen 33 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(43) – Koska kyseessä oleva oikeus varhennettuun eläkkeeseen myönnetään ainoastaan, jos henkilöllä on ollut huollettavanaan vähintään kolme lasta.

(44) – Näillä vanhemmilla ei ole oikeutta äitiys- tai isyyslomaan.

(45) – EY 141 artiklan 4 kohdassa toistetaan poikkeus, jota voitiin soveltaa ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa 1.5.1999 tosin ainoastaan naisiin muiden Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kuin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kesken sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen (EYVL 1992, C 191, s. 91; jäljempänä sosiaalipolitiikasta tehty sopimus) 6 artiklan 3 kohdan nojalla. Myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan 2 kohdassa todetaan, että miesten ja naisten ”tasa-arvon periaate ei estä pitämästä voimassa tai toteuttamasta toimenpiteitä, jotka tarjoavat erityisetuja aliedustettuna olevalle sukupuolelle”.

(46) – Ks. erityisesti edellä alaviitteessä 28 mainittu asia Kenny ym., tuomion 36 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(47) – Ks. kyseisen ratkaisuehdotuksen 52 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(48) – Mainitun tuomion 52 ja 60–67 kohdassa todettiin, että kyseisessä L. 12 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa riita-asian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, tarkoitetun kaltaisella toimenpiteellä ei voitu katsoa hyvitettävän naispuolisten virkamiesten urakehitykselle aiheutuvia epäkohtia sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa (vastaa EY 141 artiklan 4 kohtaa) tarkoitetulla tavalla, koska siinä ainoastaan myönnettiin äideille palvelusaikaa koskeva hyvitys heidän jäädessään eläkkeelle, mutta ei poistettu ongelmia, joita he saattoivat kohdata virkaurallaan.

(49) – Näistä samankaltaisuuksista ks. tämän ratkaisuehdotuksen 40 kohta.

(50) – Komissio katsoo, että varhennettua eläkettä koskeva toimenpide voi päinvastoin johtaa naispuolisten virkamiesten jäämiseen työelämän ulkopuolelle ja viedä heiltä mahdollisuuden todelliseen urakehitykseen.

(51) – Ks. analogisesti edellytyksestä, jonka mukaan lakisääteinen eläkeikä määräytyy sukupuolen mukaan, asia C-46/07, komissio v. Italia, tuomio 13.11.2008, 57 ja 58 kohta.

(52) – Ks. mainitussa asiassa esittämäni ratkaisuehdotuksen 58 ja 59 kohta.

(53) – Ibid., ratkaisuehdotuksen 57 kohta.

(54) – Direktiivin 2006/54 johdanto-osan 22 perustelukappaleessa todetaan positiivisista toimenpiteistä, että ”nykytilanteen – – huomioon ottaen jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti pyrittävä parantamaan naisten asemaa työelämässä”.