26.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 26/62

Kanne 16.11.2012 — Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio

(Asia T-503/12)

2013/C 26/123

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamiehet: D. Wyatt, QC, barrister V. Wakefield ja C. Murrell)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan tiettyjen jäsenvaltioille aiheutuneiden menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 6.9.2012 annetun komission päätöksen 2012/500/EU (EUVL L 2012 L 244, s. 11) liitteessä olevien neljän sellaisen kohdan osalta, jotka koskevat Pohjois-Irlannille varainhoitovuonna 2008 aiheutuneisiin menoihin (yhteensä 277 231,60 euroa ja 13 671 558,90 euroa) sekä varainhoitovuonna 2009 (yhteensä 270 398,26 euroa ja 15 844 193,29 euroa) aiheutuneisiin menoihin sovellettavaa viiden prosentin korjauskerrointa ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä sekä jätti ottamatta huomioon mahdollisen unionin varojen menetyksen suuruuden osalta merkityksellisiä seikkoja, jotka hakuvuosien 2007 ja 2008 menot unionin varoille muodostavat erityisesti vuoden 2005 osalta tukikelpoisen alueen, joka vaikuttaa alkuperäisiin tukioikeuksiin, määrittämisessä tehtyjen virheiden vuoksi.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se virheellisesti totesi, että Northern Ireland Department of Agriculture and Rural Development (”DARD”) joko ei soveltunut asianmukaisesti tai ei soveltanut lainkaan seuraamuksia, aiheettomien maksujen takaisinperintää ja tahallista säännösten noudattamatta jättämistä koskevia säännöksiä ja että komissio siten arvioi liian suureksi unionin varojen mahdollisen menetyksen suuruuden tai ei ottanut huomioon tämän suuruuden määrittämisen kannalta merkityksellisiä seikkoja. Sen mukaan komissio erityisesti

—

arvosteli virheellisesti väitettyä DARDin tukioikeuksien ”järjestelmällistä” uudelleenlaskentaa;

—

virheellisesti väitti, että vuonna 2005 tehdyillä virheillä on aineellisia historiallisia vaikutuksia tukioikeuden arvoon;

—

omaksui väärän aiheettomia maksuja koskevan laskentatavan;

—

sovelsi rangaistuksiin virheellistä lähestymistapaa erityisesti, kun se

—

omaksui väärän rangaistuksia koskevan laskentatavan ja

—

virheellisesti väitti, että rangaistus on määrättävä jokaiselta vuodelta sellaisissa tapauksissa, joissa rangaistusta sovellettiin vuonna 2005 muttei sitä seuraavina hakuvuosina eli tässä tapauksessa vuosina 2007 ja 2008, jolloin aiheettomat maksut johtuivat samasta syystä kuin vuonna 2005, jolloin samasta virheestä määrättiin rangaistus;

—

omaksui väärän lähestymistavan tahallisen säännösten noudattamatta jättämisen osalta.