24.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 366/24


Kanne 11.9.2012 — Euroopan komissio v. Kyproksen tasavalta

(Asia C-412/12)

2012/C 366/43

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Zavvos ja D. Dusterhaus)

Vastaaja: Kyproksen tasavalta

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on todettava, ettei Kyproksen tasavalta ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY (1) 14 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska kaikkia Kyproksen alueella toimivia valvomattomia kaatopaikkoja ei ole suljettu tai koska ne eivät ole direktiivin vaatimusten mukaisia

Kyproksen tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 1999/31/EY (jäljempänä direktiivi) 14 artiklassa säädetään, että kaatopaikat, jotka ovat jo käytössä, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, voivat jatkaa toimintaansa vain, jos unionin oikeudessa määrätyt säännökset annetaan viimeistään 16.7.2009; muussa tapauksessa ne on suljettava.

Kyproksen viranomaiset ovat myöntäneet, että niistä 115:stä valvomattomasta kaatopaikasta (jotka eivät täytä direktiivin 14 artiklassa asetettuja edellytyksiä siitä syystä, että jätteiden käsittely ja jätehuolto on ”valvomatonta”, joten ne eivät voi jatkaa toimintaansa), jotka olivat käytössä Kyproksen alueella, kaksi on edelleen toiminnassa Nikosian ja Limassolin maakunnissa, eivätkä nämä ole määränneet kyseisiä kaatopaikkoja suljettaviksi ennen vuoden 2015 puoliväliä tai vuoden 2016 alkua.

Kantaja huomauttaa, että Kyproksen alueen kaatopaikkojen jätehuollossa on ollut havaittavissa tiettyä paranemista, joka on kuitenkin ollut huomattavasti myöhässä, koska direktiivin 14 artiklan mukaan vaadittavat toimenpiteet olisi pitänyt toteuttaa viimeistään 16.7.2009 ja koska tästä huolimatta — kuten Kyproksen viranomaiset ovat myöntäneet — kaksi valvomatonta kaatopaikkaa jatkaa toimintaansa ja koska direktiivin 14 artiklan noudattamatta jättäminen jatkuu eikä sen loppua näy ainakaan seuraavan kolmen vuoden aikana.


(1)  EYVL L 182, s. 1.