—

Jessy Saint Prix, edustajanaan solicitor M. Spencerin valtuuttamana R. Drabble, QC,

—

AIRE Centre, edustajinaan solicitor D. Dasin valtuuttamana J. Stratford, QC, ja barrister M. Moriarty,

—

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään V. Kaye ja A. Robinson, avustajinaan barrister B. Kennely ja barrister J. Coppel,

—

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja M. Szpunar,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Tufvesson, J. Enegren ja M. Wilderspin,

—

EFTAn valvontaviranomainen, asiamiehinään X. Lewis, M. Moustakali ja C. Howdle,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 45 artiklassa ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL L 158, s. 77 sekä oikaisut EUVL L 229, s. 35 ja EUVL 2005, L 197, s. 34) 7 artiklassa tarkoitetun työntekijän käsitteen tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Jessy Saint Prix ja Secretary of State for Work and Pensions (jäljempänä Secretary of State) ja jossa on kyse siitä, että Secretary of State on kieltäytynyt myöntämästä Saint Prix’lle tulotukea.

3

Direktiivin 2004/38 johdanto‑osan 2–4 ja 31 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Direktiivin 2004/38 1 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään:

5

Mainitun direktiivin 7 artiklan otsikko on ”Oikeus oleskella yli kolme kuukautta”, ja sen 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan

– –

3.   Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa unionin kansalainen, joka ei enää ole työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, säilyttää työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan aseman

6

Saman direktiivin 16 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Unionin kansalaisilla, jotka ovat oleskelleet laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella yhtäjaksoisesti viisi vuotta, on oikeus pysyvään oleskeluun sen alueella. – –

– –

3.   Oleskelun yhtäjaksoisuuteen eivät vaikuta tilapäiset poissaolot, jotka eivät ylitä yhteensä kuutta kuukautta vuodessa, eivätkä pitemmät poissaolot asevelvollisuuden suorittamista varten eikä yksi enintään 12 peräkkäisen kuukauden poissaolo tärkeästä syystä, kuten raskauden ja synnytyksen, vakavan sairauden, opiskelun tai ammatillisen koulutuksen tai työtehtäviä varten toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueelle tapahtuvan siirron vuoksi.”

7

Sosiaaliturvamaksuista ja ‑etuuksista vuonna 1992 annettu laki (Social Security Contributions and Benefits Act 1992) ja tulotuesta vuonna 1987 annettu (yleinen) asetus (Income Support (General) Regulations 1987) muodostavat tulotukeen sovellettavan säännöstön.

8

Tulotuki on etuus, joka myönnetään varoista riippuen eri henkilöryhmille, joihin kuuluvat mainitun asetuksen 4ZA §:n ja saman asetuksen liitteessä 1B olevan 14 kohdan b alakohdan nojalla sellaisten naisten ryhmä, jotka ”[ovat] tai [ovat olleet] raska[ina] mutta vain ajanjaksona, joka alkaa 11 viikkoa ennen [heidän] laskettua synnytysviikkoaan ja päättyy 15 viikkoa [heidän] raskautensa päättymisajankohdan jälkeen”.

9

Mainitun etuuden myöntäminen edellyttää sosiaaliturvamaksuista ja ‑etuuksista vuonna 1992 annetun lain 124 §:n 1 momentin b kohdan mukaan muun muassa sitä, että etuuden saajan tulot eivät ylitä asetettua ”sovellettavaa määrää”. Kun kyseinen määrä on nolla, mitään etuutta ei myönnetä.

10

Tulotuesta vuonna 1987 annetun (yleisen) asetuksen liitteessä 7 olevan 17 kohdan mukaan asetettu sovellettava määrä on ”ulkomailta tulevan henkilön” osalta nolla.

11

Kyseisen asetuksen 21AA §:n 1 momentin mukaan käsitteellä ”ulkomailta tuleva henkilö” tarkoitetaan ”hakijaa, joka ei asu vakinaisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa – –”.

12

Mainitun asetuksen 21AA §:n 2 momentin mukaan tulotukea hakevan henkilön voidaan katsoa asuvan vakinaisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jos hänellä on ”oleskeluoikeus” kyseisessä jäsenvaltiossa.

13

Saman asetuksen 21AA §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Hakija ei ole ulkomailta tuleva henkilö, jos hän on

14

Jessy Saint Prix on Ranskan kansalainen, joka tuli 10.7.2006 Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa hän työskenteli 1.9.2006–1.8.2007 pääasiallisesti apuopettajana. Tämän jälkeen hän ilmoittautui opiskelemaan Lontoon yliopistoon kurssille, jonka perusteella hänellä oli mahdollisuus saada opettajan pätevyystodistus (Post‑Graduate Certificate in Education), ja suunniteltu opiskeluaika oli 17.9.2007–27.6.2008.

15

Kyseisen ajanjakson aikana hän tuli raskaaksi, ja hänen synnytyksensä laskettu aika oli 2.6.2008.

16

Saint Prix toivoi löytävänsä työtä toisen asteen oppilaitoksessa, joten hän ilmoittautui 22.1.2008 tilapäistyövoimaa välittävään yritykseen ja keskeytti 1.2.2008 Lontoon yliopistossa käymänsä kurssin. Koska toisen asteen oppilaitoksessa ei ollut saatavilla mitään työtä, hän ryhtyi työskentelemään tilapäistyöntekijänä päiväkodeissa. Saint Prix lähti kyseisestä työpaikasta 12.3.2008 ollessaan lähes kuudennella kuulla raskaana sillä perusteella, että päiväkotilapsien hoitamisesta muodostuvasta työstä oli tullut hänelle liian rasittavaa. Hän haki muutamien päivien ajan tuloksetta työtä, jota hän olisi voinut tehdä raskaudestaan huolimatta.

17

Saint Prix teki 18.3.2008 eli 11 viikkoa ennen synnytyksen laskettua aikaa tulotukea koskevan hakemuksen. Koska Secretary of State hylkäsi kyseisen hakemuksen 4.5.2008 tekemällään päätöksellä, hän nosti kanteen First‑tier Tribunalissa.

18

Saint Prix palasi töihin 21.8.2008 eli kolme kuukautta hänen lapsensa ennenaikaisen syntymän jälkeen.

19

First‑tier Tribunal hyväksyi hänen kanteensa 4.9.2008 tekemällään päätöksellä. Upper Tribunal hyväksyi kuitenkin 7.5.2010 Secretary of Staten kyseisestä päätöksestä tekemän valituksen. Koska Court of Appeal vahvisti Upper Tribunalin päätöksen, Saint Prix saattoi asian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko raskaana olevaa naista, joka lopettaa tilapäisesti työn tekemisen raskautensa vuoksi, pidettävä ”työntekijänä” SEUT 45 artiklassa vahvistetun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja direktiivin 2004/38 7 artiklassa myönnetyn oleskeluoikeuden tarkoituksessa.

21

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ettei työntekijän käsitettä ole määritelty SEUT 45 artiklassa ja mainitun direktiivin 7 artiklassa.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo siten, että vaikka unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli samaa direktiiviä antaessaan kodifioida voimassaoleva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö, se ei kuitenkaan pitänyt mahdottomana sitä, etteikö työntekijän käsite voisi kehittyä myöhemmin sellaisten tilanteiden perusteella, joita kyseistä direktiiviä annettaessa ei nimenomaisesti tarkasteltu. Tästä syystä unionin tuomioistuin voisi ottaa huomioon raskaudelle ja synnytyksen välittömille jälkivaikutuksille ominaisten seikkojen kaltaiset erityiset seikat ja päättää ulottaa kyseisen käsitteen koskemaan raskaana olevia naisia, jotka jättävät työnsä kohtuulliseksi ajaksi.

23

Näissä olosuhteissa Supreme Court of the United Kingdom päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näillä kysymyksillään, jotka on tutkittava yhdessä, onko unionin oikeutta ja etenkin SEUT 45 artiklaa ja direktiivin 2004/38 7 artiklaa tulkittava siten, että nainen, joka lopettaa työn tekemisen tai työn hakemisen raskauden myöhäisvaiheisiin ja synnytyksensä jälkivaikutuksiin liittyvän fyysisen rasituksen vuoksi, säilyttää aseman mainituissa artikloissa tarkoitettuna ”työntekijänä”.

25

Näihin kysymyksiin vastaamiseksi on heti alkuun huomautettava, että mainitun direktiivin johdanto‑osan kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivin tarkoituksena on päästä eroon alakohtaisesta ja epäyhtenäisestä tavasta käsitellä unionin kansalaisten henkilökohtaista perusoikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun jäsenvaltioiden alueella sekä helpottaa tämän oikeuden käyttämistä laatimalla yksi säädös, jolla kodifioidaan ja tarkistetaan tätä samaa direktiiviä edeltäneet unionin oikeuden säädökset (ks. vastaavasti tuomio Ziolkowski ja Szeja, C-424/10 ja C‑425/10, EU:C:2011:866, 37 kohta).

26

Tässä yhteydessä direktiivin 2004/38 1 artiklan a alakohdasta ilmenee, että direktiivillä pyritään täsmentämään mainitun oikeuden käyttöedellytyksiä, joiden joukossa on yli kolmen kuukauden pituisen oleskelun osalta kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan unionin kansalaisten on oltava työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia vastaanottavassa jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio Brey, C‑140/12, EU:C:2013:565, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Mainitun direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että sovellettaessa saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa unionin kansalainen, joka ei enää ole työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, säilyttää kuitenkin työntekijän aseman erityistapauksissa eli silloin, kun hän joutuu tilapäisesti työkyvyttömäksi sairauden tai tapaturman vuoksi, kun hän tietyissä tilanteissa joutuu työttömäksi tahtomattaan taikka kun hän tietyin edellytyksin aloittaa ammatillisen koulutuksen.

28

On todettava, että direktiivin 2004/38 7 artiklan 3 kohdassa ei tarkastella nimenomaisesti sellaisen naisen tilannetta, joka on erityistilanteessa raskautensa myöhäisvaiheisiin ja synnytyksen jälkivaikutuksiin liittyvän fyysisen rasituksen vuoksi.

29

Tässä yhteydessä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan raskaus on yksiselitteisesti erotettava sairaudesta siinä mielessä, että raskautta ei mitenkään voida rinnastaa sairaudesta johtuvaan tilaan (ks. vastaavasti mm. tuomio Webb, C‑32/93, EU:C:1994:300, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Tästä seuraa, että Saint Prix’n tilanteessa olevaa naista, joka lopettaa tilapäisesti työn tekemisen raskautensa myöhäisvaiheiden ja synnytyksen jälkivaikutusten vuoksi, ei voida luonnehtia henkilöksi, joka joutuu tilapäisesti työkyvyttömäksi sairauden vuoksi direktiivin 2004/38 7 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

31

Mainitun direktiivin 7 artiklasta, kun sitä tarkastellaan kokonaisuudessaan, ja saman direktiivin muista säännöksistä ei kuitenkaan seuraa, että tällaisessa tilanteessa unionin kansalaiselta, joka ei täytä mainitussa artiklassa säädettyjä edellytyksiä, poistettaisiin tämän seikan vuoksi järjestelmällisesti asema SEUT 45 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä.

32

Mainitulla direktiivillä tavoiteltu sitä aikaisempien unionin oikeuden säädösten kodifiointi – jolla pyritään nimenomaisesti helpottamaan sitä, miten unionin kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella – ei näet sinällään voi rajoittaa EUT‑sopimuksessa tarkoitetun työntekijän käsitteen ulottuvuutta.

33

Tässä yhteydessä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 45 artiklassa tarkoitettua työntekijän käsitettä on – siltä osin kuin sillä määritellään yhden EUT‑sopimuksessa määrätyn perusvapauden soveltamisala – tulkittava laajasti (ks. vastaavasti tuomio N., C‑46/12, EU:C:2013:97, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Unionin tuomioistuin on tästä näkökulmasta katsoen todennut, että kaikki jäsenvaltioiden kansalaiset, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja tehneet työtä muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossaan, kuuluvat asuinpaikastaan ja kansalaisuudestaan riippumatta SEUT 45 artiklan soveltamisalaan (ks. mm. tuomio Ritter‑Coulais, C‑152/03, EU:C:2006:123, 31 kohta ja tuomio Hartmann, C‑212/05, EU:C:2007:437, 17 kohta).

35

Unionin tuomioistuin on siten myös täsmentänyt, että SEUT 45 artiklassa tarkoitettuna työntekijänä pidetään henkilöä, joka tekee tietyn ajan työtä toisen lukuun tämän johdon alaisena palkkaa vastaan. Vaikka henkilö menettää asemansa työntekijänä sen jälkeen, kun työsuhde on päättynyt, ei kuitenkaan pidä unohtaa, että työsuhteen lakkaamisella on määrättyjä työntekijäasemaan perustuvia vaikutuksia ja että työtä tosiasiassa hakevaa henkilöä on myös pidettävä työntekijänä (tuomio Caves Krier Frères, C‑379/11, EU:C:2012:798, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Tästä syystä nyt käsiteltävän asian osalta on korostettava, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus edellyttää jäsenvaltioiden kansalaisten oikeutta liikkua vapaasti ja oleskella muiden jäsenvaltioiden alueella työn hakemista varten (ks. mm. tuomio Antonissen, C‑292/89, EU:C:1991:80, 13 kohta).

37

Tästä seuraa, että SEUT 45 artiklassa tarkoitetuksi työntekijäksi luonnehtiminen ja tällaiseen asemaan perustuvat oikeudet eivät välttämättä riipu työsuhteen olemassaolosta tai tosiasiallisesta jatkumisesta (ks. vastaavasti tuomio Lair, 39/86, EU:C:1988:322, 31 ja 36 kohta).

38

Ei siis voida katsoa, toisin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että direktiivin 2004/38 7 artiklan 3 kohdassa luetellaan tyhjentävästi olosuhteet, joiden vallitessa siirtotyöläinen, joka ei ole enää työsuhteessa, voi kuitenkin edelleen saada kyseisen aseman.

39

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee – eivätkä pääasian asianosaiset ole sitä kiistäneet –, että Saint Prix on tehnyt työtä Yhdistyneen kuningaskunnan alueella ennen kuin hän lopetti työskentelemisen alle kolme kuukautta ennen hänen lapsensa syntymää raskautensa myöhäisvaiheisiin ja synnytyksen jälkivaikutuksiin liittyvän fyysisen rasituksen vuoksi. Hän ei poistunut kyseisen jäsenvaltion alueelta sinä aikana, jolloin hänen työntekonsa oli keskeytyksissä, vaan palasi työhön kolme kuukautta hänen lapsensa syntymisen jälkeen.

40

Se, että mainittu rasitus pakottaa naisen lopettamaan työn tekemisen ajaksi, jota hänen palautumisensa edellyttää, ei lähtökohtaisesti voi johtaa siihen, ettei kyseistä henkilöä voida pitää enää SEUT 45 artiklassa tarkoitettuna ”työntekijänä”.

41

Se, että tällainen henkilö ei muutaman kuukauden ajan ole tosiasiallisesti ollut vastaanottavan jäsenvaltion työmarkkinoiden käytettävissä, ei näet merkitse sitä, ettei kyseinen henkilö kuulu enää noille työmarkkinoille kyseisen ajanjakson aikana, kunhan hän palaa työhönsä tai löytää toisen työpaikan kohtuullisen ajan kuluessa synnytyksen jälkeen (ks. analogisesti tuomio Orfanopoulos ja Oliveri, C‑482/01 ja C‑493/01, EU:C:2004:262, 50 kohta).

42

Asianomaisen kansallisen tuomioistuimen on sen määrittämiseksi, voidaanko synnytyksen ja työhön palaamisen välillä kulunutta ajanjaksoa pitää kohtuullisena, otettava huomioon kaikki pääasiaan liittyvät erityiset olosuhteet ja äitiysloman kestoa koskevat sovellettavat kansalliset säännöt toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (kymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 348, s. 1) 8 artiklan mukaisesti.

43

Tämän tuomion 41 kohdassa vahvistettu ratkaisu vastaa SEUT 45 artiklan tavoitetta, jona on mahdollistaa se, että työntekijä voi vapaasti liikkua ja oleskella toisten jäsenvaltioiden alueella siellä työskennelläkseen (ks. tuomio Uecker ja Jacquet, C-64/96 ja C‑65/96, EU:C:1997:285, 21 kohta).

44

Kuten Euroopan komissio väittää, unionin kansalainen saataisiin näet luopumaan käyttämästä oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen jos – siinä tilanteessa, että hän on raskaana vastaanottavassa valtiossa ja jättää tästä syystä työpaikkansa, vaikkakin vain lyhyeksi aikaa – hän saattaisi menettää työntekijän aseman kyseisessä valtiossa.

45

Lisäksi on huomautettava, että unionin oikeudessa naisille taataan erityistä suojelua äitiyden johdosta. Tämän perusteella on korostettava direktiivin 2004/38 16 artiklan 3 kohdassa säädettävän, että laskettaessa sitä viiden vuoden ajanjaksoa, joka vastaanottavan jäsenvaltion alueella on yhtäjaksoisesti oleskeltava ja jonka perusteella unionin kansalaiset voivat saada oikeuden pysyvään oleskeluun kyseisellä alueella, tällaisen oleskelun yhtäjaksoisuuteen ei vaikuta muun muassa yksi enintään 12 peräkkäisen kuukauden poissaolo tärkeästä syystä, kuten raskauden ja synnytyksen vuoksi.

46

Kun poissaolo raskauden tai synnytyksen kaltaisen tärkeän tapahtuman vuoksi ei vaikuta mainitun oikeuden myöntämisen edellyttämään viiden vuoden vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskelun yhtäjaksoisuuteen, mainitun suojelun puitteissa raskauden myöhäisvaiheisiin ja synnytyksen jälkivaikutuksiin liittyvä fyysinen rasitus, joka pakottaa naiset lopettamaan tilapäisesti työn tekemisen, ei sitäkään suuremmalla syyllä voi johtaa siihen, että nainen menettää työntekijän aseman.

47

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että nainen, joka lopettaa työn tekemisen tai työn hakemisen raskautensa myöhäisvaiheisiin tai synnytyksensä jälkivaikutuksiin liittyvän fyysisen rasituksen vuoksi, säilyttää aseman kyseisessä artiklassa tarkoitettuna työntekijänä, kunhan hän palaa työhönsä tai löytää toisen työpaikan kohtuullisen ajan kuluessa lapsensa syntymän jälkeen.

48

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 45 artiklaa on tulkittava siten, että nainen, joka lopettaa työn tekemisen tai työn hakemisen raskautensa myöhäisvaiheisiin tai synnytyksensä jälkivaikutuksiin liittyvän fyysisen rasituksen vuoksi, säilyttää aseman kyseisessä artiklassa tarkoitettuna työntekijänä, kunhan hän palaa työhönsä tai löytää toisen työpaikan kohtuullisen ajan kuluessa lapsensa syntymän jälkeen.