17.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 80/9

1)

Voidaanko SEUT 18 artiklassa (aiempi EY 12 artikla) määrättyä syrjintäkieltoa soveltaa, kun jäsenvaltio (Saksan liittotasavalta) vaatii lentoliikenteen harjoittajalta, jolla on toisessa jäsenvaltiossa (Itävallan tasavalta) myönnetty, voimassa oleva lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1008/2008 3 ja 8 artiklassa tarkoitettu liikennelupa, saapumislupaa tilauslennoilta (reittiliikenteen ulkopuoliset kaupalliset lennot), jotka lennetään kolmansista maista kyseisen jäsenvaltion alueelle?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, rikotaanko SEUT 18 artiklaa (aiempi EY 12 artikla) jo lupavaatimuksella sinänsä, jos saapumislupaa, jonka hankkimista voidaan edellyttää sakon uhalla, vaaditaan kolmansista maista tulevaa lentoliikennettä varten lentoliikenteen harjoittajilta, jotka ovat saaneet lentoliikenteen harjoittamiseksi hyväksynnän (liikenneluvan) muissa jäsenvaltioissa, muttei lentoliikenteen harjoittajilta, jotka ovat saaneet lentoliikenteen harjoittamiseksi hyväksynnän Saksan liittotasavallassa?

3)

Jos SEUT 18 artiklaa (aiempi EY 12 artikla) voidaan soveltaa (ensimmäinen kysymys) ja jos lupavaatimusta sinänsä ei kuitenkaan pidetä syrjivänä (toinen kysymys), voidaanko saapumisluvan myöntämiselle asianomaisten lentoliikenteen harjoittajien lentoliikenteelle, joka suuntautuu kolmansista maista Saksan liittotasavaltaan, asettaa sakon uhalla syrjintäkieltoa rikkomatta edellytykseksi se, osoittaako jäsenvaltion lentoliikenteen harjoittaja lupaviranomaiselle, etteivät Saksan liittotasavallassa lentoliikenteen harjoittamiseksi hyväksynnän saaneet lentoliikenteen harjoittajat pysty suorittamaan lentoja (liikenteenharjoittajan ilmoitus siitä, ettei ole käytettävissä)?