—

Karen Dittrich, Robert Klinke ja Jörg-Detlef Müller, edustajaan Rechtsanwalt D. Siegfried,

—

Saksan hallitus, asiamiehenään M. Dohmen,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Enegren ja S. Grünheid,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL L 303, s. 16) tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina on liittovaltion virkamiehiä ja Saksan valtio ja jotka koskevat virkamiesten rekisteröityjen parisuhteiden toisen osapuolen sairaanhoitokulujen korvaamista tai rekisteröityjen parisuhteiden toisen osapuolen huomioon ottamista liittovaltion virkamiehille sairaustapauksissa myönnettävän tuen (jäljempänä kyseinen tuki) osalta.

3

Direktiivin 2000/78 johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tätä direktiiviä ei sovelleta sosiaaliturvajärjestelmiin ja sosiaalisen suojelun järjestelmiin, joiden etuuksia ei rinnasteta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 141 artiklassa tarkoitettuun palkkaan, eikä valtion suorittamiin maksuihin, joiden tarkoituksena on työllistyminen tai työllisenä pysyminen.”

4

Direktiivin 2000/78 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.”

5

Direktiivin 2000/78 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa:

– –”

6

Direktiivin 2000/78 soveltamisala määritellään sen 3 artiklassa seuraavasti:

”1.   Yhteisölle annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on:

– –

– –

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta julkisista tai niihin rinnastettavista järjestelmistä, kuten julkisista sosiaaliturvajärjestelmistä tai sosiaalisen suojelun järjestelmistä, suoritettuihin maksuihin.

– –”

7

Rekisteröidystä parisuhteesta 16.2.2001 annetun lain (Gesetz über die Eingetragene Lebenspartnerschaft; BGBl. I, s. 266), sellaisena kuin se on muutettuna viimeksi 6.7.2009 annetun lain (BGBl. I, s. 1696; jäljempänä LPartG) 7 §:llä, 1 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä voi rekisteröidä parisuhteensa ilmoittamalla henkilökohtaisesti ja toistensa läsnä ollessa väestörekisteriviranomaiselle haluavansa solmia keskenään eliniäksi rekisteröidyn parisuhteen (rekisteröidyn parisuhteen osapuolet). Ilmoitusta ei voi antaa ehdollisena eikä määräaikaisena.”

8

LPartG:n 5 §:ssä, jonka otsikkona on ”Velvollisuus elatukseen rekisteröidyssä parisuhteessa”, säädetään seuraavaa:

”Rekisteröidyn parisuhteen osapuolet ovat velvollisia – – ottamaan asianmukaisesti osaa elatukseen rekisteröidyssä parisuhteessa.”

9

Liittovaltion virkamiehiä koskevassa laissa (Bundesbeamtengesetz, jäljempänä BBG) säädetään liittovaltion virkamiesten oikeudesta tukeen sairaus-, hoito- ja syntymätapauksissa.

10

BBG:n 80 §:ssä, sellaisena kuin se oli pääasioiden perustana olevien asioiden kantajien esittäessä tukihakemukset, säädettiin seuraavaa:

”1.   Tukea saavat

– –

Tuki myönnetään myös edunsaajan aviopuolison, jolla ei ole taloudelliseen riippumattomuuteen riittäviä tuloja, ja sellaisten lasten, joista virkamiesten palkoista annetun liittovaltion lain (Bundesbesoldungsgesetz) mukaan voidaan maksaa perhelisää, kuluja varten – –

2.   Tukeen oikeuttavia ovat periaatteessa ainoastaan tarpeelliset ja taloudellisesti kohtuulliset kulut:

– –

11

Tuen myöntämisedellytyksiä säänneltiin sairaus-, hoito- ja syntymätapauksissa myönnettäviä tukia koskevalla yleisellä hallinnollisella määräyksellä (Allgemeine Verwaltungsvorschrift für Beihilfen in Krankheits-, Pflege- und Geburtsfällen (Beihilfenvorschriften), jäljempänä BhV) sairaus-, hoito- ja syntymätapauksissa myönnettävistä tuista 13.2.2009 annetun liittovaltion asetuksen (Verordnung über Beihilfe in Krankheits-, Pflege- und Geburtsfällen (Bundesbeihilfeverordnung); BGBl. I, s. 326; jäljempänä BBhV) voimaantuloon asti.

12

BhV kumottiin lailla säädettäviä asioita koskevan säännön vastaisena, mutta sitä kuitenkin sovellettiin vielä ennen BBhV:n voimaantuloa 14.2.2009 syntyneisiin kuluihin. BhV:n 3 §:n mukaan edunsaajan niihin perheenjäseniin, joiden osalta tukea voidaan maksaa, kuuluvat edunsaajan aviopuoliso ja edunsaajan lapset, joista lisää voidaan maksaa, mutta ei kuitenkaan edunsaajan kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa oleva parisuhteen toinen osapuoli.

13

BBhV:n 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa säädetään tuen myöntämisestä laissa säädetyissä tilanteissa. Tuella täydennetään henkilön omia sairauskustannusten varalta suorittamia toimia, jotka on pääsääntöisesti maksettava palkoista.”

14

BBhV:n 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Edunsaajat

1.   Ellei 2–5 momentissa toisin säädetä, oikeus tukeen on henkilöllä, joka on toimenpiteiden suorittamisen aikaan

2.   Tuen saaminen edellyttää lisäksi, että edunsaajalla on oikeus virkamiehelle maksettavaan palkkaan, liittovaltion virkojen haltijoille maksettavaan palkkaan, väliaikaisille virkamiehille maksettavaan palkkaan, virkamieseläkkeeseen, siirtymärahaan, leskeneläkkeeseen, orvon eläkkeeseen, elatusmaksuun, – – tai siirtymäkorvaukseen. Oikeus tukeen säilyy erityislomista annetussa asetuksessa (Sonderurlaubsverordnung) säädetyn palkattoman virkavapaan aikana edellyttäen, ettei palkaton virkavapaa jatku kuukautta pidempää.

– –”

15

BBhV:n 4 §:ssä, jossa määritellään tarkemmin ne perheenjäsenet, joiden osalta tukea voidaan maksaa, säädetään seuraavaa:

”Tukea voidaan maksaa edunsaajan aviopuolison osalta, jos aviopuolison kokonaistulot – – eivät ylitä 17 000:ta euroa.

– –”

16

BBhV:n 46 §:ssä, jonka otsikkona on ”Tuen laskeminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tuki myönnetään prosenttiosuutena (prosenttimäärä) edunsaajan ja hänen sellaisten perheenjäsentensä, joiden osalta tukea voidaan maksaa, tukeen oikeuttavista kuluista – –

2.   Ellei 3 momentissa toisin säädetä, prosenttimäärä on

17

BBG:n 80 §:n 1 momentin kolmatta virkettä muutettiin 14.11.2011 annetulla lailla (BGBl. I, s. 2219) takautuvasti 1.1.2009 lähtien, ja siinä sisällytettiin rekisteröidyn parisuhteen osapuoli niiden perheenjäsenten piiriin, joiden osalta kyseistä tukea voidaan maksaa. Myös BBhV:n 4 §:n 1 momenttia ja 46 §:n 2 momentin 3 kohtaa muutettiin takautuvasti 14.2.2009 lähtien.

18

Asioiden C-124/11 ja C-125/11 pääasioiden perustana olevien asioiden kantajat, jotka ovat liittovaltion virkamiehiä, hakivat Saksan valtiolta joulukuussa 2004 ja marraskuussa 2005 tuloksetta tukea sellaisia sairaanhoitokuluja varten, jotka olivat aiheutuneet heidän LPartG:ssä tarkoitetuille rekisteröityjen parisuhteidensa toisille osapuolille.

19

Verwaltungsgericht Berlin hyväksyi 16.6. ja 26.5.2009 antamillaan tuomioilla hylkäyspäätöksistä nostetut kanteet katsoen, että vaikka oikeus tukeen ei seuraakaan BhV:stä, koska rekisteröidyn parisuhteen osapuolet eivät kuulu niihin BhV:ssä mainittuihin perheenjäseniin, joiden osalta tukea voidaan maksaa, oikeus tukeen seuraa kuitenkin direktiivistä 2000/78.

20

Se katsoi nimittäin, ettei oikeuskäytännön (asia C-267/06, Maruko, tuomio 1.4.2008, Kok., s. I-1757) perusteella ole epäilystä siitä, eikö myös virkamiehille sairaustapauksissa maksettavat tuet voida katsoa kyseisessä direktiivissä tarkoitetuksi ”palkaksi”. Se korosti, että kyseinen tuki myönnettiin ainoastaan työstä eikä se ollut yleisen julkisen sosiaaliturvajärjestelmän tai sosiaalisen suojelun järjestelmän piiriin kuuluva etuus, kuten erityisesti kyseisen tuen ja viran hoidosta maksettavan asianmukaisen palkan välisestä vuorovaikutuksesta ilmenee.

21

Pääasian C-143/11 valittaja on eläkkeellä oleva liittovaltion virkamies, joka vaati heinäkuussa 2006 rekisteröidyn parisuhteensa toisen osapuolen huomioon ottamista kyseisen tuen osalta; pääasian vastaaja hylkäsi vaatimuksen.

22

Hänen nostamansa kanne, jossa hän vaati tuomioistuinta toteamaan, että rekisteröidyn parisuhteen toista osapuolta oli kohdeltava kyseisen tuen osalta aviopuolison tavoin, hylättiin ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa. Valitustuomioistuin totesi erityisesti, ettei direktiiviä 2000/78 ollut rikottu tuen osalta, koska pääasian valittaja ei ollut rekisteröidyn parisuhteensa toisen osapuolen osalta myönnettävän kyseisen tuen suhteen sellaisessa tilanteessa, jota voitaisiin verrata aviopuolison tilanteeseen.

23

Kaikissa kolmessa asiassa hävinneet asianosaiset tekivät Revision-valituksen Bundesverwaltungsgerichtille.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että pääasioiden perustana olevien asioiden kantajilla ei voi olla BhV:n nojalla jo yksistään siitä syystä oikeutta kyseiseen tukeen, ettei rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli – toisin kuin aviopuoliso – kuulu perheenjäseniin, joiden osalta tukea voidaan maksaa.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että jos kyseinen tuki kuuluu direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, pääasioiden perustana olevien asioiden kantajilla on oikeus haettuun tukeen. Rekisteröidyssä parisuhteessa ja avioliitossa olevia virkamiehiä on nimittäin direktiivin mukaan kohdeltava yhdenvertaisesti, koska yhtäältä rekisteröidyssä parisuhteessa olevien osapuolten ja toisaalta avioliitossa olevien puolisoiden tilanteet ovat haetun etuuden, eli virkamiehille sairaustapauksessa maksettavan tuen, suhteen verrattavissa toisiinsa.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, onko kyseinen tuki katsottava SEUT 157 artiklassa tarkoitetun palkan osaksi, jolloin se kuuluisi direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, vai yleisen julkisen sosiaaliturvajärjestelmän tai sosiaalisen suojelun järjestelmän piiriin kuuluvaksi etuudeksi tai siihen rinnastettavaksi etuudeksi, joka jäisi tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että arviointiperusteet, jotka unionin tuomioistuin on vahvistanut eläkejärjestelmien osalta eron tekemiseksi ammatillisen sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti maksettujen eläkkeiden ja julkisesta sosiaaliturvajärjestelmästä myönnettävien etuuksien välillä, eivät täyty kaikilta osiltaan kyseisen tuen osalta. Sitä paitsi nämä arviointiperusteet eivät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sovellu käytettäviksi sairaustapauksia koskevien suojajärjestelmien osalta.

28

Bundesverwaltungsgericht on tämän vuoksi päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Sovelletaanko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annettua direktiiviä 2000/78 kansallisiin säännöksiin, jotka koskevat tuen myöntämistä virkamiehille sairaustapauksissa?”

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää tällä kysymyksellään, joka on sama kaikissa pääasioissa, kuuluuko liittovaltion virkamiehiä koskevan lain perusteella Saksan valtion virkamiehelle sairaustapauksissa maksettavan tuen kaltainen tuki direktiivin 2000/78 soveltamisalaan.

30

Direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ja 3 kohdasta ilmenee, että direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on muun muassa palkan ehdot, ja että sitä ei sovelleta julkisista tai niihin rinnastettavista järjestelmistä, kuten julkisista sosiaaliturvajärjestelmistä tai sosiaalisen suojelun järjestelmistä, suoritettuihin maksuihin.

31

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, direktiivin 2000/78 soveltamisala ei sen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan, luettuina yhdessä tämän direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleen kanssa, perusteella kata sosiaaliturvajärjestelmiä ja sosiaalisen suojelun järjestelmiä, joiden etuuksia ei rinnasteta ”palkkaan” sen sisältöisenä kuin tästä käsitteestä määrätään SEUT 157 artiklassa (em. asia Maruko, tuomion 41 kohta ja asia C-147/08, Römer, tuomio 10.5.2011, Kok., s. I-3591, 32 kohta).

32

Näin ollen direktiivin 2000/78 3 artiklan 3 kohtaa ei voida tulkita siten, että sairaustapauksessa virkamiehelle maksettava rahaetuus, joka on SEUT 157 artiklassa tarkoitettua ”palkkaa”, jäisi kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (ks. vastaavasti em. asia Römer, tuomion 33 kohta).

33

On siis määriteltävä, voidaanko Saksan liittotasavallan virkamiesten osalta säädetyn kaltaisen sairautta koskevan turvajärjestelmän puitteissa myönnettävä rahaetuus rinnastaa SEUT 157 artiklassa tarkoitettuun ”palkkaan”.

34

SEUT 157 artiklan 2 kohdan mukaan ”palkalla” tarkoitetaan tavallista perus- tai vähimmäispalkkaa ja muuta korvausta, jonka työntekijä suoraan tai välillisesti saa työnantajaltaan työstä tai tehtävästä rahana tai luontoisetuna.

35

Ensinnäkin palkan aineellisesta osatekijästä on todettava, että oikeuskäytännöstä käy ilmi, että SEUT 157 artiklassa tarkoitettua käsitettä ”palkka” on tulkittava laajasti. Siihen sisältyy mikä tahansa rahana tai luontoisetuna, heti tai myöhemmin suoritettava korvaus, jota työntekijä saa työnantajaltaan vaikka vain välillisesti työstä tai tehtävästä, siitä riippumatta, suoritetaanko korvausta työsopimuksen vai lain säännösten perusteella vai vapaaehtoisesti (ks. asia C-360/90, Bötel, tuomio 4.6.1992, Kok., s. I-3589, Kok. Ep. XII, s. I-171, 12 kohta ja asia C-167/97, Seymour-Smith ja Perez, tuomio 9.2.1999, Kok., s. I-623, 29 kohta).

36

Rahaetuus, kuten Saksan liittotasavallan virkamiehille sairaustapauksessa maksettava tuki, jonka mukaan virkamiehille korvataan 50–80 prosenttia virkamiehen tai tiettyjen hänen perheenjäsentensä tukeen oikeuttavista terveydenhoitokuluista, kuuluu siten aineelliselta kannalta SEUT 157 artiklassa tarkoitettuun käsitteeseen ”palkka”.

37

Toiseksi on tutkittava, onko kyseinen tuki maksettu virkamiehelle työn tai tehtävän perusteella. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy nimittäin ilmi, että sen arvioimiseksi, kuuluuko etuus SEUT 157 artiklan soveltamisalaan, ratkaiseva merkitys voi olla ainoastaan arviointiperusteella, joka on johdettu toteamuksesta, jonka mukaan etuus maksetaan työntekijälle hänen palvelusuhteensa perusteella, etenkin kun se on ainoa arviointiperuste, joka on johdettu itse tämän artiklan sanamuodosta (ks. vanhuuseläkkeen osalta em. asia Maruko, tuomion 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Unionin tuomioistuimen sen arvioimiseksi vahvistamilla erityisillä arviointiperusteilla, luokitellaanko vanhuuseläke-etuus SEUT 157 artiklassa tarkoitetuksi palkaksi, ja erityisesti niillä, joiden mukaan etuuden on riiputtava suoraan palveluksessaoloajasta ja etuuden suuruus on laskettava viimeisen palkan perusteella (ks. em. asia Maruko, tuomion 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ei ole osaltaan merkitystä pääasioissa kyseessä olevan kaltaisen etuuden osalta, jolla ei pyritä järjestämään asianomaiselle henkilölle myöhemmäksi siirrettyjä tuloja palvelussuhteen päättymisen jälkeen vaan kattamaan palvelussuhteen aikana tai sen jälkeen aiheutuneita terveydenhoitokuluja.

39

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa, tämän tuomion 37 kohdassa mainittu kausaalinen osatekijä täyttyy tässä asiassa. Kyseinen tuki myönnetään nimittäin yksinomaan Saksan liittovaltion virkamiehille tai sen entisille virkamiehille, jotka muodostavat erityisen työntekijäryhmän (ks. vastaavasti asia C-46/07, komissio v. Italia, tuomio 13.11.2008, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), heidän ja valtion välisen palvelussuhteen perusteella. Tuki näyttää siten liittyvän erottumattomasti henkilön asemaan Saksan liittotasavallan virkamiehenä, ja BBhV:n 2 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan tuen saaminen edellyttää, että edunsaajalla on oikeus virkamiehelle maksettavaan palkkaan tai muuhun vastaavaan etuuteen. Kyseisen tuen ja palvelussuhteen välinen yhteys ilmenee lisäksi siitä, että tämän säännöksen mukaan palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies voi saada tukea ainoastaan, jos virkavapaus ei jatku kuukautta pidempää.

40

Kolmanneksi SEUT 157 artiklan sanamuodosta käy ilmi, että työntekijän työstä tai tehtävästä saama etuus on tässä määräyksessä tarkoitettua ”palkkaa” ainoastaan, jos työnantaja itse maksaa sen.

41

Valtion työnantajana palvelussuhteen perusteella suorittaman etuuden luokittelua palkaksi ei kyseenalaisteta pääasioissa sen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen korostaman seikan johdosta, että kyseistä tukea säännellään lailla ja ettei sillä täydennetä yleisesti sovellettavan säännöstön nojalla annettavaa sosiaalietuutta (ks. vastaavasti asia C-7/93, Beune, tuomio 28.9.1994, Kok., s. I-4471, 26–29 ja 37 kohta; asia C-366/99, Griesmar, tuomio 29.11.2001, Kok., s. I-9383, 37 kohta ja asia C-351/00, Niemi, tuomio 12.9.2002, Kok., s. I-7007, 41 ja 42 kohta).

42

Pääasioiden perustana olevien asioiden kantajien ja Saksan valtion unionin tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen vastauksena toimittamista tiedoista käy nimittäin ilmi, että valtion kyseinen hallinnonhaara rahoittaa kyseisen tuen työnantajan ominaisuudessa henkilöstömenoina, eikä sitä rahoiteta sosiaaliturvan budjetista. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin selvittää, onko näin todellisuudessa.

43

Edellä olevien seikkojen perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että liittovaltion virkamiehiä koskevan lain perusteella Saksan valtion virkamiehille sairaustapauksissa maksaman tuen kaltainen tuki kuuluu direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, jos valtio julkisen sektorin työnantajana vastaa kyseisen tuen rahoittamisesta, minkä selvittäminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.

44

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että liittovaltion virkamiehiä koskevan lain (Bundesbeamtengesetz) perusteella Saksan valtion virkamiehille sairaustapauksissa maksaman tuen kaltainen tuki kuuluu direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, jos valtio julkisen sektorin työnantajana vastaa kyseisen tuen rahoittamisesta, minkä selvittäminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.