12.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 46/5

Valitus, jonka Lagardère SCA on tehnyt 26.11.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-452/04, Éditions Jacob v. Euroopan komissio, 13.9.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-554/10 P)

2011/C 46/08

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Lagardère SCA (edustajat: avocat A. Winckler, avocat F. de Bure ja avocat J.-B. Pinçon)

Muut osapuolet: Éditions Odile Jacob SAS, Euroopan komissio, Wendel Investissement SA

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-452/04 13.9.2010 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä kumottiin Euroopan komission 30.7.2004 tekemä päätös, jolla hyväksyttiin Wendel Investissement sellaisten omaisuuserien ostajaksi, jotka oli luovutettu keskittymän valvontamenettelyn nro COMP/M.2978 — Lagardère/Natexis/VUP yhteydessä

—

Odile Jacobin tästä päätöksestä unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama kanne on hylättävä

—

Odile Jacob on velvoitettava korvaamaan kaikki tähän menettelyyn liittyvät oikeudenkäyntikulut sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että tämän valituksen johdosta.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää kaksi perustetta valituksensa tueksi.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan Lagardère moittii unionin yleistä tuomioistuinta oikeudellisesta virheestä, koska tämä vetosi toimitsijamiehen hyväksymispäätöksen lainvastaisuuteen Wendelin hyväksymispäätöksen kumoamiseksi.

Toisella valitusperusteellaan, joka sisältää neljä osaa, valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että toimitsijamiehen edustajan läsnäolo Editisin hallituksessa riippumattomana kolmantena saattoi oikeuttaa Wendelin hyväksymispäätöksen kumoamisen. Tämä perustuu tiettyjen tosiseikkojen vääristämiseen, ilmeisen puutteellisiin perusteluihin ja useisiin oikeudellisiin virheisiin: unionin yleinen tuomioistuin teki näin olleen oikeudellisen virheen, koska se tulkitsi virheellisesti riippumattomuuden käsitettä (ensimmäinen osa); unionin yleinen tuomioistuin ei osoittanut perusteluissaan, millä tavoin toimitsijamiehen edustajan ja Editisin välinen yhteys saattoi tehdä tyhjäksi toimitsijamiehen komissiolle toimittaman kertomuksen sisällön (toinen osa); unionin yleinen tuomioistuin vääristi tosiseikkoja ja perusteli riidanalaisen tuomion ilmeisen puutteellisesti, kun se katsoi, että toimitsijamiehen kertomus oli ”vaikuttanut ratkaisevasti” Wendelin hyväksymispäätökseen (kolmas osa) ja lopuksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se päätyi kumoamaan Wendelin hyväksymispäätöksen osoittamatta, millä tavoin sen sisältö olisi ollut erilainen ilman väitettyjä sääntöjenvastaisuuksia (neljäs osa).