18.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 346/28


Valitus, jonka Bell & Ross BV on tehnyt 26.8.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-51/10, Bell & Ross BV v. SMHV, 18.6.2010 antamasta määräyksestä

(Asia C-426/10 P)

()

2010/C 346/46

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Bell & Ross BV (edustaja: asianajaja S. Guerlain)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), Klockgrossisten i Norden AB

Vaatimukset

riidanalainen määräys on kumottava

unionin tuomioistuimen on todettava, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) päätöstä (asia T-51/10) vastaan nostettu kantajan kumoamiskanne on otettava tutkittavaksi, ja näin ollen unionin tuomioistuimen on palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta kyseinen tuomioistuin voi ratkaista kumoamiskanteen kohteena olevan asian

SMHV on velvoitettava korvaamaan sekä valitusasiasta aiheutuvat että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kuuteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan Bell & Ross väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklaa on rikottu, sillä kuulematta ensin julkisasiamiestä mainittu tuomioistuin katsoi, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

Toisessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohtaa on rikottu, sillä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kirjaamoon 1.2.2010 toimitetut asiaa koskevat oikeudenkäyntiasiakirjat eivät ole alkuperäisiä ja että ainoastaan määräajan umpeutumisen jälkeen 5.2.2010 kirjaamoon toimitettu asiakirja voidaan katsoa alkuperäiseksi, mutta mainittu tuomioistuin ei kuitenkaan selventänyt sitä, millä tavoin alkuperäiset asiakirjat voidaan erottaa jäljennöksistä. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklassa ei määritellä sitä, mitä sääntöjä sovelletaan asianajajan allekirjoitukseen, joka on lisättävä jokaisen oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappaleeseen.

Kolmannessa valitusperusteessaan Bell & Ross katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin ei sallinut sen korjata asiakirjojen muotovirheitä asianosaisille annettujen käytännön ohjeiden 57 artiklan b kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen kirjaajan ohjeiden 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näiden säännösten mukaan kirjaajan velvollisuutena on asettaa määräaika, jonka kuluessa kantaja voi korjata kirjaamoon jätettyjen asiakirjojen muotovirheet.

Neljännessä valitusperusteessaan Bell & Ross vetoaa anteeksiannettavaan erehdykseen, sillä oikeudenkäyntiasiakirjan alkuperäiskappaleen tunnistamista koskeva epäselvyys johtui poikkeuksellisista olosuhteista, joihin kantaja ei voinut vaikuttaa. Ne tosiseikat, että lukuisien jäljennösten toimittaminen edellytti ulkoisen palveluntarjoajan käyttämistä, että paperijäljennösten erinomainen laatu teki alkuperäisen asiakirjan tunnistamisen mahdottomaksi ja että kirjaamoon määräajassa toimitettuun jokaiseen oikeudenkäyntiasiakirjaan oli lisätty allekirjoitus, luovat sellaiset olosuhteet, joiden vuoksi voidaan todeta, että tässä asiassa on kyse anteeksiannettavasta erehdyksestä.

Viidennessä valitusperusteessaan kantaja vetoaa siihen, että kyseessä oli ennalta-arvaamaton tapahtuma tai ylivoimainen este, koska olosuhteet olivat poikkeukselliset ja epätavalliset ja koska elinkeinonharjoittaja ei voinut vaikuttaa niihin.

Kuudennessa ja viimeisessä valitusperusteessaan Bell & Ross väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta, koska ensinnäkin seitsemän allekirjoitettua asiakirjaa ja yksi faksilla lähetetty jäljennös saapui unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon ja koska toiseksi edellä mainitut määräykset mahdollistavat kannekirjelmän täydentämisen määräysten mukaiseksi.