14.8.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/19

Valitus, jonka Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE on tehnyt 18.5.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-70/05, Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE v. Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA), 2.3.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-252/10 P)

()

2010/C 221/31

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Evropaïki Dynamiki — Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE (edustajat: asianajajat N. Korogiannakis, M. Dermitzakis)

Muu osapuoli: Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion

—	kumoaa EMSAn päätöksen, jonka mukaan valittajan tarjouspyyntömenettelyssä EMSA C-1/01/04, jonka otsikko oli ”SafeSeaNet –järjestelmän validointi ja kehittäminen”, jättämää tarjousta ei valittu ja valittiin muu tarjoaja

—	velvoittaa EMSAn korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna alemmassa oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, vaikka esillä oleva valitus hylättäisiin, ja mikäli se hyväksytään, myös valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että riidanalainen tuomio on kumottava seuraavista syistä.

Ensinnäkin valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tulkitessaan virheellisesti varainhoitoasetusta (1), soveltamissääntöjä (2) ja direktiiviä 92/50 ja erityisesti varainhoitoasetuksen 97 artiklaa, soveltamissääntöjen 138 artiklaa ja direktiivin 92/50 17 artiklan 1 kohtaa.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan tuomionsa 178 kohdassa, että koska ED oli hyvin perehtynyt tarjouspyyntöasiakirjoihin, se kykeni itse päättelemään valitun tarjouksen suhteelliset edut. Unionin yleinen tuomioistuin näyttäisi siis myöntävän implisiittisesti, että hankintaviranomaisen toimittamat tiedot olivat puutteellisia. Kuitenkin sen sijaan että unionin yleinen tuomioistuin olisi kumonnut riitautetun päätöksen, se tulkitsee uudella tavalla ja täysin väärin perusteluvelvollisuutta, koska se yhdistää sen päätöksen vastaanottajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen olettama on väärä, koska valittaja ei voinut (eikä tähän päivään mennessäkään voi) ymmärtää valitun tarjouksen suhteellisia etuja (mikäli tällaisia on), erityisesti koska unionin yleinen tuomioistuin ei perustele riittävästi tuomiotaan yksilöidäkseen ne selvästi.

Kolmanneksi valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan ilmeistä arviointivirhettä koskevasta väitteestä, että valittaja on esittänyt vain yleisluontoisia väitteitä eikä ole osoittanut, miten kaikki väitetyt virheet olisivat vaikuttaneet tarjousten arvioinnin lopulliseen tulokseen. Unionin yleinen tuomioistuin toimii ristiriitaisesti hylätessään väitteen, joka koskee perustelujen riittämättömyyttä, vaikka se samaan aikaan edellyttää, että ED:n on näytettävä ”yksityiskohtaisesti”, miten väitetyt virheet heijastuvat arviointikomitean kertomukseen.

(1) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002, EYVL L 248, s. 1

(2) Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/50/ETY, EYVL L 209, s. 1