Asia C-461/10

Bonnier Audio AB ym.

vastaan

Perfect Communication Sweden AB

(Högsta domstolenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Tekijänoikeus ja lähioikeudet — Tietojen käsittely internetissä — Yksinoikeuden loukkaaminen — Äänikirjat, jotka on saatettu saataville internetin välityksellä FTP-palvelimen avulla internetoperaattorin tarjoaman IP-osoitteen avulla — Internetoperaattorille annettu määräys ilmoittaa IP-osoitteen käyttäjän nimi ja osoite”

Tuomion tiivistelmä

  1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen – Direktiivi 2006/24 – Soveltamisala – Tekijänoikeuden loukkaus internetin avulla

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 8 ja 15 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24)

  2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Henkilötietojen käsittely ja yksityisyyden suoja sähköisen viestinnän alalla – Direktiivi 2002/58 – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48 – Tekijänoikeuden loukkaus internetin avulla

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48)

  1.  Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58 (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) muuttamisesta annettua direktiiviä 2006/24 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, joka on annettu teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48 8 artiklan nojalla ja jonka mukaan internetyhteyden tarjoaja voidaan määrätä antamaan internetyhteyden tilaajan tai internetin käyttäjän tunnistamista varten tekijänoikeuden haltijalle tai tämän oikeudenomistajalle tieto siitä, kenelle tilaajalle internetyhteyden tarjoaja on rekisteröinyt tietyn internetprotokollaosoitteen (IP-osoitteen), josta tekijänoikeutta väitetään loukatun, koska tämä lainsäädäntö ei kuulu direktiivin 2006/24 aineelliseen soveltamisalaan.

    Ensimmäiseksi direktiivin 2006/24 11 artiklasta ja sen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta, kun niitä luetaan yhdessä, seuraa, että tämä direktiivi on soveltamisalaltaan tarkasti rajattu erityissäädös, jolla poiketaan yleisesti sovellettavasta direktiivistä 2002/58 ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdasta ja korvataan se.

    Toiseksi kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön tavoite eroaa direktiivin 2006/24 tavoitteesta. Se liittyy tietojen toimittamiseen riita-asian oikeudenkäynnissä immateriaalioikeuden loukkauksen toteamista varten, kun taas direktiivi 2006/24 koskee yksinomaan yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajien tuottamien tai käsittelemien tietojen käsittelemistä ja säilyttämistä vakavan rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten sekä niiden toimittamista toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Tältä osin sillä seikalla ei ole merkitystä, että asianomainen jäsenvaltio ei vielä ole saattanut direktiiviä 2006/24 osaksi kansallista oikeusjärjestystään, vaikka tätä varten säädetty määräaika on päättynyt.

    (ks. 40, 43, 44, 46 ja 61 kohta sekä tuomiolauselma)

  2.  Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettua direktiiviä 2002/58 (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettua direktiiviä 2004/48 on tulkittava siten, ettei niiden kanssa ole ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan internetyhteyden tarjoaja voidaan määrätä antamaan internetyhteyden tilaajan tai internetin käyttäjän tunnistamista varten tekijänoikeuden haltijalle tai tämän oikeudenomistajalle tieto siitä, kenelle tilaajalle internetyhteyden tarjoaja on rekisteröinyt tietyn internetprotokollaosoitteen (IP-osoitteen), josta tekijänoikeutta väitetään loukatun, koska kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu asiavaltuuden omaavan henkilön vaatimus henkilötietojen antamista koskevasta määräyksestä, voi tämän lainsäädännön nojalla punnita asiaan liittyviä vastakkaisia etuja jokaisen yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan ja ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaatteesta johtuvat vaatimukset.

    Jäsenvaltioiden on nimittäin näiden direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä huolehdittava siitä, että ne nojautuvat niistä tehtyyn sellaiseen tulkintaan, jolla voidaan varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikea tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on tämän jälkeen pannessaan täytäntöön näiden direktiivien noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tulkittava kansallista oikeuttaan näiden samojen direktiivien mukaisesti, ja tämän lisäksi ne eivät myöskään saa nojautua sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien kanssa tai muiden unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.

    (ks. 56 ja 61 kohta sekä tuomiolauselma)


Asia C-461/10

Bonnier Audio AB ym.

vastaan

Perfect Communication Sweden AB

(Högsta domstolenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Tekijänoikeus ja lähioikeudet — Tietojen käsittely internetissä — Yksinoikeuden loukkaaminen — Äänikirjat, jotka on saatettu saataville internetin välityksellä FTP-palvelimen avulla internetoperaattorin tarjoaman IP-osoitteen avulla — Internetoperaattorille annettu määräys ilmoittaa IP-osoitteen käyttäjän nimi ja osoite”

Tuomion tiivistelmä

  1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttäminen — Direktiivi 2006/24 — Soveltamisala — Tekijänoikeuden loukkaus internetin avulla

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 8 ja 15 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24)

  2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Televiestintäala — Henkilötietojen käsittely ja yksityisyyden suoja sähköisen viestinnän alalla — Direktiivi 2002/58 — Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen — Direktiivi 2004/48 — Tekijänoikeuden loukkaus internetin avulla

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48)

  1.  Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58 (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) muuttamisesta annettua direktiiviä 2006/24 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, joka on annettu teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 2004/48 8 artiklan nojalla ja jonka mukaan internetyhteyden tarjoaja voidaan määrätä antamaan internetyhteyden tilaajan tai internetin käyttäjän tunnistamista varten tekijänoikeuden haltijalle tai tämän oikeudenomistajalle tieto siitä, kenelle tilaajalle internetyhteyden tarjoaja on rekisteröinyt tietyn internetprotokollaosoitteen (IP-osoitteen), josta tekijänoikeutta väitetään loukatun, koska tämä lainsäädäntö ei kuulu direktiivin 2006/24 aineelliseen soveltamisalaan.

    Ensimmäiseksi direktiivin 2006/24 11 artiklasta ja sen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta, kun niitä luetaan yhdessä, seuraa, että tämä direktiivi on soveltamisalaltaan tarkasti rajattu erityissäädös, jolla poiketaan yleisesti sovellettavasta direktiivistä 2002/58 ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdasta ja korvataan se.

    Toiseksi kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön tavoite eroaa direktiivin 2006/24 tavoitteesta. Se liittyy tietojen toimittamiseen riita-asian oikeudenkäynnissä immateriaalioikeuden loukkauksen toteamista varten, kun taas direktiivi 2006/24 koskee yksinomaan yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajien tuottamien tai käsittelemien tietojen käsittelemistä ja säilyttämistä vakavan rikollisuuden tutkintaa, selvittämistä ja syyteharkintaa varten sekä niiden toimittamista toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Tältä osin sillä seikalla ei ole merkitystä, että asianomainen jäsenvaltio ei vielä ole saattanut direktiiviä 2006/24 osaksi kansallista oikeusjärjestystään, vaikka tätä varten säädetty määräaika on päättynyt.

    (ks. 40, 43, 44, 46 ja 61 kohta sekä tuomiolauselma)

  2.  Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettua direktiiviä 2002/58 (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettua direktiiviä 2004/48 on tulkittava siten, ettei niiden kanssa ole ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan internetyhteyden tarjoaja voidaan määrätä antamaan internetyhteyden tilaajan tai internetin käyttäjän tunnistamista varten tekijänoikeuden haltijalle tai tämän oikeudenomistajalle tieto siitä, kenelle tilaajalle internetyhteyden tarjoaja on rekisteröinyt tietyn internetprotokollaosoitteen (IP-osoitteen), josta tekijänoikeutta väitetään loukatun, koska kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu asiavaltuuden omaavan henkilön vaatimus henkilötietojen antamista koskevasta määräyksestä, voi tämän lainsäädännön nojalla punnita asiaan liittyviä vastakkaisia etuja jokaisen yksittäistapauksen olosuhteiden mukaan ja ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuusperiaatteesta johtuvat vaatimukset.

    Jäsenvaltioiden on nimittäin näiden direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä huolehdittava siitä, että ne nojautuvat niistä tehtyyn sellaiseen tulkintaan, jolla voidaan varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikea tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on tämän jälkeen pannessaan täytäntöön näiden direktiivien noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tulkittava kansallista oikeuttaan näiden samojen direktiivien mukaisesti, ja tämän lisäksi ne eivät myöskään saa nojautua sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien kanssa tai muiden unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.

    (ks. 56 ja 61 kohta sekä tuomiolauselma)