1. 

Rechtbank ’s-Gravenhage (Alankomaat), jonka tutkittavana on eri jäsenvaltioihin sijoittuneisiin yhtiöihin kohdistetut eurooppapatentin loukkausta koskevat kanteet, joiden yhteydessä on vaadittu rajat ylittävän loukkaamiskiellon sisältävää määräystä väliaikaisista toimenpiteistä, on esittänyt unionin tuomioistuimelle useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen N:o 44/2001 ( 2 ) soveltamista immateriaalioikeuksia koskeviin riita-asioihin.

2. 

Kansallisen tuomioistuimen erittäin tarkat kysymykset ( 3 ) koskevat joitakin keskeisiä ongelmia ( 4 ), joita aiheutuu kyseisen asetuksen soveltamisesta eurooppapatentteja koskeviin rajat ylittäviin riita-asioihin, ( 5 ) ja ne antavat näin ollen unionin tuomioistuimelle tilaisuuden antaa täsmennyksiä tärkeimpiin tuomioihinsa, jotka se on antanut asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdan, ( 6 ) 22 artiklan 4 alakohdan ( 7 ) ja 31 artiklan ( 8 ) osalta.

3.

Asetuksen N:o 44/2001 3 artiklassa säädetään – poiketen kyseisen asetuksen 2 artiklassa vahvistetusta periaatteesta – että jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan kyseisen asetuksen 5–24 artiklan säännösten nojalla.

4.

Asetuksen N:o 44/2001 6 artiklassa säädetään, että jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa,

”– –

– –”

5.

Asetuksen N:o 44/2001 22 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavilla tuomioistuimilla on asianosaisten kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta:

– –

– –”.

6.

Asetuksen N:o 44/2001 31 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimia voidaan pyytää sanotun valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.”

7.

Solvay SA, joka on Belgiaan sijoittautunut yhtiö ja jolla on useissa jäsenvaltioissa voimassa oleva eurooppapatentti EP 0 858 440, ( 9 ) nosti 6.3.2009 Rechtbank ’s-Gravenhagessa Alankomaissa patentin loukkausta koskevan kanteen, ( 10 ) joka koski tämän patentin useita kansallisia osia, erityisesti sellaista kolmea yhtiötä vastaan, joiden kotipaikat ovat kahdessa eri jäsenvaltiossa – Honeywell Fluorine Products Europe BV on sijoittautunut Alankomaihin ja Honeywell Belgium NV ja Honeywell Europe NV Belgiaan ( 11 ) – sillä perusteella, että ne ovat pitäneet kaupan Honeywell International Inc:in valmistamaa tuotetta (HFC-245), joka on sama kuin kyseisen patentin kattama tuote.

8.

Solvay SA esitti tämän menettelyn yhteydessä 9.12.2009 pääasian vastaajia kohtaan liitännäisvaatimuksen, ( 12 ) jossa se vaati määräystä väliaikaisesta toimenpiteestä, jossa on kyse rajat ylittävästä loukkaamiskiellosta, joka on voimassa siihen asti, kunnes pääasia on ratkaistu.

9.

Pääasian vastaajat ovat vedonneet liitännäisvaatimusta koskevassa menettelyssä kyseisen patentin kansallisten osien mitättömyyteen, ilman että ne olisivat kuitenkaan panneet vireille tai edes ilmaisseet tahtoaan panna vireille mitättömyyskanteita, ja lisäksi kyseenalaistaneet hollantilaisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, toimivallan tutkia pääasian kannetta ja liitännäisvaatimusta, joten Rechtbank ’s-Gravenhage on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdasta ja useita ennakkoratkaisukysymyksiä asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdasta ja 31 artiklasta.

10.

Rechtbank ’s-Gravenhagen esittämät ennakkoratkaisukysymykset ovat seuraavat:

11.

Pääasian kantaja ja vastaajat, Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Solvay SA:n ja Honeywell Fluorine Products Europe BV:n edustajia ja Espanjan kuningaskunnan sekä komission asiamiehiä kuultiin 30.11.2011 järjestetyn suullisen käsittelyn aikana.

12.

On todettava ensiksi, että koska asetus N:o 44/2001 on korvannut tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 allekirjoitetun yleissopimuksen ( 13 ) jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, ( 14 ) unionin tuomioistuimen kyseisestä yleissopimuksesta esittämä tulkinta pätee myös mainitun asetuksen osalta silloin, kun asetuksen säännöksiä ja Brysselin yleissopimuksen määräyksiä voidaan pitää toisiaan vastaavina. ( 15 ) Lisäksi asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 19 perustelukappaleessa todetaan, että jatkuvuus Brysselin yleissopimuksen ja kyseisen asetuksen tulkinnan välillä on varmistettava.

13.

Kansallinen tuomioistuin kysyy ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään unionin tuomioistuimelta pääasiallisesti, voiko kansallinen tuomioistuin todeta olevansa toimivaltainen asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdan perusteella. Kansallinen tuomioistuin toivoo vielä tarkemmin ilmaistuna, että unionin tuomioistuin selventää kysymystä siitä, onko sillä perusteella, että kansallisen tuomioistuimen on tutkittava kanteet, jotka koskevat Alankomaihin sijoittautunutta yritystä ja kahta Belgiaan sijoittautunutta yritystä, olemassa vaara ristiriitaisista tuomioista, mikä oikeuttaisi kyseisen tuomioistuimen toimivallan mainitun säännöksen nojalla.

14.

Asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdassa nimittäin säädetään mahdollisuudesta, että kantaja nostaa kanteet useita vastaajia vastaan tuomioistuimessa, jonka alueella jollakin vastaajista on kotipaikka, edellyttäen että kanteiden välillä on niin läheinen yhteys, että niiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on toivottavaa, jotta kanteiden käsitteleminen eri oikeudenkäynneissä ei johtaisi ristiriitaisiin tuomioihin. ( 16 )

15.

Yhteisöjen tuomioistuin oli vahvistanut vaatimuksen tällaisesta yhteydestä kanteiden välillä tulkitessaan Brysselin yleissopimuksen 6 artiklan 1 alakohtaa, ( 17 ) ennen kuin tämä vahvistettiin asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdan sanamuodossa, ( 18 ) sen välttämiseksi, että poikkeus vastaajan kotipaikkavaltion tuomioistuinten toimivallasta asettaisi kyseenalaiseksi itse tämän periaatteen olemassaolon.

16.

Unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, että tuomio ei ole epäyhteneväinen toisen kanssa yksinomaan sillä perusteella, että tuomioiden lopputulokset ovat ratkaisun osalta erilaisia. Eron tulee lisäksi liittyä samaan tosiseikastoon ja oikeudelliseen tilanteeseen. ( 19 )

17.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on lisäksi arvioida kaikkien asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella, liittyvätkö sen käsiteltäväksi saatetut kanteet toisiinsa eli onko vaaraa siitä, että kanteiden käsittely eri oikeudenkäynneissä johtaa keskenään ristiriitaisiin ratkaisuihin. ( 20 )

18.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi kuitenkin edellä mainitussa asiassa Roche Nederland ym. antamassaan tuomiossa, että eri jäsenvaltioissa samanaikaisesti nostetut patentin loukkausta koskevat kanteet, jotka on Münchenin yleissopimuksen 64 artiklan 3 kappaleen nojalla käsiteltävä kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevan alaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ( 21 ) eivät liity samaan oikeudelliseen tilanteeseen, ( 22 ) joten mahdollisia toisistaan eroavia tuomioita ei voida pitää epäyhteneväisinä. ( 23 )

19.

Toisin sanottuna näyttäisi siltä, että asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdan edellytykset eivät pääsääntöisesti voi täyttyä, kun patentin loukkausta koskevat kanteet perustuvat eurooppapatenttiin.

20.

Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Roche Nederland ym. antamaa tuomiota on kritisoitu voimakkaasti tältä osin ( 24 ) sillä perusteella, että siinä kavennetaan huomattavasti asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohdan soveltamisalaa ( 25 ) teollisoikeuden alalla. ( 26 ) Hyvin laajasti katsotaan, ( 27 ) että kyseisellä tuomiolla heikennetään eurooppapatentin haltijoiden suojaa ( 28 ) ja että se on ristiriidassa Münchenin yleissopimuksen 69 artiklan kanssa. ( 29 )

21.

Onko näin ollen katsottava, että nyt käsiteltävässä asiassa esiin nostettu ongelma merkitsee lopullisesti ratkaisua joko asiassa Roche Nederland ym. vahvistetun oikeuskäytännön säilyttämisestä tai muuttamisesta?

22.

Näin ei mielestäni ole. Kuten Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta ja komissio ovat todenneet, moniulotteisempi lähestymistapa, jossa rajataan huolellisesti asiassa Roche Nederland ym. annetun oikeuskäytännön soveltamisala, on mahdollinen.

23.

Pääasiassa käsiteltävänä olevan kanteen olosuhteet nimittäin eroavat edellä mainitussa asiassa Roche Nederland ym. käsiteltävänä olleen asian olosuhteista, sillä Alankomaihin ja Belgiaan sijoittautuneiden pääasian vastaajien väitetään kunkin erikseen pitävän kaupan samoja väärennettyjä tuotteita samoissa jäsenvaltioissa ja siksi vahingoittavan samoja ”eurooppapatentin kansallisia osia”, sellaisina kuin ne ovat voimassa näissä viimeksi mainituissa jäsenvaltioissa.

24.

Näiden argumenttien asianmukaisuuden arvioimiseksi voi olla aiheellista tutkia sitä, millainen tilanne olisi, jos katsottaisiin, ettei asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa voida soveltaa. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt hollantilainen tuomioistuin olisi toimivaltainen siltä osin kuin on kyse Alankomaihin sijoittautunutta pääasian vastaajaa kohtaan nostetusta kanteesta, ja pääasian kantajan olisi nostettava patentin loukkaamista koskeva kanne Belgiaan sijoittautuneita kahta pääasian vastaajaa vastaan belgialaisessa tuomioistuimessa kyseisen asetuksen 2 artiklan nojalla. ( 30 )

25.

Näiden kahden tuomioistuimen olisi kummankin tahollaan tutkittava väitetyt loukkaukset sellaisten erilaisten kansallisten lakien perusteella, joissa säädetään eri ”eurooppapatentin kansallisista osista”, joita on väitetty loukatun, soveltamalla lex loci protectionis -periaatetta. ( 31 ) Niiden olisi esimerkiksi arvioitava soveltamalla samaa Suomen lakia, millainen vahinko eurooppapatentin suomalaiselle osalle aiheutuu siitä, että pääasian kolme vastaajaa on pitänyt kaupan samaa väärennettyä tuotetta Suomen alueella.

26.

On totta, että tässä tilanteessa näiden tuomioistuinten olisi näissä olosuhteissa annettava tuomiot, jotka koskevat samaa oikeudellista tilannetta – sellaisen patentin saman kansallisen osan loukkausta, jossa määritellään samoilla termeillä kyseisen patentin suojan ulottuvuus –, ( 32 ) mutta ne saattaisivat antaa toistensa kanssa täysin vastakkaisia tuomioita.

27.

Asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa ei toisin sanoen sovellettaisi patentin loukkausta koskevien sellaisten kanteiden kokonaisuuteen, jotka koskevat eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita eri yhtiöitä, jos nämä kanteet koskevat eri jäsenvaltioissa toteutettuja tekoja, jotka koskevat sellaisten eurooppapatentin eri kansallisten osien loukkausta, joista säädetään eri maiden oikeudessa. ( 33 ) Kyseistä säännöstä voitaisiin sen sijaan soveltaa, jos edellytys tilanteen samanlaisuudesta täyttyy, patentin loukkausta koskevien sellaisten kanteiden kokonaisuuteen, jotka koskevat eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita eri yhtiöitä, jos nämä kanteet koskevat erikseen samassa jäsenvaltiossa toteutettuja tekoja, joilla loukataan eurooppapatentin sellaista samaa kansallista osaa, josta säädetään saman maan oikeudessa. ( 34 )

28.

On kuitenkin muistettava, että kansallisen tuomioistuimen on tulkittava asetuksen N:o 44/2001 erityistä toimivaltaa koskevia sääntöjä noudattamalla oikeusvarmuuden periaatetta, ( 35 ) joka on yksi kyseisen asetuksen tavoitteista, joten asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava ”siten, että tavanomaisen valveutunut vastaaja voi kohtuullisesti ennakoida, missä muussa tuomioistuimessa kuin sen valtion tuomioistuimessa, jossa hänen kotipaikkansa on, kanne häntä vastaan voidaan nostaa”. ( 36 )

29.

Ehdoton näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa kansallisen tuomioistuimen esittämään ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen, että asetuksen N:o 44/2001 6 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan riita-asiassa, jossa on nostettu eurooppapatentin loukkausta koskeva kanne useisiin eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä vastaan, kun kanteet koskevat erikseen samassa jäsenvaltiossa toteutettuja tekoja, joilla loukataan eurooppapatentin sellaista samaa kansallista osaa, josta säädetään saman maan oikeudessa.

30.

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee toisella kokonaisuudella ennakkoratkaisukysymyksiä pääasiallisesti, onko se seikka, että patentin pätevyys on kiistetty liitännäisvaatimusta koskevassa menettelyssä, joka koskee rajat ylittävää loukkaamiskieltoa, samanaikaisesti kuin on nostettu patentin loukkausta koskeva pääasian kanne, riittävä, ja jos on, millä muodollisilla tai menettelyllisillä edellytyksillä, mahdollistamaan asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan soveltamisen siten, että tuomioistuimen, jossa asia on tutkittavana, on yhtäältä todettava, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia pääasian kannetta asetuksen N:o 44/2001 25 artiklan nojalla, ja että sen on toisaalta tämän seurauksena tutkittava, onko sillä asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan nojalla toimivalta tutkia liitännäisvaatimus.

31.

Asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan säännösten ulottuvuutta koskevaa kysymyssarjaa on tutkittava asiassa GAT annetun tuomion ( 37 ) perustelujen ja tuomiolauselman perusteella.

32.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, että Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohtaa on tulkittava kyseisen määräyksen tarkoitukseen ja siihen nähden, mikä on kyseisen määräyksen asema yleissopimuksen järjestelmässä, ( 38 ) siten, että siinä määrätty yksinomaista toimivaltaa koskeva sääntö koskee kaikkia patenttien rekisteröintiä tai pätevyyttä koskevia riita-asioita riippumatta siitä, otettiinko asia tutkittavaksi kanneteitse tai väitteellä, ja riippumatta siitä, missä vaiheessa sitä menettelyä ollaan, jossa asia tutkitaan.

33.

Ilman, että mennään näiden määräysten perimmäisen tarkoituksen ääreen, voidaan korostaa, että kolme argumenttia, jotka koskevat Brysselin yleissopimuksella käyttöön otetun järjestelmän perustaa ja tarkoitusta, olivat perusteena tällaiselle ratkaisulle: ( 39 ) ensinnäkin Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdalla vahvistetun yksinomaisen toimivallan sitova luonne, ( 40 ) toiseksi tarpeellisuus turvata toimivaltasääntöjen soveltamisen ennakoitavuus ja näin ollen oikeusvarmuus välttämällä useat toimivaltaperusteet ( 41 ) ja lopuksi tarpeellisuus välttää keskenään ristiriitaisten tuomioiden vaaran lisäämistä, jota yleissopimuksella nimenomaan pyritään välttämään. ( 42 )

34.

Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta sekä komissio, jotka toistavat tältä osin joitakin kansallisen tuomioistuimen esittämiä argumentteja, ovat yhtä mieltä siitä, että pääsääntöisesti tuomioistuimet, joiden on kuten pääasiassa käsiteltävä liitännäisvaatimus, eivät ratkaise pääasiaa tai lausu patentin loukkauksen olemassaolosta (pääasian kohteena) tai patentin pätevyydestä (liitännäisvaatimusta koskevan menettelyn yhteydessä esitetty puolustautumisperuste), vaan ne sen sijaan yleensä ainoastaan tutkivat, täyttyvätkö vaaditun väliaikaisen toimenpiteen määräämisen edellytykset. Koska patentin pätevyyden mahdollinen tutkiminen tehdään prima facie ja koska liitännäisvaatimusta koskevassa menettelyssä ei anneta lopullista tuomiota, ei ole olemassa vaaraa keskenään ristiriitaisista tuomioista.

35.

Tätä näkökulmaa on kuitenkin tarkasteltava etenkin yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa GAT antaman tuomion 30 kohdan perusteella, jossa yhteisöjen tuomioistuin otti hyvin selvästi kantaa kysymykseen ratkaisujen vaikutuksista Brysselin yleissopimuksen 16 artiklan 4 kohdan sovellettavuuteen. Asiassa väitettiin, että Saksan oikeudessa sellaisen tuomion vaikutukset, jossa lausutaan liitännäisen vaatimuksen perusteella patentin pätevyydestä, rajoittuvat kyseessä oleviin asianosaisiin (vaikutus inter partes), joten ei voinut olla vaaraa keskenään ristiriitaisista tuomioista. Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi kyseisen väitteen hyvin yleisin ja radikaalein sanakääntein.

36.

Yhteisöjen tuomioistuin korosti, että tällaisen tuomion vaikutukset määräytyvät kansallisen oikeuden mukaan ja että useissa sopimusvaltioissa patentin kumoavalla tuomiolla on erga omnes -vaikutus, ja katsoi, että keskenään ristiriitaisten tuomioiden riskin välttämiseksi olisi siis tarpeen rajoittaa muun valtion kuin patentin myöntäneen valtion tuomioistuinten toimivalta lausua liitännäisen vaatimuksen perusteella ulkomaisen patentin pätevyydestä koskemaan vain niitä tapauksia, joissa sovellettavan kansallisen oikeuden mukaan annettava tuomio vaikuttaa ainoastaan kyseessä oleviin asianosaisiin. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että tämä ole mahdollista, sillä ”tällainen rajoitus – – johtaisi vääristymiin ja kyseenalaistaisi siten niiden oikeuksien ja velvollisuuksien tasapuolisuuden ja yhdenmukaisuuden, jotka sopimusvaltioilla ja henkilöillä, joita asia koskee, on yleissopimuksen nojalla”. ( 43 )

37.

Onko näin ollen katsottava, että asiassa GAT annettu tuomio velvoittaa kansallista tuomioistuinta katsomaan, ettei se ole toimivaltainen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa? Mielestäni monivivahteisempi vastaus, jossa otetaan huomioon menettelyllinen todellisuus, on mahdollinen.

38.

On nimittäin korostettava, että ainoastaan kolme skenaarioita ovat mahdollisia, nimittäin se, että patentin pätevyys on kiistetty sekä pääkanteen että liitännäisvaatimuksen yhteydessä (tilanne a), että se on kiistetty ainoastaan pääkanteen yhteydessä (tilanne b) tai että se on kiistetty ainoastaan liitännäisvaatimuksen yhteydessä (tilanne c).

39.

Tilanteissa a ja b asiassa GAT annettu oikeuskäytäntö on sovellettavissa, joten tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, on asetuksen N:o 44/2001 25 artiklan mukaisesti todettava siksi, ettei sillä ole toimivaltaa tutkia pääasian kannetta, ja tutkittava asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan nojalla vaaditun väliaikaisen toimenpiteen mahdollinen myöntäminen.

40.

Tilanteessa c kaksi eri mahdollisuutta voi toteutua. On mahdollista, että vastaajalla ei ole ollut mahdollisuutta nostaa esille patentin pätevyyttä koskevaa kysymystä pääasian kanteen yhteydessä esimerkiksi siksi, että väliaikaisesta toimenpiteestä määrättiin ennen kuin pääkanne nostettiin ( 44 ) (tilanne c1). On niin ikään mahdollista, että vastaajalla on ollut tällainen mahdollisuus mutta tämä ei ole katsonut tarpeelliseksi käyttää sitä (tilanne c2), mikä näyttää vastaavan pääasiassa käsiteltävää tilannetta; tämän tarkastaminen on lopulta kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

41.

Kansallisen tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, on voitava tutkia tilanteessa c1 vaadittu väliaikainen toimenpide tai turvaamistoimenpide ja mahdollisesti myöntää se, mutta sen on tällöin noudatettava tiukasti asiassa GAT vahvistettua oikeuskäytäntöä. Tämä tarkoittaa sitä, että tällainen väliaikainen toimenpide voidaan myöntää ainoastaan sillä edellytyksellä, että tuomioistuimen, jossa toimenpidettä on vaadittu, tutkittavaksi saatetaan kohtuullisessa ajassa myös vaadittuun toimenpiteeseen liittyvä pääasian kanne, toisin sanottuna patentin loukkaamista koskeva kanne loukkaamiskiellon yhteydessä, jolloin edellä mainitussa asiassa GAT vahvistetun oikeuskäytännön noudattaminen voidaan turvata, ja näin ollen sillä ehdottomalla edellytyksellä, ettei aiheudu lopullisia vaikutuksia.

42.

Tilanteessa c2, kun argumentti perustuu liitännäisvaatimusta koskevan menettelyn yhteydessä esitettyyn kyseisen patentin mitättömyyteen, se ei sen sijaan ja pääsääntöisesti voi johtaa siihen, että asiaa tutkivan tuomioistuimen on todettava, ettei sillä ole toimivaltaa pääasian kanteen tutkimiseen asetuksen N:o 44/2001 25 artiklan nojalla. Tässä tilanteessa voidaan nimittäin olettaa, että kyseessä olevan patentin mitättömyyteen perustuva argumentti perustuu viivyttelyyn, jolloin vastaajan on näytettävä toteen, että se on nostanut kyseisen patentin mitättömyyttä koskevan kanteen toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Asiaa tutkiva tuomioistuin voi näin ollen – sillä edellytyksellä, että se on toimivaltainen käsittelemään pääasian kanteen – määrätä vaaditusta väliaikaisesta toimenpiteestä kansallisen oikeutensa mukaisesti.

43.

Ehdotan näin ollen unionin tuomioistuimelle, että se toteaa, että asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä säädettyä yksinomaista toimivaltaa koskeva sääntö ei ole sovellettavissa, kun patentin pätevyyteen vedotaan ainoastaan liitännäisvaatimusta koskevassa menettelyssä, jos ratkaisulla, joka kyseisessä menettelyssä voidaan antaa, ei ole lopullista vaikutusta.

44.

Esitän ratkaisuehdotukseni tämän kohdan osalta ainoastaan toissijaisesti sitä tilannetta varten, että unionin tuomioistuin katsoo, että kansallinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan pääasiaa asetuksen N:o 44/2001 22 artiklan 4 alakohdan nojalla tai että se ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa miltään osin kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 alakohdan nojalla.

45.

On nimittäin todettava, että kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstäkin seuraa, ( 45 ) tuomioistuin, jolla on toimivalta tutkia pääasia jonkin Brysselin yleissopimuksessa määrätyn toimivaltaperusteen ja sittemmin asetuksen N:o 44/2001 nojalla, on samoin toimivaltainen päättämään väliaikaisista toimenpiteistä tai turvaamistoimista ilman, että tämä viimeksi mainittu toimivalta riippuisi muista edellytyksistä. ( 46 )

46.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että asetuksen N:o 44/2001 31 artikla, kuten ennen sitä Brysselin yleissopimuksen 24 artikla, on itsenäinen toimivaltaperuste, ( 47 ) joka täydentää asetuksen N :o 44/2001 2–24 artiklassa vahvistettuja toimivaltaperusteita. ( 48 ) Koska tässä säännöksessä säädetään poikkeuksesta asetuksella N:o 44/2001 käyttöön otettuun toimivaltaa koskevaan järjestelmään, sitä on kuitenkin tulkittava suppeasti, ( 49 ) sillä ”väliaikaisia toimenpiteitä koskevan toimivallan” käyttöön liittyy tiettyjä ehtoja, jotka on määritelty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja jotka liittyvät suojeltavien oikeuksien luonteeseen sekä vaadittujen toimenpiteiden tarkoitukseen ja kohteeseen. ( 50 )

47.

Väliaikaisten toimenpiteiden on ensinnäkin kuuluttava asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, joka on rajoitettu siviili- ja kauppaoikeuteen, ja kun otetaan huomioon näiden toimenpiteiden suuri kirjo eri jäsenvaltioissa, niiden kuuluminen tähän soveltamisalaan ei ratkea itse toimenpiteiden luonteen perusteella vaan niiden oikeuksien luonteen perusteella, joiden turvaaminen kyseisillä toimenpiteillä varmistetaan. ( 51 ) Tilanne on selvästi tällainen patenttia koskevien kanteiden osalta, joihin asetuksen N:o 44/2001 yleiset säännökset ovat sovellettavissa, ( 52 ) sekä sellaisten väliaikaisten toimenpiteiden osalta, jotka koskevat rajat ylittävää loukkauskieltoa, josta on kyse pääasiassa. ( 53 )

48.

Toimenpiteiden, jotka voidaan toteuttaa asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan nojalla, on lisäksi oltava luonteeltaan väliaikaisia, eli niiden tarkoituksena on säilyttää yleissopimuksen soveltamisalalla tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskeva asiaintila niiden oikeuksien suojaamiseksi, joiden tunnustamista lisäksi vaaditaan pääasian tutkivalta tuomioistuimelta. ( 54 ) Tämä tarkoittaa pääasiallisesti sitä, että asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan nojalla toteutetun väliaikaisen toimenpiteen on oltava ajallisesti rajoitettu.

49.

Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut hyvin yleisiä termejä käyttämällä, että tuomioistuimelta, jolta on vaadittu tällaisen toimenpiteen myöntämistä, vaaditaan ”erityisen tarkkaa harkintaa ja niiden konkreettisten olosuhteiden perusteellista tuntemusta, joissa pyydettyjen toimenpiteiden vaikutukset tuntuvat”, mikä tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen ”on voitava asettaa päätöksen soveltamiselle aikaraja”, ja laajemmin, että sen on vaadittava, että ”mainitun päätöksen osalta kaikki sellaiset edellytykset täyttyvät, jotka takaavat tuomioistuimen määräämän toimenpiteen väliaikaisen tai turvaavan luonteen”, ( 55 ) yleensä pääasiassa annettavaan ratkaisuun saakka.

50.

Lisäksi ja etenkin asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden väliaikaisen tai turvaavan luonteen takaamiseksi yhteisöjen tuomioistuin asetti edellä mainitussa asiassa Van Uden antamassaan tuomiossa ( 56 ) lisäedellytyksen, jonka mukaan vaadittujen väliaikaisten toimenpiteiden kohteen ja asiasta päättävän tuomioistuimen sijaintivaltion alueellisen toimivallan välillä on oltava olemassa todellinen liityntä, ( 57 ) joka on nimenomaisesti kansallisen tuomioistuimen esittämän viimeisen ennakkoratkaisukysymykset kohteena.

51.

Unionin tuomioistuimella ei ole tähän mennessä ollut mahdollisuutta täsmentää, mitä nämä kaksi edellytystä merkitsevät immateriaalioikeuksiin sovellettuna.

52.

Koska pääasiassa kyseessä oleva liitännäisvaatimusta koskeva vaatimus esitettiin pääasian kanteen nostamisen jälkeen, edellytyksen, joka koskee toteutetun toimenpiteen soveltamisen ajallista rajoittamista, voidaan katsoa mahdollisesti täyttyvän, joten keskityn etenkin todellista liityntää koskevan vaatimuksen tutkimiseen.

53.

Tästä edellytyksestä, jota on kritisoitu, ( 58 ) on esitetty useita tulkintoja. ( 59 ) Joillekin tämä edellytys merkitsee myönnettyjen väliaikaisten toimenpiteiden ekstraterritoriaalisten vaikutusten rajoittamista. Toisille tämä edellytys merkitsee sitä, että myönnetyllä toimenpiteellä on ainakin osittain vaikutuksia asiaa tutkivan tuomioistuimen sijaintivaltiossa. Edellytys ei näin ollen toimi mitenkään rajoituksena myönnetyn toimenpiteen soveltamisalalle ratione loci, vaan kyseisellä toimenpiteellä voi päinvastoin olla vaikutuksia muissa jäsenvaltioissa kuin asiaa tutkivan tuomioistuimen sijaintivaltiossa ja sillä voi siksi olla ekstraterritoriaalinen ulottuvuus. ( 60 ) Kyse on pikemminkin vaaditun väliaikaisen toimenpiteen alueellista paikantamista koskevasta vähimmäisedellytyksestä. Todellisen liitynnän edellytystä on näin ollen tutkittava ottamalla pääasiallisesti huomioon asiaa käsittelevän tuomioistuimen sijaintivaltion täytäntöönpanokeinot. ( 61 )

54.

Mielestäni voidaan myöntää, että tilanteessa, jossa jäsenvaltion tuomioistuin ei ole toimivaltainen käsittelemään pääasiaa, se voi todeta olevansa toimivaltainen myöntämään väliaikaisen toimenpiteen asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan nojalla ainoastaan siltä osin kuin tällä toimenpiteellä on vaikutuksia kyseisen jäsenvaltion alueella ja se voidaan panna täytäntöön siellä. Tämän saman tuomioistuimen tehtävänä on arvioida tämän todellisen liitynnän olemassaolo, minkä arvioimiseen se on parhaassa asemassa.

55.

Ehdotan siksi unionin tuomioistuimelle, että se toteaa, että asetuksen N:o 44/2001 31 artiklaa on sovellettava siten, että kansallinen tuomioistuin ei voi määrätä väliaikaisesta toimenpiteestä, jolla ei ole mitään vaikutuksia sen alueella, minkä määrittäminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä.

56.

Ehdotan näin ollen unionin tuomioistuimelle, että se vastaa Rechtbank ’s-Gravenhagen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: