VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

18 päivänä joulukuuta 2009

Asia F-92/09 R

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Väliaikainen oikeussuoja – Hakemus irtisanomispäätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi – Kiireellisyys – Fumus boni juris

Aihe: EY 242, EY 243, EA 157 ja EA 158 artiklaan perustuva kanne, jossa U vaatii ensinnäkin lykkäämään hänen irtisanomisestaan 6.7.2009 tehtyä parlamentin päätöstä ja toiseksi määräämään välitoimista.

Ratkaisu: Kantajan irtisanomisesta 6.7.2009 tehdyn päätöksen täytäntöönpanoa lykätään siihen saakka, kunnes virkamiestuomioistuin on antanut asiassa lopullisen ratkaisun. Vaatimuksiin, jotka koskevat kantajan uudelleen sijoittamista, ja vaatimuksiin, jotka koskevat kaikista kantajan oikeuksien ja intressien suojaamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä määräämistä, ei ole tarpeen ottaa itsenäisesti kantaa. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisedellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Kumulatiivisuus – Tutkimisjärjestys ja -tapa

(SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

2. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Myöntämisedellytykset – Vakava ja korjaamaton vahinko – Todistustaakka

(SEUT 278 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohta)

3. Virkamiehet – Palkkaus – Perheavustukset – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä – Henkilön rinnastaminen huollettavana olevaan lapseen

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 4 kohta ja 17 artiklan 2 kohta)

4. Virkamiehet – Irtisanominen epäpätevyyden vuoksi – Huolenpitovelvollisuus

1. Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava muun muassa seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris).

Kiireellisyyttä ja fumus boni jurista koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimia koskeva hakemus on hylättävä, jos jokin näistä edellytyksistä ei täyty.

Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöä siitä, miten tuomarin olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia.

(ks. 40–42 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-120/01 R, De Nicola v. EIP, 9.8.2001 (Kok. H., s. I‑A‑171 ja II‑783, 12 ja 13 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F-38/06 R, Bianchi v. EKS, 31.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑27 ja II‑A‑1‑93, 20 ja 22 kohta)

2. Vaikka puhtaasti taloudellista vahinkoa ei voida lähtökohtaisesti pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska se voidaan myöhemmin korvata rahallisesti, välitoimista päättävän tuomarin on kuitenkin harkittava kunkin asian olosuhteiden perusteella, voiko täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen kohteena olevan päätöksen välitön täytäntöönpaneminen aiheuttaa hakijalle vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jota ei voitaisi korjata edes kumoamalla päätös pääasian oikeudenkäynnissä.

Tässä tapauksessa välitoimista päättävän tuomarin on hakijan tilanteelle ominaisten olosuhteiden perusteella varmistuttava siitä, että hakijalla on käytettävinään määrä, jonka tavanomaisesti pitäisi riittää kattamaan kaikki hänen perustarpeisiin liittyvät välttämättömät kustannukset siihen asti, kunnes pääasian oikeudenkäynnissä annetaan ratkaisu.

(ks. 47, 49 ja 50 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-549/93 R, D v. komissio, 30.11.1993 (Kok., s. II-1347, 45 kohta); asia T-211/98 R, Willeme v. komissio, 10.2.1999 (Kok. H., s. I-A‑15 ja II‑57, 37 kohta) ja asia T-200/30 R, V v. komissio, 28.11.2003 (Kok. H., s. I‑A‑317 ja II‑1549, 57 kohta)

3. Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 4 kohdassa säädetään, että poikkeustapauksessa huolettavana olevaan lapseen voidaan rinnastaa todistusvoimaisin asiakirjoihin perustuvalla nimittävän viranomaisen erityisellä, perustellulla päätöksellä sellainen henkilö, jonka suhteen virkamiehellä on lakisääteinen elatusvelvollisuus ja jonka elatus aiheuttaa hänelle huomattavia kustannuksia. Sen perusteella, ettei virkamies ole pyytänyt, että joku hänen perheensä jäsenistä rinnastetaan kyseisten säännösten nojalla huollettavana olevaan lapseen, ei voida kuitenkaan katsoa, ettei mainittu virkamies auta taloudellisesti hänen lähtömaahansa jäänyttä perhettään.

Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 17 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että virkamies voi siirrättää osan palkastaan johonkin toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa virkamies hoitaa tehtäviään, huollettavana olevalle lapselle tai henkilölle, johon nähden virkamiehellä on todistettavasti velvoitteita tuomioistuimen tai toimivaltaisen hallintoviranomaisen päätöksen nojalla. Sen perusteella, ettei virkamies ole väittänyt, että hän täyttää kyseisillä säännöksissä asetetut erityiset edellytykset voidakseen saada osan palkastaan siirretyksi hänen lähtömaahansa jääneelle perheelleen, ei voida kuitenkaan katsoa, ettei mainittu virkamies auta taloudellisesti perhettään.

(ks. 59 ja 60 kohta)

4. Huolenpitovelvollisuus edellyttää sitä, että silloin kun on olemassa epäilyjä virkamiehen hänelle kuuluvien tehtävien hoitamisen osalta kohtaamien vaikeuksien lääketieteellisestä alkuperästä, hallinto kiirehtii hälventämään kyseiset epäilyt ennen kuin mainitun virkamiehen irtisanomista koskeva päätös tehdään.

Kyseinen vaatimus kuvastuu lisäksi virkamiesten mahdollisten epäpätevyystapauksien havaitsemiseen, hoitamiseen ja ratkaisemiseen sovellettavaa kehitysmenettelyä koskevissa parlamentin sisäisissä säännöissä itsessään, sillä kyseisten sääntöjen 8 artiklassa määrätään, että lopullisen arvioijan on tietyissä olosuhteissa siirrettävä asia parlamentin työterveysyksikön käsiteltäväksi, jos hänellä on tiedossaan seikkoja, jotka voivat osoittaa, että käyttäytyminen, josta virkamiestä moititaan, voi johtua lääketieteellisistä ongelmista.

Hallinnolle huolenpitovelvollisuudesta johtuvat velvoitteet ovat lisäksi olennaisesti tiukemmat, kun on kyse sellaisen virkamiehen erityistilanteesta, jonka osalta on olemassa epäilyjä hänen henkisestä terveydestään ja näin ollen hänen kyvystään puolustaa asianmukaisesti omia intressejään, ja näin on varsinkin silloin, kun asianomaiseen kohdistuu irtisanomisuhka ja hän on näin ollen haavoitettavissa.

(ks. 75–77 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-145/01, Latino v. komissio, 26.2.2003 (Kok. H., s. I‑A‑59 ja II‑337, 93 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F-17/05, de Brito Sequeira Carvalho v. komissio, 13.12.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑149 ja II‑A‑1‑577, 72 kohta)