Avainsanat
Tiivistelmä

Avainsanat

1. Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi – EY 234 artiklassa tarkoitettu kansallinen tuomioistuin – Käsite

(EY 234 artikla)

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikevaihtoverot – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen – Verovelvollisen velvollisuudet

(Neuvoston direktiivi 2006/112)

Tiivistelmä

1. Harkitessaan, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin EY 234 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa kyseisen elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus.

Mokestinių ginčų komisija prie Lietuvos Respublikos vyriausybės (veroja koskevia riitoja käsittelevä Liettuan lautakunta), jonka tehtävänä on tutkia puolueettomasti verovelvollisten tekemät valitukset veroasioissa ja tehdä niistä lainmukaiset ja perustellut päätökset, täyttää nämä arviointiperusteet.

(ks. 35, 36 ja 40 kohta)

2. Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettua direktiiviä 2006/112 on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että arvonlisäverovelvollinen, joka täyttää veron vähentämisen aineelliset edellytykset tämän direktiivin mukaisesti ja joka on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi kohtuullisessa ajassa niiden liiketoimien toteuttamisesta, joihin vähennysoikeus perustuu, voi menettää mahdollisuuden käyttää vähennysoikeutta sellaisen kansallisen lainsäädännön johdosta, jossa kielletään tavaroiden oston yhteydessä maksetun arvonlisäveron vähentäminen silloin, kun kyseinen verovelvollinen ei ole rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi ennen kuin se käyttää tavaroita arvonlisäverolliseen toimintaansa.

Direktiivin 2006/112 178 artiklan a alakohdan mukaan kyseisen direktiivin 168 artiklan a alakohdassa tarkoitetun tavaroiden luovutuksia ja palvelujen suorituksia koskevan vähennysoikeuden käyttö edellyttää nimittäin yhden ainoan muotoedellytyksen täyttymistä eli sen, että verovelvollisella on hallussaan direktiivin 220–236 ja 238–240 artiklan mukaisesti tehty lasku. Verovelvollisten on tosin direktiivin 2006/112 213 artiklan mukaan ilmoitettava verovelvollisina harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta jäsenvaltioiden tässä tarkoituksessa toteuttamien toimenpiteiden mukaisesti. Kyseisessä säännöksessä ei kuitenkaan anneta jäsenvaltioille oikeutta tällaisen ilmoituksen puuttuessa lykätä vähennysoikeuden käyttämistä verollisten liiketoimien säännöllisen toteuttamisen tosiasialliseen alkamiseen asti taikka evätä verovelvolliselta tämän oikeuden käyttämistä. Lisäksi toimenpiteet, joihin jäsenvaltiot voivat direktiivin 2006/112 273 artiklan nojalla ryhtyä veron oikean kannon varmistamiseksi ja petosten estämiseksi, eivät saa mennä pidemmälle kuin on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen, eikä arvonlisäverotuksen neutraalisuus saa vaarantua niiden johdosta. Direktiivin 2006/112 214 artiklassa säädetty verovelvollisten yksilöinti – samoin kuin direktiivin 213 artiklassa säädetyt velvollisuudet – ei näin ollen muodosta perustaa vähennysoikeudelle – joka syntyy silloin, kun vähennyskelpoista veroa koskeva verosaatava syntyy –, vaan se on valvontaa varten asetettu muotovaatimus. Näin ollen arvonlisäverovelvollista ei saa estää käyttämästä vähennysoikeuttaan sillä perusteella, että se ei ollut rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi ennen kuin se käytti hankkimiaan tavaroita verollisen toimintansa yhteydessä.

(ks. 47–51 ja 54 kohta sekä tuomiolauselma)