1. 

Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohta ja 8 lausekkeen 3 kohta) (ks. 11 kohta ja määräysosan 1 ja 2 kohta)

2. 

Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Kielto heikentää työntekijöiden suojan yleistä tasoa kyseisen sopimuksen soveltamisalalla (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta) (ks. 11 kohta ja määräysosan 3–5 kohta)

3. 

Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta) (ks. 11 kohta ja määräysosan 6–8 kohta)

1) 

EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevan, tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio antaa määräaikaisessa työsuhteessa julkisella sektorilla työskenteleviä työntekijöitä koskevista säännöksistä annetun presidentin asetuksen 164/2004 kaltaisen kansallisen säännöstön, jolla on nimenomaisesti tarkoitus panna täytäntöön direktiivi 1999/70 sen säännösten soveltamiseksi julkiseen sektoriin ja jossa säädetään kyseisen lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi, kun – mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä – kansalliseen oikeuteen sisältyy jo yksityisen sektorin työntekijöiden määräaikaisten työsopimusten pakollisesta irtisanomisesta annetun lain 2112/1920 8 §:n 3 momentin kaltainen mainitussa lausekkeessa tarkoitettu ”vastaava oikeudellinen toimenpide”, kunhan mainitulla säännöstöllä ei kuitenkaan yhtäältä vaikuteta määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten ehkäisemisen tehokkuuteen, sellaisena kuin se aiheutuu kyseisestä vastaavasta oikeudellisesta toimenpiteestä, ja kunhan se toisaalta on yhteisön oikeuden ja erityisesti puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohdan mukainen.

2) 

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset soveltavat pääasioissa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstöä niin, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten uudistamista julkisella sektorilla pidetään hyväksyttävänä mainitussa lausekkeessa tarkoitetuista ”perustelluista syistä” jo pelkästään siitä syystä, että nämä sopimukset perustuvat lain säännöksiin, joissa sallitaan kyseisten sopimusten uudistaminen tiettyjen väliaikaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, vaikka tosiasiassa nämä tarpeet ovat pysyviä ja jatkuvia. Sitä vastoin tätä lauseketta ei sovelleta ensimmäisestä tai ainoasta määräaikaisesta työsopimuksesta tai -suhteesta päättämiseen.

3) 

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa on tulkittava siten, että mainitussa lausekkeessa tarkoitettua ”heikentämistä” on arvioitava suhteessa sellaiseen suojan yleiseen tasoon, jota kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettiin sekä perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tehneisiin työntekijöihin että ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneisiin työntekijöihin.

4) 

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä presidentin asetuksen 164/2004 kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa – toisin kuin aikaisemmassa kansallisen oikeuden säännössä, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentissa – ei yhtäältä enää säädetä julkisen sektorin osalta määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttötilanteissa näiden sopimusten uudelleenluokittelusta toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi tai asetetaan tälle tiettyjä kumulatiivisia ja rajoittavia edellytyksiä ja toisaalta jätetään siinä säädettyjen suojatoimenpiteiden ulkopuolelle ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneet työntekijät, jos – mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä – tällaiset muutokset koskevat määräaikaisen työsopimuksen tehneiden työntekijöiden rajoitettua ryhmää tai jos ne kompensoidaan toteuttamalla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla ehkäistään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöksiä.

5) 

Tämän puitesopimuksen täytäntöönpano presidentin asetuksen 164/2004 kaltaisella kansallisella säännöstöllä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että kansallisessa oikeudessa määräaikaisiin työntekijöihin aiemmin sovellettua suojelua alennetaan mainitussa puitesopimuksessa määrättyjä vähimmäissuojamääräyksiä alhaisemmalle tasolle. Erityisesti samaisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan noudattaminen edellyttää, että tällaisessa säännöstössä säädetään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi tehokkaista ja pakottavista toimenpiteistä sekä seuraamuksista, jotka ovat luonteeltaan riittävän tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä näiden väärinkäytösten ehkäisemiseen tarkoitettujen toimenpiteiden täyden tehokkuuden takaamiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen varmistua siitä, että nämä edellytykset täyttyvät.

6) 

Pääasioissa kyseessä olevien tilanteiden kaltaisissa olosuhteissa määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta on tulkittava siten, että kun kyseisen jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen sisältyy kyseistä sektoria koskevia muita tehokkaita toimenpiteitä tämän sopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytön estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä, puitesopimus ei ole esteenä sellaisen kansallisen oikeuden säännön soveltamiselle, jossa julkisen sektorin osalta kielletään ehdottomasti muuttamasta toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi sellaisia perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia, joita on pidettävä väärinkäytöksenä, koska ne on tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin arvioida sitä, missä määrin kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten soveltamisedellytykset ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano tekevät niistä riittävän toimenpiteen sen estämiseksi, että julkishallinto väärinkäyttää perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita, ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä.

7) 

Koska sitä vastoin kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa ei sovelleta työntekijöihin, jotka ovat tehneet ensimmäisen tai yhden ainoan määräaikaisen työsopimuksen, tällä määräyksellä ei velvoiteta jäsenvaltioita säätämään seuraamuksista sitä tilannetta varten, että tällainen sopimus on tosiasiassa tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten.

8) 

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tulkita kansallisen oikeuden merkityksellisiä säännöksiä mahdollisimman pitkälle määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan ja 8 lausekkeen 3 kohdan mukaisesti ja tässä yhteydessä määrittää, onko 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua ”vastaavaa oikeudellista toimenpidettä”, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentissa säädettyä toimenpidettä, sovellettava pääasioiden oikeudenkäynneissä tiettyjen muiden kansallisen oikeuden säännösten sijasta.

1. 

Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohta ja 8 lausekkeen 3 kohta) (ks. 11 kohta ja määräysosan 1 ja 2 kohta)

2. 

Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Kielto heikentää työntekijöiden suojan yleistä tasoa kyseisen sopimuksen soveltamisalalla (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta) (ks. 11 kohta ja määräysosan 3–5 kohta)

3. 

Sosiaalipolitiikka — EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus — Direktiivi 1999/70 — Perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseen tarkoitetut toimenpiteet (Neuvoston direktiivin 1999/70 liitteessä olevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ja 8 lausekkeen 3 kohta) (ks. 11 kohta ja määräysosan 6–8 kohta)

1) 

EAY:n, UNICE:n ja CEEP:n tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevan, tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio antaa määräaikaisessa työsuhteessa julkisella sektorilla työskenteleviä työntekijöitä koskevista säännöksistä annetun presidentin asetuksen 164/2004 kaltaisen kansallisen säännöstön, jolla on nimenomaisesti tarkoitus panna täytäntöön direktiivi 1999/70 sen säännösten soveltamiseksi julkiseen sektoriin ja jossa säädetään kyseisen lausekkeen 1 kohdan a–c alakohdassa lueteltujen toimenpiteiden toteuttamisesta perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten estämiseksi, kun – mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä – kansalliseen oikeuteen sisältyy jo yksityisen sektorin työntekijöiden määräaikaisten työsopimusten pakollisesta irtisanomisesta annetun lain 2112/1920 8 §:n 3 momentin kaltainen mainitussa lausekkeessa tarkoitettu ”vastaava oikeudellinen toimenpide”, kunhan mainitulla säännöstöllä ei kuitenkaan yhtäältä vaikuteta määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden väärinkäytösten ehkäisemisen tehokkuuteen, sellaisena kuin se aiheutuu kyseisestä vastaavasta oikeudellisesta toimenpiteestä, ja kunhan se toisaalta on yhteisön oikeuden ja erityisesti puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohdan mukainen.

2) 

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomaiset soveltavat pääasioissa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstöä niin, että perättäisten määräaikaisten työsopimusten uudistamista julkisella sektorilla pidetään hyväksyttävänä mainitussa lausekkeessa tarkoitetuista ”perustelluista syistä” jo pelkästään siitä syystä, että nämä sopimukset perustuvat lain säännöksiin, joissa sallitaan kyseisten sopimusten uudistaminen tiettyjen väliaikaisten tarpeiden tyydyttämiseksi, vaikka tosiasiassa nämä tarpeet ovat pysyviä ja jatkuvia. Sitä vastoin tätä lauseketta ei sovelleta ensimmäisestä tai ainoasta määräaikaisesta työsopimuksesta tai -suhteesta päättämiseen.

3) 

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa on tulkittava siten, että mainitussa lausekkeessa tarkoitettua ”heikentämistä” on arvioitava suhteessa sellaiseen suojan yleiseen tasoon, jota kyseisessä jäsenvaltiossa sovellettiin sekä perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tehneisiin työntekijöihin että ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneisiin työntekijöihin.

4) 

Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 8 lausekkeen 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä presidentin asetuksen 164/2004 kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa – toisin kuin aikaisemmassa kansallisen oikeuden säännössä, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentissa – ei yhtäältä enää säädetä julkisen sektorin osalta määräaikaisten työsopimusten väärinkäyttötilanteissa näiden sopimusten uudelleenluokittelusta toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi tai asetetaan tälle tiettyjä kumulatiivisia ja rajoittavia edellytyksiä ja toisaalta jätetään siinä säädettyjen suojatoimenpiteiden ulkopuolelle ensimmäisen tai ainoan määräaikaisen työsopimuksen tehneet työntekijät, jos – mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä – tällaiset muutokset koskevat määräaikaisen työsopimuksen tehneiden työntekijöiden rajoitettua ryhmää tai jos ne kompensoidaan toteuttamalla puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla ehkäistään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytöksiä.

5) 

Tämän puitesopimuksen täytäntöönpano presidentin asetuksen 164/2004 kaltaisella kansallisella säännöstöllä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että kansallisessa oikeudessa määräaikaisiin työntekijöihin aiemmin sovellettua suojelua alennetaan mainitussa puitesopimuksessa määrättyjä vähimmäissuojamääräyksiä alhaisemmalle tasolle. Erityisesti samaisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan noudattaminen edellyttää, että tällaisessa säännöstössä säädetään perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytösten estämiseksi tehokkaista ja pakottavista toimenpiteistä sekä seuraamuksista, jotka ovat luonteeltaan riittävän tehokkaita ja ennalta ehkäiseviä näiden väärinkäytösten ehkäisemiseen tarkoitettujen toimenpiteiden täyden tehokkuuden takaamiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on näin ollen varmistua siitä, että nämä edellytykset täyttyvät.

6) 

Pääasioissa kyseessä olevien tilanteiden kaltaisissa olosuhteissa määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta on tulkittava siten, että kun kyseisen jäsenvaltion sisäiseen oikeusjärjestykseen sisältyy kyseistä sektoria koskevia muita tehokkaita toimenpiteitä tämän sopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytön estämiseksi ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä, puitesopimus ei ole esteenä sellaisen kansallisen oikeuden säännön soveltamiselle, jossa julkisen sektorin osalta kielletään ehdottomasti muuttamasta toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi sellaisia perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia, joita on pidettävä väärinkäytöksenä, koska ne on tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin arvioida sitä, missä määrin kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten soveltamisedellytykset ja sen tosiasiallinen täytäntöönpano tekevät niistä riittävän toimenpiteen sen estämiseksi, että julkishallinto väärinkäyttää perättäisiä määräaikaisia työsopimuksia tai työsuhteita, ja tarvittaessa seuraamusten määräämiseksi tällaisesta väärinkäytöstä.

7) 

Koska sitä vastoin kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa ei sovelleta työntekijöihin, jotka ovat tehneet ensimmäisen tai yhden ainoan määräaikaisen työsopimuksen, tällä määräyksellä ei velvoiteta jäsenvaltioita säätämään seuraamuksista sitä tilannetta varten, että tällainen sopimus on tosiasiassa tarkoitettu työnantajan pysyviä ja jatkuvia tarpeita varten.

8) 

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tulkita kansallisen oikeuden merkityksellisiä säännöksiä mahdollisimman pitkälle määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan ja 8 lausekkeen 3 kohdan mukaisesti ja tässä yhteydessä määrittää, onko 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua ”vastaavaa oikeudellista toimenpidettä”, kuten lain 2112/1920 8 §:n 3 momentissa säädettyä toimenpidettä, sovellettava pääasioiden oikeudenkäynneissä tiettyjen muiden kansallisen oikeuden säännösten sijasta.