Asia C-553/07

College van burgemeester en wethouders van Rotterdam

vastaan

E. E. Rijkeboer

(Raad van Staten esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

”Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä — Direktiivi 95/46/EY — Yksityisyyden suoja — Tietojen poistaminen — Tiedonsaantioikeus ja oikeus saada tietoja henkilötietojen vastaajanottajista — Tiedonsaantioikeuden käyttämisen määräaika”

Julkisasiamies D. Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus 22.12.2008   I ‐ 3891

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.5.2009   I ‐ 3919

Tuomion tiivistelmä

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä – Direktiivi 95/46

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46 12 artiklan a alakohta)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46 1 artiklan 1 kohdassa ilmaistu oikeus yksityisyyden kunnioittamiseen edellyttää, että rekisteröity voi varmistua hänen henkilötietojensa käsittelyn paikkansapitävyydestä ja laillisuudesta, eli erityisesti siitä, että häntä koskevat perustiedot ovat paikkansapitäviä ja että ne on annettu sallituille vastaanottajille. Kuten direktiivin johdanto-osan 41 perustelukappaleessa on mainittu, rekisteröidyllä on oltava oikeus tutustua itseään koskeviin käsiteltäviin tietoihin voidakseen suorittaa tarpeelliset tarkastukset.

Direktiivin 95/46 12 artiklan a alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään paitsi nykyisyyteen myös menneeseen aikaan kohdistuvasta, vastaanottajia tai vastaanottajaryhmiä sekä luovutettujen tietojen sisältöä koskevasta tiedonsaantioikeudesta. Jäsenvaltioiden tehtävänä on asettaa määräaika näiden tietojen säilyttämiselle ja säätää niitä koskevasta vastaavasta tiedonsaantioikeudesta, joilla saavutetaan oikea tasapaino yhtäältä intressin, joka rekisteröidyllä on yksityiselämänsä suojaamiseen muun muassa direktiivissä säädettyjen puuttumis- ja oikeussuojakeinojen avulla, ja toisaalta sen taakan välillä, jota näiden tietojen säilyttämisvelvollisuus merkitsee rekisterinpitäjälle.

Säännöstöllä, jolla henkilötietojen vastaanottajia tai vastaanottajaryhmiä sekä luovutettujen tietojen sisältöä koskevien tietojen säilyttäminen rajoitetaan yhteen vuoteen ja jolla rajoitetaan vastaavasti näitä tietoja koskevaa tiedonsaantioikeutta, vaikka perustietoja säilytetään paljon pidempään, ei voida saavuttaa kyseessä olevan intressin ja velvollisuuden oikeaa tasapainoa, ellei osoiteta, että näiden tietojen pidempi säilyttäminen olisi liiallinen taakka rekisterinpitäjälle. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on suorittaa tarpeelliset tutkimukset.

(ks. 49 ja 70 kohta sekä tuomiolauselma)