YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO(kolmas jaosto)
2 päivänä huhtikuuta 2009 ( *1 )
”Kilpailu — Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt — EY 81 artikla — Moottoriajoneuvojen polttoaineiden ja muiden polttoaineiden yksinostosopimus — Poikkeus — Asetus (ETY) N:o 1984/83 — 12 artiklan 2 kohta — Asetus (ETY) N:o 2790/1999 — 4 artiklan a alakohta ja 5 artiklan a alakohta — Yksinoikeuden voimassaoloaika — Vähittäismyyntihinnan vahvistaminen”
Asiassa C-260/07,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Audiencia Provincial de Barcelona (Espanja) on esittänyt 13.12.2006 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen , saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Pedro IV Servicios SL
vastaan
Total España SA,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J. Klučka, U. Lõhmus (esittelevä tuomari), P. Lindh ja A. Arabadjiev,
julkisasiamies: P. Mengozzi,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.6.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
— |
Pedro IV Servicios SL, edustajinaan abogado A. Hernández Pardo, abogado M. Gaitán Luján ja abogado I. Sobrepera Millet, |
— |
Total España SA, edustajinaan abogado J. A. de Velasco Esteban, abogado C. Fernández Vicién ja abogado I. Moreno-Tapia Rivas, |
— |
Espanjan hallitus, asiamiehenään M. Muñoz Pérez, |
— |
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään V. Di Bucci ja E. Gippini Fournier, |
kuultuaan julkisasiamiehen 4.9.2008 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 |
Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 81 artiklan, perustamissopimuksen [81] artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinostosopimusten ryhmiin 22.6.1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1984/83 (EYVL L 173, s. 5), sellaisena kuin se on muutettuna annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1582/97 (EYVL L 214, s. 27; jäljempänä asetus N:o 1984/83), 11 ja 12 artiklan sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21) 4 artiklan a alakohdan ja 5 artiklan a alakohdan tulkintaa. |
2 |
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Pedro IV Servicios SL (jäljempänä Pedro IV) ja vastaajana Total España SA (jäljempänä Total) ja jossa Pedro IV vaatii kumoamaan näiden kahden yhtiön välisen monitahoisen sopimussuhteen sillä perusteella, että kyseiseen suhteeseen sisältyy kilpailua rajoittavia lausekkeita. |
Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt
Asetus N:o 1984/83
3 |
Asetuksen N:o 1984/83 mukaan EY 81 artiklan 1 kohtaa ei sovellettu sellaisten yksinostosopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen tiettyihin ryhmiin, joiden tavallisesti katsottiin täyttävän kyseisen artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset sillä perusteella, että kyseiset sopimukset ja menettelytavat tehostivat yleensä tuotteiden jakelua. |
4 |
Asetuksen N:o 1984/83 8 ja 13 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
– –
|
5 |
Erityiset säännökset huoltamosopimuksista olivat asetuksen N:o 1984/83 10–13 artiklassa. |
6 |
Kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädettiin seuraavaa: ”Perustamissopimuksen [81] artiklan 3 kohdan nojalla julistetaan, että perustamissopimuksen [81] artiklan 1 kohta ei tämän asetuksen 11–13 artiklassa säädetyin edellytyksin koske sopimuksia, joiden osapuolina on ainoastaan kaksi yritystä ja joissa toinen osapuoli, jälleenmyyjä, antaa toiselle osapuolelle, tavarantoimittajalle, erityisten kaupallisten tai rahoitukseen liittyvien etujen vastikkeeksi sitoumuksen siitä, että jälleenmyyjä hankkii tiettyjä sopimuksessa määriteltyjä öljypohjaisia moottoriajoneuvojen polttoaineita tai tiettyjä sopimuksessa määriteltyjä öljypohjaisia moottoriajoneuvojen polttoaineita ja muita polttoaineita myytäväksi edelleen sopimuksessa mainitussa huoltamossa vain tavarantoimittajalta tai tähän yhdyssuhteessa olevalta yritykseltä tai muulta yritykseltä, jonka tehtäväksi tavarantoimittaja on antanut tavaroidensa myynnin.” |
7 |
Saman asetuksen 11 artiklassa säädettiin seuraavaa: ”Edellä 10 artiklassa mainitun velvoitteen lisäksi jälleenmyyjälle ei saa määrätä muita kilpailunrajoituksia kuin:
|
8 |
Asetuksen N:o 1984/83 12 artiklassa säädettiin seuraavaa: ”1. Mitä 10 artiklassa säädetään, ei sovelleta, jos: – –
– – 2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, voidaan, jos sopimus liittyy huoltamoon, jonka tavarantoimittaja vuokraa jälleenmyyjälle tai antaa tämän käytettäväksi jollain muulla oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella, tässä osastossa tarkoitettuja yksinostovelvoitteita ja kilpailevien tuotteiden jakelua koskevaa kieltoa soveltaa jälleenmyyjään koko sen ajan, jonka tämä tosiasiallisesti toimii näissä tiloissa.” |
9 |
Asetuksen N:o 1984/83 voimassaoloaika päättyi 31.12.1999. Asetus N:o 2790/1999, jolla jatkettiin muun muassa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyjen poikkeusten soveltamista saakka, tuli voimaan . |
Asetus N:o 2790/1999
10 |
Asetuksen N:o 2790/1999 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan ja tämän asetuksen säännösten nojalla julistetaan, että 81 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta asetuksessa säädetyin edellytyksin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sitoutuneet kaksi tai useampaa yritystä toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja, jäljempänä ’vertikaaliset sopimukset’. Tätä poikkeusta sovelletaan siltä osin kuin näihin sopimuksiin sisältyy 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia kilpailunrajoituksia, jäljempänä ’vertikaaliset rajoitukset’.” |
11 |
Asetuksen N:o 2790/1999 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jollei tämän artiklan 2 kohdasta muuta johdu, 2 artiklassa säädettyä poikkeusta sovelletaan, jos toimittajan markkinaosuus on enintään 30 prosenttia asian kannalta merkityksellisillä markkinoilla, joilla se myy sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja.” |
12 |
Asetuksen N:o 2790/1999 4 artiklan a alakohdassa säädetään, että EY 81 artiklan 1 kohdassa vahvistettua kieltoa koskevaa poikkeusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään ”rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyyntihinta[, tämän kuitenkaan] rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi”. |
13 |
Saman asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Edellä 2 artiklassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta seuraaviin vertikaalisiin sopimuksiin sisältyviin velvoitteisiin:
– –” |
14 |
Asetuksen N:o 2790/1999 12 artiklan nojalla – ja kuten tämän tuomion 9 kohdassa on jo täsmennetty – muun muassa asetuksessa N:o 1984/83 säädettyä poikkeusta sovelletaan edelleen 31.5.2000 saakka. EY 81 artiklan 1 kohdassa vahvistettua kieltoa ei sovelleta ja välisenä aikana sellaisiin sopimuksiin, jotka ovat jo voimassa mutta eivät täytä asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyjä ryhmäpoikkeuksen edellytyksiä vaan sitä vastoin asetuksessa N:o 1984/83 säädetyt edellytykset. |
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
15 |
Pedro IV pitää huoltoasemaa Espanjassa. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että se on 26.10.1989 tehnyt neljä sopimusta öljytuotteiden toimittajan, Totalin kanssa. |
16 |
Ensimmäisen sopimuksen mukaan Totalille myönnetään 20 vuodeksi ”maankäyttöoikeudeksi (derecho de superficie)” kutsuttu esineoikeus Pedro IV:lle kuuluvaan maa-alueeseen. Kyseisen sopimuksen nojalla Total voi rakentaa maa-alueelle kahden ja puolen vuoden kuluessa huoltamon, josta tulee sen omaisuutta Pedro IV:lle maksettavaa korvausta vastaan. Kyseisen korvauksen määräksi sovittiin 250000 Espanjan pesetaa (ESP) (noin 1500 euroa) kuukaudessa, ja maksuja oli määrä maksaa 20 vuoden ajan. Tämän 20 vuoden ajan päätyttyä Totalin rakentama huoltamo siirtyisi Pedro IV:n omistukseen. Edellä mainittu 20 vuoden määräaika alkaa kulua huoltamotoiminnan käynnistämisestä. Kyseisen sopimuksen nojalla maankäyttöoikeutta ei saa siirtää ilman maa-alueen omistajan lupaa. |
17 |
Toinen sopimus on rakennettavan huoltamon vuokrasopimus. Kyseisen sopimuksen mukaan Total luovuttaa Pedro IV:lle huoltamon käyttö- ja nautintaoikeuden yhden vuoden ajaksi. Tätä määräaikaa voidaan kuitenkin jatkaa kuukausi kerrallaan siten, että määräajan jatkaminen on vuokranantajalle pakollista, niin kauan kuin se yksinostosopimus, jonka Total myös sitoutuu tekemään Pedro IV:n kanssa, on voimassa. Vuokrasopimus päättyy joka tapauksessa samalla hetkellä kun Totalille myönnetty maankäyttöoikeus päättyy. Pedro IV:n on maksettava kuukausittain 600000 ESP:n (noin 3600 euroa) suuruista vuokraa. |
18 |
Kolmas sopimus, joka on myös tehty 20 vuodeksi, on polttoaineiden yksinostositoumus, jonka nojalla Pedro IV sitoutuu huoltamon vastaanotettuaan harjoittamaan siellä toimintaa siten, että se tekee kaikki hankinnat yksinomaan Totalilta ja käyttää tämän kuvaa, värejä, tavaramerkkiä ja kylttiä. Sopimuksen mukaan toimitukset tehdään lopullisena kauppana, joten jakelija saa omistusoikeuden polttoaineeseen siitä hetkestä lähtien, jona tavarantoimittaja antaa polttoaineen sen käyttöön huoltamolla, ja sitoutuu myymään sen edelleen omaan lukuunsa ja omalla riskillään. Yksinoikeuden vastineeksi Totalin on maksettava Pedro IV:lle kuukausittain 350000 ESP (noin 2100 euroa). |
19 |
Lisäksi tämän saman sopimuksen nojalla Total sitoutuu ilmoittamaan Pedro IV:lle ohjevähittäishinnat ja takaamaan niiden kilpailukyvyn alueen muiden kilpailijoiden vilpittömässä mielessä tarjoamiin hintoihin nähden. Total sitoutuu myös vahvistamaan jälleenmyyjälle toimittamansa polttoaineen hinnan sellaisin ehdoin, jotka ovat jälleenmyyjälle edullisimmat niistä ehdoista, joista Total sopii muiden Barcelonaan mahdollisesti sijoittautuvien huoltamoiden kanssa, siten, että kyseinen hinta ei missään tapauksessa ylitä muiden markkinoilla Barcelonassa toimivien merkittävien tavarantoimittajien vahvistamaa keskihintaa. |
20 |
Pääasian asianosaiset ovat myös sopineet niiden summien kuittaamisesta, jotka niiden on vastavuoroisesti maksettava toisilleen kolmen edellä mainitun sopimuksen nojalla. Tästä seuraa, että kumpikaan asianosaisista ei ole velvollinen maksamaan mitään toiselle, koska summat, jotka niiden on sopimusten perusteella maksettava, kumoavat täysin toisensa. |
21 |
Lopuksi on todettava, että neljännellä sopimuksella Total myöntää Pedro IV:lle 30000000 ESP:n (noin 180300 euroa) suuruisen hypoteekkilainan, jonka vakuutena on kiinnitys Pedro IV:n maa-alueeseen 20 vuoden ajan sillä edellytyksellä, että huoltamo rakennetaan. |
22 |
Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että sen jälkeen kun nämä neljä sopimusta oli tehty, huoltamo todellakin rakennettiin Pedro IV:lle kuuluvalle maa-alueelle, ja Total teki yksinoikeuteen perustuvia toimituksia 12:n tätä seuraavan vuoden ajan. |
23 |
Pedro IV nosti 6.12.2004 Juzgado de lo Mercantil no 3 de Barcelonassa kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan edellä kuvatuilla neljällä sopimuksella luotu oikeussuhde sillä perusteella, että yhtäältä kyseisissä sopimuksissa oli kilpailua vakavasti rajoittavia lausekkeita eli muun muassa voimassaoloaika ylitti yksinostosopimuksia varten yhteisön oikeudessa sallitun enimmäisvoimassaoloajan. Toisaalta kolmannessa sopimuksessa vahvistettiin välillisesti jälleenmyyntihinta, vaikka tällainen käytäntö on kielletty EY 81 artiklan määräyksillä. Pedro IV vaati lisäksi, että osapuolten vastavuoroiset suoritukset palautetaan sen jälkeen kun niistä on vähennetty jo lyhennetyt summat. |
24 |
Koska kyseinen kanne hylättiin 7.12.2005 annetulla tuomiolla kokonaisuudessaan, Pedro IV valitti asiasta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. |
25 |
Tässä tilanteessa Audiencia Provincial de Barcelona päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
|
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
26 |
Total vaatii yhteisöjen tuomioistuinta erilaisista syistä toteamaan, etteivät ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyty. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ensinnäkään ole toimittanut yhteisöjen tuomioistuimelle pääasiaa koskevia olennaisia tietoja, mistä syystä yhteisöjen tuomioistuin ei voi saada tarkkaa ja luotettavaa kuvaa tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista siinä asiassa, jossa sen on annettava ratkaisunsa. Ennakkoratkaisupyyntö ei toiseksi ole Totalin mukaan perusteltu, koska vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat selvästi johdettavissa yhteisön oikeuskäytännöstä sekä Espanjan oikeuskäytännöstä. Lopuksi se väittää, että esitetyillä kysymyksillä ei ole merkitystä pääasian ratkaisemisen kannalta. |
27 |
Myös Espanjan hallitus esittää epäilyjä ennakkoratkaisupyynnön osittaisen tutkittavaksi ottamisen osalta ja väittää, ettei asetuksia N:o 1984/83 ja N:o 2790/1999 voida soveltaa samanaikaisesti. Näin ollen kysymykset, jotka liittyvät etenkin asetuksen N:o 1984/83 tulkintaan, eli ensimmäinen ja kolmas kysymys, ovat pelkästään hypoteettisia ja ne on jätettävä tutkimatta. |
28 |
Tältä osin on huomautettava, että EY 234 artiklan mukaisessa yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on sen käsiteltävänä olevan asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (asia C-306/99, BIAO, tuomio 7.1.2003, Kok., s. I-1, 88 kohta ja asia C-217/05, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, ns. CEEES-tapaus, tuomio , Kok., s. I-11987, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
29 |
Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että jotta yhteisön oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinnasta olisi kansalliselle tuomioistuimelle hyötyä, sen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat tai ainakin selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin nämä kysymykset perustuvat (asia C-72/03, Carbonati Apuani, tuomio 9.9.2004, Kok., s. I-8027, 10 kohta; asia C-134/03, Viacom Outdoor, tuomio , Kok., s. I-1167, 22 kohta ja em. CEEES-tapaus, tuomion 26 kohta). |
30 |
Tältä osin on todettava, että vaikka on totta, ettei ennakkoratkaisupyynnössä ole esitetty tiettyjä asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä seikkoja, kyseisen päätöksen perusteella on kuitenkin mahdollista määrittää ennakkoratkaisukysymysten ulottuvuus ja asiayhteys, jossa ne on esitetty. Näistä puutteista huolimatta yhteisöjen tuomioistuimella on siis käytettävissään riittävästi tietoja voidakseen tulkita kyseisiä yhteisön sääntöjä ja antaakseen hyödyllisen vastauksen mainittuihin kysymyksiin. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimelle käsiteltävänä olevassa asiassa esitettyjen huomautusten sisältö osoittaa joka tapauksessa asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevien tietojen riittävyyttä, koska pääasian asianosaiset ja osapuolet ovat niiden perusteella voineet ottaa hyödyllisesti kantaa esitettyihin kysymyksiin. |
31 |
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymättä jättämistä ei myöskään voida todeta siitä syystä, että vastaukset esitettyihin kysymyksiin ovat johdettavissa sekä yhteisön että Espanjan vakiintuneesta oikeuskäytännössä, kuten Total väittää. Vaikka näet oletetaan, että esitetyt kysymykset ovat asiallisesti samanlaisia kuin kysymykset, joista on jo annettu ennakkoratkaisu vastaavassa tapauksessa, tällainen seikka ei millään tavalla estä kansallista tuomioistuinta esittämästä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, eikä se johda siihen, että yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa ratkaista näitä kysymyksiä (ks. vastaavasti asia 283/81, Cilfit ym., tuomio 6.10.1982, Kok., s. 3415, Kok. Ep. VI, s. 537, 13 ja 15 kohta). Tällaisessa tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin voi kuitenkin työjärjestyksensä 104 artiklan 3 kohdan nojalla milloin tahansa julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä, jossa viitataan sen aikaisemmin antamaan tuomioon tai asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön. |
32 |
Lisäksi EY 234 artiklassa toteutetulla ennakkoratkaisupyyntöä koskevalla järjestelmällä pyritään muun muassa varmistamaan yhteisön oikeuden asianmukainen soveltaminen ja yhdenmukainen tulkinta kaikissa jäsenvaltioissa sekä estämään se, että jossakin jäsenvaltiossa syntyy kansallista oikeuskäytäntöä, joka on ristiriidassa yhteisön oikeuden sääntöjen kanssa (ks. asia C-495/03, Intermodal Transports, tuomio 15.9.2005, Kok., s. I-8151, 38 kohta ja asia C-458/06, Gourmet Classic, tuomio 12.6.2008, Kok., s. I-4207, 32 kohta). |
33 |
Jos kansallisten tuomioistuinten esittämät kysymykset koskevat yhteisön oikeuden säännöksen tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimen on siis lähtökohtaisesti vastattava kysymyksiin, ellei ole ilmeistä, että ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään todellisuudessa saamaan yhteisöjen tuomioistuimelta ratkaisu keinotekoisen riidan avulla taikka neuvoa-antava lausunto yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä, tai kun pyydetyllä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä oikeusriidan tosiseikkoihin tai kohteeseen taikka yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. em. CEEES-tapaus, tuomion 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
34 |
Tästä ei kuitenkaan ole kyse pääasiassa. Riittää näet, kun todetaan, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee selvästi, että vastaus ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin on tarpeen, jotta se voi selvittää, voidaanko pääasiassa kyseessä olevaan sopimussuhteeseen soveltaa asetuksilla N:o 1984/83 ja N:o 2790/1999 käyttöön otettua ryhmäpoikkeusta. |
35 |
Tältä osin on myös hylättävä Totalin väite, jonka mukaan ennakkoratkaisukysymyksillä ei ole merkitystä pääasian ratkaisemisen kannalta siitä syystä, että jotta voidaan katsoa, että sopimus on kilpailusääntöjen vastainen, ei riitä, että osoitetaan, että siinä olevat lausekkeet ovat ristiriidassa ryhmäpoikkeusasetuksen kanssa, vaan näillä lausekkeilla on myös tosiasiallisesti rikottava EY 81 artiklan määräyksiä. |
36 |
Vaikka on totta, että poikkeusasetuksia sovelletaan siltä osin kuin sopimuksissa on EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia kilpailunrajoituksia, on useimmiten käytännöllisempää tarkastaa aluksi, sovelletaanko kyseisiä asetuksia tiettyyn sopimukseen, jotta siinä tapauksessa, että näin on, voidaan välttää taloudellinen ja oikeudellisesti monitahoinen tutkimus, jonka perusteella voidaan selvittää, ovatko EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisedellytykset täyttyneet. Edellä mainitussa asiassa Cilfit ym. annetussa tuomiossa vahvistetusta oikeuskäytännöstä ilmenee joka tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta ja jonka on sovellettava yhteisön oikeuden säännöstä sen käsiteltäväksi saatettuun oikeusriitaan, ei ole velvollinen esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle kysymyksiä kyseisen säännöksen tulkinnasta, jos yhteisöjen tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään jo ratkaissut kyseisen oikeuskysymyksen, olipa näihin ratkaisuihin johtaneiden menettelyjen luonne mikä tahansa, ja vaikka riidanalaiset kysymykset eivät olisi täsmälleen samanlaisia. |
37 |
Lopuksi on hylättävä myös se Espanjan hallituksen esittämä väite, jonka mukaan ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat osittain siitä syystä, että kaksi asetuksen N:o 1984/83 tulkintaa koskevaa kysymystä ovat hypoteettisia. |
38 |
Vaikka näet on selvää, että mainitun asetuksen voimassaoloaika päättyi 31.12.1999, siinä säädettyä poikkeusta sovellettiin kuitenkin edelleen saakka asetuksen N:o 2790/1999 perusteella. Viimeksi mainitulla asetuksella otettiin lisäksi käyttöön siirtymäajanjakso, joka päättyi ja jonka kuluessa EY 81 artiklan 1 kohdassa määrättyä kieltoa ei sovellettu voimassa olleisiin sopimuksiin, jotka täyttivät poikkeusedellytykset, joista ei säädetty viimeksi mainitussa asetuksessa vaan asetuksessa N:o 1984/83. Kun näin ollen otetaan huomioon se, että riidanalaiset sopimukset on tehty vuonna 1989 ja että niiden täytäntöönpano on jatkunut siihen saakka, kunnes Pedro IV nosti kanteen vuonna 2004, on tutkittava, olivatko poikkeusedellytykset sovellettavissa sekä asetuksen N:o 1984/83 että asetuksen N:o 2790/1999 perusteella, jotta kansallinen tuomioistuin voi tarvittaessa määrittää, olivatko kyseiset sopimukset kilpailuoikeuden mukaisia koko niiden täytäntöönpanon ajan vai onko niistä tullut mitättömiä tietystä ajankohdasta lähtien. |
39 |
Tästä seuraa, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi. |
Ensimmäinen ja toinen kysymys, jotka koskevat yksinoikeuden voimassaoloaikaa
40 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kahdella ensimmäisellä kysymyksellään sitä, onko yhtäältä asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohtaa ja toisaalta asetuksen N:o 2790/1999 5 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että niissä sallitaan poikkeusjärjestelmän soveltamiseksi se, että yksinoikeussopimus ylittää kyseisissä asetuksissa säädetyt ajalliset rajoitukset, yksinomaan siinä tilanteessa, että tavarantoimittaja omistaa alun perin sekä sen maa-alueen, jolle huoltamo sijoitetaan, että kyseisen huoltamon, vai riittääkö, että tavarantoimittajan omistusoikeus kattaa pelkästään huoltamon, jonka se vuokraa maanomistajalle. |
41 |
Koska kyseessä olevan kahden säännöksen sanamuoto ei ole samanlainen, näitä kahta asetusta on tarkasteltava erikseen. |
Asetuksen N:o 1984/83 tulkinta
42 |
On huomautettava, että asetuksessa N:o 1984/83 säädettiin EY 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta eräisiin sellaisten yksinostosopimusten ryhmiin, jotka saattoivat kuulua saman artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalan piiriin ja jotka oli tehty kahden yrityksen välillä öljytuotteiden myymiseksi edelleen huoltamoilla. |
43 |
Kyseisen asetuksen 10 ja 11 artiklassa vahvistettujen poikkeuksen soveltamisedellytysten lisäksi sen 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa todettiin, että asetusta N:o 1984/83 ei sovelleta huoltamosopimukseen, jos sopimus on voimassa määräämättömän ajan tai yli kymmenen vuotta. Saman asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa täsmennettiin kuitenkin, että ”poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, voidaan, jos sopimus liittyy huoltamoon, jonka tavarantoimittaja vuokraa jälleenmyyjälle tai antaa tämän käytettäväksi jollain muulla oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella, [huoltamosopimuksista annetuissa säännöksissä] tarkoitettuja yksinostovelvoitteita ja kilpailevien tuotteiden jakelua koskevaa kieltoa soveltaa jälleenmyyjään koko sen ajan, jonka tämä tosiasiallisesti toimii näissä tiloissa”. |
44 |
Asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdan sanamuodosta ilmenee siten, että kyseistä asetusta voidaan soveltaa silloin, kun on kyse huoltamosopimuksesta, joka pannaan täytäntöön yli kymmeneksi vuodeksi, sillä edellytyksellä, että tavarantoimittaja on vuokrannut huoltamon jälleenmyyjälle tai antanut huoltamon tämän käytettäväksi jollain muulla oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella. |
45 |
Pedro IV ja Euroopan yhteisöjen komissio ovat kuitenkin sitä mieltä, että mainitussa säännöksessä säädetyn poikkeusjärjestelmän soveltaminen edellyttää kaksinkertaisen edellytyksen täyttymistä eli sitä, että tavarantoimittaja omistaa sekä huoltamon että maa-alueen, jolle huoltamo on rakennettu. |
46 |
Pedro IV selventää kantaansa palauttamalla mieliin yhtäältä oikeuskäytännön, jonka mukaan ryhmäpoikkeusasetuksia on tulkittava suppeasti, jotta vältetään se, että niiden vaikutukset ulottuisivat sellaisiin sopimuksiin tai tilanteisiin, joiden ei ole tarkoitettu kuuluvan niiden soveltamisalaan (ks. vastaavasti asia C-70/93, Bayerische Motorenwerke, tuomio 24.10.1995, Kok., s. I-3439, 28 kohta ja asia C-306/96, Javico, tuomio , Kok., s. I-1983, 32 kohta). |
47 |
Pedro IV katsoo yhtäältä, että Totalin sille myöntämät edut eli huoltamon käyttöön antaminen ja lainan myöntäminen edullisin ehdoin kuuluvat asetuksen N:o 1984/83 10 artiklassa ja 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyihin tilanteisiin, joten yksinosto- ja kilpailukieltosopimus voi olla voimassa enintään 10 vuotta. Tavarantoimittajan ja jälleenmyyjän välillä ristiin tehdyillä sopimuksilla, joiden vaikutuksesta markkinat suljetaan, pyritään laajentamaan näennäisesti asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdan soveltamisala tilanteisiin, joita ei voida rinnastaa kyseisessä säännöksessä säädettyyn tilanteeseen. |
48 |
Komission mukaan jälleenmyyjää sitova rajaton yksinostovelvoite, josta on sovittu kilpailukielto- tai yksinostosopimuksissa, on perusteltavissa tavarantoimittajan suoritettavaksi kuuluvilla vastikkeilla, jotka ovat ”erityisen merkittäviä” ja tämän lisäksi myös ”ehdottomia” siinä mielessä, että jälleenmyyjällä on mahdollisuus aloittaa toiminta ilman vähäisintäkään investointia tai maksua. Tilanne, jossa joko maa-alueet tai liiketilat kuuluvat jälleenmyyjälle, on vaikea sovittaa yhteen asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeusjärjestelmän kanssa. |
49 |
Komissio korostaa lisäksi, että kun otetaan huomioon asetusten N:o 1984/83 ja N:o 2790/1999 välinen jatkuvuus, kyseisiä asetuksia olisi tulkittava samalla tavalla, vaikka niiden sanamuoto on erilainen, ja että viimeksi mainitussa asetuksessa täsmennetään selkeästi, että siinä säädettyä poikkeusta sovelletaan ainoastaan, jos tavarantoimittaja omistaa sekä maa-alueen että toimitilat, joista käsin jälleenmyyjä myy sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja. |
50 |
Tällaisia väitteitä ei voida hyväksyä. |
51 |
Vaikka on totta, että ryhmäpoikkeusasetuksen poikkeussäännöksiä ei voida tulkita laajasti, kyseiset säännökset on kuitenkin laadittu selkeästi ja yksiselitteisesti. |
52 |
Sitä kaksinkertaista edellytystä, jonka mukaan tavarantoimittajan on omistettava sekä huoltamo että maa-alue, jolle se on rakennettu, ja joka perustuu Pedro IV:n ja komission väittämän mukaan asetukseen N:o 1984/83, ei ole mainittu itse kyseisen asetuksen säädösosassa eikä sen johdanto-osassa. |
53 |
Kyseisen asetuksen 13 perustelukappaleessa mainitaan yhtenä tavarantoimittajan jälleenmyyjälle myöntämänä kaupallisena ja rahoituksellisena etuna liikepaikan tai toimitilojen järjestäminen huoltamoa varten, mutta ei näiden kahden edun järjestämistä. Koska asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdassa on joka tapauksessa mainittu ainoastaan tilanne, jossa tavarantoimittaja on vuokrannut huoltamon jälleenmyyjälle tai antanut huoltamon tämän käytettäväksi jollain muulla oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella, yhteisöjen tuomioistuin ei voi supistaa kyseisen säännöksen soveltamisalaa lisäämällä siihen sellaisen ylimääräisen edellytyksen, jota siinä ei ole. |
54 |
Asetuksen N:o 1984/83 10 artiklassa tarkoitettujen erityisten kaupallisten tai rahoitukseen liittyvien etujen osalta on todettava, että asiassa C-279/06, CEPSA, 11.9.2008 annetusta tuomiosta (Kok., s. I-6681, 54 kohta) ilmenee, että kyseisten etujen on oltava merkittäviä, jotta niillä voidaan oikeuttaa kymmenen vuoden kestoinen yksinostosopimus, ja niiden on tämän lisäksi oltava myös luonteeltaan sellaisia, että ne johtavat jakelun paranemiseen ja helpottavat huoltamon perustamista tai ajanmukaistamista sekä alentavat jakelukustannuksia. |
55 |
On todettava, että asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdassa säädetty etu on tältä osin erityisen merkityksellinen, koska sillä helpotetaan huomattavasti jälleenmyyjän pääsyä jakeluverkostoon minimoimalla sille aiheutuvat perustamis- ja jakelukustannukset. Kyseisen asetuksen tekstin ja sen tavoitteen tai rakenteen perusteella ei kuitenkaan voida todeta, kuten komissio väittää, että mainitun 12 artiklan 2 kohdan soveltaminen edellyttää sellaisen lisäedellytyksen täyttymistä, jonka mukaan jälleenmyyjä vapautetaan huoltamoyrittäjänä kaikista maksuista tai investoinneista taloudelliseen toimintaansa nähden. |
56 |
On myös hylättävä komission väite, joka mukaan se kaksinkertainen edellytys, josta säädetään nimenomaisesti asetuksen N:o 2790/1999 5 artiklan a alakohdassa, oli jo olemassa asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohdan hengessä. |
57 |
On näet ilmeistä, että asetuksen N:o 1984/83 soveltamisala oli autonominen ja suppeampi suhteessa asetuksen N:o 2790/1999 soveltamisalaan, koska siinä oli annettu erityisiä säännöksiä huoltamosopimuksista. Edellytykset, joilla EY 81 artiklan 3 kohtaa voitiin soveltaa kyseiseen sopimusryhmään asetuksen N:o 1984/83 nojalla, erosivat siis asetuksessa N:o 2790/1999 säädetyistä edellytyksistä sekä yksinostovelvoitteen enimmäisvoimassaoloajan että asianomaisten yritysten markkinavoiman osalta. |
58 |
Lisäksi myös komission yhteisöjen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee selvästi, että asetuksella N:o 2790/1999 tehdystä muutoksesta yksinoikeuden enimmäisvoimassaoloaikaa koskevaan poikkeukseen päätettiin 24.9.1999 käynnistetyn julkisen kuulemisen jälkeen ja että mainittua asetusta koskevassa luonnoksessa ei, sellaisena kuin se oli alkuperäisessä muodossaan, ollut tällaista kaksinkertaista edellytystä. |
59 |
Tässä tilanteessa komission ehdottaman kaksinkertaisen edellytyksen soveltaminen ei ole millään tavalla perusteltua. |
60 |
Edellä olevien seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1984/83 12 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä ei edellytetä siinä säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi, että tavarantoimittaja omistaa sen maa-alueen, jolle se on rakentanut huoltamon, jonka se vuokraa jälleenmyyjälle. |
Asetuksen N:o 2790/1999 tulkinta
61 |
Asetuksessa N:o 2790/1999 säädetään edellytyksistä, joilla EY 81 artiklan 3 kohtaa sovelletaan vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, eikä siinä ole erityisiä säännöksiä, jotka koskevat huoltamosopimuksia. Mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisessä asetuksessa säädettyä poikkeusta sovelletaan, jos tavarantoimittajan markkinaosuus on enintään 30 prosenttia merkityksellisillä markkinoilla, joilla se myy sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja. |
62 |
Tältä osin on tarkennettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on, ennen kuin se suorittaa tutkinnan muiden kyseisessä asetuksessa säädettyjen edellytysten nojalla, tarkastettava, ettei Totalin markkinaosuus ylittänyt asetuksen N:o 2790/1999 voimaantulohetkestä alkaen merkityksellisillä markkinoilla 30:tä prosenttia, ottamalla huomioon Totalilla mahdollisesti oleva osuus, kuten Pedro IV ja komissio yhteisöjen tuomioistuimessa väittävät, muiden samoilla markkinoilla toimivien öljytuotteiden tavarantoimittajien osakepääomasta. |
63 |
Asetuksen N:o 2790/1999 5 artiklan a alakohdassa säädetään, että kilpailukieltovelvoitteen voimassaololle asetettua viiden vuoden aikarajaa ei sovelleta, jos ostaja myy sopimusten kohteena olevia tavaroita tai palveluja toimittajan omistamista tai toimittajan sellaiselta kolmannelta, joka ei ole ostajaan sidoksissa, vuokraamista tiloista ja maa-alasta käsin ja jos kyseinen velvoite ei jatku sen ajanjakson jälkeen, jonka ajan tilat ja maa-ala ovat ostajan käytössä. |
64 |
Viimeksi mainitun säännöksen sanamuodosta seuraa, että siinä säädetyn poikkeuksen soveltaminen on mahdollista huoltamosopimusten osalta kahdessa tilanteessa eli silloin kun tavarantoimittaja omistaa sekä huoltamon, jonka hän vuokraa jälleenmyyjälle, että maa-alueen, jolle huoltamo on rakennettu, ja silloin kun tavarantoimittaja vuokraa maa-alueen ja huoltamon kolmannelta, joka ei ole jälleenmyyjään sidoksissa, vuokratakseen sen tämän jälkeen jälleen viimeksi mainitulle. |
65 |
Tällainen muutos poikkeuksen soveltamisedellytyksiin tehtiin, kuten tämän tuomion 58 kohdassa on todettu, niiden osapuolten, joita asia koskee, poikkeusasetusluonnoksesta järjestetyn julkisen kuulemisen johdosta esittämien huomautusten jälkeen. Sitä perusteltiin komission mukaan väärinkäytösten torjunnalla ja etenkin halulla välttää se, että asetuksessa yksinoikeuslausekkeille vahvistettu enimmäisvoimassaoloaika voitaisiin kiertää. |
66 |
Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa on ilmeistä, etteivät asetuksen N:o 2790/1999 5 artiklan a alakohdan soveltamisedellytykset ole täyttyneet. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin arvioitava se Totalin väite, jonka mukaan maankäyttöoikeus antaa sille omistusoikeuden huoltamoon ja tämän lisäksi myös siihen maa-alueeseen, jolle huoltamo on rakennettu. ”Maankäyttöoikeuden” käsite kuuluu kansallisen oikeuden omistusoikeusjärjestelmän piiriin, joten mainitun tuomioistuimen on määritettävä sen ulottuvuus. |
67 |
Jos kyseinen tuomioistuin tulee siihen lopputulokseen, että pääasian osapuolten väliset sopimukset täyttävät asetuksessa N:o 1984/83 säädetyt poikkeusedellytykset mutta eivät asetuksessa N:o 2790/1999 säädettyjä poikkeusedellytyksiä, kyseisten sopimusten on katsottava jääneen EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle 31.12.2001 saakka asetuksen N:o 2790/1999 12 artiklassa säädetyn siirtymäjärjestelmän perusteella. |
68 |
Jos sopimus ei täytä kaikkia poikkeusasetuksessa säädettyjä edellytyksiä, se kuuluu kuitenkin EY 81 artiklan 1 kohdassa säädetyn kiellon piiriin vain, jos sen tarkoituksena on rajoittaa tuntuvasti kilpailua yhteismarkkinoilla tai siitä seuraa, että kilpailu rajoittuu huomattavasti yhteismarkkinoilla, ja jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa – ja jos tilanteeseen ei voida soveltaa yksittäispoikkeusta EY 81 artiklan 3 kohdan nojalla – mainittu sopimus on mitätön tämän saman artiklan 2 kohdan nojalla (ks. vastaavasti asia C-230/96, Cabour, tuomio 30.4.1998, Kok., s. I-2055, 48 kohta ja em. asia CEPSA, tuomion 72 kohta). |
69 |
Edellä olevasta seuraa, että toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 2790/1999 5 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä edellytetään siinä säädetyn poikkeuksen soveltamiseksi, että tavarantoimittaja omistaa sekä huoltamon, jonka se vuokraa jälleenmyyjälle, että maa-alueen, jolla huoltamo on rakennettu, tai siinä tapauksessa, ettei se ole omistaja, että se vuokraa kyseiset omaisuuserät kolmansilta, jotka eivät ole sidoksissa jälleenmyyjään. |
Kolmas ja neljäs kysymys, jotka koskevat vähittäismyyntihinnan vahvistamista
70 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, joita on tutkittava yhdessä, sitä, ovatko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset tavaroiden vähittäismyyntihintoja koskevat sopimuslausekkeet EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla kiellettyjä ja jäävätkö ne ryhmäpoikkeusjärjestelyn soveltamisalan ulkopuolelle muun muassa asetuksen N:o 1984/83 kahdeksannen perustelukappaleen tai asetuksen N:o 2790/1999 4 artiklan a alakohdan nojalla sen mukaisesti, kumpaa asetusta kulloinkin ajallisesti sovelletaan. |
71 |
On huomautettava, että EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa kielletään muun muassa sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja. |
72 |
Asetuksessa N:o 1984/83 todettiin, että kuten sen kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, sen säännösten perusteella ei poikkeusta sovelleta kilpailunrajoituksia sisältäviin määräyksiin, joita siinä ei sallita, eikä varsinkaan niihin, joilla rajoitetaan jälleenmyyjän vapautta määrätä jälleenmyyntihinnoistaan. |
73 |
Yhteisöjen tuomioistuin on jo tämän saman asetuksen osalta todennut, että sen 11 artiklassa lueteltiin tyhjentävästi velvoitteet, joita jälleenmyyjälle voitiin – yksinostolausekkeen lisäksi – asettaa ja joihin ei kuulunut vähittäismyyntihinnan vahvistaminen. Tällainen velvoite ei näin ollen kuulu mainitun asetuksen 10 artiklassa säädetyn poikkeuksen piiriin (ks. em. CEEES-tapaus, tuomion 64 kohta ja em. asia CEPSA, tuomion 65 kohta). |
74 |
Asetuksesta N:o 2790/1999 on todettava, että sen 4 artiklan a alakohdassa säädetään, että ryhmäpoikkeusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, joilla pyritään ”rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyyntihinta[, tämän kuitenkaan] rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi”. |
75 |
Tästä seuraa, että asetuksilla N:o 1984/83 ja N:o 2790/1999 käyttöön otettua ryhmäpoikkeusjärjestelmää ei voida soveltaa sopimuksiin, joilla tavarantoimittaja vahvistaa vähittäismyyntihinnan tai asettaa vähimmäismyyntihinnan. Mainitun 4 artiklan a alakohdan mukaan tavarantoimittaja on sitä vastoin vapaa suosittelemaan jälleenmyyjälle myyntihintaa tai asettamaan sille enimmäismyyntihinnan. |
76 |
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan polttoaineiden yksinostosopimuksessa määrätään, että Total yhtäältä määrittää Pedro IV:lle toimittamansa polttoaineen hinnan niillä edullisimmilla ehdoilla, joista se sopii muiden Barcelonaan mahdollisesti sijoittautuvien huoltamoiden kanssa, ja toisaalta takaa, että kyseinen hinta ei missään tapauksessa ole korkeampi kuin keskihinta niistä hinnoista, joita ovat vahvistaneet muut markkinoilla toimivat merkittävät tavarantoimittajat. Lisäämällä hintaan asianmukaisena pitämänsä huoltamoyrittäjän jakelukatteen Total saa vähittäismyyntihinnan, jota se siis suosittelee Pedro IV:n noudattavan. |
77 |
Kyseisen sopimuksen ensimmäinen lauseke koskee hintaa, jonka Pedro IV on velvollinen maksamaan polttoaineen toimittamisesta ja jonka määrittäminen kuuluu sopimusosapuolten toimivaltaan, eikä sillä ole vaikutusta kilpailuun. |
78 |
Vähittäismyyntihinnan osalta toisen sopimuslausekkeen sanamuodosta seuraa, että tavarantoimittaja ei aseta vaan suosittelee kyseistä hintaa, eikä edes enimmäismyyntihinnasta ole annettu määräyksiä. Kyseisen suositellun myyntihinnan laskemistavalla ei tältä osin ole merkitystä, kunhan jälleenmyyjälle on jätetty liikkumavaraa, jonka pohjalta se voi tosiasiallisesti määrittää myyntihinnan. Tätä liikkumavaraa ei kuitenkaan ole siinä tapauksessa, että tavarantoimittaja asettaa jälleenmyyjälle kiinteän jakelukatteen, jota tämä ei voi ohittaa. |
79 |
Kun otetaan huomioon toimivallan jakautuminen kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välillä EY 234 artiklalla käyttöön otetussa yhteistyössä, ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen, jolla ainoana on välitön tuntemus sen käsiteltäväksi saatetusta oikeusriidasta, tehtävänä on arvioida vähittäismyyntihinnan määrittämisen yksityiskohtaiset edellytykset pääasiassa. Sen tehtävänä on muun muassa tarkastaa ottamalla huomioon kaikki sopimusvelvoitteet taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan ja pääasian osapuolten toiminta, merkitseekö tavarantoimittajan suosittelema vähittäismyyntihinta tosiasiassa kiinteää myyntihintaa tai vähimmäismyyntihintaa (ks. vastaavasti em. asia CEPSA, tuomion 67 ja 70 kohta). |
80 |
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lisäksi tutkittava, onko jälleenmyyjällä todellinen mahdollisuus alentaa kyseistä suositeltua myyntihintaa. Sen on etenkin selvitettävä, asetetaanko tällainen vähittäismyyntihinta todellisuudessa välillisin tai peitellyin keinoin, kuten jälleenmyyjän jakelukatteen vahvistamisella, niiden alennusten enimmäismäärällä, joita jälleenmyyjä voi myöntää suositellusta myyntihinnasta, uhkauksilla, pelotteluilla, varoituksilla, seuraamuksilla tai kannustustoimenpiteillä (ks. vastaavasti em. asia CEPSA, tuomion 71 kohta). |
81 |
Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tulee siihen lopputulokseen, että Pedro IV oli todellisuudessa velvollinen noudattamaan Totalin asettamaa kiinteää myyntihintaa tai vähimmäismyyntihintaa, polttoaineiden yksinostosopimukseen ei voida soveltaa ryhmäpoikkeusta asetuksen N:o 1984/83 eikä asetuksen N:o 2790/1999 perusteella. |
82 |
Kuten tämän tuomion 68 kohdassa on kuitenkin huomautettu, vähittäismyyntihinnan vahvistaminen, vaikka se onkin EY 81 artiklan 1 kohdan a alakohdassa nimenomaisesti määrätty kilpailunrajoitus, johtaa siihen, että kyseinen sopimus tulee tässä määräyksessä asetetun kiellon piiriin, ainoastaan, mikäli kaikki muut kyseisen määräyksen soveltamisedellytykset täyttyvät, eli jos kyseisen sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa tuntuvasti kilpailua yhteismarkkinoilla tai siitä seuraa, että kilpailu rajoittuu tuntuvasti yhteismarkkinoilla, ja jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. vastaavasti em. asia Cabour, tuomion 48 kohta ja em. asia CEPSA, tuomion 42 kohta). |
83 |
Etenkin yksinostosopimuksista on lisäksi huomautettava, että vaikka näiden sopimusten tarkoituksena ei olekaan kilpailun rajoittaminen EY 81 artiklassa tarkoitetulla tavalla, on kuitenkin tarkastettava, ettei niistä seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy. Yksinostosopimuksen vaikutusten arvioimiseksi on välttämätöntä ottaa huomioon sopimuksen taloudellinen ja oikeudellinen konteksti, jossa sillä yhdessä muiden sopimusten kanssa voi olla kumulatiivinen vaikutus kilpailuun. Sen vuoksi on analysoitava tällaisesta sopimuksesta yhdessä muiden samankaltaisten sopimusten kanssa aiheutuvia vaikutuksia kotimaisten tai muista jäsenvaltioista tulevien kilpailijoiden mahdollisuuksiin päästä relevanteille markkinoille tai kasvattaa osuuttaan näistä markkinoista (ks. asia C-234/89, Delimitis, tuomio 28.2.1991, Kok., s. I-935, Kok. Ep. XI, s. I-77, 13–15 kohta; asia C-214/99, Neste, tuomio , Kok., s. I-11121, 25 kohta ja em. asia CEPSA, tuomion 43 kohta). |
84 |
Edellä olevan perusteella kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on vastattava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisiin vähittäismyyntihintoja koskeviin sopimuslausekkeisiin voidaan soveltaa asetusten N:o 1984/83 ja N:o 2790/1999 mukaisia ryhmäpoikkeuksia, jos tavarantoimittaja vain asettaa enimmäismyyntihinnan tai suosittelee myyntihintaa ja jos jälleenmyyjällä on näin ollen todellinen mahdollisuus määrittää vähittäismyyntihinta. Tällaisiin lausekkeisiin ei sitä vastoin voida soveltaa mainittuja poikkeuksia, jos ne johtavat siihen, että tavarantoimittaja vahvistaa suoraan taikka välillisin tai peitellyin keinoin vähittäismyyntihinnan tai vähimmäismyyntihinnan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, kohdistuuko jälleenmyyjään tällaisia pakotteita, ottamalla huomioon kaikki sopimusvelvoitteet taloudellisessa ja oikeudellisessa kontekstissaan sekä pääasian osapuolten toiminta. |
Oikeudenkäyntikulut
85 |
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: |
|
|
|
Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: espanja.