1.

Käsiteltävänä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää rikosten uhreille valtion varoista maksettavan korvauksen yhteydessä. Yhteisöjen tuomioistuin on jo käsitellyt tätä aihetta asiassa Cowan ( 2 ) antamassaan tuomiossa.

2.

Toisin kuin asiassa Cowan, nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kysymys kotimaassa tehdyn rikoksen uhrille maksettavasta korvauksesta. Tällä kertaa yhteisöjen tuomioistuimelle esitetään kysymys sellaisen kansallisen säännöksen yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa, jossa säädetään myös ulkomailla tehdyn rikoksen uhrille maksettavasta korvauksesta mutta jonka mukaan korvaukseen ovat oikeutettuja vain oman maan kansalaiset.

3.

EY 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän sopimuksen soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen erityismääräysten soveltamista.”

4.

Rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY ( 3 ) (jäljempänä direktiivi 2004/80) 17 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Suotuisammat säännökset

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita, edellyttäen että tällaiset säännökset ovat tämän direktiivin mukaisia:

5.

Ranskan rikosprosessilain (code de procédure pénale) 706-3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jokainen, joka on kärsinyt vahinkoa sellaisesta tahallisesta tai tahattomasta teosta, joka täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön, voi saada täyden korvauksen vahingosta, joka aiheutuu henkilöön kohdistuvasta loukkauksesta, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

– –”

6.

James Wood on Ison-Britannian kansalainen, joka on asunut yli 20 vuotta Ranskassa. Hänellä ja hänen avopuolisollaan, joka on Ranskan kansalainen, on kolme yhteistä lasta, jotka ovat myös Ranskan kansalaisia.

7.

Yksi lapsista, tytär Helena Wood, kuoli vuonna 2004 liikenneonnettomuudessa Australiassa, jossa hän oli suorittamassa opintoharjoittelua.

8.

Woodin perhe kääntyi rikosten uhreille maksettavia korvauksia käsittelevän Nantesin lautakunnan (Commission nantaise d’indemnisation des victimes d’infractions, jäljempänä myös korvauslautakunta) puoleen ja vaati korvausta heille Helena Woodin kuoleman johdosta aiheutuneista aineellisista vahingoista ja henkisestä kärsimyksestä.

9.

Äidin ja sisarusten oikeus korvaukseen tunnustettiin ja korvauksen suuruudesta päästiin sopimukseen toimivaltaisen Fonds de Garantien (takuurahasto) kanssa.

10.

Fonds de Garantie sitä vastoin epäsi korvauksen edesmenneen isältä, koska tämä ei täyttänyt rikosprosessilain 706-3 §:n mukaisia edellytyksiä. Tämän säännöksen mukaan oikeus korvaukseen silloin, kun vahinkoon johtanut teko on tapahtunut ulkomailla, on vain Ranskan kansalaisilla. Koska Wood ei, toisin kuin muut perheenjäsenet, ole Ranskan kansalainen, hänellä ei ole oikeutta korvaukseen. Hänellä olisi tällainen oikeus vain siinä tapauksessa, että hänen tyttärensä olisi joutunut onnettomuuteen Ranskassa.

11.

Wood nosti 11.1.2007 päivätyllä kirjelmällä Tribunal de grande instance de Nantesin vahingonkorvauslautakunnassa kanteen takuurahastoa vastaan. Hän vetosi kanteensa perusteeksi ETY-sopimuksen 7 artiklaan, jossa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä.

12.

Hänen mukaansa kysymys on syrjinnästä sen vuoksi, että pelkästään siitä syystä, että hänellä ei ole Ranskan kansalaisuutta, hänelle – toisin kuin hänen avopuolisolleen ja lapsilleen, jotka ovat Ranskan kansalaisia – ei myönnetä uhrille tarkoitettua korvausta, vaikka hän on asunut ja työskennellyt ja maksanut veronsa Ranskassa jo yli 20 vuoden ajan.

13.

Tribunal de grande instance de Nantesin vahingonkorvauslautakunta päätti 16.3.2006 lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Kun otetaan huomioon Rooman sopimuksen 7 artiklassa vahvistettu kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa koskeva yleinen periaate, ovatko Ranskan rikosprosessilain 706-3 §:n säännökset yhteensopivia yhteisön oikeuden kanssa siltä osin kuin Euroopan yhteisön kansalaisella, joka asuu Ranskassa ja joka on sellaisen lapsen isä, joka oli Ranskan kansalainen ja on kuollut Ranskan alueen ulkopuolella, ei ole oikeutta Fonds de Garantiesta suoritettavaan korvaukseen pelkästään kansalaisuutensa vuoksi?”

14.

Yhteisöjen tuomioistuimessa ovat suullisia ja kirjallisia huomautuksia esittäneet pääasian kantajan ja vastaajan lisäksi Ranskan hallitus ja komissio. Tämän lisäksi Italian ja Portugalin hallitukset ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia.

15.

Ennen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelua on syytä käsitellä lyhyesti kaksi ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen liittyvää näkökohtaa.

16.

Ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan ETY-sopimuksen 7 artiklaan. Kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto sisältyy nyttemmin kuitenkin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12 artiklan ensimmäiseen kohtaan. EY 12 artiklan ensimmäinen kohta on ajallisesti sovellettavissa käsiteltävänä olevaan asiaan. Jäljempänä viitataan tämän vuoksi EY 12 artiklan ensimmäiseen kohtaan.

17.

Ennakkoratkaisukysymyksen muotoilun osalta on selvyyden vuoksi huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuimella ei ole EY 234 artiklaan perustuvassa ennakkoratkaisumenettelyssä toimivaltaa lausua kansallisen toimenpiteen yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa. Se on kuitenkin toimivaltainen esittämään kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat auttaa kansallista tuomioistuinta sen arvioidessa tätä yhteensopivuutta sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa. ( 4 )

18.

Ennakkoratkaisukysymystä on tämän vuoksi tulkittava siten, että se koskee EY 12 artiklan ensimmäisen kohdan tulkintaa.

19.

Tämän lisäksi voidaan kysyä, onko vahingonkorvauslautakunta, joka on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön, ylipäätään EY 234 artiklassa tarkoitettu, ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen oikeutettu tuomioistuin. ( 5 ) Tältä osin voidaan tosin viitata julkisasiamies Lenzin asiassa Cowan antamaan ratkaisuehdotukseen, jossa julkisasiamies on seikkaperäisesti perustellen aivan oikein todennut, että tällaista lautakuntaa on pidettävä EY 234 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena. Hän totesi tässä yhteydessä, että tällainen lautakunta on riippumaton toimielin, joka ratkaisee rikoksen uhreille maksettavia korvauksia koskevia asioita; se on perustettu lailla, sen tuomiovalta on pakottavaa ja se tekee päätöksensä oikeussääntöjä, erityisesti rikosprosessilakia, soveltamalla.

20.

Tribunal de grande instance de Nantesin vahingonkorvauslautakunnan esittämä ennakkoratkaisupyyntö on siis otettava tutkittavaksi.

21.

Käsiteltävänä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä on kysymys siitä, onko EY 12 artiklan ensimmäistä kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan ulkomailla tapahtuneen rikoksen uhreille maksettava korvaus on varattu vain jäsenvaltion omille kansalaisille ja se evätään muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta, joiden asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa.

22.

Ennen kuin tarkastellaan EY 12 artiklan ensimmäisen kohdan vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön, on kuitenkin tarkasteltava direktiiviä 2004/80.

23.

Portugalin ja Italian hallitukset viittaavat tältä osin oikein siihen, että jäsenvaltion alueen ulkopuolella tehtyjen rikoksen uhreille maksettavien korvausten alaa ei ole yhdenmukaistettu. Rikosten uhreille maksettavia korvauksia koskee vain yksi yhteisön toimi, nimittäin direktiivi 2004/80. Tämän direktiivin 17 artiklassa säädetään kuitenkin nimenomaisesti, että direktiivi ei estä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa säännöksiä, joiden perusteella maksetaan korvaus jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella tehtyjen rikosten uhreille tai muille henkilöille, joihin tällaisten rikosten vaikutukset ovat ulottuneet.

24.

Kyseisten hallitusten mukaan tästä jäsenvaltioiden toimivallasta voidaan päätellä, että yhteisön oikeudessa ei aseteta jäsenvaltioiden tällä alalla antamaa lainsäädäntöä koskevia vaatimuksia. Tätä päätelmää ei kuitenkaan voida johtaa siitä, että jäsenvaltioilla on toimivalta.

25.

Jäsenvaltioiden on nimittäin myös niille jäävän toimivallan osalta tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta. ( 6 ) Tämän vuoksi seuraavaksi on tutkittava, seuraako EY 12 artiklan sisältämästä syrjintäkiellosta sääntöjä, ja jos seuraa, millaisia.

26.

EY 12 artiklan ensimmäisessä kohdassa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä tämän sopimuksen soveltamisalalla. Jäljempänä on siis ensiksi tarkasteltava sitä, kuuluuko käsiteltävänä oleva tilanne perustamissopimuksen soveltamisalaan.

27.

Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita ovat muun muassa tilanteet, jotka koskevat perustamissopimuksessa taattujen perusvapauksien, erityisesti EY 18 artiklassa myönnetyn vapauden liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, käyttämistä. ( 7 )

28.

Käsiteltävänä oleva tapaus kuuluu perustamissopimuksen soveltamisalaan joko sen vuoksi, että Wood on muuttanut Ranskaan ja harjoittaa siellä taloudellista toimintaa, tai sen vuoksi, että hän on unionin kansalaisena käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen.

29.

Ennakkoratkaisupyyntöön ei sisälly yksityiskohtaisia tietoja Woodin ammatillisesta tilanteesta. Pyynnössä vain mainitaan eräässä kohdassa, että hän on asunut ja työskennellyt Ranskassa yli 20 vuotta. Ennakkoratkaisupyynnössä ei kuitenkaan täsmennetä, onko hän palkkatyössä vai toimiiko hän itsenäisenä ammatinharjoittajana. Ei myöskään ole selvää, ovatko nämä seikat kiistattomia vai toistetaanko ennakkoratkaisupyynnössä vain kantajan väitteet.

30.

Jos nämä tiedot otetaan lähtökohdaksi, ajankohtana, jolloin esiin tuli kysymys oikeudesta korvaukseen, Woodiin sovelletaan hänen Ranskassa harjoittamansa ammatillisen toiminnan perusteella joko työntekijöiden vapaan liikkuvuuden nojalla EY 39 artiklaa tai sijoittautumisvapauden nojalla EY 43 artiklaa.

31.

Jos kansallisessa tuomioistuimessa sen sijaan kävisi ilmi, että Wood ei työskennellyt, tulisi EY 12 artiklassa tarkoitettu perustamissopimuksen soveltamisala kysymykseen unionin kansalaisuutta koskevan sopimusmääräyksen (EY 18 artikla) osalta. Oikeuskäytännön mukaan unionin kansalainen, joka on käyttänyt EY 18 artiklan 1 kohdan mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, kuuluu perustamissopimuksen soveltamisalaan, ja hän voi siten vedota EY 12 artiklan ensimmäisen kohdan yleiseen syrjintäkieltoon.

32.

Unionin kansalaisen aseman tarkoituksena on nimittäin olla jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema, jonka perusteella samassa tilanteessa olevat jäsenvaltioiden kansalaiset voivat saada perustamissopimuksen aineellisella soveltamisalalla osakseen saman oikeudellisen kohtelun kansalaisuudestaan riippumatta, jollei tätä koskevista nimenomaisesti määrätyistä poikkeuksista muuta johdu. ( 8 )

33.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävä on selvittää, kuuluuko käsiteltävänä oleva asia todella perustamissopimuksen soveltamisalaan EY 39, EY 43 vai EY 18 artiklan kautta.

34.

Lopuksi on kuitenkin todettava, että Woodin tilanne kuuluu perustamissopimuksen soveltamisalaan ja että hän voi näin ollen vedota oikeuteensa, jonka mukaan häntä ei saa syrjiä kansalaisuuden perusteella.

35.

Seuraavaksi on näin ollen tutkittava, syrjittiinkö Woodia hänen kansalaisuutensa perusteella. Takuurahaston näkemyksen mukaan kysymys ei ole erilaisesta kohtelusta. Se perustelee tämän muun muassa sillä, että Wood olisi saanut korvauksen, jos hän olisi luopunut Ison-Britannian kansalaisuudesta ja ottanut Ranskan kansalaisuuden.

36.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkielto edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella. ( 9 )

37.

Se, että käsiteltävänä olevassa asiassa samanlaisia tilanteita kohdellaan eri tavalla, tulee selväksi, kun verrataan Woodin ja hänen ranskalaisen avopuolisonsa tilanteita. Molemmat ovat asuneet yhdessä Ranskassa yli 20 vuotta ja ovat menettäneet tyttärensä ulkomailla tapahtuneen rikoksen johdosta. He olivat samassa sukulaissuhteessa vainajaan ja he ovat kärsineet saman vahingon.

38.

Siltä osin kuin on kysymys oikeutta korvaukseen koskevista edellytyksistä, Woodin ja hänen avopuolisonsa välillä on ero vain kansalaisuuden osalta. Woodin avopuoliso kuitenkin saa korvauksen, Wood sitä vastoin ei.

39.

Näin ollen kahta samanlaista tilannetta kohdellaan eri tavalla. Koska erilainen kohtelu perustuu nimenomaisesti kansalaisuutta koskevaan arviointiperusteeseen, kysymyksessä on välitön syrjintä. Toisin kuin vastaaja väittää, käsiteltävänä olevassa tapauksessa syrjinnän esiintymisen kannalta merkitystä ei ole sillä, että Wood olisi kansalaisuutta vaihtamalla voinut saada oikeuden korvaukseen.

40.

Tutkittavaksi jää siis vain se, voiko tällainen syrjintä olla perusteltua.

41.

Erilainen kohtelu voi olla perusteltua ainoastaan, jos se perustuu objektiivisiin ja kansalaisuudesta riippumattomiin syihin, jotka ovat oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään nähden. ( 10 )

42.

On kyseenalaista, voiko kansallinen lainsäädäntö, jossa syrjitään välittömästi kansalaisuuden perusteella, ylipäänsä olla perusteltua. ( 11 ) Tätä ei kuitenkaan tarvitse tässä yhteydessä tarkastella, koska vaikka lähtökohdaksi otettaisiinkin, että se voi olla perustelua, käsiteltävänä olevassa asiassa oikeuttamisperustetta ei ole.

43.

Portugalin hallitus katsoo, että perustelut ovat löydettävissä kansallisen solidaarisuuden ajatuksesta, josta seuraa, että jäsenvaltio voi rajoittaa alueensa ulkopuolella tehdyistä rikoksista aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen omiin kansalaisiinsa.

44.

Ranskan hallitus itse myöntää, että Woodin tulisi vaimonsa ja lastensa tavoin saada korvaus. Se ei myöskään esitä mitään perustetta sille, että kansalaisuus on edellytyksenä korvauksen saamiselle.

45.

Ranskan hallitus viittaa kuitenkin siihen rasitukseen, joka kohdistuisi korvausjärjestelmän rahoitukseen ja sen kokonaistasoon, jos rikosten uhreille myönnettäisiin vahingonkorvauksia rajoituksetta. Rikosten uhreille maksettavien korvausten järjestelmä on nimittäin Ranskassa erityisen antelias, ja sen nojalla oikeus korvaukseen on hyvin monenlaisissa tilanteissa. Korvausta maksetaan paitsi rikosten välittömille uhreille, myös välillisille uhreille, ja välillisen uhrin käsitettä tulkitaan myös erityisen laajasti.

46.

Jos mitään rajoja ei asetettaisi, jokainen jonkin muun jäsenvaltion kansalainen, joka viettää Ranskassa vain lyhyen ajan matkailijana, saisi uhrina korvausta myös siinä tapauksessa, että joku hänen läheisistään joutuisi kotimaassaan tai jossakin kolmannessa maassa rikoksen uhriksi hänen Ranskassa oleskelunsa aikana.

47.

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tietyissä tilanteissa jäsenvaltio voi asettaa tiettyjen sosiaalietuuksien, joista voisi koitua kohtuuton kustannus, maksamisen edellytykseksi, että asianomaisen henkilön ja valtion välillä on tosiasiallinen yhteys ( 12 ) tai että henkilö on jossain määrin integroitunut ( 13 ) tai hänellä on erityinen sidos ( 14 ) tämän jäsenvaltion yhteiskuntaan. Niinpä se totesi esimerkiksi asiassa Bidar antamassaan tuomiossa opiskelijoille toimeentuloa varten myönnettävän tuen osalta, että kaikilla jäsenvaltioilla on oikeus huolehtia siitä, että toisesta jäsenvaltiosta tuleville opiskelijoille toimeentuloa varten myönnettävien tukien myöntämisestä ei muodostu sellaista kohtuutonta kustannusta, jolla saattaisi olla vaikutuksia niiden tukien kokonaismäärään, joita kyseinen jäsenvaltio voi myöntää.

48.

Kun tätä tulkintaa sovelletaan vastaavasti käsiteltävänä olevassa asiassa kysymyksessä olevaan tilanteeseen, vaikuttaa kohtuuttoman kustannuksen vaaran välttämiseksi oikeutetulta asettaa ulkomailla tehtyjen rikosten uhreille maksettavan korvauksen edellytykseksi se, että korvausta hakevan henkilön ja korvauksen maksavan jäsenvaltion välillä on tosiasiallinen sidos.

49.

Kansallisella lainsäädännöllä, jonka mukaan ulkomailla tehtyjen rikoksen uhreille maksettavia korvauksia myönnetään vain niille henkilöille, joilla on tosiasiallinen yhteys ranskalaiseen yhteiskuntaan, pyritään täysin hyväksyttävään tavoitteeseen.

50.

Jotta tällaista kansallista lainsäädäntöä voitaisiin pitää perusteltuna, sen tulisi lisäksi olla oikeasuhteinen. ( 15 ) Toimenpide on oikeasuhteinen, kun sillä voidaan toteuttaa tavoiteltu päämäärä ja kun sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

51.

Kun on kyse etuuksista, joista ei säädetä yhteisön lainsäädännössä, jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta tällaista tosiasiallista sidosta koskevien arviointiperusteiden vahvistamisessa, kunhan ne noudattavat yhteisön oikeudessa asetettuja rajoja. ( 16 )

52.

Mikäli välittömästi syrjivää toimenpidettä lähtökohtaisesti ylipäätään voidaan pitää perusteltuna, kansallista lainsäädäntöä, jossa uhrille suoritettavan korvauksen myöntämisen edellytykseksi asetetaan valtion kansalaisuus, ei kuitenkaan voida pitää perusteltuna.

53.

Kun edellytetään ainoastaan sitä, että korvauksen saajan on oltava valtion kansalainen, korvausten ulkopuolelle suljetaan myös sellaisia henkilöitä, joilla on tosiasiallinen yhteys ranskalaiseen yhteiskuntaan. Woodin kaltainen henkilö, joka on asunut ja työskennellyt Ranskassa 20 vuotta, osoittaa epäilyksettä – kuten Ranskan hallituskin myöntää – riittävää integroitumista ranskalaiseen yhteiskuntaan, minkä vuoksi häneltä ei tulisi evätä uhrille maksettavaa korvausta. Tällainen toimenpide ei ole omiaan tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi.

54.

Korvauksen hakijan asuinpaikka tulee kysymykseen mahdollisena arviointiperusteena sen toteamiseksi, että hänellä on tosiasiallinen yhteys ranskalaiseen yhteiskuntaan. ( 17 ) Hakijan integraatio jäsenvaltion yhteiskuntaan voidaan katsoa osoitetuksi sillä seikalla, että kyseessä oleva korvauksen hakija on oleskellut tietyn ajan tässä jäsenvaltiossa. ( 18 ) Tällaisen asumista koskevan arviointiperusteen tosiasiallisen muotoilun ja erityisesti oleskelun keston osalta on kuitenkin noudatettava suhteellisuusperiaatetta. ( 19 )

55.

Tällainen asumista koskeva arviointiperuste ei myöskään ole ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Cowan antaman tuomion kanssa.

56.

Asiassa Cowan annetun tuomion taustalla oli ranskalainen oikeussääntö, jossa uhrille maksettavan korvauksen edellytyksenä oli, että asianomaisella henkilöllä on maassa vakituisesti asuvan oleskelulupa tai että hän on sellaisen valtion kansalainen, joka on tehnyt vastavuoroisuussopimuksen Ranskan kanssa.

57.

Cowan oli saapunut Ranskaan matkailijana ja joutui siellä rikoksen uhriksi. Koska Cowanin oleskelun Ranskassa matkailijana katsottiin kuuluvan passiivisen palvelujen tarjoamisen vapauden alaan, tarkasteltavana ollut kansallinen lainsäädäntö kuului perustamissopimuksen soveltamisalaan EY 12 artiklassa tarkoitetuin tavoin. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kysymys oli sellaisesta erilaisesta kohtelusta, jota ei voida perustella, kun kansallisen lainsäädännön mukaan muun kuin kyseisen valtion kansalaiset voivat saada korvausta vain sillä edellytyksellä, että heillä oli maassa vakituisesti asuvan oleskelulupa – toisin sanoen että he asuivat valtion alueella –, kun taas oman valtion kansalaisten ei tarvinnut täyttää tätä edellytystä. ( 20 )

58.

Tästä tuomiosta ei kuitenkaan seuraa, että asumista koskeva arviointiperuste olisi käsiteltävänä olevassa tilanteessa yhteisön oikeuden vastainen.

59.

Asiassa Cowan ”tosiasiallinen sidos” kansalaisen ja valtion välillä oli olemassa jo muilla perusteilla. Riittävä yhtymäkohta Ranskaan syntyi jo sen seikan perusteella, että rikos oli tapahtunut Ranskan alueella ja Cowan oli rikoksen välitön uhri. Koska tosiasiallinen sidos oli jo tällä perusteella olemassa, ei korvauksen myöntämisen edellytykseksi voitu enää asettaa muuta ”tosiasiallista sidosta” asumista koskevan arviointiperusteen muodossa.

60.

Sen sijaan asian Wood taustalla olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa tosiasiallinen sidos ei synny rikoksen tekopaikan perusteella, voisi – toisin kuin asiassa Cowan – asumista koskevan arviointiperusteen hyväksyminen hyvinkin tulla kysymykseen.

61.

Uhrille maksettavan korvauksen epääminen kansalaisuuden perusteella ei voi olla perusteltua.

62.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

EY 12 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio ei saa asettaa alueensa ulkopuolella tehdyn rikoksen johdosta alueellaan asuvalle henkilölle valtion varoista suoritettavan korvauksen myöntämisen edellytykseksi sitä, että kyseinen henkilö on tämän jäsenvaltion kansalainen.