24.2.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 42/29

Kanne 14.12.2006 — Kaimer ym. v. komissio

(Asia T-379/06)

(2007/C 42/50)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Kaimer GmbH & Co. Holding KG (Essen, Saksa), SANHA Kaimer GmbH & Co. KG (Essen, Saksa) ja Sanha Italia srl. (Milano, Italia) (edustaja: asianajaja J. Brück)

Vastaajat: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

Komission EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 20.9.2006 tekemä päätös K (2006) 4180 (lopull) (asia COMP/F-1/38.121 — putkiliittimet) sellaisena kuin se on muutettuna komission 29.9.2006 tekemällä päätöksellä, joka annettiin ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle kantajalle tiedoksi 5.10.2006, on kumottava.

—

Toissijaisesti on todettava, että rikkomisen, johon ensimmäisen, toisen ja kolmannen kantajan on katsottu syyllistyneen, kesto on lyhyempi kuin mitä kyseisen päätöksen 1 artiklassa on vahvistettu, ja sakko, joka on kyseisille kantajille määrätty päätöksen 3 artiklassa, on kumottava tai sitä on alennettava.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat riitauttavat komission asiassa COMP/F-1/38.121 — putkiliittimet 20.9.2006 tekemän päätöksen K(2006) 4180 (lopull). Kyseisessä päätöksessä kantajille määrätään sakko EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Komission näkemyksen mukaan kantajat ovat tehneet joukon sopimuksia, jotka koskevat hintojen vahvistamista, hintataulukoiden laatimista ja alennuksia, hinnankorotusten toteuttamistapoja, markkinoiden ja asiakkaiden jakamista sekä tiettyjen liiketaloudellisten tietojen vaihtamista kupariputkiliittimien ja kupariseosputkiliittimien markkinoilla.

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

Ensiksi todetaan erityisesti, että vastaaja on käyttänyt päätöksensä perusteena asiakirjoja, joiden osalta kantajia ei ole kuultu.

Kantajat toteavat toiseksi, että komissio on laiminlyönyt EY 253 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden. Kantajat katsovat, että riidanalainen päätös on puutteellisesti perusteltu, koska menettelyn kannalta olennaisia tosiseikkoja ei ole todettu asianmukaisesti. Lisäksi kantajien puolesta puhuvia tosiseikkoja ei ole otettu huomioon ja todisteita on arvioitu virheellisesti.

Kantajat väittävät lisäksi, että komissio on arvioinut vahvistamansa tosiseikat monitahoiseksi rikkomiseksi EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

Neljänneksi kantajat väittävät toissijaisesti, että sakon määrän laskemisen perusteena on käytetty liian pitkää rikkomisen kestoa ja että kantajien hyväksi ei ole luettu mitään lieventäviä seikkoja.

Kantajat väittävät lopuksi, että komissio on sakon määrän vahvistamisessa loukannut suhteellisuusperiaatetta.