Asia C-186/06
Euroopan yhteisöjen komissio
vastaan
Espanjan kuningaskunta
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen — Direktiivi 79/409/ETY — Luonnonvaraisten lintujen suojelu — Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualue (Lérida)
Tuomion tiivistelmä
1. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä
(EY 226 artikla)
2. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä
(EY 226 artikla)
3. Ympäristö – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Direktiivi 79/409 – Erityistoimet luonnon suojelemiseksi
(Neuvoston direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohta ja neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 2 kohta ja 7 artikla)
4. Ympäristö – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Direktiivi 79/409 – Erityissuojelualueeksi osoittaminen
(Neuvoston direktiivin 79/409 4 artikla)
5. Ympäristö – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Direktiivi 79/409 – Erityistoimet luonnon suojelemiseksi
(Neuvoston direktivin 79/409 4 artiklan 4 kohta)
1. EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen puitteissa komission jäsenvaltiolle esittämässä virallisessa huomautuksessa ja sittemmin komission antamassa perustellussa lausunnossa rajataan oikeudenkäynnin kohde, jota ei sen jälkeen voi enää laajentaa. Se, että asianomaisella jäsenvaltiolla on mahdollisuus esittää huomautuksensa, muodostaa perustamissopimuksella tavoitellun olennaisen takeen, vaikka jäsenvaltio päättäisi olla käyttämättä tätä mahdollisuutta, ja tämän takeen huomioon ottaminen on olennainen menettelymääräys jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevassa menettelyssä. Tämän vuoksi perustellun lausunnon ja komission kanteen on nojauduttava oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aloittavassa virallisessa huomautuksessa esiin tuotuihin perusteisiin. Jos näin ei ole, ei voida katsoa, että tällainen virhe olisi poistettu sillä, että vastaajana oleva jäsenvaltio on esittänyt huomautuksia perustellusta lausunnosta.
Näin ollen on jätettävä tutkimatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne siltä osin kuin se nojautuu perusteisiin, joita ei ole esitetty virallisessa huomautuksessa.
(ks. 15–17 kohta)
2. EY 226 artiklassa tarkoitettujen perustellun lausunnon ja kanteen on perustuttava samoihin perusteisiin ja perusteluihin, ja niissä on esitettävä väitteet yhtenäisesti ja täsmällisesti, jotta jäsenvaltio ja yhteisöjen tuomioistuin voivat arvioida tarkasti sen yhteisön oikeuden rikkomisen laajuuden, josta jäsenvaltiota moititaan; tämä on välttämätön edellytys sille, että kyseinen jäsenvaltio voi käyttää hyödyllisesti puolustautumisoikeuksiaan ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla.
Näin ollen on jätettävä tutkimatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne sellaisen kanneperusteen osalta, jonka perusteluja on vaihdettu suhteessa niihin, jotka on esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä ja joka ei siis vastaa mainittuja yhtenäisyyden ja täsmällisyyden vaatimuksia.
(ks. 18, 22 ja 23 kohta)
3. Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet erityissuojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi kyseisen artiklan tavoitteisiin.
Jäsenvaltioiden on noudatettava tässä säännöksessä asetettuja velvoitteita, vaikkei asianomaista aluetta olisikaan osoitettu erityissuojelualueeksi heti, kun velvoite siihen syntyi.
Erityissuojelualueiksi osoitettujen alueiden osalta luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 7 artiklassa säädetään, että muun muassa direktiivin 92/43 6 artiklan 2 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä virkkeestä aiheutuvat velvoitteet ensiksi mainitun direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai direktiivin 79/409 mukaisesti tehdyn suojeluluokittelun päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi. Alueet, joita ei ole luokiteltu erityissuojelualueiksi, vaikka ne olisi pitänyt luokitella sellaisiksi, kuuluvat siis edelleen direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan.
(ks. 26–28 kohta)
4. Vuoden 1998 Important Bird Areas -selvitys, jossa annetaan ajantasaistettu selvitys jäsenvaltiossa sijaitsevista lintujen suojelemiseksi tärkeistä alueista, on päinvastaisten tieteellisten todisteiden puuttuessa lähdeaineistoa, jonka nojalla voidaan arvioida, onko tämä jäsenvaltio osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittävät alueet erityissuojelualueiksi suojellakseen luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409 liitteessä I luetellut kaikki lintulajit ja sellaiset muuttavat lajit, joita ei luetella kyseisessä liitteessä.
(ks. 30 kohta)
5. Jäsenvaltio, joka hyväksyy kyseessä olevan kaltaisen kasteluhankkeen, ei noudata luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista velvoitettaan toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet välttääkseen kielletyt häiriöt hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi. Tältä osin tällainen velvollisuus on olemassa jo ennen kuin lintukannan pienentyminen on todettu tai ennen kuin suojellun lajin häviämisvaara konkretisoituu.
Tätä toteamusta ei kyseenalaista ainoastaan se, että mainitulla hankkeella on huomattava merkitys kyseessä olevan alueen taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Jäsenvaltioiden mahdollisuutta aiheuttaa merkittävää vahinkoa alueille, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi ja jotka kuuluvat direktiivin 79/409 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisen järjestelmän soveltamisalaan, ei missään tapauksessa voida perustella taloudellisilla ja sosiaalisilla vaatimuksilla.
(ks. 36 ja 37 kohta)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
18 päivänä joulukuuta 2007 (*)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 79/409/ETY – Luonnonvaraisten lintujen suojelu – Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualue (Lérida)
Asiassa C‑186/06,
jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 18.4.2006,
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään D. Recchia ja A. Alcover San Pedro, prosessiosoite Luxemburgissa,
kantajana,
vastaan
Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään F. Díez Moreno, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit L. Bay Larsen (esittelevä tuomari), K. Schiemann, P. Kūris ja J.-C. Bonichot,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: R. Grass,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 26.4.2007 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Euroopan yhteisöjen komissio vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut Léridan maakunnassa (Katalonia) sijaitsevan Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualuetta koskevan kasteluhankkeen yhteydessä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1;jäljempänä lintudirektiivi) 2 ja 3 artiklan sekä 4 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Lintudirektiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet jäsenvaltioiden EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla eurooppalaisella alueella elävien luonnonvaraisten lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon.
3 Lintudirektiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Ottaen huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset, jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen.
2. Biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämiseen, ylläpitämiseen ja ennalleen saattamiseen sisältyvät ensisijaisesti seuraavat toimenpiteet:
a) suojelualueiden muodostaminen;
b) suojelualueiden sisä- ja ulkopuolella sijaitsevien elinympäristöjen ylläpitäminen ja hoito ekologisten tarpeiden mukaisesti;
c) tuhoutuneiden biotooppien saattaminen ennalleen;
d) biotooppien aikaansaaminen.”
4 Lintudirektiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.
Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:
a) lajeihin, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon;
b) lajeihin, jotka ovat herkkiä tietyille muutoksille niiden elinympäristössä;
c) lajeihin, joita pidetään harvinaisina niiden pienen kannan tai alueellisesti suppean levinneisyyden takia;
d) muihin lajeihin, jotka vaativat erityistä huomiota niiden erityislaatuisen elinympäristön vuoksi.
Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.
Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.
– –
4. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.”
5 Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7; jäljempänä luontodirektiivi) 6 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.”
Tosiseikat ja oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely
6 Komissio sai vuonna 2001 kantelun, jonka mukaan Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueen kasteluhanke koskisi arolintujen suojelemiseksi osoitettuja kahta tärkeää Katalonian aluetta, joista käytetään myös nimitystä ”Important Bird Areas” (jäljempänä IBA), jotka on rekisteröity vuoden 1998 IBA-selvityksessä numeroilla 142 ja 144.
7 Komissio pyysi 22.11.2001 päivätyllä kirjeellään Espanjan kuningaskunnalta tietoja muun muassa mainitusta hankkeesta sekä IBA-alueisiin nro 142 ja 144 kuuluvien alueiden osoittamisesta erityissuojelualueiksi.
8 Koska Espanjan viranomaisten toimittamat vastaukset ja tiedot eivät vakuuttaneet komissiota, se osoitti 1.4.2004 Espanjan kuningaskunnalle virallisen huomautuksen, jossa se väitti Espanjan soveltaneen lintudirektiiviä virheellisesti, koska se ei ollut osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittäviä alueita erityissuojelualueiksi erityisesti kasteluhankkeen vaikutuspiiriin kuuluvalla Segarra-Garriguesin kanaalin alueella ja koska se oli hyväksynyt tämän hankkeen, joka aiheuttaa mainitun direktiivin liitteessä I luetellun usean lintulajin elinympäristön huonontumisen tai tuhoutumisen.
9 Espanjan viranomaiset vastasivat viralliseen huomautukseen 21.6.2004 päivätyllä kirjeellään.
10 Komissio katsoi, että lintudirektiivin rikkomista ei ollut lopetettu, joten se antoi 14.12.2004 perustellun lausunnon, jossa se kehotti Espanjan kuningaskuntaa toteuttamaan direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa tämän lausunnon vastaanottamisesta.
11 Koska komissio ei pitänyt Espanjan viranomaisten 4.3.2005 lähettämää vastausta perusteltuun lausuntoon tyydyttävänä, se päätti nostaa nyt esillä olevan kanteen.
Kanne
12 Komissio täsmentää kanteessaan, että se ei koske riittämätöntä erityissuojelualueiksi osoittamista vaan kasteluhankkeen hyväksymistä Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueella ja tämän hankkeen haitallisia seurauksia lintudirektiivin liitteessä I tarkoitetuille tietyille lintulajeille.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
13 Espanjan kuningaskunta väittää ensinnäkin, että komissio on perustellussa lausunnossaan ja kannekirjelmässään laajentanut menettelyn kohdetta, koska virallisessa huomautuksessa Espanjan kuningaskuntaa kehotettiin esittämään huomautuksia vain lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 4 kohdan rikkomisesta muttei tämän direktiivin 2 ja 3 artiklan rikkomisesta. Toiseksi Espanjan kuningaskunta väittää, että kannekirjelmä ei sisällä väitteitä siitä, mitä lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista velvoitteista on jätetty noudattamatta.
14 Komissio korostaa yhtäältä lintudirektiivin 2–4 artiklan läheistä yhteyttä ja toisaalta sitä, että tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohta täydentää sen 4 kohtaa, ja se jättää yhteisöjen tuomioistuimen harkittavaksi, voidaanko sen esittämiä kanneperusteita tutkia ainoastaan lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan valossa.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
15 Vastaajana olevan jäsenvaltion esittämästä ensimmäisestä kohdasta on palautettava mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission jäsenvaltiolle esittämässä virallisessa huomautuksessa ja sittemmin komission antamassa perustellussa lausunnossa rajataan oikeudenkäynnin kohde, jota ei sen jälkeen voi enää laajentaa. Se, että asianomaisella jäsenvaltiolla on mahdollisuus esittää huomautuksensa, muodostaa perustamissopimuksella tavoitellun olennaisen takeen, vaikka jäsenvaltio päättäisi olla käyttämättä tätä mahdollisuutta, ja tämän takeen huomioon ottaminen on olennainen menettelymääräys jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevassa menettelyssä. Tämän vuoksi perustellun lausunnon ja komission kanteen on nojauduttava oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aloittavassa virallisessa huomautuksessa esiin tuotuihin perusteisiin (ks. asia C-191/95, komissio v. Saksa, tuomio 29.9.1998, Kok. 1998, s. I-5449, 55 kohta ja asia C-422/05, komissio v. Belgia, tuomio 14.6.2007, 25 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Jos näin ei ole, ei voida katsoa, että tällainen virhe olisi poistettu sillä, että vastaajana oleva jäsenvaltio on esittänyt huomautuksia perustellusta lausunnosta (ks. asia 51/83, komissio v. Italia, tuomio 11.7.1984, Kok. 1984, s. 2793, 6 ja 7 kohta).
16 Nyt esillä olevassa asiassa on selvää, että virallinen huomautus ei sisällä väitettä siitä, että Espanjan kuningaskunta olisi rikkonut lintudirektiivin 2 ja 3 artiklaa.
17 Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee mainitun direktiivin 2 ja 3 artiklan rikkomista koskevia väitteitä.
18 Espanjan kuningaskunnan esille tuomasta toisesta kohdasta on palautettava mieliin, että EY 226 artiklassa tarkoitettujen perustellun lausunnon ja kanteen on perustuttava samoihin perusteisiin ja perusteluihin ja niissä on esitettävä väitteet yhtenäisesti ja täsmällisesti, jotta jäsenvaltio ja yhteisöjen tuomioistuin voivat arvioida tarkasti sen yhteisön oikeuden rikkomisen laajuuden, josta jäsenvaltiota moititaan; tämä on välttämätön edellytys sille, että kyseinen jäsenvaltio voi käyttää hyödyllisesti puolustautumisoikeuksiaan ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla (ks. asia C-234/91, komissio v. Tanska, tuomio 1.12.1993, Kok. 1993, s. I-6273, 16 kohta ja asia C-98/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 4.5.2006, Kok. 2006, s. I-4003, 18 kohta).
19 Nyt esillä olevassa asiassa komissio on virallisessa huomautuksessaan ja perustellussa lausunnossaan moittinut Espanjan kuningaskuntaa siitä, että se on rikkonut lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa, koska Espanjan viranomaisten erityisesti Segarra-Garriguesin kanaalin kasteluhankkeen vaikutuspiirissä olevalla alueella osoittamat erityissuojelualueet eivät lukumäärältään ja kooltaan riitä useille tämän direktiivin liitteessä I mainituille lajeille soveltuvimpien alueiden suojelemiseksi. Komissio on samassa yhteydessä moittinut Espanjan kuningaskuntaa siitä, että se on jättänyt noudattamatta sille mainitun direktiivin 4 artiklan 4 kohdan nojalla kuuluvia velvoitteita siitä syystä, että kyseisen hankkeen täytäntöönpano aiheuttaa kyseessä olevalla alueella esiintyvien arolintulajien elinympäristöille ilmeisen huonontumisen vaaran.
20 Kuten tämän tuomion 12 kohdassa todetaan, kanne ei koske erityissuojelualueiden riittämätöntä osoittamista vaan Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueen kasteluhankkeen hyväksymistä ja tästä hankkeesta tietyille suojelluille lintulajeille aiheutuvia haitallisia seurauksia.
21 Komissio pitäytyy kuitenkin kanneperusteessaan, joka koskee sitä, että Espanjan kuningaskunta on rikkonut lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohtaa sen vuoksi, että se on hyväksynyt kyseisen kasteluhankkeen, eikä sen vuoksi, ettei se ole osoittanut riittävästi alueita erityissuojelualueiksi.
22 Näin ollen tämä kanne ei mainitun kanneperusteen osalta vastaa tämän tuomion 18 kohdassa esiin tuotuja yhtenäisyyden ja täsmällisyyden vaatimuksia; kyseisen kanneperusteen perusteluja on vaihdettu suhteessa niihin, jotka on esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä.
23 Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä moititaan Espanjan kuningaskuntaa lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
Pääasia
Asianosaisten lausumat
24 Komissio väittää kanteensa tueksi, että Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueen kasteluhanke koskee IBA-alueita 142 ja 144 ja että sillä on kielteisiä vaikutuksia tietyille lintudirektiivin liitteessä I tarkoitetuille arolintulajeille. Tältä osin komissio täsmentää, että se, että Espanjan kuningaskunta on jättänyt osoittamatta erityissuojelualueiksi tietyt osat IBA-alueista 142 ja 144, joita kyseinen hanke koskee, ei vapauta sitä velvollisuudesta noudattaa lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa asetettuja vaatimuksia.
25 Espanjan kuningaskunta väittää, että komissio ei ole näyttänyt toteen, että Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualuetta koskeva kasteluhanke rikkoo lintudirektiiviä. Tämän hankkeen sisältämät suojelutoimenpiteet ovat sen mukaan joka tapauksessa asianmukaisia tämän direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kielteisten seurausten välttämiseksi hankkeeseen kuuluvalla alueella.
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
26 Lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet erityissuojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi kyseisen artiklan tavoitteisiin.
27 Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jäsenvaltioiden on noudatettava lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä asetettuja velvoitteita, vaikkei asianomaista aluetta olisikaan osoitettu erityissuojelualueeksi heti, kun velvoite siihen syntyi (ks. asia C-166/97, komissio v. Ranska, tuomio 18.3.1999, Kok. 1999, s. I-1719, 38 kohta ja asia C-388/05, komissio v. Italia, tuomio 20.9.2007, 18 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
28 Sitä vastoin erityissuojelualueiksi osoitettujen alueiden osalta luontodirektiivin 7 artiklassa säädetään, että muun muassa luontodirektiivin 6 artiklan 2 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä virkkeestä aiheutuvat velvoitteet ensiksi mainitun direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai lintudirektiivin mukaisesti tehdyn suojeluluokittelun päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi (ks. asia C-117/00, komissio v. Irlanti, tuomio 13.6.2002, Kok. 2002, s. I-5335, 25 kohta). Alueet, joita ei ole luokiteltu erityissuojelualueiksi, vaikka ne olisi pitänyt luokitella sellaisiksi, kuuluvat siis edelleen lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaan (ks. asia C-374/98, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10799, 47 kohta).
29 Koska komissio on perustanut kanteensa lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohtaan, asia koskee ainoastaan sellaisia Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueen kasteluhankkeen vaikutuspiiriin kuuluvia alueita, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi ennen perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättymistä.
30 Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että vuoden 1998 IBA-selvitys, jossa annetaan ajantasaistettu selvitys Espanjan kuningaskunnassa sijaitsevista lintujen suojelemiseksi tärkeistä alueista, on päinvastaisten tieteellisten todisteiden puuttuessa lähdeaineistoa, jonka nojalla voidaan arvioida, onko tämä jäsenvaltio osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittävät alueet erityissuojelualueiksi suojellakseen lintudirektiivin liitteessä I luetellut kaikki lintulajit ja sellaiset muuttavat lajit, joita ei luetella kyseisessä liitteessä (ks. asia C-235/04, komissio v. Espanja, tuomio 28.6.2007, 27 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
31 Asiakirja-aineistosta ilmenee, että tietyt IBA-alueiden 142 ja 144 osat, jotka kuuluvat kyseessä olevan kasteluhankkeen vaikutuspiiriin, kuten alueet nimeltä Plans de Sió, Belianes-Preixana ja Secans del Segrià-Garrigues, joilla esiintyy muun muassa pikkutrappi- (Tetrax tetrax), kaitanokkakiuru- (Chersophilus duponti), sininärhi- (Coracias garrulus) ja vuorikotkakantaa (Hieraætus fasciatus), on erityissuojelualueiksi nimeämisestä ja yhteisön tärkeinä pitämiä alueita koskevan ehdotuksen hyväksymisestä 5.9.2006 tehdyn Katalonian hallituksen päätöksen nojalla osoitettu erityissuojelualueiksi tai niiden tällaiseksi osoittamista on laajennettu.
32 Näin ollen tällaiset alueet, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi ennen perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättymistä, kuuluivat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuun suojelujärjestelmään tämän tuomion 27 ja 28 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaisesti.
33 Tältä osin on todettava, että Katalonian hallituksen virallisessa lehdessä nro 3757 8.11.2002 julkaistun ympäristövaikutuksia koskevan lausunnon mukaan Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueen kasteluhankkeella olisi erityisesti arolintujen elinympäristöille vakava vaikutus ympäristövaikutuksia koskevassa tutkimuksessa ehdotetuista estävistä, korjaavista ja täydentävistä toimenpiteistä huolimatta ja itse lausunnossa tarkoitetuista lisätoimenpiteistä riippumatta.
34 Kyseisen lausunnon liitteessä 3 todetaan, että näin laajan kasteluhankkeen toteuttamisella voi olla merkittävä vaikutus uhanalaisille lintukannoille ja että näin ollen olisi hyväksyttävä ja pantava täytäntöön tässä samassa liitteessä tarkoitetut lajien ennalleen saattamista koskevat suunnitelmat, joilla on tarkoitus varmistaa näiden lajien säilyminen ja jos mahdollista niiden ennalleen saattaminen.
35 Ei ole kiistetty, että mainitun hankkeen toteuttamiseksi välttämättömät työt, joiden on arvioitu kestävän 10 vuotta, on aloitettu kesäkuussa 2002.
36 Näin ollen on todettava, että kun kyseessä oleva jäsenvaltio on hyväksynyt Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueen kasteluhankkeen, se ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista velvoitettaan toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet välttääkseen kielletyt häiriöt hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi; tällainen velvollisuus on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan olemassa jo ennen kuin lintukannan pienentyminen on todettu tai ennen kuin suojellun lajin häviämisvaara konkretisoituu (ks. asia C-355/90, komissio v. Espanja, tuomio 2.8.1993, Kok. 1993, s. I-4221, 15 kohta).
37 Tätä toteamusta ei kyseenalaista ainoastaan se, että kuten Espanjan kuningaskunta on väittänyt, mainitulla hankkeella on huomattava merkitys kyseessä olevan alueen taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Jäsenvaltioiden mahdollisuutta aiheuttaa merkittävää vahinkoa alueille, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi ja jotka tämän tuomion 27 ja 28 kohdassa esitetyllä tavalla kuuluvat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisen järjestelmän soveltamisalaan, ei missään tapauksessa voida perustella taloudellisilla ja sosiaalisilla vaatimuksilla (ks. vastaavasti asia C-57/89, komissio v. Saksa, tuomio 28.2.1991, Kok. 1991, s. I-883, 21 ja 22 kohta).
38 Komission kanne on siis hyväksyttävä.
39 Näin ollen on todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisia velvoitteitaan Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualuetta koskevan kasteluhankkeen vaikutuspiiriin kuuluvien alueiden osalta, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi.
40 Kanne hylätään muilta osin.
Oikeudenkäyntikulut
41 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään kuitenkin, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Koska komissio on voittanut vain osan vaatimuksistaan, oikeudenkäyntikulut on jaettava.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut Léridan maakunnassa (Katalonia) sijaitsevan Segarra-Garriguesin kanaalin kastelualueen kasteluhankkeen yhteydessä luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista velvoitettaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä kiellettyjen häiriöiden välttämiseksi tämän hankkeen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla, jotka olisi pitänyt osoittaa erityissuojelualueiksi.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: espanja.