Yhdistetyt asiat C-120/06 P ja C-121/06 P

Fabbrica italiana accumulatori motocarri Montecchio SpA (FIAMM) ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

ja

Euroopan yhteisöjen komissio

”Muutoksenhaku — Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisuelimen suositukset ja päätökset — Riitojenratkaisuelimen toteamus siitä, että yhteisössä sovellettava banaanien tuontijärjestelmä on WTO:n sääntöjen vastainen — Amerikan yhdysvaltain toteuttamat vastatoimet sellaisen lisätullin muodossa, joka kannetaan eri jäsenvaltioista peräisin olevasta tiettyjen tuotteiden tuonnista — WTO:n sallimat vastatoimet — Yhteisö ei ole sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa — Oikeudenkäynnin kesto ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa — Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto — Vaatimus kohtuullisesta hyvityksestä”

Julkisasiamies M. Poiares Maduron ratkaisuehdotus 20.2.2008   I - 6518

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 9.9.2008   I - 6549

Tuomion tiivistelmä

1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Puutteelliset tai ristiriitaiset perustelut – Tutkittavaksi ottaminen

   (EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

2. Kansainväliset sopimukset – Yhteisön tekemät sopimukset

3. Kansainväliset sopimukset – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus

4. Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Vastuu laillisesta toimesta

   (EY 288 artiklan toinen kohta)

5. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Omaisuudensuoja – Ammatinharjoittamisen vapaus – Ulottuvuus

6. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion perustelut, jotka ovat yhteisön oikeuden vastaisia – Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi – Hylkääminen

7. Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäynnin kesto ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa – Oikeudenkäynnin kohtuullinen kesto – Arviointiperusteet

1.  Kysymys ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustelujen ristiriitaisuudesta tai puutteellisuudesta on oikeuskysymys, minkä vuoksi se voi sellaisena olla muutoksenhaun kohteena.

   Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asetetun velvollisuuden, jonka mukaan sen on perusteltava päätöksensä, ei voida katsoa edellyttävän sitä, että sen olisi vastattava yksityiskohtaisesti kaikkiin kantajan esittämiin väitteisiin varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä.

   Perusteluvelvollisuus ei myöskään velvoita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja yhteisöjen tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa.

   (ks. 90, 91 ja 96 kohta)

2.  Yhteisön ja kolmansien valtioiden välillä tehdyn sopimuksen määräysten oikeusvaikutuksia yhteisössä ei voida määritellä ottamatta huomioon kyseisten määräysten kansainvälistä alkuperää. Kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti yhteisön toimielimillä, joilla on toimivalta neuvotella ja tehdä tällainen sopimus, on vapaus sopia kyseessä olevien kolmansien valtioiden kanssa niistä oikeusvaikutuksista, joita sopimusmääräyksillä on sopimuspuolten oikeusjärjestyksissä. Kun tätä kysymystä ei ole nimenomaisesti säännelty kyseisessä sopimuksessa, toimivaltaisten tuomioistuinten ja erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen, perustamissopimuksen mukaisen toimivaltansa rajoissa, tehtävänä on päättää tästä kysymyksestä samalla tavoin kuin kaikista muistakin tulkintakysymyksistä, jotka koskevat kyseessä olevan sopimuksen soveltamista yhteisössä, nojautumalla erityisesti kyseisen sopimuksen tarkoitukseen, rakenteeseen tai sanamuotoon.

   Näin ollen yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on varsinkin määrittää, seuraako kansainvälisen sopimuksen määräyksistä yhteisön oikeussubjekteille oikeus vedota näihin määräyksiin tuomioistuimissa yhteisön toimen pätevyyden riitauttamiseksi.

   Yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia johdetun yhteisön säännöstön pätevyyden kansainvälisen sopimuksen valossa yksinomaan silloin, kun tämä ei ole tämän sopimuksen luonteen eikä sen rakenteen vastaista ja kun lisäksi sen määräykset ovat sisältönsä puolesta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä.

   (ks. 108–110 kohta)

3.  WTO:n riitojenratkaisuelimen (DSB) päätöstä, jossa on vain tarkoitus lausua siitä, onko WTO:n jäsenvaltion menettely yhdenmukainen tämän valtion WTO:ssa hyväksymien velvoitteiden kanssa, ei lähtökohtaisesti voida erottaa täysin tällaisia velvoitteita ilmentävistä aineellisista säännöistä, joihin kyseinen valvonta kohdistuu, ainakaan silloin, kun on tarkoitus selvittää, voidaanko kyseisten sääntöjen tai kyseisen päätöksen rikkomiseen vedota yhteisöjen tuomioistuimissa yhteisön toimielinten menettelyn lainmukaisuuden valvomiseksi.

   WTO-sopimusten sisältämien aineellisten sääntöjen tavoin myöskään DSB:n suositus tai DSB:n päätös, joissa kyseisiä sääntöjä todetaan rikotun, eivät tällaisen suosituksen tai päätöksen tarkasta oikeudellisesta ulottuvuudesta riippumatta ole omiaan luomaan yksityisille oikeutta vedota niihin yhteisöjen tuomioistuimissa yhteisön toimielinten menettelyn lainmukaisuuden valvomiseksi, toteutettiinpa tätä valvontaa kumoamiskanteen yhteydessä tai vahingonkorvauskanteen ratkaisemiseksi.

   Yhtäältä nimittäin on todettava, että WTO-sopimusten luonne sekä niille ominainen vastavuoroisuus ja joustavuus pysyvät ennallaan senkin jälkeen, kun kyseinen päätös tai suositus on tehty ja kun niiden täytäntöönpanolle asetettu kohtuullinen määräaika on päättynyt. Erityisesti on niin, että yhteisön toimielimet säilyttävät liikkuma- ja neuvotteluvaran kauppakumppaneihinsa nähden sitä silmällä pitäen, että toteutetaan toimia kyseisen päätöksen tai suosituksen täytäntöön panemiseksi, ja tällaista varaa on suojattava.

   Toisaalta on niin, että kuten riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen, joka on WTO:n perustamissopimuksen liitteessä 2, 3 artiklan 2 kohdasta ilmenee, DSB:n ratkaisuilla ja suosituksilla ei voida lisätä tai vähentää jäsenten liitesopimusten mukaisia oikeuksia ja velvoitteita. Tästä seuraa erityisesti, että DSB:n päätöksestä, jossa tällaista velvoitetta todetaan rikotun, ei voi seurata, että WTO-sopimusten sopimuspuoli on velvollinen tunnustamaan yksityisille oikeuden, jota näillä ei ole kyseisten sopimusten nojalla, koska muutoin olisi kyse päätöksestä, jolla luodaan tällainen oikeus.

   (ks. 120 ja 128–131 kohta)

4.  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen vahvistaessaan, että on olemassa järjestelmä, jonka nojalla yhteisö voi joutua sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen lainmukaisesta lainsäädäntötoiminnastaan. Nykyisessä yhteisön oikeudessa ei ole vastuujärjestelmää, jonka nojalla yhteisö voisi joutua vastuuseen lainsäädäntövaltansa alaan kuuluvasta menettelystä, kun yhteisöjen tuomioistuimissa ei voida vedota siihen, että tällainen menettely saattaa olla vastoin WTO-sopimuksia.

   Tämän osalta on merkityksetöntä, onko mainitussa menettelyssä katsottava olevan kyse aktiivisesta toimenpiteestä, eli esimerkiksi asetusten antamisesta WTO:n riitojenratkaisuelimen (DSB) päätöksen takia, vai laiminlyönnistä, eli siitä, että tämän päätöksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseen tarvittavat toimet jätettiin toteuttamatta. Yhteisön toimielinten toimimatta jättäminenkin voi nimittäin kuulua yhteisön lainsäädäntötoimintaan, erityisesti vahingonkorvausvastuuta koskevan oikeudenkäyntiasian yhteydessä.

   Yhteisön lainsäätäjällä on kuitenkin laaja harkintavalta sen arvioimiseksi, tekeekö lainsäädäntötoimen toteuttamisen yhteydessä tiettyjen tästä toteuttamisesta aiheutuvien vahingollisten seurausten huomioon ottaminen perustelluksi säätää jonkinlaisesta korvauksesta.

   Samoin on niin, että yhteisön lainsäädäntötoimi, jonka soveltaminen johtaa omaisuudensuojan ja ammatinharjoittamisen vapautta koskevan oikeuden kaltaisten perusoikeuksien sellaisiin rajoituksiin, joilla kyseisten oikeuksien keskeistä sisältöä loukattaisiin suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä, mahdollisesti juuri siksi, ettei ole säädetty kyseisen loukkauksen välttämiseksi tai korjaamiseksi tarvittavasta korvauksesta, voisi synnyttää sopimussuhteen ulkopuolisen yhteisön vastuun.

   (ks. 176, 178, 179, 181 ja 184 kohta)

5.  Talouden toimija ei voi vaatia omaisuudensuojaa markkinaosuudelle, joka sillä oli tietyllä hetkellä, koska tällaista markkinaosuutta on pidettävä ainoastaan hetkellisesti saavutettuna taloudellisena asemana, joka on altis olosuhteiden muutoksille. Takeita, jotka seuraavat omaisuudensuojasta tai ammatinharjoittamisen vapauden varmistavasta yleisestä periaatteesta, ei myöskään voida ulottaa koskemaan kaupankäyntiin liittyvien etujen tai mahdollisuuksien suojelemista, sillä epävarmuus kuuluu taloudellisen toiminnan perusolemukseen.

   Näin ollen toimijan, jonka toiminnassa on erityisesti kyse viennistä kolmansien valtioiden markkinoille, on erityisesti oltava tietoinen siitä, että eri olosuhteet voivat vaikuttaa tällaisella toimijalla tietyllä hetkellä olevaan liiketaloudelliseen asemaan ja muuttaa sitä ja että näihin olosuhteisiin kuuluu riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen (DSU), joka on WTO:n perustamissopimuksen liitteessä 2, 22 artiklassa sitä paitsi nimenomaisesti määrätty ja säännelty mahdollisuus, että tällainen kolmas valtio peruuttaa myönnytyksiä reaktiona kauppakumppaniensa WTO:ssa omaksumaan asenteeseen ja valitsee tässä tilanteessa vapaasti, kuten DSU:n 22 artiklan 3 kohdan a ja f alakohdastakin ilmenee, ne tavarat, joihin myönnytysten peruuttaminen kohdistuu.

   (ks. 185 ja 186 kohta)

6.  Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämät perustelut olisivat joltain osin yhteisön oikeuden vastaisia, valitus on hylättävä, jos tuomiolauselman tueksi on esitetty sellaisia muita perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu.

   (ks. 187 kohta)

7.  Kun mikään ei viittaa siihen, että oikeudenkäynnin kestolla olisi ollut vaikutuksia asian ratkaisun sisältöön, peruste, jonka mukaan oikeudenkäynti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kesti kohtuuttoman kauan, ei lähtökohtaisesti voi johtaa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio kumottaisiin.

   Lisäksi on täsmennettävä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa pidetyn oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta on arvioitava jokaisen asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten asian vireille saattanut asianosainen ja toimivaltainen viranomainen ovat toimineet.

   (ks. 203 ja 212 kohta)