1. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)
2. Yhteisön oikeus – Välitön oikeusvaikutus – Yksityisten oikeudet – Kansallisten tuomioistuinten toteuttama oikeuksien suojaaminen
(EY 10 artikla)
3. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan
4. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan
1. Tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate on jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuva yhteisön oikeuden yleinen periaate, ja se on vahvistettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa, ja se on vahvistettu uudelleen myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa.
(ks. 37 kohta)
2. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten on EY 10 artiklassa vahvistetun yhteistyöperiaatteen mukaisesti varmistettava yksityisillä oikeussubjekteilla yhteisön oikeuden perusteella olevien oikeuksien oikeussuoja. Silloin kun yhteisö ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä oikeussubjekteilla yhteisön oikeuden perusteella olevat oikeudet.
Vaikka näet EY:n perustamissopimuksessa on otettu käyttöön tiettyjä suoria kanteita, joita yksityishenkilöt voivat tarvittaessa nostaa yhteisöjen tuomioistuimissa, tarkoitus ei ole ollut perustaa kansallisissa tuomioistuimissa yhteisön oikeussääntöjen noudattamisen varmistamiseksi muita oikeussuojakeinoja kuin ne, jotka on otettu käyttöön kansallisessa oikeudessa. Asia olisi toisin ainoastaan, jos kyseisen kansallisen oikeusjärjestyksen rakenteesta ilmenee, ettei ole olemassa mitään sellaista oikeussuojakeinoa, jolla voidaan vaikka jonkin muun asian yhteydessä tai ennakkokysymyksenä varmistaa yksityisillä oikeussubjekteilla yhteisön oikeuden perusteella olevien oikeuksien kunnioittaminen. Näin ollen vaikka lähtökohtaisesti kansallisessa lainsäädännössä on määritettävä yksityisen oikeussubjektin asiavaltuus ja oikeussuojan tarve, yhteisön oikeudessa edellytetään kuitenkin, että kansallisessa lainsäädännössä ei loukata yksilön oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Jäsenvaltioiden on näet luotava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan varmistaa kyseisen oikeuden kunnioittaminen.
Tältä osin menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä oikeussubjekteilla yhteisön oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). Kaikkia niitä tapauksia, joissa on kyse kansallisen menettelysäännön tehokkuudesta, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän säännön merkitys koko oikeudenkäynnin, sen kulun sekä sen erityispiirteiden kannalta eri kansallisissa oikeuselimissä. Kansallisten tuomioistuinten on lisäksi tulkittava niiden käsiteltäväksi saatettuihin kanteisiin sovellettavia menettelysääntöjä niin pitkälle kuin mahdollista siten, että näitä sääntöjä sovelletaan tavalla, joka myötävaikuttaa sen tavoitteen täytäntöönpanoon, joka koskee tehokkaan oikeussuojan takaamista yksityisille oikeussubjekteille yhteisön oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien osalta.
(ks. 38–44 ja 54 kohta)
3. Yhteisön oikeudessa yksityisille oikeussubjekteille myönnettyjen oikeuksien tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että se ei edellytä sitä, että jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä on olemassa itsenäinen kanne, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti tutkia kansallisten säännösten yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa, jos tällainen yhteensopivuus voidaan arvioida ennakkokysymyksenä sellaisten muiden tehokkaiden oikeussuojakeinojen avulla, jotka eivät ole epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia kansallisia kanteita, mikä seikka kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava.
Tehokasta oikeussuojaa ei varmisteta, jos yksityisen oikeussubjektin ainoana oikeussuojakeinona riitauttaa kyseisten kansallisten säännösten yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa on se, että sen on asetettava itsensä alttiiksi sitä vastaan vireille pannuille hallinnollisille menettelyille tai rikosprosesseille ja seuraamuksille, joita näistä saattaa seurata.
(ks. 61, 64 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
4. Yhteisön oikeudessa yksityisille oikeussubjekteille myönnettyjen oikeuksien tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta on tulkittava siten, että se edellyttää sitä, että jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä voidaan määrätä turvaamistoimista siihen saakka, kunnes toimivaltainen tuomioistuin on ottanut kantaa kansallisten säännösten yhteensopivuuteen yhteisön oikeuden kanssa, jos tällaisista toimista määrääminen on tarpeen sellaisen myöhemmän tuomioistuinratkaisun täyden tehokkuuden turvaamiseksi, joka koskee tällaisten oikeuksien olemassaoloa.
Kun kanteen, jolla pyritään varmistamaan yksityisillä oikeussubjekteilla yhteisön oikeuden perusteella olevien oikeuksien noudattaminen, tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen ei ole varmaa yhteisön oikeuden vaatimusten mukaisesti sovelletun kansallisen oikeuden nojalla, tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate edellyttää, että kansallinen tuomioistuin voi kuitenkin jo tässä vaiheessa määrätä tarpeellisista turvaamistoimista mainittujen oikeuksien noudattamisen varmistamiseksi. Yhteisön oikeudessa yksityisille oikeussubjekteille myönnettyjen oikeuksien tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate ei kuitenkaan edellytä, että jäsenvaltion oikeusjärjestyksessä on mahdollisuus siihen, että kansallinen toimivaltainen tuomioistuin määrää turvaamistoimenpiteistä sellaisen vaatimuksen yhteydessä, jota kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan ei voida ottaa tutkittavaksi, sikäli kuin tätä tutkimatta jättämistä ei aseteta kyseenalaiseksi yhteisön oikeudessa.
Kun kansallisten säännösten yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa on epäilyä, mahdolliseen turvaamistoimista määräämiseen mainittujen säännösten soveltamisen lykkäämiseksi siihen saakka, kunnes toimivaltainen tuomioistuin on ottanut kantaa niiden yhteensopivuuteen yhteisön oikeuden kanssa, sovelletaan mainitussa tuomioistuimessa sovellettavassa kansallisessa oikeudessa vahvistettuja arviointiperusteita, sikäli kuin kyseiset arviointiperusteet eivät ole epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, eivätkä ne ole sellaisia, että väliaikaisen oikeussuojan saaminen tällaisille oikeuksille on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.
Silloin kun yhteisö ei ole antanut asiaa koskevia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on näet sisäisessä oikeusjärjestyksessään vahvistaa sellaisten turvaamistoimien määräämisen edellytykset, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä oikeussubjekteilla yhteisön oikeuden perusteella olevat oikeudet.
(ks. 72, 73, 77, 80 ja 83 kohta sekä tuomiolauselman 2 ja 3 kohta)