1. Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Sovellettava lainsäädäntö – Henkilö, joka on lopettanut työnteon jäsenvaltiossa ja joka on muuttanut toiseen jäsenvaltioon – Ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä annetaan mahdollisuus pysyä valinnaisesti vakuutettuna tämän valtion sosiaaliturvajärjestelmän tiettyjen alojen osalta – Periaatetta kuulumisesta vain yhteen sosiaaliturvajärjestelmään ei ole loukattu
(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 13 artikla)
2. Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Jäsenvaltioiden toimivalta järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä – Rajat – Yhteisön oikeuden noudattaminen – Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat perustamissopimuksen määräykset
(EY 39 artikla)
3. Siirtotyöläisten sosiaaliturva – Sosiaaliturvajärjestelmään liittyminen – Henkilö, joka on lopettanut työnteon jäsenvaltiossa ja joka on muuttanut toiseen jäsenvaltioon – Ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä pakollista vakuutusta sosiaaliturvajärjestelmän tietyillä aloilla koskee asumisedellytys – Vapaaehtoisen vakuutuksen ehdot epäedullisempia kuin pakollisen vakuutuksen ehdot – Ei voida hyväksyä
(EY 39 artikla)
1. Asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2195/91, 13 artiklan 1 kohdassa vahvistettua periaatetta kuulumisesta vain yhteen sosiaaliturvajärjestelmään ei aseta kyseenalaiseksi sellaisen jäsenvaltion säännöstön soveltaminen, jossa annetaan henkilölle, joka ei asu kyseisessä jäsenvaltiossa ja joka on lopettanut kaiken työskentelyn siellä, mahdollisuus pysyä valinnaisesti vakuutettuna tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti niiden alojen osalta, joilla hän on lakannut olemasta pakollisesti vakuutettu.
Kyseisen asetuksen II osaston säännöksillä, joihin 13 artikla kuuluu, ei pyritä ainoastaan estämään useampien kansallisten lainsäädäntöjen samanaikainen soveltaminen ja tästä mahdollisesti aiheutuvat vaikeudet, vaan myös estämään se, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt jäisivät ilman sosiaaliturvaa siitä syystä, ettei heihin voida soveltaa mitään lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden on lainsäädännössään määritettävä ne edellytykset, jotka koskevat oikeutta tai velvollisuutta liittyä sosiaaliturvajärjestelmään tai tällaisen järjestelmän osa-alueelle, mukaan lukien vakuutuksen lakkaamisedellytykset
(ks. 33, 34, 37 ja 38 kohta)
2. Vaikka jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa sosiaaliturvajärjestelmiensä muuttamisen osalta, niiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava yhteisön oikeutta ja erityisesti EY:n perustamissopimuksen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä.
(ks. 39 kohta)
3. EY 39 artiklan kanssa ristiriidassa on sellainen jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka nojalla henkilö, joka on lopettanut kaiken työskentelyn kyseisen jäsenvaltion alueella, pysyy edelleen tämän lainsäädännön nojalla tiettyjen sosiaaliturvan alojen osalta pakollisesti vakuutettuna ainoastaan, jos hän edelleen asuu kyseisessä jäsenvaltiossa, vaikka hän pysyy tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan pakollisesti vakuutettuna sosiaaliturvan tiettyjen muiden alojen osalta, vaikka hänen asuinpaikkansa onkin toisessa jäsenvaltiossa, kun vapaaehtoisen vakuutuksen ehdot niiden alojen osalta, joilla pakollinen vakuutus on lakannut, ovat epäedullisempia kuin pakollisen vakuutuksen ehdot.
Tällaisessa lainsäädännössä asetetaan muualla kuin jäsenvaltiossa asuvat sosiaalivakuutuksen osalta epäedullisempaan asemaan kuin jäsenvaltiossa asuvat, ja näin ollen loukataan EY 39 artiklassa taattua vapaan liikkuvuuden periaatetta.
(ks. 44 ja 45 kohta sekä tuomiolauselma)