JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
M. POIARES MADURO
27 päivänä tammikuuta 2005 (1)
Asia C-478/03
Celtec Ltd
vastaan
John Astley,
Julie Owens
ja
Deborah Lynn Hawkes
(House of Lordsin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Yritysten luovutukset – Yksityistäminen – Luovutuspäivä – Työntekijöiden oikeudet – Ne luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta
1. House of Lords (Yhdistynyt kuningaskunta) tiedustelee yhteisöjen tuomioistuimelta työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY(2) soveltamisesta ammattikoulutuspalvelujen yksityistämiseen Walesissa, missä virkamiehiä siirrettiin ensin tilapäisesti kyseisistä palveluista vastanneita paikallisia työvoimatoimistoja seuranneeseen yksityisyritykseen, ennen kuin heidät palkattiin siihen. House of Lords kysyy tarkemmin ottaen ajankohtaa, jota pidetään luovutuspäivänä silloin, kun luovutus on monitahoinen toimenpide, joka toteutetaan useassa vaiheessa. Ennakkoratkaisupyyntö tarjoaa tilaisuuden tarkentaa tätä käsitettä, johon ei ole vielä keskitytty kansallisten tuomioistuinten kuitenkin lukuisissa tiedusteluissa direktiivin 77/187 soveltamisesta.
I Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
2. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus päätti vuonna 1989 käynnistetyssä hallintouudistuksessa, että nuorten ja työttömien koulutusohjelmista vastanneiden hallituksen rahoittamien ja virkamiesten hallinnoimien paikallistoimistojen tilalle perustettaisiin koulutus‑ ja yritystoiminnan neuvostoja (Training and Enterprise Councils, jäljempänä TEC). Tässä asteittaisessa yksityistämisessä TEC:t saivat käyttöönsä tilat Department of Employmentilta (työvoimaministeriöltä), ja ne saivat vapaan pääsyn tietojärjestelmiin ja tietokantoihin. Paikallistoimistojen henkilöstö siirrettiin tilapäisesti kolmen vuoden pituiseksi arvioidun käynnistymisvaiheen ajaksi TEC:ihin virkamiehinä siten, että koulutustoimia pystyttiin jatkamaan keskeytyksettä pätevällä henkilöstöllä, josta TEC:iden ei tarvinnut kantaa taloudellista vastuuta. Department of Employmentin palveluksessa olevat henkilöt jatkoivat aiemmin tekemäänsä työtä samoissa rakennuksissa kuin aiemminkin, mutta TEC:iden alaisuudessa. Secretary of State esitti TEC:iden Staffing Groupien (henkilöstöasioista vastaavien ryhmien) puheenjohtajille 16.12.1991 lähettämässään kirjeessä,(3) että TEC:istä pitäisi tulla kyseisten työntekijöiden työnantajia. Työntekijät saivat tilapäisen siirron kauden jälkeen päättää, vaihtavatko he työtä ottamalla vastaan toisen työpaikan Department of Employmentissa vai jatkavatko he työtään TEC:iden työntekijöinä. Department of Employment teki TEC:iden kanssa vuonna 1992 sopimuksen, jossa määriteltiin niiden kummankin velvoitteet niitä työntekijöitä kohtaan, joista oli tullut TEC:iden työntekijöitä ja joiden asema työntekijöinä oli siten muuttunut.(4) Tuolloin mainittiin kysymys vuonna 1981 annettujen Transfer of Undertakings (Protection of Employment) Regulations ‑nimisten säädösten (säädökset työsuhdeturvasta yritysten luovutusten yhteydessä) – joilla direktiivi 77/187 saatetaan osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusjärjestystä – mahdollisesta soveltamisesta, mutta kysymystä ei ratkaistu.
3. Yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia koskee Pohjois-Walesissa Wrexhamissa ja Bangorissa sijaitsevia toimistoja, jotka siirtyivät syyskuussa 1990 toimintansa aloittaneelle Newtecille. Newtecin seuraajaksi tuli vuonna 1997 toteutetun sulautumisen seurauksena Celtec Ltd (jäljempänä Celtec). Siirtomenettely, jolla turvattiin Newtecin hyväksi toteutettu yksityistämisen moitteeton sujuminen, koski 43:a virkamiestä. Noin kolme vuotta kestäneen ajanjakson jälkeen 18 virkamiestä päätti irtisanoutua julkishallinnosta ja ottaa vastaan työpaikan Newtecissä, muut päättivät vaihtaa työtä julkishallinnon sisällä, jäädä eläkkeelle tai irtisanoutua muista syistä.
4. John Astley aloitti työnteon julkishallinnossa 31.8.1973, Deborah Lynn Hawkes aloitti 4.11.1985 ja Julie Owens aloitti 21.4.1986. Heidät siirrettiin tilapäisesti Newteciin, kun Newtec perustettiin, ja heistä tuli Newtecin työntekijöitä heidän irtisanouduttuaan julkishallinnosta, siten että he tekivät katkeamatta samaa työtä. Julie Owens ja Deborah Lynn Hawkes palkattiin Newteciin 1.7.1993 ja John Astley 1.9.1993. Celtec irtisanoi Deborah Lynn Hawkesin vuonna 1998 eikä suostunut laskemaan hänen palvelusvuosiensa alkaneen siitä, kun hän aloitti työnteon julkishallinnossa. John Astley ja Julie Owens pelkäävät joutuvansa irtisanotuiksi. Kyseiset kolme työntekijää nostivat Employment Tribunal Abergelessa (Yhdistynyt kuningaskunta) (Abergelen työtuomioistuimessa) kanteen saadakseen vahvistuksen palvelusvuosilleen.
5. Vuonna 1996 säädetyn Employment Rights Actin (laki työntekijöiden oikeuksista) 1 §:n 3 momentin mukaan työnantajan on annettava työntekijälle työhönoton yhteydessä kirjallisesti tiedot muun muassa työsuhteen alkamispäivämäärästä sekä päivämäärästä, jona työntekijän jatkuva työskentelykausi on alkanut ottaen huomioon kauteen sisältyvät työt edellisen työnantajan palveluksessa. Jos työnantaja ei täytä tätä tiedotusvelvoitetta, työntekijä voi vuoden 1996 Employment Rights Actin 11 §:n 1 momentin nojalla saattaa asian Employment Tribunalin käsiteltäväksi. Työntekijän palvelusvuosien määräytyminen vaikuttaa hänelle mahdollisesti kuuluvaan taloudellisista syistä tapahtuvasta irtisanomisesta myönnettävään erorahaan.(5) Palvelusvuosilla tai jatkuvalla työsuhteella viitataan työhön samalla työnantajalla. Vuoden 1996 Employment Rights Actin 218 §:n 2 momentissa säädetään kuitenkin yrityksen luovutuksen osalta, ettei luovutus keskeytä työskentelykautta, eli työskentelykausi luovuttajalla lasketaan työskentelykaudeksi luovutuksensaajalla. John Astley, Julie Owens ja Deborah Lynn Hawkes pyysivät Employment Tribunalia toteamaan, että he olivat olleet jatkuvassa työsuhteessa siitä lähtien, kun he aloittivat työnteon julkishallinnossa, sillä heidän työsopimuksensa oli siirretty ensin Newtecille ja sen jälkeen Celtecille. Siitä, että työsopimukset siirtyivät Celtecin syntymiseen johtaneessa sulautumisessa Newteciltä Celtecille, ei ole epäselvyyttä. Kiistanalaista on sen sijaan se, siirtyivätkö työsopimukset Department of Employmentilta Newtecille.
6. Employment Tribunal, jonka käsiteltäväksi riita-asia saatettiin, katsoi 22.12.1999 tekemässään päätöksessä, että tapauksessa toteutettu yksityistäminen on direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yrityksen luovutus. Se totesi näin ollen, että vuoden 1996 Employment Rights Actin 218 §:ää on sovellettava ja että kantajat olivat olleet jatkuvassa työsuhteessa siitä lähtien, kun he aloittivat työnteon julkishallinnossa.
7. On syytä muistuttaa, että direktiivin 77/187 – joka on annettu EY:n perustamissopimuksen 100 artiklan (josta on tullut EY 94 artikla) perusteella – tarkoituksena on sen johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan ”huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu”. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan sitä ”sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta”. Direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään työntekijöiden oikeuksien turvasta luovutuksen yhteydessä seuraavaa: ”Ne luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet, jotka johtuvat 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen vuoksi luovutuksensaajalle.”
8. Employment Tribunalin päätöksestä valitettiin Employment Appeal Tribunaliin (Yhdistynyt kuningaskunta). Jälkimmäinen vahvisti 5.10.2001 antamassaan tuomiossa, että kyseessä oli direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yrityksen luovutus. Lisäksi se tarkensi, että direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna luovutuspäivänä oli pidettävä ajankohtaa, jona luovutuksensaaja sai liikkeen haltuunsa ja yksinomaiseen määräysvaltaansa. Employment Appeal Tribunal totesi, että tarkasteltavana olevassa tapauksessa luovutus tapahtui syyskuussa 1990, jolloin Newtec aloitti toimintansa. Näin ollen virkamiehet, jotka oli alun perin siirretty tilapäisesti Newteciin, eivät voineet väittää, että heidän oikeutensa olisi siirretty vuonna 1993, eli kolme vuotta luovutuksen jälkeen.
9. Court of Appeal (England & Wales) (Yhdistynyt kuningaskunta) otti 19.7.2002 antamassaan tuomiossa kantaa tähän samaan riita-asiaan. Monet sen toteamuksista ovat merkityksellisiä perustelun jatkon kannalta. Court of Appeal tarkensi, että Department of Employmentin virkamiesten pätevyys oli osa Newtecille siirrettyä yksikköä, koska Newtec hyötyi siitä koko sinä ajanjaksona, jona virkamiehet olivat tilapäisesti siirrettyinä. Court of Appealin mukaan direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luovutuspäivään (”luovutuksen tapahtuessa”) sisältyy mahdollisuus siitä, että yrityksen luovutus jatkuu usean vuoden ajan. Court of Appeal kumosi näin ollen Employment Appeal Tribunalin päätöksen.
10. Celtec teki House of Lordsiin valituksen Court of Appealin antamasta tuomiosta. House of Lords esitti kyseisen valituksen rajoissa yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:
”1) Onko ilmaisua ’ne luovuttajan oikeudet ja velvollisuudet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta’ työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevasta jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tulkittava siten, että on olemassa tietty ajankohta, jolloin liikkeen tai liiketoiminnan osan luovutusta on pidettävä loppuun saatettuna ja jolloin oikeuksien ja velvollisuuksien siirtyminen 3 artiklan 1 kohdan mukaan on tapahtunut?
2) Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä, kuinka kyseinen ajankohta määritellään?
3) Mikäli vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kieltävä, kuinka 3 artiklan 1 kohdan sanamuotoa ’luovutuksen tapahtuessa’ on tulkittava?”
11. Edellä esitetyt kolme kysymystä koskevat direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutusajankohdan – ilmaisun ”luovutuksen tapahtuessa” – tulkintaa. Niihin onkin mielestäni syytä vastata yhteisesti.
12. Valituksen vastapuolet, eli John Astley, Julie Owens ja Deborah Lynn Hawkes, sekä komissio ovat esittäneet yhteisöjen tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia kirjallisen menettelyn aikana. Samat osapuolet esittivät suulliset lausumat 2.12.2004 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
13. Tarkennan ensin tapahtuneen luovutuksen sisältöä samoin kuin edellytyksiä, joilla se kuuluu direktiivin 77/187 soveltamisalaan (II), sen jälkeen käsittelen direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutusajankohdan tulkintaa (III) ja lopuksi päättelen tulkinnan seuraukset käsiteltävänä olevan asian kannalta.
II Tapahtuneen luovutuksen analyysi
14. Aluksi on syytä tarkastella kahta näkökohtaa: yksityistämisen kuulumista direktiivin 77/187 soveltamisalaan (A) ja yksityistämisen yhteydessä luovutetun yksikön määritelmää (B).
A Ammattikoulutustoiminnan yksityistämisen kuuluminen direktiivin 77/187 soveltamisalaan
15. Direktiivillä 77/187 säädellään useita yrityksen luovutuksen näkökohtia. Direktiivi laadittiin alun perin suojaamaan työntekijöitä, joiden työnantaja vaihtui hankinta‑ tai rakenneuudistustoimen seurauksena, mutta yhteisöjen tuomioistuin on lukenut sen soveltamisalaan myös ulkoistamistoimet,(6) aliurakointitoimet,(7) yksityistämistoimet(8) tai yritysten luovutukset valtiolle.(9) Kunnan hallinnollisten tehtävien luovuttaminen kuntayhtymälle on kuitenkin jätetty direktiivin 77/187 aineellisen soveltamisalan ulkopuolelle.(10) Direktiivin soveltamisen perusteena on, että luovutettu yksikkö harjoittaa taloudellista toimintaa. Tämä direktiivin 77/187 aineellisen soveltamisalan rajoitus on vahvistettu direktiivin 98/50 1 artiklassa, jossa säädetään seuraavaa: ”Tätä direktiiviä sovelletaan taloudellista toimintaa harjoittaviin julkisiin tai yksityisiin yrityksiin riippumatta siitä, tavoittelevatko ne voittoa. Tässä direktiivissä tarkoitettuna luovuttamisena ei pidetä hallintoviranomaisten uudelleenorganisointia eikä hallinnollisten tehtävien siirtoa hallintoviranomaiselta toiselle.” Tarkasteltavana olevassa tapauksessa ei ole epäselvyyttä ammattikoulutustoiminnan luonteesta taloudellisena toimintana, joten toiminnan yksityistämistä voidaan pitää direktiivissä 77/187 tarkoitettuna luovutuksena.
16. Yhteisöjen tuomioistuin on tarkastellut direktiivin 77/187 henkilöllistä soveltamisalaa ja todennut toistuvasti, että vain kansallisen lainsäädännön mukaiset työntekijät voivat vedota direktiivissä säädettyyn suojaan.(11) Viittaus kansalliseen lainsäädäntöön kodifioitiin direktiivillä 98/50, jonka mukaan ”työntekijällä” tarkoitetaan ”henkilöä, jonka aseman työntekijänä asianomaisessa jäsenvaltiossa turvaa kansallinen palvelusuhdelainsäädäntö”.
17. On kuitenkin valitettavaa, ettei yhteisön sosiaalioikeudessa ole määritelty työntekijän käsitettä.(12) Vaikka yhteisöjen tuomioistuin onkin ollut valmis tulkitsemaan EY 39 artiklan mukaista työntekijän käsitettä laajasti,(13) se on aina katsonut, että direktiivissä 77/187 toteutetaan vain osittainen yhdenmukaistaminen eikä siinä anneta yhtenäistä määritelmää työntekijän käsitteelle tai työsopimuksesta johtuville oikeuksille.(14) Vaikka tässä direktiivissä toteutetaan vain osittainen yhdenmukaistaminen,(15) viittauksella kansalliseen lainsäädäntöön työntekijän määritelmän osalta on erityisen merkittävät seuraukset julkishallinnon palveluksessa oleville. Jos heillä nimittäin on sellainen julkisoikeudellinen asema, jonka perusteella heitä ei määritellä kansallisessa lainsäädännössä työntekijöiksi, heidät voidaan siirtää yksityisoikeudelliseen yhtiöön ilman, että heillä olisi samaa suojaa kuin samassa tilanteessa olevilla yksityissektorin työntekijöillä.(16) Viittaus kansalliseen lainsäädäntöön työntekijän käsitteen määritelmän osalta johtaa siihen, että samankaltaisia tilanteita käsitellään eri tavoin yksinomaan sen työsuhteen luonnehdinnan takia, joka yhdistää virkamiehet työnantajaansa. Näin ollen samankaltaisia toimintoja koskeviin yksityistämisiin sovelletaan tai jätetään soveltamatta direktiiviä 77/187 asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaan. Tällainen tulos ei vaikuta perustellulta direktiivin tavoitteita vasten. Julkisoikeudellisten ja yksityisoikeudellisten yksiköiden välisen eron osalta olisi sitä vastoin enemmän yhteisön oikeuden neutraalisuusperiaatteen mukaista, että direktiivin 77/187 pakottavia sääntöjä sovellettaisiin kaikkiin taloudellisen toiminnan luovutuksiin.(17)
18. Vaikka yhteisöjen tuomioistuin ei pitäisikään selvänä sitä, että direktiiviä 77/187 on sovellettava kaikkeen taloudelliseen toimintaan, vaikuttaisi siltä, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettu yksityistäminen, joka on käsiteltävänä olevan asian kohteena, kuuluu joka tapauksessa direktiivin soveltamisalaan. Asiassa Beckmann, joka koski luovutusta julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille, eli kyseisessä tapauksessa National Health Servicen (julkinen terveydenhuoltojärjestelmä) luovutusta yksityiselle Dynamco Whicheloe Macfarlane ‑nimiselle yhtiölle, antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin pani merkille osapuolten ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulkinnan, jossa todetaan, että ”vaikka NHS on osa julkishallintoa, sen työntekijöihin sovelletaan kansallista työlainsäädäntöä ja näiden työntekijöiden hyväksi voidaan näin ollen soveltaa direktiivin säännöksiä”.(18) Tarkasteltavana olevassa tapauksessa osapuolet ovat myös yksimielisiä siitä, että Department of Employmentin virkamiehet voidaan rinnastaa ”työntekijöihin”, joihin sellaisenaan sovelletaan direktiiviä 77/187. Näin ollen ei ole mitään syytä olla soveltamatta mainittua direktiiviä käsiteltävänä olevassa asiassa.
B Luovutettu yksikkö
19. House of Lordsin luovutuspäivää koskevan ennakkoratkaisupyynnön kautta pitäisi pystyä määrittelemään, suojaavatko direktiivin 77/187 säännökset vastaajia. Ennen tämän seikan ratkaisemista on mielestäni välttämätöntä määritellä Department of Employmentilta Newtecille tapahtuneen luovutuksen sisältö.
20. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen määritteleminen, onko direktiivissä 77/187 tarkoitettu luovutus tapahtunut, edellyttää, että analysoidaan ”kaikkia kyseistä toimenpidettä kuvaavia tosiseikkoja”.(19) Tarkasteltavia seikkoja ovat yhteisöjen tuomioistuimen mukaan muun muassa se, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liikkeestä on kyse, se, onko rakennuksia, irtaimistoa tai muuta sellaista aineellista omaisuutta luovutettu, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, se, onko uusi työnantaja ottanut olennaisen osan henkilöstöä palvelukseensa ja onko asiakaskunta siirtynyt, se, miten samankaltaista harjoitettu toiminta on ollut ennen luovutusta ja sen jälkeen, ja tämän toiminnan mahdollisen keskeytymisen kesto.(20) Se, kuinka paljon painoarvoa kansallinen tuomioistuin antaa kullekin keskeiselle seikalle, vaihtelee sen mukaan, minkälaisesta toiminnasta on kyse.(21)
21. Yhteisöjen tuomioistuin totesikin, että ”tietyillä työvoimavaltaisilla toimialoilla yhteisen toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmä voi muodostaa taloudellisen kokonaisuuden”.(22) Sellaisella alalla, jolla toiminta edellyttää huomattavaa kalustoa ja laitteita – kuten säännöllisen julkisen linja-autoliikenteen alalla – se, ettei tällaista omaisuutta ole merkittävässä määrin siirtynyt, merkitsee, ettei kokonaisuuden voida katsoa säilyttävän identiteettiään.(23)
22. Employment Tribunal määritteli 22.12.1999 tekemänsä päätöksen 11 kohdassa luovutetun yksikön olevan ”valtion rahoittama yli 16‑vuotiaille nuorille suunnattu koulutus‑ ja yritystoiminnan hallinto Englannissa ja Walesissa, sisältäen tietojärjestelmät ja tietokannat, jonkin verran henkilökuntaa sekä joitakin tiloja”.(24) Määritelmä on jätetty laajaksi, koska tämän kolmen kantajan tapauksen halutaan toimivan mallina kaikille muille virkamiehille, joiden tilanne on muuttunut yksityistämisen seurauksena. Employment Tribunal totesi myös päätöksensä 12 kohdassa, että ammattikoulutustoiminta oli työvoimavaltaista. Court of Appeal vahvisti, että ensin tilapäisesti siirretyn ja sitten työhön otetun henkilöstön pätevyys oli osa Newtecille luovutettua yksikköä. Toteutettuun luovutukseen on siis osoitettu sisältyneen sekä omaisuutta että työntekijöiden pätevyyttä. Seuraavaksi määrittelen ajankohdan, jona kyseinen luovutus on tapahtunut.
III Direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutusajankohdan tulkinta
23. House of Lords tiedustelee yhteisöjen tuomioistuimelta direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutusajankohdan tulkintaa. Kysymykseen sisältyy kaksi näkökohtaa: ensinnäkin se, onko luovutuspäivä jokin täsmällinen ajankohta vai jatkuva ajanjakso, ja toiseksi se, onko luovutuspäivä yksi ainoa päivämäärä. Sen jälkeen, kun kysymyksen vaikutukset on tuotu esiin (A), on syytä pohtia menetelmää, jolla ajankohta määritellään, erityisesti monitahoisen luovutustoimenpiteen yhteydessä (B).
A Luovutusajankohdan tehtävä direktiivissä 77/187
24. Luovutuspäivää käsitellään vain direktiivin 77/187 3 artiklassa. Tarkastelen ensin luovutusajankohdan käsitteen asemaa direktiivin rakenteessa, ja tarkennan sen jälkeen ne tulkintaan liittyvät seikat, jotka yhteisöjen tuomioistuin on tuonut esiin tämän käsitteen osalta.
1. Luovutusajankohdan tehtävä direktiivin yleisessä rakenteessa
25. Direktiivin 77/187 tavoitteena on turvata työntekijöiden oikeudet luovutuksen yhteydessä. Tätä varten on vahvistettu useita mekanismeja. Ne käynnistyvät silloin, kun direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen luovutuksen edellytykset täyttyvät. Kyseiseen artiklaan pohjautuvan tarkastelun kautta voidaan määritellä luovutuksen sisältö. Täten yksilöidään luovutettuun yritykseen kuuluvat työntekijät.(25)
26. Luovutukseksi luonnehtimisen ensimmäisestä seurauksesta säädetään direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa, ja se koskee työntekijöiden työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvien oikeuksien turvaamista.
27. Mainitussa direktiivissä ei säädetä yksinomaan, että yksikön työsopimukset säilytetään ilman eri toimenpiteitä voimassa yrityksen luovutuksen yhteydessä. Siinä säädetään lisäksi, että henkilöstön edustajille on ilmoitettava luovutuksesta. Direktiivin 77/187 6 artiklan 1 kohdassa vaaditaan, että luovuttajan on annettava työntekijöiden edustajille ”hyvissä ajoin ennen luovutuksen toteuttamista” luovutusta koskevat tiedot. Direktiivillä 98/50 tehtyjen muutosten myötä ”luovutuksen ajankohta tai ehdotettu ajankohta” kuuluu yksiselitteisesti niihin tietoihin, jotka on välitettävä.
28. Edellä mainitun säännöksen tavoitteena on varmistaa, että työntekijöiden edustajat pystyvät reagoimaan luovutukseen liittyvään rakenneuudistukseen. Jos luovutus sovitaan toteutettavaksi useassa vaiheessa, luovutuksesta on ilmoitettava henkilöstön edustajille hyvissä ajoin, eli ennen luovutuksen ensimmäistä vaihetta, jotta siitä olisi hyötyä. Jotta nämä edustajat voisivat reagoida suunniteltuun luovutukseen, annettaviin tietoihin on sisällyttävä kuvaus suunnitelluista vaiheista.(26)
29. Direktiivin 77/187 tarjoaman suojan kolmas pilari on direktiivin 4 artiklassa. Jos luovutus johtaa irtisanomiseen, työnantajan katsotaan olevan vastuussa siitä. Täten kaikenlainen poikkeaminen mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetystä työsopimuksista johtuvien oikeuksien turvaamisesta on rangaistavaa. Tämän artiklan soveltamiseen ei vaikuta se, tapahtuuko luovutus yhdessä vai useassa vaiheessa, vaan määräävänä tekijänä on irtisanomisen ja luovutuksen välillä todettu yhteys.
2. Luovutusajankohdan käsitteen tulkinta oikeuskäytännössä
30. Yhteisöjen tuomioistuin on tarkentanut useissa tuomioissa direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
31. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan luovutetun yrityksen työnantajan vaihtuminen määräytyy luovutusajankohdan perusteella. Luovutuspäivä määrittelee ajankohdan, jona työsopimuksista johtuvat velvoitteet siirtyvät luovuttajalta luovutuksensaajalla. Näin ollen 14.2.1977 annetun direktiivin 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että luovutuksen jälkeen ja yksinomaan luovutuksen perusteella luovuttaja vapautuu työsopimuksesta tai työsuhteesta sille aiheutuvista velvoitteista.(27) Työsopimuksista työnantajalle johtuvat velvoitteet kuuluvat luovuttajalle ennen luovutusta, mutta luovutuksen jälkeen ne siirtyvät luovutuksensaajalle. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, että luovutus tapahtuu useassa vaiheessa. On kuitenkin vahvistettu, että luovutetun yrityksen työsopimukset siirtyvät luovutuksen jälkeen luovutuksensaajalle.
32. Luovutusajankohdalla on merkitystä myös määriteltäessä direktiivillä 77/187 työnantajalle asetettujen velvoitteiden ajallista kestoa. Tästä on esimerkkinä asiassa Ny Mølle Kro annettu tuomio.(28) Ny Mølle Kro ‑ravintolaan toukokuussa 1983 tarjoilijaksi palkattu Ketty Hansen vaati, että häneen sovellettaisiin kollektiivista sopimusta, jota luovuttaja, aiempi vuokralainen oli sitoutunut noudattamaan. Ketty Hansen oli kuitenkin palkattu vasta luovutuksen jälkeen, joten hän ei voinut vedota luovutusta ennen voimassa olleisiin työehtoihin. Yhteisöjen tuomioistuin toteaakin, että ”direktiivin 3 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on taata ainoastaan, että luovutuksensaaja noudattaa kollektiivisen sopimuksen määräyksiä tai ehtoja suhteessa niihin työntekijöihin, jotka olivat yrityksen palveluksessa jo luovutuksen tapahtuessa, eikä siis suhteessa työntekijöihin, jotka on otettu palvelukseen kyseisen päivän jälkeen”.(29)
33. Asiassa Wendelboe ym.(30) annetussa tuomiossa päädyttiin samansuuntaiseen ratkaisuun, vaikka tosiseikat olivat erilaiset. Konkurssin partaalla ollut LJ Music ApS ‑yhtiö irtisanoi Knud Wendelboen, Ib Jensenin ja Joern Holst Jeppesenin 18.1.1980. Yhtiö julistettiin konkurssiin 4.3.1980, minkä jälkeen sen toimintaa jatkoi ApS SPKR ‑yhtiö, jolla oli maaliskuun 1980 lopulla tehdyn sopimuksen nojalla oikeus käyttää sen laitteita konkurssiin julistamisen jälkeen. ApS SPKR ‑yhtiö palkkasi Knud Wendelboen, Ib Jensenin ja Joern Holst Jeppesenin uudelleen 6.3.1980 ottamatta huomioon heidän aiempia palvelusvuosiaan. Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyssä tulkintaa koskeneessa kysymyksessä tiedusteltiin, koskiko työehtojen säilyttäminen luovutuksen yhteydessä työntekijöitä, jotka eivät olleet yrityksen työntekijöitä luovutuksen aikaan. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen kielteisesti. Tästä seuraa direktiivin 77/187 4 artiklan mukaisesti, ettei työntekijöiden, jotka oli irtisanottu ennen luovutusta, työsuhdetta voida palauttaa luovutuksen perusteella, mikäli irtisanominen ei ole liittynyt luovutukseen. On syytä korostaa, etteivät kyseiset kolme työntekijää olleet työssä irtisanomisen päivämäärän, 18.1.1980, ja uudelleen palkkaamisen päivämäärän, 6.3.1980, välisenä aikana.
34. Oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta, että direktiivin 77/187 soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan työsopimukset, jotka ovat voimassa luovutuspäivänä, eivätkä mitkään muut. Luovutuspäivä rajoittaa näin ollen työnantajien velvoitteita. Työnantajien on turvattava ainoastaan niiden työntekijöiden oikeudet, jotka ovat palkattuina luovutuksen aikaan. Direktiiviin 77/187 eivät voi vedota sen enempää työntekijät, jotka on palkattu luovutuksen jälkeen, kuin nekään, jotka on irtisanottu ennen luovutusta syystä, joka ei liity luovutukseen.
35. Yhteisöjen tuomioistuin on luonnehtinut direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa mainittua luovutuspäivää pakottavaksi. Asiassa Rotsart de Hertaing(31) ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyi, siirtyykö henkilökunta yrityksen luovutushetkellä vai voidaanko sen siirtyminen vahvistaa luovuttajan tai luovutuksensaajan valinnan mukaan myöhemmäksi ajankohdaksi. Kyseisessä tapauksessa työnantaja oli irtisanonut Claude Rotsart de Hertaingin sen jälkeen, kun Benoidtin ja IGC Housing Servicen välinen luovutus oli toteutunut. Kysymys koski sitä, saattoiko luovuttaja Benoidt pysyä hänen työnantajanaan yrityksen luovutuksen toteuduttua. Yhteisöjen tuomioistuin totesi direktiivin 77/187 työntekijöille tarjoaman suojan pakottavan luonteen pohjalta, että ”työsopimusten ja työsuhteiden siirtyminen tapahtuu direktiivin 3 artiklan 1 kohdan perusteella yrityksen luovutuspäivänä eikä sitä voida siirtää toiseen päivään luovuttajan tai luovutuksensaajan vaatimuksesta”.(32) Tuomion sisältöä on syytä tarkentaa kahdelta osin. Ensinnäkin luovutus toteutettiin luovuttajan ja luovutuksensaajan välisellä sopimuksella. Se oli siis yksinkertainen, kerralla toteutettu ja täsmällisesti päivätty. Luovutuspäivää ei ole yhtä helppoa määritellä silloin, kun yrityksen luovutus ja työsuhteiden siirto eivät tapahdu samanaikaisesti. Toiseksi yhteisöjen tuomioistuin luonnehtii direktiivin 77/187 säännöksiä pakottaviksi, jotta osapuolet eivät voisi poiketa niistä heikentääkseen luovutettavan yrityksen työntekijöille taattua turvaa.(33) Jos vaaraa tästä ei ole, yhteisöjen tuomioistuin kunnioittaa sopimusvapautta ja hyväksyy esimerkiksi sen, että työntekijä vastustaa työsopimuksensa siirtoa.(34)
36. Direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa luovutusajankohdalle annettu merkitys, sellaisena kuin se on oikeuskäytännössä tulkittuna, ei siis edellytä, että ajankohta olisi yksi ainoa ja täsmällinen päivämäärä, jos luovutus tapahtuu useassa vaiheessa.
B Luovutusajankohdan määritteleminen monitahoisen luovutustoimenpiteen yhteydessä
37. Toimenpiteiden sarjana toteutettua luovutusta, jossa luovutuksesta tehtävän päätöksen ja sen toteuttamisen eri vaiheiden välillä on viive, voidaan luonnehtia monitahoiseksi luovutustoimenpiteeksi. Selvitän sen vaikutukset, että luovutus on monitahoinen toimenpide, esittämällä ensin, miten yhteisöjen tuomioistuin analysoi tällaisia luovutuksia. Kyseisen oikeuskäytännön pohjalta esittelen osapuolten tulkinnat direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdasta, ennen kuin ehdotan toisenlaista tulkintaa, joka on mielestäni tehtävä tässä tapauksessa.
1. Monitahoisiin luovutustoimenpiteisiin liittyvä oikeuskäytäntö
38. Monitahoiset luovutustoimenpiteet on sisällytetty asteittain direktiivin 77/187 soveltamisalaan. Taustalla on yhteisöjen tuomioistuimen laaja tulkinta direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdasta, jossa viitataan ”sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta” tapahtuvaan luovutukseen. Tämän edellytyksen ei ole oikeuskäytännössä katsottu vaativan välitöntä sopimussuhdetta luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä. Päinvastoin ”direktiiviä [77/187] voidaan soveltaa kaikissa mahdollisissa tapauksissa, joissa sopimuksen perusteella vaihtuu yrityksen toiminnasta vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle kuuluvat työnantajan velvollisuudet yrityksen työntekijöitä kohtaan”.(35) Yhteisöjen tuomioistuin on siis nimenomaisesti todennut, että luovutus voi tapahtua kahdessa vaiheessa, kolmannen osapuolen – kuten omistajan tai vuokranantajan – välityksellä.(36) Myöskään se, että luovutuksen käynnistää hallintotoimi, ei rajoita sitä, että direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdassa säädetty edellytys on täytettävä.(37)
39. Jos luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä ei ole suoraa yhteyttä, luovutus tapahtuu useassa vaiheessa siten, että luovutetun yksikön toiminta saattaa toisinaan keskeytyä. Voi myös käydä niin, ettei omaisuutta siirretä samanaikaisesti työsopimusten kanssa. Tällaisissa tapauksissa yhteisöjen tuomioistuin ei ole katsonut, että ajallisella viiveellä olisi vaikutusta luovutuksen luonnehdintaan.
40. Julkisasiamies Cosmas katsoi yhdistetyissä asioissa Hernández Vidal ja Hidalgo ym. antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että ”yhden sopimuksen päättymisen ja toisen yrittäjän kanssa tehdyn uuden sopimuksen täytyy olla ajallisesti lähellä toisiaan”,(38) jotta jälkimmäinen merkitsisi direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua luovutusta. Yhteisöjen tuomioistuin ei vahvistanut tätä perustetta muodollisesti, mutta se piti kuitenkin merkityksellisenä sitä, ”kuinka pitkän ajan tämä liiketoiminta mahdollisesti on ollut keskeytyneenä” määriteltäessä luovutuksen tapahtumista.(39)
41. Tapauksessa, jossa luovutus tapahtui sesonkitauon aikana ja jossa siten oli viive omaisuuden luovutuksen ja työsopimusten voimaantulon välillä, yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että työsopimukset oli siirretty. Asiassa Ny Mølle Kro annetussa tuomiossa todetaankin, ettei sesonkiluonteesta johtuva toiminnan keskeytyminen ”yleensä merkitse sitä, että yrityksen olemassaolo taloudellisena kokonaisuutena olisi lakannut”.(40)
42. Myöskään toiminnan käynnistymisen ja työntekijöiden uudelleenpalkkauksen välinen viive ei sulje pois luovutuksen tapahtumista. Asiassa Allen ym. eräs yhtiö oli antanut saamansa louhintaurakan aliurakaksi toiselle samaan konserniin kuuluneelle yhtiölle. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että oli tapahtunut luovutus konsernin tytäryhtiöltä toiselle. Sillä, ”etteivät ACC:n työntekijät siirtyneet AMS:n palvelukseen sinä hetkenä, jolloin sopimukset alkoivat tai päättyivät”, ei ole merkitystä, koska ”yrityksen luovutus on monitahoinen oikeudellinen ja konkreettinen toimenpide, jonka toteuttaminen saattaa viedä aikaa”.(41) Samassa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli sitä seikkaa, että työntekijät työskentelivät luovutuksen alkuaikoina erotuksetta sekä luovuttajalle että luovutuksensaajalle. Tämäkään seikka ei tarkoita, ettei kyseessä olisi voinut olla liikkeen luovutus.(42)
43. Yhteisöjen tuomioistuin on joissakin muissakin tapauksissa todennut, että luovutus on tapahtunut, vaikka sen toteutuksen eri vaiheiden välillä on ollut viiveitä.(43) Kaikissa näissä tapauksissa yhteisöjen tuomioistuimen analyysi on sekä objektiivinen että pragmaattinen. Siihen eivät vaikuta sen enempää osapuolten aikeet kuin luovutuksen eri vaiheiden täydellinen samanaikaisuuskaan. Yhteisöjen tuomioistuin ei ota huomioon sitä, eikä toimenpide ole ajallisesti yhtenäinen, hahmottaessaan luovutettua yksikköä. Yhteisöjen tuomioistuimen ohjenuorana on luovutuksen toteutustavoista riippumatta direktiivin 77/187 työntekijöiden turvaamista koskeva tavoite.(44) Yhteisöjen tuomioistuin ei siis edellytä, että luovutus tapahtuisi yhtenä täsmällisesti määriteltynä päivänä, kun se hahmottaa sen, mikä on luovutettu yksikkö. Luovutustoimenpiteen monitahoisuus vaikuttaa kuitenkin väistämättä direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutusajankohdan tulkintaan.
2. Osapuolten esittämien luovutusajankohdan käsitteen tulkintojen hylkääminen
a) Täsmällisen ja yhden ainoan ajankohdan määritteleminen objektiivisella perusteella
44. Yhteisöjen tuomioistuimelle ehdotetaan ensiksi, että luovutusajankohdaksi määriteltäisiin yksi ainoa ajankohta, joka vastaa hetkeä, jona luovutuksensaaja saa luovutetun yrityksen haltuunsa ja tosiasialliseen määräysvaltaansa. Tätä kantaa puoltaa Employment Appeal Tribunal 5.10.2001 antamassaan tuomiossa samoin kuin Celtec. Jälkimmäisen mukaan tällainen tulkinta on tehtävä useasta syystä. Se olisi ensinnäkin direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdan kirjaimellisen tulkinnan mukainen. Tulkintaa tukee sen mukaan myös tarve taata niiden osapuolten, joita luovutus koskee, oikeusvarmuus.
45. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Celtecin esittämän tulkinnan mukainen luovutuspäivä olisi syyskuu 1990. Kantajina olevat työntekijät olisivat siis voineet vedota työsopimuksistaan johtuvien oikeuksiensa turvaamiseen tuona ajankohtana. Celtecin mukaan Department of Employmentin palveluksessa olevat henkilöt olisivat kuitenkin implisiittisesti vastustaneet työsopimustensa siirtoa. Heidän päätöksensä hyväksyä se, että heidät siirrettiin tilapäisesti TEC:ihin samalla, kun he pysyivät Department of Employmentin palveluksessa, tulisi analysoida siten, että he vastustivat työsopimustensa siirtoa TEC:ihin.
46. Tällaista analyysia ei voida hyväksyä, sillä Celtec myönsi suullisessa käsittelyssä, ettei Department of Employmentin palveluksessa oleville henkilöille ehdotettu syyskuussa 1990 työsopimuksen tekemistä TEC:iden kanssa. Joka tapauksessa sen hyväksyminen, että henkilöstö voisi sanattomasti vastustaa työsopimusten siirtoa, olisi vastoin direktiivin 77/187 henkeä, sillä direktiivissä päinvastoin säädetään, että työsopimukset siirretään ilman eri toimenpiteitä yrityksen luovutuksen seurauksena.
47. Jos Celtecin esittämä tulkinta direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta luovutusajankohdasta hyväksyttäisiin, olisi katsottava, että Department of Employmentin työntekijöiden työsopimukset olisi siirretty TEC:ihin syyskuusta 1990 lähtien. Yleisesti katsoen tämä tulkinta tarkoittaisi, että työsopimukset siirrettäisiin ilman eri toimenpiteitä yhtenä ainoana päivämääränä, elleivät työntekijät ilmoittaisi vastustavansa sitä.
48. Tällainen tulkinta tekisi lisäksi mahdottomaksi sellaisen asteittaisen yksityistämisen, joka toteutettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sillä se estäisi työntekijöiden tilapäisen siirron, ja TEC:istä olisi tullut työntekijöiden työnantaja jo syyskuussa 1990. Valtio ei näin ollen voisi jäsentää uudelleenjärjestelyä siten, että siihen sisältyisi käynnistysvaihe, jonka aikana yksikkö, joka jatkaa tiettyjä valtion toimintoja, ei ole vielä itsenäinen vaan saa – kuten tarkasteltavana olevassa tapauksessa – käyttöönsä työntekijöitä, joiden palkanmaksusta se ei vastaa. Käytännössä tämä estäisi tarkasteltavana olevan tapauksen kaltaiset monitahoiset toimenpiteet silloinkin, kun työsopimusten siirrossa tapahtuva ajallinen viive ei heikentäisi työntekijöiden oikeuksia ja työntekijät hyväksyisivät sen. Tällainen tulos olisi ristiriidassa kaikkien luovutuksen osapuolien sopimusvapauden kanssa ja pakottaisi siirtämään työntekijöiden pätevyydet ja työsopimukset samanaikaisesti. Vaatimus olisi lisäksi vaikea sovittaa yhteen tämän ratkaisuehdotuksen 38–42 kohdassa mainitun monitahoisia luovutustoimenpiteitä koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.
49. Celtec väittää toiseksi, että luovutuksen yhden ainoan ja täsmällisen ajankohdan määrittämistä koskevan selkeän ja objektiivisen perusteen puuttuessa perättäisillä työnantajilla ei ole keinoa tietää, milloin niiden velvoitteet luovutetun yksikön työntekijöitä kohtaan tulevat voimaan tai lakkaavat.
50. Oikeusvarmuuden turvaaminen ei mielestäni edellytä yhden ainoan ja täsmällisen luovutusajankohdan määrittelemistä. Kuten vastaajien edustaja totesi suullisessa käsittelyssä, ei ole mitään epäilystä siitä, että työsopimus siirretään tiettynä päivänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yrityksen luovutuksen pitäisi tapahtua tarkoin määriteltynä päivänä. Oikeusvarmuus on täydellisesti taattu, kun yrityksen luovutus on todettu, sillä työntekijät saavat tuolloin varmuuden siitä, että heidän työsopimuksistaan johtuvat oikeudet turvataan direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdan nojalla.
51. Vaikka luovutuspäivää pidettäisiinkin hetkenä, jona luovutuksensaaja saa määräysvallan luovutetussa yrityksessä, monissa tapauksissa olisi vaikeaa, ellei mahdotonta, määritellä varmuudella tällaista päivämäärää, sillä ”tosiasiallisen määräysvallan” käsite jättää laajan tulkintavaran.
52. Kuten komissio on huomautuksissaan korostanut, myös muun objektiivisen perusteen – kuten tietyn siirrettyjen työsopimusten määrän – käyttäminen luovutusajankohdan määrittelemiseen vaikuttaa arveluttavalta. Tämä johtaisi siihen, että luotaisiin keinotekoinen erotus niiden sopimusten välille, jotka olisi siirretty ennen kynnysmäärän täyttymistä ja jotka turvattaisiin direktiivin 77/187 nojalla, ja niiden sopimusten välille, jotka olisi siirretty näin määritellyn päivämäärän jälkeen ja joiden ei katsottaisi liittyvän luovutukseen.
53. Celtecin esittämää tulkintaa ei mielestäni voida näin ollen hyväksyä.
b) Tapauskohtaisen ratkaisun kehittäminen poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella
54. Komissio noudatti yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa hieman erilaista lähestymistapaa.(45) Se katsoo, että vaikka luovutuspäivä vastaakin periaatteessa yhtä ainoaa ja täsmällistä ajankohtaa, tarkasteltavana olevan tapauksen poikkeukselliset olosuhteet huomioon ottaen pitäisi todeta, että luovutus tulee kunkin työntekijän osalta voimaan vasta silloin, kun Newtecistä tulee hänen työnantajansa. Täten luovutuspäivä säilyisi periaatteessa täsmällisenä ajankohtana, mutta se ei olisi tarkasteltavana olevassa tapauksessa yhtenäinen, koska se määriteltäisiin yksilöllisesti kullekin työntekijälle sen päivämäärän perusteella, jona hänestä on tullut Newtecin työntekijä.
55. Celtec vastustaa tätä lähestymistapaa perustellusti siitä syystä, että sillä luodaan poikkeus direktiiviin 77/187, vaikka vain lainsäätäjällä on toimivalta sellaiseen.
56. Tällainen poikkeus olisi lisäksi mielestäni hankala panna täytäntöön, koska komissio ei tarkenna niitä luovutuksen ominaispiirteitä, joita se pitää poikkeuksellisina. On vielä syytä lisätä, että poikkeuksellisten olosuhteiden käsite on väistämättä epämääräinen ja edellyttää tapauskohtaista arviointia, mikä heikentää oikeusvarmuutta.
57. Edellä esitettyjen näkökohtien valossa en pidä komission kirjallisissa huomautuksissaan ehdottamaa tulkintaa vakuuttavana.
c) Luovutusajankohdan käsitteen laaja tulkinta luovutuskautena
58. Toisessa yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyssä tulkinnassa luovutuspäivä määritellään luovutuskaudeksi, joka kestää jonkin aikaa ja päättyy, kun luovutetun yksikön viimeinen osa luovutetaan. Department of Employmentin luovutuksen Newtecille katsottaisiin siis päättyneen silloin, kun luovuttaja on lakannut olemasta yhdenkään työntekijän työnantaja ja kun luovutuksensaajasta on tullut kaikkien työntekijöiden työnantaja.
59. Niistä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimista, jotka ovat käsitelleet Celtecin ja sen kolmen työntekijän välistä riita-asiaa, Employment Tribunal määrittelee tällä tavoin luovutuskauden, joka on alkanut syyskuussa 1990 ja päättynyt vuonna 1993. Myös Court of Appeal katsoi, että direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luovutusajankohdan voidaan tulkita kattavan tietynpituisen kauden, jonka aikana luovutus on tapahtunut. Vastaaja yhtyi tähän tulkintaan. Komissiokin vaikutti yhtyvän siihen suullisessa käsittelyssä.
60. Tulkinnan kannattajien pääasiallinen perustelu on sen yhdenmukaisuus direktiivin 77/187 työntekijöiden suojelua koskevan tavoitteen kanssa. Vaikka tulkinnan onkin mielestäni tietenkin hyvä olla kyseisen tavoitteen mukainen, en pidä perustelua itsessään riittävänä. On vaarallista pohtia tulkintaa yksinomaan direktiivin tavoitteen pohjalta ja muuttaa siten direktiivi säädökseksi, jonka ainoana tarkoituksena on suojata työntekijöitä, miettimättä ehdotetun tulkinnan seurauksia tulevaisuuden kannalta.(46)
61. Joitakin direktiivin 77/187 säännöksiä voidaan toki perustellusti tulkita laajasti,(47) mutta luovutusajankohdan määritteleminen luovutuskaudeksi, joka päättyisi vasta viimeisen työsopimuksen siirron yhteydessä, aiheuttaisi useita ongelmia.
62. Niiden työsopimusten, joiden siirto olisi toteutunut ennen luovutuspäivänä pidettävää ajankohtaa, kohtalo olisi epävarma. Epäselvää olisi myös, voidaanko sellaisen työntekijän, joka on palkattu siirtymäkaudella, jolloin luovutus on meneillään, työsopimusta siirtää direktiivin 77/187 nojalla. Tällä tavoin luotuun siirtymäkauteen liittyvän epäselvyyden takia luovutuspäivää ei voida tulkita laajasti.
63. Vaikka edellä esitetyltä karikolta vältytäänkin tulkinnassa, jonka mukaan luovutus toteutetaan yksilöllisesti kunkin työsopimuksen kohdalla, kun kaikki kyseiseen sopimukseen liittyvät oikeudet siirretään, tätäkään tulkintaa ei jäljempänä esitettävistä syistä voida hyväksyä.
64. Kumpikin edellä esitetyistä tulkinnoista on ristiriidassa direktiivillä luodun mekanismin kanssa. Direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa säädetään työsopimusten siirtymisestä ilman eri toimenpiteitä luovutuksen seurauksena. Siinä esitetään vain yrityksen luovutuksen seuraukset työsopimusten kannalta. Jos yrityksen luovutuksen katsottaisiin toteutuvan vasta, kun työsopimukset siirretään, yrityksen luovutuksen seuraus muutettaisiin sen toteutumisen edellytykseksi. Yrityksen luovutuksen toteutumista ei näin ollen määriteltäisi enää objektiivisesti, vaan sen edellytykseksi tehtäisiin työsopimusten siirto. Tätä tulkintaa seuraamalla luovuttajalle ja luovutuksensaajalle riittäisi siis, että ne jättäisivät siirtämättä työsopimukset, jotta niiden ei tarvitsisi soveltaa direktiiviä 77/187.
65. Edellä esitetyistä syistä direktiivin 77/187 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua luovutuspäivää ei voida tulkita luovutuskaudeksi.
3. Luovutusajankohdan vaihtoehtoinen tulkinta monitahoisen luovutustoimenpiteen yhteydessä
66. Direktiiviä 77/187 on sovellettava tarkasteltavana olevan luovutuksen monitahoisuudesta riippumatta. Sen tavoitteena on aina taata luovutetun yksikön työntekijöille sosiaalisen suojan vähimmäistaso säilyttämällä heidän oikeutensa. Vaikka sosiaaliset näkökohdat hallitsevatkin oikeuskäytäntöä, oikeuskäytännössä on otettu huomioon myös tarve sovittaa nämä näkökohdat yhteen direktiivin toisen tavoitteen kanssa, joka on kilpailukykyisten yritysten ilmaantumisen mahdollistaminen.(48) Yritysten luovutuksia koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä onkin aina pyritty säilyttämään tasapaino työntekijöiden suojelua koskevan tavoitteen ja taloudellisten realiteettien huomioon ottamisen välillä.(49)
67. Kun luovutus tapahtuu siten, että luovuttaja ja luovutuksensaaja allekirjoittavat sopimuksen, on helppoa todeta päivämäärä, jona luovutus tulee voimaan. Ilman tällaista sopimusta on kuitenkin vaikea määritellä varmuudella yksi yhtenäinen päivämäärä, jona luovutus on toteutunut. Käsiteltävänä olevassa asiassa onkin taattava siirrettyjen työntekijöiden suoja sallimalla samalla luovutuksen aineellisten järjestelyjen osalta taloudellisten ja poliittisten realiteettien edellyttämä joustavuus. Kuten Celtecin kannan tarkastelun yhteydessä osoitin, yhden ainoan luovutusajankohdan valinta olisi mielivaltainen, ja se saattaisi olla esimerkiksi ristiriidassa sellaisen asteittaisen yksityistämistoimenpiteen kanssa, johon kuuluu työntekijöiden tilapäisen siirron kausi.
68. Kumpikaan direktiivin 77/187 tavoitteista ei sen sijaan kärsi, jos ei valita mitään yhtä ainoaa päivämäärää, jona luovutuksen katsottaisiin tapahtuneen. Näin turvataan työntekijöiden oikeudet, samalla kun mahdollistetaan luovutustoimenpiteen toteutuminen tietyn ajan kuluessa.
69. Jotta työntekijöille direktiivillä 77/187 myönnetty suoja ei vaarantuisi, on varmistettava, ettei ajankohta, jona heidän työsopimuksensa siirretään, vaikuta heidän oikeuksiinsa. Muutoin luovuttajat ja luovutuksensaajat saattaisivat muuttaa työsopimusten siirtämisajankohtaa, jotta direktiiviä 77/187 ei tarvitsisi soveltaa.
70. Työntekijöiden oikeuksien turvaamista koskevan vaatimuksen täyttämiseksi on mielestäni täytettävä seuraavat kolme edellytystä. Ensinnäkin työsopimusten siirtäminen muuna päivämääränä kuin sinä, jona omaisuus siirretään, on neutraali työntekijöiden kannalta vain, jos luovutuksen hetkellä voimassa olevat työolot säilyvät samankaltaisina koko käytännössä tapahtuvan luovutuksen toteutuksen ajan, joka voi olla tietyn kestoinen.(50) Jos luovuttajan taloudellinen tilanne on heikentynyt ja työolojen turva on siten uhattuna, työsopimusten siirron ajankohdan muuttaminen ei voi olla direktiivin 77/187 mukainen.
71. Toiseksi työsopimusten siirrolle vahvistettava päivämäärä ei saa vaikuttaa luovutuksen ulottuvuuteen. Toisin sanoen sen jälkeen, kun luovutetun yksikön rajat ja siten siihen liittyvät työntekijät on määritelty direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti, luovuttajan ja luovutuksensaajan mahdollinen liikkumavara koskee vain työsopimusten siirron päivämäärää.
72. Kolmanneksi, koska on selvää, että työntekijät voivat vastustaa työsopimustensa siirtoa työnantajalta toiselle,(51) heille on sitä suuremmalla syyllä annettava mahdollisuus hyväksyä, että heidän työsopimuksensa siirretään yrityksen luovutuksen jälkeen, kunhan heidän oikeutensa säilyvät samoina. Lisäksi vaikka työntekijät hyväksyisivät sopimustensa siirtämisen luovutuksensaajalle vasta omaisuuden siirron jälkeen, he säilyttävät edelleen oikeutensa vastustaa työsopimustensa siirtoa, jos he niin haluavat. Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että sitä, että työntekijä vastustaa työsopimuksensa siirtoa, arvioidaan kansallisen lainsäädännön mukaan.(52) Samaten sen, että työntekijät hyväksyvät työsopimusten siirtämisen lykkäämisen, arvioiminen kuuluu kansallisen lainsäädännön piiriin.
73. Näiden kolmen edellytyksen täyttyminen, jonka kansallinen tuomioistuin arvioi, mahdollistaa yrityksen luovutuksen useassa vaiheessa ilman, että direktiivillä 77/187 työntekijöille luovutuksen yhteydessä vahvistettu vähimmäissuoja vaarantuisi.
C Arviointi tarkasteltavana olevan luovutuksen yhteydessä
74. Tapahtuneen yksityistämisen luonnehdinta direktiivin 77/187 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi luovutukseksi on jo osoitettu. Tästä seuraa, että Department of Employmentin työntekijöiden työsopimukset on siirretty TEC:ille kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kansallisen tuomioistuimen on varmistettava, että työsopimusten siirtäminen yrityksen omaisuuden siirron jälkeen ei ole sulkenut joitakin työntekijöitä direktiivissä myönnetyn suojan ulkopuolelle eikä heikentänyt heidän oikeuksiaan. Kansallisen tuomioistuimen on myös selvitettävä, ovatko Department of Employmentin palveluksessa olleet henkilöt suostuneet siihen, että heidän sopimuksensa on siirretty vasta heidän tilapäisen siirtonsa jälkeen. Jos nämä kolme edellytystä eivät täyty, työsopimusten siirron katsotaan kuitenkin tapahtuneen silloin, kun luovutuksen muut osat on toteutettu Newtecin eduksi eli syyskuussa 1990.
IV Ratkaisuehdotus
75. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa House of Lordsin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luovutuspäivä – ”luovutuksen tapahtuessa” – ei edellytä, että olisi olemassa yksi ainoa ajankohta, jona kaikki yrityksen tai liikkeen osat luovutetaan samanaikaisesti. Yksityistämisen yhteydessä työsopimukset voidaan siirtää omaisuuden siirron jälkeen, kunhan tämä ei heikennä direktiivillä 77/187 työntekijöille myönnettyä suojaa ja työntekijät hyväksyvät sen.
1 – Alkuperäinen kieli: portugali.
2 – EYVL L 61, s. 26. Direktiiviä on muutettu työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annetulla direktiivillä 98/50/EY (EYVL L 201, s. 88). Muutokset kodifioitiin työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys‑ tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä maaliskuuta 2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/23/EY (EYVL L 82, s. 16). Ainoastaan direktiivin alkuperäinen versio oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikana.
3 – Vastaajien yhteisöjen tuomioistuimelle esittämien huomautusten liite 4.
4 – Ennakkoratkaisupyyntöä koskevan päätöksen 9 kohta.
5 – Vuoden 1996 Employment Rights Actin 155 §:n mukaan työntekijällä on oikeus taloudellisista syistä tapahtuvan irtisanomisen vuoksi maksettavaan irtisanomiskorvaukseen vain, jos hänellä on vähintään kaksi palvelusvuotta. Irtisanomiskorvauksen määrä lasketaan palvelusvuosien perusteella (vuoden 1996 Employment Rights Actin 162 §).
6 – Asia C‑209/91, Watson Rask ja Christensen, tuomio 12.11.1992 (Kok. 1992, s. I‑5755); asia C‑392/92, Schmidt, tuomio 14.4.1994 (Kok. 1994, s. I‑1311, Kok. Ep. XV, s. I‑111) ja yhdistetyt asiat C‑173/96 ja C‑247/96, Hidalgo ym., tuomio 10.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8237).
7 – Asia C‑234/98, Allen ym., tuomio 2.12.1999 (Kok. 1999, s. I‑8643).
8 – Asia C‑164/00, Beckmann, tuomio 4.6.2002 (Kok. 2002, s. I‑4893) ja asia C‑4/01, Martin ym., tuomio 6.11.2003 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
9 – Asia C‑175/99, Mayeur, tuomio 26.11.2000 (Kok. 2000, s. I‑7755) ja asia C‑425/02, Delahaye, tuomio 11.11.2004 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
10 – Asia C‑289/94, Henke, tuomio 15.10.1996 (Kok. 1996, s. I‑4989).
11 – Asia 105/84, Danmols Inventar, tuomio 11.7.1985 (Kok. 1985, s. 2639, 27 kohta); asia C‑362/89, D’Urso ym., tuomio 25.7.1991 (Kok. 1991, s. I‑4105, 12 kohta) ja asia C‑343/98, Collino ja Chiappero, tuomio 14.9.2000 (Kok. 2000, s. I‑6659, 38 kohta).
12 – Teoksessa Supiot, A., Au-delà de l’emploi, Flammarion, Pariisi, 1999, suositellaan, että vahvistettaisiin yhteisön määritelmä työntekijän käsitteelle (s. 296). Käsitteen joustavista rajoista ks. Davies, P., ja Freedland, M., ”Employees, Workers, and the Autonomy of Labor Law”, Mélanges en l’honneur de S. Simitis, 2000, s. 31.
13 – Ks. viimeksi asia C‑456/02, Trojani, tuomio 7.9.2004 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
14 – Yhteisön sosiaalioikeuden voidaan luonnehtia olevan ”transnational floor of rights”, kuten Barnard, C., ja Deakin, S., esittävät julkaisussaan ”Social Policy in search of a role: intergration, cohesion and citizenship”, 1996 Onwards, lowering the barriers further, Wiley, 1996, s. 177.
15 – Edellä alaviitteessä 11 mainittu asia Danmols Inventar, tuomion 26 kohta.
16 – Nämä väitteet ovat lähellä niitä väitteitä, jotka julkisasiamiehet Lenz ja Alber esittivät edellä alaviitteessä 10 mainitussa asiassa Henke sekä edellä alaviitteessä 11 mainitussa asiassa Collino ja Chiappero antamissaan ratkaisuehdotuksissa.
17 – Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut työajan käsitteen osalta, että viittaus kansalliseen lainsäädäntöön ”ei merkitse sitä, että jäsenvaltiot voisivat yksipuolisesti määritellä tämän käsitteen sisällön” (asia C‑151/02, Jaeger, tuomio 9.9.2003, Kok. 2003, s. I‑8389, 59 kohta).
18 – Edellä alaviitteessä 8 mainittu asia Beckmann, tuomion 27 kohta.
19 – Asia C‑13/95, Süzen, tuomio 11.3.1997 (Kok. 1997, s. I‑1259, 14 kohta). Ks. myös asia 24/85, Spijkers, tuomio 18.3.1986 (Kok. 1986, s. 1119, 13 kohta); asia C‑172/99, Liikenne, tuomio 25.1.2001 (Kok. 2001, s. I‑745, 33 kohta); asia C‑51/00, Temco, tuomio 24.1.2002 (Kok. 2002, s. I‑969, 24 kohta) ja asia C‑340/01, Abler ym., tuomio 20.11.2003 (33 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
20 – Edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Süzen, tuomion 14 kohta ja kyseisessä alaviitteessä mainitut tuomiot.
21 – Edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Süzen, tuomion 18 kohta ja kyseisessä alaviitteessä mainitut tuomiot.
22 – Edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Temco, tuomion 26 kohta.
23 – Edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Liikenne, tuomion 42 kohta.
24 – Vastaajien huomautusten liitteessä 1 esitetty tuomio.
25 – Asia 186/83, Botzen ym., tuomio 7.2.1985 (Kok. 1985, s. 519, 15 kohta).
26 – Ks. myös vastaavasti eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis‑ ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 22 päivänä syyskuuta 1994 annetussa neuvoston direktiivissä 94/45/EY (EYVL L 254, s. 64) säädetyn kuulemisvelvoitteen osalta asia C‑440/00, Kühne & Nagel, tuomio 13.1.2004 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia C‑62/99, Bofrost*, tuomio 29.3.2001 (Kok. 2001, s. I‑2579).
27 – Yhdistetyt asiat 144/87 ja 145/87, Berg ja Busschers, tuomio 5.5.1988 (Kok. 1988, s. 2559, 14 kohta).
28 – Asia 287/86, Ny Mølle Kro, tuomio 17.12.1987 (Kok. 1987, s. 5465, Kok. Ep. IX, s. 281).
29 – Edellä alaviitteessä 28 mainittu asia Ny Mølle Kro, tuomion 26 kohta.
30 – Asia 19/83, Wendelboe, ym., tuomio 7.2.1985 (Kok. 1985, s. 457).
31 – Asia C‑305/94, Rotsart de Hertaing, tuomio 14.11.1996 (Kok. 1996, s. I‑5927).
32 – Edellä alaviitteessä 31 mainittu asia Rotsart de Hertaing, tuomion 26 kohta.
33 – Julkisasiamies Van Gervenin asiassa Katsikas ym. antaman ratkaisuehdotuksen 16 kohta (yhdistetyt asiat C‑132/91, C‑138/91 ja C‑139/91, tuomio 16.12.1992, Kok. 1992, s. I‑6577, Kok. Ep. XIII, s. I‑225).
34 – Edellä alaviitteessä 33 mainittu asia Katsikas ym., tuomion 33 kohta.
35 – Edellä alaviitteessä 19 mainitut asiat Süzen, tuomion 12 kohta; Liikenne, tuomion 29 kohta ja Abler ym., tuomion 41 kohta.
36 – Edellä alaviitteessä 19 mainittu asia Temco, tuomion 31 ja 32 kohta.
37 – Asia C‑29/91, Redmond Stichting, tuomio 19.5.1992 (Kok. 1992, s. I‑3189, Kok. Ep. XII, s. I‑131).
38 – Ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa C‑127/96, C‑229/96 ja C‑74/97, Hernández Vidal ym., tuomio 10.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8179) sekä yhdistetyissä asioissa C‑173/96 ja C‑247/96, Hidalgo ym., tuomio 10.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8237), 162 kohta.
39 – Ks. edellä alaviitteessä 19 mainitut tuomiot.
40 – Edellä alaviitteessä 28 mainittu asia Ny Mølle Kro, tuomion 20 kohta.
41 – Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Allen ym., tuomion 32 kohta.
42 – Edellä alaviitteessä 7 mainittu asia Allen ym., tuomion 35 kohta.
43 – Asia 324/86, Tellerup, ns. Daddy’s Dance Hall ‑tapaus, tuomio 10.2.1988 (Kok. 1988, s. 739); edellä alaviitteessä 27 mainittu asia Berg ja Busschers ja yhdistetyt asiat C‑171/94 ja C‑172/94, Merckx ja Neuhuys, tuomio 7.3.1996 (Kok. 1996, s. I‑1253).
44 – Laulom, S., ”The European Court of Justice in the dialogue on transfers of undertakings: a faillible interlocutor?”, Labour Law in the Courts, toim. Sciarra, S., Hart, 2001, s. 152: ”The mode of transfer becomes immaterial.”
45 – Komissio vaikuttaa muuttaneen kantaansa suullisen käsittelyn aikana ja yhtyneen vastaajien kantaan.
46 – Kyseisiä riskejä esitellään julkaisussa More, G., ”The Concept of Undertaking in the Aquired Rights Directive: The Court under Pressure (Again)”, 15 YEL, 1995, s. 135.
47 – Yhteisöjen tuomioistuin on esimerkiksi tulkinnut laajasti tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohtaa.
48 – Direktiivin 77/187 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa viitataan siihen, että jäsenvaltioiden sosiaalilainsäädäntöjen erot voivat ”välittömästi vaikuttaa yhteismarkkinoiden toimintaan”. Barnard, C., Employment Law, 2. painos, 2000, s. 445. Deakin, S., ja Browne, J., ”Social Rights and Market Order: Adapting the Capability Approach”, Economic andSocial Rights in the EU Charter of Fundamental Rights, a legal perspective, Oxford, 2003, s. 28: ”The historical function of social rights is to reconcile the traditional mechanisms of social policy with the mechanisms of a market order.”
49 – Tavasta, jolla yhteisöjen tuomioistuin on säilyttänyt tasapainon näiden kahden välttämättömän seikan välillä, ks. Hunt, J., ”The Court of Justice as a policy actor: the case of the Acquired Rights Directive”, 18 Legal Studies, 1998, s. 336.
50 – Luovutuksen toteutuksen täytäntöönpanon ajallinen rajoittaminen ei ole mielestäni tarpeellista eikä toivottavaa, mikäli työolot säilytetään siitä päivästä lähtien, jona luovutuksesta päätetään.
51 – Edellä alaviitteessä 33 mainittu tuomio asiassa Katsikas ym.
52 – Edellä alaviitteessä 33 mainittu tuomio asiassa Katsikas ym.; edellä alaviitteessä 43 mainittu tuomio asiassa Merckx ja Neuhuys ja asia C‑399/96, Europièces, tuomio 12.11.1998 (Kok. 1998, s. I‑6965).