JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
19 päivänä helmikuuta 2004 (1)
Yhdistetyt asiat C‑361/02 ja C‑362/02
Kreikan valtio
vastaan
Nikolaos Tsapalos ja Konstantinos Diamantakis
(Dioikitiko Efeteio Peiraiosin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Direktiivi 76/308/ETY – Keskinäinen avunanto tullien perinnässä – Soveltaminen ennen direktiivin voimaantuloa syntyneisiin saataviin
I Johdanto
1. Näissä olennaisilta osiltaan samansisältöisissä Dioikitiko Efeteio Peiraiosin (Pireuksen toisen asteen hallinto-oikeus) ennakkoratkaisupyynnöissä on kysymys siitä, voidaanko direktiiviä 76/308/ETY(2) (jäljempänä direktiivi 76/308/ETY) soveltaa Kreikassa italialaisten tullisaatavien keskinäisen hyväksymisen ja täytäntöönpanon yhteydessä sellaisiin saataviin, jotka ovat syntyneet ennen direktiivin antamista ja ennen sen voimaantuloa Kreikassa. Kansallisen tuomioistuimen käsittelemässä asiassa on nimittäin riitaa Italian Tsapalosilta (C‑361/02) ja Diamantakisilta (asia C‑362/02) vaatimien, vuonna 1968 syntyneiden tullisaatavien hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta Kreikassa.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yhteisön oikeus
2. Direktiivin 76/308 mukaan tietyt toisessa jäsenvaltiossa syntyneet julkisoikeudelliset saatavat on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön jäsenvaltiossa. Direktiivin alkuperäistä versiota sovellettiin yhteistä maatalouspolitiikkaa koskeviin toimiin liittyviin saataviin ja tulleihin. Nyt voimassa olevassa vuoden 2001 versiossa direktiivin soveltamisala ulottuu yhteistä maatalouspolitiikkaa koskeviin toimiin liittyvien saatavien lisäksi kaikkiin tuonti‑ ja vientimaksuihin sekä verosaataviin, erityisesti arvonlisävero‑,(3) valmistevero‑,(4) tulovero‑, varallisuusvero‑ ja vakuutusmaksuverosaataviin.(5)
3. Direktiivin 76/308 ytimen muodostaa 8 artiklan 1 kohta. Sen mukaan jäsenvaltioiden on hyväksyttävä sellainen saatavan perinnän täytäntöönpanon mahdollistava asiakirja, jonka täytäntöönpanoa toisen jäsenvaltion viranomainen pyytää, ja ryhdyttävä sen perusteella täytäntöönpanoon samalla tavalla kuin kotimaisenkin asiakirjan perusteella. Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan viranomainen, jolle pyyntö on osoitettu, voi joko hyväksyä asiakirjan sellaisenaan ja ryhtyä sen perusteella täytäntöönpanoon tai täydentää sitä tai korvata sen sellaisella asiakirjalla, joka mahdollistaa pakkotäytäntöönpanon kyseisen jäsenvaltion alueella. Direktiivissä on lisäksi säännöksiä täytäntöönpanopyynnön muodosta ja täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.
B Kansallinen oikeus
4. Direktiivin 76/308 säännökset on saatettu osaksi Kreikan oikeusjärjestystä tullilainsäädännön mukauttaminen Euroopan yhteisöjen oikeuteen ‑nimisen lain 1402/1983(6) (luku XI – Keskinäinen avunanto saatavien perinnässä) 86–98 §:n säännöksillä ja tässä laissa olevan valtuutuksen nojalla 26.3.1984 annetulla valtiovarainministeriön asetuksella T. 1243/319.(7) Lain 1402/1983 86 §:ssä, joka tuli kyseisen lain 103 §:n mukaan taannehtivasti voimaan 1.1.1981, säädetään, että luvun XI säännöksiä sovelletaan muun muassa kolmansista maista Euroopan talousyhteisöön tuoduista tavaroista maksettaviin tullisaataviin, jollei laissa ole toisin säädetty.
III Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys
5. Italian valtiovarainministeriö toimitti (päiväämättömällä) kirjeellä direktiivin 76/308/ETY perusteella 23.11.1992 päivätyn täytäntöönpanopyynnön Kreikan valtiovarainministeriölle, johon se saapui 14.12.1992. Pyyntö koski Tsapalosilta ja Diamantakisilta eli kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian vastaajilta (jäljempänä vastaajat) vaadittua tullisaatavaa, jonka suuruus oli korot ja lisäkustannukset mukaan lukien yhteensä 1 787 485 50(8) Italian liiraa (ITL). Pyyntöön oli liitetty Corte d’appello Catanian 8.10.1970 antama tuomio, jossa vastaajat oli tuomittu maaliskuussa 1968 tapahtuneesta laittomasta tupakkatuotteiden maahantuonnista Italiaan vankeusrangaistuksiin ja määrätty suorittamaan tullit ja muiden maksut. Corte di cassazione hylkäsi 31.1.1972 antamallaan tuomiolla edellä olevasta tuomiosta tehdyn valituksen.
6. Toimivaltainen Kreikan viranomainen hyväksyi 6.2.1996 tekemällään päätöksellä täytäntöönpanoasiakirjan täytäntöönpanon perusteeksi kelpaavaksi asiakirjaksi Kreikassa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi päätöksen vastaajien kanteesta. Tuomioistuin totesi ratkaisun perusteluissa, että keskinäistä apua on annettava Kreikan ja muiden EY:n jäsenvaltioiden välillä ainoastaan sellaisten saatavien osalta, jotka ovat syntyneet lain 1402/1983 voimaantulon jälkeen, eli sen jälkeen kun laki oli julkaistu 1.1.1983 Kreikan valtion virallisessa lehdessä. Riidanalainen saatava oli kuitenkin peräisin vuodelta 1968 ja se oli vahvistettu 1970 ja 1972 annetuilla tuomioilla.
7. Asiaa valitustuomioistuimena käsittelevä Dioikitiko Efeteio Peiraios on esittänyt 5.6.2002 tekemällään päätöksellä EY 234 artiklan nojalla seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko – – direktiivin 76/308/ETY – – 1 artiklaa tulkittava siten, että direktiivin säännöksiä sovelletaan myös sellaisiin saataviin, jotka ovat syntyneet jäsenvaltiossa ennen direktiivin voimaantuloa ja joita varten tämän jäsenvaltion viranomaiset ovat myös ennen direktiivin voimaantuloa laatineet täytäntöönpanoasiakirjan – kuten tässä on asianlaita Italian tasavallan antaman asiakirjan osalta – ja että tällaiset saatavat, joiden perintä oli jäänyt vireille ja joita ei ole pystytty perimään toisessa jäsenvaltiossa, voidaan nyt kun direktiivi on tullut voimaan ja sitä koskeva siirtymäkausi on päättynyt ja kun toiset jäsenvaltiot ovat antaneet direktiivin noudattamisen edellyttämät kansalliset säännökset, periä siten, että (avunantoa pyytävä viranomainen) esittää tätä koskevan pyynnön direktiivin 3 artiklassa tarkoitetulle (viranomaiselle, jolle pyyntö osoitetaan?)”
IV Asianosaisten lausumat
8. Vastaajat viittaavat siihen, että Corte d’appello Catanian vuonna 1970 antaman tuomion osalta on kysymyksessä yksipuolinen tuomio, josta he saivat tiedon vasta täytäntöönpanopyynnön tiedoksiannon yhteydessä 6.9.1996 (Diamantakis) ja 31.12.1996 (Tsapalos). Vastaajat katsovat, että direktiivin sekä lain 1402/1983 sanamuodosta käy ilmi, että säännöksiä sovelletaan ainoastaan kyseisten säännösten voimaantulon jälkeen syntyneisiin saataviin. Säännösten soveltamisella sitä ennen syntyneisiin saataviin loukataan oikeusvarmuuden periaatetta.
9. Kreikan hallitus ja komissio katsovat, että direktiivi 76/308 sisältää yksinomaan menettelysäännöksiä. Menettelysäännöksiä voidaan soveltaa – toisin kuin aineellisia säännöksiä – myös menneisyydessä toteutuneisiin tosiseikastoihin. Direktiivin säännösten soveltaminen jo ennen direktiivin voimaantuloa syntyneisiin saataviin vastaa päämäärää mahdollistaa yhteisön säännösten yhtenäinen ja tasapuolinen soveltaminen ja estää vilpillisiä toimia.
10. Komissio lisää, että direktiivi on yhteisön tullilainsäädännön mukainen. Tullikoodeksin(9) 2 artiklan mukaan yhteisön tullilainsäädäntöä sovelletaan yhtenäisesti yhteisön koko tullialueella. Tullivelat syntyvät tuontivaltiosta riippumatta saman suuruisina ja samoin edellytyksin. Direktiivi täydentää tätä järjestelmää sääntelyllään keskinäisestä avunannosta tullisaatavien täytäntöönpanossa.
11. Direktiiviä 76/308 sovelletaan sen 1 artiklan mukaan kaikkiin 2 artiklassa tarkoitettuihin saataviin, jotka ovat syntyneet toisessa jäsenvaltiossa. Englanninkielistä kieliversiota lukuun ottamatta kaikissa kieliversioissa käytetään tässä kohdin menneisyyden aikamuotoa, mikä puhuu sen puolesta, että direktiiviä sovelletaan ennen sen voimaantuloa syntyneisiin saataviin. Lain valmistelutöistä ei saada vastausta tältä osin. Komissio katsoi kuitenkin 22.12.1980 laaditussa työasiakirjassa, että direktiiviä sovelletaan kaikkiin 1.1.1978 jälkeen esitettyihin täytäntöönpanopyyntöihin täytäntöönpantavan saatavan syntymisajankohdasta riippumatta. Yhteisön lainsäätäjä ei ole rajoittanut ajallista soveltamisalaa myöskään siirtymäsääntelyllä, kuten se on tehnyt useissa muissa tapauksissa.(10)
V Oikeudellinen arviointi
A Direktiivin 76/308 sovellettava versio
12. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää direktiivin 76/308 tulkintaa kansallisten täytäntöönpanosäännösten direktiivin mukaista tulkintaa varten. Ilman, että haluaisin kajota jo kysymykseen siitä, miltä osin ennen direktiivin voimaantuloa syntyneitä saatavia on direktiivin mukaan hyväksyttävä ja täytäntöönpantava, tässä kohdin on selvitettävä, mikä direktiivin versio on merkityksellinen kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian kannalta.
13. Tämän oikeusriidan kohteena on kreikkalaisten tulliviranomaisten 6.2.1996 tekemä päätös italialaisen täytäntöönpanoasiankirjan hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta. Näin ollen vain direktiivin tuolloin voimassa ollut versio(11) voi muodostaa perusteen, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioidaan. Arvioinnissa ei siten oteta huomioon niitä muutoksia, joita direktiiviin 76/308 on tehty direktiivillä 2001/44.(12)
B Direktiivin 76/308 soveltaminen ennen sen voimaantuloa syntyneisiin saataviin
14. Direktiivin 76/308 1 artiklan mukaan sen säännöt koskevat 2 artiklassa tarkoitettuja saatavia, jotka ovat syntyneet toisessa jäsenvaltiossa. Säännösten sanamuodosta ei voida päätellä, että direktiiviä voitaisiin soveltaa ainoastaan sen antamisen jälkeen syntyneisiin saataviin. Direktiivi ei erityisesti sisällä siirtymäsäännöksiä, joilla rajoitettaisiin tällä tavoin sen soveltamisalaa. Myöskään Helleenien tasavallan liittymisehdoista tehdyssä asiakirjassa(13) ei määrätä erityissääntelystä, joka koskisi direktiivin 76/308 voimaantuloa tai soveltamisalaa Kreikassa. Pikemminkin pätee liittymisasiakirjan 2 artiklan yleinen sääntö, jonka mukaan yhteisön oikeuden säädöksiä sovelletaan Kreikan yhteisöön liittymisestä, eli 1.1.1981 lähtien.
15. Ainoastaan direktiivin 76/308 1 artiklan englanninkielisen version (claims – – which arise in another Member State) perusteella voitaisiin päätyä toisenlaiseen lopputulokseen. Ottaen huomioon sen, että kaikissa muissa kieliversioissa käytetään tällä kohtaa menneisyyden aikamuotoa, englannin kielen version poikkeaminen muista versioista voisi johtua epätäsmällisestä käännöksestä. Lisäksi sellaisen säännöksen merkitys, jonka eri kieliversiot poikkeavat toisistaan, on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan selvitettävä ottamalla huomioon sen lainsäädännön tavoite ja systematiikka, jonka osa sääntö on.(14)
16. Direktiivin päämääränä on sen toisen perustelukappaleen mukaan poistaa sellaiset yhteismarkkinoiden toiminnan esteet, jotka johtuvat tiettyjen julkisoikeudellisten saatavien valtioiden rajat ylittävää täytäntöönpanoa koskevista vaikeuksista. Sitä paitsi direktiivillä on määrä taata, että yhteisön oikeuden säännöksiä sovelletaan koko yhteisön alueella yhtenäisesti ja tasapuolisesti. Direktiivillä estetään erityisesti, että velallinen voisi välttää direktiivin kattaman maksun suorittamisvelvollisuuden sillä, että se siirtää asuinpaikkansa toiseen jäsenvaltioon. Täten varmistetaan, että perustamissopimuksessa taattujen vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttö ei vaikuta haitallisesti saatavien perimiseen.
17. Tämä päämäärän kannalta on juuri oikein, että direktiivillä taataan kaikkien ei vielä vanhentuneiden saatavien, siis myös niiden, jotka ovat syntyneet jo ennen direktiivin voimaantuloa, mahdollisimman kattava perintä. Direktiivi saa täten aikaan myös sen, että yhteisön tullilainsäädäntö pannaan täytäntöön tasapuolisesti ja tehokkaasti.
18. Lisäksi direktiiviä on tulkittava(15) EY 10 artiklassa olevan säännön valossa, jonka mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus lojaaliin yhteistyöhön yhteisön kanssa sekä myös keskenään.(16) Tämän periaatteen mukaan sellaista direktiiviä on tulkittava laajasti, jolla taataan, että sen valtion viranomaiset, jolle pyyntö osoitetaan, voivat toteuttaa avunantoa pyytävän valtion vaateet mahdollisimman pitkälle. Siltä osin kuin kysymyksessä on yhteisön omat varat muodostavien maksujen, kuten tullit, periminen, jäsenvaltioiden välinen yhteistyö palvelee myös yhteisön taloudellisia etuja.
19. Kreikka on yhteisöön liittymisestään lähtien velvollinen myös lojaaliin yhteistyöhön muitten jäsenvaltioiden kanssa. Tämä yhteistyö voi – sikäli kun se on yhteisön oikeuden täytäntöönpanemiseksi tarpeen – ulottua sellaisiin tosiseikastoihin, jotka ovat toteutuneet ennen Kreikan liittymistä yhteisöön.
20. On kuitenkin epäselvää, onko direktiivin 76/308 soveltaminen ennen sen voimaantuloa syntyneisiin saataviin suljettu pois siksi, että soveltamisella rikottaisiin taannehtivuuskieltoa.
21. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan aineellisen yhteisön oikeuden sääntöjä on oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamisen takaamiseksi tulkittava siten, että ne koskevat ennen niiden voimaantuloa syntyneitä tosiseikastoja ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus.(17) Kuten komissio ja Kreikan hallitus ovat sattuvasti todenneet, tämä periaate ei sen sijaan päde menettelysäännöksiin.(18)
22. Aineellisilla säännöksillä säännellään oikeuksien olemassaoloa ja sisältöä kun taas menettelysäännöksillä säädetään ensi sijassa oikeuksien toteuttamiseksi käytettävien menettelyiden järjestämisestä. Direktiiviin 76/308 ei sisälly minkäänlaista sääntelyä saatavien syntymisestä tai niiden sisällöstä. Yksistään avunantoa pyytävän valtion kansallinen oikeus tai sitä vastaava jäsenvaltioissa välittömästi sovellettava aineellinen yhteisön oikeus, kuten tullikoodeksi, ovat merkityksellisiä tältä osin. Direktiivissä säädetään yksinomaan toisessa jäsenvaltiossa syntyneen valtiollisen saatavan hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta. Direktiivin sääntöjä on täten pidettävä menettelysäännöksinä, joita voidaan soveltaa myös ennen direktiivin voimaantuloa syntyneisiin saataviin ilman, että soveltamisella rikottaisiin oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita.
C Onko kysymyksessä direktiivin 76/308 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettu saatava
23. Direktiivin 76/308 soveltamisen edellytyksenä on, että riidanalaisten saatavien osalta on kyse direktiivin soveltamisalaan kuuluvista saatavista. Direktiivin perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, onko viranomaisella, jolle pyyntö osoitetaan, ylipäätään oikeus suorittaa tätä koskevaa tutkintaa vai onko se sidottu avunantoa pyytävän viranomaisen, joka ainoana tuntee pyynnön perusteena olevan tosiseikaston ja sovellettavan kansallisen oikeuden, suorittamaan saatavan luokitteluun.
24. Sen, että viranomainen, jolle pyyntö osoitetaan, olisi sidottu tehtyyn luokitteluun, puolesta puhuu direktiivin 76/308 6 artiklan 2 kohta, jossa säädetään, että täytäntöönpanoa varten ”kaikkia perintäpyynnön kohteena olevia saatavia on käsiteltävä viranomaisen, jolle pyyntö osoitetaan, kotipaikkajäsenvaltion saatavina, lukuun ottamatta tapauksia, joissa sovelletaan 12 artiklaa”. Lisäksi viranomainen, jolle pyyntö osoitetaan, näyttää voivan jättää täytäntöönpanon suorittamatta – jollei kysymys ole 12 artiklan tapauksesta, joka koskee täytäntöönpanon keskeyttämistä saatavan riitauttamisen takia – ainoastaan 14 artiklan, joka ei tule sovellettavaksi tässä asiassa, perusteella.
25. Oikeusvaltioperiaatteen mukaista on kuitenkin, että viranomainen, jolle pyyntö esitetään, voi joka tapauksessa luopua asiankirjan hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta tai että se on peräti velvollinen tekemään näin, jos kyseinen saatava ei toimitettujen tietojen mukaan selvästikään kuulu direktiivin 76/308 soveltamisalaan. Tässä tapauksessa saattaisi olla nimittäin niin, että viranomaisella, jolle pyyntö osoitetaan, ei olisi oikeudellista perustaa, jonka perusteella se voisi ryhtyä toimiin, mikäli kansallisissa direktiivin täytäntöönpanosäännöksissä ei ole säädetty direktiivissä säädettyä soveltamisalaa laajemmasta soveltamisalasta.
26. Direktiivin 76/308, sellaisena kuin sitä sovellettiin tämän asian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan,(19) ulottuu 2 artiklan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien korvaamisesta yhteisön omilla varoilla 21 päivänä huhtikuuta 1970 tehdyn päätöksen 70/243/EHTY, ETY, Euratom (jäljempänä päätös 70/234),(20) 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuihin tulleihin liittyviin saataviin. Tässä on tutkittava, onko riidanalaisen tullien vahvistamisen osalla kysymyksessä tässä päätöksessä tarkoitettu saatava siitä huolimatta, että se syntyi jo maaliskuuta 1968.
27. Tulleja ja täten päätöksen 70/243 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja yhteisön omia varoja ovat yhteisen tullitariffin mukaiset tullit ja muut Euroopan yhteisöjen toimielinten vahvistamat saatavat, jotka johtuvat muiden maiden kuin jäsenvaltioiden kanssa käytävästä kaupasta. Tosin tulliunioni saatiin päätökseen vasta 1.7.1968.(21) Yhteinen tullitariffi otettiin kuitenkin ETY:n perustamissopimuksen 19 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden määräysten mukaisesti asteittaisesti käytäntöön jo sitä ennen. Näin ollen jo ennen 1.7.1968 syntyneet saatavat voivat liittyä yhteisen tullitariffin mukaisiin tulleihin, joihin sovelletaan direktiiviä 76/308.
28. Tämän päätelmän tekemistä ei estä se, että yhteisön omien varojen järjestelmää ei ollut tuolloin vielä olemassa, vaan että se otettiin käyttöön vasta päätöksellä 70/243. Mahdollisesti on niin, että yhteisön lainsäätäjä aikoi direktiivin antamisella alun perin mahdollistaa vain sellaisten saatavien keskinäisen hyväksymisen ja valtioiden rajojen yli tapahtuvan täytäntöönpanon, jotka kuuluivat yhteisölle omina varoina. Tähän viittaa se, että direktiivin 76/308 2 artiklassa on viitattu päätökseen 70/243. Direktiivin soveltamisalaa laajennettiin kuitenkin myöhempien muutosten johdosta koskemaan myös muita, suurimmaksi osaksi tai yksinomaan kansallisiin talousarvioihin kertyviä maksuja, kuten esim. arvonlisä‑ ja valmisteveroja.
29. Näin ollen myös vuonna 1968 yhteisön jäsenvaltiossa syntyneet tullisaatavat kuuluvat direktiivin 76/308 soveltamisalaan ja ne voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa direktiivin kansallisten täytäntöönpanon säännösten mukaisesti.
30. Harkittavaksi jää kuitenkin, estyykö riidanalaisen saatavan täytäntöönpano nyt esillä olevassa asiassa siksi, että täytäntöönpanolla loukattaisiin kaikkien yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluvien toimien osalla noudatettavia yleisiä oikeusperiaatteita, joita ovat erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate,(22) hyvän hallinnon(23) periaate ja oikeusvaltioperiaate.
31. Tässä yhteydessä on epäselvää, onko velallisille ilmoitettu sen maksettavaksi vahvistetusta tullivelasta sillä tavoin, että heidän oli mahdollista riitauttaa saatava muutoksenhaulla. Vastaajat totesivat yhteisöjen tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä, että he olivat saaneet tietää saatavan olemassaolosta ensimmäisen kerran siten, että heille oli annettu 6.9.1996 ja 31.12.1996 tiedoksi kreikkalaisten viranomaisten tekemä päätös italialaisen täytöönpanoasiakirjan hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta.
32. Toiseksi on kysyttävä, eikö menettely, joka kestää tullivelan syntymisestä vuonna 1968 Kreikassa vuonna 1996 aloitettuun täytäntöönpanoon, ole kestänyt kohtuuttoman kauan ja kuka kantaa mahdollisesti vastuun tästä menettelyn pitkästä kestosta. Se, että asiassa käytetään loppuun vanhentumista koskeva määräaika, ei saisi kuitenkaan yksin vaikuttaa täytäntöönpanon lainmukaisuuteen.
33. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on selvittää asian tarkemmat tosiasialliset olosuhteet ja arvioida niitä mahdollisesti edellä olevien periaatteiden valossa.
VI Ratkaisuehdotus
34. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Dioikitiko Efeteio Peiraiosin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus‑ ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista aiheutuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annettua neuvoston direktiiviä 76/308/ETY, sellaisena kuin se oli voimassa 6.2.1996, sovelletaan sellaisiin tullisaataviin, jotka ovat syntyneet yhteisön jäsenvaltiossa ennen direktiivin voimaantuloa ja joita varten kyseinen jäsenvaltio on antanut ennen direktiivin voimaantuloa täytäntöönpanoasiakirjan.
1 – Alkuperäinen kieli: saksa.
2 – Keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus‑ ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista aiheutuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/308/ETY (EYVL L 73, s. 18), jota on muutettu viimeksi 15.6.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/44/EY (EYVL L 175, s. 17).
3 – Keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus‑ ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista aiheutuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä annetun direktiivin 76/308/ETY muuttamisesta 6 päivänä joulukuuta 1979 annettu neuvoston direktiivi 79/1071/ETY (EYVL L 331, s. 10).
4 – Valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25 päivänä helmikuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/12/ETY (EYVL L 390, s. 124).
5 – Edellä alaviitteessä 2 mainittu direktiivi 2001/44/EY.
6 – FEK A’ 167, osa I.
7 – FEK A’ 179, osa I.
8 – Euron muuntokurssin mukaan laskettuna 923 159 euroa.
9 – Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).
10 – Komissio nimeää erityisesti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili‑ ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, s. 1).
11 – Eli direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/12/ETY (mainittu alaviitteessä 4) ja asiakirjalla Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (EYVL 1994, C 241, s. 274).
12 – Mainittu alaviitteessä 2.
13 – Helleenien tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehty asiakirja (EYVL 1979, L 291, s. 17).
14 – Asia C‑372/88, Cricket St Thomas, tuomio 27.3.1990 (Kok. 1990, s. I‑1345, 19 kohta) ja asia C‑437/97, EKW ja Wein & Co., tuomio 9.3.2000 (Kok. 2000, s. I‑1157, 42 kohta).
15 – Oikeuskirjallisuudessa on väläytetty jopa, että EY 10 artiklasta voisi seurata välittömästi velvollisuus tunnustaa muiden jäsenvaltioiden hallintoasiakirjat (ks. von Bogdandy: Grabitz/Hilf, Das Recht der Europäichen Union, 10 artikla, 52 kohta, jossa on viitattu asiassa C‑340/89, Vlassopoulou, 7.5.1991 annettuun tuomioon, Kok. 1991, s. I‑2357).
16 – Ks. jäsenvaltioiden velvollisuudesta yhteistyöhön keskenään: asia 42/82, komissio v. Ranska, tuomio 22.3.1983 (Kok. 1983, s. 1013, 36 kohta) ja asia C‑251/89, Athanasopoulos ym., tuomio 11.6.1991 (Kok. 1991, s. I‑2797, 57 kohta).
17 – Yhdistetyt asiat C‑74/00 P ja C‑75/00 P, Falck ym. komissio, tuomio 24.9.2002 (Kok. 2002, s. I‑7869, 119 kohta) ja asia C‑34/92, GruSa Fleisch, tuomio 15.7.1993 (Kok. 1993, s. I‑4147, 22 kohta).
18 – Asia C‑61/98, De Haan Beheer, tuomio 7.9.1999 (Kok. 1999, s. I‑5003, 13 ja 14 kohta) ja yhdistetyt asiat 212/80–217/80, Salumi ym., tuomio 12.11.1981 (Kok. 1981, s. 2735, tuomion 9 kohta).
19 – Nyt käsiteltävää ongelmaa ei tulisi, jos direktiiviä 76/308 sovellettaisiin sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/44. Direktiivin uutta versiota sovelletaan nimittäin yleisesti tuontimaksuihin (2 artiklan c alakohta), joilla 3 artiklan määritelmän mukaan tarkoitetaan: ”tulliveroja ja vaikutuksiltaan vastaavia tuonnin yhteydessä perittäviä veroja, sekä tuontimaksuja, jotka on vahvistettu yhteisen maatalouspolitiikan tai tiettyihin maataloustuotteista jalostettuihin tuotteisiin sovellettavien erityisjärjestelyjen puitteissa”.
20 – EYVL L 94, s. l9.
21 – Ks. tullien poistamisesta ja määrällisten rajoitusten kiellosta jäsenvaltioiden välillä sekä yhteisen tullitariffien tullien soveltamisesta perustamissopimuksen liitteessä II lueteltuihin tuotteisiin 26 päivänä heinäkuuta 1966 tehty neuvoston päätös 66/532/ETY (EYVL L 165, s. 2971) sekä yhteisestä tullitariffista 28 päivänä kesäkuuta 1968 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 950/68 (EYVL L 172, s. 1).
22 – Ks. asia C‑185/95 P, Baustahlgewebe v. komissio, 17.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8417, 21 kohta); asia C‑299/95, Kremzow, tuomio 29.5.1997 (Kok. 1997, I‑2629, 14 kohta) ja lausunto 2/94, 28.3.1996 (Kok. 1996, s. I‑1759, 33 kohta).
23 – Ks. Nizzassa 7.12.2000 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL C 364, s. 1) 41 artiklan 1 kohta sekä julkisasiamies Jacobsin 22.3.2001 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C‑270/99 P, Z v. parlamentti (Kok. 2001, s. I‑9197, I‑9199, ratkaisuehdotuksen 40 kohta).