62000C0139

1. Euroopan yhteisöjen komissio vaatii EY 226 artiklan nojalla nostamassaan kanteessa yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/369/ETY mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole Mazossa ja Barloventossa, La Palman saarella (Espanja) sijaitsevan kolmen jätteenpolttouunin osalta ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen

- direktiivin 89/369/ETY 2 artiklan soveltamisen, koska kyseiset kolme uunia ovat toiminnassa ilman, että tätä varten olisi annettu mitään lupaa

- direktiivin 89/369/ETY 6 artiklan soveltamisen, koska toimivaltaiset viranomaiset eivät ole kyseisten uunien osalta

- suorittaneet määräajoin tehtäviä mittauksia kyseisessä artiklassa säädetyistä muuttujista

- etukäteen hyväksyneet näytteenotto- ja mittaustapoja eivätkä määrittäneet mittauspisteiden sijaintia, eivätkä

- laatineet minkäänlaista mittausohjelmaa

- direktiivin 89/369/ETY 7 artiklan soveltamisen, koska kyseisiä kolmea uunia ei ole varustettu apupolttimilla, joten palamiselle ei voida varmistaa 850 asteen minimilämpötilaa erityisesti käynnistyksen ja pysäytyksen yhteydessä.

2. Komissio vaatii lisäksi, että Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

3. Teollisuuslaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen estämisestä 28 päivänä kesäkuuta 1984 annetussa neuvoston direktiivissä 84/360/ETY säädetään toimenpiteistä ja menettelyistä, jotka on tarkoitettu ehkäisemään ja/tai vähentämään teollisuuslaitosten aiheuttamaa ilman pilaantumista Euroopan yhteisössä.

4. Direktiivissä 89/369/ETY on täsmennetty direktiivistä 84/360/ETY johtuvia velvoitteita yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten osalta säätämällä niitä koskevista luvista sekä niiden laitteistoista ja toiminnasta.

5. Direktiivin 89/369/ETY 1 artiklan 5 kohdan mukaan "uudella yhdyskuntajätteiden polttolaitoksella tarkoitetaan yhdyskuntajätteen polttolaitosta, jolle on myönnetty toimintalupa 12 artiklan 1 kohdassa määrätystä päivämäärästä".

Direktiivin 89/369/ETY 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että "jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään joulukuuta 1990 mennessä".

6. Direktiivin 89/369/ETY 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uusien yhdyskuntajätteiden polttolaitosten käyttöä varten direktiivin 84/360/ETY 3 artiklan ja direktiivin 75/442/ETY 8 artiklan mukaisesti tarvittava ennakkolupa kattaa tämän direktiivin 3-10 artiklassa säädetyt ehdot, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 84/360/ETY 4 artiklan soveltamista."

7. Direktiivin 89/369/ETY 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1 Seuraavat mittaukset on suoritettava uusissa jätteenpolttolaitoksissa:

a) Tiettyjen aineiden pitoisuudet palamiskaasuissa:

i) kokonaispölypitoisuudet, CO-, happi- ja HCL-pitoisuudet on mitattava jatkuvasti ja niistä on pidettävä kirjaa laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on 1 tonni tunnissa tai sitä suurempi;

ii) seuraavat pitoisuudet on mitattava määräajoin:

- raskasmetallipitoisuudet, jotka on mainittu 3 artiklan 1 kohdassa, HF- ja SO2-pitoisuudet laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on 1 tonni tunnissa tai sitä suurempi,

- kokonaispölypitoisuudet, HCl-, CO- ja happipitoisuudet laitoksilla, joiden nimelliskapasiteetti on vähemmän kuin 1 tonni tunnissa,

- orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet yleensä (ilmaistuna hiilen kokonaismääränä).

b) Käyttöarvojen mittaus:

i) Kaasujen lämpötila alueella, jossa 4 artiklan 1 kohdassa määrätyt ehdot täyttyvät, sekä palamiskaasujen vesihöyrypitoisuutta on mitattava jatkuvasti ja mittaustulokset on kirjattava. Vesihöyryn jatkuva mittaus ei ole tarpeen, jos palamiskaasut kuivataan ennen päästöjen analysointia.

ii) Palamiskaasujen pysymisaika 4 artiklan 1 kohdassa määritellyssä 850 ° C minimilämpötilassa on todennettava asianmukaisesti vähintään kerran kun jätteenpolttolaitos ensimmäisen kerran otetaan käyttöön sekä odotettavissa olevissa epäedullisimmissa käyttöolosuhteissa.

- -

3 Kaikki määritystulokset on kirjattava, käsiteltävä ja esitettävä asianmukaisesti siten, että toimivaltaiset viranomaiset voivat niiden itsensä päättämien menettelytapojen mukaisesti todeta, että asetetut ehdot on täytetty.

4 Toimivaltaisten viranomaisten on etukäteen hyväksyttävä edellä 1 kohdan säännösten mukaiset näytteenotto- ja mittaustavat, menetelmät ja laitteistot sekä näytteenotto- ja mittauspisteiden sijainti.

5 Määräajoin tehtävien mittausten osalta toimivaltaisten viranomaisten on laadittava asianmukaiset mittausohjelmat varmistaakseen, että tulokset edustavat kyseisten aineiden normaalia päästötasoa.

Saaduilla tuloksilla on pystyttävä osoittamaan, että asianmukaisia raja-arvoja on noudatettu."

8. Direktiivin 89/369/ETY 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Kaikki uudet yhdyskuntajätteiden polttolaitokset on varustettava apupolttimilla. Näiden polttimien on käynnistyttävä automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee alle 850 ° C. Niitä on käytettävä myös laitoksen käynnistyksen ja pysäytyksen yhteydessä sen varmistamiseksi, että lämpötila pysyy edellä mainitussa minimissä koko näiden toimintojen ajan ja niin kauan, kun jätettä on polttokammiossa."

II Tosiseikat ja oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

9. Komissiolle toimitettiin vuonna 1993 kantelu päätöksestä, jolla La Palman saarineuvosto antoi luvan viiden jätteenpolttouunin käyttöönotolle saarella eri paikkakunnilla (kaksi El Pasossa, kaksi Mazossa ja yksi Barloventossa). Kantelu koski sitä, että luvanantoon ja uunien toimintaan liittyi säännönvastaisuuksia.

10. Komissio pyysi 4.2.1994 päivätyllä kirjeellään ja 3.8.1994 päivätyllä muistutuskirjeellään espanjalaisviranomaisia esittämään huomautuksensa moitteenalaisista seikoista, ensimmäisen kirjeen osalta kahden ja toisen kirjeen osalta yhden kuukauden määräajassa.

11. Espanjalaisviranomaiset myönsivät 19.12.1994 päivätyssä kirjeessään, että uunit eivät vastanneet yhteisön säännösten mukaisia vaatimuksia, sillä niitä ei ollut varustettu apujärjestelmillä polttoaineen syöttämistä varten eikä palamiskaasujen polttokammioilla. Tämän vuoksi uunien toiminta-aika rajoitettiin päättymään 1.12.1995. Asiaan liittyvistä asiakirjoista ilmenee, että komissio osoitti Espanjan kuningaskunnalle 26.6.1995 virallisen huomautuksen ottamatta huomioon espanjalaisviranomaisten 19.12.1994 lähettämää vastausta.

12. Komissio tutki asiakirja-aineistoa yhdessä espanjalaisviranomaisten kanssa Madridissa (Espanja) 20.11.1995 pidetyssä kokouksessa. Tämän kokouksen aikana espanjalaisviranomaiset ilmoittivat, että sen jälkeen kun uusi jätteenpolttouuni oli otettu käyttöön Mendossa, La Palman saarella, neljä niistä viidestä uunista, jotka olivat kantelun kohteena, oli voitu sulkea. Lisäksi espanjalaisviranomaiset totesivat, että muiden ratkaisuvaihtoehtojen puuttuessa Barloventon polttolaitos oli siis käytössä, mutta tarkensivat, että Kanariansaarten viranomaiset olivat sitoutuneet ratkaisemaan ongelman vuoden 1996 aikana.

13. Espanjalaisviranomaisten komissiolle antamat tiedot annettiin tiedoksi kantelun tekijöille. Nämä kiistivät sen, että kantelun kohteena olleista viidestä uunista neljä olisi suljettu, ja väittivät, että Mazossa sijaitsevat kaksi uunia sekä Barloventossa sijaitseva uuni olivat yhä toiminnassa.

14. Komissio vaati 8.12.1996 päivätyllä kirjeellään ja 11.2.1997 päivätyllä muistutuskirjeellään espanjalaisviranomaisia esittämään huomautuksensa kantelijoiden väitteistä.

15. Espanjalaisviranomaiset toimittivat 20.2.1997 komissiolle kirjeen, jossa ei kuitenkaan annettu vastausta kantelijoiden esittämiin väitteisiin, vaan toimitettiin komissiolle Kanariansaarten integroitu jätehuoltosuunnitelma. Tämän johdosta komissio vaati uudelleen 4.4.1997 päivätyllä kirjeellään espanjalaisviranomaisia esittämään komissiolle huomautuksensa.

16. Espanjalaisviranomaiset totesivat 16.6.1997 päivätyssä kirjeessään, että La Palman saarineuvosto oli 4.4.1997 hyväksynyt integroidun jätehuoltosuunnitelman.

17. Komissio osoitti 23.9.1997 Espanjan kuningaskunnalle täydentävän virallisen huomautuksen, jossa espanjalaisviranomaisia kehotettiin esittämään komissiolle huomautuksensa Mazossa ja Barloventossa sijaitsevien polttouunien osalta.

18. Espanjalaisviranomaiset luettelivat 24.11.1997 ja 28.11.1998 antamissaan vastauksissa eri toimenpiteitä, joihin oli ryhdytty La Palman jätehuollon parantamiseksi.

19. Koska komissio katsoi, että Espanjan kuningaskunta ei ollut noudattanut tiettyjä direktiivien 89/369/ETY ja 84/360/ETY mukaisia velvoitteitaan, se osoitti 24.7.1998 EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan (josta on tullut EY 226 artikla) nojalla Espanjan kuningaskunnalle perustellun lausunnon.

20. Espanjalaisviranomaiset pyysivät 6.8.1998 päivätyllä kirjeellään, että määräaikaa perusteltuun lausuntoon vastaamiselle pidennettäisiin yhdellä kuukaudella. Komissio myönsi pidennystä siten, että määräaika perusteltuun lausuntoon vastaamiselle päättyi 24.10.1998. Ensimmäinen vastaus perusteltuun lausuntoon oli 20.11.1998 päivätyssä kirjeessä, jonka liitteenä oli La Palman saarineuvoston muistio, jossa annettiin tietoja saaren integroitua jätehuoltosuunnitelmaa koskevan hankkeen etenemisestä ja eri toimenpiteistä, joihin oli ryhdytty jätteiden keräämisen ja käsittelyn alalla.

21. Espanjalaisviranomaiset toimittivat 3.2.1999 päivätyllä kirjeellään komissiolle lisätietoja, jotka komission mukaan olivat seuraavansisältöisiä: Ensinnäkin Mazon ja Barloventon polttouunien toiminta oli aloitettu ilman, että niille olisi myönnetty niiden käyttöönottoon vaadittava lupa. Toiseksi Dinoze-uuneja, joita käytettiin näissä kahdessa polttolaitoksessa, ei ollut suunniteltu uusia yhdyskuntajätteiden polttolaitoksia koskevien yhteisön säännösten mukaisesti, eikä niitä käytännössä ollut voitu varustaa apupolttimilla tai palamiskaasujen polttokammioilla. Kolmanneksi päästömittauksia ei ollut suoritettu.

22. Komissio vaati 28.5.1999 päivätyllä kirjeellään espanjalaisviranomaisia esittämään komissiolle kopion La Palman saaren integroidusta jätehuoltosuunnitelmasta, vahvistamaan polttouunien sulkemisen aikataulun ja toimittamaan komissiolle tietoja toimenpiteistä, joihin on ryhdytty kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen noudattamiseksi.

23. Vastauksena tähän kirjeeseen espanjalaisviranomaiset toimittivat 21.6.1999 päivätyllä kirjeellään komissiolle kopion 2.10.1998 hyväksytystä La Palman saaren integroidusta jätehuoltosuunnitelmasta sekä La Lagunan yliopiston tekemän, 10.6.1999 päivätyn alustavan tutkimuksen, jossa ehdotetaan työsuunnitelmaa polttouuneista peräisin olevien päästöjen valvontatoimenpiteiden toteuttamiseksi.

24. Koska Espanjan kuningaskunnan toimittamien tietojen mukaan perustellussa lausunnossa todettua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä ei ollut korjattu, komissio päätti nostaa nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

25. Espanjan hallituksen mukaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on jätettävä tutkimatta, ja se pitää lisäksi kannetta perusteettomana.

III Kanteen tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten lausumat

26. Espanjan hallitus korostaa, että komissio on oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen aikana koko ajan myöntänyt luvan olemassaolon täsmentäen tämän osalta, että "uunien perustamista varten myönnetyssä luvassa ei määrätty direktiivissä tarkoitetuista toimintaehdoista". Nyt komissio on yhteisöjen tuomioistuimessa väittänyt, että Mazossa ja Barloventossa sijaitseville polttouunilaitoksille ei ole myönnetty käyttöönottolupaa.

27. Espanjan hallitus väittää, että tämä viimeksi mainittu väite on vastoin sitä, mitä komissio on esittänyt oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen aikana, ja että lisäksi sellainen näkökanta on virheellinen tulkinta Kanariansaarten hallituksen kauppa- ja teollisuusministeriön 30.11.1998 päivätystä raportista, joka on esitetty komissiolle 3.2.1999. Espanjan hallituksen mukaan raportissa todetaan vain, että kyseisen ministeriön lupaa ei vaadita, muttei kuitenkaan väitetä, että mitään muutakaan lupaa ei tarvita. Espanjan hallituksen mukaan Mazon ja Barloventon laitoksille oli itse asiassa myönnetty kaksi lupaa.

28. Ensinnäkin nämä laitokset olivat saaneet "maankäyttöluvan", jonka Kanariansaarten hallituksen aluesuunnitteluministeriön kaupunkisuunnittelun pääosasto oli antanut 24.4.1990. Työt luokiteltiin luvassa yleishyödyllisiksi, ja siinä määrättiin, että lopullisen suunnitelman on oltava lupaan liitettyjen teknisten kuvausten mukainen. Toiseksi näitä uuneja koski toiminnan luokittelua ja korjaustoimenpiteiden arviointia koskeva pakottava muotovaatimus, jonka La Palman saarineuvosto täytti 9.1.1992.

29. Espanjan hallitus väittää, että komissio on siis muuttanut direktiivin 89/369/ETY 2 artiklaa koskevaa väitettään vastoin yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan perustellun lausunnon ja komission kanteen on perustuttava samoihin väitteisiin kuin virallisen huomautuksen, joka aloittaa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn. Nyt käsillä olevaa kannetta ei siis voida ottaa tutkittavaksi, koska oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa esitetty väite ja kannekirjelmässä esitetty väite eivät vastaa toisiaan.

30. Komission mukaan vaatimus siitä, että perustellun lausunnon ja komission kanteen on perustuttava samoihin väitteisiin, ei merkitse sitä, että perustellussa lausunnossa esitetyn oikeudenkäynnin kohteen ja kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten pitäisi aina olla täysin yhteneviä.

31. Komissio väittää, että tätä oikeuskäytäntöä, joka koskee tapauksia, joissa oikeudenkäynnin kohdetta on kanteessa rajoitettu asian käsittelyn aikaisempaan vaiheeseen verrattuna, on laajennettu tapauksiin, joissa vaatimukset on muotoiltu uudelleen kannekirjelmässä tai kantajan vastauskirjelmässä, jotta jäsenvaltion perusteltuun lausuntoon antamassa vastauksessa tai vastineessa esittämät argumentit otettaisiin huomioon.

32. Komissio väittää, että edellä mainittu oikeuskäytäntö soveltuu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen, koska kannekirjelmässä on otettu huomioon espanjalaisviranomaisten perusteltuun lausuntoon 3.2.1999 antamassa vastauksessa esittämät perusteet. Komission mukaan raportista ilmenee, että vaikka käyttöönottolupa olisi tarvittu, sellaista ei ollut annettu.

33. Komissio lisää, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen kohteen ja oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen kohteen yhtäläisyys on perusteltu siksi, että se, että asianomaisella jäsenvaltiolla on mahdollisuus esittää huomautuksensa, muodostaa perustamissopimuksen tarkoituksen mukaisen olennaisen takeen. Tämän takeen huomioon ottaminen on olennainen menettelymääräys jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevassa menettelyssä.

34. Kun Espanjan hallitus on perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa itse myöntänyt, että La Palman saaren kolmen polttouunin toiminta oli aloitettu ilman, että niille olisi etukäteen annettu käyttöönottolupa, se ei voi syyttää komissiota puolustautumisoikeuksiensa loukkaamisesta.

35. Niin ollen komissio väittää, että kannekirjelmässä ei ole laajennettu oikeudenkäynnin kohdetta, koska komissio on ainoastaan muotoillut uudelleen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat väitteet siten, että Espanjan hallituksen perusteltuun lausuntoon antamassa vastauksessa esittämät väitteet ja niiden perustelut on otettu huomioon.

36. Espanjan hallitus väittää vastauskirjelmässään, että komission väitteen hyväksyminen merkitsisi puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole kyseessä pelkkä oikeudenkäynnin kohteen uudelleenmuotoilu, vaan eri väite, joka perustuu komission virheelliseen tulkintaan raportista.

Asian arviointi

37. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä. Komission perustellun lausunnon ja kanteen on tästä syystä perustuttava yhdenmukaisiin väitteisiin.

38. Samaisen oikeuskäytännön mukaan tämä vaatimus ei kuitenkaan merkitse sitä, että virallisessa huomautuksessa esitettyjen perusteiden sekä perustellun lausunnon lausunto-osan ja kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten pitäisi aina olla täysin yhteneviä, kun oikeudenkäynnin kohdetta ei ole laajennettu tai muutettu vaan päinvastoin ainoastaan rajattu.

39. Olen sitä mieltä, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa oikeudenkäynnin kohdetta ei ole rajattu, muttei myöskään laajennettu tai muutettu.

40. On totta, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä, josta komissio arvosteli Espanjan kuningaskuntaa, luonnehti oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana se, että uunien perustamiselle annetussa luvassa ei määrätty direktiivissä tarkoitettuja ehtoja toiminnalle, kun taas kannekirjelmässä komissio katsoo, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen muodostaa yksinkertaisesti se, että direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu lupa kokonaan puuttuu.

41. Tätä väitteen esittämisessä tapahtunutta muutosta ei ole pidettävä oikeudenkäynnin kohteen laajentamisena tai muuttamisena, vaan uudelleenmuotoiluna, jonka tarkoituksena on mukauttaa komission vastausta siten, että perusteltuun lausuntoon annetussa vastauksessa esitetyt seikat otetaan huomioon.

42. Tältä osin on korostettava, että komission niin virallisissa huomautuksissa ja perustellussa lausunnossa kuin myös kannekirjelmässä esittämät väitteet koskevat Espanjan kuningaskunnan laiminlyöntiä noudattaa direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita.

43. Vaikka komissio onkin voinut tulkita myöhemmät tiedot ja erityisesti Espanjan hallituksen perusteltuun lausuntoon 3.2.1999 antaman vastauksen siten, että tuo hallitus myöntää luvan puuttumisen, esitettyjen väitteiden kohde on joka tapauksessa yhä pääosin sama, eli direktiivin 2 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattaminen.

44. Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuus täyttää yhteisön oikeuden mukaiset velvoitteensa ja tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan.

45. Katson, että Espanjan kuningaskunnan oikeuksia ei ole tämän tarkoituksen osalta loukattu.

46. Ne muutokset, joita komissio on tehnyt kanteessa käyttämissään sanamuodoissa, eivät ole sellaisia, että ne estäisivät Espanjan kuningaskuntaa käyttämästä puolustautumiskeinojaan. Itse asiassa Espanjan hallitus on esittäessään perusteet, joiden nojalla se katsoo, että riidanalainen lupa ei ole komission alun perin esittämällä tavalla virheellinen, väistämättä samalla katsonut, että lupa on olemassa. Seikat, jotka Espanjan hallitus esittää alkuperäisessä muodossaan olevaan väitteeseen antamansa vastauksen tueksi, pätevät sitäkin suuremmalla syyllä tätä samaa väitettä vastaan sellaisena kuin se on lopulta esitetty kannekirjelmässä.

47. Espanjan kuningaskunnalta ei myöskään ole evätty mahdollisuutta noudattaa velvoitteitaan. Toimenpide, johon direktiivin 2 artiklan rikkomiseen perustuvan laiminlyönnin johdosta voidaan ryhtyä, on sama riippumatta siitä, onko kyseessä puuttuva vai virheellinen lupa, sillä kyseessä olevan jäsenvaltion tehtävänä on antaa säännönmukainen lupa.

48. Espanjan hallituksen esittämää oikeudenkäyntiväitettä ei siis ole hyväksyttävä.

Pääasia

49. Komission nostama jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne jakautuu kolmeen eri perusteeseen: käyttöä varten tarvittavan ennakkoluvan puuttuminen, määräajoin tehtäviä mittauksia koskevat säännönvastaisuudet ja apupolttimien puuttuminen kolmen uunin osalta.

50. Näitä perusteita on tarkasteltava kutakin erikseen.

Käyttöä varten tarvittava ennakkolupa

51. Komissio huomauttaa, että direktiivin 2 artiklan nojalla uusilla polttolaitoksilla on oltava "käyttöä varten - - tarvittava ennakkolupa", joka kattaa direktiivin 3-10 artiklassa säädetyt ehdot.

52. Komissio katsoo, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 89/369/ETY 2 artiklan mukaisia velvoitteita, sillä Mazoon ja Barloventoon sijoitetuilla polttouuneilla ei ollut käyttöönottolupia.

53. Espanjan hallitus väittää, että direktiiviä ei ole sovellettava riidanalaisiin uuneihin, ja toissijaisesti, että näille uuneille myönnetty toimintalupa on direktiivin säännösten mukainen.

Direktiivin sovellettavuus

54. Espanjan hallituksen mukaan määrite "uusi yhdyskuntajätteiden polttolaitos" koskee ainoastaan sellaisia laitoksia, joille on myönnetty toimintalupa 1.12.1990 lukien. Espanjan hallituksen mukaan nyt kyseessä olevien polttouunien käyttöönotolle on annettu lupa 24.4.1990 annetulla "maankäyttöluvalla", joten uuneja on pidettävä "jo olemassa olevina laitoksina".

55. Komissio katsoo, että 24.4.1990 annettu lupa ei ole direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu käyttöä varten tarvittava ennakkolupa, vaan aluesuunnittelun valvontaan liittyvä lupa, jolla on myönnetty oikeus uunien rakentamiseen, ei niiden käyttämiseen.

56. On muistettava, että direktiivin 1 artiklan 5 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan sellaisiin yhdyskuntajätteiden polttolaitoksiin, joille on myönnetty toimintalupa 1.12.1990 lukien.

57. Koska luvat, joihin espanjalaisviranomaiset ovat vedonneet, on myönnetty 24.4.1990, eli ennen direktiivissä säädettyä päivämäärää, direktiiviä ei voida soveltaa, mikäli osoitetaan, että 24.4.1990 myönnetyt luvat todellakin ovat toimintalupia.

58. Jotta näitä lupia voitaisiin oikeudellisesti pitää toimintalupina, niiden on täytettävä direktiiviä aikaisemmissa yhteisön säännöksissä säädetyt ehdot. Direktiivin 2 artiklasta käy ilmi, että käyttöä varten tarvittava ennakkolupa vaadittiin jo direktiivin 84/360/ETY 3 artiklan ja direktiivin 75/442/ETY 8 artiklan nojalla. Direktiivin 2 artiklan mukanaan tuoma uusi osatekijä on se, että vastedes jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen lupa kattaa direktiivissä säädetyt ehdot.

59. Jotta käyttöä varten tarvittava ennakkolupa olisi direktiivien 84/360/ETY ja 75/442/ETY säännösten mukainen, sen on oltava sellaisen toimivaltaisen viranomaisen myöntämä, jonka tehtävänä on varmistaa etenkin se, että ilman pilaantumisvaaraa ehkäiseviin toimenpiteisiin on ryhdytty.

60. Lain nimeltä Ley 5/1987 sobre ordenacíon urbanística del suelo rústico de la Comunidad Autónoma de Canarias (Kanariansaarten itsehallintoalueen maatalousalueen kaupunkisuunnittelua koskeva laki) nojalla 24.4.1990 myönnetyt luvat näyttävät sanamuotonsa mukaan olevan asiakirjoja, joilla on annettu lupa uunien rakentamiseen ja joissa uunit todetaan yleishyödyllisiksi. Näistä asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että niillä myönnetty lupa olisi riittävä uunien käytön aloittamiselle, tai että ne tekniset vaatimukset, joita luvan antaminen edellyttää, olisi todella tarkoitettu ehkäisemään ilman pilaantumisen vaaraa.

61. Päinvastoin asiakirjoissa on mainittu, että myönnetty lupa ei vapauta velvollisuudesta hankkia kunnallinen lupa. Espanjan hallituksen suullisessa käsittelyssä esittämien lausumien mukaan kunnallinen lupa on toimi, joka Espanjan oikeuden mukaan vastaa direktiiveissä 84/360/ETY ja 75/442/ETY tarkoitettua lupaa. Espanjan hallituksen mukaan ainoa todella sitova lupa saastuttavien teollisuuslaitosten perustamiselle on sijoittamista, käyttöönottoa ja toimintaa koskeva kunnallinen lupa, joka on annettu 30.11.1961 annetun asetuksen Reglamento 2414/1961 de Actividades Molestas, Insalubres, Nocivas et Peligrosas (häiritsevää, epäterveellistä, vahingollista ja vaarallista toimintaa koskeva asetus) nojalla.

62. Espanjan hallitus ilmoitti, että La Palman saarineuvosto oli 9.1.1992 täyttänyt vuoden 1961 asetuksen mukaisesti toiminnan luokittelua ja korjaustoimenpiteiden arviointia koskevan pakottava muotovaatimuksen. Määräys, johon Espanjan hallitus viittaa ja jonka se on suullisessa käsittelyssä ilmoittanut olevan kunnallinen lupa, on annettu direktiivin 1 artiklan 5 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän 1.12.1990 jälkeen.

63. Näin ollen ei ole epäilystä siitä, että vuonna 1990 myönnetyt luvat eivät ole käyttöä varten tarvittavia ennakkolupia direktiiveissä 84/360/ETY ja 75/442/ETY tarkoitetussa mielessä, ja että kunnallinen lupa, jonka nojalla riidanalaiset uunit on otettu käyttöön tammikuusta ja toukokuusta 1992 lukien, on direktiivillä perustetun oikeudellisen järjestelmän alainen.

Käyttöä varten tarvittavan ennakkoluvan direktiivinmukaisuus

64. Espanjan hallitus väittää, että Espanjan kuningaskunta ei ole jättänyt noudattamatta velvoitteita, jotka johtuvat direktiivin 2 artiklasta, jota komissio on tulkinnut virheellisesti.

65. Espanjan hallituksen mukaan direktiivin 2 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta kaikkien jätteenpolttolaitosten käyttöä varten tarvittavat ennakkoluvat sisältäisivät direktiivin 3-10 artiklassa tarkoitetut ehdot. Espanjan hallituksen mukaan tämä velvollisuus on täytetty 11.9.1992 annetulla kuninkaan asetuksella Real Decreto 1088/1992 de normas sobre limitacíon de emisiones a la atmósfera de determinados agentes contaminentes procedentes de instalaciones de incineración de residuos municipales (kuninkaan asetus, joka koskee yhdyskuntajätteiden polttolaitoksista peräisin olevien tiettyjen saastuttavien aineiden päästöjen rajoittamista).

66. Komissio ei yhdy tähän tulkintaan. Sen mielestä tällainen tulkinta merkitsisi direktiivin 2 artiklan sisällön rajoittamista siten, että se ainoastaan velvoittaisi jäsenvaltiot ottamaan kyseinen direktiivi oikeusjärjestelmiensä osaksi, mutta että tämän artiklan soveltamatta jättämistä konkreettisessa tapauksessa, kuten nyt, ei voitaisi pitää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisenä.

67. Siihen Espanjan hallituksen esittämään väitteeseen, että toimivaltaiset viranomaiset ovat 24.4.1990 annettujen maankäyttölupien lisäksi myöntäneet 9.1.1992 luvat myös tietyille luokitelluille toiminnoille, komissio vastaa, että nämä luvat eivät täytä direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja ehtoja, eikä niitä siksi voida rinnastaa käyttöä varten tarvittaviin ennakkolupiin.

68. Espanjan hallitus vastaa, että kun ympäristönsuojelutoimenpiteet on sisällytetty luokiteltuja toimintoja koskeviin lupiin, näillä luvilla tavoiteltu päämäärä voidaan rinnastaa direktiivin yhdennessätoista perustelukappaleessa tarkoitettuun ympäristön tehokkaan suojelun tavoitteeseen. Espanjan hallitus lisää, että direktiivin ottaminen osaksi espanjalaista oikeusjärjestystä on tapahtunut näiden lupien myöntämispäivän jälkeen.

69. Espanjan hallituksen esittämää kahta eri väitettä on tutkittava peräkkäin.

70. Ensinnäkin sen osalta, että direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä asetuksella 1088/1992, on huomautettava, että EY 249 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti direktiivit velvoittavat saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu. Tämä velvoite merkitsee niiden jäsenvaltioiden osalta, joille direktiivi on osoitettu, velvoitetta toteuttaa osana kansallista oikeusjärjestystä ja direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

71. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa se yhteisön normi, jossa säädettyjä velvoitteita komissio väittää Espanjan kuningaskunnan loukanneen, on direktiivin 2 artikla. Siinä säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uusien yhdyskuntajätteiden polttolaitosten käyttöä varten tarvittava ennakkolupa kattaa direktiivin 3-10 artiklassa säädetyt ehdot.

72. Katsoessaan, että direktiivin kyseisestä säännöksestä johtuvaa velvoitetta on noudatettu antamalla asetus 1088/1992, jolla on varmistettu direktiivin täytäntöönpano, Espanjan hallitus väittää, että se on näin antanut asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt, joiden tavoitteena on varmistaa direktiiville sen täysi vaikutus osoittamatta kuitenkaan, että kyseistä velvoitetta olisi todella noudatettu riidanalaisten polttolaitosten osalta.

73. Lisäksi vaikka oletettaisiin, että direktiivin saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä asetuksella 1088/1992 olisi kyseisen direktiivin 2 artiklan mukaista, on huomattava, että tämä asetus annettiin 11.9.1992, eli vasta sen jälkeen, kun määräaika direktiivin täytäntöönpanolle oli päättynyt ja kun uunit oli otettu käyttöön tammikuussa ja toukokuussa 1992.

74. Näin ollen jotta Espanjan hallitus olisi noudattanut direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja velvoitteitaan, 9.1.1992 myönnettyjen lupien on näytettävä olevan direktiivin 2 artiklan vaatimusten mukaisia. Tämä on toinen seikka, johon Espanjan hallitus on vedonnut.

75. Jotta kansallisten viranomaisten antamaa asiakirjaa voitaisiin pitää käyttöä varten tarvittavana ennakkolupana direktiivin 2 artiklassa tarkoitetussa mielessä, sen on täytettävä direktiivin 3-10 artiklassa säädetyt ehdot, joihin kuuluvat myös ne, joita kaksi muuta komission Espanjan hallitusta vastaan esittämää väitettä koskevat, nimittäin 6 artiklassa tarkoitettujen määräajoin tehtävien mittausten toteuttaminen sekä 7 artiklassa vaadittu uunien varustaminen apupolttimilla.

76. On siis tutkittava, onko näitä velvoitteita noudatettu.

Määräajoin tehtävät mittaukset

77. Komission mukaan toimivaltaiset viranomaiset eivät ole suorittaneet uusissa polttolaitoksissa direktiivin 6 artiklassa tarkoitettujen muuttujien osalta määräajoin tehtäviä mittauksia, eivät ole etukäteen hyväksyneet näytteenotto- ja mittaustapoja, eivät ole määränneet mittauspisteiden sijaintia eivätkä myöskään ole laatineet mittausohjelmia.

78. Kun tutkitaan 9.1.1992 annettujen lupien sisältöä, ei käy ilmi, että sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen olisi ollut lupien antamisen edellytyksenä. Sitä paitsi Espanjan hallitus, joka ei ole edes väittänyt suorittaneensa direktiivin 6 artiklassa säädettyjä määräajoin suoritettavia toimenpiteitä, ei ole kiistänyt tätä väitettä.

79. Niin ollen tämä väite on perusteltu.

Apupolttimet

80. Komission mukaan kyseessä olevat kolme uunia olisi direktiivin 7 artiklan mukaisesti pitänyt varustaa apupolttimilla sen varmistamiseksi, että palamislämpötila pysyy vähintään 850 ° C:ssa.

81. Luvissa, jotka on annettu 9.1.1992, ei myöskään oteta huomioon vaatimuksia, joista uunien käyttöönotto on riippuvainen. Espanjan hallitus ei sitä paitsi ole kiistänyt tätä uunien toimintaan liittyvää puutetta.

82. Tämä väite on siis hyväksyttävä.

83. Direktiivin 6 ja 7 artiklassa tarkoitettujen velvoitteiden laiminlyönnin vuoksi minun on todettava, että 9.1.1992 myönnetyt luvat eivät täytä niitä perusominaisuuksia, jotka direktiivin 2 artiklan mukaan vaaditaan, jotta kyseessä voitaisiin katsoa olevan käyttöä varten tarvittava ennakkolupa. Tästä seuraa, että koska Espanjan kuningaskunta on antanut luvan riidanalaisten uunien käytölle varmistamatta, että kaikkia direktiivin 2 artiklassa tarkoitettuja ehtoja noudatettaisiin, se on jättänyt noudattamatta tuon säännöksen mukaisia velvoitteitaan.

84. Lisäksi Espanjan hallituksen esittämät väitteet, jotka liittyvät polttouunien toiminnan ympäristövaikutusten vähäisyyteen ja uunien purkamiseen huhtikuusta 2000 lukien eivät oikeuta Espanjan kuningaskunnan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä.

85. Uunien toiminnan ympäristövaikutusten osalta on korostettava, että vaikka kyseisten laitosten aiheuttaman vaikutuksen oletettaisiinkin olevan ympäristön kannalta hyväksyttävällä tasolla, kuten espanjalaisviranomaiset väittävät, tämä ei vapauttaisi velvoitteista, joista säädetään direktiivin 2, 6 ja 7 artiklassa, joissa kuvataan täsmällisesti toimenpiteet, joihin jäsenvaltioiden on ryhdyttävä.

86. Uunien purkamisen osalta on muistutettava yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan yhtäältä arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se oli perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, ja toisaalta yhteisöjen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia.

87. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi 28.10.1998. Uunit olivat tuona päivänä yhä toiminnassa, ja toiminta päättyi syyskuussa 2000, kuten Espanjan hallitus on suullisessa käsittelyssä vahvistanut.

88. Edellä todetusta seuraa, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on hyväksyttävä.

89. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska tällainen vaatimus on nyt kyseessä olevassa asiassa esitetty, esitän, että Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Ratkaisuehdotus

90. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että

1) Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/369/ETY allamainittavien säännösten mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole Mazossa ja Barloventossa, La Palman saarella (Espanja) sijaitsevan kolmen jätteenpolttouunin osalta ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen

- direktiivin 89/369/ETY 2 artiklan soveltamisen, koska kyseiset kolme uunia ovat toiminnassa ilman, että tätä varten olisi annettu mainitun 2 artiklan mukainen lupa

- direktiivin 89/369/ETY 6 artiklan soveltamisen, koska toimivaltaiset viranomaiset eivät ole kyseisten uunien osalta

- suorittaneet määräajoin tehtäviä mittauksia kyseisessä artiklassa säädetyistä muuttujista

- etukäteen hyväksyneet näytteenotto- ja mittaustapoja eivätkä määrittäneet mittauspisteiden sijaintia, eivätkä

- laatineet minkäänlaista mittausohjelmaa

- direktiivin 89/369/ETY 7 artiklan soveltamisen, koska kyseisiä kolmea uunia ei ole varustettu apupolttimilla.

2) Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.