61995J0013

Sosiaalipolitiikka - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Yrityksen luovutus - Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen - Direktiivi 77/187/ETY - Soveltamisala - Toimeksiantaja, joka irtisanoo itsenäisen yrittäjän kanssa tekemänsä siivoussopimuksen tehdäkseen sopimuksen toisen kanssa - Jos toimenpiteen yhteydessä ei luovuteta huomattavaa määrää omaisuutta eikä uusi yritys ota palvelukseensa huomattavaa osaa henkilökunnasta, kyseessä ei ole yrityksen luovutus

(Neuvoston direktiivin 77/187/ETY 1 artiklan 1 kohta)

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta tilanteeseen, jossa toimeksiantaja, joka oli antanut toimitilojensa siivoustyöt eräälle yritykselle, irtisanoo tämän yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen ja tekee samankaltaisten töiden hoitamista koskevan uuden sopimuksen toisen yrityksen kanssa, jos toimenpiteen yhteydessä ei luovuteta huomattavaa määrää aineellista tai aineetonta omaisuutta yritysten välillä eikä uusi yritys ota palvelukseensa lukumääräisesti tai pätevyyden osalta huomattavaa osaa siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli osoittanut sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämiin tehtäviin.

Direktiivissä käytetyllä luovutuksen käsitteellä tarkoitetaan näet tilannetta, jossa taloudellinen kokonaisuus - eli henkilöistä ja omaisuudesta muodostuva kokonaisuus, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa - säilyttää identiteettinsä luovutuksen jälkeenkin. Tällöin pelkästään se seikka, että yritys menettää toimeksiannon kilpailijalle, ei yksinään voi osoittaa, että kyseessä olisi tällainen luovutus. Vaikka on mahdollista, että tietyillä työvoimavaltaisilla toimialoilla taloudellinen kokonaisuus voi toimia ilman, että sillä olisi huomattavaa omaisuutta, ja että se voi koostua yhteisen toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmästä, on kuitenkin todettava, että jotta tällaisessa tilanteessa kyseessä olisi direktiivissä tarkoitettu luovutus, tämän ryhmän on pysyttävä koossa, kun uusi toimeksisaaja ottaa palvelukseensa huomattavan osan tämän taloudellisen kokonaisuuden henkilökunnasta.

Asiassa C-13/95,

jonka Arbeitsgericht Bonn on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Ayse Süzen

vastaan

Zehnacker Gebäudereinigung GmbH Krankenhausservice,

jota tukee

Lefarth GmbH väliintulijaksi kutsuttuna,

ennakkoratkaisun työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY (EYVL 1977 L 61, s. 26) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat J. C. Moitinho de Almeida, J. L. Murray ja L. Sevón sekä tuomarit P. J. G Kapteyn, C. Gulmann, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), G. Hirsch, P. Jann ja H. Ragnemalm,

julkisasiamies: A. La Pergola,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Zehnacker Gebäudereinigung GmbH Krankenhausservice, edustajanaan asianajaja Christof Brößke, Villingen,

- Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön Assessor Gereon Thiele,

- Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston osastopäällikkö Jan Devadder,

- Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaisosastopäällikkö Edwige Belliard ja saman osaston tehtävään määrätty Anne de Bourgoing,

- Yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään Assistant Treasury Solicitor John E. Collins ja Derrick Wyatt, QC,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamies Christopher Docksey ja samassa yksikössä toimiva kansallinen virkamies Horstpeter Kreppel,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Ayse Süzenin, edustajanaan asianajaja Christoph Krämer, Bonn, Zehnacker Gebäudereinigung GmbH Krankenhausservicen, edustajanaan asianajaja Christof Brößke, Lefarth GmbH:n, edustajanaan asianajaja Nikolaus Christ, Rösrath, Saksan hallituksen, asiamiehenään Ernst Röder, Ranskan hallituksen, asiamiehenään Anne de Bourgoing, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, asiamiehenään Derrick Wyatt, ja Euroopan yhteisöjen komission, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Klaus-Dieter Borchardt, 18.6.1997 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 15.10.1996 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Arbeitsgericht Bonn on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 30.11.1994 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.1.1995, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY (EYVL 1977 L 61, s. 26, jäljempänä direktiivi) tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat Ayse Süzen ja Zehnacker Gebäudereinigung Krankenhausservice -yhtiö (jäljempänä Zehnacker).

3 Süzen työskenteli Zehnackerin palveluksessa, joka oli osoittanut hänen tehtäväkseen Saksassa Bonn-Bad-Godesbergissa sijaitsevan keskiasteen oppilaitoksen, Aloisiuskollegin, toimitilojen siivoustyöt Aloisiuskollegin ja Zehnackerin välisen siivoussopimuksen mukaisesti. Zehnacker irtisanoi Süzenin samoin kuin seitsemän muuta työntekijää, jotka Süzenin tavoin oli osoitettu tämän laitoksen kunnossapitotehtäviin, sen vuoksi, että Aloisiuskolleg oli irtisanonut Zehnackerin kanssa tekemänsä sopimuksen 30.6.1994 alkaen.

4 Tämän jälkeen Aloisiuskolleg teki Lefarth-yhtiön kanssa, joka esiintyy väliintulijana kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, sopimuksen toimitilojensa siivouksesta 1.8.1994 alkaen. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ei ilmene, että Lefarth olisi tarjoutunut ottamaan Zehnackerin irtisanomat työntekijät palvelukseensa.

5 Süzen nosti Arbeitsgericht Bonnissa kanteen, jossa vaadittiin toteamaan, ettei hänen työsuhteensa Zehnackeriin ollut päättynyt sen takia, että Zehnacker oli antanut hänelle irtisanomisilmoituksen.

6 Koska Arbeitsgericht Bonn katsoi, että riita-asian ratkaiseminen riippui siitä, kuinka direktiiviä tulkitaan, se päätti lykätä asian ratkaisua ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-392/92, Christel Schmidt, 14.4.1994 antama tuomio (Kok. 1994, s. I-1311) ja asiassa C-29/91, Dr. Sophie Redmond Stichting, 19.5.1992 antama tuomio (Kok. 1992, s. I-3189), sovelletaanko direktiiviä 77/187/ETY myös silloin, kun yritys irtisanoo ulkopuolisen yrityksen kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen tehdäkseen vastaavan sopimuksen sitten jonkun toisen ulkopuolisen yrityksen kanssa?

2) Onko ensimmäisessä kysymyksessä kuvaillun kaltaisessa tilanteessa kyseessä direktiivissä tarkoitettu sopimukseen perustuva luovutus, jos yrityksen mitään aineellista tai aineetonta omaisuutta ei ole luovutettu?"

7 Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan "direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta".

8 Edellä mainitussa asiassa Christel Schmidt antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että tätä säännöstä on tulkittava siten, että sen soveltamisalaan kuuluu ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä kuvaillun kaltainen tilanne, jossa yritys antaa sopimusteitse toisen yrityksen tehtäväksi sellaiset siivoustyöt, joista se aiemmin vastasi välittömästi itse, vaikka nämä työt teki ennen luovutusta yksi ainoa työntekijä. Tätä aiemmin yhteisöjen tuomioistuin katsoi muun muassa edellä mainitussa asiassa Dr. Sophie Redmond Stichting antamassaan tuomiossa, että "sopimukseen perustuvan luovutuksen" käsitettä on sovellettava tilanteeseen, jossa viranomainen päättää lopettaa tukien myöntämisen jollekin oikeushenkilölle siirtääkseen ne jollekin toiselle vastaavaa päämäärää tavoittelevalle oikeushenkilölle ja jossa viranomainen näin ollen aiheuttaa ensiksi mainitun oikeushenkilön toimintojen täydellisen ja lopullisen päättymisen.

9 Kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää näillä kahdella kysymyksellään, joita on käsiteltävä yhdessä, soveltuuko direktiivi myös tilanteeseen, jossa toimeksiantaja, joka oli antanut toimitilojensa siivouksen ensimmäisen yrityksen tehtäväksi, irtisanoo tämän kanssa tekemänsä sopimuksen ja tekee vastaavien töiden suorittamista koskevan uuden sopimuksen toisen yrityksen kanssa ilman, että toimenpiteen yhteydessä yritysten välillä luovutettaisiin aineellista tai aineetonta omaisuutta.

10 Direktiivillä pyritään turvaamaan tiettyyn taloudelliseen kokonaisuuteen liittyvien työsuhteiden jatkuvuus omistajanvaihdoksesta huolimatta. Ratkaiseva arviointiperuste arvioitaessa sitä, onko kyseessä tässä direktiivissä tarkoitettu luovutus, on se, säilyttääkö kyseinen kokonaisuus identiteettinsä, mikä ilmenee erityisesti siitä, jatkaako se todellakin toimintaa tai aloittaako se sen uudestaan (asia 24/85, Spijkers, tuomio 18.3.1986, Kok. 1986, s. 1119, 11 ja 12 kohta; ks. viimeksi yhdistetyt asiat C-171/94 ja C-172/94, Merckx ja Neuhuys, tuomio 7.3.1996, Kok. 1996, s. I-1253, 16 kohta; ks. vastaavasti asia E-2/96, Ulstein ja Røiseng, EFTA:n tuomioistuimen neuvoa-antava lausunto 19.12.1996, 27 kohta, ei vielä julkaistu).

11 Vaikka se seikka, että luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä tai, kuten tässä asiassa, niiden kahden yrityksen välillä, joille peräkkäin on annettu tehtäväksi koulun siivoustyöt, ei ole sopimussuhdetta, voi olla merkki siitä, ettei mitään direktiivissä tarkoitettua luovutusta ole tapahtunut, sillä ei kuitenkaan voi tältä osin olla ratkaisevaa merkitystä.

12 Kuten edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Merckx ja Neuhuys annetun tuomion 28 kohdassa viimeksi on todettu, direktiiviä voidaan soveltaa kaikissa mahdollisissa tapauksissa, joissa sopimuksen perusteella vaihtuu yrityksen toiminnasta vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle kuuluvat työnantajan velvollisuudet yrityksen työntekijöitä kohtaan. Niinpä direktiivin soveltamiseksi ei ole tarpeen, että luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä olisi välitön sopimussuhde, sillä luovutus voidaan tehdä kahdessa vaiheessa kolmannen tahon, kuten omistajan tai vuokralaisen, välityksellä.

13 Jotta luovutus kuuluisi direktiivin soveltamisalaan, luovutuksen on kuitenkin kohdistuttava sellaiseen pysyvästi organisoituun taloudelliseen kokonaisuuteen, jonka toiminta ei rajoitu tietyn toiminnan suorittamiseen (asia C-48/94, Rygaard, tuomio 19.9.1995, Kok. 1995, s. I-2745, 20 kohta). Kokonaisuuden käsitteellä tarkoitetaan näin ollen sellaista henkilöistä ja muista tekijöistä muodostuvaa kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa oman tavoitteen omaavaa taloudellista toimintaa.

14 Jotta voitaisiin määritellä, täyttyvätkö kokonaisuuden luovutuksen edellytykset, on tarkasteltava kaikkia tämän toimenpiteen luonnetta selvittäviä tosiseikkoja, joihin erityisesti kuuluvat se, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liikkeestä on kyse, onko rakennuksia, irtaimistoa tai muuta sellaista aineellista omaisuutta luovutettu vai ei, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, onko olennainen osa henkilökunnasta siirtynyt uuden yrityksen johdon alaisuuteen vai ei, onko asiakaskunta siirtynyt vai ei sekä harjoitetun liiketoiminnan samankaltaisuus ennen luovutusta ja sen jälkeen sekä tämän toiminnan mahdollisen keskeytymisen kesto. Nämä seikat ovat kuitenkin vain osatekijöitä arvioitaessa kokonaisuutta eikä niitä tästä syystä voida arvioida erikseen (ks. erityisesti em. asia Spijkers, tuomion 13 kohta ja asia Dr. Sophie Redmond Stichting, tuomion 24 kohta).

15 Kuten suurin osa oikeudenkäyntiin osallistuneista osapuolista on todennut, pelkästään sen seikan perusteella, että aiemman toimeksisaajan ja uuden toimeksisaajan tarjoama palvelu on samanlainen, ei näin ollen voida päätellä, että kyseessä olisi taloudellisen kokonaisuuden luovutus. Kokonaisuutena ei näet voida pitää pelkästään toimintoa, josta tietty kokonaisuus vastaa. Kokonaisuuden identiteetti määräytyy myös muiden seikkojen, kuten sen henkilökunnan, johdon, työn organisoinnin, toimintatapojen tai sen käytössä mahdollisesti olevien tuotantolaitosten perusteella.

16 Pelkästään se seikka, että yritys menettää toimeksiannon kilpailijalle, ei yksinään voi osoittaa, että kyseessä olisi direktiivissä tarkoitettu luovutus. Vaikka palveluyritys, jolle toimeksianto aiemmin oli annettu, menettää yhden asiakkaan, se ei tällaisessa tilanteessa tästä huolimatta ole olemassa vähemmän kokonaisena, eikä voida katsoa, että yksi sen liikkeistä tai liiketoiminnan osista olisi luovutettu uudelle toimeksiannon saajalle.

17 On korostettava myöskin sitä, että vaikka omaisuuserien luovutus on niiden erilaisten perusteiden joukossa, jotka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon arvioidessaan, onko asiassa tosiasiallisesti tapahtunut yrityksen luovutusta, tällaisten erien luovutuksen puuttuminen ei välttämättä merkitse sitä, ettei kyseessä olisi yrityksen luovutus (ks. em. asia Schmidt, tuomion 16 kohta ja em. yhdistetyt asiat Merckx ja Neuhuys, tuomion 21 kohta).

18 Kuten tämän tuomion 14 kohdassa on muistutettu, kansallisen tuomioistuimen on näet otettava huomioon se, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liikkeestä on kyse, kun se arvioi toimenpiteelle luonteenomaisia tosiseikkoja. Tästä seuraa, että se, kuinka paljon painoa on annettava erilaisille direktiivissä tarkoitetun luovutuksen olemassaoloa osoittaville arviointiperusteille, välttämättäkin vaihtelee harjoitetun toiminnan perusteella ja jopa kyseisessä yrityksessä, liikkeessä tai liiketoiminnan osassa käytettyjen tuotanto- tai toimintatapojen perusteella. Näin ollen erityisesti silloin, kun taloudellinen kokonaisuus voi tietyillä toimialoilla toimia ilman, että sillä olisi huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta, tällaisen kokonaisuuden identiteetin säilyminen sitä koskevan toimenpiteen jälkeenkin ei oletettavastikaan voi riippua tällaisten omaisuuserien luovutuksesta.

19 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio väittivät, että jotta kyseessä olisi aiemman toimeksisaajan muodostaman kokonaisuuden direktiivissä tarkoitettu luovutus, tietyissä tilanteissa voi riittää, että uusi toimeksisaaja on vapaaehtoisesti ottanut palvelukseensa suurimman osan niistä työntekijöistä, jotka sen edeltäjä oli erityisesti osoittanut sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämiin tehtäviin.

20 Tältä osin on muistutettava, että sellaisiin tosiseikkoihin, jotka on otettava huomioon määritettäessä, ovatko luovutuksen edellytykset täyttyneet, kuuluu luovutusta ennen ja sen jälkeen harjoitetun toiminnan samanlaisuuden ja sen, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liikkeestä on kyse, toimialan lisäksi se seikka, onko uusi yritys ottanut palvelukseensa olennaisen osan henkilökunnasta vai ei (em. asia Spijkers, tuomion 13 kohta).

21 On kuitenkin niin, että siltä osin kuin tietyillä työvoimavaltaisilla toimialoilla yhteisen toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmä voi vastata taloudellista kokonaisuutta, on myönnettävä, että tällainen kokonaisuus voi säilyttää identiteettinsä luovutuksen jälkeenkin, kun uusi työnantaja ei pelkästään tyydy jatkamaan kyseistä toimintaa vaan kun se myös ottaa palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyyden osalta olennaisen osan siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli erityisesti osoittanut hoitamaan tätä toimintaa. Tällaisessa tapauksessa uusi työnantaja itse asiassa hankkii edellä mainitussa asiassa Rygaard annetun tuomion 21 kohdassa käytetyllä termillä ilmaistuna sellaisen osatekijöistä muodostuvan kokonaisuuden, jonka avulla se voi jatkaa luovuttajayrityksen toimintoja tai tiettyjä toimintoja pysyvästi.

22 Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on edellä mainittujen tulkintaa auttavien seikkojen nojalla vahvistaa, onko tässä tapauksessa tapahtunut luovutusta vai ei.

23 Kansallisen tuomioistuimen esittämiin ennakkoratkaisupyyntöihin on täten vastattava, että direktiivin 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta tilanteeseen, jossa toimeksiantaja, joka oli antanut toimitilojensa siivoustyöt eräälle yritykselle, irtisanoo tämän kanssa tekemänsä sopimuksen ja tekee samanlaisten töiden hoitamista koskevan uuden sopimuksen toisen yrityksen kanssa, jos toimenpiteen yhteydessä ei luovuteta huomattavaa määrää aineellista tai aineetonta omaisuutta yrityksien välillä eikä uusi yritys ota palvelukseensa lukumääräisesti tai pätevyyden osalta olennaista osaa siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli osoittanut sopimuksensa täytäntöönpanon edellyttämiin tehtäviin.

Oikeudenkäyntikulut

24 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan, Belgian, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Arbeitsgericht Bonnin 30.11.1994 tekemällään päätöksellään esittämät kysymykset seuraavasti:

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta tilanteeseen, jossa toimeksiantaja, joka oli antanut toimitilojensa siivoustyöt eräälle yritykselle, irtisanoo tämän yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen ja tekee samanlaisten töiden hoitamista koskevan uuden sopimuksen toisen yrityksen kanssa, jos toimenpiteen yhteydessä ei luovuteta huomattavaa määrää aineellista tai aineetonta omaisuutta yritysten välillä eikä uusi yritys ota palvelukseensa lukumääräisesti tai pätevyyden osalta huomattavaa osaa siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli osoittanut sopimuksen täytäntöönpanon edellyttämiin tehtäviin.