61993J0441

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Yhtiöt - Direktiivin 77/91/ETY soveltamisala - Pankkien, jotka ovat julkisia osakeyhtiöitä, kuuluminen soveltamisalaan - Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan pankin osakepääomaa voidaan korottaa hallinnollisessa menettelyssä ja jota ei voida hyväksyä - Direktiivillä osakkeenomistajille annettujen oikeuksien käytön tekeminen mahdottomaksi vetoamalla oikeuden väärinkäytön kieltävään kansalliseen säännökseen, mitä ei voida hyväksyä - Velvollisuus ilmoittaa kirjallisesti nimetylle henkilölle asetettujen osakkeiden omistajille osakepääoman korotuksesta - Ilmoittamisen rajoittaminen merkintää koskevan tarjouksen julkaisemiseen päivälehdissä, mitä ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 77/91/ETY 25 ja 29 artikla)

Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa annettua toista neuvoston direktiiviä 77/91/ETY ja erityisesti sen 25 ja 29 artiklaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan pankkeihin, jotka ovat julkisia osakeyhtiöitä. Yhteisöjen lainsäätäjän toisen direktiivin soveltamisalan määrittelemiseksi valitsema arviointiperuste on siis yhtiön oikeudellinen muoto yhtiön toiminnasta riippumatta.

Direktiivin 25 artiklan, jonka mukaan osakepääoman korotuksesta päättää aina yhtiökokous, kanssa on ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan velkaantumisen takia poikkeuksellisessa tilanteessa olevan pankin, joka on julkinen osakeyhtiö, pääoman korotuksesta voidaan päättää hallinnollisessa menettelyssä ilman yhtiökokouksen päätöstä. Direktiivillä ei tosin estetä pakkotäytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla pyritään yhtiön purkamiseen, eikä selvitystilaa, jossa yhtiöön sovelletaan pakottavia hallinnollisia järjestelyjä velkojien oikeuksien suojaamiseksi, mutta direktiiviä sovelletaan yksinkertaisessa tervehdyttämisjärjestelmässä, jonka tarkoituksena on yhtiön toiminnan jatkumisen varmistaminen, vaikka tämä järjestelmä tarkoittaisi sitä, että yhtiön osakkeenomistajilta ja tavanomaisilta toimielimiltä viedään väliaikaisesti niiden toimivalta.

Sellaisen kansallisen säännöksen täytäntöönpanolla, jolla kielletään oikeuden väärinkäyttö, ei voida vaikuttaa yhteisön oikeussääntöjen tehokkaaseen vaikutukseen ja yhtenäiseen soveltamiseen kaikissa jäsenvaltioissa, joten kyseiseen 25 artiklaan vetoavan osakkeenomistajan ei voida katsoa käyttävän väärin oikeuttaan pelkästään siksi, että hän on tervehdyttämisen kohteena olevan yhtiön vähemmistöosakas tai että hän on hyötynyt yhtiön tervehdyttämisestä; muuten muutettaisiin tämän säännöksen soveltamisalaa.

Merkintää koskevan tarjouksen julkaiseminen päivälehdissä ei ole toisen direktiivin 29 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettu, nimetylle henkilölle asetettujen osakkeiden omistajalle lähetetty kirjallinen ilmoitus, kun lainsäädännössä ei edellytetä tämän säännöksen mukaista tiedon julkaisemista tätä varten nimetyssä kansallisessa virallisessa julkaisussa.

Asiassa C-441/93,

jonka Polymeles Protodikeio Athinon on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa

Panagis Pafitis ym.,

joita tukevat

Investment and Shipping Enterprises Est ym.

vastaan

Trapeza Kentrikis Ellados AE ym.

joita tukevat

Trapeza tis Ellados AE ym.

ennakkoratkaisun niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13 päivänä joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY (EYVL 1977 L 26, s. 1) 25 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden sekä 29 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. N. Kakouris, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat D. A. O. Edward ja G. Hirsch sekä tuomarit G. F. Mancini, F. A. Schockweiler, J. C. Moitinho de Almeida, P. J. G. Kapteyn (esittelevä tuomari), C. Gulmann, J. L. Murray, H. Ragnemalm ja L. Sevón,

julkisasiamies: G. Tesauro,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Pafitis ym., edustajinaan asianajajat Sofia Koukouli-Spiliotopoulou, Ioannis Stamoulis, Feidias Doukaris ja Georgios Kampitsis, Ateena,

- Investment and Shipping Enterprises Est -yhtiö ym., edustajinaan asianajajat Nikolaos Skandamis, Georgios Kampitsis, Ioannis Stamoulis ja Feidias Doukaris, Ateena,

- Trapeza Kentrikis Ellados AE ym., edustajinaan asianajajat Marios Bachas, Fotis Chatzis, Alexandros Markopoulos ja Konstantinos Mavrias, Ateena,

- Trapeza tis Ellados ym., edustajinaan asianajajat Ilias Soufleros ja Marios Armaos, Ateena sekä asiamiehenään valtionasiamiehen viraston avustava oikeudellinen neuvonantaja Vasileios Kontolaimos,

- Kreikan hallitus, asiamiehenään valtionasiamiehen viraston avustava oikeudellinen neuvonantaja Vasileios Kontolaimos,

- Portugalin hallitus, asiamiehinään Portugalin keskuspankin oikeudellisen osaston neuvonantaja Jorge Santos ja ulkoasiainministeriön Euroopan yhteisöihin liittyviä asioita käsittelevän osaston oikeudellisen yksikön johtaja Luis Fernandes,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat Antonio Caeiro ja Dimitrios Gouloussis,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Pafitiksen ym., edustajinaan Sofia Koukouli-Spiliotopoulou, Ioannis Stamoulis ja Feidias Doukaris, Investment and Shipping Enterprises Estin ym., edustajanaan Feidias Doukaris, Trapeza Kentrikis Ellados AE:n ym., edustajinaan Marios Bachas, Konstantinos Mavrias ja asianajaja Krateros Ioannou, Ateena, Trapeza tis Elladoksen ym., edustajinaan Ilias Soufleros ja Vasileios Kontolaimos, Kreikan hallituksen, asiamiehinään ulkoasiainministeriön yhteisöön liittyviä riita-asioita käsittelevän erityisyksikön erityinen oikeudellinen neuvonantaja Panagiotis Mylonopoulos ja kansantalousministeriön Euroopan yhteisöihin liittyviä oikeudellisia asioita käsittelevän itsenäisen yksikön oikeudellinen neuvonantaja Dimitrios Leontokianakos, ja komission, asiamiehenään Dimitrios Gouloussis, esittämät suulliset huomautukset 6.6.1995 pidetyssä istunnossa,

kuultuaan julkisasiamiehen 9.11.1995 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Polymeles Protodikeio Athinon on esittänyt 3.8.1993 päivätyllä ja yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 16.11.1993 saapuneella päätöksellään ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13 päivänä joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY (EYVL 1977 L 26, s. 1, jäljempänä toinen direktiivi) 25 artiklan ja sitä seuraavien artikloiden sekä 29 artiklan tulkinnasta.

2 Nämä kysymykset on esitetty riita-asiassa, jossa asianosaisina ovat osakeyhtiömuotoinen Trapeza Kentrikis Ellados AE -niminen pankki (jäljempänä TKE-pankki) ja sen uudet osakkeenomistajat sekä entiset osakkeenomistajat Pafitis ym., jotka ovat riitauttaneet TKE-pankin osakepääoman korotukset, jotka toteutettiin Kreikan keskuspankin pääjohtajan 28.7.1986 tekemällä päätöksellä nro 826 (Kreikan tasavallan virallinen lehti, ÖEK painos A 117, 29.7.1986) ja TKE-pankin väliaikaisen asiamiehen 24.9.1986 tekemällä päätöksellä nro 71, joka myöhemmin vahvistettiin lailla nro 1682/1987 (Kreikan tasavallan virallinen lehti, ÖEK painos A 14, 16.2.1987). Nämä toimenpiteet toteutettiin presidentin asetuksen nro 861/1975 nojalla.

3 Poikkeuslain nro 1665/1951 (Kreikan tasavallan virallinen lehti, ÖEK painos A 31, 27.1.1951), sellaisena kuin se oli voimassa riidanalaisten tosiseikkojen tapahtuma-aikana, 6 pykälässä säädettiin, että pankin pääomien pienennyttyä tappioiden takia tai rahoitustarkastuksen arvioidessa, ettei pääoma jostakin muusta syystä enää vastaa pankin tarpeita, rahoitustarkastus kehottaa pankkia kattamaan menetetyt pääomat tai korottamaan pääomaansa rahoitustarkastuksen asettamassa vähintään 60 päivän määräajassa.

4 Tämän poikkeuslain 8 pykälän 1 momentin mukaan silloin, kun pankki ei kykene korottamaan pääomaansa tai kieltäytyy siitä, kun se estää jollakin tavalla valvontaa tai kun se rikkoo mitä tahansa lakien tai rahoitustarkastuksen antamien päätösten tai asetusten sisältämää säännöstä tai määräystä, rahoitustarkastus voi joko peruuttaa toimiluvan selvitystilaan asetetulta pankilta tai asettaa pankkiin asiamiehen.

5 Päätöksellään nro 397 (Kreikan tasavallan virallinen lehti, ÖEK painos A 133, 13.9.1984) Kreikan keskuspankin pääjohtaja asetti TKE-pankin väliaikaisen asiamiehen valvontaan.

6 Pankkien asettamisesta väliaikaisen asiamiehen valvontaan annetun presidentin asetuksen nro 861/1975 1 pykälän 3 momentissa, joka on kokonaisuudessaan toistettu lain nro 236/1975 (Kreikan tasavallan virallinen lehti, ÖEK painos A 275, 5.12.1975) 1 pykälässä, säädetään, että sen jälkeen kun väliaikaisen asiamiehen nimitystä koskeva päätös on julkaistu Kreikan tasavallan virallisessa lehdessä, pankin yhtiöjärjestyksen mukaisten toimielinten koko toimivalta lakkaa lain nojalla ja siirtyy hallintovaltuuksineen väliaikaiselle asiamiehelle tai yhdessä toimiville väliaikaisille asiamiehille.

7 Pääasian kantajat ovat olleet TKE-pankin osakkeenomistajia jo ennen vuotta 1984, jolloin pankin osakepääoma oli 670 000 000 drakmaa (GRD).

8 Kreikan keskuspankin pääjohtaja kehotti edellä mainitun poikkeuslain nro 1665/1951 6 artiklan nojalla edellä mainitulla, 28.7.1986 tekemällään päätöksellä nro 826 TKE-pankkia korottamaan osakepääomaansa 1 500 000 000 GRD:n suuruiseksi, jotta pankki voisi harjoittaa toimintaansa vakaalla pohjalla. Väliaikainen asiamies päätti yhtiökokouksen sijasta 24.9.1986 tekemällään edellä mainitulla päätöksellä nro 71 muuttaa pankin yhtiöjärjestyksen 6 kohtaa siten, että pankin osakepääomaksi tuli 1 700 000 000 GRD.

9 Tämän korotuksen toteuttamiseksi väliaikainen asiamies kutsui TKE-pankin osakkeenomistajat poliittisissa ja taloudellisissa sanomalehdissä julkaistulla ilmoituksella käyttämään korotukseen liittyviä etuoikeuksiaan 30 päivän määräajassa ja kaikki asiasta kiinnostuneet kolmannet tahot merkitsemään osakkeita määräajan päätyttyä.Tämä määräaika päättyi kantajien käyttämättä etuoikeuttaan, joten uudet osakkeet luovutettiin lopulta kolmansille. Tämän jälkeen TKE-pankin uusien osakkeenomistajien pitämissä yhtiökokouksissa päätettiin kolmesta uudesta osakepääoman korotuksesta vuosina 1987, 1989 ja 1990 ja yhtiöjärjestyksen muuttamisesta vastaavilta osin.

10 Kreikan lain nro 1682/1987 24 pykälän 2 momentilla vahvistettiin päätösten tekopäivästä alkavin vaikutuksin sekä päätös, jolla TKE-pankkiin nimitettiin väliaikainen asiamies, että päätös, jolla tämä asiamies määräsi, että TKE-pankin osakepääoman korotusta vastaava määrä osakkeita tarjotaan osakkeenomistajille.

11 Pääasian kantajat ovat riitauttaneet kansallisessa tuomioistuimessa ensin TKE-pankin yhtiöjärjestyksen muutoksen, jolla pääoma korotettiin 1 700 000 000 GRD:aan, sillä tästä muutoksesta päätti väliaikainen asiamies, vaikka osakkeenomistajien yhtiökokousta ei ollut kutsuttu koolle päättämään pääoman korotuksesta ja vaikka väliaikaisen asiamiehen hallinto oli viran puolesta päättynyt tämän hallinnon kestettyä kohtuullisen ajan. Tämän jälkeen kantajat riitauttivat osakkeiden luovutuksen ja vaativat sen seikan toteamista, että pääasian muilla vastaajilla, jotka olivat pääoman korotuksen jälkeen pankin uusia osakkeenomistajia, ei ollut osakkeenomistajan asemaa eikä oikeutta osallistua TKE-pankin osakkeenomistajien yhtiökokoukseen. Lopuksi ne vaativat myöhemmin tehtyjen kolmen osakepääoman korotusta ja vastaavia yhtiöjärjestyksen muutoksia koskevan päätöksen kumoamista.

12 Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessään kansallinen tuomioistuin pohtii, sovelletaanko yhteisöjen tuomioistuimen tavallisia julkisia osakeyhtiöitä koskevaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan periaatteena on yhtiökokouksen toimivalta pääoman korottamisesta päätettäessä, myös osakeyhtiömuotoisiin pankkeihin, sillä kansallisessa lainsäädännössä pankkeja koskevaa säädöstä (edellä mainittu laki nro 236/1975) sovelletaan erityisesti osakeyhtiömuotoisiin pankkeihin. Tämän säädöksen tarkoituksena on varmistaa pankkien tervehdyttäminen, koska pankit ovat erityisen tärkeitä luototukselle, talletussuojalle ja kansantalouden toimivuudelle; nämä perusteet muodostavat yleisen edun mukaisen tavoitteen.

13 Tässä tilanteessa kansallinen tuomioistuin on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Tarkoittaako Euroopan yhteisöjen neuvoston toisen direktiivin (77/91/ETY, 13.12.1976) ja erityisesti sen julkisten osakeyhtiöiden pääoman säilyttämistä ja muuttamista koskevien säännösten (25 artikla ja sitä seuraavat artiklat sekä 29 artikla) välitön sovellettavuus Kreikassa sitä, että Kreikan tuomioistuinten on sovellettava pelkästään ja yksinomaan näitä säännöksiä osakeyhtiömuotoisiin pankkeihin?

2) Ovatko edellä mainittujen säännösten kanssa ristiriidassa direktiivistä poikkeavat säännökset, jotka sisältyvät lailla nro 236/1975 vahvistettuun presidentin asetukseen nro 861/1975 ja lain nro 1682/1987 24 pykälään, joilla poiketaan yleisistä, julkisten osakeyhtiöiden toimintaa sääntelevistä oikeussäännöistä sen vuoksi, että osakeyhtiömuotoisten pankkien tervehdyttäminen olisi tehokkaampaa niiden erityisen sosiaalisen ja taloudellisen tavoitteen takia, joka on yleisen edun mukainen päämäärä siten, että edellä mainituilla säännöksillä estetään näiden direktiivistä poikkeavien oikeussääntöjen soveltaminen?

3) Onko kutsun julkaisemista päivälehdissä pidettävä kyseisen direktiivin (77/91/ETY) 29 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettuna kirjallisena ilmoituksena nimetyille henkilöille asetettujen osakkeiden omistajille?"

Ensimmäinen ja toinen kysymys

14 Ensimmäistä ja toista kysymystä on soveliasta tarkastella yhdessä, ja niissä kansallinen tuomioistuin esittää kolme ongelmaa, jotka koskevat toisen direktiivin ja erityisesti sen 25 ja 29 artiklan soveltamisalaa.

15 Ensimmäinen ongelma koskee sitä, kuuluvatko osakeyhtiömuotoiset pankit sinänsä toisen direktiivin ja erityisesti sen 25 ja 29 artiklan soveltamisalaan.

16 Toinen ongelma koskee direktiivin sovellettavuutta ottaen huomioon kyseisen kansallisen lainsäädännön erityiset ominaisuudet, kun lainsäädännöllä pyritään velkaantumisen takia poikkeuksellisessa tilanteessa olevien osakeyhtiömuotoisten pankkien tehokkaaseen tervehdyttämiseen, mikä on yleisen edun mukainen tavoite mutta poikkeaa julkisia osakeyhtiöitä koskevista yleisistä oikeussäännöistä. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee olennaisesti, onko tämä erityisluonne huomioon ottaen toisen direktiivin 25 artiklan kanssa ristiriidassa sellainen kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tällaisessa poikkeustilanteessa olevan osakeyhtiömuotoisen pankin pääomaa voidaan korottaa hallinnollisessa menettelyssä ilman yhtiökokouksen päätöstä.

17 Kolmas ongelma koskee erityisesti 25 artiklan soveltamisedellytyksiä.

Toisen direktiivin sovellettavuus osakeyhtiömuotoisiin pankkeihin

18 Kuten voidaan todeta toisen direktiivin nimestä ja 1 artiklasta, direktiiviä sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 58 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuihin julkisiin osakeyhtiöihin.

19 Yhteisöjen lainsäätäjän toisen direktiivin soveltamisalan määrittelemiseksi valitsema arviointiperuste on siis yhtiön oikeudellinen muoto yhtiön toiminnasta riippumatta.

20 Ainoa poikkeus tästä yleissäännöstä on mainittu 1 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta direktiiviä vaihtelevapääomaisiin sijoitusyhtiöihin ja osuustoiminnallisiin julkisiin osakeyhtiöihin.

21 Koska tätä poikkeusta ei sovelleta pankkeihin, jotka ovat julkisia osakeyhtiöitä, niihin siis sovelletaan toista direktiiviä.

22 Tätä päätelmää vahvistaa lisäksi se, että toisessa direktiivissä kuten sen 20 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, 23 artiklan 2 kohdassa ja 24 artiklan 2 kohdassa otetaan nimenomaisesti huomioon pankkitoiminnan erityispiirteet säätämällä, että tiettyjä säännöksiä ei sovelleta tai jäsenvaltiot eivät voi niitä soveltaa pankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin, jotka ovat julkisia osakeyhtiöitä.

23 Toisen direktiivin 25 ja 29 artiklassa ei kuitenkaan säädetä tällaisesta poikkeuksesta.

24 On siis todettava, että toinen direktiivi ja erityisesti sen 25 ja 29 artikla soveltuvat pankkeihin, jotka ovat julkisia osakeyhtiöitä.

Toisen direktiivin 25 artiklan sovellettavuus pankin tervehdyttämistoimiin

25 Pääasian vastaajat väittävät, että kyseinen yhtiöpääoman korottaminen on luottolaitoksen tervehdyttämistoimi, joka ei kuulu toisen direktiivin 25 artiklan soveltamisalaan.

26 Tämän väitteensä tueksi vastaajat esittävät useita perusteita, joilla pyritään osoittamaan, että luottolaitosten tervehdyttämistä koskevat oikeussäännöt ovat sekä yhteisön että kansallisessa lainsäädännössä erityislain asemassa yleiseen yhtiöoikeuteen verrattuna.

27 Vastaajat väittävät ensinnäkin, että toisella direktiivillä ei säädellä julkisten osakeyhtiöiden eikä sitä suuremmalla syyllä luottolaitosten tervehdyttämistä, purkamista eikä selvitystilaa. Yhteisön tasolla on toteutettu tai suunniteltu muita lainsäädäntötoimia näiden kysymyksien osalta.

28 Tältä osin vastaajat viittaavat erityisesti luottolaitosten tervehdyttämisestä ja selvitystilasta sekä talletusvakuusjärjestelmistä annettuun neuvoston muutettuun direktiiviehdotukseen (EYVL 1988 C 36, s. 1, jäljempänä muutettu direktiiviehdotus).

29 Pääasian vastaajat korostavat, että tämän muutetun direktiiviehdotuksen pääasiallisena tavoitteena on juuri estää luottolaitosten purkaminen ja niiden joutuminen selvitystilaan, koska on tärkeää, että ne voivat jatkaa toimintaansa terveellä pohjalla. Vaikka muutetulla direktiiviehdotuksella pyritään säätelemään luottolaitosten selvitystilaa, siihen ovat vaikuttaneet valvontaa koskevien oikeussääntöjen tiukan soveltamisen vaatimus ja julkisen edun käsite.

30 Vastaajat toteavat, että kyseiset tervehdyttämistä koskevat oikeussäännöt on joitakin pelkästään toteutettujen toimenpiteiden tulkintaan liittyviä oikeussääntöjä lukuun ottamatta toistettu kokonaisuudessaan muutettuun direktiiviehdotukseen liitetyssä, kansallisista toimenpiteistä tehdyssä luettelossa, jossa mainitaan toimenpiteet, joiden jäsenvaltiot vastavuoroisesti tunnustavat olevan tarkoitettuja luottolaitoksen taloudellisen tilan säilyttämiseen tai ennalleen saattamiseen.

31 Pääasian vastaajien mielestä kuitenkin se seikka, että muutetun direktiiviehdotuksen mukaan näiden toimenpiteiden soveltaminen ei riipu toisen direktiivin säännöksien ja erityisesti 25 artiklan noudattamisesta, osoittaa, että ratkaiseva tekijä on tervehdyttäminen, vaikka se tapahtuisi Kreikan lainsäädännössä edellytetyn kaltaisella pakollisella osakepääoman korottamisella, jonka tarkempia edellytyksiä on välttämättä säädeltävä alemmantasoisesti tätä ensisijaista tervehdyttämisen päämäärää tavoitellen.

32 Muutetusta direktiiviehdotuksesta siis ilmenee, että kysymys luottolaitoksen pääoman korottamisesta koskee yleisempää ja ensisijaista tavoitetta, joka on luottolaitoksen tervehdyttäminen, ja lopulta samaistuu tähän tavoitteeseen.

33 Vastaajien mukaan tätä päätelmää vahvistaa se, että ei pelkästään kansallisella vaan myös yhteisön tasolla sovelletaan useita erityisiä, luottolaitoksia koskevia oikeussääntöjä, mikä korostaa luottolaitosten aivan erityisiä ominaisuuksia. Tältä osin on paljastavaa se, että rahoitusyhtiöitä koskevia direktiivejä on lukumääräisesti enemmän kuin niitä, jotka koskevat yhtiöitä yleensä.

34 Myös Portugalin hallitus arvioi, että rahoituskriisitilanteessa pankin tilanne on perustavalla tavalla erilainen kuin yleensä julkisen osakeyhtiön tilanne ensinnäkin siksi, että pankin vastattavat ovat olennaisilta osin tallettajien varoja, ja toiseksi siksi, että yleisöltä kerättävien varojen säilyttäminen ja hoitaminen ovat pankkien olennainen tehtävä. Jos pankki on rahoituskriisissä, on välttämätöntä suojella tallettajien etuja varmistamalla kaikin tavoin heidän saamistensa takaisinmaksu ja samalla välttää sitä, että tämän pankin tallettajat joutuvat paniikkiin, joka leviää yleisesti yleisön keskuudessa ja johtaa talletettujen varojen nostoon kaikista pankeista.

35 Portugalin hallituksen mielestä sekä jäsenvaltioiden että yhteisön lainsäädännöissä tunnustetaan tämän takia pankkien erityisluonne antamalla oikeussääntöjä, joilla poiketaan yhtiöihin yleisesti sovellettavasta järjestelmästä.

36 Yhteisön lainsäädännön osalta Portugalin hallitus viittaa paitsi muutettuun direktiiviehdotukseen myös luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta 15 päivänä joulukuuta 1989 annettuun toiseen neuvoston direktiiviin 89/646/ETY (EYVL L 386, s. 1), kuten tekevät myös pääasian kantajat.

37 Toisen direktiivin 17 artiklassa säädetystä poiketen direktiivin 89/646 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että luottolaitoksen omat varat eivät saa olla perustamispääoman määrää pienemmät, ja tämän artiklan 5 kohdassa säädetään, että tällaisessa tilanteessa viranomaiset voivat myöntää laitokselle määräajan tilanteen korjaamiseksi.

38 Vastauksena näihin väitteisiin on ensin täsmennettävä, että toisella direktiivillä pyritään perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaisesti sovittamaan yhteen ja tekemään samanvertaisiksi ne takeet, joita jäsenvaltioissa edellytetään perustamissopimuksen 58 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niin yhtiön jäsenten kuin ulkopuolistenkin etujen turvaamiseksi. Toisella direktiivillä siis tavoitellaan osakkeenomistajien vähimmäissuojan takaamista kaikissa jäsenvaltioissa.

39 Tämä tavoite vaarantuisi vakavasti, jos jäsenvaltiot voisivat poiketa direktiivin säännöksistä pitämällä voimassa - vaikkakin erityisiä tai poikkeuksellisia - oikeussääntöjä, joiden mukaan olisi mahdollista päättää osakepääoman korottamisesta hallinnollisessa menettelyssä ilman mitään osakkeenomistajien yhtiökokouksen päätöstä (ks. yhdistetyt asiat C-19/90 ja C-20/90, Karella ja Karellas, tuomio 30.5.1991, Kok. 1991, s. I-2691, 25 ja 26 kohta ja asia C-381/89, Syndesmos Melon tis Eleftheras Evangelikis Ekklisias ym., tuomio 24.3.1992, Kok. 1992, s. I-2111, 32 ja 33 kohta).

40 Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin on siis jo katsonut, että toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohdan vastaista on sellaisen lainsäädännön soveltaminen, jolla pyritään kansantaloudelle erityisen tärkeiden, velkaantumisen takia poikkeuksellisessa tilanteessa olevien yritysten toiminnan tervehdyttämisen ja jatkumisen takaamiseen sillä tavalla, että tässä lainsäädännössä sallitaan osakepääoman korotuksesta päättäminen hallinnollisella toimenpiteellä, ilman yhtiökokouksen päätöstä (em. yhdistetyissä asioissa Karella ja Karellas, tuomion 31 kohta, em. asiassa Syndesmos Melon tis Eleftheras Evangelikis Ekklisias ym., tuomion 37 kohta, yhdistetyt asiat C-134/91 ja C-135/91, Kerafina-Keramische und Finanz-Holding ja Vioktimatiki, tuomio 12.11.1992, Kok. 1992, s. I-5699, 18 kohta, jäljempänä Karella- ja Syndesmos Melon -oikeuskäytäntö).

41 Vaikka toisella direktiivillä ei pyritä erityisesti luottolaitosten eikä sitä paitsi yleisesti julkisten osakeyhtiöiden tervehdyttämiseen ja vaikka nämä kysymykset eivät vielä ole yhdenmukaistamisen kohteena yhteisössä, tästä ei kuitenkaan seuraa, että jäsenvaltiot voisivat ryhtyä näiden yhtiöiden sellaisiin tervehdyttämistoimenpiteisiin, jotka ovat 24 kohdassa todetulla tavalla julkisia osakeyhtiöitä oleviin pankkeihin sovellettavien direktiivin säännösten vastaisia.

42 Tervehdyttämistoimenpiteiden osalta 25 artiklassa taataan toisen direktiivin tavoitteen mukaisesti osakkeenomistajien suojan vähimmäistaso kaikissa jäsenvaltioissa, ja jollei nimenomaisesti ole toisin säädetty, tätä artiklaa sovelletaan luottolaitoksiin samoilla edellytyksillä kuin kaikkiin muihinkin yrityksiin, jotka ovat erityisen tärkeitä kansantaloudelle ja jotka ovat velkaantumisensa takia poikkeuksellisessa tilanteessa.

43 Muutettua direktiiviehdotusta koskevista väitteistä on todettava, että tämä direktiiviehdotus ei ole osa yhteisön positiivista oikeutta ja että joka tapauksessa arvioitaessa kyseessä olevien toimenpiteiden yhteensopivuutta toisen direktiivin säännösten kanssa millään tavalla ratkaisevana ei voida pitää pelkästään sitä seikkaa, että pääasiassa riidanalainen säännös on mainittu tähän direktiiviehdotukseen liitetyssä luettelossa, jossa mainitaan, kuten komissio on suullisessa käsittelyssä perustellusti todennut, tervehdyttämistoimenpiteiksi luokiteltavat kansalliset toimenpiteet jäsenvaltioiden annettua niistä tiedot komission pyynnöstä.

44 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 19 kohdassa, yhteisön pankkialaa koskevasta lainsäädännöstä on todettava, että suurimmalla osalla näistä direktiiveistä pyritään toteuttamaan ja täydentämään sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta tällä alalla antamalla pankkeihin sovellettavia erityissäännöksiä. Useilla valvontaa koskevilla oikeussäännöillä annetaan toimivaltaisille viranomaisille toimivalta vaatia luottolaitokselta, että se korjaa määräajassa riittämätöntä pääomaansa koskevan ongelman, mutta näillä valvontasäännöillä ei puututa luottolaitoksen toimielinten toimivaltaan itse päättää korjaustavasta.

45 Pääasian vastaajien ja Portugalin hallituksen esittämiä muutettua direktiiviehdotusta ja yhteisön pankkialaa koskevaa lainsäädäntöä koskevia väitteitä ei siis voida hyväksyä.

46 Toiseksi pääasian vastaajat väittävät, että pankkialan lainsäädännön erityislain luonne liittyy kiinteästi yleisen edun mukaisiin valvontaa koskeviin oikeussääntöihin. Luottolaitosten valvontaa koskevat oikeussäännöt muodostavat vastaajien mukaan suljetun oikeussääntöjen järjestelmän, jolla tavoitellaan toisaalta rahoitusjärjestelmän suojelemista ja sen turvaamista, että yleisö luottaa tähän järjestelmään, ja toisaalta tallettajien suojaa. Valvontaa koskevien oikeussääntöjen olennainen osa ovat luottolaitosten tervehdyttämistoimenpiteet, joilla tavoitellaan samoja päämääriä. Kreikan voimassa olevan lainsäädännön mukaan näihin toimenpiteisiin kuuluu osakepääoman korottaminen väliaikaisen asiamiehen päätöksellä.

47 Vastaajat väittävät tältä osin yhteisöjen tuomioistuimen jo todenneen, että tällaisen suljetun järjestelmän yhtenäisyys ei salli sitä, että siihen puututaan muilla kansallisilla tai yhteisön oikeussäännöillä (ks. asia C-204/90, Bachmann, tuomio 28.1.1992, Kok. 1992, s. I-249 ja asia C-300/90, komissio v. Belgia, tuomio 28.1.1992, Kok. 1992, s. I-305). Niitä perustavanlaatuisia perusteita, joiden takia yhteisöjen tuomioistuin on todennut tällä tavalla, pitäisi soveltaa myös tässä asiassa, joka muistuttaa huomattavasti asiaa Bachmann.

48 Myöskään tätä väitettä ei voida hyväksyä.

49 On totta, että tarve suojella säästäjien etuja ja yleisemmin säästämistä koskevan järjestelmän vakautta edellyttää tiukkaa valvontajärjestelmää pankkijärjestelmän vakavaraisuuden varmistamiseksi.

50 Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällaisessa kansallisessa järjestelmässä tarvitsisi välttämättä säätää toimenpiteistä, joilla luottolaitoksen toimielimiltä viedään toimivalta, joka niille julkisen osakeyhtiön toimieliminä on annettu toisen direktiivin 25 artiklassa.

51 Kuten julkisasiamies aivan oikein toteaa ratkaisuehdotuksensa 18 kohdassa, kyseisten etujen suojelu voidaan itse asiassa yhtä hyvin ja riittävällä tavalla turvata muilla tavoilla, kuten erityisesti luomalla yleinen talletusvakuusjärjestelmä; näillä tavoilla pyritään samaan tavoitteeseen estämättä kuitenkaan toisen direktiivin päämäärän, joka on osakkeenomistajien vähimmäissuojan takaaminen kaikissa jäsenvaltioissa, toteuttamista.

52 Jos jäsenvaltioiden luottolaitosten valvontaa koskeva järjestelmä ei vastaisi toisen direktiivin mukaisia edellytyksiä, jäsenvaltiot siis voisivat ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin saattaakseen valvonnan asetetussa määräajassa näiden vaatimusten mukaiseksi ja perustaakseen järjestelmän, joka suojelee kyseessä olevia etuja mutta on yhteensopiva tämän direktiivin säännösten kanssa.

53 Asiakirjoista sitä paitsi ilmenee, että Kreikan tasavalta on tällä välin toteuttanut lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla perustetaan talletusvakuusjärjestelmä ja lakkautetaan riidanalaisten oikeussäännösten mukainen väliaikaisen asiamiehen toimi ja siten myös asiamiehen toimivaltuudet eli myös valta päättää pankin pääoman korottamisesta yhtiökokouksen sijasta.

Toisen direktiivin 25 artiklan soveltamisen edellytykset

54 Pääasian vastaajat väittävät, että joka tapauksessa toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset eivät täyty. Tältä osin ne viittaavat edellä mainittuihin tuomioihin yhdistetyissä asioissa Karella (30 kohta) ja asiassa Syndesmos Melon (27 kohta).

55 Vastaajien mukaan Karella- ja Syndesmos Melon -oikeuskäytännössä oli kyse kansallisista oikeussäännöistä, joilla lakkautettiin ainoastaan yrityksen hallintoelinten toimivalta mutta säilytettiin yhtiökokous, kun taas tässä asiassa tilanne on toinen: kyseisessä lainsäädännössä säädetään väliaikaisen asiamiehen asettamisesta määräyksellä, jolla yhtiöjärjestyksen mukaisten toimielinten, mukaan lukien yhtiökokous, koko toimivalta lakkaa lain nojalla ja siirtyy asiamiehelle. Tällainen määräys on aivan vastaava toimenpide kuin yhdistetyissä asioissa Karella ja asiassa Syndesmos Melon tarkoitetut pakkotäytäntöönpano ja erityisesti selvitystila, ja lisäksi seurauksena on se, että kyseinen yhtiö lakkaa olemasta omine toimielimineen, koska osakkeenomistajilta ja tavanomaisilta toimielimiltä viedään toimivalta tässä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

56 Tätä väitettä ei voida hyväksyä.

57 Edellä mainituissa tuomioissa yhdistetyissä asioissa Karella (30 kohta) ja asiassa Syndesmos Melon (27 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että toisen direktiivin tarkoituksena on taata yhtiöiden jäsenten ja kolmansien oikeuksien kunnioittaminen erityisesti yhtiön perustamiseen sekä yhtiön pääoman korottamiseen ja alentamiseen liittyvissä toimenpiteissä. Direktiivillä ei tosin estetä pakkotäytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla pyritään yhtiön purkamiseen, eikä selvitystilaa, jossa yhtiöön sovelletaan pakottavia hallinnollisia järjestelyjä velkojien oikeuksien suojaamiseksi. Sitä vastoin direktiiviä sovelletaan yhä yksinkertaisessa tervehdyttämisjärjestelmässä, jonka tarkoituksena on yhtiön toiminnan jatkumisen varmistaminen, vaikka tämä järjestelmä tarkoittaisi sitä, että yhtiön osakkeenomistajilta ja tavanomaisilta toimielimiltä viedään väliaikaisesti niiden toimivalta.

58 Tässä asiassa väliaikaisen asiamiehen asettaminen ei vastaa pakkotäytäntöönpanoon ryhtymistä tai etenkään selvitystilaa, vaikka yhtiöjärjestyksen mukaisten toimielinten koko toimivalta on siirretty tälle selvittäjälle. Kuten pääasian vastaajat ovat itse todenneet, poikkeuslain nro 1665/1951 8 pykälän 1 momentissa erotetaan niiden toimenpiteiden osalta, joihin rahoitustarkastus voi ryhtyä, pankin selvitystilaan johtava toimiluvan peruuttaminen asiamiehen määräämisestä. Kuten pääasian vastaajat ovat myös korostaneet, väliaikaisen asiamiehen määräämisen tarkoituksena oli juuri kyseisen yhtiön toiminnan jatkuminen, mikä osoittaa määräämisen olevan yhtiön tervehdyttämistä koskeva toimenpide.

59 Ei siis voida katsoa, että yhtiön olemassaolo lakkaa, minkä tässä asiassa sitä paitsi vahvistaa se, että yhtiöjärjestyksen mukaisilta toimielimiltä on viety niiden toimivalta ainoastaan väliaikaisesti, ja se, että osakkeenomistajien yhtiökokous on tehnyt päätökset pääoman korottamisesta yhden väliaikaisen asiamiehen tekemän päätöksen jälkeen.

60 Edellä esitettyjen päätelmien perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on syytä vastata, että toisen direktiivin 25 artiklan kanssa on ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan velkaantumisen takia poikkeuksellisessa tilanteessa olevan pankin, joka on julkinen osakeyhtiö, pääoman korotuksesta voidaan päättää hallinnollisessa menettelyssä ilman yhtiökokouksen päätöstä.

Kolmas kysymys

61 Toisen direktiivin 29 artiklan 3 kohdassa säädetään yksityiskohtaisesti merkintäetuoikeutta koskevasta tarjouksesta; artiklan 1 kohdan mukaan osakkeita on tarjottava etuoikeuksin osakkeenomistajille aina, kun pääomaa korotetaan vastiketta vastaan.

62 Tästä säännöksestä seuraa, että jäsenvaltion lainsäädännössä ei tarvitse velvoittaa merkintää koskevan tarjouksen julkistamiseen niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi 9 päivänä maaliskuuta 1968 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 68/151/ETY (EYVL L 65, s. 8) mukaisesti nimetyssä kansallisessa virallisessa julkaisussa, jos kaikki yhtiön osakkeet on asetettu nimetylle henkilölle. Tässä tilanteessa "yhtiön osakkaille on lähetettävä kirjallinen ilmoitus" toisen direktiivin 29 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen mukaan.

63 On selvää, että riidanalaisten tosiseikkojen tapahtuma-aikana Kreikan lainsäädännössä ei edellytetty tämän säännöksen mukaista tiedon julkaisemista tätä varten nimetyssä kansallisessa virallisessa julkaisussa.

64 Tässä tilanteessa kansallinen tuomioistuin kysyy, voidaanko tarjouksen julkaisemista päivälehdissä pitää toisen direktiivin 29 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettuna kirjallisena ilmoituksena.

65 Tähän kysymykseen vastaamiseksi on todettava, että 29 artiklan 3 kohdalla pyritään takaamaan se, että jos julkaisemista ei ole tapahtunut tätä varten nimetyssä kansallisessa virallisessa julkaisussa, jokainen nimetylle henkilölle asetetun osakkeen omistaja saa nimellään ja henkilökohtaisesti tiedon siitä, miten etuoikeutta käytetään.

66 Tähän kysymykseen on siis vastattava, että merkintää koskevan tarjouksen julkaiseminen päivälehdissä ei ole toisen direktiivin 29 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettu, nimetylle henkilölle asetettujen osakkeiden omistajalle lähetetty kirjallinen ilmoitus.

Oikeuden väärinkäyttö

67 Ennakkoratkaisupyyntöä koskevasta päätöksestä ilmenee, että pääasian vastaajat ja väliintulijat ovat kansallisessa tuomioistuimessa vedonneet Kreikan siviililain 281 pykälään, jonka mukaan "oikeuden käyttö on kiellettyä, jos tällä käytöllä selvästi ylitetään vilpittömän mielen, hyvien tapojen tai kyseisen oikeuden taloudellisen tai sosiaalisen päämäärän asettamat rajat". Kansallinen tuomioistuin korostaa, että tämän säännöksen soveltamisella voidaan estää vetoaminen yhteisön oikeuteen perustuviin oikeuksiin, jos näitä oikeuksia käytetään yksittäistapauksessa väärin.

68 Koska kansallinen tuomioistuin ei ole esittänyt kysymystä siitä, onko yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan mahdollista soveltaa kansallista oikeussääntöä sen arvioimiseksi, käytetäänkö yhteisön oikeussääntöjen mukaista oikeutta väärin, tällaiseen kysymykseen ei ole tarpeellista vastata; joka tapauksessa tällaisen kansallisen säännöksen täytäntöönpanolla ei saa vaikuttaa yhteisön oikeussääntöjen tehokkaaseen vaikutukseen ja yhtenäiseen soveltamiseen kaikissa jäsenvaltioissa.

69 Tältä osin on syytä muistuttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun yksityinen oikeussubjekti vetoaa yhteisön oikeussääntöjen mukaisiin oikeuksiinsa, yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava, onko kansallisissa oikeusjärjestyksissä säädetty oikeussuoja riittävä.

70 Tässä asiassa vaarannetaan yhteisön oikeuden yhtenäinen soveltaminen ja tehokas vaikutus, jos toisen direktiivin 25 artiklan 1 kohtaan vetoavan osakkeenomistajan oletetaan käyttävän väärin oikeuttaan pelkästään siksi, että hän on tervehdyttämisen kohteena olevan yhtiön vähemmistöosakas tai että hän on hyötynyt yhtiön tervehdyttämisestä. Ottaen huomioon, että 25 artiklan 1 kohtaa sovelletaan erotuksetta kaikkiin osakkeenomistajiin ja riippumatta mahdollisen tervehdyttämismenettelyn päätöksestä, 25 artiklan 1 kohtaan nojautuvan kanteen luokittelu väärinkäytöksi tällaisilla perusteilla muuttaisi tämän säännöksen soveltamisalaa.

Oikeudenkäyntikulut

71 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Kreikan ja Portugalin hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Polymeles Protodikeio Athinonin 3.8.1993 tekemällä päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 13 päivänä joulukuuta 1976 annetun toisen neuvoston direktiivin 77/91/ETY 25 artiklan kanssa on ristiriidassa kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan velkaantumisen takia poikkeuksellisessa tilanteessa olevan pankin, joka on julkinen osakeyhtiö, pääoman korotuksesta voidaan päättää hallinnollisessa menettelyssä ilman yhtiökokouksen päätöstä.

2) Merkintää koskevan tarjouksen julkaiseminen päivälehdissä ei ole toisen direktiivin 77/91/ETY 29 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettu, nimetylle henkilölle asetettujen osakkeiden omistajalle lähetetty kirjallinen ilmoitus.