61990J0208

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Direktiivit - Välitön oikeusvaikutus - Seuraukset - Mahdollisuus vedota yksityistä oikeussubjektia vastaan muutoksenhakua koskeviin kansallisiin sääntöihin ennen direktiivin asianmukaista saattamista osaksi kansallista oikeusjärjestystä - Hylättävyys

(ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklan kolmas kohta)

2. Sosiaalipolitiikka - Miesten ja naisten tasa-arvoinen kohtelu sosiaaliturvaa koskevissa asioissa - Direktiivi 79/7/ETY - Muutoksenhakuaikaa koskevien kansallisten sääntöjen soveltaminen ennen direktiivin asianmukaista saattamista osaksi kansallista oikeusjärjestystä - Hylättävyys

1. Niin kauan kuin direktiiviä ei ole asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, yksityisille oikeussubjekteille ei ole annettu mahdollisuutta saada tietää oikeuksistaan. Tämä yksityisten oikeussubjektien kannalta epävarma tilanne jatkuu jopa sellaisen tuomion jälkeen, jossa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kyseinen jäsenvaltio ei ole täyttänyt direktiivistä aiheutuvia velvoitteitaan, ja vaikka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että jokin direktiivin säännöksistä on siinä määrin täsmällinen ja ehdoton, että siihen voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa.

Ainoastaan direktiivin asianmukainen saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä voi päättää tämän epävarmuuden, ja vasta tällöin luodaan oikeusvarmuus, joka on tarpeen, jotta yksityisiä oikeussubjekteja voidaan vaatia vetoamaan oikeuksiinsa.

Ennen kuin direktiivin vastaisesti toimiva jäsenvaltio on asianmukaisesti saattanut direktiivin osak-si kansallista oikeusjärjestystään, sillä ei ole oikeutta vedota siihen, että oikeudenkäynti, jonka yksityinen oikeussubjekti on saattanut vireille sitä vastaan turvatakseen tämän direktiivin säännösten mukaiset oikeutensa, on saatettu vireille liian myöhään. Kyseinen määräaika voi alkaa vasta siitä ajankohdasta, kun direktiivi on asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

2. Ei ole yhteisön oikeuden mukaista, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vetoavat prosessuaalisia määräaikoja koskeviin kansallisiin menettelysääntöihin oikeudenkäynnissä, jonka yksityinen oikeussubjekti on pannut vireille niitä vastaan kansallisissa tuomioistuimissa turvatakseen miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdasta välittömästi johtuvat oikeutensa, niin kauan kuin kyseinen jäsenvaltio ei ole asianmukaisesti saattanut tätä direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

Asiassa C-208/90,

jonka High Court of Ireland on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa riita-asiassa

Theresa Emmott

kantajana,

vastaan

Minister for Social Welfare ja Attorney General

vastaajana,

ennakkoratkaisun kansallisten muutoksenhakuaikojen sekä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY (EYVL 1979, L 6, s. 24) 4 artiklan 1 kohdan välittömän oikeusvaikutuksen välisestä korrelaatiosta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat T. F. O'Higgins, G. C. Rodríguez Iglesias ja M. Díez de Velasco sekä tuomarit Sir Gordon Slynn, C. N. Kakouris, R. Joliet, F. A. Schockweiler ja P. J. G. Kapteyn,

julkisasiamies: J. Mischo,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Theresa Emmottin puolesta senior counsel Mary Robinson ja barrister-at-law Gerard Durcan, joiden toimeksiantajana on solicitors Gallagher Shatter,

- Irlannin hallituksen ja pääasian vastaajien puolesta chief state solicitor Louis J. Dockery, avustajinaan senior counsel David Byrne ja barrister-at-law Aindrias O'Caoimh,

- Alankomaiden hallituksen puolesta ulkoasiainministeriön valtiosihteeri B. R. Bot,

- Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen puolesta treasury solicitor Hussein A. Kaya,

- Euroopan yhteisöjen komission puolesta oikeudellisen yksikön virkamies Karen Banks,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Theresa Emmottin edustajan senior counsel Mary Finlayn, Irlannin hallituksen, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen edustajan barrister C. Vajdan ja komission 20.2.1991 pidetyssä istunnossa esittämät huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 23.4.1991 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 High Court of Ireland on 22.6.1990 tekemällään ja yhteisöjen tuomioistuimeen 12.7.1990 saapuneella päätöksellään esittänyt ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen, jossa kysytään, voiko jäsenvaltio, joka ei ole asianmukaisella tavalla saattanut miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19 päivänä joulukuuta 1978 annettua neuvoston direktiiviä 79/7/ETY (EYVL 1979, L 6, s. 24, jäljempänä 'direktiivi') osaksi kansallista lainsäädäntöä, vedota prosessuaalisten määräaikojen päättymiseen sellaista yksityistä vastaan, joka pyrkii tuomioistuinteitse toteuttamaan oikeutensa, jotka perustuvat tämän direktiivin sellaisiin säännöksiin, jotka ovat riittävän täsmälliset ja ehdottomat vedottaviksi kansallisessa tuomioistuimessa.

2 Tämä kysymys on esitetty riita-asiassa, jossa kantajana on T. Emmott ja vastaajana Irlannin Minister for Social Welfare ja Attorney General ja joka koskee sosiaalietuuksien lisiä, joita T. Emmott vaatii itselleen direktiivin 4 artiklan 1 kohdan perusteella.

3 Tässä säännöksessä kielletään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä etenkin etuuksien laskentaperusteissa, aviopuolisosta ja huollettavista johtuvat lisät mukaan lukien. Direktiivin 5 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki tasa-arvoisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kumotaan. Direktiivin 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kuuden vuoden kuluessa sen tiedoksi antamisesta, siis ennen 23.12.1984.

4 Direktiivi saatettiin osaksi Irlannin lainsäädäntöä 16.7.1985 annetulla Social Welfare (No 2) Actillä, jonka säännökset tulivat kuitenkin voimaan vasta vuoden 1986 kuluessa. Tässä laissa, joka ei tullut voimaan takautuvasti ennen 23.12.1984, vahvistettiin sekä miehille että naisille yhdenmukaiset etuusmäärät ja samanlaiset edellytykset aviopuolisoon ja huollettaviin perustuviin lisiin.

5 Minister for Social Welfare (sosiaaliministeriö) on kuitenkin 12.12.1986 antanut säännöstön Social Welfare (Preservation of Rights) (No 2) Regulations 1986 (Statutory Instrument No 422 of 1986). Tämän säännöstön perusteella oikeus toistuviin korvaaviin avustuksiin varattiin siirtymäajaksi naimisissa oleville miehille, jotka edellä tarkoitetun 16.7.1985 voimaan tulleen lain johdosta olivat menettäneet oikeutensa aviopuolisoon perustuvien sosiaalietuuksien automaattisiin lisiin. Näitä siirtymäsäännöksiä on jatkettu useaan otteeseen ja joka tapauksessa ainakin 2.1.1989 saakka.

6 Erään aiemman asian yhteydessä, jossa kaksi naimisissa olevaa naista haki muutosta tuomioon saadakseen samoilta vastaajilta saman suuruisen sosiaalietuuden kuin se, jota maksettiin samanlaisessa perhetilanteessa oleville naimisissa oleville miehille, yhteisöjen tuomioistuin on ratkaissut High Court of Irelandin esittämän ennakkoratkaisukysymyksen siten, että edellä tarkoitetun direktiivin 4 artiklan 1 kohtaan voitiin vedota 23.12.1984 alkaen kaikkien kyseisen direktiivin vastaisten kansallisten säännösten soveltamisen estämiseksi ja että jos direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteitä ei toteutettu, naisilla oli oikeus tulla kohdelluksi saman järjestelmän mukaisesti, jota sovellettiin samassa tilanteessa oleviin miehiin (katso asiassa 286/85, McDermott ja Cotter, 24.3.1987 annettu tuomio, Kok. 1987, s. 1453).

7 Asiassa Cotter ja McDermott vastaan Minister for Social Welfare ja Attorney General (C-377/89, Kok. 1991, s. I-1155), jossa samat kantajat esittivät uusia vaatimuksia, yhteisöjen tuomioistuin on Supreme Court of Irelandin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen 13.3.1991 antamassaan tuomiossa vastannut, että edellä mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että naimisissa olevilla naisilla on oikeus saada samat etuuksien lisät ja korvaavat avustukset kuin samanlaisessa perhetilanteessa olevilla naimisissa olevilla miehillä, vaikka tämä aiheuttaisi kaksoiskorvauksia tai loukkaisi Irlannin lainsäädännössä olevaa perusteettoman edun saamisen kieltoa.

8 Edellä mainitun tuomion 24 kohdan mukaisesti direktiivi ei sisällä yhtään sellaista poikkeusta 4 artiklan 1 kohdassa säädettyyn tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen, joka oikeuttaisi aikaisempien kansallisten säännösten syrjivän vaikutuksen pidentämisen. Tämän johdosta jäsenvaltio ei 23.12.1984 jälkeen voi jatkaa epätasa-arvoista kohtelua, joka johtuu siitä, että korvaavien avustusten saamisoikeuteen sovelletaan tätä päivämäärää aikaisemmin voimassa olleita ehtoja. Se, että epätasa-arvoisuus johtuu siirtymäajan säännöksistä, ei anna aihetta toisenlaiseen johtopäätökseen.

9 Theresa Emmott on naimisissa ja hänellä on lapsia. Irlannin sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti hän on 2.12.1983 lähtien saanut työkyvyttömyysavustusta. Hän on kuitenkin saanut etuuden 18.5.1986 saakka ainoastaan tänä aikana kaikkiin naimisissa oleviin naisiin sovelletun vähennetyn määrän mukaisena. Irlannin lainsäädännön muutosten johdosta hänen etuuttaan muutettiin kolmesti: 19.5.1986 lähtien hän sai korvauksensa sekä miehiin että naisiin sovellettavan määrän suuruisena saamatta kuitenkaan lisiä huollettavana olevista lapsista. Nämä lisät myönnettiin hänelle vasta 17.11.86 lähtien. Kesäkuussa vuonna 1988 hänelle lopulta myönnettiin takautuvasti 28.1.1988 lähtien sekä miehiin että naisiin sovellettavan määrän mukainen henkilökohtainen työkyvyttömyyseläke sekä siihen liittyvät lapsikorotukset.

10 Heti yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitun 24.3.1987 antaman tuomion jälkeen Emmott ryhtyi kirjeenvaihtoon Minister for Social Welfaren kanssa saadakseen 23.12.1984 lähtien saman suuruisen etuuden kuin samassa tilanteessa oleva naimisissa oleva mies.

11 Ministeriöstä on 26.6.1987 päivätyllä kirjeellä vastattu asianosaiselle, että koska direktiiviä koskeva riita-asia oli vielä vireillä High Courtissa, hänen pyyntöään koskevaa päätöstä ei voida tehdä, ja että hänen pyyntönsä tutkittaisiin heti kun kyseinen tuomioistuin olisi tehnyt päätöksensä.

12 High Court on 22.7.1988 antamallaan määräyksellä antanut Emmottille luvan judicial review -menettelyn vireillesaattamiseen niiden etuuksien saamiseksi, joita ei edellä mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan vastaisesti ollut maksettu hänelle 23.12.1984 alkaen, eli asianmukaisen suuruisen henkilökohtaisen työkyvyttömyysavustuksen lisän ja aviopuoliso- ja lapsikorotukset ja korvaavat avustukset. Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan ole rajoittanut vastaajien oikeutta vedota prosessuaalisten määräaikojen noudattamatta jättämiseen.

13 Vuoden 1986 Rules of the Superior Courtsin mukaisesti tässä asiassa sovellettava määräys on Order 84, Rule 21 (1), joka kuuluu seuraavasti:

"Hakemus luvan saamiseksi judicial review -menettelyn vireillesaattamista varten on tehtävä lyhyen ajan kuluessa ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona perusteet vireillesaattamiselle ilmenivät ensimmäistä kertaa, tai kuuden kuukauden kuluessa, jos menettelyllä pyritään certiorari -päätöksen saamiseen, ellei tuomioistuin pidä muutoksenhakuajan pidentämistä tarpeellisena."

14 Koska kansalliset viranomaiset, joita asia koskee, ovat väittäneet, että asianosaisen viivyttely asian vireillepanossa esti pyynnön hyväksymisen, High Court on 22.6.1990 tekemällään päätöksellä esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko yhteisöjen tuomioistuimen asiassa McDermott ja Cotter (asiassa 286/85, Kok. 1987, s. 1453) 24.3.1987 antamaa tuomiota, jossa yhteisöjen tuomioistuin on vastannut High Courtin ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla esittämiin kysymyksiin 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdan säännösten tulkinnasta seuraavasti:

'1) Kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltämistä sosiaalialalla koskevan, 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohtaan voidaan vedota, jos direktiiviä ei ole pantu täytäntöön, 23.12.1984 lähtien kyseisen 4 artiklan 1 kohdan vastaisten kaikkien kansallisten säännösten soveltamisen estämiseksi.

2) Jos direktiivin 4 artiklan 1 kohtaa ei ole pantu täytäntöön, naisilla on oikeus siihen, että heihin sovelletaan samaa järjestelmää kuin samassa tilanteessa oleviin miehiin, sillä jos kyseisen direktiivin täytäntöönpano on laiminlyöty, tämä järjestelmä on ainoa asianmukainen viitejärjestelmä.',

tulkittava siten, että kun kysymyksessä on kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä oleva asia, jonka naimisissa oleva nainen on pannut vireille vedoten tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohtaan tullakseen kohdelluksi tasa-arvoisesti ja saadakseen korvauksen kärsimästään syrjinnästä, joka johtui siitä, ettei hänen tapaukseensa sovellettu samassa tilanteessa oleviin miehiin sovellettavia sääntöjä, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset loukkaavat yhteisön oikeuden yleisiä periaatteita vetoamalla asiassa kansallisiin, erityisesti prosessuaalisia määräaikoja koskeviin menettelysääntöihin rajoittaakseen tällaista korvausta tai kieltäytyäkseen siitä?"

15 Pääasiaa koskevia oikeudellisia säännöksiä ja tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimessa esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain mikäli se on tarpeen yhteisöjen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

16 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (katso erityisesti asiassa 33/76, Rewe, 16.12.1976 annettu tuomio, Kok. 1976, s. 1989; asiassa 199/82, San Giorgio, 9.11.1983 annettu tuomio, Kok. 1983, s. 3595) siinä tilanteessa, että asiaa koskevaa yhteisön säännöstöä ei ole, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä voidaan antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yhteisön oikeuden välittömästä oikeusvaikutuksesta johtuvat yksityisten oikeussubjektien oikeudet. Nämä menettelysäännöt eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion kansalliseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia, eivätkä ne saa olla sellaisia, että yhteisön oikeudessa annettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta.

17 Vaikka nämä kaksi edellytystä periaatteessa täyttyvät silloin, kun oikeussuojakeinojen käyttäminen on mahdollista kohtuullisen pituisessa määräajassa, jonka noudattamatta jättämisestä seuraa oikeudenmenetys, on direktiivien erityisluonne kuitenkin otettava huomioon.

18 Perustamissopimuksen 189 artiklan kolmannen kohdan mukaan "direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot". Vaikka tämä määräys jättää jäsenvaltioille vapauden valita tavat ja keinot direktiivin täytäntöönpanon varmistamiseksi, vapauteen sisältyy kuitenkin jokaista jäsenvaltiota, jolle direktiivi on osoitettu, koskeva velvoite toteuttaa osana kansallista oikeusjärjestystä ja direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet (katso tuomio asiassa 14/83, Van Colson ja Kamann, 10.4.1984 annettu tuomio, Kok. 1984, s. 1891).

19 Tältä osin on tarpeen muistuttaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että direktiivi on kokonaisuudessaan riittävän selkeästi ja täsmällisesti täytäntöönpantu, jotta silloin, kun niiden tarkoituksena on perustaa oikeuksia yksityisille oikeussubjekteille, nämä saisivat tietää oikeuksistaan ja tarvittaessa vedota niihin kansallisissa tuomioistuimissa (katso erityisesti asiassa 363/85, komissio v. Italia, 9.4.1987 annettu tuomio, Kok. 1987, s. 1733).

20 Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että ykstyisillä on oikeus vedota tuomio-istuimissa direktiiviin jäsenyysvelvoitteensa noudattamatta jättänyttä jäsenvaltiota vastaan ainoastaan erityisolosuhteissa eli erityisesti, jos jokin jäsenvaltio on jättänyt toteuttamatta vaaditut täytäntöönpanotoimenpiteet tai toteuttanut direktiivin kanssa ristiriidassa olevia toimenpiteitä. Jäsenvaltio ei voi kuitenkaan perustella tällä vähimmäistakeella, joka johtuu jäsenvaltioille direktiiveistä johtuvien velvoitteiden sitovasta luonteesta, sitä, ettei se ole toteuttanut määräajassa kunkin direktiivin tavoitteen mukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä (katso asiassa 102/79, komissio v. Belgia, 6.5.1980 annettu tuomio, Kok. 1980, s. 1473).

21 Niin kauan kuin direktiiviä ei ole asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, yksityisille oikeussubjekteille ei ole annettu mahdollisuutta saada tietää oikeuksistaan. Tämä yksityisten oikeussubjektien kannalta epävarma tilanne jatkuu jopa sellaisen tuomion jälkeen, jossa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kyseinen jäsenvaltio ei ole täyttänyt direktiivistä aiheutuvia velvoitteitaan, ja vaikka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että jokin direktiivin säännöksistä on siinä määrin täsmällinen ja ehdoton, että siihen voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa.

22 Ainoastaan direktiivin asianmukainen saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä voi päättää tämän epävarmuuden, ja vasta tällöin luodaan oikeusvarmuus, joka on tarpeen, jotta yksityisiä oikeussubjekteja voidaan vaatia vetoamaan oikeuksiinsa.

23 Ennen kuin direktiivin vastaisesti toimiva jäsenvaltio on asianmukaisesti saattanut direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestystään, sillä ei ole oikeutta vedota siihen, että oikeudenkäynti, jonka yksityinen oikeussubjekti on saattanut vireille sitä vastaan turvatakseen tämän direktiivin säännösten mukaiset oikeutensa, on saatettu vireille liian myöhään. Kyseinen määräaika voi alkaa vasta siitä ajankohdasta, kun direktiivi on asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

24 Ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava siten, että ei ole yhteisön oikeuden mukaista, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vetoavat prosessuaalisia määräaikoja koskeviin kansallisiin menettelysääntöihin oikeudenkäynnissä, jonka yksityinen oikeussubjekti on pannut vireille niitä vastaan kansallisissa tuomioistuimissa turvatakseen direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdasta välittömästi johtuvat oikeutensa, niin kauan kuin kyseinen jäsenvaltio ei ole asianmukaisesti saattanut tätä direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

Oikeudenkäyntikulut

25 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Irlannin, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita kuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut High Court of Irelandin 22.6.1990 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Ei ole yhteisön oikeuden mukaista, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vetoavat prosessuaalisia määräaikoja koskeviin kansallisiin menettelysääntöihin oikeudenkäynnissä, jonka yksityinen oikeussubjekti on pannut vireille niitä vastaan kansallisissa tuomioistuimissa turvatakseen miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19 päivänä joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohdasta välittömästi johtuvat oikeutensa, niin kauan kuin kyseinen jäsenvaltio ei ole asianmukaisesti saattanut tätä direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä.