61988J0018

1. Kilpailu - Julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Yritys, jolla on yleisen televerkon hoitamisen monopoli - Puhelinlaitteiden myynti kilpailutilanteessa - Oikeus antaa puhelinlaitteisiin sovellettavia teknisiä normeja ja tarkastaa, että kilpailevat yritykset noudattavat niitä - Ei hyväksyttävä

(ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohta, 86 ja 90 artikla)

2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Julkisen yrityksen suorittama sellaisten yleiseen televerkkoon liitettäväksi tarkoitettujen puhelinlaitteiden, joita se ei itse ole toimittanut, tyyppihyväksyntä - Oikeussuojakeinon puuttuminen - Ei hyväksyttävä

(ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

1. ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa ja 86 ja 90 artiklassa kielletään jäsenvaltiota antamasta yleistä televerkkoa hoitavalle yhtiölle oikeutta antaa puhelinlaitteisiin liittyviä normeja ja tarkastaa, että taloudelliset toimijat noudattavat niitä, kun yritys itse kilpailee näiden toimijoiden kanssa kyseisten laitteiden markkinoilla.

Itse asiassa se, että puhelinlaitteita myyvä yritys saa tehtäväkseen laatia eritelmät, joita laitteiden on vastattava, valvoa niiden soveltamista sekä tyyppihyväksyä laitteita, antaa tälle oikeuden määrittää mielensä mukaan mitä laitteita verkkoon saa liittää ja näin ilmeisen edun kilpailijoihin nähden, mikä on täysin eri taloudellisten toimijoiden yhtäläisten mahdollisuuksien vastaista, jotka puolestaan ovat välttämättömiä vääristymättömän kilpailujärjestelmän takaamiseksi. Tällaista kilpailunrajoitusta ei voida pitää oikeutettuna yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2. Perustamissopimuksen 30 artiklassa kielletään myöntämästä

yritykselle oikeutta tyyppihyväksyä yleiseen verkkoon liitettäviä puhelinlaitteita, joita se ei itse ole toimittanut, jos yrityksen tekemien päätösten varalle ei ole olemassa oikeussuojakeinoa.

Itse asiassa, vaikka käyttäjien suojelemista palvelujen kuluttajina sekä yleisen verkon toiminnan suojelemista koskevat pakottavat vaatimukset ovat mainittujen laitteiden tyyppihyväksyntämenettelyn olemassaolon perusteena, voi oikeussuojakeinon puuttumisesta seurata, että tyyppihyväksynnästä vastaava viranomainen voi toimia mielivaltaisesti ja järjestelmällisen epäsuotuisasti tuontilaitteita kohtaan.

Asiassa C-18/88,

jonka Tribunal de commerce de Bruxellesin varapuheenjohtaja on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Régie des télégraphes et des téléphones (RTT)

vastaan

GB-Inno-BM SA

ennakkoratkaisun mainitun perustamissopimuksen 30 ja 86 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Joliet sekä tuomarit Sir Gordon Slynn, J. C. Moitinho de Almeida, G. C. Rodríguez Iglesias ja M. Zuleeg,

julkisasiamies: M. Darmon,

kirjaaja: hallintovirkamies B. Pastor,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Régie des télégraphes et téléphones, edustajanaan asianajaja Edouard Marissens, Bryssel,

- SA GB-Inno-BM, edustajanaan asianajaja Luis van Bunnen, Bryssel,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Eric L. White ja Edith Buissart,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Régie des télégraphes et téléphonesin, GB-Inno-BM SA:n ja komission 25.1.1989 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 15.3.1989 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tribunal de commerce de Bruxellesin varapuheenjohtaja on esittänyt 11.1.1988 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 18.1.1988, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä perustamissopimuksen 30 ja 86 artiklan tulkinnasta voidakseen arvioida sellaisen kansallisen järjestelmän yhteensoveltuvuutta näiden määräysten kanssa, jossa annetaan julkiselle yritykselle, joka vastaa ministerin valvonnassa julkisen puhelinverkon perustamisesta ja hoitamisesta ja joka myy puhelinlaitteita, oikeus tyyppihyväksyä sellaiset verkkoon liitettäväksi tarkoitetut puhelinlaitteet, joita se ei ole itse toimittanut.

2 Kysymykset on esitetty Régie des télégraphes et des téléphonesin (jäljempänä RTT) ja GB-Inno-BM-yrityksen (jäljempänä GB) välisessä oikeudenkäyntiasiassa. GB myy liikkeissään tyyppihyväksymättömiä puhelinlaitteita, jotka on tarkoitettu liitettäviksi jo olemassaoleviin asennuksiin, huomattavasti RTT:n tarjoamia laitteita alhaisemmin hinnoin.

3 Belgian kaupallisista menettelyistä 14.7.1971 annetun lain (Moniteur belge, 30.7.1971) 54 ja 55 pykälien perusteella, joissa kielletään kaikki hyvän liiketavan vastaiset menettelytavat ja joissa annetaan Tribunal de commercen puheenjohtajalle oikeus kieltää tällaiset menettelytavat, RTT esitti hakemuksen siitä, että GB määrättäisiin lopettamaan pääosin Kaukoidästä peräisin olevien puhelinlaitteiden myyminen sillä tavoin, että asianmukaisella mainonnalla tai muulla tehokkaalla tavalla ei tiedoteta kuluttajille siitä, että laitteet eivät ole tyyppihyväksyttyjä. RTT:n mukaan GB on myydessään kyseisiä laitteita tiedottamatta kuluttajille tyyppihyväksynnän puuttumisesta kannustanut kuluttajia liittämään itse - tai liitättämään - hyväksymätön laite verkkoon, mikä RTT:n mukaan haittaa verkon toimintaa.

4 Puolustuksekseen GB on väittänyt, että koska erityisesti puhelinliittymien edellytyksistä 20.9.1978 annetun ministeriön päätöksen (arrêté ministériel), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 24.12.1986, 13, 91 ja 93 pykälät (Moniteur belge, 29.9.1978, s. 11166), joissa säädetään tyyppihyväksynnästä, ovat lainvastaisia, ei kauppiasta voida vaatia ilmoittamaan, että hänen myymänsä laitteet eivät ole hyväksyttyjä ja kieltää häntä myymästä tällaisia laitteita ilman tätä tietoa. Lisäksi GB on esittänyt vastavaatimuksen sen toteamiseksi, että RTT on rikkonut perustamissopimuksen 86 artiklan määräyksiä. GB:n mukaan RTT käyttää väärin monopoliasemaansa esittäessään tuomioistuimessa vaatimuksen, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa hyväksymättömien laitteiden jälleenmyyjien kilpailua sen omien laitteiden tai sen hyväksymien laitteiden myynnin hyväksi.

5 Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että Belgian 13.10.1930 annetun lain, jossa yhteensovitetaan lennätintekniikkaa ja puhelinliikennettä koskevia eri säännöksiä, 1 pykälässä annetaan RTT:lle monopoliasema yleisessä käytössä olevien lennätin- ja puhelinlinjojen ja toimistojen perustamiseen ja hyödyntämiseen.

6 Belgian 20.9.1978 annetun ministeriön päätöksen 13 pykälän ensimmäisen alakohdan mukaan "tilaaja ei saa ilman RTT:n kirjallista lupaa liittää minkäänlaista johtoa, laitetta tai esinettä käyttöönsä saamaansa laitteistoon eikä avata tai purkaa laitteita tai muuttaa millään tavoin laitteiden tai johtojen sijaintia tai käyttöä".

7 Saman ministeriön päätöksen 91 pykälän mukaan tilaajan yleiseen käyttöön liitettyjen laitteiden on oltava RTT:n toimittamia tai hyväksymiä. Saman säännöksen mukaan RTT määrittää tilauskytkentöjen kokoonpanon sekä niiden tekniset ominaisuudet. RTT:n 91 pykälän mukaisesti hyväksymät tekniset eritelmät esitetään asiakirjassa nimeltä "Eritelmät nro RN/SP 208", jonka nykyisin voimassa oleva versio on annettu 21.4.1987. Jokaiselle tyyppihyväksyntää hakeneelle toimitetaan kappale eritelmistä, jotka soveltuvat ensimmäiseen RTT:n standardilaitteeseen lisättäviin toiseen ja kolmanteen laitteeseen.

8 Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee myös, että RTT:n myymien laitteiden osalta noudatettavat tekniset eritelmät esitetään toimitusehdoissa, jotka sitovat RTT:n laitetoimittajia. Tästä seuraa, että laitteita ei tarvitse enää erikseen tyyppihyväksyä ennen niiden liittämistä yleiseen verkkoon.

9 Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee myös, että puhelinlaitteiden osalta RTT on varannut itselleen ensimmäisen laitteen toimituksen, mutta ei viime vuosina enää ole vaatinut yksinoikeutta, joka sillä oli ennen lisälaitteiden toimittamiseen. Edellä mainitun 20.9.1978 tehdyn ministeriön päätöksen 93 pykälässä tarkennetaan kuitenkin, että RTT voi milloin tahansa vaatia takaisin yksityisille jätettyä laitetoimitusoikeutta ja tällöin vaatia myös käytössä olevien laitteiden poistamista.

10 Tällaisessa tilanteessa Tribunal de commerce de Bruxellesin varapuheenjohtaja on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinta:

Koska Régie des télégraphes et téléphones sen lisäksi, että se hoitaa Belgian yleistä verkkoa, myös myy verkkoon liitettäviä laitteita, missä määrin 20.9.1978 tehdyn ministeriön päätöksen 13 pykälä on yhteensopiva perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa, kun:

a) siinä valtuutetaan RTT hyväksymään muiden kuin sen itsensä myymien laitteiden liittäminen yleiseen verkkoon ja annetaan RTT:n määritettäväksi tekniset ja hallinnolliset edellytykset, jotka laitteiden on täytettävä, jotta RTT hyväksyy ne;

b) vaikka RTT on yksityisten tavarantoimittajien ja yksityisten maahantuojien kilpailija Belgian markkinoilla, ei ilmeisesti ole olemassa kontradiktorista menettelyä standardien määrittämiseksi tai sen tarkastamiseksi, että kyseiset laitteet täyttävät nämä standardit, eikä tilaajalle tai kyseisten laitteiden maahantuojalle ole varattu mahdollisuutta sen toteamiseksi, että hyväksymismenettelyssä ei ole toimittu mielivaltaisesti tai syrjivästi, eikä RTT:n päätösten varalle ole olemassa oikeussuojakeinoja?

2) Missä määrin se seikka, että tilaaja asetetaan vastuuseen RTT:lle kyseisen ministeriön päätöksen 13 pykälän ensimmäisen alakohdan rikkomisesta aiheutuneista kuluista sekä muun muassa tyyppihyväksymättömän laitteen aiheuttaman häiriön etsimisestä ja poistamisesta aiheutuvista kuluista, on määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide, kun käytössä ei ole menettelyä, jossa riippumaton taho kuulisi kaikkia osapuolia sen arvioimiseksi, onko ja missä määrin syy-yhteyksiä, ja tämän vuoksi käyttäjä tai tilaaja, joka haluaa tällä tavalla liittää laitteen, on taipuvainen näin riskien välttämiseksi hankkimaan laitteet RTT:ltä itseltään?

3) Perustamissopimuksen 86 artiklan tulkinta:

Missä määrin RTT:lle myönnetty monopoliasema lupien myöntämiseen yleiseen verkkoon liittämiselle sekä yksityiskohtaisten sääntöjen asettamiseen muiden kuin sen itse toimittamien laitteiden liittämiselle sekä tähän liittyen RTT:n oikeus määrittää mielivaltaisesti standardit, joita laitteiden on noudatettava, on perustamissopimuksen 86 artiklan b ja c alakohdassa kielletty käytäntö?"

11 Belgian sovellettavaa lainsäädäntöä, pääasiaa koskevia tosiseikkoja ja sen taustaa, menettelyn kulkua ja yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

12 Ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessään kansallinen tuomioistuin toteaa ensin, että asiassa ei ole riitautettu RTT:n lakisääteistä monopoliasemaa yleisen verkon osalta eikä sitä, että voidakseen tulla liitetyiksi yleiseen verkkoon puhelinlaitteistojen on täytettävä tietyt tekniset edellytykset. Se korostaa, että Belgian lainsäädäntö antaa RTT:n tehtäväksi niiden teknisten vaatimusten määrittämisen, jotka laitteiden on täytettävä voidakseen tulla liitetyiksi verkkoon, sekä sen arvioimisen, täyttyvätkö vaatimukset. Se korostaa, että tilanne on kyseenalainen, koska RTT, joka myy verkkoon liitettäviä laitteita, kilpailee sen yrityksen kanssa, jonka se haastoi oikeuteen sillä perusteella, että yritys on myynyt laitteita tiedottamatta kuluttajille, että niitä ei ole tyyppihyväksytty. Kansallinen tuomioistuin on katsonut tarpeelliseksi esittää yhteisöjen tuomioistuimelle kysymykset RTT:n asemaa koskevien säädösten - joiden mukaan se on "sekä tuomari että asianosainen" - yhteensopivuudesta perustamissopimuksen kanssa, koska kyseiset säädökset ovat lainvastaisia, "kaikki niihin perustuvat kiellot tai toimenpiteet olisivat kilpailun vääristämistä sekä taloudellisen vallan väärinkäyttöä RTT:llä kiistatta olevan verkon hoitamisen monopolin kautta".

13 Vaikka kansallinen tuomioistuin arvioikin kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja kilpailua koskevien perustamissopimuksen määräysten kanssa, on kansallisen tuomioistuimen esittämiä ongelmia, ottaen huomioon ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä edellä esitetyt päätelmät, tarkasteltava tulkitsemalla kilpailusääntöjä.

Kilpailua koskevat säännöt

14 Kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, estetäänkö ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa ja 90 ja 86 artiklassa se, että jäsenvaltio antaa yleistä televerkkoa hoitavalle yritykselle oikeuden laatia standardeja puhelinlaitteille ja tarkastaa, että taloudelliset toimijat noudattavat näitä standardeja, kun se itse on näiden toimijoiden kilpailija laitemarkkinoilla.

15 RTT:llä on Belgian lain nojalla yleisen televerkon perustamisen ja hoitamisen osalta monopoli. Verkkoon ei myöskään voida liittää kuin RTT:n toimittamia tai sen hyväksymiä laitteita. RTT:llä on näin valta sallia tai kieltää puhelinlaitteiden liittäminen verkkoon, määrittää ne tekniset standardit, joita laitteiden osalta on noudatettava, sekä valvoa, että laitteet, joita se itse ei ole valmistanut, ovat sen laatimien teknisten erittelyjen mukaisia.

16 Yhteisön nykyisessä kehitysvaiheessa tämä monopoli, joka on tarkoitettu tarjoamaan yleistä puhelinverkkoa käyttäjille, on perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottava yritys.

17 Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksen, jolla on lakisääteinen monopoli, voidaan katsoa olevan perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa, ja jäsenvaltion alue, jolle monopoli ulottuu, voidaan katsoa yhteismarkkinoiden merkittäväksi osaksi (asia C-41/90, Höfner, tuomio 23.4.1991, Kok. 1991, s. I-1979, 28 kohta ja asia C-260/89, ERT, tuomio 18.6.1991, Kok. 1991, s. I-2925, 31 kohta).

18 Yhteisöjen tuomioistuin on myös todennut, että 86 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on se, että yritys, jolla on määräävä asema tietyillä markkinoilla, varaa ilman objektiivista tarvetta itselleen liitännäistä toimintaa, jota joku muu yritys voisi harjoittaa osana toimintaansa erillisillä, mutta läheisillä markkinoilla, ja poistaa näin kaiken kilpailun, jota tämä ulkopuolinen yritys voisi saada aikaiseksi (asia 311/84, CBEM, tuomio 3.10.1985, Kok. 1985, s. 3261, 27 kohta).

19 Tämän vuoksi perustamissopimuksen 86 artiklan vastaista on se, että yritys, jolla on monopoli verkon perustamisen ja hoitamisen markkinoilla, varaa itselleen ilman objektiivista tarvetta erilliset, mutta läheiset markkinat, tässä tapauksessa verkkoon liitettävien laitteiden maahantuonnin, kaupan pitämisen, verkkoon liittämisen, käyttöönoton ja huollon, ja poistaa näin kaiken kilpailun muiden yritysten taholta.

20 Perustamissopimuksen 86 artiklaa sovelletaan kuitenkin vain yritysten omasta aloitteestaan toteuttamiin kilpailunrajoituksiin (ks. asia C-202/88, Ranska v. komissio, "Telepäätelaitteet", tuomio 19.3.1991, Kok. 1991, s. I-1223) eikä valtion toimenpiteisiin. Jäsenvaltioiden toteuttamiin toimenpiteisiin sovelletaan 90 artiklan 1 kohtaa. Tässä määräyksessä kielletään jäsenvaltioita lailla, asetuksella tai hallinnollisilla toimenpiteillä asettamasta julkisia yrityksiä taikka yrityksiä, joille ne myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, asemaan, johon nämä yritykset eivät voisi itsenäisesti päästä rikkomatta 86 artiklan määräyksiä.

21 Jos siis julkisen yrityksen tai yrityksen, jolle jäsenvaltio myöntää erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, määräävä markkina-asema laajenee valtion toteuttaman toimenpiteen seurauksena, on toimenpide perustamissopimuksen 90 artiklan, tarkasteltuna yhdessä 86 artiklan kanssa, vastainen.

22 Kilpailun poistamista tai rajoittamista puhelinlaitteiden markkinoilla ei voida perustella sillä, että tällä pyritään turvaamaan perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut. Telepäätelaitteiden ja erityisesti puhelinlaitteiden tuotanto ja myynti on toimintaa, jota kaikkien yritysten on voitava harjoittaa. Sen varmistamiseksi, että laitteet täyttävät olennaiset edellytykset, joita ovat erityisesti käyttäjien turvallisuus, verkon toiminnasta vastaavien turvallisuus sekä yleisten televerkkojen suojaaminen kaikilta haitoilta, on riittävää, että laaditaan erittelyt, jotka kyseisten laitteiden on täytettävä, sekä otetaan käyttöön hyväksyntämenettely niiden täyttymisen varmistamiseksi.

23 RTT:n mukaan perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan rikkominen voitaisiin todeta vain, jos jäsenvaltio olisi edistänyt RTT:n tosiasiallisen määräävän aseman väärinkäyttöä eli esimerkiksi tyyppihyväksyntää koskevien sääntöjen syrjivää soveltamista. Se korostaa kuitenkin, että ennakkoratkaisupyynnössä ei ole esitetty minkäänlaista väärinkäyttöä tosiasiallisesti tapahtuneen ja ettei pelkkä sääntöjen syrjivän soveltamisen mahdollisuus sen vuoksi, että RTT on tyyppihyväksynnän antava viranomainen ja samalla tyyppihyväksyntää pyytävien yritysten kilpailija, sellaisenaan ole ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettua väärinkäyttöä.

24 Väitettä ei voida hyväksyä. Tältä osin on riittävää todeta, että puhelinverkon perustamisen ja hoitamisen kattavan monopolin laajentaminen puhelinlaitteiden markkinoille ilman objektiivista perustetta on sellaisenaan kielletty 86 artiklassa tai 90 artiklan 1 kohdassa, yhdessä 86 artiklan kanssa tarkasteltuna, kun monopolia on laajennettu valtion toimenpiteellä. Koska kilpailua ei saa tällä tavalla poistaa, ei sitä saa myöskään vääristää.

25 Vääristymättömän kilpailun järjestelmä voidaan taata ainoastaan turvaamalla taloudellisten toimijoiden yhtäläiset mahdollisuudet. Jos telepäätelaitteita myyvä yritys saa tehtäväkseen laatia eritelmät, joita laitteiden on vastattava, valvoa niiden noudattamista sekä tyyppihyväksyä laitteet, tälle yritykselle annetaan oikeus määrittää mielensä mukaan yleiseen verkkoon liitettävät päätelaitteet ja sille annetaan näin ilmeinen etu sen kilpailijoihin nähden (edellä mainittu asia C-202/88, 51 kohta).

26 Toimivan kilpailun ylläpitäminen sekä läpinäkyvyyden takaaminen edellyttävät tällaisessa tilanteessa, että teknisten eritelmien laatimisesta, niiden noudattamisen valvonnasta sekä tyyppihyväksynnästä vastaa yksikkö, joka on kilpailevia tavaroita tai palveluja telealalla tarjoavista julkisista ja yksityisistä yrityksistä riippumaton (edellä mainittu asia C-202/88, 52 kohta).

27 Lisäksi on huomattava, että kansalliset säännökset, joista on kyse käsiteltävänä olevassa asiassa, ovat omiaan vaikuttamaan puhelinlaitteiden tuontiin muista jäsenvaltioista ja voivat näin vaikeuttaa perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioiden välistä kauppaa.

28 Tämän vuoksi on kansallisen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen vastattava, että ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa ja 90 ja 86 artiklassa kielletään jäsenvaltiota antamasta yleistä televerkkoa hoitavalle yhtiölle toimivaltaa antaa puhelinlaitteita koskevia normeja ja valvoa, että taloudelliset toimijat noudattavat niitä, mikäli tämä yhtiö itse kilpailee näiden toimijoiden kanssa laitemarkkinoilla.

Tavaroiden vapaa liikkuvuus

29 Seuraavaksi kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, estetäänkö 30 artiklassa se, että julkiselle yritykselle myönnetään oikeus tyyppihyväksyä muiden kuin sen itsensä toimittamat yleiseen verkkoon liitettävät puhelinlaitteet, mikäli yrityksen tekemien päätösten varalle ei ole olemassa oikeussuojakeinoa.

30 Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. erityisesti asia 120/78, REWE-Zentral, "Cassis de Dijon", tuomio 20.2.1979, Kok. 1979, s. 649) yhteisen sääntelyn puuttuessa tietyn tuotteen osalta kansallisten oikeussääntöjen eroista aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset yhteisössä on hyväksyttävä siltä osin kuin kansallisia oikeussääntöjä, joita sovelletaan erotuksetta kotimaisiin ja maahan tuotuihin tuotteisiin, voidaan pitää välttämättöminä yhteisön oikeudessa hyväksyttyjen pakottavien vaatimusten täyttämiseksi. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin tarkentanut, että oikeussääntöjen on oltava oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteeseen nähden ja että jäsenvaltion, jolla on valittavana erilaisia tavoitteen saavuttamiseen soveltuvia toimenpiteitä, on valittava toimenpide, joka rajoittaa vähiten vapaata kauppaa.

31 Koska ei ole olemassa televerkkojen perustamista koskevaa yhteisön säännöstöä, ja kun otetaan huomioon verkkojen tekniset eroavaisuudet jäsenvaltioissa, jäsenvaltioilla säilyy toisaalta oikeus laatia tekniset eritelmät, joita puhelinlaitteiden on vastattava, jotta ne voidaan liittää yleiseen verkkoon, ja toisaalta oikeus tarkastaa laitteiden soveltuvuus verkkoon liittämiseen käyttäjien suojelemista palvelujen kuluttajina sekä yleisen verkon moitteettoman toiminnan suojelemista koskevien pakottavien vaatimusten täyttämiseksi.

32 On totta, että vaatimus, jonka mukaan puhelinlaitteiden on oltava tyyppihyväksyttyjä, jotta ne voidaan liittää verkkoon, ei ehdottomasti estä muista jäsenvaltioista tulevien tuotteiden tuontia kyseiseen jäsenvaltioon. Vaatimus on kuitenkin omiaan vaikeuttamaan niiden myyntiä sekä aiheuttamaan kustannuksia. Itse asiassa tällainen vaatimus velvoittaa viejävaltioon sijoittautuneen valmistajan huomioimaan kyseisten tuotteiden valmistusvaiheessa tuojavaltion tyyppihyväksynnälle asettamat vaatimukset. Lisäksi tyyppihyväksyntämenettelystä aiheutuu viivästystä ja kuluja, vaikka maahan tuodut tavarat olisivatkin vaatimusten mukaisia.

33 Pakottavaan vaatimukseen perustuva poikkeus tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteeseen on oikeutettu ainoastaan, jos kansalliset säännökset ovat oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteeseen nähden.

34 Kuten 12.3.1987 annetusta tuomiosta asiassa 178/84, komissio vastaan Saksa, (Kok. 1987, s. 1227, 46 kohta) ilmenee, taloudellisilla toimijoilla on oltava mahdollisuus saattaa perusteeton tuontiluvan epääminen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Sama vaatimus koskee myös tyyppihyväksynnän epääviä päätöksiä, koska tällainen päätös voi käytännössä sulkea toisesta jäsenvaltiosta tuotavilta puhelinlaitteilta pääsyn jäsenvaltion markkinoille ja näin vaikeuttaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

35 Jos nimittäin päätöksiä ei voi saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi, tyyppihyväksynnästä vastaava viranomainen voi toimia mielivaltaisesti tai järjestelmällisen epäsuotuisasti tuontilaitteita kohtaan. Lisäksi todennäköisyys siitä, että tyyppihyväksynnästä vastaava viranomainen toimii tällä tavoin, lisääntyy, kun tyyppihyväksyntämenettelyssä ja teknisten erittelyjen vahvistamisessa ei kuulla kaikkia osapuolia.

36 Tämän vuoksi on kansallisen tuomioistuimen toiseen kysymykseen vastattava, että perustamissopimuksen 30 artiklassa kielletään myöntämästä julkiselle yritykselle oikeutta tyyppihyväksyä muiden kuin sen itsensä toimittamia yleiseen verkkoon liitettäviä puhelinlaitteita, jos yrityksen tekemiä päätöksiä ei voida saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntikulut

37 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita kuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut Tribunal de commerce de Bruxellesin varapuheenjohtajan sille 11.1.1988 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa ja 90 ja 86 artiklassa kielletään jäsenvaltiota antamasta yleistä televerkkoa hoitavalle yhtiölle toimivaltaa antaa puhelinlaitteisiin liittyviä normeja ja valvoa, että taloudelliset toimijat noudattavat niitä, mikäli tämä yhtiö itse kilpailee toimijoiden kanssa näiden laitteiden markkinoilla.

2) Perustamissopimuksen 30 artiklassa kielletään myöntämästä yritykselle oikeutta tyyppihyväksyä yleiseen verkkoon liitettäviä puhelinlaitteita, joita se ei itse ole toimittanut, jos yrityksen tekemiä päätöksiä ei voida saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.