61985J0121

1. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Poikkeukset - Julkisen moraalin peruste - Säädyllisyyttä loukkaaviksi tai epäsiveellisiksi luokiteltujen tavaroiden tuontikielto - Hyväksyttävyys - Edellytys - Kielto valmistaa ja pitää kaupan samoja tavaroita kansallisella alueella - Saman jäsenvaltion alueella voimassa olevien säännösten väliset erot - Kokonaisharkinta

(ETY:n perustamissopimuksen 36 artikla)

2. Kansainväliset sopimukset - Jäsenvaltioiden sopimukset - Ennen ETY:n perustamissopimuksen voimaantuloa tehdyt sopimukset - Perustamissopimuksen 234 artikla - Tavoite - Soveltamisala - Yhteisön sisäisen kaupan rajoituksia koskevat perustelut - Perustelujen hylkääminen

(ETY:n perustamissopimuksen 234 artikla)

1. Jäsenvaltio ei voi perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettuun julkiseen moraaliin vetoamalla kieltää tiettyjen tavaroiden tuontia sillä perusteella, että ne ovat säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä, jos sen lainsäädännössä ei kielletä samojen tavaroiden valmistamista tai kaupan pitämistä sen omalla alueella. Kysymys tällaisen kiellon voimassaolosta sellaisessa useasta osasta muodostuvassa valtiossa, jonka osilla on oma sisäinen lainsäädäntönsä, voidaan ratkaista ainoastaan ottamalla huomioon kaikki nämä säännökset. Vaikka 36 artiklan soveltamisen kannalta ei ole välttämätöntä, että tuontikiellon kohteena olevien tavaroiden valmistus ja kaupan pitäminen olisi kiellettävä kaikkien valtioon kuuluvien osien alueella, on sovellettavista säännöistä kokonaisuudessaan kuitenkin voitava päätellä, että niiden olennainen tavoite on tällaisten tuotteiden valmistuksen ja kaupan pitämisen kieltäminen.

Näin ei ole kun kyseessä on järjestely, jonka mukaan kyseisiä tavaroita saa vapaasti valmistaa, mutta kaupan pitämistä tällä alueella koskee ainoastaan postitse lähettämistä koskeva ehdoton kielto, yleisillä paikoilla esittelyä koskeva rajoitus ja tietyillä alueilla niiden liikkeiden luvanvaraisuus, joilla on oikeus myydä kyseisiä tavaroita vähintään 18 vuotta täyttäneille asiakkaille.

2. Perustamissopimuksen 234 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden välisen kaupan rajoittamista ei voida perustella vetoamalla ennen perustamissopimuksen voimaantuloa tehtyyn sopimukseen. Itse asiassa tässä määräyksessä tarkoitetaan ainoastaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia ja sen tavoitteena on varmistaa, että perustamissopimuksen soveltaminen ei vaikuta kolmansien maiden sellaisten oikeuksien kunnioittamiseen, jotka johtuvat jäsenvaltion kanssa aikaisemmin tehdyistä sopimuksista, eikä tällaisesta sopimuksesta johtuvien kyseisen jäsenvaltion velvollisuuksien noudattamiseen.

Asiassa 121/85,

jonka High Court of Justice on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Conegate Limited

vastaan

HM Customs & Excise

ennakkoratkaisun perustamissopimuksen 36 ja 234 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. Koopmans sekä tuomarit K. Bahlmann, G. Bosco, T. F. O'Higgins ja F. Schockweiler,

julkisasiamies: Sir Gordon Slynn,

kirjaaja: hallintovirkamies D. Louterman,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- pääasian kantajan puolesta barrister N. Peters,

- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään P. Bucknell,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään E. White,

kuultuaan julkisasiamiehen 21.1.1986 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 High Court of Justice (Queen's Bench Division) on esittänyt 30.11.1984 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 29.4.1985, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat perustamissopimuksen 36 ja 234 artiklan tulkintaa, voidakseen arvioida, ovatko sen kansallisen lainsäädännön tiettyjä tulliasioita koskevat säännökset yhteensopivia yhteisön oikeuden kanssa.

2 Kysymykset on esitetty asiassa, joka koskee Yhdistyneen kuningaskunnan tulliviranomaisten suorittamaa tiettyjen Conegate Ltd -yhtiön Saksan liittotasavallasta maahantuomien tavaraerien takavarikkoa. Tulolentoasemalla suoritetussa tarkastuksessa tullivirkamiehet totesivat, että lähetys sisälsi pääasiassa selvästi seksivälineenä käytettäviä ilmalla täytettäviä nukkeja ja muita eroottisia esineitä, joita pidetään sellaisina "säädyllisyyttä loukkaavina tai epäsiveellisinä" tuotteina, joiden tuonti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on kielletty vuoden 1876 Customs Consolidation Actin (tullilaki) 42 pykälän nojalla.

3 Tulliviranomaisten pyynnöstä Uxbridge Magistrates Court määräsi tavarat valtiolle menetettäväksi. Päätöksen vahvisti Crown Court of Southwark. Conegate haki muutosta viimeksi mainittuun päätökseen High Courtissa ja väitti, että esillä olevassa asiassa vallinneissa olosuhteissa tavaroiden menettämisseuraamuksella rikottiin perustamissopimuksen 30 artiklaa, koska tätä seuraamusta ei voitu pitää perustamissopimuksen 36 artiklan mukaisesti perusteltuna julkisen moraalin kannalta.

4 Väitteensä tueksi Conegate on esittänyt, että vaikka yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 34/79, Henn vastaan Darby, 14.12.1979 antamassa tuomiossa (Kok. 1979, s. 3795) todettiin, että tavaroiden tuontikielto voi olla perusteltu julkisen moraalin kannalta ja että jokainen jäsenvaltio määrittelee periaatteessa itse julkisen moraalin vaatimuksen alueellaan, tällainen kielto on kuitenkin 36 artiklan toisessa virkkeessä tarkoitettu keino mielivaltaiseen syrjintään, jos kyseisessä jäsenvaltiossa laillisesti pidetään kaupan samaa tavaraa. Näin on Conegaten mukaan asia Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa ei ole eroottisten tavaroiden valmistusta ja kaupan pitämistä koskevaa yleistä kieltoa. Sitä vastoin epäsiveellisten julkaisujen julkaiseminen ja kaupan pitäminen, joita edellä mainittu 14.12.1979 annettu tuomio koski, on siellä kielletty.

5 Tässä yhteydessä Conegate huomautti, että esillä olevan asian kohteena olevien tavaroiden valmistusta ei rajoiteta lainkaan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä, mutta kyseisten tavaroiden kaupan pitämistä koskee ainoastaan postimyyntikielto ja kielto esitellä niitä yleisillä paikoilla. Yhdistyneen kuningaskunnan tietyissä osissa on voimassa muita rajoituksia. Englannissa ja Walesissa paikalliset viranomaiset voivat valintansa mukaan sallia vapaan levittämisen tai rajoittaa myyntipisteitä siten, että levittäminen on sallittua ainoastaan luvan saaneissa seksiliikkeissä.

6 Koska High Court katsoi, että asiassa oli tullut esille yhteisön oikeuden tulkintaa koskeva ongelma, se lykkäsi asian käsittelyä ja pyysi yhteisöjen tuomioistuinta ratkaisemaan seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Kun jäsenvaltiossa on voimassa tiettyjen tavaroiden tuontia toisesta jäsenvaltiosta koskeva ehdoton kansallinen kielto, joka perustuu siihen, että tavarat ovat säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä, onko tällöin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Henn vastaan Darby antaman tuomion (asia 34/79, Kok. 1979, s. 3795) 21 ja 22 kohdassa mainitun kyseisten tavaroiden "laillisen kaupan" puuttumisen edellytykseksi

a) riittävää, että tavaroita saa valmistaa ja pitää kaupan tuontijäsenvaltiossa ainoastaan sillä rajoituksella, että niihin sovelletaan:

i) postitse lähettämistä koskevaa ehdotonta kieltoa,

ii) yleisillä paikoilla esittelyä koskevaa rajoitusta ja

iii) jäsenvaltion tietyillä alueilla niiden liikkeiden luvanvaraisuus, joilla on oikeus myydä näitä tavaroita vähintään 18 vuotta täyttäneille asiakkaille siten, että tällaisella järjestelmällä ei ole vaikutusta kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevaan säädyllisyyden tai siveellisyyden loukkaamista koskevaan lainsäädäntöön,

vai onko

b) välttämätöntä, että tuontijäsenvaltiossa on tavaroiden valmistamista ja kaupan pitämistä koskeva ehdoton kielto?

2) Jos tuontijäsenvaltiossa käydään "laillista kauppaa" tavaroilla, joiden tuontia toisesta jäsenvaltiosta koskee ehdoton kansallinen kielto, joka perustuu siihen, että ne ovat säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä, voiko tuontijäsenvaltio tällaisissa olosuhteissa Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 36 artiklan mukaisesti julkiseen moraaliin vetoamalla kieltää tällaisten tavaroiden tuonnin toisesta jäsenvaltiosta sillä perusteella, että ne ovat säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä, vai onko tällainen kielto mielivaltaisen syrjinnän keino tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoitus?

3) Onko vuoden 1876 Customs Consolidation Actin 42 pykälään sisältyvä säädyllisyyttä loukkaavien tai epäsiveellisten tavaroiden tuontia koskeva kielto Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu mielivaltaisen syrjinnän keino tai peitelty kaupan rajoitus siltä osin, kuin sitä sovelletaan tavaroihin, jotka on kielletty tämän lain nojalla, mutta ei vuoden 1959 Obscene Publications Actilla?

4) Edellä esitettyihin kysymyksiin annetusta vastauksesta huolimatta, onko sellainen kielto, jonka jäsenvaltio epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ja kaupan pitämisen ehkäisemistä tarkoittavasta vuoden 1923 Geneven yleissopimuksesta ja Maailmanpostiliiton perussopimuksesta (Lausannessa 1974 tehty muutos, tuli voimaan 1.1.1976) johtuvien kansainvälisten velvoitteidensa täyttämiseksi kohdistaa säädyllisyyttä loukkaaviksi tai epäsiveellisiksi luokiteltavien tavaroiden tuontiin toisesta jäsenvaltiosta, sopusoinnussa Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan kanssa?"

7 Conegate, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio ovat esittäneet asiassa huomautuksensa.

Ensimmäinen kysymys

8 Conegate viittaa huomautuksiin, jotka se esitti kansallisissa tuomioistuimissa tukeakseen väitettään siitä, että vuoden 1876 Customs Consolidation Actin 42 pykälään sisältyvä säädyllisyyttä loukkaavien tai epäsiveellisten tavaroiden tuontia koskeva yleisluonteinen kielto on ankarampi rajoitus kuin se, joka koskee näiden tuotteiden kauppaa eri osissa maata, kuten Englannissa ja Walesissa, sovellettavan lainsäädännön nojalla. Tämä huomautus koskee vielä enemmän Pohjois-Irlantia, jonka lainsäädäntöön ei sisälly muuta kyseisten tuotteiden kaupan pitämistä koskevaa rajoitusta kuin postitse lähettämiseen ja yleisillä paikoilla esittelyyn kohdistuva rajoitus.

9 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa aluksi, että ensimmäisessä kysymyksessä, siinä muodossa kuin High Court sen esitti, otetaan oikealla tavalla huomioon säädyllisyyttä loukkaavien tai epäsiveellisten tuotteiden kaupan pitämistä koskevat rajoitukset, sellaisina kuin ne ovat Englannissa, Walesissa ja Pohjois-Irlannissa, mutta siinä ei oteta huomioon Skotlannissa ja Mansaarella sovellettavia ankarampia rajoituksia. Skotlannissa voimassa olevassa lainsäädännössä kielletään "epäsiveellisen aineiston" levittäminen myyntitarkoituksessa. Aineiston käsitteestä annetun määritelmän mukaan siihen sisältyvät muun muassa näytekappaleet. Siitä sisältyykö käsitteeseen "epäsiveellinen aineisto" sellaisia tuotteita, joita Conegate tuo maahan, ei kuitenkaan ole vielä oikeuskäytäntöä. Nämä tuotteet ovat kuitenkin selkeästi sellaisia "säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä näytekappaleita", joiden valmistus ja levittäminen on kielletty Mansaarella sovellettavan lainsäädännön mukaan. Useasta osasta muodostuvan valtion kuten Yhdistyneen kuningaskunnan, jossa sallitaan eri osien lainsäädännön väliset erot, mutta jossa tullilainsäädäntö on kuitenkin yhteinen, on mukautettava tämä tullilainsäädäntö ankarimman sisäisen järjestelmän mukaiseksi.

10 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus toteaa lisäksi, että kaikissa Yhdistyneen kuningaskunnan eri osissa voimassa olevissa säännöksissä suhtaudutaan epäsiveellisten tavaroiden kaupan pitämiseen yksiselitteisen kielteisesti. Tässä yhteydessä on tärkeää todeta, että Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntö on tullut ankarammaksi viime vuosina erityisesti koskien pornografisia valokuvia, edellytyksiä seksiliikkeiden lupien myöntämiselle ja tapoja, joilla epäsiveellinen aineisto pannaan näkyville yleisillä paikoilla. Olennaisen sisältönsä osalta perusteet eivät ole erilaiset sen mukaan, onko kyseessä olevat tuotteet valmistettu kotimaassa vai tuotu maahan.

11 Komissio väittää aluksi, että ensimmäisessä kysymyksessä mainitulla ilmaisulla "laillinen kauppa", sellaisena kuin se määritellään edellä mainitussa 14.12.1979 annetussa tuomiossa, ei tarkoiteta kaupallista toimintaa, joka olisi hyväksyttävää tai kunniallista. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti kaikkea kauppaa, joka sallitaan kyseisessä jäsenvaltiossa. Näin on asia oikeudenkäynnin kohteena olevien tavaroiden osalta, sillä kansallisen tuomioistuimen ensimmäisessä kysymyksessä mainitsemat rajoitukset eivät merkitse kyseisten tavaroiden laillisen kaupan puuttumista.

12 Komissio väittää lisäksi, että vaikka jäsenvaltiot saavat yhteisön oikeuden tässä kehitysvaiheessa vapaasti vahvistaa omat julkista moraalia koskevat norminsa, tätä vapautta rajoittaa periaate, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät voi kohdistaa tuontitavaroihin ankarampia vaatimuksia kuin samojen tavaroiden valmistusta ja kaupan pitämistä omalla alueellaan koskevat vaatimukset.

13 Ensimmäisessä kysymyksessä tuodaan aluksi esiin yleinen ongelma siitä, onko tiettyihin tavaroihin kohdistuva tuontikielto perusteltu julkisen moraalin kannalta, jos asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole kieltoa, joka kohdistuu samojen tavaroiden valmistukseen tai kaupan pitämiseen kansallisella alueella.

14 Perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä koskevat määräykset eivät estä "julkisen moraalin kannalta" perusteltuja tuontikieltoja. Edellä mainitun yhteisöjen tuomioistuimen 14.12.1979 antaman tuomion mukaan jokainen jäsenvaltio saa periaatteessa määrätä julkisen moraalin asettamista vaatimuksista omalla alueellaan oman arvojärjestyksensä mukaisesti ja valitsemassaan muodossa.

15 Vaikka yhteisön oikeudessa annetaan jäsenvaltioille vapaus itse harkita, ovatko tietyt tavarat säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä, on kuitenkin todettava, että se, että tavara herättää pahennusta, ei ole riittävä peruste tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoittamiselle, ellei kyseinen jäsenvaltio kohdista samanlaisiin omalla alueellaan valmistettuihin ja kaupan pidettyihin tavaroihin rikosoikeudellisia tai muita todellisia ja tehokkaita toimenpiteitä niiden levittämisen estämiseksi alueellaan.

16 Tästä seuraa, että jäsenvaltio ei voi vedota julkiseen moraaliin liittyviin perusteisiin kieltääkseen tiettyjen tavaroiden tuonnin muista jäsenvaltioista, jos sen lainsäädännössä ei ole kieltoa, joka kohdistuu samojen tavaroiden valmistamiseen tai kaupan pitämiseen sen omalla alueella.

17 Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä ei ole 177 artiklassa sille annetun toimivallan nojalla tutkia, sisältyykö tällainen kielto Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöön. On kuitenkin täsmennettävä, että kysymys tällaisen kiellon voimassaolosta sellaisessa useasta osasta muodostuvassa valtiossa, jonka osilla on oma sisäinen lainsäädäntönsä, voidaan ratkaista ainoastaan ottamalla huomioon kaikki kyseiset sisäiset säännökset. Vaikka tämän säännön soveltamisen kannalta ei ole välttämätöntä, että tuontikiellon kohteena olevien tavaroiden valmistus ja kaupan pitäminen olisi kiellettävä kaikkien valtioon kuuluvien osien alueella, on sovellettavista säännöistä kokonaisuudessaan kuitenkin voitava päätellä, että niiden olennainen tavoite on tällaisten tuotteiden valmistuksen ja kaupan pitämisen kieltäminen.

18 Esillä olevassa asiassa kansallinen tuomioistuin on ensimmäisessä kysymyksessään määritellyt kansallisen lainsäädännön sisällön, jonka yhteensoveltuvuuden yhteisön oikeuden kanssa se pyrkii arvioimaan. Se viittaa sääntöihin tuontijäsenvaltiossa, jossa riidanalaisia tavaroita saa valmistaa vapaasti ja jossa niiden kaupan pitämiseen sovelletaan ainoastaan nimenomaisesti määriteltyjä rajoituksia, eli postitse lähettämistä koskevaa ehdotonta kieltoa, yleisillä paikoilla esittelyä koskevaa rajoitusta ja kyseisen jäsenvaltion tietyillä alueilla niiden liikkeiden luvanvaraisuutta, joilla on oikeus myydä kyseisiä tavaroita vähintään 18 vuotta täyttäneille asiakkaille. Tällaisia rajoituksia ei kuitenkaan voida pitää valmistusta ja kaupan pitämistä koskevaa kieltoa vastaavina.

19 Suullisessa käsittelyssä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korosti vielä, että Conegaten maahantuomiin tavaroihin verrattavissa olevia tavaroita ei valmisteta tällä hetkellä lainkaan sen alueella. Tämä seikka, joka ei poista mahdollisuutta kyseisten tavaroiden valmistukseen ja johon kansallinen tuomioistuin ei myöskään viitannut, ei kuitenkaan vaikuta tilanteen arviointiin.

20 Ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että jäsenvaltio ei voi perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettuun julkiseen moraaliin vetoamalla kieltää tiettyjen tavaroiden tuontia sillä perusteella, että ne ovat säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä, jos samoja tavaroita saa vapaasti valmistaa kyseisen jäsenvaltion alueella ja jos kaupan pitämistä tällä alueella koskee ainoastaan postitse lähettämistä koskeva ehdoton kielto, yleisillä paikoilla esittelyä koskeva rajoitus ja tietyillä alueilla niiden liikkeiden luvanvaraisuus, joilla on oikeus myydä kyseisiä tavaroita vähintään 18 vuotta täyttäneille asiakkaille.

21 Edellä esitetty päätelmä ei estä sitä, että sen jälkeen kun tavarat on tuotu kyseiseen jäsenvaltioon, niihin sovelletaan samoja kaupan pitämistä koskevia rajoituksia kuin kotimaassa valmistettuihin ja kaupan pidettyihin samanlaisiin tuotteisiin.

Toinen ja kolmas kysymys

22 Ottaen huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus ei ole tarpeen vastata toiseen ja kolmanteen kysymykseen.

Neljäs kysymys

23 Conegate, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että neljännellä kysymyksellä ei ole merkitystä pääasian ratkaisemisen kannalta. Vuoden 1932 Geneven yleissopimus koskee ainoastaan epäsiveellisiä "julkaisuja", joista esillä olevassa riita-asiassa ei ole kysymys. Maailmanpostiliiton perussopimusta puolestaan ei voida soveltaa tavaroihin, joita ei tuoda postitse.

24 Komissio huomautti lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 234 artiklan ilmaisulla "oikeudet ja velvollisuudet", jotka johtuvat ennen perustamissopimuksen voimaantuloa tehdyistä sopimuksista, tarkoitetaan ainoastaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Tällaisiin sopimuksiin ei siten voida vedota yhteisön jäsenvaltioiden välisen kaupan rajoittamisen perustelemiseksi.

25 Komission väite on hyväksyttävä. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 812/79, Burgoa, 14.10.1980 antamassaan tuomiossa (Kok. 1980, s. 2787) tekemän ratkaisun mukaan 234 artiklan tavoitteena on varmistaa, että perustamissopimuksen soveltaminen ei vaikuta kolmansien maiden sellaisten oikeuksien kunnioittamiseen, jotka johtuvat jäsenvaltion kanssa aikaisemmin tehdyistä sopimuksista, eikä tällaisesta sopimuksesta johtuvien kyseisen jäsenvaltion velvollisuuksien noudattamiseen. Yhteisön sisäisen kaupan rajoittamista jäsenvaltioiden välillä ei siten voida perustella vetoamalla ennen perustamissopimuksen voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin.

26 Vastaus neljänteen kysymykseen on, että perustamissopimuksen 234 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden välisen kaupan rajoittamista ei voida perustella vetoamalla ennen perustamissopimuksen voimaantuloa tehtyyn sopimukseen.

Oikeudenkäyntikulut

27 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut High Court of Justicen 30.11.1984 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Jäsenvaltio ei voi perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettuun julkiseen moraaliin vetoamalla kieltää tiettyjen tavaroiden tuontia sillä perusteella, että ne ovat säädyllisyyttä loukkaavia tai epäsiveellisiä, jos samoja tavaroita saa vapaasti valmistaa kyseisen jäsenvaltion alueella ja jos kaupan pitämistä tällä alueella koskee ainoastaan postitse lähettämistä koskeva ehdoton kielto, yleisillä paikoilla esittelyä koskeva rajoitus ja tietyillä alueilla niiden liikkeiden luvanvaraisuus, joilla on oikeus myydä kyseisiä tavaroita vähintään 18 vuotta täyttäneille asiakkaille.

2) ETY:n perustamissopimuksen 234 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden välisen kaupan rajoittamista ei voida perustella vetoamalla ennen ETY:n perustamissopimuksen voimaantuloa tehtyyn sopimukseen.