61981J0141

1. Ennakkoratkaisukysymykset - Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi - Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus hankkia riittävän täydellisiä tietoja - Rajoitukset

(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

2. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajoitukset

(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

3. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Viennin määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kansalliset vähimmäisnormit lihotusvasikoiden aitauksista - Hyväksyttävyys

(ETY:n perustamissopimuksen 34 artikla)

4. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Tuottajien tai kuluttajien syrjintä - Kielto - Soveltamisala - Tuotannon edellytykset, jotka on vahvistettu sellaisilla yleisluonteisilla kansallisilla säännöksillä, joiden tavoitteet eroavat yhteisen markkinajärjestelyn alaan kuuluvista tavoitteista - Kiellon alaan kuulumattomat edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohta)

5. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Kansalliset vähimmäisnormit lihotusvasikoiden aitauksista - Hyväksyttävyys

1. Ennakkoratkaisupyynnöissä pyritään paitsi siihen, että näiden tietojen perusteella yhteisöjen tuomioistuin voi antaa asian ratkaisun kannalta hyödyllisiä vastauksia, myös siihen jäsenvaltioilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, olisi mahdollisuus esittää huomautuksensa ETY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti.

Silloin kun ennakkoratkaisukysymyksen perustelut eivät ilmene ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä perustamissopimuksen 177 artiklan soveltamiseen tarvittavalla selvyydellä, mutta päätöksestä voidaan kuitenkin todeta, että kansallisen tuomioistuimen epäilykset koskevat sitä, onko kansallisessa lainsäädännössä yhteisen markkinajärjestelyn alaan kuuluvalle tuotannolle asetettava edellytys yhdenmukainen yhteisön oikeuden kanssa, ei voida katsoa, että ennakkoratkaisupyyntöä koskevan päätöksen hyvin suppeakaan luonne olisi poistanut jäsenvaltioilta mahdollisuutta esittää ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen kannalta hyödyllisiä huomautuksia, sillä jäsenvaltioilla on mahdollisuus täydentää kirjallisia huomautuksia suullisen menettelyn aikana.

2. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla vireille pannun menettelyn yhteydessä ole antaa ratkaisua kansallisten, voimassa olevien tai ehdotettujen, sääntöjen yhdenmukaisuudesta yhteisön oikeuden kanssa, vaan ainoastaan yhteisön oikeuden tulkinnasta ja pätevyydestä.

3. Perustamissopimuksen 34 artiklassa tarkoitetaan kansallisia toimenpiteitä, joilla on tarkoituksena rajoittaa erityisesti vientiä ja kohdella eri tavalla jäsenvaltion sisäistä kauppaa ja ulkomaankauppaa ja siten taata erityisiä etuja kyseisen valtion kotimaiselle tuotannolle tai sen sisäisille markkinoille, tai toimenpiteitä, joilla on tällainen vaikutus.

Näin ei ole sellaisen säännöksen tapauksessa, jossa säädetään lihotusvasikoiden aitausten vähimmäisnormeista ilman, että säännöksessä tehtäisiin ero sen mukaan, onko eläimet tai niiden liha tarkoitettu kansallisille markkinoille vai vientiin.

4. Perustamissopimuksen 40 ar-tiklan mukaisen yhteisen markkinajärjestelyn käyttöön ottaminen ei aiheuta sitä, että maataloustuottajiin ei sovellettaisi mitään sellaista kansallista lainsäädäntöä, jolla tavoitellaan eri päämääriä kuin yhteisön markkinajärjestelyllä, mutta joka tuotanto-olosuhteita muuttamalla voi vaikuttaa kansallisen tuotannon määrään tai kustannuksiin ja siten yhteismarkkinoiden toimintaan kyseisellä alalla. Perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa oleva tuottajien syrjinnän kielto koskee yhteisellä markkinajärjestelyllä tavoiteltavia päämääriä, eikä se koske luonteeltaan yleisistä kansallisista oikeussäännöistä, joilla tavoitellaan eri päämääriä, johtuvia toisistaan poikkeavia tuotanto-olosuhteita.

5. Voimassa olevan yhteisönoikeuden yleiset säännöt tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta ja maatalouden alan yhteisistä markkinajärjestelyistä eivät estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön yksipuolisia sääntöjä sellaisista normeista, jotka on eläinsuojelutarkoituksessa otettava huomioon lihotusvasikoiden aitausten järjestämisessä ja joita sovelletaan erotuksetta sekä kansallisille markkinoille että vientiin tarkoitettuihin vasikoihin.

Yhdistetyissä asioissa 141-143/81,

jotka Kantongerecht Apeldoorn on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevissa erillisissä rikosasioissa, joissa vastaajina ovat

1. Gerrit Holdijk,

2. Lubbartus Mulder,

3. Veeviederbedrijf "Alpuro" BV,

ennakkoratkaisun asiaa koskevien yhteisön määräysten ja säännösten tulkinnasta voidakseen ratkaista, onko lihotusvasikoita koskeva Alankomaiden lainsäädäntö yhteensopiva näiden määräysten ja säännösten kanssa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Due sekä tuomarit A. Chloros ja F. Grévisse,

julkisasiamies: Sir Gordon Slynn,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Kantongerecht Apeldoorn on esittänyt 21.5.1981 tekemillään ja yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 5.6.1981 saapuneilla kolmella päätöksellä ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen yhteisön oikeuden tulkinnasta voidakseen ratkaista, ovatko lihotusvasikoita koskevat Alankomaiden lain säännökset yhteensopivia yhteisön oikeuden kanssa.

2 Kysymys on esitetty samanlaisena kussakin kolmessa päätöksessä, jotka on tehty sellaisten rikosmenettelyjen yhteydessä, joissa vastaajina ovat eräs maanviljelijä, eräs väkirehun välittäjä ja eräs eläinrehuja tuottava yritys, joita syytetään siitä, että ne ovat pitäneet lihotusvasikoita aitauksissa, jotka eivät täytä eläinsuojelulain 1 pykälän täytäntöönpanosta 8 päivänä syyskuuta 1961 annetun kuninkaan asetuksen (Staatsblad 1961, s. 296) 2 pykälän b kohdassa säädettyjä edellytyksiä sen vuoksi, että nämä aitaukset olivat niin ahtaat, että eläimet eivät kyenneet esteettömästi asettumaan makuulle.

3 Kantongerecht on katsonut, että näiden asioiden tarkastelussa oli lihotusvasikoiden pitämisen osalta ratkaisevaa tietää, onko kyseinen asetus "ETY:n perustamissopimuksen vastainen tai sen kanssa yhteensopimaton, ja jos näin on, onko näin myös silloin, jos erityinen, vielä puuttuva vasikoiden aitauksia koskeva säännöstö annettaisiin tältä osin muutetulla asetuksella". Tämä tuomioistuin on tämän vuoksi määrännyt Officier van Justitien toimittamaan asiaa koskevan asiakirja-aineiston yhteisöjen tuomioistuimelle ja pyytämään yhteisöjen tuomioistuinta antamaan ratkaisun edellä mainitusta kysymyksestä.

Ennakkoratkaisukysymyksen muotoileminen

4 Tanskan hallitus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että ennakkoratkaisupyynnöissä ei ilmaistu niitä perustamissopimuksen määräyksiä tai sitä yhteisön oikeuden alaa, joihin kansallinen tuomioistuin viittasi, eikä syitä, joiden vuoksi tämä tuomioistuin epäilee kansallisten säännösten yhteensopivuutta yhteisön oikeuden kanssa ja katsoo, että esitettyyn kysymykseen on vastattava, jotta se voisi tutkia käsiteltävänään olevat asiat. Näitä seikkoja ei myöskään voi johtaa tosiasioita koskevasta äärimmäisen suppeasta selvityksestä eikä viittauksista kansallisiin säännöksiin. Tanskan hallitus katsoo, että koska nämä ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevat päätökset ovat olleet epätäydellisiä, se ei ole voinut ETY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti esittää pääasiaa koskevia huomautuksia. Kyseinen hallitus on esittänyt luettelon tiedoista, jotka jokaisen ennakkoratkaisupyynnön olisi sen mielestä sisällettävä.

5 Tältä osin on otettava huomioon, että tällaisia ohjeita on jo annettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 244/80, Foglia vastaan Novello, 16.12.1981 antamassaan tuomiossa (Kok. 1981, s. 3045) todennut, että on välttämätöntä, että kansalliset tuomioistuimet selittävät, minkä vuoksi ne katsovat asian ratkaisemisen vaativan vastausta niiden esittämiin kysymyksiin, jos nämä syyt eivät yksiselitteisesti ilmene asiakirjoista. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 244/78, Union laitière normande, 12.7.1979 antamassaan tuomiossa (Kok. 1979, s. 2663) todennut, että jotta yhteisön oikeutta voitaisiin tulkita siten, että tulkinta on kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, kansallisen tuomioistuimen on määritettävä se oikeudellinen asiayhteys, johon pyydetyn tulkinnan on liityttävä. Yhteisöjen tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa 36 ja 71/80, Irish Creamery Milk Suppliers Association, 10.3.1981 antamassaan tuomiossa (Kok. 1981, s. 735) lisännyt, että tietyissä olosuhteissa voi olla eduksi, että asiaan liittyvät tosiseikat selvitetään ja puhtaasti kansallisen oikeuden alaan kuuluvat kysymykset ratkaistaan ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä yhteisöjen tuomioistuimelle.

6 Kuten Tanskan hallitus on oikein painottanut, tietojen antamisella ennakkoratkaisupyynnöissä pyritään paitsi siihen, että näiden tietojen perusteella yhteisöjen tuomioistuin voi antaa asian ratkaisun kannalta hyödyllisiä vastauksia, myös siihen jäsenvaltioilla ja muilla osapuolilla, joita asia koskee, olisi mahdollisuus esittää huomautuksensa ETY:n tuomioistuimen perussäännön 20 artiklan mukaisesti. Yhteisöjen tuomioistuimen on valvottava, että tämä mahdollisuus turvataan, ottaen huomioon se, että edellä mainitun artiklan mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt annetaan tiedoksi kyseisille osapuolille.

7 Vaikka ennakkoratkaisukysymyksen perustelut eivät tässä tapauksessa ilmene ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevista päätöksistä edellä mainitussa oikeuskäytännössä suositetulla selvyydellä, näistä päätöksistä voidaan kuitenkin todeta, että kansallisen tuomioistuimen epäilykset koskevat kansallisessa lainsäädännössä yhteisen markkinajärjestelyn alaan kuuluvalle eläintuotannolle asetettavan edellytyksen yhdenmukaisuutta yhteisön oikeuden kanssa. Tämän vuoksi käsiteltävänä olevat asiat kuuluvat sellaisiin menettelyihin, joiden yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin on jo, asiaa koskevien erityisten yhteisön määräysten ja säännösten puuttuessa, tarkastellut tällaisten edellytysten yhdenmukaisuutta tavaroiden vapaata liikkuvuutta sekä yhteisen järjestelyn käyttöön ottamista koskevien sääntöjen kanssa. Kun otetaan huomioon, että kirjallisia huomautuksia on mahdollista täydentää suullisen menettelyn aikana, on katsottava, että jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus esittää ennakkoratkaisukysymykseen annettavan vastauksen kannalta hyödyllisiä huomautuksia siitä huolimatta, että ennakkoratkaisupyynnöt olivat hyvin suppeita.

8 Kysymyksen sanamuodon osalta on todettava, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisen menettelyn yhteydessä ole antaa ratkaisua kansallisten, voimassa olevien tai ehdotettujen, sääntöjen yhdenmukaisuudesta yhteisön oikeuden kanssa, vaan ainoastaan yhteisön oikeuden tulkinnasta ja pätevyydestä. On siis ymmärrettävä, että esitetyllä kysymyksellä pyritään saamaan vastaus siihen, onko yhteisön oikeutta tulkittava siten, että ei ole yhteisön oikeuden mukaista, että jäsenvaltio eläinten suojelutarkoituksessa pitää voimassa tai ottaa käyttöön yksipuolisia sääntöjä lihotusvasikoiden aitauksista.

Vastaus kysymykseen

9 Voimassa oleva yhteisön oikeus ei sisällä erityisiä oikeussääntöjä tuotantoeläinten suojelusta. Tämän vuoksi ennakkoratkaisukysymyksessä vaadittu tarkastelu voidaan rajoittaa yleisiin sääntöihin tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta ja maatalouden alan yhteisistä markkinajärjestelyistä.

10 Alpuro, joka on vastaajana yhdessä pääasioista, esittää, että Alankomaissa nykyisin käytettävät lihotusvasikoiden aitaukset ovat niin ahtaita, että eläimet eivät kykene esteettömästi asettumaan makuulle, ja se väittää, että suurin osa näistä aitauksista ei vastaa myöskään niitä tarkempia sääntöjä, jotka sisältyvät asetusehdotukseen, johon kansallinen tuomioistuin viittaa. Vaikka Alankomaan säännöt koskevat ainoastaan vasikoiden tuotantoa Alankomaissa eivätkä siis mitenkään vaikuta tähän jäsenvaltioon suuntautuvaan tuontiin, nämä säännöt ovat yhtiön mukaan viennin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavia ja siten perustamissopimuksen 34 artiklan vastaisia. Koska 90 prosenttia Alankomaiden vasikanlihan tuotannosta on tarkoitettu erityisesti muihin jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin, se, että Alankomaiden tuottajille asetettaisiin tiukempia edellytyksiä kuin muiden jäsenvaltioiden tuottajille, vaikuttaisi välttämättä yhteisten markkinajärjestelyjen toimintaan, eikä ainoastaan naudanlihan markkinajärjestelyyn, vaan myös maitotuotteita koskevaan markkinajärjestelyyn, sillä rasvaton maito on lihotusvasikoiden olennainen ravintoaine. Tällaiset edellytykset olisivat siis vastoin maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä sekä perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan tällaisessa järjestelyssä ei saa syrjiä tuottajia yhteisössä.

11 Perustamissopimuksen 34 artiklan osalta yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut (viimeksi asiassa 155/80, Oebel, 14.7.1981 antamassaan tuomiossa, Kok. 1981, s. 1993), että tässä määräyksessä tarkoitetaan kansallisia toimenpiteitä, joilla on tarkoituksena rajoittaa erityisesti vientiä ja kohdella eri tavalla jäsenvaltion sisäistä kauppaa ja ulkomaankauppaa ja siten taata erityisiä etuja kyseisen valtion kotimaiselle tuotannolle tai sen sisäisille markkinoille, tai toimenpiteitä, joilla on tällainen vaikutus. Näin ei ole sellaisen säännöksen tapauksessa, jossa säädetään lihotusvasikoiden aitausten vähimmäisnormeista ilman, että säännöksessä tehtäisiin ero sen mukaan, onko eläimet tai niiden liha tarkoitettu kansallisille markkinoille vai vientiin.

12 Maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien oikeussääntöjen osalta on ensinnäkin korostettava, että tällaisen perustamissopimuksen 40 artiklan mukaisen järjestelyn käyttöön ottaminen ei aiheuta sitä, että maataloustuottajiin ei sovellettaisi mitään sellaista kansallista lainsäädäntöä, jolla tavoitellaan eri päämääriä kuin yhteisön markkinajärjestelyllä, mutta joka tuotanto-olosuhteita muuttamalla voi vaikuttaa kansallisen tuotannon määrään tai kustannuksiin ja siten yhteismarkkinoiden toimintaan kyseisellä alalla. Perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa oleva tuottajien syrjinnän kielto koskee yhteisellä markkinajärjestelyllä tavoiteltavia päämääriä, eikä se koske luonteeltaan yleisistä kansallisista oikeussäännöistä, joilla tavoitellaan eri päämääriä, johtuvia toisistaan poikkeavia tuotanto-olosuhteita.

13 Tämän vuoksi sitä, että maatalousmarkkinoiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevissa asetuksissa ei ole säännöksiä tuotantoeläinten suojelun varmistamiseksi, ei pidä tulkita siten, että tämä säännösten puuttuminen aiheuttaisi sen, että asiaa koskevia kansallisia säännöksiä ei sovelleta ennen kuin asiasta mahdollisesti annetaan yhteisön säännöksiä. Tällainen tulkinta ei sovi yhteen sen kanssa, että eläinten terveys ja suojelu ovat yhteisön edun mukaisia seikkoja, niistä on osoituksena muun muassa perustamissopimuksen 36 artikla ja tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen tekemisestä 19 päivänä heinäkuuta 1978 tehty neuvoston päätös 78/923/ETY (EYVL N:o L 323, s. 12).

14 Ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava, että voimassa oleva yhteisön oikeus ei estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön yksipuolisia sääntöjä sellaisista vaatimuksista, jotka on eläinsuojelutarkoituksessa otettava huomioon lihotusvasikoiden aitausten järjestämisessä ja joita sovelletaan erotuksetta sekä kansallisille markkinoille että vientiin tarkoitettuihin vasikoihin.

Oikeudenkäyntikulut

15 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Alankomaiden ja Tanskan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian vastaajien osalta asioiden käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on ratkaissut Kantongerecht Apeldoornin 21.5.1981 tekemillään päätöksillä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Voimassa oleva yhteisön oikeus ei estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön yksipuolisia sääntöjä sellaisista normeista, jotka on eläinsuojelutarkoituksessa otettava huomioon lihotusvasikoiden aitausten järjestämisessä ja joita sovelletaan erotuksetta sekä kansallisille markkinoille että vientiin tarkoitettuihin vasikoihin.