61962J0025

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15 päivänä heinäkuuta 1963. - Plaumann & Co. v. Euroopan talousyhteisön komissio. - Asia 25/62.

Oikeustapauskokoelma
Ranskank. painos sivu 00199
Hollannink. painos sivu 00207
Saksank. painos sivu 00213
Italiank. painos sivu 00197
Englannink. erityispainos sivu 00095
Tanskank. erityispainos sivu 00411
Kreikank. erityispainos sivu 00939
Portugalink. erityispainos sivu 00279
Espanjank. erityispainos sivu 00409
Ruotsink. erityispainos sivu 00181
Suomenk. erityispainos sivu 00181


Tiivistelmä
Asianosaiset
Oikeudenkäynnin kohde
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat


1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Päätös - Käsite

(ETY:n perustamissopimuksen 189 artikla)

(Ks. Tiivistelmä tuomiosta asioissa 16 ja 17/62, N:o 3, Kok. 1962, VIII, s. 906)

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Yksityisten oikeussubjektien kanne päätöksestä, joka on osoitettu "toiselle henkilölle" - Tämän sanamuodon merkitys - Laaja tulkinta

(ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan toinen kohta)

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Yksityisten oikeussubjektien oikeus toimia - Perustamissopimuksen määräysten muu kuin suppea tulkinta

(ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan toinen kohta)

4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Yksityisten oikeussubjektien kanne päätöksestä, joka on osoitettu "toiselle henkilölle" - Päätös, joka koskee heitä erikseen

(ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan toinen kohta)

5. Oikeudenkäyntimenettely - Kanteessa esitetty vaatimus mahdollisen vahingon toteamisesta - Kantajan vastauksessa esitetty korvauskanne - Vahingon toteamista koskevan vaatimuksen täsmennyksenä pidetyn kanteen tutkittavaksi ottaminen

(Työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan d alakohta)

6. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Säädös, jota ei ole kumottu - Sellaisen korvauskanteen perusteettomuus, joka mitätöi säädöksen oikeusvaikutukset

Tiivistelmä


1. Toimielimen toimea on pidettävä päätöksenä, jos sillä tarkoitetaan tiettyä tahoa ja jos se velvoittaa ainoastaan sitä.

2. Perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan mukaisesti luonnolliset henkilöt voivat nostaa kumoamiskanteen sellaisia toisille henkilöille osoitettuja päätöksiä vastaan, jotka koskevat ensin mainittuja henkilöitä suoraan ja erikseen; määräyksen sanamuoto ja merkitys oikeuttavat laajaan tulkintaan.

3. Perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yksityisten oikeutta toimia, ei saa tulkita suppeasti. Perustamissopimuksessa ei ole asiaa koskevaa tarkempaa määräystä, joten tällaisille rajoituksille ei ole perusteita.

4. Jotta päätöksen voidaan katsoa koskevan erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, sillä on vaikutettava niiden oikeudelliseen asemaan niille ominaisten tiettyjen erityisten ominaisuuksien

tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erotetaan kaikista muista ja yksilöidään ne samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

5. Jos kantaja sisällyttää kanteeseen vaatimuksen, joka koskee riidan kohteena olevasta päätöksestä mahdollisesti aiheutuvan vahingon toteamista, ja jos hän kirjallisen ja suullisen käsittelyn aikana täsmentää tämän pyynnön kohteen ja arvioi mainitun vahingon määrän, korvauskanteen vaatimuksia voidaan pitää sallittuina lisäyksinä kanteeseen sisältyviin vaatimuksiin, ja ne voidaan ottaa tutkittaviksi työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

6. Hallinnollista toimenpidettä, jota ei ole kumottu, ei voida sinänsä pitää virheenä, josta aiheutuu vahinkoa henkilöille, joihin sitä sovelletaan, eivätkä nämä voi näin ollen vaatia säädöksen perusteella vahingonkorvausta.

Asianosaiset


Asiassa 25/62,

Plaumann & Co, kotipaikka Hampuri, edustajanaan asianajaja Harald Ditges, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa Fédération des commerçants (Audry), 8, avenue de l'Arsenal,

kantajana,

vastaan

Euroopan talousyhteisön komissio, asiamiehenään Euroopan yhteisöjen toimielinten oikeudellinen neuvonantaja Hubert Ehring, avustajana Tübingenin yliopiston oikeustieteen professori Ernst Steindorff, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan yhteisöjen toimielinten oikeudellisen osaston sihteeri Henri Manzanarès, 2, place de Metz,

vastaajana,

Oikeudenkäynnin kohde


jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta:

- kumoamaan 22.5.1962 tehdyn komission päätöksen S III 03079; päätöksen mukaisesti Saksan liittotasavallan ei sallita suspendoida osittain kolmansista maista tuotuihin tuoreisiin mandariineihin ja klementiineihin sovellettavia tulleja,

- velvoittamaan vastaajan suorittamaan korvauksena 39 414,01 Saksan markkaa,

Tuomion perustelut


TUTKITTAVAKSI OTTAMINEN

ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan mukaisesti "luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa ... kanteen päätöksestä, joka siitä huolimatta, että se on annettu ... toiselle henkilölle osoitettuna päätöksenä, koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen".

Vastaaja väittää, että tässä kohdassa esiintyvät sanat "toiselle henkilölle" eivät viittaa jäsenvaltioihin niiden julkisen vallankäyttäjän ominaisuudessa, minkä vuoksi luonnolliset henkilöt eivät saa nostaa kumoamiskannetta komission tai neuvoston jäsenvaltioille osoittamista päätöksistä.

Perustamissopimuksen 173 artiklan toisessa kohdassa sallitaan kuitenkin yksityisten oikeussubjektien nostaa kanne sellaisista päätöksistä, jotka on osoitettu "toiselle henkilölle" ja jotka koskevat ensin mainittuja henkilöitä suoraan ja erikseen, mutta artiklassa ei täsmennetä eikä rajoiteta käytettyjen ilmaisujen sisältöä.

Tämän määräyksen sanamuoto ja merkitys puoltavat termien mahdollisimman laajaa tulkintaa.

Lisäksi perustamissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yksityisten oikeussubjektien oikeutta toimia, ei saa tulkita suppeasti.

Perustamissopimuksessa ei ole asiaa koskevaa tarkempaa määräystä, joten tällaisille rajoituksille ei ole perusteita.

Tämän vuoksi vastaajan väitettä ei voida pitää perusteltuna.

Vastaaja väittää lisäksi, että riidan kohteena oleva päätös on itse asiassa luonteeltaan asetus, vaikka se onkin muodoltaan yksittäistapauksessa tehty päätös, minkä vuoksi yksityiset oikeussubjektit eivät voi nostaa sitä vastaan kannetta, kuten eivät voi muissakaan tapauksissa, joissa on kysymys yleisesti sovellettavista velvoittavista säännöksistä.

ETY:n perustamissopimuksen 189 ja 191 artiklasta kuitenkin johtuu, että päätökselle on luonteenomaista se, että se on osoitettu vain rajoitetulle lukumäärälle oikeussubjekteja; määritettäessä, onko kyseessä päätös, on siksi tutkittava, koskeeko se vain tiettyjä tahoja.

Kanteen kohteena oleva päätös on osoitettu Saksan liittotasavallan hallitukselle, ja siinä kielletään kyseistä jäsenvaltiota suspendoimasta osittain tiettyihin kolmansista maista tuotuihin tuotteisiin sovellettavia tulleja.

Niinpä riidan kohteena olevaa säädöstä on pidettävä päätöksenä, joka on osoitettu tietylle oikeussubjektille ja joka velvoittaa ainoastaan sitä.

Perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan mukaisesti luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa kumoamiskanteen sellaisia päätöksiä vastaan, jotka siitä huolimatta, että ne on osoitettu toiselle henkilölle, koskevat ensin mainittuja henkilöitä suoraan ja erikseen; tässä tapauksessa vastaaja kuitenkin kiistää sen, että kanteen kohteena oleva päätös koskee kantajaa suoraan ja erikseen.

Ensin olisi tutkittava, täyttyykö tutkittavaksi ottamisen viimeksi mainittu edellytys, sillä jos mainittu päätös ei koske kantajaa erikseen, on tarpeetonta tutkia, koskeeko se häntä suoraan.

Jotta päätöksen voidaan katsoa koskevan erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, sillä on vaikutettava niiden oikeudelliseen asemaan niille ominaisten tiettyjen erityisten ominaisuuksien tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erotetaan kaikista muista ja yksilöidään ne samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

Tässä tapauksessa kanteen kohteena oleva päätös vaikuttaa kantajaan klementiinien tuojana eli sen vuoksi, että hän harjoittaa sellaista kaupallista toimintaa, jota kuka tahansa voi harjoittaa milloin tahansa; sen vuoksi kantaja ei ole yksilöitävissä riidan kohteena olevan päätöksen osalta samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu.

Kumoamiskanne jätetään näillä perusteilla tutkimatta.

II - Korvauskanne

TUTKITTAVAKSI OTTAMINEN

Vastaaja väittää, että tässä kanteessa esitetyt vaatimukset, jotka on lausuttu ensimmäisen kerran kantajan vastauksessa, esitettiin liian myöhään, eikä niitä työjärjestyksen 38 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti voida ottaa tutkittaviksi.

Kantaja on kuitenkin sisällyttänyt kanteeseen vaatimuksen, joka koskee riidan kohteena olevasta päätöksestä mahdollisesti aiheutuvan vahingon toteamista; kirjallisen ja suullisen käsittelyn aikana kantaja on täsmentänyt tämän vaatimuksen kohteen ja arvioinut mainitun vahingon määrän.

Sen vuoksi korvauskanteen vaatimuksia voidaan pitää sallittuina kanteeseen sisältyvien vaatimusten täsmennyksinä, ja ne voidaan ottaa tutkittaviksi edellä mainitun 38 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

PÄÄASIA

Kantaja vaatii suoritettavaksi korvauksena niitä tulleja ja sitä liikevaihtoveroa vastaavan määrän, jotka kantaja on joutunut maksamaan samaan aikaan nostamansa kumoamiskanteen kohteena olevan päätöksen vuoksi.

Näissä olosuhteissa on todettava, että kantajan väittämä vahinko perustuu tähän päätökseen ja korvauskanteella tarkoitetaan itse asiassa kanteen kohteena olevan päätöksen kantajalle aiheuttamien oikeusvaikutusten poistamista.

Riidan kohteena olevaa päätöstä ei ole kumottu.

Hallinnollista toimenpidettä, jota ei ole kumottu, ei voida sinänsä pitää virheenä, josta aiheutuu vahinkoa henkilöille, joihin sitä sovelletaan, eivätkä nämä voi näin ollen vaatia säädöksen perusteella vahingonkorvausta.

Yhteisöjen tuomioistuin ei voi korvauskanteesta lausuessaan päättää toimenpiteistä, jotka poistavat sellaisen päätöksen oikeusvaikutukset, jota ei ole kumottu.

Kantajan kanne on täten hylättävä perusteettomana.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista


Työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Koska kantaja on hävinnyt asian, hänet velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Päätöksen päätösosa


YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on hylännyt muut laajemmat tai ristiriitaiset vaatimukset ja antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kumoamiskannetta ei oteta tutkittavaksi.

2) Korvauskanne hylätään perusteettomana.

3) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.